Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Jo nyt näkee että F-35 on juuri se mitä Suomikin tarvitsee.
Kone jolla voidaan vaikuttaa tehokkaasti vihollisen joukkojen keskityksiin jo ennenkuin ne ehtivät rintamalle.

Hornetit hankittiin vielä tiukasti "torjuntahävittäjinä" ja ilmasta maahan kyky vasta häveliäästi myöhemmin.

Nyt hankitaan kone jolla voidaan ihan alusta saakka vaikuttaa ilmasta maahan ja joka varsinaisesti on myös siihen tarkoitettukin.
(Jenkeillähän oli tarkoituksena että F-22 hoitaa ilmaherruuden)

Lihavia maaleja olisi Ukrainan rajoillakin jos olisi vain niihin kykyä vaikuttaa.

Miksi muuten Suomi on poistanut jo 122 H63:sia Virolaisille ?
Kai niille vielä aluepuolustuksella olisi hyvinkin käyttöä ?
Rautaa ei ole koskaan sodassa liikaa ja nytkin ryssä käyttää hyökkäyksessään kalustoa jota suomi on jo romuttanut.
Varmaan BUK olisi vielä kova sana tuolla ?
122H63 oli Suomessa jollain mystisellä sivuraiteella vuosia. Ilmeisesti tykeistä puolet oli poistettu silloisista kokoonpanoista mutta säilytetty kuitenkin varastossa parempia aikoja odotellessa. Humoristit puhuvat Merivoimien kirjanpidosta. Tuossa kohdin myytiin parin patteriston kalut Viroon. Kaikki jäljellä olevat lienee sittemmin otettu taas omaan käyttöön. 90% on vielä tallella.
 
Onko kukaan miettinyt, miksi liikekannallepano myöhästyi? Tuohan on yksi keskeisimpiä kysymyksiä, jotka määrittävät Ukrainan kohtalon.

Nostan esiin muutaman Nato-maiden välisissä harmaan vaiheen vahvistuksista esitetyn pointin, joita voinee soveltaa myös Ukrainan liikekannallepanoon.

1. Mikäli liittolaiset patistelevat uhkan alla olevaa maata toimimaan vihollisen samalla vakuuttaessa rauhantahtoisuuttaan, niin se voi aiheuttaa viestin vastaanottajassa paradoksaalisen reaktion. Tilannetta ei enää tulkitakaan vihollisen muodostaman uhkan kautta, vaan viestin vastaanottaja alkaa ihmetellä, miksi liittolaiset näyttävät puskevan sotavaihdetta silmään paljon innokkaammin kuin vihollinen.

Tämä lienee Ukrainan tapauksessa mahdollista, kun venäläiset keskittyivät viime tippaan asti vakuuttamaan, että he eivät aio hyökätä. Olisiko vähäisempi painostus kuitenkin vakuuttanut Ukrainan toimimaan aiemmin? Nyt länsi ehkä näyttäytyi jankuttavana pikkulapsena, joka yrittää saada tahtonsa läpi toistamalla viestiä.

2. Mikäli liittolaisten apuun luotetaan liiaksi, varautumistoimia voidaan lykätä puhtaasti sen vuoksi. "Ei nyt hätäillä, apujoukot ovat kuitenkin jo lähtövalmiina."

Olisiko Ukraina varautunut paremmin edeltävien vuosien aikana ja mobilisoinut aiemmin, jos sen olisi annettu ymmärtää olevan enemmän yksin? Nyt Ukrainaa pidettiin jatkuvasti esillä ja vakuutettiin yhtä sun toista sen itsenäisyyden ja olemassaolon puolesta. Mutta jos ei olisi mitään aseapua, ei mitään apujoukkoja. Olisi vain maan oma kansa, jonka pitäisi setviä asiansa itse. Olisiko Ukraina silloin ollut proaktiivisempi?

Minusta lkp:n viivästymisen syy oli Ukrainan pelko, että LKP katsottaisiin Venäjällä provokaatioksi.
 
