No eihän ne olekaan. Mutta katsohan tätä minun ajatelmaani tarkemmin ja katso tosiolevuutta. Tästä voisi kirjoittaa kokonaisen trilogian paksuudella Sota ja Rauha, mutta yritän tiivistää:
NL kaatui ja se tarkoitti sitä, että meillä alettiin purkaa valmiuksia. Samalla istutettiin kansaan uusi juttu: aloitettiin valovoimainen Nato-keskustelu. Samoihin aikoihin alkoi yhtä valovoimainen Karjala takaisin-keskustelu. Valmiudet osattiin purkaa hyvin, mutta nämä kaksi muuta juttua jäivät vaiheeseen. Sitten aloitettin uudenlainen Kriha-harrastus, jolla päästiin askaroimaan Lännen kanssa samoille mestoille. Samaan aikaan valmiuksia purettiin edelleen ja puolustusrahaa sijoitettiin hmmm. uudella tavalla. Nato-keskustelu jatkui koko ajan ja poliitikot upottivat kansaan Nato-optio-järkäleen. Valmiuksia purettiin. Kehiteltiin kaikenlaista ja punainen lanka oli hukassa kuin Korhosen riitun lypsyjakkara. Keskustelu jatkui, Karjala-keskustelu tosin hiipui viimeistään siinä vaiheessa, kun Venäjä aloitti energiainvestoinnit Kannaksella ja värkkäili kaasuputkiparin kohti Saksaa.
Uhat koettiin globaaleiksi turvallisuusuhkiksi, minäkin ajattelin välillä, että siinäpä fantsu uhkakuva, kivasti hallittavissa ja aika halpa.......uhkakuva sovitettiin erityisolosuhteisiin käypäiseksi. Tarkoitti siis, että uhkakuva laaditaan sen mukaan, mikä meistä tuntui sopivan hintaiselta ja muutenkin kivalta. Valmiuksia purettiin luonnollisesti koko ajan, se sentään osattiin.
Ymmärrätkö tarkoitukseni? En ole estämässä Nato-keskustelua, enkä pidä Liittoa poissuljettuna, mutta näköjään on niin, että hyvin helposti annettu keskustelu johtaa siihen, että syntyy henkinen laiskuus, valitaan korrekteja ja helppoja juttuja, jotka tuntuvat mukavilta...ja ovat mielellään edullisia taloudellisesti. Unohdetaan se, mitä varten pitää varautua, kun keskustellaan optioista ja turvalausekkeista. Keskusteleva yleisö johdetaan harhaan, tietyssä mielessä. Ja tämä leviää kuin syöpä, 20 vuodessa näköjään hyvinkin pitkälle.
Tämä on juttu, joka minua rassaa näissä erilaisissa turvakeskusteluissa. Nämä aiheet ovat senlaatuisia, että sopiva keskustelu mahdollistaa tietyn kehityskulun, jossa puolustavat orgaanitkin muuttuvat sohvaperunoiksi, ainakin henkisessä mielessä. Olet oikeassa: näin ei tarvitse asian olla, mutta lähin historia osoittaa, että olen hyvin pitkälle oikeassa. Olisi mannaa, jos voitaisiin yhdistää turvallisuuskeskusteluun kaksi teemaa: mitä pitää tehdä iha ite...ja toisaalta turvalausekkeiden poliittinen viidakko, siten, että kumpikaan ei söisi toista tosiolevuuden tasolla, mutta ei se meillä Suomessa ihan helposti käy.
Siitä olen täysin samaa mieltä, että tämä puhe jostain NATO-optiosta on ihan täyttä hömpötystä ja äänestäjien silmään kusemista. Ongelma on siinä, että poliitikoilta puuttuu siviilirohkeutta reilusti tunnustaa kannattavansa Suomen NATO-jäsenyyttä kannatuksen menettämisen pelossa, jolloin koko asia koitetaan kiertää höpöttämällä NATO-optioista, EU:n yhteisestä puolustuksesta ja Pohjoismaisesta puolustusliitosta. Nämä kaikki kuuluvat samaan satuolentojen kategoriaan joulupukin, hammaskeijun ja nukkumatin kanssa.
