Uusi taistelijan ase

[Sarek1]

Rk ei ollut erityisen herkkä jumittumaan ainakaan silloin vuonna miekka ja nyrkki, jolloin +220/330vrk tuli majailtua sissiteltassa kaikissa sääoloissa. Kovin mitattu pakkanen reissuilla, joista suurin osa sattui tietysti kylmään vuodenaikaan, oli -46 Celsiusastetta juuri siellä missä oltiin. Talvi oli aika kylmä ja Lapissa oli reilun kolmenkympin pakkasia tavan takaa. Pari aseen jäätymistapausta palvelusajalta muistan omille sattuneen, mutta ne korjattiin kenttäoloissa.

Mutta, kaiken saa toki jumiin. Myös morsmaikun.

 

[J0h1F]

Rk ei ollut erityisen herkkä jumittumaan ainakaan silloin vuonna miekka ja nyrkki, jolloin +220/330vrk tuli majailtua sissiteltassa kaikissa sääoloissa. Kovin mitattu pakkanen reissuilla, joista suurin osa sattui tietysti kylmään vuodenaikaan, oli -46 Celsiusastetta juuri siellä missä oltiin. Talvi oli aika kylmä ja Lapissa oli reilun kolmenkympin pakkasia tavan takaa. Pari aseen jäätymistapausta palvelusajalta muistan omille sattuneen, mutta ne korjattiin kenttäoloissa.

Mutta, kaiken saa toki jumiin. Myös morsmaikun.

RK:n hyvä ominaisuus on myös se, että latauskahva ei jäädy erikseen jumiin, ja jos luisti on jäätynyt, voi sitä aina yrittää irrottaa väkivalloin (perä maahan, piippu kulmassa turvalliseen suuntaan, ja napakka polkaisu latauskahvaan). AR:ssä latauskahva kun menee rungon sisällä (jäätyvä kontaktipinta rungon kanssa), eikä ole kiinteä osa lukko-luistiyhdistelmää, jäätyy se paljon tukevammin kiinni.

 

[ctg]

Hannu Urosen .300 UM on päässyt maineeseen. Onneksi olkoon. Kivääri oli täällä viime vuoden puolella muistaakseni ekaa kertaa esittelyssä mutta kukaan ei hehkuttanut sen latausta.

So to put it short: .300 UP is basically our version of 300-221; 221 Fireball case necked up to accommodate .308 caliber bullet. .300 UP is optimized for typical modern match bullets: Nosler Ballistic Tip, Sierra Matchking and Tipped Matchking, Hornady Match and SST, Sako OTM and similar.
Accuracy is on the same level with our .223 rifles, so 0.5 MOA 5 shot groups at 100 meters with match bullets are the norm. We have not been able to achieve the same with 300 BLK.

.300 UP also works very good with affordable bullets like Sako 120A and 143A (124gr FMJ). With these, accuracy of 1.0 MOA or better is the norm and hand loaded ammunition price (without case) is less than 0,30 euros per piece. So hand loaded .300 UP ammunition can be cheaper than affordable but decent quality .223 factory ammo like Topshot, Sellier & Bellot, Fiocchi or Geco.

.223 Rem, .300 UP with Sako 124gr 120A and last .300 UP with Sierra 155gr TMK

We have done all our testing with Sako brass because of the high quality but just like 300 BLK, you can make brass for .300 UP from .223 Remington brass.

.300 UP gives higher muzzle velocities compared to 300 AAC Blackout with same barrel length. This means, that .300 UP meets IPSC Rifle major power factor 320 with 155-160gr or heavier bullet (175gr or heavier for 300 BLK).
For lowered major power factor 280 120gr or heavier bullet can be used (130 gr for 300 BLK). Lowered power factor PF 280 basically means duplicating 7,62×39 ballistics.

Suitable powders for .300 UP major loads are (for example): Hodgdon Lilgun, Hodgdon H110, Winchester 296, Reload Swiss RS30 and Vihtavuori N110.

http://www.thefirearmblog.com/blog/2016/05/12/new-caliber-300-uronen-precision/

Urosen kivääri

 

[Vääpeli]

Villikissa kaliiberien ongelma on, kuten tossa ylhäälläkin. Ei saa olla reikää kärjessä, FMJ?, käyttäytyykö joka kelissä luotettavasti, syöttöhäiriöt 3000-4000 laukausta ilman patruunasta johtuvaa häiriötä? Ja antaako ihan oikeasti ballistista etua? Se että se tippuu 20cm vähemmän 300m päässä on käytännössä merkityksetöntä vs ampujasta johtuvat virheet, ei optiikkaa yms. Massatuontanto, kaliiberin vaihdos, terminaaliballistiikka, läpäisykyky yms....
Ei ole sattumaa, että sotilaskäytössä olevat kaliiberit vaihtuvat hyvin harvoin.