Minusta lkp:n viivästymisen syy oli Ukrainan pelko, että LKP katsottaisiin Venäjällä provokaatioksi.

Mutta Venäjä ei tarvitse provokaatiota hyökätäkseen. He hyökkäävät kyllä, jos haluavat, ja tuskin sitä Ukrainan liikekannallepanoa toisaalta olisi aidosti koettu uhaksikaan Venäjällä.
 
Mutta Venäjä ei tarvitse provokaatiota hyökätäkseen. He hyökkäävät kyllä, jos haluavat, ja tuskin sitä Ukrainan liikekannallepanoa toisaalta olisi aidosti koettu uhaksikaan Venäjällä.

Tottakai niin, mutta Ukraina halusi viimeiseen asti yrittää välttää hyökkäyksen ja Venäjä taas olisi käyttänyt LKP:a propagandassaan. Onneksi Suomessa LKP koneisto on kunnossa ja sitä uskalletaan myös käyttää.
 
Ukrainan taistelujoukkoja on näkynyt kuvissa varsin vähän (hyvä niin), mutta oletteko tekin panneet merkille, että jalkaväen aseistus on pääosin rynnäkkökiväärejä? Olen ollut huomaavinani hyvin vähän esim. PKM:ia. Painostaako Ukraina jalkamiesten liikkuvuuteen ja lähipanssarintorjunta-aseiden suureen määrään? Oletan, että käytössä on epäsymmetrinen taistelutapa, jossa tappiot tuotetaan pääsin PST-asein. Pääosalla sotilaista näyttäisi taisteluvarustuksena olevan AK74 ja kolme lipasta. Köyhän maan välttämättömyys vai harkitusti kevyt varustus? Onko Suomen kaksi PKM:ää per ryhmä haitaksi liikkuvuudelle?
 
Ukrainan taistelujoukkoja on näkynyt kuvissa varsin vähän (hyvä niin), mutta oletteko tekin panneet merkille, että jalkaväen aseistus on pääosin rynnäkkökiväärejä? Olen ollut huomaavinani hyvin vähän esim. PKM:ia. Painostaako Ukraina jalkamiesten liikkuvuuteen ja lähipanssarintorjunta-aseiden suureen määrään? Oletan, että käytössä on epäsymmetrinen taistelutapa, jossa tappiot tuotetaan pääsin PST-asein. Pääosalla sotilaista näyttäisi taisteluvarustuksena olevan AK74 ja kolme lipasta. Köyhän maan välttämättömyys vai harkitusti kevyt varustus? Onko Suomen kaksi PKM:ää per ryhmä haitaksi liikkuvuudelle?
Ukraina voi olla köyhä mutta aseköyhä se ei kyllä ole. Neukkulasta perittiin melkoinen määrä aseistusta. Missä määrin noita on dumpattu maailmamarkkinoille on sitten toinen juttu. Jostainhan ne Afrikan ja Persestanien AK:tkin ovat lähtöisin.
 
Ukraina voi olla köyhä mutta aseköyhä se ei kyllä ole. Neukkulasta perittiin melkoinen määrä aseistusta. Missä määrin noita on dumpattu maailmamarkkinoille on sitten toinen juttu. Jostainhan ne Afrikan ja Persestanien AK:tkin ovat lähtöisin.
On kyllä huomattu että aseita riittää, Kiovassa jaetaan kadulla aivan iskemättömän näköisiä rynkkyjä.
 
Tämä menee ehkä monen mielestä komedian puolelle, mutta...

Muodostaisin HUMINT- tiimejä joissa olisi venäjänkielisiä, jaossa ehkäpä naurutupakkaa, votkaa, olutta ja rutosti seteleitä. Kävisivät tekemässä diilejä hajallaan olevien yksiköiden kanssa ostaen nämä antautumaan tai ainakin jakamaan tietoja ym. Aluksi vaikka kontaktointi jättämällä dronella hiukan naurutupakkaa, seteleitä ja koodatun puhelimen. Antautumisesta tiedot jakoon Venäjän somepalveluissa ja soitto mammalle perään. Jos toimii Ukrainassa, miksi ei Suomessa? Jos vastustajan joukoista ainakin osa on ihan kehitysmaatasoa tahdoltaan ja tavoiltaan (ei välttämättä ole vaikka ensi vuonna) miksipä ei käyttää tuota hyväksi?
 
