Ukrainan sodan tappioiden vaikutukset Venäjän uhkaan?
- Viestiketjun aloittaja Protheon_93
- Aloitus PVM
Antares
Respected Leader
Mitä kautta olet lukenut näitä uusien vaunujen toimitusten ja vastaanottojen ilmoituksia?
Oli vihdoin aikaa tutustua tarkemmin tähän ruotsalaisten tekemään dokumenttiin ja heidän taulukon lähde on CAST-organisaation julkaisema lehti nimeltä «Экспорт вооружений» LÄHDE joka kääntyy nimelle Arms Export. Se julkaistaan kuusi kertaa vuodessa ja siinä on ollut vuoden 2019 julkaisuun asti Andrey Frolov / Андрей Фролов kirjoittama artikkeli nimeltä “Ispolnenie gosudarstvennogo oboronnogo zakaza Rossii v 2014 godu" / Исполнение государственного оборонного заказа России в 2014 году. Tuo otsikko kääntyy muotoon "Execution of the state defense order of Russia in 2014" tai "Fulfillment of the state defense order of Russia in 2014". Vuoden numero tietysti vaihtuu riippuen siitä, mistä vuodesta puhutaan. Heillä on ollut tapana julkaista edellisen vuoden tiedot seuraavan vuoden lehdessä, yleensä joko toisessa, kolmannessa tai neljännessä numerossa (kuusi numeroa per vuosi).
Tämä Frolovin artikkeli on julkaistu yhdessä lehdessä per vuosi ja tämä käy ilmi mm. heidän bmpd-blogista hakemalla (käyttää hakusanaa "Исполнение государственного оборонного заказа России в": LINKKI
2011 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 2/2012 LÄHDE
2012 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 2/2013 LÄHDE
2013 - ?
2014 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 3/2015 LÄHDE
2015 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 3/2016 LÄHDE
2016 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 4/2017 LÄHDE
2017 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 4/2018 LÄHDE
2018 - Frolovin artikkeli julkaistu lehdessä 3/2019 LÄHDE
Nämä lehdet ovat maksullisia, mutta tämän 3/2019 lehden artikkelin jälkeen yhdenkään lehden sisällysluettelosta ei löydy tällaista artikkelia. Tuoreimpien lehtien sisällysluettelot ovat katsottavissa heidän nettisivulta (pitää klikata lehden kannen kuvasta niin aukeaa uudelle sivulle): LINKKI
Ehkä ovat muuttaneet tyyliä ja jättäneet tämän kokonaan pois? Ehkä se on vaihtanut nimeä ja löytyy edelleen julkaisuista?
Heidän nettisivuilta löytyy viittaus näihin artikkeleihin vuosien 2014, 2016, 2017 ja 2018 osalta, kun hakee hakusanoilla "Исполнение государственного оборонного заказа России" mutta nämä hakutulosten linkit avaavat sivun, jossa ei ole muuta kuin otsikko. Ehkä ne on poistettu jossain vaiheessa tai ehkä niitä ei ole ollut alunperinkään? Wayback Machine ei auta, näitä sivuja ei ole tallennettu sinne (jos ne ovat koskaan sisältäneet tietoa, ei voida olla varmoja).
Yksi artikkeli sisältää myös tekstiä ja taulukkoja, tämä on vuoden 2015 artikkeli, mutta sisältää tiedot vuosien 2012, 2013, 2014 ja 2015 hankintamääristä, lainaan siitä panssarivaunuja käsittelevän taulukon alle: LÄHDE
Notes: ( n )- new purchases, ( m ) - modernization, ( r ) - repair
Jos vertaa ruotsalaisten taulukkoon niin tässä tiedot on kirjattu paremmalla tarkkuudella: erotellaan selvästi esim. T-72BA ja T-72B/B1 määrät toisistaan.
CAST-ajatushautumo pitää kirjaa heidän ilmavoimille luovutettavista hävittäjistä ja julkaisee päivityksen kerran vuodessa. LÄHDE Tämä on ollut erinomainen resurssi heidän ilmavoimien kasvun seurantaan, tosin tästä puuttuu ulkomaan vienti joten se ei kerro koko totuutta heidän sotilasilmailua rakentavan teollisuuden vuositilanteesta. Silti kun mietitään "Venäjän uhkaa" niin tämä on ollut hyvä lähde. Harmillisesti he eivät julkaise vastaavaa taulukkoa maavoimien ja merivoimien uusista hankinnoista - tai siis julkaisivat mutta se löytyy vain tästä maksullisesta lehdestä ja ilmeisesti ei enää vuoden 2018 jälkeen.
Jos joku osaa ohjeistaa, mitä kautta voisi kaivella nämä samat numerot vuosien 2019, 2020, 2021 ja 2022 osalta niin olisin kiitollinen.
-
Käyttäjän xzu mainitsema ruotsalaisten julkaisu, julkaistu joulukuussa 2019 - tästä on lainattu aikaisempiin viesteihin pätkiä sekä taulukko:
Russian Military Capability in a Ten-Year Perspective – 2019
https://www.foi.se/rest-api/report/FOI-R--4758--SE
Ruotsalaiset ovat muuten julkaisseet vastaavanlaisen seurantadokumentin aikaisemmin, sen numero on FOI-R--4239--SE. Tämä on julkaistu maaliskuussa 2016 ja sen otsikko on:
Russia’s state armament programme to 2020: a quantitative assessment of implementation 2011–2015
https://www.foi.se/rest-api/report/FOI-R--4239--SE
Lainaan siitä alle pari kohtaa joissa käsitellään panssarivaunuja (sivuilta 91 ja 93):
HUOM: taulukossa, kuten ruotsalaisten kahdessa julkaisussa on eroteltu jakoviivalla suunniteltu ja toteutunut määrä: "planned number / actual number"
Näiden panssarivaunuja koskevien tietojen lähteet lueteltu sivulla 97:
Julkaisun sivuilla 53 ja 54 on listattu lähteitä, joista minua kiinnostivat erityisesti nämä Andrei Frolovin kirjoitukset:
Kuten nähdään näiden kahden ruotsalaisten dokumenttien lähdeluettelojen osalta, tämä Andrei Frolov / Andrey Frolov / Андрей Фролов on kirjoittanut näitä yhteenvetoja tähän Экспорт вооружений lehteen ainakin vuosien 2010-2018 osalta.
Tuossa on laitettu sulkuihin "Implementation of GOZ-2014" jonka Google Translate käännös on Внедрение ГОЗ-2014 tai Vnedreniye GOZ-2014. Kokeilin hakea nopeasti näistä ensimmäisellä eli "Внедрение ГОЗ-2014" mutta ei löytynyt mitään selvästi silmään pistävää. Pitänee kokeilla jatkaa hakemista myöhemmin paremmalla ajalla, kirjoitin tämän viestin yhtälailla itselle muistutukseksi. Ehkä Venäjä on muuttanut tyyli vuoden 2019 jälkeen ja asehankinnoista tiedotetaan huonommin? En olisi yllättynyt, nämä ovat aina olleet sotasalaisuuksia (enemmän tai vähemmän). Toinen mahdollisesti hyvä hakusana on "Исполнение государственного оборонного заказа России"
MUOKKAUS: tein hakuja Андрей Фролов Исполнение государственного оборонного заказа России hakusanoilla, jolloin löytyi vanhempia pdf-tiedosto, tämä on vuoden 2009 hankinnoista ja sisältää taulukon jossa on listattu vuodet 2007, 2008 ja 2009: LINKKI, huom. avaa pdf-tiedoston
Tämä Andrey Frolov on selvästi tehnyt tällaista seurantaa jo pidemmän aikaa. CAST on julkaissut lehteään vuodesta 1997 lähtien joten voisi jopa olla mahdollista, että Frolov on julkaissut keräämiään tietoja jo pidemmän aikaa? Voidaan toki aina kyseenalaistaa hänen tiedot eri vuosien osalta mutta arvaan että pitkällä aikavälillä eri sotakoneiden valmistusmäärät täsmäävät oikeasti toimitettujen kanssa (ei ole suuresti väliä, onko toimitus tapahtunut esim. vuonna 2007 vai vasta 2008).
Hain myös CAST:n nettisivuilta hakusanalla Андрей Фролов ja sieltä löytyy useita hakutuloksia. 03/11/2019 päivätyssä artikkelissa kirjoitetaan näin: Андрей Фролов, главный редактор журнала «Экспорт вооружений» mikä kääntyy muotoon "Andrey Frolov , editor-in-chief of Arms Export magazine" ja hän on tehnyt sotateollisuuden yritysten johtajien haastatteluja vuonna 2019, mutta sen jälkeen seuraava viittaus häneen on 03/03/2021 LINKKI
Tässä kirjoituksessa viitataan näin: "This opinion was expressed by RIAC expert Andrey Frolov in a conversation with RBC...."
Löysin muilta nettisivuilta viittauksia häneen ainakin vuodelta 2020 ja silloin titteli oli vielä editor-in-chief for Arms Export magazine. Miksi CAST:in sivuilla puhutaan RIAC-eksperttinä? Ehkä se kuulostaa paremmalta? RIAC = Russian International Affairs Council LINKKI heidän nettisivuille
Tämä on sama ajatushautumo jolle työskentelee mm. Michael Kofman ja tosiaan RIAC:in sivuilta löytyy mies nimeltä Andrey Frolov ja kuvan perusteella kyseessä on sama mies joka on kirjoittanut jo pitkään CAST:in artikkeleita. RIAC:n nettisivuilla on tosin listattuna vain yksi hänen kirjoittama artikkeli ja sekin vuodelta 2014. Ehkä hän on lopettanut artikkelien kirjoittamisen ja siirtynyt ns. hallinnollisiin töihin? LINKKI
Tein vähän lisää google-hakuja hakusanoilla Андрей Фролов, главный редактор журнала «Экспорт вооружений» ja löysin hänen vanhan bion: LINKKI
Name: Frolov Andrey Lvovich
Place of work: Editor-in-Chief of the Arms Export magazine
Biography:
From September 2002 to January 2003, he did an internship at the PIR Center, then held the positions of a researcher, coordinator of the project "Transformation of the Export Control System in Russia", editor-in-chief of the journal "Yaderny Kontrol" of the PIR Center. During the internship, he prepared an article on the topic "Russia and France in the Mirror of the Global Partnership", the results of which were published in the journal Yaderny Kontrol No. 2, 2003. Graduate of the Franco-Russian Master's Program at MGIMO in 2003. Graduated with honors from the Faculty of International Relations of St. Petersburg State University. Participated in the Second Moscow International Conference on Nonproliferation Problems. Sphere of scientific interests - nuclear submarine fleet, advanced weapons of the Russian and foreign armies,
Toinen löytämäni nettisivu kertoo hänen bion näin: LINKKI
Editor-in-Chief of Arms Export magazine. Graduate of the Faculty of International Relations of St. Petersburg State University. In 2003 he graduated from the Russian-French master's program at MGIMO. Candidate of Sciences in History, in 2003–2004, PIR Center Research Fellow, Editor-in-Chief of the journal Nuclear Control, Editor of the PIR Center electronic publications Nuclear Control: Information and Security Issues. In 2004 - coordinator of the project "Transformation of the Export Control System in Russia in 1999-2003". Cooperates with the ACT Center since 2005.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Viittasin edellisessä viestissä Andrey Frolovin vuonna 2009 julkaisemaan kirjoitukseen, jossa on taulukko vuosien 2007, 2008 ja 2009 hankintamääristä. Alla kyseisen taulukon Google Lens -käännös siltä osin kuin työkalu suostui kääntämään: LÄHDE, huom. avaa pdf-tiedoston
Ongelma on suurempi kuin pelkkä länsikomponenttien puute.
Mm. sorveja/työstökoneita ei viedä enää Venäjälle. Ja matkalla olleet jäivät matkalle. Sama koskee kaikkea niissä tarvittavaa tavaraa, työkalut/terät...
Ovat kuulemma yrittäneet kiertää ja joku mattokauppa on tilannut tuhansia teriä. Jostain syystä tilaus ei mennyt läpi.
Eikä niiden nykyiset CAD:t ja työstökonekeskukset pääse enää pilveen, eivätkä voi ladata uusia piirrustuksia...
Ainakin kaikki hienostuneempi elektroniikka (DSP-piirit, FPGA:t, low-noise vahvistimet) on länkkärikamaa (tässä lasketaan myös Taiwan ja E-korea osaksi länttä). Mekaniikka itsessään on varmasti tehty Venäjällä, mutta käytetyt työstökoneet ja niiden ohjausjärjestelmät on länsimaisia. Tietääkseni itäblokista ei ole koskaan tullut yhtään varteenotettavaa 4+ akselin metallijyrsintä/ohjausjärjestelmää, eli niiden kanssa ovat myös riippuvaisia länsimaisista komponenteista ja mekaniikasta.
Tottakai Kiinan yms. kautta ongelma on kierrettävissä mutta jokainen välikäsi nostaa hintoja ja toimitusaikataulua. Odottele siinä sitten jotain työkalua/terää kun tankkia ja ammusta pitäisi tehdä jatkuvalla syötöllä. Saati jos tarvitsisi konekantaa uusia/korjata. Uusimmat koneet on vielä GPS paikannettuja joten ihan helposti niitäkään ei noin vain viedä muualta ilman valmistajan lupaa.
Huhta
Greatest Leader
Siis onko Venäjällä siirrytty uusiin tuotantovälineisiin myös sotateollisessa kompleksissa??? Täällä kiersi joskus video tehtaasta, jossa tehtiin ICBM:ää, ja paikka näytti jämähtäneen jonnekin neuvostoajoille.
Varmaankin noissa ICBM tehtaissa käytetään made in Russia koneita, sillä onhan nuo ohjukset kuitenkin pitkälti neukkutekniikkaa (siellä valmistettiin ohjuksia hiilikuitukomposiitistä jo 1970-luvulla) minkä takia vanhemmillakin koneilla saadaan uusia ohjuksia valmistettua, mutta muun sotakaman valmistuksessa kaiketi halutaan käyttää sellaisia koneita mitä saatiin markkinoilta ostettua eikä tarvinnut kehittää omia mikä nostaisi kustannuksia.
Antares
Respected Leader
Illia Ponomarenkon tuore kirjoitus jossa pyritty arvioimaan kuinka paljon panssarivaunuja Venäjällä on jäljellä. Hän viittaa tässä ketjussa jo aikaisemmin mainittuihin Military Balance numeroihin, mutta kirjoituksessa on muitakin ansioita, joten hyvä ottaa se talteen tänne:
-
Russia’s full-scale invasion of Ukraine is already going down in history as the biggest tank slaughter Europe has seen since World War II.
The Kremlin’s reckless and unsuccessful blitzkrieg on Kyiv resulted in the loss of over 1,000 tanks – within just a few weeks after Feb. 24.
By April, many battlefields in northern Ukraine had become tank cemeteries, with dozens of scorched machines eviscerated by Ukrainian anti-tank squads.
This is a heavy blow for Russia’s offensive component, even given its large military. Contrary to its propaganda, Russia’s infamously large stockpile of Soviet tanks is little more than a pile of scrap metal unfit to be used in battle.
However, we can not expect Russia to run critically low on tanks anytime soon.
Despite heavy losses, Russia still has enough machines to continue waging its war for years.
For Ukraine, this is yet another reason to do everything possible to avoid a protracted, multiyear war for which the Kremlin has many resources.
Russia’s war against Ukraine has demonstrated that all speculations on the end of the tank era have been somewhat premature.
Main battle tanks continue to serve their typical role: supporting the infantry, spearheading assaults, and exploiting breakthroughs, with mechanized infantry following them.
Driven by necessity, Ukraine’s military has expanded the role of tanks in combat. Due to a lack of field artillery, many Ukrainian crews practice indirect fire on targets out of the tank’s line of sight, howitzer-style.
Meanwhile, Russian forces still rely on tanks as a principal means of concentrated fire support, even during urban warfare.
The ubiquity of relatively inexpensive and handy anti-tank weapons, such as the now-legendary NLAWs, provided to Ukraine by the U.K. and employed by highly-mobile Ukrainian units to ambush Russian convoys, has dramatically challenged the tank’s decisive role, however.
U.S. Joint Chiefs of Staff Chairman Mark A. Milley said in mid-June that the international community had provided Ukraine with 97,000 various anti-tank weapons.
According to Milley, this is “more antitank systems than there are tanks in the world.”
The West’s significant investment in Ukraine’s anti-armor capabilities has resulted in the spectacular failure of Russia’s plans for a swift toppling of Ukraine.
At the beginning of its full-scale invasion in Feb., Russia had around 3,330 operational tanks (2,840 with the ground forces, 330 with its naval infantry, and 160 with its airborne forces), according to the Military Balance 2021 database.
The database includes all tank types currently employed by Russia’s military, notably T-72s, T-80s, and T-90s, and their modifications.
According to Oryx, an online investigative project documenting equipment losses in Russia’s war, Russia has lost at least 994 tanks as of Sept. 1.
However, according to estimates by the Conflict Intelligence Team, an independent Russian online armed conflicts monitor, the Oryx database covers nearly 70% of the total equipment lost in combat by both sides, as it includes only fully-verified losses -- not every single captured or destroyed vehicle is pictured and documented.
Based on these estimates, Russia has lost nearly 1,300 tanks – an impressive 40% of its total operational tank fleet.
This figure coincides with that provided by CNN in May, citing an unnamed senior U.S. defense official, which reported that Russia has lost “nearly 1,000 tanks” in Ukraine.
Official figures provided by Ukraine’s military are higher. As of Sept. 1, six months into Russia’s full-scale war, Ukraine has reportedly knocked out 1,997 Russian tanks, which is nearly 60% of Russia’s operational tank fleet.
On the other hand, Oryx suggests Ukraine’s military has lost 244 tanks, 125 of which were destroyed in combat, and the rest abandoned or seized by Russian forces.
If Conflict Intelligence Team’s 70% rule is applied, Ukraine has likely lost over 300 of the nearly 800 tanks it had before Feb. 24. But Ukraine also has tanks recently acquired from abroad, especially Poland, or captured from Russia.
Russia has lost a minimum of 220 older T-72B tanks and some 270 of its workhorse T-72B3/M versions modified in the 2010s. The tank death toll includes at least 35 T-80BVM and over 20 T-90A/M tanks, which Ukrainian experts deem the most advanced and resilient Russian tank types.
The estimated total Russian loss of 1,300 machines in Ukraine roughly corresponds to 14 full-fledged armored brigades or 42 battalion tactical groups (BTGs). This amounts to more tank fleets than the U.K., France, Germany, and Italy combined.
However, Russia still has some 2,000 battle-ready tanks at hand, as well as an enormous amount in storage.
The Military Balance 2021 database says Russian storage facilities have around 10,200 tanks, including various T-72s, 3,000 T-80s, and 200 T-90s.
The database’s 2016 publication also indicates that Russia has roughly 2,800 Cold War legacy T-55s (the first tank type to feature a nuclear warfare protection system in the 1950s) in storage, as well as 2,500 T-62s and 2,000 T-64s.
This means that Russia may have around 17,300 tanks produced between the late 1950s and now.
It likely does – on paper.
In reality, nobody – likely not even Russia – knows precisely how many of those estimated thousands can emerge from the mothballs and be made operational again.
The only way to confirm is to count the tanks sitting at Russian bases.
An analysis of Google Maps satellite images of 19 Russian military storage facilities mainly located east of Russia’s Ural Mountains by the Ukrainian Military Center, a Ukrainian military defense news site, estimates that 2,299 tanks appear unrestorable.
Stored in the open for decades, they are basically heaps of rusty scrap metal ready for nothing but disposal.
Another estimated 1,304 machines are thought to be in a dubious state.
“Those are tanks that can be potentially restored at tank maintenance facilities,” the website wrote on Aug. 22.
“But they would have to be loaded up a train, transported to a certain tank factory, unloaded, taken to a certain workshop, then examined for defects. What happens next is the search for appropriate parts, some of which are out of production or require new production processes.”
“This would take a lot of time,” the report concluded.
Another 2,075 tanks seem recoverable, although some would likely need to be taken to tank factories.
An estimated 886 tanks are effectively stored and are likely to be made fully operational.
Many Russian bases also have hangars, which may store up to around 1,330 tanks -- in unknown conditions and quantities.
A number of old restored T-62s and T-62Ms have already been seen in Ukraine.
As the Ukrainian Military Center suggests, those T-62s could be in better shape than many stored T-72s or T-80s -- and that is probably the reason why Russia decided to quickly de-mothball them and send them to Ukraine.
Tanks stored in Russia (and Ukraine, too) have been subject to poor conditions, plundering, and cannibalization – when a tank is repaired at the expense of other tanks, from which parts are dismantled.
This is especially true when it comes to T-72s, so many of them are likely not in very good shape.
Given ongoing Western sanctions targeting hi-tech components, Russia will likely have difficulties repairing and modernizing its machines. So it is possible that if Russia continues waging a large-scale war in Ukraine we're going to see a lot of older machines, such as early T-72 or T-80 versions.
In all, Russia has at least 2,000 potentially restorable tanks, meaning it will not run out during its war in Ukraine – even if it has to roll back its relics from the early 1960s.
But Russia also has alternative sources: Belarusian dictator Alexander Lukashenko’s regime possesses over 500 modernized T-72 tanks.
-
How many tanks does Russia really have?
September 1, 2022 2:00 pmby Illia PonomarenkoRussia’s full-scale invasion of Ukraine is already going down in history as the biggest tank slaughter Europe has seen since World War II.
The Kremlin’s reckless and unsuccessful blitzkrieg on Kyiv resulted in the loss of over 1,000 tanks – within just a few weeks after Feb. 24.
By April, many battlefields in northern Ukraine had become tank cemeteries, with dozens of scorched machines eviscerated by Ukrainian anti-tank squads.
This is a heavy blow for Russia’s offensive component, even given its large military. Contrary to its propaganda, Russia’s infamously large stockpile of Soviet tanks is little more than a pile of scrap metal unfit to be used in battle.
However, we can not expect Russia to run critically low on tanks anytime soon.
Despite heavy losses, Russia still has enough machines to continue waging its war for years.
For Ukraine, this is yet another reason to do everything possible to avoid a protracted, multiyear war for which the Kremlin has many resources.
Russia’s war against Ukraine has demonstrated that all speculations on the end of the tank era have been somewhat premature.
Main battle tanks continue to serve their typical role: supporting the infantry, spearheading assaults, and exploiting breakthroughs, with mechanized infantry following them.
Driven by necessity, Ukraine’s military has expanded the role of tanks in combat. Due to a lack of field artillery, many Ukrainian crews practice indirect fire on targets out of the tank’s line of sight, howitzer-style.
Meanwhile, Russian forces still rely on tanks as a principal means of concentrated fire support, even during urban warfare.
The ubiquity of relatively inexpensive and handy anti-tank weapons, such as the now-legendary NLAWs, provided to Ukraine by the U.K. and employed by highly-mobile Ukrainian units to ambush Russian convoys, has dramatically challenged the tank’s decisive role, however.
U.S. Joint Chiefs of Staff Chairman Mark A. Milley said in mid-June that the international community had provided Ukraine with 97,000 various anti-tank weapons.
According to Milley, this is “more antitank systems than there are tanks in the world.”
The West’s significant investment in Ukraine’s anti-armor capabilities has resulted in the spectacular failure of Russia’s plans for a swift toppling of Ukraine.
At the beginning of its full-scale invasion in Feb., Russia had around 3,330 operational tanks (2,840 with the ground forces, 330 with its naval infantry, and 160 with its airborne forces), according to the Military Balance 2021 database.
The database includes all tank types currently employed by Russia’s military, notably T-72s, T-80s, and T-90s, and their modifications.
According to Oryx, an online investigative project documenting equipment losses in Russia’s war, Russia has lost at least 994 tanks as of Sept. 1.
However, according to estimates by the Conflict Intelligence Team, an independent Russian online armed conflicts monitor, the Oryx database covers nearly 70% of the total equipment lost in combat by both sides, as it includes only fully-verified losses -- not every single captured or destroyed vehicle is pictured and documented.
Based on these estimates, Russia has lost nearly 1,300 tanks – an impressive 40% of its total operational tank fleet.
This figure coincides with that provided by CNN in May, citing an unnamed senior U.S. defense official, which reported that Russia has lost “nearly 1,000 tanks” in Ukraine.
Official figures provided by Ukraine’s military are higher. As of Sept. 1, six months into Russia’s full-scale war, Ukraine has reportedly knocked out 1,997 Russian tanks, which is nearly 60% of Russia’s operational tank fleet.
On the other hand, Oryx suggests Ukraine’s military has lost 244 tanks, 125 of which were destroyed in combat, and the rest abandoned or seized by Russian forces.
If Conflict Intelligence Team’s 70% rule is applied, Ukraine has likely lost over 300 of the nearly 800 tanks it had before Feb. 24. But Ukraine also has tanks recently acquired from abroad, especially Poland, or captured from Russia.
Rising from the rust
Even the rough estimate provided by Oryx’s data shows that Russia has sustained a heavy blow in terms of the technological quality of its tank fleet in Ukraine.Russia has lost a minimum of 220 older T-72B tanks and some 270 of its workhorse T-72B3/M versions modified in the 2010s. The tank death toll includes at least 35 T-80BVM and over 20 T-90A/M tanks, which Ukrainian experts deem the most advanced and resilient Russian tank types.
The estimated total Russian loss of 1,300 machines in Ukraine roughly corresponds to 14 full-fledged armored brigades or 42 battalion tactical groups (BTGs). This amounts to more tank fleets than the U.K., France, Germany, and Italy combined.
However, Russia still has some 2,000 battle-ready tanks at hand, as well as an enormous amount in storage.
The Military Balance 2021 database says Russian storage facilities have around 10,200 tanks, including various T-72s, 3,000 T-80s, and 200 T-90s.
The database’s 2016 publication also indicates that Russia has roughly 2,800 Cold War legacy T-55s (the first tank type to feature a nuclear warfare protection system in the 1950s) in storage, as well as 2,500 T-62s and 2,000 T-64s.
This means that Russia may have around 17,300 tanks produced between the late 1950s and now.
It likely does – on paper.
In reality, nobody – likely not even Russia – knows precisely how many of those estimated thousands can emerge from the mothballs and be made operational again.
The only way to confirm is to count the tanks sitting at Russian bases.
An analysis of Google Maps satellite images of 19 Russian military storage facilities mainly located east of Russia’s Ural Mountains by the Ukrainian Military Center, a Ukrainian military defense news site, estimates that 2,299 tanks appear unrestorable.
Stored in the open for decades, they are basically heaps of rusty scrap metal ready for nothing but disposal.
Another estimated 1,304 machines are thought to be in a dubious state.
“Those are tanks that can be potentially restored at tank maintenance facilities,” the website wrote on Aug. 22.
“But they would have to be loaded up a train, transported to a certain tank factory, unloaded, taken to a certain workshop, then examined for defects. What happens next is the search for appropriate parts, some of which are out of production or require new production processes.”
“This would take a lot of time,” the report concluded.
Another 2,075 tanks seem recoverable, although some would likely need to be taken to tank factories.
An estimated 886 tanks are effectively stored and are likely to be made fully operational.
Many Russian bases also have hangars, which may store up to around 1,330 tanks -- in unknown conditions and quantities.
