Uusi taistelijan ase

Kerroppas lisää mitä on tullut nähtyä ja missä. Itsellä on kokemusta AR-tyyppisistä aseista vajaa parikymmentä vuotta enkä pidä niiden STANAG lippaita konstruktioltaan mitenkään huonoina.
Teräksisistä ja polymerilippaista ei pahaa sanaa sanottavaa, alumiiniset on sitten erikseen. Taisi olla niin että joskus jenkkiarmeija tilasi patruunoita valmiiksi lipastettuina kertakäyttölippaisiin joita ei edes tarkoitettu uudelleenkäytettäviksi. Joku haistoi tilaisuuden ja myi nämä alumiiniromuna ostamansa lippaat siviileille.

Kymmenkunta vuotta on tullut SRA-ympyröissä pyörittyä ja aika paljon mm. tuomaroidessa nähtyä aitiopaikalta miten ne toimii.
Olen pannut merkille, että AR-ampujat tyypillisesti tappelevat jonkun aikaa aseen toimivuuden (lähinnä lippaan) kanssa, kunnes löytävät yritys-erehdys-menetelmällä aseelleen sopivan lipas/patruunakombon jota rupeavat eksklusiivisesti käyttämään (ja huolella muistavat jättää lippaat vajaiksi). Tämän jälkeen he vetoavat omaan kokemukseensa että "hyvinhän se toimii kun on valmistajan N lippaat eikä osta paskaa". Tyypillistä on että toimiva kombo ei ole useinkaan sama kuin muilla ampujilla, jokin aika sitten eräs kokenut Arska-ampuja mm. todisteli minulle että AR:n muovilippaat ovat susia eikä niihin pidä koskea.
Saiga-haulikot poislukien minkään muun lipasmallin ympärillä ei pyöri samanlaista sirkusta, joka kertoo karua kieltään konstruktion toimivuudesta.
 
Johtuisiko valmistajien laajasta kirjosta ja DIY arskoista? Kisa arskat myös keskimäärin prakaavat tai hajoavat useammin kuin sotilaskäyttöön tarkoitetut mallit.

Epäilen muuten että meille saattaa ehkä vielä tulla aselasti Saksasta III ja sen mukana ylimääräiset G36 kiväärit.
 
En kyllä ihan ymmärrä tuota ar lipas meuhkaamista. Itse olen nyt vajaa kolme vuotta ampunut dpms:n perus kaasuarskalla, johon en ole vaihtanut mitään sisuskaluja tai muita viritysosia ja lippaina käyttänyt magpullin muovisia p-mageja. Yhtäkään lippaasta johtuvaa häiriötä ei ole tullut. Muita tullut pari, jotka ovat johtuneet käyttäjästä (esim. ammunnan aloittaessa hylsynpoistoaukon luukku on kiinni ja sormi nojaa siihen, jolloin luukku ei pääse aukeemaan ja hylsy poistumaan:oops:). Laukausmäärät on joku 200-500 per kerta ja putsaan aseen aina ammuntojen jälkeen.

Rk95:lla ampuessa olen itse asiassa saanut enemmän häiriöitä aikaan elämäni aikana. Tosin kaikki häiriöt syntyivät rotaatiokoulutuksessa samalla aseella, jossa oli uskoakseni jokin vika, koska teki laukeamattomia vähän väliä.
 
Tuolla on teille linkin takana ihmeteltäväksi lista aseista joihin sopii suoraan STANAG -yhteensopiva lipas tai joihin on saatavissa muutossarja. Listassa on 67 ei-AR-tyyppistä asetta.

http://en.wikipedia.org/wiki/STANAG_magazine#Firearms_compatible_with_STANAG_magazines

Minä ainakin vedän tuosta sen johtopäätöksen että maailmalla p.o. lipastyypin käyttömahdollisuus nähdään etuna. Ei esimerkiksi Berettalle tai FN:lle tuottaisi pienintäkään vaikeutta suunnitella ihan oma lipas rynkkyyn. Tuskin käyttäisivät arskan lipasta aseensa akilleen kantapäänä jos se olisi sysipaska.