Viimeksi muokattu:
122H63 oli Suomessa jollain mystisellä sivuraiteella vuosia. Ilmeisesti tykeistä puolet oli poistettu silloisista kokoonpanoista mutta säilytetty kuitenkin varastossa parempia aikoja odotellessa. Humoristit puhuvat Merivoimien kirjanpidosta. Tuossa kohdin myytiin parin patteriston kalut Viroon. Kaikki jäljellä olevat lienee sittemmin otettu taas omaan käyttöön. 90% on vielä tallella.
Luin joku aika sitten ruotsalaista puolustusalan raporttia, mitä heidän pitäisi oppia Suomesta. Vaikka olisi komeaa, että kaikki kalusto olisi modernia, niin vanhakin tykki täkäläisen logiikan mukaan on parempi kuin ei tykkiä ollenkaan. Toinen pointti, mikä jäi mieleen oli että täällä on ostettu edullisesti, kun on saatu. Naapurissa pitää ruokkia Saabin ahnetta kitaa, ja siihen palaa veroäyrejä isosti.
 
Tämä menee ehkä monen mielestä komedian puolelle, mutta...

Muodostaisin HUMINT- tiimejä joissa olisi venäjänkielisiä, jaossa ehkäpä naurutupakkaa, votkaa, olutta ja rutosti seteleitä. Kävisivät tekemässä diilejä hajallaan olevien yksiköiden kanssa ostaen nämä antautumaan tai ainakin jakamaan tietoja ym. Aluksi vaikka kontaktointi jättämällä dronella hiukan naurutupakkaa, seteleitä ja koodatun puhelimen. Antautumisesta tiedot jakoon Venäjän somepalveluissa ja soitto mammalle perään. Jos toimii Ukrainassa, miksi ei Suomessa? Jos vastustajan joukoista ainakin osa on ihan kehitysmaatasoa tahdoltaan ja tavoiltaan (ei välttämättä ole vaikka ensi vuonna) miksipä ei käyttää tuota hyväksi?

Tinderiin valetilejä, joissa "suomalaisneidot" pyytelevät Igoria kylään päiväkahvin merkeissä.
 
Ukrainan taistelujoukkoja on näkynyt kuvissa varsin vähän (hyvä niin), mutta oletteko tekin panneet merkille, että jalkaväen aseistus on pääosin rynnäkkökiväärejä? Olen ollut huomaavinani hyvin vähän esim. PKM:ia. Painostaako Ukraina jalkamiesten liikkuvuuteen ja lähipanssarintorjunta-aseiden suureen määrään? Oletan, että käytössä on epäsymmetrinen taistelutapa, jossa tappiot tuotetaan pääsin PST-asein. Pääosalla sotilaista näyttäisi taisteluvarustuksena olevan AK74 ja kolme lipasta. Köyhän maan välttämättömyys vai harkitusti kevyt varustus? Onko Suomen kaksi PKM:ää per ryhmä haitaksi liikkuvuudelle?

Olen katsonut samaa, tietysti vaikea sanoa onko tuo tarkoituksellista vai jaetaanko sitä mitä varastosta löytyy. Näkemieni videoiden perusteella en osaa sanoa millaisia ryhmätaktiikoita heillä on käytössä, mahtaako olla vyösyötteiselle käyttöä? Rynnäkkökivääri on kyllä erinomainen tulitukiase, ainoa vaan että lipas rajoittaa. Jos näitä on paljon niin se tietysti kompensoi. KvKK ja PKM on myös selvästi painavampia, en minä ottaisi niistä kumpaakaan jos on rynnäkkökivääri vaihtoehtona ja tilanne olisi tällainen kuin mitä se Ukrainassa on. Taistelijan väsyminen pelkän aseen kantamisen, puhumattakaan taistelemisen takia on yksi iso haaste. Vaeltaminen on minulle rakas harrastus ja siinä huomaa miten paljon se tavaran kantaminen rasittaa. Ne ketkä sanoo ettei asejärjestelmän tai varusteiden painolla ole väliä ei selvästikään ole joutuneet kantamaan raskaita taakkoja tunnista toiseen.