A number of old restored T-62s and T-62Ms have already been seen in Ukraine.
As the Ukrainian Military Center suggests, those T-62s could be in better shape than many stored T-72s or T-80s -- and that is probably the reason why Russia decided to quickly de-mothball them and send them to Ukraine.
Tanks stored in Russia (and Ukraine, too) have been subject to poor conditions, plundering, and cannibalization – when a tank is repaired at the expense of other tanks, from which parts are dismantled.
This is especially true when it comes to T-72s, so many of them are likely not in very good shape.
Given ongoing Western sanctions targeting hi-tech components, Russia will likely have difficulties repairing and modernizing its machines. So it is possible that if Russia continues waging a large-scale war in Ukraine we're going to see a lot of older machines, such as early T-72 or T-80 versions.
In all, Russia has at least 2,000 potentially restorable tanks, meaning it will not run out during its war in Ukraine – even if it has to roll back its relics from the early 1960s.
But Russia also has alternative sources: Belarusian dictator Alexander Lukashenko’s regime possesses over 500 modernized T-72 tanks.
Antares
Respected Leader
Edellisessä viestissä lainatussa kirjoituksessa viitataan muutaman viikon vanhaan kirjoitukseen missä arvioidaan Venäjän varastotukikohtien panssarivaunujen määriä, suora linkki kirjoitukseen: LINKKI
Tämä on erinomainen katsaus jossa on annettu varastotukikohdille nimi sekä koordinaatit. Näiden lisäksi arvioidaan mitä kuvista on nähtävissä, pääasiassa panssarivaunujen määrää ja kuntoa. VAHVA SUOSITUS tuon lukemiselle.
Lainaan artikkelin tekstin alle jotta jää käännös talteen, mutta kannattaa vilkaista siitä huolimatta: sen yhteydessä on kuvia mitä en kopioi tähän, kuviin on merkitty eri tukikohtien panssarivaunujen sijainti eli se mistä on laskettu kukin arvio.
-
Kirjoitin toisessa ketjussa Youtube-kanava Covert Cabalin muutaman kuukauden vanhasta videosta, jossa pyrittiin arvioimaan samaa asiaa, tässä linkki viestiin: LINKKI
Poimin omaan viestiini hänen videosta tukikohtien nimet sekä kartan, jossa esitetty niiden sijainti karkeasti. Etsin sitten itse Google Mapsista tukikohtien tarkan sijainnin ja kirjasin koordinaatit talteen. Ne ovat tietysti pitkälti samat kuin aikaisemmassa linkittämässäni artikkelissa.
Covert Cabal antoi videossa myös oman näkemyksensä eri tukikohtien sisällöstä, mitä on kiehtova verrata tähän ukrainalaisen kirjoittajan arvioon.
-
Sanomattakin selvää että nämä kaksi tukevat toisiaan: niissä puhutaan samasta asiasta. En ole ehtinyt tutustua tarkemmin, mutta oletan että nämä tukikohdat löytyvät myös "karttapalvelusta" johon on merkitty kaikki Venäjän asevoimien tukikohdat ja niiden sijainnit. Tässä linkki viestiin jossa on ohjeet sen käytöstä: LINKKI
Suora linkki twitter-viestiin jossa on linkki karttaan:
Ketjun kommenteissa oli tällainen havainto:
If it is below 2000 points, you can easily send it to a Google Maps, then users can DL it with automatic updates to their Google Earth Pro, or just use thru GM. Paths chew up points. This way you don’t need to host a server or need for people to DL a master file for updates.
RBGB hit the 2000 pts limit with detailed rail line paths. Had to ‘degrade’ detail to add more lines. Even @GeoConfirmed hit the 2000 limit wall and had to go to another mapping resource.
-
Viestiketjun vastauksista löytyy myös tämä, mahdollisesti jotain mitä kannattaa pitää silmällä jos mies jaksaa jatkaa projektin maaliin:
Tämä on erinomainen katsaus jossa on annettu varastotukikohdille nimi sekä koordinaatit. Näiden lisäksi arvioidaan mitä kuvista on nähtävissä, pääasiassa panssarivaunujen määrää ja kuntoa. VAHVA SUOSITUS tuon lukemiselle.
Lainaan artikkelin tekstin alle jotta jää käännös talteen, mutta kannattaa vilkaista siitä huolimatta: sen yhteydessä on kuvia mitä en kopioi tähän, kuviin on merkitty eri tukikohtien panssarivaunujen sijainti eli se mistä on laskettu kukin arvio.
August 22, 2022
As of August 22, according to the General Staff of the Armed Forces, the Russian Federation lost 1,919 tanks. According to The Military Balance 2021, the Russian Armed Forces have about 3,300 tanks of all types in service (that is, losses have already exceeded half and reached 58%), as well as 10,200 tanks at storage bases (7,000 t-72, 3,000 t-80, 200 t- 90).
If there are no questions about the number of tanks in service in the Russian Federation, then there are questions about the number in storage. Because they do not include information on types t-64, t-62 and t-54/55. The most recent analysis of the number of these types of tanks in storage can be found in The Military Balance 2014. At that time, the publication estimated the stocks at 2,800 t-54/55, up to 2,500 t-62 and up to 2,000 t-64.
In general, the picture will be as follows:
2800 t-54/55
2500 t-62
2000 t-64
7000 t-72
3000 t-80
200 t-90
17500 tanks in total
But in 8 years, part of the tanks could be disposed of. In addition, the method of counting Russian tanks by publications remains unclear.
In our analysis, we will use the Google maps service to calculate the number of tanks located at the storage bases of the Russian Federation. Before we begin, a little background information.
All tanks of the Russian Federation in reserve are stored at the "Central Tank Reserve Bases" (main mass of tanks), as well as at "military equipment storage and repair bases". Almost all of these bases are beyond the Urals, due to the signed treaties limiting the number of offensive weapons on the territory of Europe.
For a more accurate analysis, all tanks will be divided into three categories:
- Relatively combat-ready. These are tanks that are stored completely or partially in covers for storing equipment. From this category, we separate tanks stored by the dry air method. These are the most combat-capable tanks that are in storage warehouses of the Russian Federation.
– Tanks in storage. This category includes the rest of the tanks, which are not intended for disposal and are stored outdoors without any additional visible means of protection against an aggressive environment.
- Tanks for recycling.This category includes tanks that can no longer be restored. We can identify some of them due to the fact that the hull and turret of the tank are separated from each other and stored each in its own "pile". We identify the other part by understanding such a subject as warehouse logistics. Which indicates that in any warehouse, similar items are stored in one place. That is, if we see two groups of tanks next to each other - one without turrets and the other with, we understand that both groups of tanks are intended for disposal. It's just that at the moment it is at different stages. In addition, we proceed from the territorial placement of assets. Unnecessary scrap metal will be stored on the outskirts of the bases, in dead ends, so as not to interfere with the warehouse logistics of other equipment.
The photo below shows equipment storage using dry air. Satellite image and photo "from the ground". In the trunks of the tanks, pipelines are installed that inject dry air.
There are also hangars for storing equipment at the storage bases. Since we can't see whether they have equipment and how much of it, that's why we use such a term as tank places in hangars . This number is close to the maximum of how much equipment can be placed in the hangars of this storage base. Also, we must understand that not all hangars will have equipment, specifically tanks. Therefore, we proceed from the assumption that tanks can be placed only in those hangars near which there are tanks (it is tanks, not BMP or other equipment, otherwise it can be placed there), and also if there is no serious damage in the hangars themselves , that is, they are not emergency (some pictures show that there is no equipment in hangars with a leaky roof).
On satellite images:
Relatively combat-capable tanks – yellow perimeter;
Tanks in storage - orange perimeter;
Disposal tanks - burgundy perimeter;
Hangars, in which it is possible to store tanks - white broken;
Under the name of each base are its geographic coordinates, which you can enter in Google maps
58.463837,41.508228
158 tanks are relatively operational (0 in dry air preservation), 298 tanks in storage, 456 tanks for disposal. A total of 912 tanks and 240 tank spaces in hangars.
111 Central Tank Reserve Base (Komsomolsk-on-Amur)
50.692576,136.868322
One of the most difficult bases to analyze, due to the lack of storage logic and a complete mix of tanks. Where in a dead end, next to skeletons of tanks without turrets, tanks are stored partially covered with awnings and traces of tracks on the ground are visible, that is, they got there on their own.
Although possible, this indicates active deconservation and redeployment of equipment in storage.
307 tanks are relatively operational (of which 61 are being preserved under dry air), 561 tanks are in storage, 207 tanks are for disposal. A total of 1,075 tanks and 360 tank spaces in hangars.
349 central tank reserve base (Topchikha)
52.810999,83.136253
156 tanks are relatively combat-ready (89 of them are being preserved under dry air), 210 tanks are in storage, and 576 tanks are for disposal. A total of 942 tanks, there are no hangars.
Also, at this base, we see 107 free places for storing tanks using the dry air method. Most likely, they were transferred to Ukraine.
1295 Central Tank Reserve Base (Arsenyev)
44.127593,133.280358
Demonstration storage base for tanks of the Russian Federation. The most information in open sources can be found precisely about it. Military journalists are often admitted here. There are also photos on the network indicating that tanks are stored in part of the hangars. But exactly how many and how full they are is an open question.
282 tanks are relatively combat-ready (of which 161 are being preserved under dry air), 0 tanks are in storage, 804 tanks are for disposal. A total of 1,086 tanks and 570 tank spaces in hangars.
1311 central tank reserve base (Upper Pyshma )
56.978729,60.607643
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
415 tanks are relatively combat-ready (of which 289 are being preserved under dry air), 0 tanks are in storage, 0 tanks are for disposal. A total of 415 tanks and 80 tank spaces in hangars.
Also, at this base, we see 9 completely empty parking lots for storing tanks using the dry air method. There are a total of 354 free places for storing tanks using the dry air method. Where did the tanks go from these parking lots - I think the question is rhetorical.
2544 central tank reserve base (Kozulka)
56.169427,91.452226
Another base, according to the pictures of which, it can be seen that the equipment is being actively removed from preservation. About 103 places are empty for storing tanks by the dry air method and 78 places in the concrete parking lot, where tanks are stored covered with an awning.
265 tanks are relatively operational (of which 139 are being preserved under dry air), 228 tanks are in storage, and 220 tanks are for disposal. A total of 513 tanks and 40 tank places in the hangar.
6018 central tank reserve base ( Kamyshlov )
56.844520, 62.734922
154 tanks are relatively operational (of which 147 are being preserved under dry air), 7 tanks are in storage, 36 tanks are for disposal. A total of 197 tanks, there are no hangars.
Also, at this base, we see 56 free places for storing tanks using the dry air method.
52.488128,82.755704
0 tanks in storage.
187 military equipment storage and repair base (Nizhneudinsk)
54.925116,99.076431
47 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 47 tanks and 40 tank places in the hangar.
227 military equipment storage and repair base (Ulan-Ude)
51.889076,107.5228678
The largest storage and repair base in terms of the number of available equipment. It is geographically very elongated, it is impossible to cover it with 1-2 screens, the coordinates of the base are above.
192 tanks are relatively combat-ready (of which 152 are being preserved under dry air), 519 tanks are in storage, 664 tanks are for disposal. A total of 1,375 tanks, there are no hangars.
230 military equipment storage and repair base (Dachnoye)
46.767807,142.741859
40 tanks relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 40 tanks, there are no hangars.
237 military equipment storage and repair base (Bykin)
46.802561,134.271471
10 tanks relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. Only 10 tanks, there are no hangars.
240 military equipment storage and repair base (Belogorsk)
50.900350,128.442626
0 tanks in storage.
243 military equipment storage and repair base (Khabarovsk)
48.360699,135.060990
0 tanks in storage.
245 military equipment storage and repair base (Lesozavodsk)
45.456004,133.418217
22 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 22 tanks, there are no hangars.
247 military equipment storage and repair base (Monastyryshche-2)
44.196042,132.516337
0 tanks in storage.
7018 military equipment storage and repair base ( Drovyanaya )
51.565981,113.042916
0 tanks in storage.
7020 military equipment storage and repair base (Ussuriysk)
Several places to store equipment scattered around the city. 0 tanks in storage.
7024 military equipment storage and repair base (Kamensk-Shakhtinsk )
48.272553,40.259374
27 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 27 tanks, there are no hangars.
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (886 of them are being preserved under dry air), 1,304 tanks are in storage, and 2,299 tanks are for disposal. A total of 5,678 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Now a few comments about the general numbers.
1,330 tank places in hangars is a number close to the maximum of the number of tanks the Russian Federation can keep in its warehouses. The real amount of equipment that is there is unknown to us, it can be as much as 70% or 10% of the mentioned number.
2,299 tanks to be scrapped - most of them are tank skeletons, often even without turrets. It is much more difficult to restore such equipment than to build a tank from scratch. Therefore, it is scrap metal.
1304 tanks in storage. These are tanks that can potentially be restored at tank repair plants. But they need to be loaded on a train, transported by rail to the appropriate plant, unloaded, delivered to the appropriate workshop, inspected, then start searching for the necessary parts (some of which are no longer produced or have their own production cycle), etc. That is, the time costs are not small. And do not forget that Google maps does not provide an opportunity to qualitatively assess the state of the equipment. Therefore, it is quite possible that part of the tanks from this amount will be disposed of.
2,075 combat-ready tanks, of which 886 were separately allocated for conservation under dry air. We can fully assume that some of the tanks (those that are not under dry air) will have to be sent to tank repair plants or it will take time to bring them to a combat-ready condition at storage bases. But of the 886 tanks, the absolute majority will be operational after the deconservation process. But here it is worth understanding that some of these tanks are T-62 type tanks. Which are mobilized and stored for use during large exercises in the Far East (which is exactly why they are stored in this way - so that once a year they can properly undergo training. And that is why we saw tanks of this type in Ukraine. Not because in The Russian Federation ran out of tanks of other types. The T-62 turned out to be the most combat-ready among the others). But these tanks are outdated and have much less combat value compared to the t-72/80/90. And the transfer of a large number of these obsolete tanks to Ukraine will deal a significant informational and image blow to the Russian Federation.
In general, we can say that the enemy still has quite powerful reserves of tanks. Since 2 thousand relatively combat-capable tanks, let including and old types, that's more than double what we had at the beginning of the invasion. Also, don't forget about the tank seats in the hangars. But stories about "tens of thousands of tanks beyond the Urals" turned out to be a propaganda myth. Because it actually turned out that the Russian Federation does not have such a number of tanks, and their quality and combat capability, in most cases, are also in doubt.
Analysis of Russian tank stocks at storage bases in the Urals
As of August 22, according to the General Staff of the Armed Forces, the Russian Federation lost 1,919 tanks. According to The Military Balance 2021, the Russian Armed Forces have about 3,300 tanks of all types in service (that is, losses have already exceeded half and reached 58%), as well as 10,200 tanks at storage bases (7,000 t-72, 3,000 t-80, 200 t- 90).
If there are no questions about the number of tanks in service in the Russian Federation, then there are questions about the number in storage. Because they do not include information on types t-64, t-62 and t-54/55. The most recent analysis of the number of these types of tanks in storage can be found in The Military Balance 2014. At that time, the publication estimated the stocks at 2,800 t-54/55, up to 2,500 t-62 and up to 2,000 t-64.
In general, the picture will be as follows:
2800 t-54/55
2500 t-62
2000 t-64
7000 t-72
3000 t-80
200 t-90
17500 tanks in total
But in 8 years, part of the tanks could be disposed of. In addition, the method of counting Russian tanks by publications remains unclear.
In our analysis, we will use the Google maps service to calculate the number of tanks located at the storage bases of the Russian Federation. Before we begin, a little background information.
All tanks of the Russian Federation in reserve are stored at the "Central Tank Reserve Bases" (main mass of tanks), as well as at "military equipment storage and repair bases". Almost all of these bases are beyond the Urals, due to the signed treaties limiting the number of offensive weapons on the territory of Europe.
For a more accurate analysis, all tanks will be divided into three categories:
- Relatively combat-ready. These are tanks that are stored completely or partially in covers for storing equipment. From this category, we separate tanks stored by the dry air method. These are the most combat-capable tanks that are in storage warehouses of the Russian Federation.
– Tanks in storage. This category includes the rest of the tanks, which are not intended for disposal and are stored outdoors without any additional visible means of protection against an aggressive environment.
- Tanks for recycling.This category includes tanks that can no longer be restored. We can identify some of them due to the fact that the hull and turret of the tank are separated from each other and stored each in its own "pile". We identify the other part by understanding such a subject as warehouse logistics. Which indicates that in any warehouse, similar items are stored in one place. That is, if we see two groups of tanks next to each other - one without turrets and the other with, we understand that both groups of tanks are intended for disposal. It's just that at the moment it is at different stages. In addition, we proceed from the territorial placement of assets. Unnecessary scrap metal will be stored on the outskirts of the bases, in dead ends, so as not to interfere with the warehouse logistics of other equipment.
The photo below shows equipment storage using dry air. Satellite image and photo "from the ground". In the trunks of the tanks, pipelines are installed that inject dry air.
There are also hangars for storing equipment at the storage bases. Since we can't see whether they have equipment and how much of it, that's why we use such a term as tank places in hangars . This number is close to the maximum of how much equipment can be placed in the hangars of this storage base. Also, we must understand that not all hangars will have equipment, specifically tanks. Therefore, we proceed from the assumption that tanks can be placed only in those hangars near which there are tanks (it is tanks, not BMP or other equipment, otherwise it can be placed there), and also if there is no serious damage in the hangars themselves , that is, they are not emergency (some pictures show that there is no equipment in hangars with a leaky roof).
On satellite images:
Relatively combat-capable tanks – yellow perimeter;
Tanks in storage - orange perimeter;
Disposal tanks - burgundy perimeter;
Hangars, in which it is possible to store tanks - white broken;
Under the name of each base are its geographic coordinates, which you can enter in Google maps
Central bases of the tank reserve
22 central tank reserve base (Buoy)58.463837,41.508228
158 tanks are relatively operational (0 in dry air preservation), 298 tanks in storage, 456 tanks for disposal. A total of 912 tanks and 240 tank spaces in hangars.
111 Central Tank Reserve Base (Komsomolsk-on-Amur)
50.692576,136.868322
One of the most difficult bases to analyze, due to the lack of storage logic and a complete mix of tanks. Where in a dead end, next to skeletons of tanks without turrets, tanks are stored partially covered with awnings and traces of tracks on the ground are visible, that is, they got there on their own.
Although possible, this indicates active deconservation and redeployment of equipment in storage.
307 tanks are relatively operational (of which 61 are being preserved under dry air), 561 tanks are in storage, 207 tanks are for disposal. A total of 1,075 tanks and 360 tank spaces in hangars.
349 central tank reserve base (Topchikha)
52.810999,83.136253
156 tanks are relatively combat-ready (89 of them are being preserved under dry air), 210 tanks are in storage, and 576 tanks are for disposal. A total of 942 tanks, there are no hangars.
Also, at this base, we see 107 free places for storing tanks using the dry air method. Most likely, they were transferred to Ukraine.
1295 Central Tank Reserve Base (Arsenyev)
44.127593,133.280358
Demonstration storage base for tanks of the Russian Federation. The most information in open sources can be found precisely about it. Military journalists are often admitted here. There are also photos on the network indicating that tanks are stored in part of the hangars. But exactly how many and how full they are is an open question.
282 tanks are relatively combat-ready (of which 161 are being preserved under dry air), 0 tanks are in storage, 804 tanks are for disposal. A total of 1,086 tanks and 570 tank spaces in hangars.
1311 central tank reserve base (Upper Pyshma )
56.978729,60.607643
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
415 tanks are relatively combat-ready (of which 289 are being preserved under dry air), 0 tanks are in storage, 0 tanks are for disposal. A total of 415 tanks and 80 tank spaces in hangars.
Also, at this base, we see 9 completely empty parking lots for storing tanks using the dry air method. There are a total of 354 free places for storing tanks using the dry air method. Where did the tanks go from these parking lots - I think the question is rhetorical.
2544 central tank reserve base (Kozulka)
56.169427,91.452226
Another base, according to the pictures of which, it can be seen that the equipment is being actively removed from preservation. About 103 places are empty for storing tanks by the dry air method and 78 places in the concrete parking lot, where tanks are stored covered with an awning.
265 tanks are relatively operational (of which 139 are being preserved under dry air), 228 tanks are in storage, and 220 tanks are for disposal. A total of 513 tanks and 40 tank places in the hangar.
6018 central tank reserve base ( Kamyshlov )
56.844520, 62.734922
154 tanks are relatively operational (of which 147 are being preserved under dry air), 7 tanks are in storage, 36 tanks are for disposal. A total of 197 tanks, there are no hangars.
Also, at this base, we see 56 free places for storing tanks using the dry air method.
Military equipment storage and repair bases
104 military equipment storage and repair base ( Aleysk )52.488128,82.755704
0 tanks in storage.
187 military equipment storage and repair base (Nizhneudinsk)
54.925116,99.076431
47 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 47 tanks and 40 tank places in the hangar.
227 military equipment storage and repair base (Ulan-Ude)
51.889076,107.5228678
The largest storage and repair base in terms of the number of available equipment. It is geographically very elongated, it is impossible to cover it with 1-2 screens, the coordinates of the base are above.
192 tanks are relatively combat-ready (of which 152 are being preserved under dry air), 519 tanks are in storage, 664 tanks are for disposal. A total of 1,375 tanks, there are no hangars.
230 military equipment storage and repair base (Dachnoye)
46.767807,142.741859
40 tanks relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 40 tanks, there are no hangars.
237 military equipment storage and repair base (Bykin)
46.802561,134.271471
10 tanks relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. Only 10 tanks, there are no hangars.
240 military equipment storage and repair base (Belogorsk)
50.900350,128.442626
0 tanks in storage.
243 military equipment storage and repair base (Khabarovsk)
48.360699,135.060990
0 tanks in storage.
245 military equipment storage and repair base (Lesozavodsk)
45.456004,133.418217
22 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 22 tanks, there are no hangars.
247 military equipment storage and repair base (Monastyryshche-2)
44.196042,132.516337
0 tanks in storage.
7018 military equipment storage and repair base ( Drovyanaya )
51.565981,113.042916
0 tanks in storage.
7020 military equipment storage and repair base (Ussuriysk)
Several places to store equipment scattered around the city. 0 tanks in storage.
7024 military equipment storage and repair base (Kamensk-Shakhtinsk )
48.272553,40.259374
27 tanks are relatively combat-ready, 0 tanks in storage, 0 tanks for disposal. A total of 27 tanks, there are no hangars.
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (886 of them are being preserved under dry air), 1,304 tanks are in storage, and 2,299 tanks are for disposal. A total of 5,678 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Now a few comments about the general numbers.
1,330 tank places in hangars is a number close to the maximum of the number of tanks the Russian Federation can keep in its warehouses. The real amount of equipment that is there is unknown to us, it can be as much as 70% or 10% of the mentioned number.
2,299 tanks to be scrapped - most of them are tank skeletons, often even without turrets. It is much more difficult to restore such equipment than to build a tank from scratch. Therefore, it is scrap metal.
1304 tanks in storage. These are tanks that can potentially be restored at tank repair plants. But they need to be loaded on a train, transported by rail to the appropriate plant, unloaded, delivered to the appropriate workshop, inspected, then start searching for the necessary parts (some of which are no longer produced or have their own production cycle), etc. That is, the time costs are not small. And do not forget that Google maps does not provide an opportunity to qualitatively assess the state of the equipment. Therefore, it is quite possible that part of the tanks from this amount will be disposed of.
2,075 combat-ready tanks, of which 886 were separately allocated for conservation under dry air. We can fully assume that some of the tanks (those that are not under dry air) will have to be sent to tank repair plants or it will take time to bring them to a combat-ready condition at storage bases. But of the 886 tanks, the absolute majority will be operational after the deconservation process. But here it is worth understanding that some of these tanks are T-62 type tanks. Which are mobilized and stored for use during large exercises in the Far East (which is exactly why they are stored in this way - so that once a year they can properly undergo training. And that is why we saw tanks of this type in Ukraine. Not because in The Russian Federation ran out of tanks of other types. The T-62 turned out to be the most combat-ready among the others). But these tanks are outdated and have much less combat value compared to the t-72/80/90. And the transfer of a large number of these obsolete tanks to Ukraine will deal a significant informational and image blow to the Russian Federation.
In general, we can say that the enemy still has quite powerful reserves of tanks. Since 2 thousand relatively combat-capable tanks, let including and old types, that's more than double what we had at the beginning of the invasion. Also, don't forget about the tank seats in the hangars. But stories about "tens of thousands of tanks beyond the Urals" turned out to be a propaganda myth. Because it actually turned out that the Russian Federation does not have such a number of tanks, and their quality and combat capability, in most cases, are also in doubt.
-
Kirjoitin toisessa ketjussa Youtube-kanava Covert Cabalin muutaman kuukauden vanhasta videosta, jossa pyrittiin arvioimaan samaa asiaa, tässä linkki viestiin: LINKKI
Poimin omaan viestiini hänen videosta tukikohtien nimet sekä kartan, jossa esitetty niiden sijainti karkeasti. Etsin sitten itse Google Mapsista tukikohtien tarkan sijainnin ja kirjasin koordinaatit talteen. Ne ovat tietysti pitkälti samat kuin aikaisemmassa linkittämässäni artikkelissa.
Covert Cabal antoi videossa myös oman näkemyksensä eri tukikohtien sisällöstä, mitä on kiehtova verrata tähän ukrainalaisen kirjoittajan arvioon.
-
Sanomattakin selvää että nämä kaksi tukevat toisiaan: niissä puhutaan samasta asiasta. En ole ehtinyt tutustua tarkemmin, mutta oletan että nämä tukikohdat löytyvät myös "karttapalvelusta" johon on merkitty kaikki Venäjän asevoimien tukikohdat ja niiden sijainnit. Tässä linkki viestiin jossa on ohjeet sen käytöstä: LINKKI
Suora linkki twitter-viestiin jossa on linkki karttaan:
Ketjun kommenteissa oli tällainen havainto:
If it is below 2000 points, you can easily send it to a Google Maps, then users can DL it with automatic updates to their Google Earth Pro, or just use thru GM. Paths chew up points. This way you don’t need to host a server or need for people to DL a master file for updates.
RBGB hit the 2000 pts limit with detailed rail line paths. Had to ‘degrade’ detail to add more lines. Even @GeoConfirmed hit the 2000 limit wall and had to go to another mapping resource.
-
Viestiketjun vastauksista löytyy myös tämä, mahdollisesti jotain mitä kannattaa pitää silmällä jos mies jaksaa jatkaa projektin maaliin:
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Koostin ajankuluksi edellisessä viestissä mainitusta ukrainalaisesta analyysistä löytyvät tiedot taulukon muutoon, tässä on heidän arvio Venäjän varastotukikohtien vaunumääristä sekä niiden kunnosta. LÄHDE
Lainaan artikkelin alkuosan tekstinä:
Tätä koostaessa huomasin että heidän artikkelin yhteenvedossa taitaa olla virhe, lainaan sen tähän alle:
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (886 of them are being preserved under dry air), 1,304 tanks are in storage, and 2,299 tanks are for disposal. A total of 5,678 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Jos katsoo ylläolevan kuvan numeroita, niin näyttäisi siltä että artikkelin kirjoittaja on unohtanut laskea muutamaan kategoriaan näiden "Military equipment storage and repair bases" tukikohtien vaunut. Jos näin on käynyt, niin oletan että tuon yhteenvedon pitäisi mennä näin:
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (1,038 of them are being preserved under dry air), 1,823 tanks are in storage, and 2,963 tanks are for disposal. A total of 6,861 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Lainaan samasta artikkelista yhteenvetoa seuranneen tekstiosuuden, mutta muutin siihen nämä samat "virheet" minun taulukon mukaisiksi:
Now a few comments about the general numbers.