Uuden, toimivan lippaan suunnittelu ja testaus ei ole triviaalia, vaan se on aikaavievää ja kallista, sillä lipas on aseen häiriöalttein osa (Tokarev sanoi joskus, että hyvän lippaan suunnittelu on paljon vaikeampaa kuin hyvän aseen). FNC:stä yritettiin Naton standardikivääriä ja STANAG-lipas lienee ollut ihan suunnitteluvaatimuksena kun se tehtiin siihen aikaan kun tarkoitus oli tehdä siitä oikeasti, no, STANAG-standardi.
 
Kymmenkunta vuotta on tullut SRA-ympyröissä pyörittyä ja aika paljon mm. tuomaroidessa nähtyä aitiopaikalta miten ne toimii.
Olen pannut merkille, että AR-ampujat tyypillisesti tappelevat jonkun aikaa aseen toimivuuden (lähinnä lippaan) kanssa, kunnes löytävät yritys-erehdys-menetelmällä aseelleen sopivan lipas/patruunakombon jota rupeavat eksklusiivisesti käyttämään (ja huolella muistavat jättää lippaat vajaiksi). Tämän jälkeen he vetoavat omaan kokemukseensa että "hyvinhän se toimii kun on valmistajan N lippaat eikä osta paskaa". Tyypillistä on että toimiva kombo ei ole useinkaan sama kuin muilla ampujilla, jokin aika sitten eräs kokenut Arska-ampuja mm. todisteli minulle että AR:n muovilippaat ovat susia eikä niihin pidä koskea.
Saiga-haulikot poislukien minkään muun lipasmallin ympärillä ei pyöri samanlaista sirkusta, joka kertoo karua kieltään konstruktion toimivuudesta.

Johtuisko ihan siitä syystä että nuo arskat ovat siviilimallisia, joissa on oiottu mutkia! Johtuen standardin oikeasti olemassaolemattomuudesta kaikki lippaat eivät sovi tai putoa vapaasti ihan jokaisesta aseesta. Jos ostaa milspec-arskan ja milspec-lippaita niin kyllä ne toimivat. Esim. merijalkaväki taisi kieltää jossain välissä Magpulien lippaiden käyttämisen sen vuoksi että he ottivat H&K:n kivääriä korvaamaan loppuun ammutut minimit eikä niihin mennyt Magpulin lippaat. Mitään vikaahan ei Magpulin lippaissa ole merijalkaväen muissa kivääreissä. Omansa soppaan tuo se että siviileille myydään käytettyjä ja kuluneita lippaita, viallisia eriä vaikka uusia (vrt. kotimaiset vihreät lippaat) jne. Lisäksi kilpailupuolelle lippaille tulee uusia vaatimuksia kun liikkuvia kevennetään ja kaasuja kuristetaan. Arskoja on niin paljon ja esim. S&W:n ostajaa, joka on saanut tiukkapesäisen aseen on ongelmissa rautahylsyisten patruunoiden kanssa. Asettahan ei ole ko. patruunoille suunniteltu edes mutta ne toimivat kyllä kun patruunapesä on oikeissa mitoissa ja kaasureikä tarpeeksi suuri. AR-15 aseiden suuri kysyntä vapaissa maissa, vientirajoitukset ja kotimaiset aselait estävät kunnollisten "sotakelpoisten" mallien hankkimisen Suomessa ja vaatimuksen täyttävän arskan saa oikeastaan vain rakennuttamalla sellaisen osista. Koska esim. muu ase -luokka on käytännössä kielletty niin karbiinit joudutaan varustamaan yli 40 cm:n piipulla ja esim. tällöin karbiinikaasuisesta aseesta tulee lukon sulkuaikaa tarkastellen huono.
 
BERLIN — Germany’s defense ministry has temporarily halted new orders of its military’s standard assault rifle while it probes complaints the weapon doesn’t shoot straight, a news report said Sunday.

German troops in Afghanistan in recent years voiced concerns over the G36 automatic rifle made by Heckler & Koch, saying it became inaccurate when its barrel heated up in prolonged firefights.

The military initially blamed the use of unsuitable munitions, but the government auditing body the Bundesrechnungshof has now ordered a new investigation, reported the Bild am Sonntag newspaper.

“It is important to avoid that the defense ministry invests up to €34 million ($46 million) in a rifle that may not meet the requirements of the troops,” the court was quoted as saying by the newspaper.