Uskon silti, että enemmän kuin mistään NATO-keskustelusta, tämä keskustelun ajautuminen sivuraiteille johtuu ihan poliitikkojen ja tutqijoiden hyvin ohkaisesta todellisesta kompetenssista koskien maanpuolustusasioita. Kuvaavaa on, että intin käymätön puolustusministerimme on paremmin perillä monista maanpuolustuksellisista asioista kuin monet asepalveluksen suorittaneet edustajatoverinsa.
Asiaan vaikuttaa myös etenkin vihervasemmiston keskuudessa vallitseva maanpuolustuksen vastainen ilmapiiri, joka saa taustatukea kaupunkien kuohuviinilasi kädessä ja korkokengät jalassa sipsuttelevilta city-liberaaleilta. Tähän "älymystön" moderniin ja "suvaitsevaiseen" maailmankuvaan kun soveltuu huonosti mikään aseisiin tai väkivaltaan viittaavakaan. Sen sijaan kaikki maailmoja syleilevä taivaanrannan maalaaminen maailman parantamisineniin kehitysapuineen ja löyhine maahanmuuttopolitiikkoineen sopii siihen kuin nappi silmään.
Jos oma käsitys ympäröivästä maailmasta perustuu todellisuuden sijaan erilaisiin haavekuviin ja toiveisiin asioiden laidasta, on vaikeaa ellei mahdotonta ryhtyä tilanteen oikeasti vaatimiin toiminpiteisiin. Toisin sanoen suuri osa päättäjistämme elää eräänlaisessa lintukoto-pumpulissa, jossa ei tunnisteta meihin kohdistuvia uhkia, jolloin niihin ei osata varautuakaan. Jos tilannekuva ei perustu tosiasioihin, eikä siitä ole yksimielisyyttä päättäjiemme keskuudessa, ovat tästä tilannekuvasta käsin tehtävät ratkaisut myös täysin sattumanvaraisia.
Huononoa vertauksena voisi käyttää tilannetta, jossa neljä eri henkilöä tarkistavat auton neljän eri renkaan ilmanpaineet tilanteessa, jossa kaikkien renkaiden todellinen ilmanpaine on 1,5 baria. Ensimmäisen ilmanpaineen tarkastajan mielestä renkaan ilmanpaine on 0 baria, toisen mielestä 1 bari, kolmannen mielestä 3 baria ja neljän mielestä 5 baria. Lopputuloksena yksi rengas jää aivan tyhjäksi, yksi vajaaksi, yhteen tulee ylipainetta ja neljäs rengas räjähtää...
Se miksi tästä NATO:sta jauhetaan niin paljon meidän turvallisuuspoliittisessa keskustelussamme on ihan yksinkertaisesti se, että monille ihmisille tulee sanasta turvallisuuspolitiikka mieleen vain NATO, eikä heidän kompetenssinsa ja tietonsa edes riitä arvioimaan mitään laajempia kokonaisuuksia. NATO on Suomessa historian painolastista johtuen ns. mediaseksikäs aihe, joka herättää tunteita puolesta ja vastaan. Tällöin siihen on helppo takertua, vaikkei mitään itse asiasta oikeasti ymmärtäisikään.
Tämä ei siis ole itse NATO:n vika, vaan suomalaisen kieroutuneen NATO-keskustelun. NATO:lla ja NATO-jäsenyydellä ymmärretään monesti Suomessa aivan eri asioita kuin muualla Euroopassa. Koko keskustelu saa hyvin kummallisia piirteitä, kun sellaista NATO:a, mistä Suomessa välillä keskustellaan, ei ole oikeasti edes missään olemassa...
Objektiivisesti arvioituna mahdolliseen Suomen NATO-jäsenyyteen liitetään Suomessa sellaisia etuja ja haittoja, sekä vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole, ja joiden toteutuminen on todellisuudessa täysin muista tekijöistä riippuvainen...