1,330 tank places in hangars is a number close to the maximum of the number of tanks the Russian Federation can keep in its warehouses. The real amount of equipment that is there is unknown to us, it can be as much as 70% or 10% of the mentioned number.
2,963 tanks to be scrapped - most of them are tank skeletons, often even without turrets. It is much more difficult to restore such equipment than to build a tank from scratch. Therefore, it is scrap metal.
1823 tanks in storage. These are tanks that can potentially be restored at tank repair plants. But they need to be loaded on a train, transported by rail to the appropriate plant, unloaded, delivered to the appropriate workshop, inspected, then start searching for the necessary parts (some of which are no longer produced or have their own production cycle), etc. That is, the time costs are not small. And do not forget that Google maps does not provide an opportunity to qualitatively assess the state of the equipment. Therefore, it is quite possible that part of the tanks from this amount will be disposed of.
2,075 combat-ready tanks, of which 1,038 were separately allocated for conservation under dry air. We can fully assume that some of the tanks (those that are not under dry air) will have to be sent to tank repair plants or it will take time to bring them to a combat-ready condition at storage bases. But of the 1,038 tanks, the absolute majority will be operational after the deconservation process. But here it is worth understanding that some of these tanks are T-62 type tanks. Which are mobilized and stored for use during large exercises in the Far East (which is exactly why they are stored in this way - so that once a year they can properly undergo training. And that is why we saw tanks of this type in Ukraine. Not because in The Russian Federation ran out of tanks of other types. The T-62 turned out to be the most combat-ready among the others). But these tanks are outdated and have much less combat value compared to the t-72/80/90. And the transfer of a large number of these obsolete tanks to Ukraine will deal a significant informational and image blow to the Russian Federation.
In general, we can say that the enemy still has quite powerful reserves of tanks. Since 2 thousand relatively combat-capable tanks, let including and old types, that's more than double what we had at the beginning of the invasion. Also, don't forget about the tank seats in the hangars. But stories about "tens of thousands of tanks beyond the Urals" turned out to be a propaganda myth. Because it actually turned out that the Russian Federation does not have such a number of tanks, and their quality and combat capability, in most cases, are also in doubt.
-
Viittasin aikaisemmassa viestissä useamman kuukauden vanhaan Covert Cabal -nimisen Youtube-kanavan videoon, jossa hän arvioi löytämiensä varastotukikohtien vaunumääriä ja niiden kuntoa. Koostin videon arviot taulukoksi: LINKKI
-
Tämän jälkeen sovitin nämä kaksi arviota yhteen taulukkoon. Kuten nähdään, näissä on paljon samoja tukikohtia mutta ei ihan kaikkia. HUOMAA että Covert Cabalin video on julkaistu 15.4.2022 ja ukrainalaisen artikkeli 22.8.2022 joten näiden julkaisujen välillä on melko tasan 4 kuukautta. Ei tietysti tiedetä, miten paljon ennen julkaisua ne on kirjoitettu ja toisaalta onko Google Maps -satelliittikuvia otettu reilusti näiden välillä vai ovatko katsoneet samoja kuvia. HUOMAA myös että "pyöristin" Covert Cabal -videon sanalliset muotoilut numeroiksi, joten tässä voi olla heittoa suuntaan tai toiseen.
Useat arviot osuvat samaan suuntaan, tosin on myös sellaisia joissa on selviä eroja.
HUOM: Covert Cabal -videolla ei annettu tukikohtien koordinaatteja vaan niiden karkea sijainti kartalla. Etsin tukikohdat Google Mapsista näiden karkeiden sijaintien perusteella ja taulukossa annetut koordinaatit ovat löytämäni tukikohdan. On mahdollista, että alueella on muitakin tukikohtia mikä voi selittää osan eroista. Samoin tarkastelun ajankohta voi vaikuttaa, riippuu siitä milloin satelliittikuvat on otettu. Covert Cabalin videolla sanotaan että hän löysi myös tukikohtia, jotka olivat tyhjiä, minkä takia ei luetellut niitä. Tämä selittää osan "puuttuvista merkinnöistä": myös ukrainalaisen artikkelissa oli paljon "varastotukikohtia" joissa ei ollut yhtäkään panssarivaunua. Oliko niissä vaunuja ennen sotaa vai ovatko ne olleet tyhjiä jo useita vuosia, se on hyvä kysymys.
Ei tosiaan nähdä tiettyjen tukikohtien "hangaareihin" sisälle, joten ei tiedetä, onko niissä mikä määrä vaunuja. Ukrainalainen laski näiden hallien määräksi 1 330 kpl. Ulkona varastoitujen vaunujen määrä on näiden kahden arvion perusteella 6 000 - 7 000 kpl (tosin molempien mukaan näistä suuri määrä on romurautaa) ja riippuen kumman arviota uskoo, näistä voisi olla käyttökelpoisessa kunnossa (tai ainakin remontin, mahdollisesti jopa hyvin suuren remontin jälkeen) 2 500 - 3 000 kpl.
En tunne heidän varastokäytäntöjä, joten vaikea sanoa kierrättävätkö vaunuja halleista pihalle, pihalta "dry-air" varastointiin ja siitä halliin vai onko eri vaunut luokiteltu pysyvästi tietyllä tavalla varastoitavaksi. Ehkä parhaat pidettäisiin halleissa, toiseksi parhaat "dry-air" ja loput pysyvästi ulkoilmassa "sellaisena kuin ovat". Toisaalta jos haluaa että suurin määrä säilyisi pidempään "jonkinlaisessa kunnossa" niin luulisi että vaunuja kierrätetään - tai ainakin pitäisi kierrättää, todellisuus voi olla ristiriidassa "ohjesäännön" kanssa. Hallit tuskin ovat täynnä varastovaunuja: pitäähän heillä olla tilaa missä tehdään perushuoltoa ja kunnostusta myös, tosin suuremmat remontit tehtäneen jossain muualla - samoin nämä vakavammat modernisoinnit jotka tuottavat T-72B3 obr 2016, T-80BVM ja T-90M vaunuja (nämä ovat tehdastason "remontteja").
-
Ukrainalaisessa artikkelissa oli muutama tukikohta joista kirjoittivat muutakin kuin laskemiensa vaunujen määrän.
111. tukikohdasta:
One of the most difficult bases to analyze, due to the lack of storage logic and a complete mix of tanks. Where in a dead end, next to skeletons of tanks without turrets, tanks are stored partially covered with awnings and traces of tracks on the ground are visible, that is, they got there on their own. Although possible, this indicates active deconservation and redeployment of equipment in storage.
1311. tukikohdasta:
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
2544. tukikohdasta:
Another base, according to the pictures of which, it can be seen that the equipment is being actively removed from preservation.
227. tukikohdasta:
The largest storage and repair base in terms of the number of available equipment. It is geographically very elongated, it is impossible to cover it with 1-2 screens, the coordinates of the base are above.
7020 tukikohdasta:
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
-
Covert Cabalin videolla oli kaksi tukikohtaa joiden koordinaatit eivät täsmänneet ukrainalaisen artikkelin kanssa: "Omskin tukikohta" sekä "103. tukikohta". Lainaan alle sen mitä hän kirjoitti näistä:
"Omskin tukikohdasta":
Could not find a number for this base, it was previously 71 st Reserve Tank Division, Unit number 14892. It has about 100 tanks, all appearing in decent shape
103. tukikohdasta:
Used to be a massive reserve base with well over 3000 tanks. Now it has about 800, majory of which are beyond repair
-
Hyvä muistaa että ukrainalaisen artikkelista voi myös puuttua joitakin varastotukikohtia ja siitä syystä tämä taulukko voi olla puutteellinen. Uskon silti että ollaan oikeassa kokoluokassa, tuskin heiltä löytyy lisää suuria tukikohtia joissa olisi useampi tuhat vaunua per paikka. Kannattaa tosiaan tarkistaa tuo artikkeli, siinä on mukana satelliittikuvat joihin on merkitty eri värisillä suorakaiteilla eri tukikohdista lasketut vaunut ja niiden luokittelu. Jos haluaa seurata tukikohtien tilannetta jatkossa niin voi käyttää näitä kuvia referenssinä. Samoin kannattaa kokeilla hakea tukikohdan numerolla ja hakusanoilla центральная база резерва танков / база хранения и ремонта военной техники. Tämä vie usein venäläisille foorumeilla, joista löytyy kuvia (tosin nämä ovat usein monta vuotta vanhoja).
Ukrainalainen artikkeli kirjoittaa 1295. tukikohdasta näin:
Demonstration storage base for tanks of the Russian Federation. The most information in open sources can be found precisely about it. Military journalists are often admitted here. There are also photos on the network indicating that tanks are stored in part of the hangars. But exactly how many and how full they are is an open question.
Olen huomannut itsekin että jos hakee varastotukikohdista tietoa niin useimmiten törmää artikkeleihin jotka käsittelevät 1295. tukikohtaa. Se on selvästi "malliesimerkki" ja arvaan ettei sen takia edusta "yleistä linjaa" tukikohtien osalta. Antanee siis liian hyvän kuvan näistä. Ehkä hakemalla löytää muista tukikohdista kuvia, mistä voi arvioida paremmin vaunujen kuntoa verrattuna satelliittikuviin.
Lainaan artikkelin alkuosan tekstinä:
As of August 22, according to the General Staff of the Armed Forces, the Russian Federation lost 1,919 tanks. According to The Military Balance 2021, the Russian Armed Forces have about 3,300 tanks of all types in service (that is, losses have already exceeded half and reached 58%), as well as 10,200 tanks at storage bases (7,000 t-72, 3,000 t-80, 200 t- 90).
If there are no questions about the number of tanks in service in the Russian Federation, then there are questions about the number in storage. Because they do not include information on types t-64, t-62 and t-54/55. The most recent analysis of the number of these types of tanks in storage can be found in The Military Balance 2014. At that time, the publication estimated the stocks at 2,800 t-54/55, up to 2,500 t-62 and up to 2,000 t-64.
In general, the picture will be as follows:
2800 t-54/55
2500 t-62
2000 t-64
7000 t-72
3000 t-80
200 t-90
17500 tanks in total
But in 8 years, part of the tanks could be disposed of. In addition, the method of counting Russian tanks by publications remains unclear.
In our analysis, we will use the Google maps service to calculate the number of tanks located at the storage bases of the Russian Federation. Before we begin, a little background information.
All tanks of the Russian Federation in reserve are stored at the "Central Tank Reserve Bases" (main mass of tanks), as well as at "military equipment storage and repair bases". Almost all of these bases are beyond the Urals, due to the signed treaties limiting the number of offensive weapons on the territory of Europe.
For a more accurate analysis, all tanks will be divided into three categories:
- Relatively combat-ready. These are tanks that are stored completely or partially in covers for storing equipment. From this category, we separate tanks stored by the dry air method. These are the most combat-capable tanks that are in storage warehouses of the Russian Federation.
– Tanks in storage. This category includes the rest of the tanks, which are not intended for disposal and are stored outdoors without any additional visible means of protection against an aggressive environment.
- Tanks for recycling.This category includes tanks that can no longer be restored. We can identify some of them due to the fact that the hull and turret of the tank are separated from each other and stored each in its own "pile". We identify the other part by understanding such a subject as warehouse logistics. Which indicates that in any warehouse, similar items are stored in one place. That is, if we see two groups of tanks next to each other - one without turrets and the other with, we understand that both groups of tanks are intended for disposal. It's just that at the moment it is at different stages. In addition, we proceed from the territorial placement of assets. Unnecessary scrap metal will be stored on the outskirts of the bases, in dead ends, so as not to interfere with the warehouse logistics of other equipment.
The photo below shows equipment storage using dry air. Satellite image and photo "from the ground". In the trunks of the tanks, pipelines are installed that inject dry air.
There are also hangars for storing equipment at the storage bases. Since we can't see whether they have equipment and how much of it, that's why we use such a term as tank places in hangars . This number is close to the maximum of how much equipment can be placed in the hangars of this storage base. Also, we must understand that not all hangars will have equipment, specifically tanks. Therefore, we proceed from the assumption that tanks can be placed only in those hangars near which there are tanks (it is tanks, not BMP or other equipment, otherwise it can be placed there), and also if there is no serious damage in the hangars themselves , that is, they are not emergency (some pictures show that there is no equipment in hangars with a leaky roof).
On satellite images:
Relatively combat-capable tanks – yellow perimeter;
Tanks in storage - orange perimeter;
Disposal tanks - burgundy perimeter;
Hangars, in which it is possible to store tanks - white broken;
Under the name of each base are its geographic coordinates, which you can enter in Google maps
If there are no questions about the number of tanks in service in the Russian Federation, then there are questions about the number in storage. Because they do not include information on types t-64, t-62 and t-54/55. The most recent analysis of the number of these types of tanks in storage can be found in The Military Balance 2014. At that time, the publication estimated the stocks at 2,800 t-54/55, up to 2,500 t-62 and up to 2,000 t-64.
In general, the picture will be as follows:
2800 t-54/55
2500 t-62
2000 t-64
7000 t-72
3000 t-80
200 t-90
17500 tanks in total
But in 8 years, part of the tanks could be disposed of. In addition, the method of counting Russian tanks by publications remains unclear.
In our analysis, we will use the Google maps service to calculate the number of tanks located at the storage bases of the Russian Federation. Before we begin, a little background information.
All tanks of the Russian Federation in reserve are stored at the "Central Tank Reserve Bases" (main mass of tanks), as well as at "military equipment storage and repair bases". Almost all of these bases are beyond the Urals, due to the signed treaties limiting the number of offensive weapons on the territory of Europe.
For a more accurate analysis, all tanks will be divided into three categories:
- Relatively combat-ready. These are tanks that are stored completely or partially in covers for storing equipment. From this category, we separate tanks stored by the dry air method. These are the most combat-capable tanks that are in storage warehouses of the Russian Federation.
– Tanks in storage. This category includes the rest of the tanks, which are not intended for disposal and are stored outdoors without any additional visible means of protection against an aggressive environment.
- Tanks for recycling.This category includes tanks that can no longer be restored. We can identify some of them due to the fact that the hull and turret of the tank are separated from each other and stored each in its own "pile". We identify the other part by understanding such a subject as warehouse logistics. Which indicates that in any warehouse, similar items are stored in one place. That is, if we see two groups of tanks next to each other - one without turrets and the other with, we understand that both groups of tanks are intended for disposal. It's just that at the moment it is at different stages. In addition, we proceed from the territorial placement of assets. Unnecessary scrap metal will be stored on the outskirts of the bases, in dead ends, so as not to interfere with the warehouse logistics of other equipment.
The photo below shows equipment storage using dry air. Satellite image and photo "from the ground". In the trunks of the tanks, pipelines are installed that inject dry air.
There are also hangars for storing equipment at the storage bases. Since we can't see whether they have equipment and how much of it, that's why we use such a term as tank places in hangars . This number is close to the maximum of how much equipment can be placed in the hangars of this storage base. Also, we must understand that not all hangars will have equipment, specifically tanks. Therefore, we proceed from the assumption that tanks can be placed only in those hangars near which there are tanks (it is tanks, not BMP or other equipment, otherwise it can be placed there), and also if there is no serious damage in the hangars themselves , that is, they are not emergency (some pictures show that there is no equipment in hangars with a leaky roof).
On satellite images:
Relatively combat-capable tanks – yellow perimeter;
Tanks in storage - orange perimeter;
Disposal tanks - burgundy perimeter;
Hangars, in which it is possible to store tanks - white broken;
Under the name of each base are its geographic coordinates, which you can enter in Google maps
Tätä koostaessa huomasin että heidän artikkelin yhteenvedossa taitaa olla virhe, lainaan sen tähän alle:
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (886 of them are being preserved under dry air), 1,304 tanks are in storage, and 2,299 tanks are for disposal. A total of 5,678 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Jos katsoo ylläolevan kuvan numeroita, niin näyttäisi siltä että artikkelin kirjoittaja on unohtanut laskea muutamaan kategoriaan näiden "Military equipment storage and repair bases" tukikohtien vaunut. Jos näin on käynyt, niin oletan että tuon yhteenvedon pitäisi mennä näin:
In total, according to CBRT and BZtRVT, 2,075 tanks are relatively combat-ready (1,038 of them are being preserved under dry air), 1,823 tanks are in storage, and 2,963 tanks are for disposal. A total of 6,861 tanks and 1,330 tank spaces in hangars.
Lainaan samasta artikkelista yhteenvetoa seuranneen tekstiosuuden, mutta muutin siihen nämä samat "virheet" minun taulukon mukaisiksi:
Now a few comments about the general numbers.
1,330 tank places in hangars is a number close to the maximum of the number of tanks the Russian Federation can keep in its warehouses. The real amount of equipment that is there is unknown to us, it can be as much as 70% or 10% of the mentioned number.
2,963 tanks to be scrapped - most of them are tank skeletons, often even without turrets. It is much more difficult to restore such equipment than to build a tank from scratch. Therefore, it is scrap metal.
1823 tanks in storage. These are tanks that can potentially be restored at tank repair plants. But they need to be loaded on a train, transported by rail to the appropriate plant, unloaded, delivered to the appropriate workshop, inspected, then start searching for the necessary parts (some of which are no longer produced or have their own production cycle), etc. That is, the time costs are not small. And do not forget that Google maps does not provide an opportunity to qualitatively assess the state of the equipment. Therefore, it is quite possible that part of the tanks from this amount will be disposed of.
2,075 combat-ready tanks, of which 1,038 were separately allocated for conservation under dry air. We can fully assume that some of the tanks (those that are not under dry air) will have to be sent to tank repair plants or it will take time to bring them to a combat-ready condition at storage bases. But of the 1,038 tanks, the absolute majority will be operational after the deconservation process. But here it is worth understanding that some of these tanks are T-62 type tanks. Which are mobilized and stored for use during large exercises in the Far East (which is exactly why they are stored in this way - so that once a year they can properly undergo training. And that is why we saw tanks of this type in Ukraine. Not because in The Russian Federation ran out of tanks of other types. The T-62 turned out to be the most combat-ready among the others). But these tanks are outdated and have much less combat value compared to the t-72/80/90. And the transfer of a large number of these obsolete tanks to Ukraine will deal a significant informational and image blow to the Russian Federation.
In general, we can say that the enemy still has quite powerful reserves of tanks. Since 2 thousand relatively combat-capable tanks, let including and old types, that's more than double what we had at the beginning of the invasion. Also, don't forget about the tank seats in the hangars. But stories about "tens of thousands of tanks beyond the Urals" turned out to be a propaganda myth. Because it actually turned out that the Russian Federation does not have such a number of tanks, and their quality and combat capability, in most cases, are also in doubt.
-
Viittasin aikaisemmassa viestissä useamman kuukauden vanhaan Covert Cabal -nimisen Youtube-kanavan videoon, jossa hän arvioi löytämiensä varastotukikohtien vaunumääriä ja niiden kuntoa. Koostin videon arviot taulukoksi: LINKKI
-
Tämän jälkeen sovitin nämä kaksi arviota yhteen taulukkoon. Kuten nähdään, näissä on paljon samoja tukikohtia mutta ei ihan kaikkia. HUOMAA että Covert Cabalin video on julkaistu 15.4.2022 ja ukrainalaisen artikkeli 22.8.2022 joten näiden julkaisujen välillä on melko tasan 4 kuukautta. Ei tietysti tiedetä, miten paljon ennen julkaisua ne on kirjoitettu ja toisaalta onko Google Maps -satelliittikuvia otettu reilusti näiden välillä vai ovatko katsoneet samoja kuvia. HUOMAA myös että "pyöristin" Covert Cabal -videon sanalliset muotoilut numeroiksi, joten tässä voi olla heittoa suuntaan tai toiseen.
Useat arviot osuvat samaan suuntaan, tosin on myös sellaisia joissa on selviä eroja.
HUOM: Covert Cabal -videolla ei annettu tukikohtien koordinaatteja vaan niiden karkea sijainti kartalla. Etsin tukikohdat Google Mapsista näiden karkeiden sijaintien perusteella ja taulukossa annetut koordinaatit ovat löytämäni tukikohdan. On mahdollista, että alueella on muitakin tukikohtia mikä voi selittää osan eroista. Samoin tarkastelun ajankohta voi vaikuttaa, riippuu siitä milloin satelliittikuvat on otettu. Covert Cabalin videolla sanotaan että hän löysi myös tukikohtia, jotka olivat tyhjiä, minkä takia ei luetellut niitä. Tämä selittää osan "puuttuvista merkinnöistä": myös ukrainalaisen artikkelissa oli paljon "varastotukikohtia" joissa ei ollut yhtäkään panssarivaunua. Oliko niissä vaunuja ennen sotaa vai ovatko ne olleet tyhjiä jo useita vuosia, se on hyvä kysymys.
Ei tosiaan nähdä tiettyjen tukikohtien "hangaareihin" sisälle, joten ei tiedetä, onko niissä mikä määrä vaunuja. Ukrainalainen laski näiden hallien määräksi 1 330 kpl. Ulkona varastoitujen vaunujen määrä on näiden kahden arvion perusteella 6 000 - 7 000 kpl (tosin molempien mukaan näistä suuri määrä on romurautaa) ja riippuen kumman arviota uskoo, näistä voisi olla käyttökelpoisessa kunnossa (tai ainakin remontin, mahdollisesti jopa hyvin suuren remontin jälkeen) 2 500 - 3 000 kpl.
En tunne heidän varastokäytäntöjä, joten vaikea sanoa kierrättävätkö vaunuja halleista pihalle, pihalta "dry-air" varastointiin ja siitä halliin vai onko eri vaunut luokiteltu pysyvästi tietyllä tavalla varastoitavaksi. Ehkä parhaat pidettäisiin halleissa, toiseksi parhaat "dry-air" ja loput pysyvästi ulkoilmassa "sellaisena kuin ovat". Toisaalta jos haluaa että suurin määrä säilyisi pidempään "jonkinlaisessa kunnossa" niin luulisi että vaunuja kierrätetään - tai ainakin pitäisi kierrättää, todellisuus voi olla ristiriidassa "ohjesäännön" kanssa. Hallit tuskin ovat täynnä varastovaunuja: pitäähän heillä olla tilaa missä tehdään perushuoltoa ja kunnostusta myös, tosin suuremmat remontit tehtäneen jossain muualla - samoin nämä vakavammat modernisoinnit jotka tuottavat T-72B3 obr 2016, T-80BVM ja T-90M vaunuja (nämä ovat tehdastason "remontteja").
-
Ukrainalaisessa artikkelissa oli muutama tukikohta joista kirjoittivat muutakin kuin laskemiensa vaunujen määrän.
111. tukikohdasta:
One of the most difficult bases to analyze, due to the lack of storage logic and a complete mix of tanks. Where in a dead end, next to skeletons of tanks without turrets, tanks are stored partially covered with awnings and traces of tracks on the ground are visible, that is, they got there on their own. Although possible, this indicates active deconservation and redeployment of equipment in storage.
1311. tukikohdasta:
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
2544. tukikohdasta:
Another base, according to the pictures of which, it can be seen that the equipment is being actively removed from preservation.
227. tukikohdasta:
The largest storage and repair base in terms of the number of available equipment. It is geographically very elongated, it is impossible to cover it with 1-2 screens, the coordinates of the base are above.
7020 tukikohdasta:
At this base, I did not find a single tank that could be marked as before disposal. Moreover, almost all tanks are stored in covers, a large number - by the dry air method.
-
Covert Cabalin videolla oli kaksi tukikohtaa joiden koordinaatit eivät täsmänneet ukrainalaisen artikkelin kanssa: "Omskin tukikohta" sekä "103. tukikohta". Lainaan alle sen mitä hän kirjoitti näistä:
"Omskin tukikohdasta":
Could not find a number for this base, it was previously 71 st Reserve Tank Division, Unit number 14892. It has about 100 tanks, all appearing in decent shape
103. tukikohdasta:
Used to be a massive reserve base with well over 3000 tanks. Now it has about 800, majory of which are beyond repair
-
Hyvä muistaa että ukrainalaisen artikkelista voi myös puuttua joitakin varastotukikohtia ja siitä syystä tämä taulukko voi olla puutteellinen. Uskon silti että ollaan oikeassa kokoluokassa, tuskin heiltä löytyy lisää suuria tukikohtia joissa olisi useampi tuhat vaunua per paikka. Kannattaa tosiaan tarkistaa tuo artikkeli, siinä on mukana satelliittikuvat joihin on merkitty eri värisillä suorakaiteilla eri tukikohdista lasketut vaunut ja niiden luokittelu. Jos haluaa seurata tukikohtien tilannetta jatkossa niin voi käyttää näitä kuvia referenssinä. Samoin kannattaa kokeilla hakea tukikohdan numerolla ja hakusanoilla центральная база резерва танков / база хранения и ремонта военной техники. Tämä vie usein venäläisille foorumeilla, joista löytyy kuvia (tosin nämä ovat usein monta vuotta vanhoja).
Ukrainalainen artikkeli kirjoittaa 1295. tukikohdasta näin:
Demonstration storage base for tanks of the Russian Federation. The most information in open sources can be found precisely about it. Military journalists are often admitted here. There are also photos on the network indicating that tanks are stored in part of the hangars. But exactly how many and how full they are is an open question.
Olen huomannut itsekin että jos hakee varastotukikohdista tietoa niin useimmiten törmää artikkeleihin jotka käsittelevät 1295. tukikohtaa. Se on selvästi "malliesimerkki" ja arvaan ettei sen takia edusta "yleistä linjaa" tukikohtien osalta. Antanee siis liian hyvän kuvan näistä. Ehkä hakemalla löytää muista tukikohdista kuvia, mistä voi arvioida paremmin vaunujen kuntoa verrattuna satelliittikuviin.
Viimeksi muokattu:
teknohippi
Ylipäällikkö
Yksi asia Venäjän uhassa on ollut aina riidan kylväminen ympäristöön. Tähän asti Venäjän naapurivallat ovat enemmän tai vähemmän huonoissa väleissä keskenään. Venäjä on pyrkinyt keräämään kauppasuhteet itsellee ja sama puolustuspoliittisesti. Kun Venäjän sotilaallinen ja taloudellinen mahti romutetaan on näiden ympärysvaltioiden pakko löytää ratkaisut yhteistyöhön ympäriltään. Jossain varmaan soditaan mutta pääosin tuo on niin kirjavaa joukkoa että keskimäärin jotain tasaantumista pitää tulla. Jos noiden maiden välillä alkaa edes osittain toimia yhteistyö niin tällä on merkittävästä Venäjää heikentävä vaikutus: tuon jälkeen ei voi vain käskeä vaan pitää oikeasti löytää jokin neuvottelutulos. Samalla Venäjän puskurialue käsite lakkaa toimimasta ja on suojattava itse omaa rajaa. N-liiton aikaan Venäjän omalla rajalla ei tarvittu kuin muutamien maiden kohdalla oikeaa valvontaa, nyt tuo tarve uhkaa levitä koko ulkorajalle. Rajavalvontaa ei voi ulkoistaakkaan enää ilmaiseksi rajanaapurille.