 

[MeriTJ]

En usko että edellä olevaa .300 UP:tä kukaan vakavissaan ehdottaakaan palveluskäyttöön. Toki olisihan se huoltovarmuuden kannalta mainiota kun aseet ja patruunat tulisi Lohjalta (vitsi, hyvinkin tuttu osoite eikä todellakaan massatuotantopaikka). Hienoja aseita, mutta eivät ole sotaväen jakokalustoksi oikeita vehkeitä koska hintataso käsityöstäkin johtuen on melko korkea. Osaamisen puoleen olen ihan varma että tuosta kioskista syntyisi kyllä umpi kenttäkelpoistakin kamaa väljillä toleransseilla halutessaan mutta ovat markkinataloudessa elävä custom-asepaja. Heiltä muuten saa sellaisen "ressun märän unenkin" tilattua mikä kestää kakkaa ilman alumiinisia sisuskaluja, säädettävän kaasuportin voi kääntää "Berserk-asentoon" jolloin hylsy lähtee pihalle vaikka olisi välissä mäyrä ja vaikka kaiken saa mattamustana katu-uskottavasti. Kaikki patruunapesän mitoitukset yms tulee juuri sellaisena kun haluat yms. Harva vaan haluaa maksaa monta tonnia mittatilausaseesta joka on kuin esim perustehdaspyssy jolla somottaa halpaa Barnaulia. Miksi näin pitkä kommentti asiasta? Koska olen heidän todella tyytyväinen asiakas jolla tuollainen "miun maun mukkaan" tehty kivääri kuten karjalainen sanoisi asian.

 

[ctg]

Ei ole sattumaa, että sotilaskäytössä olevat kaliiberit vaihtuvat hyvin harvoin.

Olen miettinyt tätä hetken aikaa, ja olet oikeassa. Normi jannuilla ei ole tarvetta, mutta erikoisjoukoilla soisi olevan mahdollisuus käyttää myös erikoisaseistusta, myös kaliberinsa puolesta. Uronen lupaa sub-moa tarkuutta, mutta ei sano etteikö luoteja voi vaihtaa jos sille on tarve. Kisakalustossa hän on päätynyt tuohon, mutta tilauksella saa mitä haluaa. Niin kait se naapurissakin, missä kavereilla on näkynyt paljonkin modattua kalustoa. Sekä heillä on villitys kokeilla kaikkea. Varsinkin vaimmennettujen aseiden kanssa. SP-5 ja SP-6 patruunaa on helvetin vaikea saada vaikka käsiin sattuisi sattumalta vs val tai vastavaa. Ainakin normijannun.

Erityiskoulutetulla luulisi homman olevan paljon helpompaa. Ostavathan he meiltäkin lapuan patruunaa, mutta en luule että sitä on jaossa ihan joka jormalle heidän osoitteessa.

 

[MeriTJ]

Olen miettinyt tätä hetken aikaa, ja olet oikeassa. Normi jannuilla ei ole tarvetta, mutta erikoisjoukoilla soisi olevan mahdollisuus käyttää myös erikoisaseistusta, myös kaliberinsa puolesta. Uronen lupaa sub-moa tarkuutta, mutta ei sano etteikö luoteja voi vaihtaa jos sille on tarve.

