Ulkomaat 16.4.2016 klo 16:21
Trumpin ehdokkuus törmää johdon kivimuuriin – puoluekokouksesta tulossa likaisten temppujen teatteri
Liikemies Donald Trump johtaa selvästi Yhdysvaltain republikaanien presidenttikisaa. Puolueen aktivisteilla on kuitenkin käytössään keinot, joilla suurisuun ehdokkuus torjutaan.
Donald Trumpin vaalikampanja yskähtelee.
Viestit vaalikentiltä kertovat, että twiitit sosiaalisessa mediassa ja räväkät lausunnot tv-haastatteluissa eivät enää riitä. Nyt pitäisi olla kunnossa myös vanhanajan kenttäkoneisto.
Se Trumpilta puuttuu.
Tuorein esimerkki oli Coloradon puoluekokousedustajien valinta.
Osavaltion republikaanijohto ei päästänyt kansaa vaaliuurnille ollenkaan, vaan ehdokkaat valittiin pienissä vaalikokouksissa sisäpiirissä. Sääntöjen mukaan, tästä järjestelystä oli päätetty jo viime vuonna.
Trumpilla ei ollut Coloradon vaalikokouksissa mukana yhtään edustajaa, joten puolueen kenttätyön paremmin hallitseva ja väkensä masinoinut Ted Cruz sai Coloradossa taakseen kaikki osavaltion 34 puoluekokousedustajaa.
Trump on arvostellut kovin sanoin Coloradon järjestelyä, mutta oma moka.
Toivo enemmistöstä alkaa hiipua
Coloradon ”unohtaminen” ja tappio Cruzille myös Wisconsinin esivaaleissa viime viikolla olivat raju takaisku Trumpin haaveille saada enemmistö ensi kesän puoluekokousedustajista.
Nyt edessä on kaksi ratkaisevaa viikkoa
Tiistaina 19.4. äänestetään New Yorkin osavaltiossa ja siitä viikon kuluttua 26.4. itärannikon Connecticutissa, Delawaressa, Marylandissa, Pennsylvaniassa ja Rhode Islandissa.
Mielipidetiedustelut lupaavat näissä kaikissa esivaaleissa Trumpille voittoa, mutta ei sellaista murskavoittoa, joka vaadittaisiin edustajaenemmistön saamiseen.
Trumpilla on tällä hetkellä takanaan 742 puoluekokousedustajaa. Enemmistöön Clevelandin puoluekokouksessa heinäkuussa tarvitaan 1 237 edustajaa.
Nyt näyttää yhä todennäköisemmältä, että tuota enemmistöä Trump ei kokoon saa.
Riitainen puoluekokous heinäkuussa
Normaalitilanteessa vaalivuoden puoluekokous on värikäs näytelmä, jossa puhalletaan intoa syksyn vaalitaistoon. Presidenttiehdokkaan valinta on muodollisuus, se on ratkennut jo esivaaleissa.
Tänä vuonna kaikki on toisin.
Republikaanien esivaalien tuloksena listan kärjessä on kaksi presidenttiehdokasta, jotka molemmat ovat puolue-eliitin inhokkeja. Donald Trump ja Ted Cruz jakavat rajusti puolueväkeä.
Puolueen sääntöjen mukaan edustajat ovat sitoutuneet äänestämään oman osavaltionsa esivaalien voittajaa puoluekokousäänestyksen ensimmäisellä kierroksella.
Jos kukaan ehdokkaista ei saa tuossa äänestyksessä enemmistöä, antaa enemmistö osavaltioista edustajille toisella kierroksella vapaat kädet vaihtaa ehdokasta. Alkaa armoton junttaus.
Äänestyksiä jatketaan siihen saakka, kunnes joku ehdokkaista saa enemmistön ja tulee näin valituksi puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Paul Ryan ei halua presidenttiehdokkaaksi
Republikaanien puoluejohdon piirissä on viritelty suunnitelmaa, jonka mukaan puolueen presidenttiehdokkaaksi nostettaisiin joku henkilö kaiken esivaalisotkun ulkopuolelta.
Vahvana nimenä on esillä ollut kongressin edustajainhuoneen tuore puhemies Paul Ryan, joka viime presidentinvaaleissa oli Mitt Romneyn rinnalla varapresidenttiehdokkaana.