Antares
Respected Leader
Aikaisemmassa viestissä oli puhetta minun Military Balancen julkaisuista koostamasta taulukosta, mutta julkaisin ainoastaan ns. kokoon puristetun version, jossa on jouduttu aika rajulla kädellä merkitsemään teoriassa saman konetyypin koneita samalla riville. Vaikka mallinimi on sama, nämä koneet ovat usein hyvin erilaisia varustelultaan ja jopa käyttötehtävältään, joten tuollainen tarkastelu ei ole kaikkein paras.
Päätin julkaista minun isosta taulukosta ottamani kuvat jos joku haluaa vaikka laatia itselleen vastaavan taulukon. Tähän on siis otettu numerot suoraan Military Balancen eri vuosien julkaisuista. Heillä on matkan varrella käytetty toisinaan eri nimitystä samoista koneista tai tulevista malleista, joten kirjasin ne sellaisena kuin ne on kirjoitettu, minkä takia toisinaan on monta uutta riviä yhden tai kahden julkaisun takia, vaikka selvästi puhutaan samoista malleista. Päätin mieluummin kirjoittaa datan alkuperäisessä muodossaan ja jättää sen tulkinnat ja "siistimiset" lukijan vastuulle.
Jätän rivien värikoodauksen ennalleen, se edustaa minun arviota koneiden iästä. Värien merkitys: pyrin arvioimaan vanhojen kylmän sodan aikaisten koneiden osuutta heidän hävittäjämäärästä.
- Punainen väri tarkoittaa "uusinkin kone valmistettu 1993 tai ennen sitä", tästä eräänlainen poikkeus on Su-25 jota on valmistettu pieniä määriä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa.
- Oranssi kertoo tietyn konemäärän "modernisoinnista" mikä tarkoittaa yleensä uutta tutkaa, elektroniikkaa yms. muttei tee korjauksia koneen siipiin tai runkoon. Vertaa meidän Hornettien MLU1 ja MLU2. Tuo siis parantaa koneen suorituskykyä ja pidentää käyttökelpoista elinkaarta, muttei rajattomasti.
- Vihreä on täysin uusi kone, länsimaisittain sen elinkaareksi voi ajatella 30 vuotta. Venäläisittäin ehkä pidempi aika, ehkä ei?
Taulukko on sen verran iso että joudun julkaisemaan sen useassa eri kuvassa. Huomaa myös että Venäjällä on kahdet ilmavoimat: "Aerospace forces" eli ne "oikeat ilmavoimat" ja näiden lisäksi selvästi pienemmät "Naval aviation" eli ns. merivoimien ilmailu eli käytännössä rannikon suojaamiseen ja ainoalta lentotukialukselta lentämään tarkoitetut ilmavoimat. Nämä ovat omissa taulukoissaan, koska Military Balance kirjoittaa niistä kahtena eri aselajina, mitä ne ovatkin.
Huomaa vielä vuosien osalta: esim. Military Balance 2021 on julkaistu "February 2021" joten olen kirjannut sen tiedot vuoden 2020 kohdalle, koska julkaisun tiedot ovat "ajankohtaiset" silloin, eivät 2021. Sama koskee muita julkaisuja, joten jos haluaa etsiä nämä numerot, pitää muistaa että julkaisun nimestä tulee vähentää 1 jotta ollaan oikean sarakkeen kohdalla tämän minun taulukon kanssa:
Jos laskee taulukosta kokonaismääriä, niin kannattaa muistaa että UB-merkityt eli Uchebno-Boyevoy -koneet ovat "trainer"-malleja eli koulutuskäyttöön (yleensä kaksipaikkaisia, usein näistä on karsittu monia tärkeitä järjestelmiä, ovat usein ilman tutkaa yms.). Joku voi laskea nämä "sotakoneiksi" ja siten mukaan summiin, toiset eivät. Toisaalta kun katsoo Military Balancen tapaa kirjoittaa hävittäjistä niin tiettyjen konetyyppien osalta tietävät UB-koneiden määrät ja toisien osalta eivät, jolloin ne ovat mukana ko. konetyypin summassa.
Hyvin nopeasti käy myös selväksi, että Venäjän ilmavoimien käyttöön on tehty muutoksia tällä taulukkoon merkityllä aikavälillä. Tiettyjä "toimialoja" on lopetettu ja toisaalta koneita selvästi siirretty "tehtävältä" toiselle. Jos siis laskee konetyyppikohtaisia summia niin kannattaa huomata että sama kone voi olla monen eri tehtävän alla.
Viittaamastani aikaisemmasta viestistä löytyy hyödyllinen kuva, johon on kirjattu Venäjän ilmavoimille toimitetut "uudet koneet" aikavälillä 2008 - 2021. Se kannattaa vilkaista näiden kaverina, pidän sitä tarkempana kuvauksena 2000-luvun osalta kuin tämä Military Balance. En ole tehnyt tarkkaa vertailua eroista, mutta niitä varmasti on jonkin verran. Toisaalta pelkkä uusien koneiden vastaanottaminen ei kerro käytössä olevien koneiden määrää luotettavasti: kaikki eivät ole lentokunnossa, osa on voitu myydä myöhemmin ulkomaille ja toisaalta ko. taulukko ei sisällä vanhojen koneiden kuten Su-24, MiG-31 ja Su-25 modernisointeja - mitä on tehty tietyt määrät 2000-luvulla. Tuo taulukko on siis hyvä, mutta vain yksi pala palapeliä.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Olen viitannut useamman kerran venäläisen Altyn73 vuoden 2021 syyskuussa kirjoittamaan artikkeliin (LÄHDE), jossa hän pyrkii arvioimaan Venäjän asevoimien käytössä olevien panssarivaunujen kokonaismäärää, eri vaunutyyppien määriä sekä miten ne jakautuvat eri joukko-osastoille. Hänen artikkelinsa on paras näkemäni kuvaus nyky-Venäjän panssarijoukoista mitä tiedän, tosin siinäkin on puutteensa. Jos lukee artikkelin, siinä on nimetty ja osoitettu joukko-osastoille noin 2 600 panssarivaunua mutta muutaman osaston kohdalla lukee "ei tietoa". Näiden lisäksi viime vuonna Venäjän MoD mukaan oli tarkoitus muodostaa yhteensä 12 kpl uutta panssariprikaatia, mikä tarkoittaisi melkein 400 kpl panssarivaunuja. Täten aktiivijoukkojen käytössä olevien panssarivaunujen kokonaismäärä voisi olla tämän Altyn73 artikkelin mukaan jotain 2 600 - 3 000 väliltä.
Laadin hänen artikkelistaan suuren taulukon, sen kanssa oli sama ongelma kuin edellisessä viestissä käsitellyn Military Balancen kanssa eli taulukko oli liian suuri julkaistavaksi. Vihdoin oli sopivasti aikaa palata sen pariin, siistin sitä parhaani mukaan ja julkaisen tässä usean kuvan muodossa:
Sarake nimeltä "12.9.2021" edustaa alkuperäisen artikkelin numeroita sellaisena kuin ne on annettu, sen vieressä oikealla puolella on Altyn73 kertoma vaunutyyppi. Lihavoidut numerot kertovat ne joukko-osastot, joiden osalta hänellä ei ollut tietoa vaunutyypeistä artikkelin kirjoituksen aikaan, mutta voidaan olettaa että ko. joukolla on panssarivaunuja. Näiden lisäksi artikkelissa on useampi joukko-osasto, joista on sanottu "in the process of formation" mikä voi tarkoittaa että kyseinen osasto on muodostettu ja saanut panssarivaunuja artikkelin kirjoittamisen jälkeen TAI se on voinut jäädä muodostamatta. Joka tapauksessa taulukon lopussa lihavoitu summa kertoo ehdottoman maksimin joka saadaan kun nämä numerot lasketaan yhteen.
Tämän sarakkeen vasemmalla puolella olevassa sarakkeessa "+1 batt. com." on pyritty ottamaan huomioon taulukon lopussa annettu kommentti, jonka mukaan alkuperäisestä artikkelista puuttui tietty määrä pataljoonan komentajille osoitettuja panssarivaunuja. Tässä on siis lisätty +1 vaunua tietyille osastoille, koska halusin tutkia kuinka suuresta määrästä voisi olla kysymys. Jos arvioin tämän oikein, ei ole suurta merkitystä kokonaismäärään vaan tuo 10-20 vaunua lisää.
Näiden oikealla puolella on sarake nimeltä "26.12.2021" johon on pyritty arvaamaan, mitä muutoksia olisi voinut tapahtua vaunutyyppien ja määrien osalta vuoden 2021 loppuun mennessä. Tässä on tietysti perustana Altyn73 alkuperäisen artikkelin numerot ja vaunutyypit, mutta olen arvannut mitä muutoksia olisi voinut tulla sekä mitä uusia vaunuja näille mahdollisesti muodostetuille uusille joukko-osastoille olisi voinut tulla. Käytännössä valtaosalle tulisi joko T-72B3 tai T-72B3 obr 2016 (josta Altyn73 käyttää nimeä T-72B3M). Taulukossa on muutama osasto, joiden osalta arvioin että "muutos jatkuu alkaneeseen suuntaan" ja siten vanhat vaunut korvataan modernisoiduilla malleilla.
Tuo on minun arvaus parin kuukauden takaa, joten siinä voisi olla sanottavaa jos tarkastelisi uudestaan. Mahdollisesti esim. T-80BVM vaunuja pitäisi olla jonkin verran enemmän, tosin niillä korvattaneen T-80BV vaunuja eikä niitä sijoitettaisi joukko-osastoihin joilla on T-72 vaunuja.
Tulee kovasti kiusaus lisätä kaikki uudet vuonna 2021 valmistuneet vaunut eri joukoille ja korvata niillä vanhat, mutta mahtaako tuo olla realismia? Syyskuusta 2021 on puoli vuotta aikaa Ukrainan sodan alkuun, ehtiikö siinä ajassa kouluttaa esim. T-72B vaunusta T-72B3M vaunuun? Eikä riitä että vaunu osaa toimia itsenäisesti vaan pitäisi toimia osana joukkoa. Suosittelen miettimään tuota, jos haluaa kokeilla tehdä omia arvauksia "sotaa edeltäneestä" kokoonpanosta.
Jos luottaa siihen että Altyn73 tietää mistä kirjoittaa JA jos tietää jostain muusta lähteestä, mitkä joukot Venäjä keskitty Ukrainaa vastaan niin voinee melko hyvällä tarkkuudella saada realistisen kuvan sodan alkuvaiheissa käytössä oleesta vaunutyyppien mkaisesta koostumuksesta. Sodan jatkuessa ja tappioiden kertyessä ovat varmasti kuljettaneet Ukrainaan kaiken irti lähtevän, mukaanlukien osan eri panssarisotakoulujen vaunuista. Niitä ei ole tässä taulukossa, koska Altyn73 ei kirjoittanut niistä. Yhden arvion mukaan nillä eri kouluilla voisi olla yli 400 kpl eri tyyppien vaunuja.
Jotkut ovat varmasti kiinnostuneet tietämään, millaiset vaunutyyppikohtaiset kokonaismäärät saadaan tuosta ylläolevasta taulukosta, tässä summat:
Tämä lienee selvä, mutta lyhyt selvennys: vasen reuna kertoo pelkät varmat numerot Altyn73 artikkelista, sitä seuraava sarake oikealle ns. suurimmat numerot jos toteutuvat kuten edellisessä taulukossa on arvailtu. Näistä seuraava oikealle kertoo Oryxin 19.10.2022 vaunutyyppikohtaiset menetykset (tuhotut, kaapatut yms. kaikki yhdessä). Viimenen sarake oikealla sisältää nämä samat Oryxin numerot mutta siihen on lisätty Oryxin "Unknown T-72", "Unknown T-80" ja "Unknown tank" määrät.
Jokaiselle sarakkeelle on myös laskettu kyseisen vaunutyypin osuus kaikkien vaunujen summasta. Halusin lähinnä vertailla, miten hyvin tai huonosti Ukrainan sodan vahvistetut tappiot osuvat Altyn73 artikkelin mukaisia vaunutyyppien prosenttiosuuksia. JOS kaikki aktiivijoukot olisivat Ukrainassa ja JOS ne olisivat kärsineet yhtä suuret tappiot, silloin prosenttien tulisi olla samat (olettaen tietysti että Altyn73 artikkeli oli oikeassa tai lähelle oikeaa).
Koska Oryxin erittely on selvästi tarkempi varsinkin T-72 vaunujen osalta, jouduin laskemaan vanhemmat T-72B, T-72A ja T-72AV vaunut erikseen omalle riville jotta voi tehdä vertailun. Lisäksi oletin että T-72B ja T-72B obr 1989 on merkitty Altyn73 taulukosa "T-72B" nimellä - hän ei tosiaan tee niin tarkkaa erittelyä kuin Oryx.
Oryxin listaamat tappiot ovat tosiaan vahvistettu minimi, Venäjän todellisuudessa kärsimät tappiot ovat varmasti suuremmat. Tätäkin voi miettiä: minkä määrän ovat voineet menettää ja miten tämä kokonaismäärä jakautuu vaunutyyppien kesken? Mikä määrä eri vaunutyyppejä on jäljellä, jos oletetaan ettei "varastovaunuista" saada remontoitua / aktivoitua merkittävää määrää eikä toisaalta uusien vaunujen tuotanto / vanhojen modernisointi etene rivakalla tahdilla.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Jatkoa edelliseen viestiin, tässä Oryxin sivuilta tämän päivän eli 19.10.2022 vahvistetut menetykset eri vaunutyyppien osalta:
Tässä ylläolevan taulukon summat sekä HUOM: Oryxin suuri "Unknown tank" määrä:
Heidän tilastonsa mukaan Venäjä on siis menettänyt 19.10.2022 mennessä todistetusti 1 399 kpl panssarivaunuja, joista 1 243 kpl on tunnistettu kokonaan tai osittain. "Unknown T-72" summa on 88 kpl ja "Unknown T-80" summa on 6 kpl, kuten taulukosta nähdään, joten kunnolla tunnistettujen kokonaismäärä on 1 149 kpl.
Vertailun vuoksi Ukrainan ilmoituksen mukaan Venäjä olisi menettänyt sodan aikana seuraavan määrän panssarivaunuja: LÄHDE
tanks: 2 554
Jos vertaa Oryxin kokonaismäärään, voidaan laskea: 1 399 / 2 554 = 0,5478
Jokainen voi tykönään pohtia, mistä erot johtuvat ja onko Ukrainan kertomassa määrässä ns. ilmaa.
Jos tekee vertailua edellisen viestini taulukkoon ja määriin, hyvä huomata että tässä Oryxin taulukossa on mukana T-62M, T-62MV, T-64A ja T-64BV vaunuja mitä ei ole viralisesti käytössä Venäjän omilla asevoimilla. Osa vaunuista on tietysti DPR ja LPR joukkojen menettämiä, mutta sodan aikana on nähty että Venäjä on tuonut näitä vaunuja omista varastoistaan. Sodan alkupuolella nähtiin T-64BV vaunuja junien kyydissä mutta varsinkin kesällä ja syksyllä on nähty näitä T-62 modernisointeja. Näiden käyttäjästä ei ole varmuutta, osa arvioi että menisivät DPR ja LPR joukoille mutta Venäjän yleisen liikekannallepanon myötä ei ole mahdoton ajatus, etteikö näitä käyttäisi myös heidän reserviläisensä (nämä T-62 modernisoidut osallistuivat mm. Georgian sotaan vuonna 2008 eikä niistä luovuttu virallisesti kuin vasta muutama vuosi sen jälkeen).
Tässä ylläolevan taulukon summat sekä HUOM: Oryxin suuri "Unknown tank" määrä:
Heidän tilastonsa mukaan Venäjä on siis menettänyt 19.10.2022 mennessä todistetusti 1 399 kpl panssarivaunuja, joista 1 243 kpl on tunnistettu kokonaan tai osittain. "Unknown T-72" summa on 88 kpl ja "Unknown T-80" summa on 6 kpl, kuten taulukosta nähdään, joten kunnolla tunnistettujen kokonaismäärä on 1 149 kpl.
Vertailun vuoksi Ukrainan ilmoituksen mukaan Venäjä olisi menettänyt sodan aikana seuraavan määrän panssarivaunuja: LÄHDE
tanks: 2 554
Jos vertaa Oryxin kokonaismäärään, voidaan laskea: 1 399 / 2 554 = 0,5478
Jokainen voi tykönään pohtia, mistä erot johtuvat ja onko Ukrainan kertomassa määrässä ns. ilmaa.
Jos tekee vertailua edellisen viestini taulukkoon ja määriin, hyvä huomata että tässä Oryxin taulukossa on mukana T-62M, T-62MV, T-64A ja T-64BV vaunuja mitä ei ole viralisesti käytössä Venäjän omilla asevoimilla. Osa vaunuista on tietysti DPR ja LPR joukkojen menettämiä, mutta sodan aikana on nähty että Venäjä on tuonut näitä vaunuja omista varastoistaan. Sodan alkupuolella nähtiin T-64BV vaunuja junien kyydissä mutta varsinkin kesällä ja syksyllä on nähty näitä T-62 modernisointeja. Näiden käyttäjästä ei ole varmuutta, osa arvioi että menisivät DPR ja LPR joukoille mutta Venäjän yleisen liikekannallepanon myötä ei ole mahdoton ajatus, etteikö näitä käyttäisi myös heidän reserviläisensä (nämä T-62 modernisoidut osallistuivat mm. Georgian sotaan vuonna 2008 eikä niistä luovuttu virallisesti kuin vasta muutama vuosi sen jälkeen).
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Edellisen viestin tuottama hyvä fiilis voi laskea jos lukee tämän seuraavan, päivitin minun seurannan Ukrainan panssarivaunujen menetyksen osalta. Lähteitä on kaksi: Oryx ja venäläinen Lostarmour.info (joka ei julkaise Venäjän, DPR tai LPR vaunumenetyksiä kuin vasta "joskus sodan jälkeen, jos silloinkaan").
Lostarmour.info oli jonkin aikaa pois käytöstä, joko heillä oli vaikeuksia sivun kanssa tai sitten tekivät päivityksiä (tai muut syyt). Nyt näkyi toimivan, joten päivitin oman taulukon. HUOM: jostain syystä heidän "trophy"-sivu eli kaapatut vaunut ei näkynyt oikein, joten näiden määrät ovat edellisen päivityksen ajoilta eli 22.7.2022. Tuhottujen vaunujen osalta tämä minun taulukko on ajantasainen tai ainakin tässä on ne mitä heidän sivu näytti:
Hylättyjen rivi on siis 22.7.2022 asti eli kertoo sodan viiden ensimmäisen kuukauden numerot. Täten siitä puuttuvat kolmen seuraavan kuukauden numerot kokonaan.
Seuraavassa ovat Oryxin numerot sekä niiden vertailu yllä kerrottuihin Lostarmour.info numeroihin:
Molempien osalta pätee sama kuin Oryxin kertomien Venäjän menetystä osalta: nämä edustavat eräänlaista minimiä, koska ne on todennettu kuvista ja videoista. Aina on olemassa virheen mahdollisuus: väärin tehty tunnistus, sama vaunu esiintyy useammassa kuvassa tai videossa eli olisi mukana useamman kerran eikä voi koskaan jättää laskuista lavastuksen tai suoran valehtelun riskiä.
Tämän sodan aikana Venäjä on jäänyt kiinni useamman kerran lavastuksista varsinkin Bayraktar-droneja tuhotun määrän kanssa. Panssarivaunut ovat painavampia joten niiden kanssa ei välttämättä aleta pelaamaan niin helposti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Hyvä myös muistaa: Ukraina on kaapannut suuren määrän Venäjän ja DPR / LPR joukkojen panssarivaunuja. Lisäksi DPR / LPR ainakin teoriassa käyttävät T-64 vaunuja eli samoja malleja kuin Ukrainalla. Mikä määrä Lostarmour.infon kirjaamista vaunuista on todellisuudessa "omien menetyksiä"? Ovatko he tarkkoja tämän kanssa vai "patriootteja" ja siten alttiita lavastuksille? Toki Oryx joutuu miettimään samaa: kenen vaunu on kyseessä jos tuhotaan esim. T-64BV? Ukraina kaapannut ja todistetusti ottanut käyttöön suuren määrän venäläisiä panssarivaunuja, mukaanlukien T-72B3, T-72B3 obr 2016 ja T-80BVM joten tuhottu tällainen vaunu voi teoriassa olla kummalta puolelta vain. Toisaalta molemmat osapuolet käyttävät erilaista naamiomaalausta ja kummallakin on omat merkintänsä, jotta omat joukot tietävät mikä vaunu on oma eikä vihollisen. Nämä auttavat tunnistamisessa, samoin tuhotun / kaapatun vaunun sijainti: kumman hallitsemalle alueelle se saadaan geopaikallistettua (jos tämä on yleensä mahdollista, ei varmasti onnistu jokaisen vaunun osalta).
Jätän nämä pohdinnat ja päätelmät lukijan vastuulle, tässä on ainoastaan esitetty numerot siinä muodossa kuin nämä lähteet antavat ne.
Lostarmour.info oli jonkin aikaa pois käytöstä, joko heillä oli vaikeuksia sivun kanssa tai sitten tekivät päivityksiä (tai muut syyt). Nyt näkyi toimivan, joten päivitin oman taulukon. HUOM: jostain syystä heidän "trophy"-sivu eli kaapatut vaunut ei näkynyt oikein, joten näiden määrät ovat edellisen päivityksen ajoilta eli 22.7.2022. Tuhottujen vaunujen osalta tämä minun taulukko on ajantasainen tai ainakin tässä on ne mitä heidän sivu näytti:
Hylättyjen rivi on siis 22.7.2022 asti eli kertoo sodan viiden ensimmäisen kuukauden numerot. Täten siitä puuttuvat kolmen seuraavan kuukauden numerot kokonaan.
Seuraavassa ovat Oryxin numerot sekä niiden vertailu yllä kerrottuihin Lostarmour.info numeroihin:
Molempien osalta pätee sama kuin Oryxin kertomien Venäjän menetystä osalta: nämä edustavat eräänlaista minimiä, koska ne on todennettu kuvista ja videoista. Aina on olemassa virheen mahdollisuus: väärin tehty tunnistus, sama vaunu esiintyy useammassa kuvassa tai videossa eli olisi mukana useamman kerran eikä voi koskaan jättää laskuista lavastuksen tai suoran valehtelun riskiä.
Tämän sodan aikana Venäjä on jäänyt kiinni useamman kerran lavastuksista varsinkin Bayraktar-droneja tuhotun määrän kanssa. Panssarivaunut ovat painavampia joten niiden kanssa ei välttämättä aleta pelaamaan niin helposti, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Hyvä myös muistaa: Ukraina on kaapannut suuren määrän Venäjän ja DPR / LPR joukkojen panssarivaunuja. Lisäksi DPR / LPR ainakin teoriassa käyttävät T-64 vaunuja eli samoja malleja kuin Ukrainalla. Mikä määrä Lostarmour.infon kirjaamista vaunuista on todellisuudessa "omien menetyksiä"? Ovatko he tarkkoja tämän kanssa vai "patriootteja" ja siten alttiita lavastuksille? Toki Oryx joutuu miettimään samaa: kenen vaunu on kyseessä jos tuhotaan esim. T-64BV? Ukraina kaapannut ja todistetusti ottanut käyttöön suuren määrän venäläisiä panssarivaunuja, mukaanlukien T-72B3, T-72B3 obr 2016 ja T-80BVM joten tuhottu tällainen vaunu voi teoriassa olla kummalta puolelta vain. Toisaalta molemmat osapuolet käyttävät erilaista naamiomaalausta ja kummallakin on omat merkintänsä, jotta omat joukot tietävät mikä vaunu on oma eikä vihollisen. Nämä auttavat tunnistamisessa, samoin tuhotun / kaapatun vaunun sijainti: kumman hallitsemalle alueelle se saadaan geopaikallistettua (jos tämä on yleensä mahdollista, ei varmasti onnistu jokaisen vaunun osalta).
Jätän nämä pohdinnat ja päätelmät lukijan vastuulle, tässä on ainoastaan esitetty numerot siinä muodossa kuin nämä lähteet antavat ne.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Osaa varmasti kiinnostaa, miltä nämä taulukot näyttävät jos niistä leikataan pois koneet, jotka suurella todennäköisyydellä eivät ole enää käytössä (tai parhaimmillaankin "varastoituna" jonnekin lentokentän laitaan). Tein rajauksen vuoteen 2015 eli tähän on poimittu ainoastaan vuosien 2016-2021 aikavälillä käytössä olevat koneet, tosin yksi poikkeus: MiG-31B/BS Foxhound viimeiset 12 kpl poistuivat tämän mukaan vuonna 2018, mutta jätin nämä kokonaan pois seuraavista taulukoista.
Rivien värikoodaus on minun oma valinta ja se edustaa minun arviota koneiden iästä. Värien merkitys: pyrin arvioimaan vanhojen kylmän sodan aikaisten koneiden osuutta heidän hävittäjämäärästä.
- Punainen väri tarkoittaa "uusinkin kone valmistettu 1993 tai ennen sitä", tästä eräänlainen poikkeus on Su-25 jota on valmistettu pieniä määriä 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. HUOM: tiedetään kuitenkin että MiG-31BM, Su-24M ja Su-25 koneiden eri versiot ovat kokeneet erilaisia modernisointeja tänä aikana, joten tältä osin on ehkä väärin käyttää punaista väriä näiden osalta
- Oranssi kertoo tietyn konemäärän "modernisoinnista" mikä tarkoittaa yleensä uutta tutkaa, elektroniikkaa yms. muttei tee korjauksia koneen siipiin tai runkoon. Vertaa meidän Hornettien MLU1 ja MLU2. Tuo siis parantaa koneen suorituskykyä ja pidentää käyttökelpoista elinkaarta, muttei rajattomasti.
- Vihreä on täysin uusi kone, länsimaisittain sen elinkaareksi voi ajatella 30 vuotta. Venäläisittäin ehkä pidempi aika, ehkä ei?
Huomaa vielä vuosien osalta: esim. Military Balance 2021 on julkaistu "February 2021" joten olen kirjannut sen tiedot vuoden 2020 kohdalle, koska julkaisun tiedot ovat "ajankohtaiset" silloin, eivät 2021. Sama koskee muita julkaisuja, joten jos haluaa etsiä nämä numerot, pitää muistaa että julkaisun nimestä tulee vähentää 1 jotta ollaan oikean sarakkeen kohdalla tämän minun taulukon kanssa:
Venäläinen bdpm-blogi on julkaissut vuosittain heidän seurantataulukko, johon kirjataan Venäjän ilmavoimille toimitetut uudet koneet (mikä on tietysti eri määrä kuin näiden koneiden vuosituotantomäärä, koska osa menee vientiin). Tämä taulukko sisältää "uudet koneet" eikä siten modernisointeja, mitä tehdään samaan aikaan tietyille koneille. Minulla ei ole näistä modernisoinneista vastaavaa taulukkoa, ainoastaan kokoelma erilaisia internetissä kuultuja huhuja määristä ja ajankohdista.