Toinen mitä olen katsellut on se että valtaosalla on rautatähtäimet. Perinteiseen AK-47 tai AK-74 ei saa modernia tähtäintä kiinni, paitsi jos siinä on se aseen vasemmalla sivulla oleva profiili. Silloinkin pitää olla se L-muotoinen kannatin johon saa kiikaritähtäimen, muttei ole Picatinny rail eli modernia punapistettä tai LPVO-tähtäintä ei saa. Olen vähän kahden vaiheilla, toisaalta jenkeillä on hyviä kokemuksia Irakista ja Afganistanista missä laittoivat ACOG-tähtäimet hyvään käyttöön. Muistelen että Irakin sodan jossain vaiheessa oli epäilyksi että onko sodankäynnin sääntöjä rikottu kun oli niin paljon päähän ammuttuja vihuja. Eivät olleet teloitettuja, tämä oli sen 3x vai oliko 4x tähtäimen tuoma etu pidemmälle matkalle ammuttaessa vs. rautatähtäin. Heidän kokemukset oli niin hyviä että ovat nyt hankkineet/hankkimassa isolla rahalla 1-6x LPVO tähtäimiä. Punapiste taas on todistetusti nopein kun ammutaan läheltä ja pitää olla nopea reaktioaika.

MUTTA rautatähtäin on halvin (paitsi jos se on picatinny railiin tuleva ns. back-up, ne on kalliita, usein yli 200€)

Pitäisi jotenkin onnistua tasapainoilemaan sen kanssa että ne joukot ketkä saa eniten irti kalliista tähtäimistä saa ne käyttöönsä, mutta kuitenkin varoa ettei lipsahdeta pienen teknoarmeijan sudenkuoppaan (jos siis "liian paljon kallita varusteita --> pieni teknoarmeija, ei reserviä").

Punapistetähtäimet on ymmärtääkseni hintahaarukassa 100-500€ ja LPVO-tähtäimet on mitä tahansa 1000€ ylöspäin riippuen vahvistuksen määrästä, laadusta yms. Paremmin tietävät korjatkoon. Aseen osalta ei olisi haittaakaan vaikka siihen saisi modernin tähtäimen kiinni, vaikkei sellaista tähtäintä vielä olisikaan hankittu. RK62 modernisointiin ymmärtääkseni kuuluu jonkinlainen moderni tähtäin, en muista, kun en ole sitä seurannut.
 
Pitäisi jotenkin onnistua tasapainoilemaan sen kanssa että ne joukot ketkä saa eniten irti kalliista tähtäimistä saa ne käyttöönsä, mutta kuitenkin varoa ettei lipsahdeta pienen teknoarmeijan sudenkuoppaan (jos siis "liian paljon kallita varusteita --> pieni teknoarmeija, ei reserviä").

Hyvin pieni osa tappioista syntyy henkilökohtaisilla aseilla. Ryhmäaseet, singot, pst-ohjukset ne ne tappioiden tuottajat ovat joukkuetasolla ja jos rahaa on vähän on täysin fiksua panostaa siihen oikeasti vaikuttavaan kärkeen.
 