The new investigation into the accuracy of the rifle involves Germany’s federal criminal police, ammunition makers and ballistics experts at a scientific institute, the report said.
http://www.defensenews.com/article/...y-Halts-Army-Rifle-Orders-Over-Accuracy-Fears
 
Epäilen muuten että meille saattaa ehkä vielä tulla aselasti Saksasta III ja sen mukana ylimääräiset G36 kiväärit.

Meinaatko, että saksalaiset päivittävät G36:n uudempaan? Entä mitä nuo muut aseet olisivat?
 
Meinaatko, että saksalaiset päivittävät G36:n uudempaan? Entä mitä nuo muut aseet olisivat?
Luultavasti huono veikkaus G36:n suhteen tarkemmin ajatellen. Katselin vähän muutosta BW:n SA-vahvuudessa mutta taisin aliarvioida kuinka suurelle määrälle joukkoja on/oli edelleen varattu G3 kiväärit.
G36 hankinnat on pistetty toistaiseksi jäihin mutta pidän korvaavan aseen hankintaa epätodennäköisenä ihan lähiaikoina. Jos G36 korvataan niin luultavasti joko
HK417:llä tai jollain über kiväärillä jota suuri yleisö ei ole vielä nähnyt.

Tosin jotain muuta kivaa tulee myyntiin.
 
Britit ilmeisesti upgreidaavat erikoisempien joukkojensa aseena olevan L119A1 karbiininsa uuteen L119A2 standardiin:

l119a2.png


http://www.thefirearmblog.com/blog/2014/06/23/colt-canada-l119a2/
 
Ilmeisesti tuo G36:n ongelma on se, että sen upperi on muovia teräsinsertein, ja piipusta välittyy lämpöä niiden inserttien läpi muoviin asti joka pehmenee ja muuttaa muotoaan.


tumblr_inline_midd0cXrQz1qz4rgp.jpg
 
G36:n tarkkuusongelman syyksi on todettu MEN:in valmistaman patruunan luodin vaipan materiaali, jossa on liikaa tinaa (jota speksi ei määritellyt tarkasti), jolloin piippuun alkoi sarjatulella kertyä vaippamateriaalia. Asiasta oli juttu jossain tämän vuoden DWJ:ssä.
 
G36:n tarkkuusongelman syyksi on todettu MEN:in valmistaman patruunan luodin vaipan materiaali, jossa on liikaa tinaa (jota speksi ei määritellyt tarkasti), jolloin piippuun alkoi sarjatulella kertyä vaippamateriaalia. Asiasta oli juttu jossain tämän vuoden DWJ:ssä.

Tuo aikaisempi artikkeli sanoo, että ammuksia kyllä epäiltiin, mutta nyt kyseessä on uusi tutkimus.
 
Kymmenkunta vuotta on tullut SRA-ympyröissä pyörittyä ja aika paljon mm. tuomaroidessa nähtyä aitiopaikalta miten ne toimii.

Itsellä on SRA tuomar/kouluttajakokemusta suunnillen saman verran enkä pysty erottamaan AR -kalustoa yhtään sen häiriöherkemmäksi kuin mitään muutakaan kisaviritettyä asetta. Mielikuvavaikeus syntyy siitä että kisakentillä näkee enimmäkseen kisa-arskoja ja niiden häiriöt jäävät mieleen.
 
Itsellä on SRA tuomar/kouluttajakokemusta suunnillen saman verran enkä pysty erottamaan AR -kalustoa yhtään sen häiriöherkemmäksi kuin mitään muutakaan kisaviritettyä asetta. Mielikuvavaikeus syntyy siitä että kisakentillä näkee enimmäkseen kisa-arskoja ja niiden häiriöt jäävät mieleen.

Kaikella kunnioituksella sekä kokemusta, että lajia kohtaan, mutta SRA-ammunta on kaikesta huolimatta rata-ammuntaa.

Konstruktiona AR:ssä kaiken pitää olla kohdallaan jotta se on luotettava. Toisaalta AK:ssa jonkin pitää olla todella vakavasti pielessä ennenkuin se ei toimi.
 
Kaikella kunnioituksella sekä kokemusta, että lajia kohtaan, mutta SRA-ammunta on kaikesta huolimatta rata-ammuntaa.