Vuoden 2022 osalta taulukko on vielä "kesken" koska bdpm-blogi ei ole julkaissut tämän vuoden numeroita - se mitä olen kirjoittanut tähän taulukkoon ovat ne numerot ja konetyypit mitä olen nähnyt, tämä edustaa siis "keskeneräistä".
Lisäksi tästä taulukosta voi joutua ottamaan pois tietyn määrän koneita, koska olen melko varma että tässä on listattu eri konemallien prototyypit ja ns. nollasarjan koneet, mitä ei ole välttämättä otettu tämän jälkeen ilmavoimien käyttöön. Yksi esimerkki on Su-34, minkä osalta olen kuullut että ensimmäiset 7 kpl olisivat olleet prototyyppejä eivätkä olisi jääneet ilmavoimien käyttöön (tästä syystä ensimmäiset 7 konetta on lihavoitu taulukossa).
Su-34M koneiden osalta olen kuullut että vuonna 2021 olisi valmistunut joko 4 kpl tai 6 kpl.
Tätä voi halutessaan verrata Military Balance -julkaisujen tietoihin, mutta näissä on varmasti eroja. Kokonaismäärien osalta voidaan olla samassa kokoluokassa.
Hyvä myös muistaa: tässä taulukossa vanhimmat koneet ovat vuodelta 2008 eli 14 vuotta vanhoja joten välttämättä kaikki näistä eivät käyttökelpoisessa kunnossa. Iso kysymysmerkki ovat esim. MiG-29SMT ja MiG-29KR koneet.
MiG-konserni on ollut pahoissa vaikeuksissa jo pidemmän aikaa ja Intian ilmavoimilla on ollut ongelmia heille myytyjen MiG-29K koneiden kunnossapidon kanssa.
He menettivät vajaa viikko sitten viidennen koneen onnettomuuden seurauksena. Laitan artikkelin spoilerin taakse (venäläisen bmpd-blogin artikkelin Google Translate -käännös): LÄHDE
MiG-29K fighter jet crashed again in India
The official representative of the Indian Navy said that on the morning of October 12, 2022, a Russian-made MiG-29K naval fighter of the Indian Naval Aviation crashed near Goa in the sea. The aircraft was returning to the Indian Naval Air Base Ganza (Dabolim) near Goa from a scheduled training flight, but due to a technical malfunction, it crashed into the sea. The pilot successfully ejected and was picked up by the search and rescue service.
This is the fifth loss of the MiG-29K series fighter aircraft of the Indian Navy.
The first loss of an aircraft of this type in the aviation of the Indian Navy occurred on January 3, 2018, when the Indian MiG-29K crashed during takeoff at the Hansa airbase, the pilot successfully ejected.
On November 16, 2019, shortly after takeoff from the Hansa air base, a MiG-29KUB two-seat ship fighter crashed, both Indian pilots successfully ejected. The cause of the accident was the collision of the aircraft with a flock of birds, with birds getting into the engine and subsequent fire.
On February 23, 2020, during a training flight from the Hansa airbase, a single-seat MiG-29K fighter crashed over the sea, the pilot successfully ejected.
On November 26, 2020, a two-seat MiG-29KUB fighter crashed in the Arabian Sea during flights from the Indian aircraft carrier R 33 Vikramaditya. One of the pilots of the aircraft ejected and was rescued, and the second (instructor commander Nishant Singh) died.
In total, under the contracts of 2004 and 2010, the Indian Navy received 45 MiG-29K and MiG-29KUB (9-41 and 9-47) shipborne fighters manufactured by RAC MIG JSC, the deliveries of which were made from 2009 to 2016. These aircraft consist in service with the 300th and 303rd Indian Naval Aviation Squadrons at Ganza Air Base (Dabolim) in Goa.
From the side of bmpd, we note that there has been an obvious increase in the accident rate of MiG-29K / KUB fighters in recent years against the backdrop of ongoing systemic complaints from the Indian side about quality problems and technical support for both the aircraft themselves and their engines. Since the beginning of the MiG-29K's entry into service with the Indian Navy, the serviceability of their fleet has not exceeded half. RAC "MIG" for years has shown a strange indifference and lack of energy and competence in relation to the main current operator of its aircraft. Obviously, against the backdrop of what is happening in Ukraine, this does not improve the reputation of Russian military equipment in the eyes of Indian partners, despite their desire to continue military-technical cooperation with Russia.
The official representative of the Indian Navy said that on the morning of October 12, 2022, a Russian-made MiG-29K naval fighter of the Indian Naval Aviation crashed near Goa in the sea. The aircraft was returning to the Indian Naval Air Base Ganza (Dabolim) near Goa from a scheduled training flight, but due to a technical malfunction, it crashed into the sea. The pilot successfully ejected and was picked up by the search and rescue service.
This is the fifth loss of the MiG-29K series fighter aircraft of the Indian Navy.
The first loss of an aircraft of this type in the aviation of the Indian Navy occurred on January 3, 2018, when the Indian MiG-29K crashed during takeoff at the Hansa airbase, the pilot successfully ejected.
On November 16, 2019, shortly after takeoff from the Hansa air base, a MiG-29KUB two-seat ship fighter crashed, both Indian pilots successfully ejected. The cause of the accident was the collision of the aircraft with a flock of birds, with birds getting into the engine and subsequent fire.
On February 23, 2020, during a training flight from the Hansa airbase, a single-seat MiG-29K fighter crashed over the sea, the pilot successfully ejected.
On November 26, 2020, a two-seat MiG-29KUB fighter crashed in the Arabian Sea during flights from the Indian aircraft carrier R 33 Vikramaditya. One of the pilots of the aircraft ejected and was rescued, and the second (instructor commander Nishant Singh) died.
In total, under the contracts of 2004 and 2010, the Indian Navy received 45 MiG-29K and MiG-29KUB (9-41 and 9-47) shipborne fighters manufactured by RAC MIG JSC, the deliveries of which were made from 2009 to 2016. These aircraft consist in service with the 300th and 303rd Indian Naval Aviation Squadrons at Ganza Air Base (Dabolim) in Goa.
From the side of bmpd, we note that there has been an obvious increase in the accident rate of MiG-29K / KUB fighters in recent years against the backdrop of ongoing systemic complaints from the Indian side about quality problems and technical support for both the aircraft themselves and their engines. Since the beginning of the MiG-29K's entry into service with the Indian Navy, the serviceability of their fleet has not exceeded half. RAC "MIG" for years has shown a strange indifference and lack of energy and competence in relation to the main current operator of its aircraft. Obviously, against the backdrop of what is happening in Ukraine, this does not improve the reputation of Russian military equipment in the eyes of Indian partners, despite their desire to continue military-technical cooperation with Russia.
Lyhyt tiivistys mielestäni oleellisista kohdista:
- tilaukset tehtiin vuosina 2004 ja 2010
- Intian merivoimat hankkivat 45 kpl MiG-29K ja MiG-29KUB hävittäjiä
- koneet toimitettiin aikavälillä 2009 - 2016
- viime vuosina ollut suuri määrä valituksia laatuongelmista ja teknisestä tuesta sekä koneiden itsensä että niiden suihkumoottorien osalta
- koneiden vastaanottamisesta alkaen niistä enintään puolet on ollut käyttökelpoisessa kunnossa mihin tahansa aikaan (tulkitsen näin tuon kohdan "the serviceability of their fleet has not exceeded half")
- viisi konetta menetetty eri onnettomuuksissa: 1) tammikuu 2018, 2) marraskuu 2019, 3) helmikuu 2020, 4) marraskuu 2020, 5) lokakuu 2022
- bmpd-blogin arvion mukaan MiG-yhtiö on osoittanut jo vuosien ajan outoa välinpitämättömyyttä ja kyvyttömyyttä huolehtia tärkeimmän asiakkaansa ("the main current operator of its aircraft") tarpeista
MiG-yhtiö on ollut jo pitkään vaikeuksissa eikä ole merkkejä siitä että Venäjä tulisi ostamaan MiG-35 koneita enempää kuin ostamansa 8 kpl (nämäkin enemmän esittelykäyttöön vaikka virallisesti taitavat olla jollakin parvella käytössä). Lukemani perusteella ei olisi suurella todennäköisyydellä tarkoitus hankkia lisää: suorituskyky on liian lähellä uusia Sukhoi-koneita eikä Venäjällä olisi varaa pitää kahta hävittäjätehdasta pystyssä yhtäaikaa - tilauksia ei riitä kahdelle.
Täten on hyvin mahdollista että yhtiö tulee menemään konkurssiin ja sulautumaan Sukhoin kanssa. Ei ole näköpiirissä uusia isoja asiakkaita, vaikka erilaisia huhuja on levitetty mm. Egyptin osalta.
Tuosta voi pohtia, mikä on Venäjän käytössä olevien 2000-luvulla valmistettujen MiG-29 koneiden sekä Neuvostoliiton perintönä saatujen "varastoitujen" yli 30 vuotta vanhojen koneiden kunto sekä tämän yhtiön kyky huoltaa niitä (erityisesti sota-aikana). Ukrainan sodasta johtuen arvatenkin monen koneen lentotunnit ovat kasvaneet rajusti. Kuinka rajusti, vaikea sanoa, mutta muutama päivä sitten saatiin lukea miten ovat kaivaneet vanhoja MiG-29 koneita "varastosta" ja tuoneet Ukraina rajalle. Ehkä niitä on tarkoitus käyttää ohjusten laukomiseen, jotta uudempien koneiden lentotunnit saadaan säästettyä? Selvästi Ukrainan sodan tässä vaiheessa ilmavoimien tehtäväksi on jäänyt toisen osapuolen ilmaherruuden kiistäminen, maataistelukoneiden rynnäköt ja rakettien ampuminen sekä ohjusten ampuminen kaukaa (tosin tämä viimeinen yleensä pommikoneista, koska kyseessä ovat risteilyohjukset).
Varsinaiset hävittäjäkoneiden menetykset eivät ole olleet suuren suuria Ukrainan sodan aikana. He menettivät äsken kymmenennen koneen ei-sotaan-liittyvässä onnettomuudessa:
Varsinaiset tappiot tulevat tietysti kasvamaan sodan jatkuessa mutta nyt kun lähestytään sodan kahdeksannen kuukauden loppua, niin tässä Oryxin seuranta hävittäjien osalta:
Viimeksi muokattu:
Wagner
Luutnantti
Lähde, mistä olen katsonut venäjän vahvuuksia ja tappioita:
www.minusrus.com
Tästä tekaisin taulukon, josta näkyy, milloin venäjän sotapotentiaali on tuhottu. Lähde Ukrainalainen (joten kannattaa ottaa hyppysellinen suolaa ).
Total combat losses of Russia since the beginning of the war with Ukraine
Total combat losses of Russia since the beginning of the war with Ukraine, according to the General Staff of the Armed Forces of Ukraine
Tästä tekaisin taulukon, josta näkyy, milloin venäjän sotapotentiaali on tuhottu. Lähde Ukrainalainen (joten kannattaa ottaa hyppysellinen suolaa ).
Antares
Respected Leader
Tällainen tuli vastaan twitterissä, linkitin aikaisemmin bmpd-blogin taulukon jossa pitävät kirjaa eri vuosina Venäjän ilmavoimille luovutetuista uusista koneista joten nämä puolalaisen Jaroslaw Wolskin (ja muiden) kirjoittamista artikkeleista poimitut taulukot täydentävät sitä. Bmpd-blogi pitää kirjaa vain uusista koneista, ei modernisoiduista joten se on epätäydellinen taulukko. Lisäksi joitakin voi kiinnostaa viennin osuus, tosin nämä kaikki käsittelevät ainoastaan vuotta 2020: VIESTI 1, VIESTI 2, VIESTI 3, VIESTI 4, VIESTI 5, VIESTI 6
(1) W reference to the data provided by Mr. Editor Wolski, I decided to include illustrative data on the RUS production of military aircraft and helicopters in 2020. The data comes from the "Aviation" monthly from 2021, from the April issue,
(2) from the articles by Mr. Tomasz Kwasek, Editor: "Supplies of military aircraft for the Russian Armed Forces in 2020" pp. 29-37 and "Exports of Russian military aircraft in 2020" pp. 38-39 .
(3) Very interesting articles - especially after February 24 this year. I recommend it (perhaps this edition is still available from the publisher). They give some idea of what the efficiency of the aviation industry was at that time. And these deliveries can be added to the already known losses of RUS in Ukraine.
(4) planes for Russia
(5) helicopters for RUS
(6) RUS export
MUOKKAUS: vertasin puolalaisen vuoden 2020 taulukon tietoja hävittjäkoneiden osalta edellisessä viestissäni olevaan venäläisen bmpd-blogin taulukkoon ja uusien koneiden osalta määrät täsmäävät MUTTA erona on se että tässä puolalaisen taulukossa on merkitty myös modernisoitujen koneiden määrät, mitä bmpd-taulukko ei kerro. JOS tämä on ko. puolalaisen julkaisun perinne että kirjoitetaan (oletan vuoden lopussa tai uuden vuoden alkupuolella) Venäjän ilmavoimien uusien koneiden määristä, niin tämä on erinomainen lisä bmpd-blogin seurannan kaveriksi. Kyseinen blogi julkaisee toisinaan uutisten yhteydessä omia ajatuksiaan modernisoiduista koneista ja niiden toimitusmääristä mutta ei julkaise tietoja kootusti yhdessä paikassa vaan nämä pitää yrittää poimia eri kirjoituksista vuoden ajalta.
Puolalaisen taulukossa on avuliaasti merkitty erikseen, mitkä koneet ovat "modernisoituja" (MiG-31BM, Su-25SM(3) ja Su-33) ja loput ovat sitten uusia. Uusien määrät täsmäävät bmpd-blogin taulukon kanssa.
Toki jos löytää keinon seurata tätä puolalaista julkaisua niin ei ole pakko seurata bmpd-blogin taulukon päivityksiä, koska tässä puolalaisessa on selvästi vastaavat tiedot SEKÄ modernisoitujen määrät eli enemmän.
Twitter-viesteistä käy ilmi julkaisun nimi: Lotnictwo (eng. käännös "Aviation") joka on viestin perusteella kerran kuukaudessa julkaistava lehti ("monthly"). Taulukot otettu sen huhtikuun 2021 eli 4/2021 julkaisusta (April issue, 2021). Nämä ovat kahdesta Tomasz Kwasek nimisen kirjoittamasta artikkelista, nimeltään:
"Dostawy wojskowych statków powietrznych dla rosyjskich Sił Zbrojnych w 2020 roku"str. 29-37 ("Supplies of military aircraft for the Russian Armed Forces in 2020" pp. 29-37)
"Eksport rosyjskich wojskowych statków powietrznych w 2020 roku" str. 38-39 ("Exports of Russian military aircraft in 2020" pp. 38-39)
SUORA LINKKI LEHDEN NETTISIVUILLE
Joitakuita varmasti kiinnostaa Venäjän vienti hävittäjien, helikopterien ja muiden osalta mutta minua kiinnostaa enemmän heidän omien asevoimiensa kaluston uusiutuminen. Täysin uusien koneiden vastaanottaminen on hyvä alku mutta mielellään keräisin myös modernisoitujen koneiden mallit ja määrät per vuosi - sikäli kun tämä tieto on löydettävissä.
Jos lukee spoilerin taakse piilottamani ns. teaser-pätkän tästä puolalaisen artikkelista, niin huomaa että siinä on muutakin mielenkiintoista tietoa kuten tämä ensimmäisten 18 alkuperäisen Su-34 koneen poistuminen aktiivikäytöstä:
This number results from the decision to withdraw the 18 oldest Su-34s from use, which belong to the "test batch" and their standard of equipment differs significantly from the aircraft produced later (the differences are even between individual copies). After exhausting the 10-year service life between overhauls, the machines are to be written off. The Ministry of Defense decided that ordering new airframes was more profitable than rebuilding.
Jos seuraa pelkästään vastaanotettujen uusien ja modernisoitujen koneiden määriä per vuosi, niin siinä jää kokonaan huomioimatta käytöstä poistuvat koneet. Jos katsoo bmpd-blogin taulukkoa niin ensimmäinen Su-34 kone otettiin vastaan vuonna 2008 ja vuosien 2008-2011 aikana otettiin vastaan 13 kpl tämän tyypin koneita. Vuonna 2012 otettiin vastaan 10 kpl joten ENSIMMÄISET 18 kpl tarkoittaisi että puolet vuonna 2012 vastaanotetuista koneista jäisi myös pois rivistä.
Samalla tekstissä sanotaan, että mikäli suunnitelmat uusien Su-34M koneiden hankintamäärien ja aikataulun osalta toteutuvat suunnitellusti, tämä tarkoittaisi sitä että Su-24M ja Su-24MR koneet jäisivät pois vuoteen 2028 mennessä ("Ultimately, the Russian air and space forces want to reach the level of 200 Su-34s and by 2028 to displace the still used Su-24M and MR aircraft").
Tein vähän hakuja mutta näyttäisi että tämä ei ole ko. julkaisun perinteinen ns. kerran vuodessa tehtävä tarkastelu vaan yksi ainoa juttu joka käsittelee vuotta 2020. Täten aikaisemmassa viestissäni lainaamani Andrey Frolov nimisen kirjoittajan seurantataulukot lienevät paras lähde kun tarkastellaan modernisoitujen koneiden malleja ja määriä per vuosi (tosin viime vuosille ei ole hänen taulukoita).
(1) W reference to the data provided by Mr. Editor Wolski, I decided to include illustrative data on the RUS production of military aircraft and helicopters in 2020. The data comes from the "Aviation" monthly from 2021, from the April issue,
(2) from the articles by Mr. Tomasz Kwasek, Editor: "Supplies of military aircraft for the Russian Armed Forces in 2020" pp. 29-37 and "Exports of Russian military aircraft in 2020" pp. 38-39 .
(3) Very interesting articles - especially after February 24 this year. I recommend it (perhaps this edition is still available from the publisher). They give some idea of what the efficiency of the aviation industry was at that time. And these deliveries can be added to the already known losses of RUS in Ukraine.
(4) planes for Russia
(5) helicopters for RUS
(6) RUS export
MUOKKAUS: vertasin puolalaisen vuoden 2020 taulukon tietoja hävittjäkoneiden osalta edellisessä viestissäni olevaan venäläisen bmpd-blogin taulukkoon ja uusien koneiden osalta määrät täsmäävät MUTTA erona on se että tässä puolalaisen taulukossa on merkitty myös modernisoitujen koneiden määrät, mitä bmpd-taulukko ei kerro. JOS tämä on ko. puolalaisen julkaisun perinne että kirjoitetaan (oletan vuoden lopussa tai uuden vuoden alkupuolella) Venäjän ilmavoimien uusien koneiden määristä, niin tämä on erinomainen lisä bmpd-blogin seurannan kaveriksi. Kyseinen blogi julkaisee toisinaan uutisten yhteydessä omia ajatuksiaan modernisoiduista koneista ja niiden toimitusmääristä mutta ei julkaise tietoja kootusti yhdessä paikassa vaan nämä pitää yrittää poimia eri kirjoituksista vuoden ajalta.
Puolalaisen taulukossa on avuliaasti merkitty erikseen, mitkä koneet ovat "modernisoituja" (MiG-31BM, Su-25SM(3) ja Su-33) ja loput ovat sitten uusia. Uusien määrät täsmäävät bmpd-blogin taulukon kanssa.
Toki jos löytää keinon seurata tätä puolalaista julkaisua niin ei ole pakko seurata bmpd-blogin taulukon päivityksiä, koska tässä puolalaisessa on selvästi vastaavat tiedot SEKÄ modernisoitujen määrät eli enemmän.
Twitter-viesteistä käy ilmi julkaisun nimi: Lotnictwo (eng. käännös "Aviation") joka on viestin perusteella kerran kuukaudessa julkaistava lehti ("monthly"). Taulukot otettu sen huhtikuun 2021 eli 4/2021 julkaisusta (April issue, 2021). Nämä ovat kahdesta Tomasz Kwasek nimisen kirjoittamasta artikkelista, nimeltään:
"Dostawy wojskowych statków powietrznych dla rosyjskich Sił Zbrojnych w 2020 roku"str. 29-37 ("Supplies of military aircraft for the Russian Armed Forces in 2020" pp. 29-37)
"Eksport rosyjskich wojskowych statków powietrznych w 2020 roku" str. 38-39 ("Exports of Russian military aircraft in 2020" pp. 38-39)
SUORA LINKKI LEHDEN NETTISIVUILLE
https://www.magnum-x.pl/artykul/dos...nych-dla-rosyjskich-sil-zbrojnych-w-2020-roku
Tomasz Kwasek
In 2020, to the Russian Air Force (VVS, Russian: Vozduszno-Wojennyje Sily) - subordinated to the command of the Air and Space Forces (VKS, Russian: Wojenno-Kosmicheskie Forces), as well as to the naval aviation of the navy (MA WMF, Russian: Morskaya Aviacjaa Wojenno-Morskowo Flota) and central subordinate units, domestic aviation and armaments sector companies delivered 34 new and 19 modernized aircraft and about 50 new and modernized helicopters. This is more than three times less than the best year 2014, and the reduced level of production, observed for several years, still persists. In addition, last year two systems of large operational and tactical unmanned aerial vehicles were handed over to the air force and fleet, and sets of small reconnaissance drones were delivered to the land forces (SW, Rus.
Among the new combat aircraft delivered last year are the MiG-35, Su-35S and Su-57 fighters - the latter have not yet been officially accepted into service - and the Su-34 fighter-strike. In the following years, orders for new Su-30SM multi-role aircraft and Jak-130 training and training aircraft are to be implemented. There are still significant problems with the production of new Il-76MD-90A transport machines and Il-78M-90A air tankers. The situation is better when it comes to helicopters. Available data indicate that last year the combat Ka-52, Mi-28NM, training and combat Mi-28UB, as well as various versions of the latest multi-role Mi-8 were delivered. The reduction in the planned purchases of equipment is visible in the current State Armament Program for 2018-2027 (GPW, Russian: Gosudarstiwiennaja Programma Wooruzenija na 2018-2027), which assumes the acquisition of about 600 new aircraft and 423 new helicopters for the army. Thanks to the information disclosed, it can be assumed that the annual level of production and deliveries for the Polish armed forces will amount to approx. 40 combat aircraft, approx. 20 training, support and auxiliary machines, and approx. . However, it should be borne in mind that GPW's programs are of a framework nature and formal agreements are implemented under annually updated state defense orders (GOZ, Russian: Gosudarstwennyj Oboronnyj Zakaz). For comparison, during the period of the previous WSE for 2011–2020, i.e. until the end of 2017, the Russian armed forces took delivery of almost 500 new aircraft and over 300 helicopters.
As far as the modernization of the aircraft in operation is concerned, last year the modernized MiG-31BM and Su-33 fighters, Su-25SM(3) attack aircraft, Tu-22M3, Tu-95MS(M1) and Tu-160M bombers, Tu-160M patrol aircraft were delivered. 142 and Il-20M reconnaissance aircraft, as well as An-124-100, Ił-76MD-M transport machines and L-39C training machines. In addition, scheduled repairs of operated machines were carried out, including Su-24M/M2 bombers, Su-25 assault machines, MiG-29UB and Su-25UB training and combat machines, An-2 and An-26 transport machines, An-72 and L-410 passenger machines. and Mi-8 and Mi-24 helicopters.
New combat aircraft
Last year, the Russian armed forces did not receive a single new Su-30SM multi-role aircraft. The last machines of this type were received by the air force and navy in 2018. However, the latter type of armed forces is to receive 21 new Su-30SMs in 2021-2025. The contract for the production of machines was concluded in August 2020 between the United Corporation for Aviation Production (OAK, Russian: Objediniennaja Aviatroitielnaja Korporacija) and the Russian Ministry of Defence. The production will be carried out by the Irkutsk Aviation Plant (IAZ, Russian: Irkutskiy Aviationnyj Zavod) subordinated to the Irkut Corporation, which in turn is part of OAK. The Su-30SM2 version for its own armed forces was created as part of the experimental and construction work (OKR, Russian: opytno-konstruktorskaja rabota) called Adaptacija-Su. The entire Su-30SM modernization program consists of several projects, including OKR Zamieszczenije-30SM (replacement of Western and Ukrainian avionics components with Russian ones) and OKR Adaptation-Su (modernization of the radar system, electronic warfare and the introduction of new combat assets). As part of the first phase of the Adaptacija-Su project, the components of the on-board computer system were replaced in the Su-30SM, a modified N011M Bars-M radar system was installed, and the airframe was adapted to the installation of the Ł-420 Chibina-U electronic warfare system. The second stage of modernization includes the replacement of the currently installed AŁ-31FP engines with AŁ-41F-1S engines with higher thrust, so far installed on Su-35S fighters. The demonstrator of this modification, designated Su-30SM(D), is to be tested this year.
Last year, the Russian Air Force received four Su-34 strike aircraft (front-line bombers), manufactured at the Novosibirsk Aviation Plant (NAZ, Russian: Novosibirskij Aviationnyj Zavod) subordinated to Sukhoi Company, which in turn is part of OAK. One aircraft was transferred to the 47th Mixed Aviation Regiment (SAP, Russian: Smihennyj Aviationnyi Połk) from the 105th Mixed Aviation Division (SAD, Russian: Smihennaya Aviatsennaya Diwizja) of the 6th Army of the Air Force and Air Defense of the Western Military District, and the remaining three - to 968th Independent Mixed Aviation Regiment subordinated to the 4th State Center for Air Personnel Training and Military Research of the Ministry of Defense of Russia (GCPAPiWI, Russian: Gosudarstwennyj Centr Podgotowki Awiacjonowo Personała and Military Ispytanij MO Rossii) in Lipetsk. The Su-34s currently being delivered belong to a production batch ordered by the Russian Ministry of Defense in February 2012, with original delivery dates in 2013–2018. In total, 94 aircraft were delivered by the end of last year. In August 2020, another contract was concluded between NAZ and the Russian Ministry for the production of 24 machines of this type in Irkutsk in 2021-2023. According to the long-term plan, another 54 machines are to be ordered over the next seven years, probably in the significantly improved Su-34M version. Ultimately, the Russian air and space forces want to reach the level of 200 Su-34s and by 2028 to displace the still used Su-24M and MR aircraft. Production of 76 aircraft in two batches would result in a total of 218 aircraft ordered. This number results from the decision to withdraw the 18 oldest Su-34s from use, which belong to the "test batch" and their standard of equipment differs significantly from the aircraft produced later (the differences are even between individual copies). After exhausting the 10-year service life between overhauls, the machines are to be written off. The Ministry of Defense decided that ordering new airframes was more profitable than rebuilding.