Alkuviikosta Paul Ryan torjui kuitenkin ehdokkuutensa.
– Haluan tehdä asian selväksi. En halua, enkä tule hyväksymään, nimitystäni puolueemme ehdokkaaksi, jyrähti Ryan Washingtonissa.
Jos kukaan ehdokkaista ei saa enemmistöä ensimmäisellä äänestyskierroksella, on valintaa Ryanin mukaan jatkettava niiden kesken, jotka ovat olleet ehdokkaina esivaaleissa. Ryan toki seuraa äänestyksiä tarkkaan, hän toimii puoluekokouksen puheenjohtajana.
Republikaanijohdolle saattaa olla tärkeämpää pitää kongressi omissa käsissä kuin saada puolueen ehdokas Valkoiseen taloon. Puoluejohto tietää, että niin Trump kuin Cruzkin ovat oman tien kulkijoita, joita puolue ei pysty ohjailemaan. Republikaanisen politiikan tekemisen kannalta tärkeämpää on säilyttää enemmistö kongressin molemmissa kamareissa marraskuun vaaleissa.
Ted Cruzin jalkatyö tuottaa tulosta
Texasin senaattori Ted Cruz on republikaanien esivaaleissa kakkosena heti Trumpin jälkeen, hänellä on nyt takanaan 529 puoluekokousedustajaa.
Cruz on jo vuoden verran panostanut perinteisen kenttäorganisaation rakentamiseen osavaltioihin ja jättänyt sosiaalisen median vähemmälle.
Jalkatyö tuotti hienon tuloksen heti esivaalikierroksen startissa Iowassa, jossa Cruz nousi Trumpin ohi voittajaksi.
Vielä suurempi merkitys kenttäorganisaatiolla on nyt, kun republikaanit valitsevat piirikokouksissaan edustajia kesän puoluekokoukseen.
Cruzin kampanjan tavoitteena on saada puoluekokoukseen omia kannattajia myös niissä osavaltioissa, joissa edustajat joutuvat äänestämään ensimmäisellä kierroksella Trumpia. Toisella kierroksella peli on auki, ja silloin on tärkeää, että pelissä on mukana omia pelaajia.
Chicagon haamu vuodelta 1968 leijuu ilmassa
Donald Trump on uhannut mielenosoituksilla, jos republikaanien puoluejohto kepulikonsteilla estää hänen valintansa puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Republikaaneilla riitaisa puoluekokous oli viimeksi vuonna 1952, jolloin Adlai Stevenson lopulta valittiin presidenttiehdokkaaksi. Vuonna 1976 Gerald Fordilla ei ollut enemmistöä esivaalien jälkeen, mutta hän onnistui saamaan sen jo puoluekokouksen ensimmäisessä äänestyksessä.
Tapahtuuko republikaanien kokouksessa nyt jotain samansuuntaista kuin demokraateilla vuonna 1968?
Tuona hulluna vuonna suhtautuminen Vietnamin sotaan jakoi demokraatit kahtia. Puoluejohto junaili Chicagon puoluekokouksessa elokuussa presidenttiehdokkaaksi Hubert Humphreyn, joka oli luvannut jatkaa presidentti Johnsonin Vietnam-politiikkaa.
Vastaehdokkaana oli Vietnamin sotaa vastustanut senaattori Eugene McCarthy.
Kokoussalin tapahtumat johtivat kaduilla väkivaltaisiin mielenosoituksiin Vietnamin sodan vastustajien ja Chicagon poliisien kesken. Kyynelkaasu virtasi valtoimenaan, väkivaltaiset kuvat Chicagosta tulvivat amerikkalaisiin olohuoneisiin.
Vastapuolen presidenttiehdokas, republikaanien Richard Nixon, otti kaiken irti demokraattien kaaoksesta. Hän vetosi ”hiljaiseen enemmistöön” lain ja järjestyksen palauttamiseksi.
Nixon voitti Humphreyn marraskuun 1968 presidentinvaaleissa.
Kirjoittaja toimi Yleisradion Washingtonin-kirjeenvaihtajana vuosina 1997–2002.