Konstruktiona AR:ssä kaiken pitää olla kohdallaan jotta se on luotettava. Toisaalta AK:ssa jonkin pitää olla todella vakavasti pielessä ennenkuin se ei toimi.

Jaa. SRA on kyllä huomattavasti lähempänä sitä toimintaa ja niitä olosuhteita joissa sotilaat joutuvat toimimaan kovat piipussa kuin ainakin minun aikanani tornin harrastama ampumakatoksesta makuulta patjan päältä 150m tauluun omaan tahtiin kymmenen laukausta. Kisat ja treenit ammutaan maastossa, avoimen taivaan alla niissä olosuhteissa jotka sattuvat vallitsemaan. Siellä kiivetään, hypitään, juostaan, ryömitään etc. aseen kanssa eikä jarrutella vaikka hiekkaa ja muuta paskaa varisee koneistoon.

Konstruktiona AR:ssa on kaikki kohdallaan silloin kun se tulee mil-spec kunnossa linjalta ulos. Kisakoneet taas ovat asia erikseen ja arskan virittäminen ilman että suorituskyky paranee luotettavuuden kustannuksella on oma taiteenlajinsa johon ihan jokainen kylmän raudan kyläseppä ei pysty. AR-15 pohjainen kivääri on kaikkein pitkäikäisin palveluskivääri USA:n puolustushaarojen arsenaalissa eikä sen maan resursseilla yhdestä kiväärityypistä pidettäisi kiinni jos aseen luotettavuudessa olisi jotain moitittavaa. Korvasivathan puolustushaarat ikonin asemaan muodostuneen 1911 -pistoolin italialaisella Berettalla joten ei jenkkejä näissä asioissa pysty hirveästi omiensa suosimisesta tai perinteisiin takertumisesta syyttämään.
 
Jaa. SRA on kyllä huomattavasti lähempänä sitä toimintaa ja niitä olosuhteita joissa sotilaat joutuvat toimimaan kovat piipussa kuin ainakin minun aikanani tornin harrastama ampumakatoksesta makuulta patjan päältä 150m tauluun omaan tahtiin kymmenen laukausta. Kisat ja treenit ammutaan maastossa, avoimen taivaan alla niissä olosuhteissa jotka sattuvat vallitsemaan. Siellä kiivetään, hypitään, juostaan, ryömitään etc. aseen kanssa eikä jarrutella vaikka hiekkaa ja muuta paskaa varisee koneistoon.

Vaikka SRA onkin päätöntä kirmailua hylsykedoilla sukkahousut jalassa vailla suojankäyttöä tai huolenhäivää, eikä sillä siten voida katsoa olevan mitään rajapintaa sotilaskoulutuksen, taktisen aseenkäytön tai aseellisen voimankäytönkään kanssa, niin kaikista puutteistaankin huolimatta se opettaa kotiläksynsä lukeneelle vähintään seuraavat tärkeät asiat:

1. Tilanteenmukainen asekäsittely eri mallisine lippaanvaihtoineen ja häiriönpoistoineen
2. Nopeat ja tarkat tulenavaukset
3. Sovellettujen ampuma-asentojen tehokas käyttö
4. Kyky ampua nopeasti ja tarkasti eri tulimuotoja useaan eri etäisyyksillä olevaan maaliin
5. Kyky ampua ja käsitellä asetta liikkeestä

Yhteenvetona lopputulemana on tehokas aseenkäyttö- ja ampumataito. Se on olosuhteisiin nähden jo varsin hyvä saavutus, jonka vankalle perustalle on hyvä lähteä rakentamaan sotilaan ampumtaitoa ja sen yli. Ongelmana näen lähinnä sen, että SRA saattaa luonteensa ja taktisen näkökulman puutteen vuoksi opettaa jopa vaarallisia taisteluteknisiä toimintamalleja, jotka huonossa tapauksessa saattavat johtaa taistelijan itsensä tuhoon jo hyvissä ajoin ennen minimilaukausmäärän ylittymistä.

Tähän tarkoitukseen amerikkalaiset alunperin lajin esikuvan IPSC:n kehittivätkin huomatessaan sotilaiden ampumataidon säädyttömäksi kehnoksi.
 