Full version of the article in Aviation magazine 4/2021
Deliveries of military aircraft to the Russian armed forces in 2020
Tomasz Kwasek
In 2020, to the Russian Air Force (VVS, Russian: Vozduszno-Wojennyje Sily) - subordinated to the command of the Air and Space Forces (VKS, Russian: Wojenno-Kosmicheskie Forces), as well as to the naval aviation of the navy (MA WMF, Russian: Morskaya Aviacjaa Wojenno-Morskowo Flota) and central subordinate units, domestic aviation and armaments sector companies delivered 34 new and 19 modernized aircraft and about 50 new and modernized helicopters. This is more than three times less than the best year 2014, and the reduced level of production, observed for several years, still persists. In addition, last year two systems of large operational and tactical unmanned aerial vehicles were handed over to the air force and fleet, and sets of small reconnaissance drones were delivered to the land forces (SW, Rus.
Among the new combat aircraft delivered last year are the MiG-35, Su-35S and Su-57 fighters - the latter have not yet been officially accepted into service - and the Su-34 fighter-strike. In the following years, orders for new Su-30SM multi-role aircraft and Jak-130 training and training aircraft are to be implemented. There are still significant problems with the production of new Il-76MD-90A transport machines and Il-78M-90A air tankers. The situation is better when it comes to helicopters. Available data indicate that last year the combat Ka-52, Mi-28NM, training and combat Mi-28UB, as well as various versions of the latest multi-role Mi-8 were delivered. The reduction in the planned purchases of equipment is visible in the current State Armament Program for 2018-2027 (GPW, Russian: Gosudarstiwiennaja Programma Wooruzenija na 2018-2027), which assumes the acquisition of about 600 new aircraft and 423 new helicopters for the army. Thanks to the information disclosed, it can be assumed that the annual level of production and deliveries for the Polish armed forces will amount to approx. 40 combat aircraft, approx. 20 training, support and auxiliary machines, and approx. . However, it should be borne in mind that GPW's programs are of a framework nature and formal agreements are implemented under annually updated state defense orders (GOZ, Russian: Gosudarstwennyj Oboronnyj Zakaz). For comparison, during the period of the previous WSE for 2011–2020, i.e. until the end of 2017, the Russian armed forces took delivery of almost 500 new aircraft and over 300 helicopters.
As far as the modernization of the aircraft in operation is concerned, last year the modernized MiG-31BM and Su-33 fighters, Su-25SM(3) attack aircraft, Tu-22M3, Tu-95MS(M1) and Tu-160M bombers, Tu-160M patrol aircraft were delivered. 142 and Il-20M reconnaissance aircraft, as well as An-124-100, Ił-76MD-M transport machines and L-39C training machines. In addition, scheduled repairs of operated machines were carried out, including Su-24M/M2 bombers, Su-25 assault machines, MiG-29UB and Su-25UB training and combat machines, An-2 and An-26 transport machines, An-72 and L-410 passenger machines. and Mi-8 and Mi-24 helicopters.
New combat aircraft
Last year, the Russian armed forces did not receive a single new Su-30SM multi-role aircraft. The last machines of this type were received by the air force and navy in 2018. However, the latter type of armed forces is to receive 21 new Su-30SMs in 2021-2025. The contract for the production of machines was concluded in August 2020 between the United Corporation for Aviation Production (OAK, Russian: Objediniennaja Aviatroitielnaja Korporacija) and the Russian Ministry of Defence. The production will be carried out by the Irkutsk Aviation Plant (IAZ, Russian: Irkutskiy Aviationnyj Zavod) subordinated to the Irkut Corporation, which in turn is part of OAK. The Su-30SM2 version for its own armed forces was created as part of the experimental and construction work (OKR, Russian: opytno-konstruktorskaja rabota) called Adaptacija-Su. The entire Su-30SM modernization program consists of several projects, including OKR Zamieszczenije-30SM (replacement of Western and Ukrainian avionics components with Russian ones) and OKR Adaptation-Su (modernization of the radar system, electronic warfare and the introduction of new combat assets). As part of the first phase of the Adaptacija-Su project, the components of the on-board computer system were replaced in the Su-30SM, a modified N011M Bars-M radar system was installed, and the airframe was adapted to the installation of the Ł-420 Chibina-U electronic warfare system. The second stage of modernization includes the replacement of the currently installed AŁ-31FP engines with AŁ-41F-1S engines with higher thrust, so far installed on Su-35S fighters. The demonstrator of this modification, designated Su-30SM(D), is to be tested this year.
Last year, the Russian Air Force received four Su-34 strike aircraft (front-line bombers), manufactured at the Novosibirsk Aviation Plant (NAZ, Russian: Novosibirskij Aviationnyj Zavod) subordinated to Sukhoi Company, which in turn is part of OAK. One aircraft was transferred to the 47th Mixed Aviation Regiment (SAP, Russian: Smihennyj Aviationnyi Połk) from the 105th Mixed Aviation Division (SAD, Russian: Smihennaya Aviatsennaya Diwizja) of the 6th Army of the Air Force and Air Defense of the Western Military District, and the remaining three - to 968th Independent Mixed Aviation Regiment subordinated to the 4th State Center for Air Personnel Training and Military Research of the Ministry of Defense of Russia (GCPAPiWI, Russian: Gosudarstwennyj Centr Podgotowki Awiacjonowo Personała and Military Ispytanij MO Rossii) in Lipetsk. The Su-34s currently being delivered belong to a production batch ordered by the Russian Ministry of Defense in February 2012, with original delivery dates in 2013–2018. In total, 94 aircraft were delivered by the end of last year. In August 2020, another contract was concluded between NAZ and the Russian Ministry for the production of 24 machines of this type in Irkutsk in 2021-2023. According to the long-term plan, another 54 machines are to be ordered over the next seven years, probably in the significantly improved Su-34M version. Ultimately, the Russian air and space forces want to reach the level of 200 Su-34s and by 2028 to displace the still used Su-24M and MR aircraft. Production of 76 aircraft in two batches would result in a total of 218 aircraft ordered. This number results from the decision to withdraw the 18 oldest Su-34s from use, which belong to the "test batch" and their standard of equipment differs significantly from the aircraft produced later (the differences are even between individual copies). After exhausting the 10-year service life between overhauls, the machines are to be written off. The Ministry of Defense decided that ordering new airframes was more profitable than rebuilding.
Full version of the article in Aviation magazine 4/2021
Joitakuita varmasti kiinnostaa Venäjän vienti hävittäjien, helikopterien ja muiden osalta mutta minua kiinnostaa enemmän heidän omien asevoimiensa kaluston uusiutuminen. Täysin uusien koneiden vastaanottaminen on hyvä alku mutta mielellään keräisin myös modernisoitujen koneiden mallit ja määrät per vuosi - sikäli kun tämä tieto on löydettävissä.
Jos lukee spoilerin taakse piilottamani ns. teaser-pätkän tästä puolalaisen artikkelista, niin huomaa että siinä on muutakin mielenkiintoista tietoa kuten tämä ensimmäisten 18 alkuperäisen Su-34 koneen poistuminen aktiivikäytöstä:
This number results from the decision to withdraw the 18 oldest Su-34s from use, which belong to the "test batch" and their standard of equipment differs significantly from the aircraft produced later (the differences are even between individual copies). After exhausting the 10-year service life between overhauls, the machines are to be written off. The Ministry of Defense decided that ordering new airframes was more profitable than rebuilding.
Jos seuraa pelkästään vastaanotettujen uusien ja modernisoitujen koneiden määriä per vuosi, niin siinä jää kokonaan huomioimatta käytöstä poistuvat koneet. Jos katsoo bmpd-blogin taulukkoa niin ensimmäinen Su-34 kone otettiin vastaan vuonna 2008 ja vuosien 2008-2011 aikana otettiin vastaan 13 kpl tämän tyypin koneita. Vuonna 2012 otettiin vastaan 10 kpl joten ENSIMMÄISET 18 kpl tarkoittaisi että puolet vuonna 2012 vastaanotetuista koneista jäisi myös pois rivistä.
Samalla tekstissä sanotaan, että mikäli suunnitelmat uusien Su-34M koneiden hankintamäärien ja aikataulun osalta toteutuvat suunnitellusti, tämä tarkoittaisi sitä että Su-24M ja Su-24MR koneet jäisivät pois vuoteen 2028 mennessä ("Ultimately, the Russian air and space forces want to reach the level of 200 Su-34s and by 2028 to displace the still used Su-24M and MR aircraft").
Tein vähän hakuja mutta näyttäisi että tämä ei ole ko. julkaisun perinteinen ns. kerran vuodessa tehtävä tarkastelu vaan yksi ainoa juttu joka käsittelee vuotta 2020. Täten aikaisemmassa viestissäni lainaamani Andrey Frolov nimisen kirjoittajan seurantataulukot lienevät paras lähde kun tarkastellaan modernisoitujen koneiden malleja ja määriä per vuosi (tosin viime vuosille ei ole hänen taulukoita).
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
"Ukrainan sodan seuranta" -ketjussa tuli puhetta Venäjän panssarivaunujen määristä aktiivijoukoilla ja varastovaunujen määrästä, innoittajana Pekka Toverin tuore twitter-ketju. LINKKI
Kirjoitin pitkän viestin, jossa oli ajatuksia Toverin kirjoituksesta. LINKKI VIESTIINI
Olen pyörittänyt Ukrainan sodan aikana tätä asiaa useampaankin kertaan ja eri viesteissä, vaan taas aihe nousi mielenpäälle. Venäjän panssarivaunujen määristä on kolme tärkeää lähdettä: venäläisen Altyn73 blogikirjoitukset aktiivijoukkojen panssarivaunujen määristä, Military Balance -julkaisun tiedot sekä puolalaisen Jaroslaw Wolskin tekemä seuranta, josta hän julkaisi otoksen twitterissä 24.4.2022 LINKKI
Lainaan hänen kirjoituksen spoilerin taakse:
Jaroslaw Wolski on kirjoittanut pitkään panssarivaunuista ja sotateknologiasta sekä sen käytöstä joten hänen näkemyksiään ei parane sivuuttaa kevytmielisesti. Kuitenkin hänen arvionsa panssarivaunujen määristä on selvästi suurempi kuin Altyn73 blogikirjoituksessa. Toisaalta luotan että Altyn73 on erittäin hyvin perillä Venäjän aktiivijoukkojen panssarivaunujen tyypeistä ja määristä, mikään seuranta ei tietysti ole 100% ajantasalla tai oikein mutta pidän tätä parhaana lähteenä.
Olen skeptisempi Military Balance julkaisujen osalta, ne todennäköisesti ovat myös "sinnepäin" ja mielenkiintoisia koska niitä lainataan niin usein eri kirjoitusten yhteydessä, mutta olen silti epäileväinen, onko tämä paras lähde.
Pyörittelin tuossa ylempänä olevassa viestissä Altyn73 blogin numeroita. Hänen kirjoituksensa perusteella aktiivijoukkojen panssarivaunujen kokonaismääräksi saadaan noin 2 600 vaunua (mutta tästä numerosta puuttuu vähintään muutama olemassaoleva yksikkö, joiden vaunumääriä hän ei tiedä JA ehkä muutama tai kaikki perustettaviksi kerrotut uudet yksiköt ELI tämä 2 600 kpl on todellisuudessa liian pieni määrä).
Laskin sen rinnalle "oman arvauksen" jossa oli arvattu että jokainen blogitekstissä mainittu "uusi joukko-osasto" ehdittäisiin perustaa ennen sodan alkua JA nämä tultaisiin varustamaan paitsi vuoden 2021 aikana valmistuneilla modernisoinneilla niin myös eri joukko-osastoista vapautuvilla panssarivaunuilla. Tällöin aktiivijoukkojen panssarivaunujen määräksi saadaan hieman yli 3 000 vaunua.
Näistä ei tietysti voi olla varma jos ei saa tarkkoja numeroita, mutta olen tuon kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen tuumaillut, että todellinen aktiivijoukkojen vaunumäärä voisi olla todennäköisemmin noin 2 800 vaunua eli näiden kahden välistä. Minun on tarkoitus laatia uusia päivitetty arvaus joka perustuu Altyn73 blogin kirjoitukseen johon on kuitenkin lisätty tietty määrä vaunuja jotta saavutetaan tämä 2 800 vaunun määrä.
"Ukrainan sodan seuranta" -ketjussa oli puhetta siitä, miten Venäjän aktiivijoukoilla on tarve modernisoida JA remontoida tietty määrä panssarivaunuja per vuosi, jotta kyetään korvaamaan vaunut sitä mukaa kun niiden aktiivikäyttö kuluttaa ne ns. remonttikuntoon. En ole panssarimies joten en tunne neuvostovaunujen käyttöikää ja vaadittavia huoltotoimenpiteitä, mutta arvailin että perusteellisemman remontin väli voisi olla 10-15 vuotta. Monen tekijän summa tietysti ja voi vaihdella vaunumallien välillä, mutta arvailin toisessa ketjussa tällä hetkellä aktiivijoukkojen käytössä olevan T-90A vaunumäärän JA niiden tunnetun valmistusaikataulun perusteella että näiden vaunujen osalta kyse voisi olla 15 vuodesta, lainaan alle viestistä pätkän: LINKKI VIESTIIN
Tässä vielä tuumailtavaa hieman eri kulmasta: arvataan että 15 vuoden aktiivikäytön jälkeen panssarivaunu ei olisi enää käyttökelpoisessa kunnossa, ei ainakaan ennen suurempaa remonttia - toki tuona aikana on tehty normaalit käytönaikaiset tarkistukset ja huollot mutta ne kantavat vain tiettyyn pisteeseen ast. T-90A vaunut on valmistettu aikavälillä 2004-2010 ja nyt on vuosi 2022. Tarkoittaa sitä että vuonna 2007 käyttöönotetut vaunut ovat tänä vuonna 15 vuotta vanhoja. Vuosina 2008-2010 valmistui 62+63+61 vaunua, yhteensä 186 kpl. Jos tähän lisätään vuonna 2007 valmistuneet vaunut, määrä on 186 + 31 = 217 kpl.
Altyn73 laski että syyskuussa 2021 heidän maavoimilla oli 179 kpl T-90A vaunuja. Sattumaa vain? Ei voida olla varmoja käytöstä tai vaunujen kunnosta, mutta osuu aika kivasti tuon minun arvauksen kanssa. Tuoreen videon mukaan väitetysti otettiin T-90A vaunuja pois "varastosta" ja ainakin muutama niistä ajoi omin voimin kameran edestä, Shtora-1 ei ole asennettuna. Ukrainan sodan alkamisesta on hieman vajaat 7 kuukautta ja videon perusteella nyt saattaisi olla (osa) varastoiduista T-90A vaunuista ajokuntoisia? Heiltä meni tuon verran aikaa varastoitujen T-90A vaunujen kunnostamiseen (edelleen ei tiedetä videola näkyvien vaunjen kuntoa tarkalleen, selvästi muutama on ajokuntoinen)? Tai ehkä ne eivät päädy rintamalle ja kyse oli vain propagandasta? LINKKI
Jos mietitään tällä hetkellä (tai Altyn73 blogikirjoituksen kirjoitushetkellä syyskuussa 2021) vallitsevaa tilannetta ja aktiivijoukkojen käytössä olevia eri vaunutyyppejä, niin tätä samaa logiikkaa soveltamalla voidaan arvioida että nämä vaunut on joko modernisoitu, valmistettu ja remontoitu viimeisen 15 vuoden aikana. JOS tiedettäisiin viimeisen 15 vuoden aikataulu eri vuosien osalta, voitaisiin arvioida mitä vaunuja on menossa seuraavaksi remonttiin tai modernisoitavaksi. Tämä toki sillä oletuksella että ryssä noudattaa tällaista tiukkaa ja kurinalaista aikataulua sen sijaan että säheltää miten milloinkin päättää (tai mihin rahat riittävät).
Lainasin aikaisemmassa kirjoituksessa Andrey Frolovin (Андрей Фролов) laatimia taulukoita, jotka kattavat aikavälin 2007-2015 ja perustuvat julkisiin tietoihin (LÄHDE 1, LÄHDE 2). Tämä hänen seurantansa ei ole täydellinen ja voi sisältää enemmän tai vähemmän virheitä. Yksi helppo asia mikä on voinut jäädä huomioimatta on eri vuosina remontoitujen vanhempien vaunujen määrä, koska ainakin osa siitä on voitu tehdä eri varastotukikohdissa osana ns. remonttiprosessia. Jos siis tästä työstä ei tehdä sopimusta eikä asiasta pidetä meteliä myöhemmin, tämä on voinut jäädä seurannan ulkopuolelle. Aikavälillä 2007-2015 on muutama remontoitujen vaunujen määrä parina vuotena, mutta muuten on modernisoituja vaunuja sekä T-90A vaunut jotka olivat uustuotantoa. Toisaalta on mahdollista että hänen seurantansa on ihan oikein JA että merkittävin määrä vanhojen vaunujen remontteja olisi tehty 2016-2022 vuosien aikana (eli hänen seurantansa päättymisen jälkeen).
Tätä ei tosiaan sovi unohtaa: hänen tekemänsä seuranta päättyy vuoteen 2015 joten sitä puuttuvat viimeiset 7 vuotta. Sinänsä tällä ei ole merkitystä suuremman kokonaisuuden kannalta, mutta voisi olla kiinnostavaa lähteä tunnetusta nykytilanteesta ja kelata vuosia taaksepäin tuon 15 vuoden verran ja arvioida sitä kautta, mikä määrä vaunuja on täytynyt remontoida missä aikataulussa JOTTA tällä hetkellä voi olla aktiivijoukoilla se kokoonpano joka niillä Altyn73 mukaan on.
Mietin vielä tätä: jos olettaa että Jaroslaw Wolski on oikeassa eri vaunujen määrän osalta JA jos olettaa että Altyn73 blogin tiedot kertovat luotettavasti aktiivijoukkojen vaunumäärän tyypeittäin, niin näiden kahden erotus kertoo sen, mitkä määrät ja mitä tyyppejä heillä pitäisi olla "muussa käytössä" tällä hetkellä / ennen sodan alkua. Osa näistä on varmasti joko modernisoitavana tai remontoitavana tai "jossain muualla". Tämän erotuksen laskeminen voisi antaa vihjettä siitä, millaista kalustoa on nopeimmin saatavilla Ukrainaan (osa varmasti jo lähetetty korvaamaan tappioita).
Näiden lisäksi Wolski kirjoittaa lukeneensa, että ns. nopeimmin mobilisoitavia pääasiassa T-72 -perheen vaunuja voisi olla 1 400 kpl. Altyn73 blogin perusteella T-72 vaunut edustavat noin 75% heidän aktiivijoukkojen vaunumäärästä, joten tämä ei olisi yllätys. Tuo 1 400 kpl on tietysti "joku hänen kuulemansa numero" eli enemmän tai vähemmän arvaus, mutta siinä on vissi logiikka jonka hänkin sanoo ääneen: jos aktiivijoukoilla olisi noin 2 800 vaunua, niin 1 400 kpl on sopivasti 50% tästä määrästä. Tämä olisi siis ns. turvallinen määrä jolla korvataan tappiot "kohtuullisen nopeasti", olettaen toki että järjestelmä toimii ja on pitänyt tällaisen määrän "lähtövalmiina". Epäilen ettei näin ole todellisuudessa ollut.
MUOKKAUS: Altyn73 ja Jaroslaw Wolskin numeroiden vertailu ei ole ihan suoraviivaista, koska heillä on hieman eri kategoriat:
Tässä taulukossa on tosiaan laskettu Altyn73 blogista vain ne numerot jotka hänellä on antaa. Jos se arvio on oikea, että heidän aktiivijoukoilla olisi noin 2 800 panssarivaunua, niin tähän pitää lisätä noin 200 vaunua jonkin arvauksen kautta.
En tunne vanhempia T-72B3 vaunuja niin hyvin, joten en osaa sanoa miksi Wolski on tehnyt jaottelun "T-72B3 1st series" ja "T-72B3" mallien välille, mutta vertailun helpottamiseksi nämä joutuu laskemaan yhteen. Wolskin taulukossa on kaikkea muuta suuremmat määrät, mutta T-72B3 obr 2016 on reilut 100 kpl vähemmän kuin Altyn73 taulukossa. En osaa selittää tätä epäsuhtaa, tosin T-72B3 ja T-72B3 obr 2016 voivat olla ulospäin niin samannäköiset että laskennassa tulee virheitä. Kumpaa näistä uskoo, vaikea sanoa, olen taipuvainen uskomaan Wolskia mutta tuntuisi ns. turvallisemmalta käyttää suurempaa numeroa tässä kohdassa ja merkitä vastaavasti pienempi määrä T-72B3 vaunuille.
Oletan myös että Wolski nimeää T-72BA vaunuiksi kaikki viimeisen 15 vuoden aikana remontoidut T-72B vaunut vaikka näiden malli ei olisikaan muuttunut remontin jälkeen. T-72BA oli modernisointiohjelma joka alkoi 90-luvun lopulla ja jatkui aina T-72B3 modernisoinnin alkuun asti. Se on hyvin sekalainen "modernisointiohjelma" ja eri aikoina modernisoidut vaunut poikkeavat suuresti toisistaan. Täten on hieman epämääräistä puhua T-72BA vaunuista koska ne eivät ole keskenään samanlaisia. Toisaalta T-72B3 vaunua kutsuttiin internetissä alunperin "modernisoiduksi T-72BA" vaunuksi, joskus näki jopa "T-72BA obr 2012" ja "T-72BA with thermal imager" tyylisiä kirjoituksia, kun yritettiin tehdä ero aikaisempaan modernisointiin. Sinänsä tuoreemmissa T-72BA vaunuissa on Kontakt-5 elementit kun taas vanhemmissa T-72B, T-72AV ja T-80BV vaunuissa on Kontakt-1 elementit JA kuten Ukrainasta on nähty, Venäjällä on nykyäänkin paljon sellaisia vaunuja joissa on Kontakt-1 elementit, joten on hieman epämääräistä kirjoittaa näistä vaunuista (vaikka ovatkin remontissa käyneitä) että ne olisivat T-72BA.
Kaikesta tästä huolimatta päätin verrata näitä numeroita toisiinsa, tässä vertailu taulukon muodossa:
Muutama kommentti kun katson tätä:
1) jos vertaat aikaisempaan taulukkoon niin tässä on ensimmäisellä rivillä +1 koska on laskettu mukaan Ukrainassa tuhottu T-80UM2 vaunu. Sama juttu toisen rivin kanssa, siinä on +2 koska Ukrainassa tuhottiin kaksi kpl T-80UK vaunuja, ne oli helpompi niputtaa samaan pakettiin muiden T-80U vaunujen kanssa.
2) J. Wolski kirjoittaa että T-90 eli T-90 obr 1992 vaunuja olisi käytössä / varastossa 80 kpl. Kirjoitin toisessa ketjussa yleisesti T-90 vaunujen määristä, arvioin silloin eri lähteiden perusteella että näitä vaunuja olisi valmistettu 90-luvulla todennäköisesti 125 kpl, kuitenkin "vähemmän kuin 150 kpl" (LÄHDE). Yhden kirjoittajan mukaan nämä vaunut olivat kovalla käytöllä ja laitettiin syrjään noin 10 vuotta sitten:
The Russians has to retire the T-90 (built 1997-2001) in the early 2010s
Mitä tuosta pitäisi ajatella, kun Wolski kirjoittaa että vaunuja olisi 80 kpl? Tulee mieleen muutama vaihtoehto: 80/125 kpl olisi remontoitu ja loput 45 kpl varastoissa odottamassa remonttia, tai nämä vaunut on tarkoitus käyttää T-90M modernisoinnin alustana ja täten 45 kpl olisi joko käytetty tai odottamassa modernisointia ja loput 80 kpl varastoissa, tai 80 kpl vaunuja remontoitu ja remontissa käytettiin elintenluovuttajina 45 kpl alkuperäisestä valmistusmäärästä. Muitakin vaihtoehtoja toki on, mutta paljon puhuvasti näitä vaunuja ei ole nähty Ukrainassa. En ole varma, tullaanko edes näkemään, varsinkin jos ne on käytetty miltei loppuun ja tehty päätös ettei kannata remontoida tai modernisoida.
3) J. Wolskin mukaan T-90A vaunuja olisi 337 kpl. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, laskin toisessa ketjussa että julkisen tiedon perusteella näitä vaunuja olisi valmistettu Venäjän omaan käyttöön 279 kpl, joista 32 kpl varustettiin alunperin vanhemmalla ja selvästi huonommalla Buran-M lämpötähtäimellä (tämä on Steve Zalogan kertoma tieto, täällä lisää aiheesta LINKKI). Vaunut on tietysti voitu muuttaa myöhemmin ja asentaa parempi lämpökamera, mutta jos näin ei ole tehty niin hyödyllisempiä T-90A vaunuja olisi vain 247 kpl.
Joten mistä tuo ero johtuu? 337 - 279 = 58 kpl eli kahden venäläisen panssaripataljoonan vaunumäärä. En keksi muuta selitystä kuin sen että he olisivat joskus myöhemmin hankkineet tällaisen määrän alunperin ulkomaille myytyjä T-90S panssarivaunuja. Heidän omaan käyttöön tulleet T-90A vaunut valmistettiin aikavälillä 2004-2010 ja T-90S vaunuja on myyty useampaan maahan, suurimmat määrät Intialle. Tätä vaihtoehtoa ei voi sulkea pois, joten jos uskotaan Wolskin numeroon niin tälle olisi hyvä olla jokin selitys (mieluiten lähteiden kera).
4) mainitsin jo aikaisemmin että Wolskin mukaan T-72B3 obr 2016 vaunuja olisi pienempi määrä kuin mitä Altyn73 kirjoittaa. En pidä tätä kovin merkittävänä asiana, koska vaunuja on vaikea erottaa toisistaan ulkonäön osalta. Jos katsoo kokonaismäärää "T-72B3 obr 2016 + T-72B3" niin Altyn73 mukaan näitä on 1 059 kpl kun taas Wolskin mukaan 1 202 kpl eli ero on 143 kpl.
5) suurempi yllätys on se että vanhempia T-72 vaunuja olisi Wolskin mukaan pienempi määrä kuin Altyn73 mukaan. Ero on 61 kpl, kahden venäläisen panssaripataljoonan verran. Ei voi toki jättää laskuista sitä että Wolskin arviot olisivat ns. suuntaa-antavia eivätkä tarkoitettu tarkoiksi lukumääriksi. Toisaalta voi olla että vuoden loppuun mennessä olisi korvattu kahden pataljoonan vaunut uudemmilla esim. T-72B3 tai T-72B3 obr 2016. Ehkä näin.
6) suurin ero näiden numeroiden välillä ovat T-80BV vaunujen määrä, joka on Wolskilla 435 kpl suurempi kuin Altyn73. Ehkä Wolski on oikeassa ja tällainen määrä on remontoitu näitä vaunuja? Toisaalta T-80 perheen vaunut ovat vähällä käytöllä Venäjän asevoimissa joten sopii kysyä että miksi olisi remontoitu näin suuri määrä jos niitä ei ole tarkoitus käyttää? Korruptio taustalla? Joku vanha suunnitelma jonka mukaan näitä piti ottaa käyttöön suurempi määrä mutta mieli muuttui myöhemmin? Ukrainaan on viety julkisen materiaalin perusteella melko paljon T-80U ja T-80BV vaunuja joten en olisi yllättynyt vaikka Wolskin numerossa olisi jotain totuusarvoa takana.