Olen katsonut samaa, tietysti vaikea sanoa onko tuo tarkoituksellista vai jaetaanko sitä mitä varastosta löytyy. Näkemieni videoiden perusteella en osaa sanoa millaisia ryhmätaktiikoita heillä on käytössä, mahtaako olla vyösyötteiselle käyttöä? Rynnäkkökivääri on kyllä erinomainen tulitukiase, ainoa vaan että lipas rajoittaa. Jos näitä on paljon niin se tietysti kompensoi. KvKK ja PKM on myös selvästi painavampia, en minä ottaisi niistä kumpaakaan jos on rynnäkkökivääri vaihtoehtona ja tilanne olisi tällainen kuin mitä se Ukrainassa on. Taistelijan väsyminen pelkän aseen kantamisen, puhumattakaan taistelemisen takia on yksi iso haaste. Vaeltaminen on minulle rakas harrastus ja siinä huomaa miten paljon se tavaran kantaminen rasittaa. Ne ketkä sanoo ettei asejärjestelmän tai varusteiden painolla ole väliä ei selvästikään ole joutuneet kantamaan raskaita taakkoja tunnista toiseen.

Toinen mitä olen katsellut on se että valtaosalla on rautatähtäimet. Perinteiseen AK-47 tai AK-74 ei saa modernia tähtäintä kiinni, paitsi jos siinä on se aseen vasemmalla sivulla oleva profiili. Silloinkin pitää olla se L-muotoinen kannatin johon saa kiikaritähtäimen, muttei ole Picatinny rail eli modernia punapistettä tai LPVO-tähtäintä ei saa. Olen vähän kahden vaiheilla, toisaalta jenkeillä on hyviä kokemuksia Irakista ja Afganistanista missä laittoivat ACOG-tähtäimet hyvään käyttöön. Muistelen että Irakin sodan jossain vaiheessa oli epäilyksi että onko sodankäynnin sääntöjä rikottu kun oli niin paljon päähän ammuttuja vihuja. Eivät olleet teloitettuja, tämä oli sen 3x vai oliko 4x tähtäimen tuoma etu pidemmälle matkalle ammuttaessa vs. rautatähtäin. Heidän kokemukset oli niin hyviä että ovat nyt hankkineet/hankkimassa isolla rahalla 1-6x LPVO tähtäimiä. Punapiste taas on todistetusti nopein kun ammutaan läheltä ja pitää olla nopea reaktioaika.

MUTTA rautatähtäin on halvin (paitsi jos se on picatinny railiin tuleva ns. back-up, ne on kalliita, usein yli 200€)

Pitäisi jotenkin onnistua tasapainoilemaan sen kanssa että ne joukot ketkä saa eniten irti kalliista tähtäimistä saa ne käyttöönsä, mutta kuitenkin varoa ettei lipsahdeta pienen teknoarmeijan sudenkuoppaan (jos siis "liian paljon kallita varusteita --> pieni teknoarmeija, ei reserviä").

Punapistetähtäimet on ymmärtääkseni hintahaarukassa 100-500€ ja LPVO-tähtäimet on mitä tahansa 1000€ ylöspäin riippuen vahvistuksen määrästä, laadusta yms. Paremmin tietävät korjatkoon. Aseen osalta ei olisi haittaakaan vaikka siihen saisi modernin tähtäimen kiinni, vaikkei sellaista tähtäintä vielä olisikaan hankittu. RK62 modernisointiin ymmärtääkseni kuuluu jonkinlainen moderni tähtäin, en muista, kun en ole sitä seurannut.

Voi olla että on katsottu, ettei mekanisoitua vastustajaa pidellä paikallaan vyösyöttöisen aseen volyymillä eikä jalkaväkiryhmä tarvitse kiväärikaliiperin vaikutusta satojen metrien päähän, vaan liikkuminen on tärkeämpää. Läntisissä armeijoissa ryhmien aseistukseen vaikuttaa kokemukset Lähi-Idän sissisodista esim. DMR-kiväärien muodossa. Mäkin olen vähän siinä näkemyksessä, että rynkky on paukutin jolla lähinnä ylläpidetään vihollisuuksia ja tappiot tuotetaan muilla aseilla. Tästä seuraa se, että muut asiat ryhmän varustuksessa kuin rynkyn tähtäimet ja lisävarusteet ovat tärkeämpiä. Rautatähtäimillä venäläisetkin näyttää vielä pääosin operoivan.
 
Back
Top