Harvinaisen totta. Nimenomaan omaan silmään pistää säntäily aikaa vastaan. Harvemmin toiminta kentällä kaksipuoleisissa harjoituksissa on tuota, joskus pitää olla nopea mutta pääsääntöisesti harkitsevainen, eikä se että kaverit juoksee aikarajaa vastaan "maalirikkaassa ympäristössä" oikein sovi siihen kuvaan. Siksipä kai SRA:han pitää suhtautua vähän niinkuin tekniikkaharjoitteluun yleensä. Tarpeellinen perusta mutta pelkästään tuohon ei saisi rajoittua. Jos siis sodanajan olosuhteita miettii sotilaskoulutuksen kannalta.

Toisekseen SRA:ssa kyse on vain minuuteista/tunneista joilla suoritus tehdään. Sodanajan olosuhteissa aseen pitää pysyä toimintakunnossa päiviä/kuukausia. Tämä ei sinällään ole vastalause AR:ää vastaan, kuten sen varmaan moni heti tulkitsee, vaan korostamaan sitä että SRA tässäkin suhteessa on rajoittunut aika pienelle alueelle sotilaallista toimintaa, eli siihen ammuntaan.

Toki hyvä ja hyödyllinen harrastus ihan sotilastoiminnan kannalta sitä en kiellä. Tuohon kun kylkeen liimaisi pitkiä päiviä kestäviä metsästysreissuja vaativissa olosuhteissa sillä reserviläiskiväärillä sekä kaksipuoleista harjoittelua airsoftin kautta, ehkä jopa virtuaalisesti sotapelejä pelaamalla koska tekniset taidot hioutuu SRA:n kautta. Niin avot. Alkaisi varmaan yksilöpuolen hallinta olemaan hanskassa niin teknisesti kuin taktisesti.

Pelkkä ampumatoiminta sellaisenaan voi tosiaan aiheuttaa ongelmia mind-setin kanssa. Kuten vaikkapa tuolla sotilasliikuntaketjussa kerroin havainnoista Historiallisen miekkailun/kamppailun piirissä verrattuna olympiaurheilulajiksi kehittyneen modernin miekkailun välillä. Moderni miekkailija on nopea hyökkääjä mutta koska laji ja säännöt on kovin rajattuja ja modernisoituja niin historiallisen miekkailun kannalta esim "pelisilmä" ja tekniikat ovat liian hyökkääviä ja itsetuhoisia. Historiallisessa miekkailussa ensiarvoista on suunnitella/harjoitella ja toteuttaa jokainen hyökkäys siten että siitä pääsee vetäytymään pois ilman että vastustaja pääsee iskemään takaisin. Koska tämä on se toiminnan todellisuus ollut vielä silloin kun noilla on ratkottu pätevyyttä sekä sotakentällä että siviilielämän kunniankentillä. Vaikka siis kyseessä on kaksipuoleisesta harjoittelusta, mitä SRA ei ole, niin silti säännöt voivat saada aika radikaaleja muutoksia aikaan miten urheilijat toimivat ja mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Näitä kun sitten hiotaan automaatiotasolle niin...

Anteeksi omalta osaltani kun sotken tätä nippeleihin ja nappeleihin keksittynyttä varustepornoa... :(
 
  • Tykkää
Reactions: TT
Itsellä on SRA tuomar/kouluttajakokemusta suunnillen saman verran enkä pysty erottamaan AR -kalustoa yhtään sen häiriöherkemmäksi kuin mitään muutakaan kisaviritettyä asetta. Mielikuvavaikeus syntyy siitä että kisakentillä näkee enimmäkseen kisa-arskoja ja niiden häiriöt jäävät mieleen.

No sehän kiva, minä taas olen. On niitä kisaviritettyjä Saigoja ja Fallejakin eikä niistä lippaat putoile omia aikojaan jne. AR on toimiva silloin kun kaikki on kunnossa, mutta konstruktiossa ei ole riittävästi "marginaalia" varmistamaan luotettavuus heti jos spekseistä poiketaan. Siksi se on toisaalta kisapyssynä hyvä, koska siinä ei ole samalla tavalla kisaajan kannalta "kuollutta painoa".

PS: IPSC on sukkahousulaji. SRA on larppausta ;)
 
Back
Top