Selvästi heidän päättävissä tahoissa on joku tai joitakin jotka fanittavat T-80 vaunuperhettä: ei näitä muuten pidettäisi käytössä eikä olisi aloitettu T-80BVM modernisointia. Viime vuosina on kuulunut paljon haukkuja tästä, monen venäläisen mielestä pitäisi siirtyä kokonaan T-72 ja T-90 vaunujen käyttöön, koska siitä olisi selvät logistiset edut. Jostain syystä näin ei ole käynyt vaan T-80 vaunut roikkuvat sitkeästi osana heidän asevoimia. Ehkä joku tai jotkut ovat halunneet että näin tulee olemaan jatkossakin ja teettäneet remontin tällaiselle suuremmalle vaunumäärälle, jotta näistä ei ole niin helppo hankkiutua eroon? Ehkä tässä on jotain ns. siltarumpupolitiikkaa ja tällä pidetään tietyt tehtaat töissä? En osaa sanoa, mutta jos Wolskin numero on oikein niin näitä vaunuja on melko suuri määrä varastossa.
Kirjoitin pitkän viestin, jossa oli ajatuksia Toverin kirjoituksesta. LINKKI VIESTIINI
Olen pyörittänyt Ukrainan sodan aikana tätä asiaa useampaankin kertaan ja eri viesteissä, vaan taas aihe nousi mielenpäälle. Venäjän panssarivaunujen määristä on kolme tärkeää lähdettä: venäläisen Altyn73 blogikirjoitukset aktiivijoukkojen panssarivaunujen määristä, Military Balance -julkaisun tiedot sekä puolalaisen Jaroslaw Wolskin tekemä seuranta, josta hän julkaisi otoksen twitterissä 24.4.2022 LINKKI
Lainaan hänen kirjoituksen spoilerin taakse:
My December 2021 table:
A) Vehicles in active service or in units being developed based on technician reserve bases (including vehicles ordered with delivery dates by the end of 2021):
30x T-80UE-1
155x T-80U of which 94 vehicles with PLISA thermal imagers
72x T-80BVM
620x T-80BV
80 x T-90
337x T-90A
65x T-90M
382x T-72B3M/ B3M model 2016
600x T-72B3
220 x T-72B3 first series
750x T-72BA
Together, this gives a minimum estimate of over 3300 tanks "in line" and in units developed in a very short time. Bearing in mind that there are about 1850 vehicles with thermal
cameras and modern communications and metrically they are very young - the oldest from the beginning of the last decade, while the majority - from the last five years.
B) Tanks that can be mobilized within 3 to 6 months of mobilization based on weapons and technology storage and repair bases.
The number of tanks in this category necessarily represents a wide range. Some sources estimate it at about 1,400 tanks of the T-72BV, T-72B and T-72AV family which would mean a capacity to field 50% of the replenishment in relation to the first wave of troops.
C) Further mobilization categories
Estimating the number of tanks in this category is already subject to a very large error and basically impossible based on publicly available sources.
Losses in Ukraine:
In the literature, losses preventing offensive actions are considered to be 20-25% of losses, while defending other than persistently (i.e. to destroy a unit) - 40% plus.
My conclusion is that the Russians had about 3300 tanks in the First Strategic Throw of which they lost NOT INCLUDING those damaged for repairs in the factory about 540 units
(after Oryx).
So, 16%. It hurts, but not yet incapacitates.
Except that it is not evenly distributed. Which is nicely seen in the losses of T-80Us from 1GAPanc. They had about 155 machines in stock, they lost 66 or so (not counting evacuees).
That is a loss of over 42% (!) with damaged tanks will be over 50%. And this is minimal. This unit (regiments) are to be reformed.
Realistically, the situation for the Russians is worse than it seems. In theory, they are able to repair these losses - yes, it does not look bad for them in large numbers, BUT selected units are de facto destroyed. Like the mentioned regiments on T-80U (those were easy to count). Other compact units easy to count -. for example T-808WM. There were 72 units in the line. Oryx writes about the loss of 17 (not counting evacuated) 23% of irrecoverable losses, with damaged - more. Are we checking T-72B3M? in the line of 382 vehicles, Oryx confirms the loss of 90 pieces (not counting vehicles for overhaul at factories) - again we see a minimum loss of 23% of vehicles. Realistically-over 25% with damage. Maybe even 30%.
The Russians are losing their best vehicles, and it looks as if the units equipped with them have lost 23-30% of their reserves. They are therefore losing their offensive capabilities,
needing to be replenished and reformed. Yes, the Russians in theory have something to make up for it - but T-7281 for T-72B3M model 2016? A vehicle with a programmable radio station "Aqueduct" quite reasonable fire control system and the ability to use good ammunition lost and in return a machine on the standard of the mid-eighties. In the table a tank is a tank but realistically - a gulf.
Conclusion:
The Russians will have their fangs knocked out for many years after this war. IMHO if the western embargo is maintained - even for about 5-8 years.
Jaroslaw Wolski @wolski_jaros
A) Vehicles in active service or in units being developed based on technician reserve bases (including vehicles ordered with delivery dates by the end of 2021):
30x T-80UE-1
155x T-80U of which 94 vehicles with PLISA thermal imagers
72x T-80BVM
620x T-80BV
80 x T-90
337x T-90A
65x T-90M
382x T-72B3M/ B3M model 2016
600x T-72B3
220 x T-72B3 first series
750x T-72BA
Together, this gives a minimum estimate of over 3300 tanks "in line" and in units developed in a very short time. Bearing in mind that there are about 1850 vehicles with thermal
cameras and modern communications and metrically they are very young - the oldest from the beginning of the last decade, while the majority - from the last five years.
B) Tanks that can be mobilized within 3 to 6 months of mobilization based on weapons and technology storage and repair bases.
The number of tanks in this category necessarily represents a wide range. Some sources estimate it at about 1,400 tanks of the T-72BV, T-72B and T-72AV family which would mean a capacity to field 50% of the replenishment in relation to the first wave of troops.
C) Further mobilization categories
Estimating the number of tanks in this category is already subject to a very large error and basically impossible based on publicly available sources.
Losses in Ukraine:
In the literature, losses preventing offensive actions are considered to be 20-25% of losses, while defending other than persistently (i.e. to destroy a unit) - 40% plus.
My conclusion is that the Russians had about 3300 tanks in the First Strategic Throw of which they lost NOT INCLUDING those damaged for repairs in the factory about 540 units
(after Oryx).
So, 16%. It hurts, but not yet incapacitates.
Except that it is not evenly distributed. Which is nicely seen in the losses of T-80Us from 1GAPanc. They had about 155 machines in stock, they lost 66 or so (not counting evacuees).
That is a loss of over 42% (!) with damaged tanks will be over 50%. And this is minimal. This unit (regiments) are to be reformed.
Realistically, the situation for the Russians is worse than it seems. In theory, they are able to repair these losses - yes, it does not look bad for them in large numbers, BUT selected units are de facto destroyed. Like the mentioned regiments on T-80U (those were easy to count). Other compact units easy to count -. for example T-808WM. There were 72 units in the line. Oryx writes about the loss of 17 (not counting evacuated) 23% of irrecoverable losses, with damaged - more. Are we checking T-72B3M? in the line of 382 vehicles, Oryx confirms the loss of 90 pieces (not counting vehicles for overhaul at factories) - again we see a minimum loss of 23% of vehicles. Realistically-over 25% with damage. Maybe even 30%.
The Russians are losing their best vehicles, and it looks as if the units equipped with them have lost 23-30% of their reserves. They are therefore losing their offensive capabilities,
needing to be replenished and reformed. Yes, the Russians in theory have something to make up for it - but T-7281 for T-72B3M model 2016? A vehicle with a programmable radio station "Aqueduct" quite reasonable fire control system and the ability to use good ammunition lost and in return a machine on the standard of the mid-eighties. In the table a tank is a tank but realistically - a gulf.
Conclusion:
The Russians will have their fangs knocked out for many years after this war. IMHO if the western embargo is maintained - even for about 5-8 years.
Jaroslaw Wolski @wolski_jaros
Jaroslaw Wolski on kirjoittanut pitkään panssarivaunuista ja sotateknologiasta sekä sen käytöstä joten hänen näkemyksiään ei parane sivuuttaa kevytmielisesti. Kuitenkin hänen arvionsa panssarivaunujen määristä on selvästi suurempi kuin Altyn73 blogikirjoituksessa. Toisaalta luotan että Altyn73 on erittäin hyvin perillä Venäjän aktiivijoukkojen panssarivaunujen tyypeistä ja määristä, mikään seuranta ei tietysti ole 100% ajantasalla tai oikein mutta pidän tätä parhaana lähteenä.
Olen skeptisempi Military Balance julkaisujen osalta, ne todennäköisesti ovat myös "sinnepäin" ja mielenkiintoisia koska niitä lainataan niin usein eri kirjoitusten yhteydessä, mutta olen silti epäileväinen, onko tämä paras lähde.
Pyörittelin tuossa ylempänä olevassa viestissä Altyn73 blogin numeroita. Hänen kirjoituksensa perusteella aktiivijoukkojen panssarivaunujen kokonaismääräksi saadaan noin 2 600 vaunua (mutta tästä numerosta puuttuu vähintään muutama olemassaoleva yksikkö, joiden vaunumääriä hän ei tiedä JA ehkä muutama tai kaikki perustettaviksi kerrotut uudet yksiköt ELI tämä 2 600 kpl on todellisuudessa liian pieni määrä).
Laskin sen rinnalle "oman arvauksen" jossa oli arvattu että jokainen blogitekstissä mainittu "uusi joukko-osasto" ehdittäisiin perustaa ennen sodan alkua JA nämä tultaisiin varustamaan paitsi vuoden 2021 aikana valmistuneilla modernisoinneilla niin myös eri joukko-osastoista vapautuvilla panssarivaunuilla. Tällöin aktiivijoukkojen panssarivaunujen määräksi saadaan hieman yli 3 000 vaunua.
Näistä ei tietysti voi olla varma jos ei saa tarkkoja numeroita, mutta olen tuon kirjoituksen kirjoittamisen jälkeen tuumaillut, että todellinen aktiivijoukkojen vaunumäärä voisi olla todennäköisemmin noin 2 800 vaunua eli näiden kahden välistä. Minun on tarkoitus laatia uusia päivitetty arvaus joka perustuu Altyn73 blogin kirjoitukseen johon on kuitenkin lisätty tietty määrä vaunuja jotta saavutetaan tämä 2 800 vaunun määrä.
"Ukrainan sodan seuranta" -ketjussa oli puhetta siitä, miten Venäjän aktiivijoukoilla on tarve modernisoida JA remontoida tietty määrä panssarivaunuja per vuosi, jotta kyetään korvaamaan vaunut sitä mukaa kun niiden aktiivikäyttö kuluttaa ne ns. remonttikuntoon. En ole panssarimies joten en tunne neuvostovaunujen käyttöikää ja vaadittavia huoltotoimenpiteitä, mutta arvailin että perusteellisemman remontin väli voisi olla 10-15 vuotta. Monen tekijän summa tietysti ja voi vaihdella vaunumallien välillä, mutta arvailin toisessa ketjussa tällä hetkellä aktiivijoukkojen käytössä olevan T-90A vaunumäärän JA niiden tunnetun valmistusaikataulun perusteella että näiden vaunujen osalta kyse voisi olla 15 vuodesta, lainaan alle viestistä pätkän: LINKKI VIESTIIN
Tässä vielä tuumailtavaa hieman eri kulmasta: arvataan että 15 vuoden aktiivikäytön jälkeen panssarivaunu ei olisi enää käyttökelpoisessa kunnossa, ei ainakaan ennen suurempaa remonttia - toki tuona aikana on tehty normaalit käytönaikaiset tarkistukset ja huollot mutta ne kantavat vain tiettyyn pisteeseen ast. T-90A vaunut on valmistettu aikavälillä 2004-2010 ja nyt on vuosi 2022. Tarkoittaa sitä että vuonna 2007 käyttöönotetut vaunut ovat tänä vuonna 15 vuotta vanhoja. Vuosina 2008-2010 valmistui 62+63+61 vaunua, yhteensä 186 kpl. Jos tähän lisätään vuonna 2007 valmistuneet vaunut, määrä on 186 + 31 = 217 kpl.
Altyn73 laski että syyskuussa 2021 heidän maavoimilla oli 179 kpl T-90A vaunuja. Sattumaa vain? Ei voida olla varmoja käytöstä tai vaunujen kunnosta, mutta osuu aika kivasti tuon minun arvauksen kanssa. Tuoreen videon mukaan väitetysti otettiin T-90A vaunuja pois "varastosta" ja ainakin muutama niistä ajoi omin voimin kameran edestä, Shtora-1 ei ole asennettuna. Ukrainan sodan alkamisesta on hieman vajaat 7 kuukautta ja videon perusteella nyt saattaisi olla (osa) varastoiduista T-90A vaunuista ajokuntoisia? Heiltä meni tuon verran aikaa varastoitujen T-90A vaunujen kunnostamiseen (edelleen ei tiedetä videola näkyvien vaunjen kuntoa tarkalleen, selvästi muutama on ajokuntoinen)? Tai ehkä ne eivät päädy rintamalle ja kyse oli vain propagandasta? LINKKI
Jos mietitään tällä hetkellä (tai Altyn73 blogikirjoituksen kirjoitushetkellä syyskuussa 2021) vallitsevaa tilannetta ja aktiivijoukkojen käytössä olevia eri vaunutyyppejä, niin tätä samaa logiikkaa soveltamalla voidaan arvioida että nämä vaunut on joko modernisoitu, valmistettu ja remontoitu viimeisen 15 vuoden aikana. JOS tiedettäisiin viimeisen 15 vuoden aikataulu eri vuosien osalta, voitaisiin arvioida mitä vaunuja on menossa seuraavaksi remonttiin tai modernisoitavaksi. Tämä toki sillä oletuksella että ryssä noudattaa tällaista tiukkaa ja kurinalaista aikataulua sen sijaan että säheltää miten milloinkin päättää (tai mihin rahat riittävät).
Lainasin aikaisemmassa kirjoituksessa Andrey Frolovin (Андрей Фролов) laatimia taulukoita, jotka kattavat aikavälin 2007-2015 ja perustuvat julkisiin tietoihin (LÄHDE 1, LÄHDE 2). Tämä hänen seurantansa ei ole täydellinen ja voi sisältää enemmän tai vähemmän virheitä. Yksi helppo asia mikä on voinut jäädä huomioimatta on eri vuosina remontoitujen vanhempien vaunujen määrä, koska ainakin osa siitä on voitu tehdä eri varastotukikohdissa osana ns. remonttiprosessia. Jos siis tästä työstä ei tehdä sopimusta eikä asiasta pidetä meteliä myöhemmin, tämä on voinut jäädä seurannan ulkopuolelle. Aikavälillä 2007-2015 on muutama remontoitujen vaunujen määrä parina vuotena, mutta muuten on modernisoituja vaunuja sekä T-90A vaunut jotka olivat uustuotantoa. Toisaalta on mahdollista että hänen seurantansa on ihan oikein JA että merkittävin määrä vanhojen vaunujen remontteja olisi tehty 2016-2022 vuosien aikana (eli hänen seurantansa päättymisen jälkeen).
Tätä ei tosiaan sovi unohtaa: hänen tekemänsä seuranta päättyy vuoteen 2015 joten sitä puuttuvat viimeiset 7 vuotta. Sinänsä tällä ei ole merkitystä suuremman kokonaisuuden kannalta, mutta voisi olla kiinnostavaa lähteä tunnetusta nykytilanteesta ja kelata vuosia taaksepäin tuon 15 vuoden verran ja arvioida sitä kautta, mikä määrä vaunuja on täytynyt remontoida missä aikataulussa JOTTA tällä hetkellä voi olla aktiivijoukoilla se kokoonpano joka niillä Altyn73 mukaan on.
Mietin vielä tätä: jos olettaa että Jaroslaw Wolski on oikeassa eri vaunujen määrän osalta JA jos olettaa että Altyn73 blogin tiedot kertovat luotettavasti aktiivijoukkojen vaunumäärän tyypeittäin, niin näiden kahden erotus kertoo sen, mitkä määrät ja mitä tyyppejä heillä pitäisi olla "muussa käytössä" tällä hetkellä / ennen sodan alkua. Osa näistä on varmasti joko modernisoitavana tai remontoitavana tai "jossain muualla". Tämän erotuksen laskeminen voisi antaa vihjettä siitä, millaista kalustoa on nopeimmin saatavilla Ukrainaan (osa varmasti jo lähetetty korvaamaan tappioita).
Näiden lisäksi Wolski kirjoittaa lukeneensa, että ns. nopeimmin mobilisoitavia pääasiassa T-72 -perheen vaunuja voisi olla 1 400 kpl. Altyn73 blogin perusteella T-72 vaunut edustavat noin 75% heidän aktiivijoukkojen vaunumäärästä, joten tämä ei olisi yllätys. Tuo 1 400 kpl on tietysti "joku hänen kuulemansa numero" eli enemmän tai vähemmän arvaus, mutta siinä on vissi logiikka jonka hänkin sanoo ääneen: jos aktiivijoukoilla olisi noin 2 800 vaunua, niin 1 400 kpl on sopivasti 50% tästä määrästä. Tämä olisi siis ns. turvallinen määrä jolla korvataan tappiot "kohtuullisen nopeasti", olettaen toki että järjestelmä toimii ja on pitänyt tällaisen määrän "lähtövalmiina". Epäilen ettei näin ole todellisuudessa ollut.
MUOKKAUS: Altyn73 ja Jaroslaw Wolskin numeroiden vertailu ei ole ihan suoraviivaista, koska heillä on hieman eri kategoriat:
Tässä taulukossa on tosiaan laskettu Altyn73 blogista vain ne numerot jotka hänellä on antaa. Jos se arvio on oikea, että heidän aktiivijoukoilla olisi noin 2 800 panssarivaunua, niin tähän pitää lisätä noin 200 vaunua jonkin arvauksen kautta.
En tunne vanhempia T-72B3 vaunuja niin hyvin, joten en osaa sanoa miksi Wolski on tehnyt jaottelun "T-72B3 1st series" ja "T-72B3" mallien välille, mutta vertailun helpottamiseksi nämä joutuu laskemaan yhteen. Wolskin taulukossa on kaikkea muuta suuremmat määrät, mutta T-72B3 obr 2016 on reilut 100 kpl vähemmän kuin Altyn73 taulukossa. En osaa selittää tätä epäsuhtaa, tosin T-72B3 ja T-72B3 obr 2016 voivat olla ulospäin niin samannäköiset että laskennassa tulee virheitä. Kumpaa näistä uskoo, vaikea sanoa, olen taipuvainen uskomaan Wolskia mutta tuntuisi ns. turvallisemmalta käyttää suurempaa numeroa tässä kohdassa ja merkitä vastaavasti pienempi määrä T-72B3 vaunuille.
Oletan myös että Wolski nimeää T-72BA vaunuiksi kaikki viimeisen 15 vuoden aikana remontoidut T-72B vaunut vaikka näiden malli ei olisikaan muuttunut remontin jälkeen. T-72BA oli modernisointiohjelma joka alkoi 90-luvun lopulla ja jatkui aina T-72B3 modernisoinnin alkuun asti. Se on hyvin sekalainen "modernisointiohjelma" ja eri aikoina modernisoidut vaunut poikkeavat suuresti toisistaan. Täten on hieman epämääräistä puhua T-72BA vaunuista koska ne eivät ole keskenään samanlaisia. Toisaalta T-72B3 vaunua kutsuttiin internetissä alunperin "modernisoiduksi T-72BA" vaunuksi, joskus näki jopa "T-72BA obr 2012" ja "T-72BA with thermal imager" tyylisiä kirjoituksia, kun yritettiin tehdä ero aikaisempaan modernisointiin. Sinänsä tuoreemmissa T-72BA vaunuissa on Kontakt-5 elementit kun taas vanhemmissa T-72B, T-72AV ja T-80BV vaunuissa on Kontakt-1 elementit JA kuten Ukrainasta on nähty, Venäjällä on nykyäänkin paljon sellaisia vaunuja joissa on Kontakt-1 elementit, joten on hieman epämääräistä kirjoittaa näistä vaunuista (vaikka ovatkin remontissa käyneitä) että ne olisivat T-72BA.
Kaikesta tästä huolimatta päätin verrata näitä numeroita toisiinsa, tässä vertailu taulukon muodossa:
Muutama kommentti kun katson tätä:
1) jos vertaat aikaisempaan taulukkoon niin tässä on ensimmäisellä rivillä +1 koska on laskettu mukaan Ukrainassa tuhottu T-80UM2 vaunu. Sama juttu toisen rivin kanssa, siinä on +2 koska Ukrainassa tuhottiin kaksi kpl T-80UK vaunuja, ne oli helpompi niputtaa samaan pakettiin muiden T-80U vaunujen kanssa.
2) J. Wolski kirjoittaa että T-90 eli T-90 obr 1992 vaunuja olisi käytössä / varastossa 80 kpl. Kirjoitin toisessa ketjussa yleisesti T-90 vaunujen määristä, arvioin silloin eri lähteiden perusteella että näitä vaunuja olisi valmistettu 90-luvulla todennäköisesti 125 kpl, kuitenkin "vähemmän kuin 150 kpl" (LÄHDE). Yhden kirjoittajan mukaan nämä vaunut olivat kovalla käytöllä ja laitettiin syrjään noin 10 vuotta sitten:
The Russians has to retire the T-90 (built 1997-2001) in the early 2010s
Mitä tuosta pitäisi ajatella, kun Wolski kirjoittaa että vaunuja olisi 80 kpl? Tulee mieleen muutama vaihtoehto: 80/125 kpl olisi remontoitu ja loput 45 kpl varastoissa odottamassa remonttia, tai nämä vaunut on tarkoitus käyttää T-90M modernisoinnin alustana ja täten 45 kpl olisi joko käytetty tai odottamassa modernisointia ja loput 80 kpl varastoissa, tai 80 kpl vaunuja remontoitu ja remontissa käytettiin elintenluovuttajina 45 kpl alkuperäisestä valmistusmäärästä. Muitakin vaihtoehtoja toki on, mutta paljon puhuvasti näitä vaunuja ei ole nähty Ukrainassa. En ole varma, tullaanko edes näkemään, varsinkin jos ne on käytetty miltei loppuun ja tehty päätös ettei kannata remontoida tai modernisoida.
3) J. Wolskin mukaan T-90A vaunuja olisi 337 kpl. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, laskin toisessa ketjussa että julkisen tiedon perusteella näitä vaunuja olisi valmistettu Venäjän omaan käyttöön 279 kpl, joista 32 kpl varustettiin alunperin vanhemmalla ja selvästi huonommalla Buran-M lämpötähtäimellä (tämä on Steve Zalogan kertoma tieto, täällä lisää aiheesta LINKKI). Vaunut on tietysti voitu muuttaa myöhemmin ja asentaa parempi lämpökamera, mutta jos näin ei ole tehty niin hyödyllisempiä T-90A vaunuja olisi vain 247 kpl.
Joten mistä tuo ero johtuu? 337 - 279 = 58 kpl eli kahden venäläisen panssaripataljoonan vaunumäärä. En keksi muuta selitystä kuin sen että he olisivat joskus myöhemmin hankkineet tällaisen määrän alunperin ulkomaille myytyjä T-90S panssarivaunuja. Heidän omaan käyttöön tulleet T-90A vaunut valmistettiin aikavälillä 2004-2010 ja T-90S vaunuja on myyty useampaan maahan, suurimmat määrät Intialle. Tätä vaihtoehtoa ei voi sulkea pois, joten jos uskotaan Wolskin numeroon niin tälle olisi hyvä olla jokin selitys (mieluiten lähteiden kera).
4) mainitsin jo aikaisemmin että Wolskin mukaan T-72B3 obr 2016 vaunuja olisi pienempi määrä kuin mitä Altyn73 kirjoittaa. En pidä tätä kovin merkittävänä asiana, koska vaunuja on vaikea erottaa toisistaan ulkonäön osalta. Jos katsoo kokonaismäärää "T-72B3 obr 2016 + T-72B3" niin Altyn73 mukaan näitä on 1 059 kpl kun taas Wolskin mukaan 1 202 kpl eli ero on 143 kpl.
5) suurempi yllätys on se että vanhempia T-72 vaunuja olisi Wolskin mukaan pienempi määrä kuin Altyn73 mukaan. Ero on 61 kpl, kahden venäläisen panssaripataljoonan verran. Ei voi toki jättää laskuista sitä että Wolskin arviot olisivat ns. suuntaa-antavia eivätkä tarkoitettu tarkoiksi lukumääriksi. Toisaalta voi olla että vuoden loppuun mennessä olisi korvattu kahden pataljoonan vaunut uudemmilla esim. T-72B3 tai T-72B3 obr 2016. Ehkä näin.
6) suurin ero näiden numeroiden välillä ovat T-80BV vaunujen määrä, joka on Wolskilla 435 kpl suurempi kuin Altyn73. Ehkä Wolski on oikeassa ja tällainen määrä on remontoitu näitä vaunuja? Toisaalta T-80 perheen vaunut ovat vähällä käytöllä Venäjän asevoimissa joten sopii kysyä että miksi olisi remontoitu näin suuri määrä jos niitä ei ole tarkoitus käyttää? Korruptio taustalla? Joku vanha suunnitelma jonka mukaan näitä piti ottaa käyttöön suurempi määrä mutta mieli muuttui myöhemmin? Ukrainaan on viety julkisen materiaalin perusteella melko paljon T-80U ja T-80BV vaunuja joten en olisi yllättynyt vaikka Wolskin numerossa olisi jotain totuusarvoa takana.
Selvästi heidän päättävissä tahoissa on joku tai joitakin jotka fanittavat T-80 vaunuperhettä: ei näitä muuten pidettäisi käytössä eikä olisi aloitettu T-80BVM modernisointia. Viime vuosina on kuulunut paljon haukkuja tästä, monen venäläisen mielestä pitäisi siirtyä kokonaan T-72 ja T-90 vaunujen käyttöön, koska siitä olisi selvät logistiset edut. Jostain syystä näin ei ole käynyt vaan T-80 vaunut roikkuvat sitkeästi osana heidän asevoimia. Ehkä joku tai jotkut ovat halunneet että näin tulee olemaan jatkossakin ja teettäneet remontin tällaiselle suuremmalle vaunumäärälle, jotta näistä ei ole niin helppo hankkiutua eroon? Ehkä tässä on jotain ns. siltarumpupolitiikkaa ja tällä pidetään tietyt tehtaat töissä? En osaa sanoa, mutta jos Wolskin numero on oikein niin näitä vaunuja on melko suuri määrä varastossa.
Viimeksi muokattu:
Antares
Respected Leader
Datapiste talteen: vuoden 2022 lopussa Venäjän ilmavoimilla oli käytössään 10 kpl Su-57 hävittäjiä. LÄHDE
-
Tämä bmpd-blogi on perinteisesti julkaissut päättyneen vuoden osalta ns. tilannekatsauksen kyseisenä vuotena vastaanotetuista uusista hävittäjäkoneista ja kuljetuskoneista, mutta veikkaan ettei sotavuoden takia tohdita julkaista sitä.
Olen pitänyt omaa taulukkoa joka perustuu suoraan tähän heidän seurantaan, se löytyy mm. tästä viestistä: LINKKI
Siinä lukee että Su-57 toimitetut määrät olisivat: 1 kpl vuonna 2020 ja 2 kpl vuonna 2021, mutta ilmeisesti sen pitäisi olla 1 kpl vuonna 2020 ja 3 kpl vuonna 2021. Tosin jos lukee tämän heidän tuoreen artikkelin niin voisi olla näinkin: 4 kpl vuonna 2021 ja nyt 6 kpl vuonna 2022.
Pitäydyn kuitenkin siinä että ensimmäinen olisi luovutettu vuonna 2020, sen jälkeen kolme ja nyt kuusi. Täten koneiden määrä on kivunnut hiljalleen "sarjatuotannon" alettua:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
Kuten kirjoituksessa muistutetaan, vuonna 2019 allekirjoitettiin sopimus 76 koneen toimittamisesta:
In June 2019, at the Army-2019 International Military-Technical Forum, the Ministry of Defense of the Russian Federation and Sukhoi Company PJSC signed a contractfor the supply to the Armed Forces of a total of 76 serial fifth-generation Su-57 fighters (including the first two aircraft contracted in 2018), with a contract term of 2027.
Linkitin aikaisemmassa viestissä artikkelin jonka mukaan Putin itse on sanonut että vuonna 2022 näitä tullaan toimittamaan 12 kpl. LÄHDE
Puolet siitä toteutui vaan onhan nyt sota-aika, ehkä se on vaikuttanut. Tai ehkä ei, ehkä näiden valmistaminen on hidasta olipa sotaa tai ei?
Spekuloin aikaisemmassa viestissä näin: LINKKI
Tarkoittaako aikataulu siis että valmista pitäisi tulla vuoteen 2027 mennessä eli vuoden 2026 loppuun asti aikaa (5 vuotta)? Mitä tuo tarkoittaisi jos oletetaan että pyrkivät oikeasti saamaan ne tehtyä? 2022 alkaen 12 kpl per vuosi tarkoittaisi viidessä vuodessa 60 kpl koneita eli ei riitä. Su-34 koneita valmistettiin vuosina 2012-2016 seuraavat määrät: 10-14-18-18-16. Kokeillaan samaa Su-57 koneille, tulos olisi 76 konetta. Onko tuo realismia? Tänä vuonna pitäisi valmistua Putinin mahtikäskyllä 12 kpl koneita, todistetusti on valmistunut 2 kpl viidessä kuukaudessa. Su-35S koneiden kymmenen vuoden keskiarvo on 10,3 konetta per vuosi. Su-34 viiden ensimmäisen vuoden valmistusmäärät olivat 1-2-4-6-10.
Hyvin vaikea ennustaa tulevaa, yleisiä trendiviivoja voi kokeilla jatkaa siinä kulmassa kuin mihin osoittavat viime vuosien perusteella, mutta ei ole mitään takeita että näin tulee tapahtumaan. Ihmisiä kun ollaan, niin yleensä lyhyen aikavälin kehitys yliarvioidaan ja pitkän aikavälin kehitys aliarvioidaan. Kaikesta huolimatta, oma arvaus: mikäli sota ei jatku vuosia ja pakotteiden tuomat esteet saataisiin joko ohitettua tai poistettua, niin mahdollisesti heillä voisi olla Su-57 koneita puolet alkuperäisestä tilausmäärästä vuonna 2027. Tuo olisi 38 kpl. Voi myös käydä niin että aikataulu venyy muutamalla vuodella ja heillä on tuo määrä koneita rivissä vuonna 2030.
En pidä mahdottomana sitä ajatusta että ensi vuonna valmistuisi suurempi määrä kuin tänä vuonna. Ukrainan sota jatkunee koko ensi vuoden ja vuoden 2024 puolelle myös, joten kasvun voisi arvioida olevan maltillista. Toisaalta kun "sarjatuotanto" on saatu alulle, niin tekeminen on helpompaa JOS on osia mistä tehdä.
Voisin helposti uskoa seuraavan tahdin:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 9
Summa vuoden 2023 lopussa = 19
Toisaalta jos tekemistä on rajoittanut kokemuksen puute eikä osien puute niin on mahdollista että Putinin tälle vuodelle kertoma määrä valmistuisi ensi vuonna:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 12
Summa vuoden 2023 lopussa = 22
Su-34 koneiden osalta parhaina vuosina valmistui 16 ja jopa 18 konetta. Su-30SM osalta parhaina vuosina valmistui 21 konetta, yhtenä vuotena joka 27. Teknisesti monimutkaisemman ja hinnalta kalliimman Su-35S koneen yksi huippuvuosi oli 24 konetta, mutta muuten vuosituotanto oli 8 tai 10 tai 12 konetta.
Makustelin asiaa hieman ja arvaan että Su-57 osalta seuraava valmistustahti voisi olla realistisin (toki tämäkin edellyttää tasaista kasvua sodasta ja pakotteista huolimatta):
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 9
2024: 10
2025: 10
2026: 12
2027: 12
Tuijotin taulukkoa pitkään mutta en kykene uskomaan että näitä valmistetaisiin samaa tahtia kuin Su-30SM tai Su-34 koneita. Pitäisin Su-35S toteutunutta aikataulua realistisempana ja tuo yksi huippuvuosi ei saa minua pehmenemään: uskon että yksi uusi kone per kuukausi olisi ns. tehokkain vuoden keskiarvo. Uskon myös että sen saavuttamiseen voi mennä muutama vuosi, erityisesti Ukrainan sodan jatkuessa vuosien 2023 ja 2024 aikana.
Täten Su-57 koneiden summa vuoden 2027 lopussa = 63
Koneita on tilattu 76 kpl joten ei oltaisi siinä vielä. Yksi vuosi lisää ja sen tuotanto 13 kpl niin alkuperäinen tilaus olisi täytetty, tosin pari vuotta myöhässä.
Uskon että tilausta ei tulla perumaan vaan se survotaan maaliin apinan raivolla. Heillä ei oikein ole varaa perua modernin hävittäjäkoneen tilausta, varsinkaan sellaisen joka on tuotannossa. Sellainen joka on olemassa ainoastaan paperilla tai suunnittelijan päässä on helppo perua, mutta oikea koelennetty kone joita valmistettu 10 kpl, se on vaikeampi. Heidän hävittäjäkanta kutistuu kokoajan ja Ukrainan sota tuo lisää lentotunteja (vaikkakin rajallisen määrän) joten korvaavalle kalustolle on tarvetta.
https://bmpd.livejournal.com/4635723.html
Russian Aerospace Forces received four new serial Su-57 fighters
bmpd
December 28th, 11:16 pm
On December 28, 2022, United Aircraft Corporation PJSC announced that the Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin, United Aircraft Corporation PJSC (UAC PJSC, part of the Rostec State Corporation) manufactured and handed over to the Russian Ministry of Defense another batch of fifth-generation Su-57 production aircraft as part of the current year's supply program.
Two of the four new Su-57 fighters received by the Russian Aerospace Forces built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during departure from Komsomolsk-on-Amur for transfer to the base, 12/28/2022. Side and registration numbers are retouched (c) United Aircraft Corporation PJSC
“Systemic decisions taken at the state level to support the modernization of the enterprise made it possible to launch mass production of fifth-generation aircraft in a timely manner. The expansion of production capacities continues, new high-tech equipment is put into operation, additional production personnel are involved. A modern production line for final assembly is in operation,” said Denis Manturov, Deputy Prime Minister of the Russian Federation, Minister of Industry and Trade of the Russian Federation.
“A new batch of fifth-generation Su-57 fighters has been delivered under a large contract with the Russian Ministry of Defense. This aircraft is the future of Russian combat aviation, it embodies advanced technologies and design solutions. It has super-maneuverability, is hardly noticeable, can destroy air and ground targets, detect the enemy at long distances, and operate in a network-centric war. Composite materials are widely used in its airframe, the aircraft is equipped with the latest on-board equipment. Now at KnAAZ them. Yu.A. Gagarin in Komsomolsk-on-Amur, a large-scale modernization project is being implemented, which will significantly increase the production of these combat vehicles, ”said Sergey Chemezov, CEO of Rostec.
“Our aircraft plant in Komsomolsk-on-Amur has completed the current year’s program for the production of fifth-generation Su-57 aviation systems and Su-35S multirole fighters for the Russian Aerospace Forces. We will continue to fulfill our obligations. The aircraft scheduled for delivery next year are already in production,” said Yury Slyusar, Director General of PJSC UAC.
On the part of bmpd, we point out that, as spotters reported , on December 28, 2022, four new fifth-generation Su-57 fighter jets received by the Russian Aerospace Forces made an intermediate landing at Novosibirsk Tolmachevo airport while transferring to their bases in the European part of Russia from Komsomolsk-on-Amur.
Thus, the Russian Aerospace Forces received four more Yu.A. Gagarin (KnAAZ) PJSC "United Aircraft Corporation" serial fifth-generation fighter Su-57, in addition to two transferred in May 2022. On all known video and photographic materials, the side numbers and registration of the four fighters transmitted in December are retouched. The two Su-57 fighters handed over in May had red tail numbers "53" (registration number RF-81777) and "54" (registration number RF-81778).
It is noteworthy that the four Su-57s now transferred for the first time from the production aircraft of this type have external suspension with ejection devices for weapons.
Thus, in total, by now, the Russian Aerospace Forces, apparently, have received ten serial Su-57 fighters:
Tail number "01" is the first serial Su-57 fighter actually received on January 29, 2021 by the Ministry of Defense of the Russian Federation (T-50S-2 serial number 51002) manufactured by KnAAZ. Initially had tail number "01 blue".
Board number "02 red" - built in 2021, seen in Tolmachevo during the transfer on February 3, 2022, while carrying the emblem of the 929th State Flight Test Center named after V.P. Chkalov of the Ministry of Defense of the Russian Federation in Akhtubinsk (Astrakhanskaya region). Presumably, it originally had tail number "02 blue" (T-50S-3, serial number 52201).
Tail number "52 red" (registration number RF-81775) - built in 2021, spotted in Tolmachevo during the ferry on February 3, 2022.
Board numbers "53 red" (registration number RF-81777) and "54 red" (registration number RF-81778) - built in 2022, seen in Tolmachevo during the ferry on May 25-26, 2022.
Tail number "52 blue" - the aircraft demonstrated in the KnAAZ presentation video at the beginning of 2022. Apparently, the board was built in 2021, but so far it has not been noted in Tolmachevo during the ferry.
Four Su-57 fighters, built in 2022, have now been handed over, side and registration numbers have been retouched.
Recall that in August 2018, at the International Military-Technical Forum "Army-2018", the Ministry of Defense of the Russian Federation and PJSC "Company" Sukhoi "(as part of the UAC) signed a contract for the supply of the first two serial fighters of the fifth generation Su-57 to the Armed Forces (in the guise of T-50S - sides of T-50S-1 and T-50S-2) with engines of the "first stage" ("product 117"). The terms of the contract were 2018-2020, with delivery of one aircraft in 2019 and 2020. In June 2019, at the Army-2019 International Military-Technical Forum, the Ministry of Defense of the Russian Federation and Sukhoi Company PJSC signed a contract for the supply to the Armed Forces of a total of 76 serial fifth-generation Su-57 fighters (including the first two aircraft contracted in 2018), with a contract term of 2027.
The first serial Su-57 aircraft (T-50S-1 aircraft, serial number 51001, tail number "01 blue"), built at KnAAZ, made its first flight in Komsomolsk-on-Amur in early December 2019 and was planned to be transferred to the Ministry of Defense On December 27, but on December 24, 2019, at the final stage of factory testing , it crashed as a result of an accident, due, presumably, to a failure in the aircraft control system.
Flight tests of the second of two production models of the Su-57 fighter (T-50S-2 aircraft, serial number 51002) contracted in 2018 have begun in Komsomolsk-on-Amur in October 2020, it also initially received tail number "01 blue", and was commissioned in December 2020, but only on January 29, 2021 was it officially transferred to the Ministry of Defense. The aircraft is part of the 929th State Flight Test Center named after V.P. Chkalov of the Ministry of Defense of the Russian Federation in Akhtubinsk.
In 2021, KnAAZ apparently built the next three production Su-57 fighters under a 2019 contract, and six more in 2022.
Two of the four new Su-57 fighters received by the Russian Aerospace Forces built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during departure from Komsomolsk-on-Amur for transfer to the base, 12/28/2022. Side and registration numbers are retouched (c) United Aircraft Corporation PJSC
Four new serial Su-57 fighters built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during an intermediate landing at the airport of Novosibirsk Tolmachevo during the transfer to the bases in the European part of Russia, 12/28/2022. Side and registration numbers retouched (с) NSK Planes
Video (с) United Aircraft Corporation PJSC :
Video of four new Su-57s during a flight over Novosibirsk 12/28/2022 (c) Telegram channel "War. History. Weapons" :
Russian Aerospace Forces received four new serial Su-57 fighters
bmpd
December 28th, 11:16 pm
On December 28, 2022, United Aircraft Corporation PJSC announced that the Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin, United Aircraft Corporation PJSC (UAC PJSC, part of the Rostec State Corporation) manufactured and handed over to the Russian Ministry of Defense another batch of fifth-generation Su-57 production aircraft as part of the current year's supply program.
Two of the four new Su-57 fighters received by the Russian Aerospace Forces built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during departure from Komsomolsk-on-Amur for transfer to the base, 12/28/2022. Side and registration numbers are retouched (c) United Aircraft Corporation PJSC“Systemic decisions taken at the state level to support the modernization of the enterprise made it possible to launch mass production of fifth-generation aircraft in a timely manner. The expansion of production capacities continues, new high-tech equipment is put into operation, additional production personnel are involved. A modern production line for final assembly is in operation,” said Denis Manturov, Deputy Prime Minister of the Russian Federation, Minister of Industry and Trade of the Russian Federation.
“A new batch of fifth-generation Su-57 fighters has been delivered under a large contract with the Russian Ministry of Defense. This aircraft is the future of Russian combat aviation, it embodies advanced technologies and design solutions. It has super-maneuverability, is hardly noticeable, can destroy air and ground targets, detect the enemy at long distances, and operate in a network-centric war. Composite materials are widely used in its airframe, the aircraft is equipped with the latest on-board equipment. Now at KnAAZ them. Yu.A. Gagarin in Komsomolsk-on-Amur, a large-scale modernization project is being implemented, which will significantly increase the production of these combat vehicles, ”said Sergey Chemezov, CEO of Rostec.
“Our aircraft plant in Komsomolsk-on-Amur has completed the current year’s program for the production of fifth-generation Su-57 aviation systems and Su-35S multirole fighters for the Russian Aerospace Forces. We will continue to fulfill our obligations. The aircraft scheduled for delivery next year are already in production,” said Yury Slyusar, Director General of PJSC UAC.
On the part of bmpd, we point out that, as spotters reported , on December 28, 2022, four new fifth-generation Su-57 fighter jets received by the Russian Aerospace Forces made an intermediate landing at Novosibirsk Tolmachevo airport while transferring to their bases in the European part of Russia from Komsomolsk-on-Amur.
Thus, the Russian Aerospace Forces received four more Yu.A. Gagarin (KnAAZ) PJSC "United Aircraft Corporation" serial fifth-generation fighter Su-57, in addition to two transferred in May 2022. On all known video and photographic materials, the side numbers and registration of the four fighters transmitted in December are retouched. The two Su-57 fighters handed over in May had red tail numbers "53" (registration number RF-81777) and "54" (registration number RF-81778).
It is noteworthy that the four Su-57s now transferred for the first time from the production aircraft of this type have external suspension with ejection devices for weapons.
Thus, in total, by now, the Russian Aerospace Forces, apparently, have received ten serial Su-57 fighters:
Tail number "01" is the first serial Su-57 fighter actually received on January 29, 2021 by the Ministry of Defense of the Russian Federation (T-50S-2 serial number 51002) manufactured by KnAAZ. Initially had tail number "01 blue".
Board number "02 red" - built in 2021, seen in Tolmachevo during the transfer on February 3, 2022, while carrying the emblem of the 929th State Flight Test Center named after V.P. Chkalov of the Ministry of Defense of the Russian Federation in Akhtubinsk (Astrakhanskaya region). Presumably, it originally had tail number "02 blue" (T-50S-3, serial number 52201).
Tail number "52 red" (registration number RF-81775) - built in 2021, spotted in Tolmachevo during the ferry on February 3, 2022.
Board numbers "53 red" (registration number RF-81777) and "54 red" (registration number RF-81778) - built in 2022, seen in Tolmachevo during the ferry on May 25-26, 2022.
Tail number "52 blue" - the aircraft demonstrated in the KnAAZ presentation video at the beginning of 2022. Apparently, the board was built in 2021, but so far it has not been noted in Tolmachevo during the ferry.
Four Su-57 fighters, built in 2022, have now been handed over, side and registration numbers have been retouched.
Recall that in August 2018, at the International Military-Technical Forum "Army-2018", the Ministry of Defense of the Russian Federation and PJSC "Company" Sukhoi "(as part of the UAC) signed a contract for the supply of the first two serial fighters of the fifth generation Su-57 to the Armed Forces (in the guise of T-50S - sides of T-50S-1 and T-50S-2) with engines of the "first stage" ("product 117"). The terms of the contract were 2018-2020, with delivery of one aircraft in 2019 and 2020. In June 2019, at the Army-2019 International Military-Technical Forum, the Ministry of Defense of the Russian Federation and Sukhoi Company PJSC signed a contract for the supply to the Armed Forces of a total of 76 serial fifth-generation Su-57 fighters (including the first two aircraft contracted in 2018), with a contract term of 2027.
The first serial Su-57 aircraft (T-50S-1 aircraft, serial number 51001, tail number "01 blue"), built at KnAAZ, made its first flight in Komsomolsk-on-Amur in early December 2019 and was planned to be transferred to the Ministry of Defense On December 27, but on December 24, 2019, at the final stage of factory testing , it crashed as a result of an accident, due, presumably, to a failure in the aircraft control system.
Flight tests of the second of two production models of the Su-57 fighter (T-50S-2 aircraft, serial number 51002) contracted in 2018 have begun in Komsomolsk-on-Amur in October 2020, it also initially received tail number "01 blue", and was commissioned in December 2020, but only on January 29, 2021 was it officially transferred to the Ministry of Defense. The aircraft is part of the 929th State Flight Test Center named after V.P. Chkalov of the Ministry of Defense of the Russian Federation in Akhtubinsk.
In 2021, KnAAZ apparently built the next three production Su-57 fighters under a 2019 contract, and six more in 2022.
Two of the four new Su-57 fighters received by the Russian Aerospace Forces built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during departure from Komsomolsk-on-Amur for transfer to the base, 12/28/2022. Side and registration numbers are retouched (c) United Aircraft Corporation PJSC
Four new serial Su-57 fighters built by Komsomolsk-on-Amur Aviation Plant named after Yu.A. Gagarin PJSC "United Aircraft Corporation" during an intermediate landing at the airport of Novosibirsk Tolmachevo during the transfer to the bases in the European part of Russia, 12/28/2022. Side and registration numbers retouched (с) NSK Planes
Video (с) United Aircraft Corporation PJSC :
Video of four new Su-57s during a flight over Novosibirsk 12/28/2022 (c) Telegram channel "War. History. Weapons" :
-
Tämä bmpd-blogi on perinteisesti julkaissut päättyneen vuoden osalta ns. tilannekatsauksen kyseisenä vuotena vastaanotetuista uusista hävittäjäkoneista ja kuljetuskoneista, mutta veikkaan ettei sotavuoden takia tohdita julkaista sitä.
Olen pitänyt omaa taulukkoa joka perustuu suoraan tähän heidän seurantaan, se löytyy mm. tästä viestistä: LINKKI
Siinä lukee että Su-57 toimitetut määrät olisivat: 1 kpl vuonna 2020 ja 2 kpl vuonna 2021, mutta ilmeisesti sen pitäisi olla 1 kpl vuonna 2020 ja 3 kpl vuonna 2021. Tosin jos lukee tämän heidän tuoreen artikkelin niin voisi olla näinkin: 4 kpl vuonna 2021 ja nyt 6 kpl vuonna 2022.
Pitäydyn kuitenkin siinä että ensimmäinen olisi luovutettu vuonna 2020, sen jälkeen kolme ja nyt kuusi. Täten koneiden määrä on kivunnut hiljalleen "sarjatuotannon" alettua:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
Kuten kirjoituksessa muistutetaan, vuonna 2019 allekirjoitettiin sopimus 76 koneen toimittamisesta:
In June 2019, at the Army-2019 International Military-Technical Forum, the Ministry of Defense of the Russian Federation and Sukhoi Company PJSC signed a contractfor the supply to the Armed Forces of a total of 76 serial fifth-generation Su-57 fighters (including the first two aircraft contracted in 2018), with a contract term of 2027.
Linkitin aikaisemmassa viestissä artikkelin jonka mukaan Putin itse on sanonut että vuonna 2022 näitä tullaan toimittamaan 12 kpl. LÄHDE
Puolet siitä toteutui vaan onhan nyt sota-aika, ehkä se on vaikuttanut. Tai ehkä ei, ehkä näiden valmistaminen on hidasta olipa sotaa tai ei?
Spekuloin aikaisemmassa viestissä näin: LINKKI
Tarkoittaako aikataulu siis että valmista pitäisi tulla vuoteen 2027 mennessä eli vuoden 2026 loppuun asti aikaa (5 vuotta)? Mitä tuo tarkoittaisi jos oletetaan että pyrkivät oikeasti saamaan ne tehtyä? 2022 alkaen 12 kpl per vuosi tarkoittaisi viidessä vuodessa 60 kpl koneita eli ei riitä. Su-34 koneita valmistettiin vuosina 2012-2016 seuraavat määrät: 10-14-18-18-16. Kokeillaan samaa Su-57 koneille, tulos olisi 76 konetta. Onko tuo realismia? Tänä vuonna pitäisi valmistua Putinin mahtikäskyllä 12 kpl koneita, todistetusti on valmistunut 2 kpl viidessä kuukaudessa. Su-35S koneiden kymmenen vuoden keskiarvo on 10,3 konetta per vuosi. Su-34 viiden ensimmäisen vuoden valmistusmäärät olivat 1-2-4-6-10.
Hyvin vaikea ennustaa tulevaa, yleisiä trendiviivoja voi kokeilla jatkaa siinä kulmassa kuin mihin osoittavat viime vuosien perusteella, mutta ei ole mitään takeita että näin tulee tapahtumaan. Ihmisiä kun ollaan, niin yleensä lyhyen aikavälin kehitys yliarvioidaan ja pitkän aikavälin kehitys aliarvioidaan. Kaikesta huolimatta, oma arvaus: mikäli sota ei jatku vuosia ja pakotteiden tuomat esteet saataisiin joko ohitettua tai poistettua, niin mahdollisesti heillä voisi olla Su-57 koneita puolet alkuperäisestä tilausmäärästä vuonna 2027. Tuo olisi 38 kpl. Voi myös käydä niin että aikataulu venyy muutamalla vuodella ja heillä on tuo määrä koneita rivissä vuonna 2030.
En pidä mahdottomana sitä ajatusta että ensi vuonna valmistuisi suurempi määrä kuin tänä vuonna. Ukrainan sota jatkunee koko ensi vuoden ja vuoden 2024 puolelle myös, joten kasvun voisi arvioida olevan maltillista. Toisaalta kun "sarjatuotanto" on saatu alulle, niin tekeminen on helpompaa JOS on osia mistä tehdä.
Voisin helposti uskoa seuraavan tahdin:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 9
Summa vuoden 2023 lopussa = 19
Toisaalta jos tekemistä on rajoittanut kokemuksen puute eikä osien puute niin on mahdollista että Putinin tälle vuodelle kertoma määrä valmistuisi ensi vuonna:
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 12
Summa vuoden 2023 lopussa = 22
Su-34 koneiden osalta parhaina vuosina valmistui 16 ja jopa 18 konetta. Su-30SM osalta parhaina vuosina valmistui 21 konetta, yhtenä vuotena joka 27. Teknisesti monimutkaisemman ja hinnalta kalliimman Su-35S koneen yksi huippuvuosi oli 24 konetta, mutta muuten vuosituotanto oli 8 tai 10 tai 12 konetta.
Makustelin asiaa hieman ja arvaan että Su-57 osalta seuraava valmistustahti voisi olla realistisin (toki tämäkin edellyttää tasaista kasvua sodasta ja pakotteista huolimatta):
2020: 1
2021: 3
2022: 6
2023: 9
2024: 10
2025: 10
2026: 12
2027: 12
Tuijotin taulukkoa pitkään mutta en kykene uskomaan että näitä valmistetaisiin samaa tahtia kuin Su-30SM tai Su-34 koneita. Pitäisin Su-35S toteutunutta aikataulua realistisempana ja tuo yksi huippuvuosi ei saa minua pehmenemään: uskon että yksi uusi kone per kuukausi olisi ns. tehokkain vuoden keskiarvo. Uskon myös että sen saavuttamiseen voi mennä muutama vuosi, erityisesti Ukrainan sodan jatkuessa vuosien 2023 ja 2024 aikana.
Täten Su-57 koneiden summa vuoden 2027 lopussa = 63
Koneita on tilattu 76 kpl joten ei oltaisi siinä vielä. Yksi vuosi lisää ja sen tuotanto 13 kpl niin alkuperäinen tilaus olisi täytetty, tosin pari vuotta myöhässä.
Uskon että tilausta ei tulla perumaan vaan se survotaan maaliin apinan raivolla. Heillä ei oikein ole varaa perua modernin hävittäjäkoneen tilausta, varsinkaan sellaisen joka on tuotannossa. Sellainen joka on olemassa ainoastaan paperilla tai suunnittelijan päässä on helppo perua, mutta oikea koelennetty kone joita valmistettu 10 kpl, se on vaikeampi. Heidän hävittäjäkanta kutistuu kokoajan ja Ukrainan sota tuo lisää lentotunteja (vaikkakin rajallisen määrän) joten korvaavalle kalustolle on tarvetta.
Viimeksi muokattu:
StepanRudanskij
Respected Leader
Lähde, mistä olen katsonut venäjän vahvuuksia ja tappioita:
Total combat losses of Russia since the beginning of the war with Ukraine
Total combat losses of Russia since the beginning of the war with Ukraine, according to the General Staff of the Armed Forces of Ukraine
Tästä tekaisin taulukon, josta näkyy, milloin venäjän sotapotentiaali on tuhottu. Lähde Ukrainalainen (joten kannattaa ottaa hyppysellinen suolaa ).
Katso liite: 69896
Se olis sitten tänään tuo paksujen juhlapäivä tuon ennusteen mukaan. Hiukan on uken laskuista tahti hiljentynyt. Mutta aika hiljakseen noita enää ryssätkään tuo rangelle. Niinkuin toisessa ketjussa joku laskeskeli: Junassa näkyy lasti panssareita Venäjänmaalla kohti länttä. Parin viikon sisällä tankkien tuhoamisluvut nousee toviksi, ja kun täydennys on saatu romuksi, niin hiljenee kunnes uusi junalasti tuodaan romutettavaksi.