Nyt en ihan päässyt kärryille. Tuollaiseen AR-sukuiseen aseeseen kaliberi vaihtuu helpoiten ilman asesepän visiittiä vaihtamalla koko ns upperi. Eli jos haluat esim ampua vaikka .223/300whisper, blackout, UP/458 Socom niin vaihdat vain kyseisen kaliberin upperin, jopa samat lippaat käy. Valmiiden yllä olevan tasoisten upperien hinta about 1500 + tähtäimet. Luotien vaihto... Ööh... Sehän on ihan mitä omassa kaliberissa aseeseensa lipastaa. Sellaisen detaljitiedon tuosta .300UP:sta bongasin että syö myös .300blackouttia mutta sekin on melko harvinainen kaliberi mutta siihen saa sentään tehdaslatausta. Sellainen kannattaa huomioida että ampuaksesi hiljaisemmin ja huomaamattomammin jo normaaliin esim .223:een joka poistuu lähemmäs 1000m/s piipunsuusta vaimennin vaikeuttaa kummasti tulituksen havaitsemista asiakaspäässä. Tästä ollut viitteitä länsimaisten hat-hat-miesten avattua tulen konfliktialueilla ei tulen kohteena olleet "alkuasukkaat" ole välttämättä edes alkuun kyenneet tajuamaan olevansa tulituksen kohteeena kun käytetty vaimentajaa normaaleilla patruunoilla (ei siis subsoonisia hyshys-latauksia). Tuon olen lukenut useammasta jutusta ja tämä selittää osaltaan miksi vaimentajat ovat yleistyneet erikoismiesten rynnäkkökiväärienkin nokalla. Eli mitään syytä ei ole erikseen mainita että aseella voi ampua ääntä nopeampia ja hitaampia latauksia. Toki yleensä aseen piipun nousu optimoidaan jompaa kumpaa tilannetta varten eli pannaanko väljempää vai tiheämpää kierrettä rihlaan. Tällä on vaikutusta siihen minkä mittaiset ja painoiset luodit vakautuvat parhaiten. Jos käsitin viestisi ihan väärin niin pahoitteluni siitä.

 

[ctg]

Tarkoitin ammuksen latausta ja luodin valitsemista, samanlailla kun Uronen on tehnyt yllä olevan kanssa. Mitkään noista ei ole tehdaslautauksia, ja miten minä ymmärsin hänen .300UM projektin, niin hän oli päätynyt kahteen lähes samankaltaiseen ammukseen - testauksen perusteella.

Naapurin joukot on testanneet urakalla eri ammuksia, niin kontrolloiduissa testi-oloissa, sekä kentällä. Sama koskee niin jenkkien joukkoja kuin joitakin eurooppalaisia pumppuja kuten SAS. Mutta naapuri on tehnyt näitä enemmän, kuten näkyi heidän operaatiostaan ooppera talolla.

Verrattuna länsimaisiin ryhmiin, ei ainoastaan heidän työkalunsa, mutta myös heidän operaatio taktiikkansa on ortodokseja länsimaihin verrattuna. Tuota halua erikoistua kauttaaltaan on se asia mitä hain takaa edellisessä viestissäni. Ja heille, uusi taistelijan ase tapahtuu melkein kaiken aikaa, kun taas me ollaan pitäydytty perinteisessä linjassa.

 

[MeriTJ]

Sattuipa mainio ylläolevaa keskusteluamme sivuava artikkeli silmään jossa pyörii M249 (juu juu, on kevyt konekivääri ja siten enemmän ryhmäkohtainen ase) mutta se mikä on mielenkiintoista että SAW löytyy myös kaliberissa .300 Blackout jota kehutaan vaimennettuna subsonisilla tai ääntä nopeammilla soivaksi peliksi.

Lähde: http://www.sadefensejournal.com/wp/?p=3530

"

MGA SAW K
29 April, 2016 · Features, V8N1, Volume 8

ABOVE: Firing the MGA SAW K in .300 Blackout from an overlook in the badlands of Utah.

“Squad Automatic Weapon”- the “SAW.” The phrase has meant many different things to people over the years. Older veterans will consider that a SAW has to be in .30 caliber so it can work a beaten zone out at 1000 yards. Defilade, enfilade, grazing fire, plunging fire, and suppressive fire on assault or effective cover for your platoon to unass an AO gone bad. The Browning 1919A4, M60GPMG, MAG58, PKM all come to mind as Squad Automatic Weapons. In the 1970s, the US and NATO moved away from that idea, planning 6mm or 5.56mm belt feds to lighten the load and spread the wealth a bit more- allowing easier access to belt fed fire in the line. The Communist Bloc had already done this with the RPD, and drum fed RPK, both in 7.62x39mm and RPK-74 in 5.45x38mm. Grumpy old soldiers considered these new 5.56mm belt feds nothing more than automatic rifles, great for close in firepower but not capable of the longer range fighting the “SAW”
required as a tool.

MGA SAW K belt fed machine gun in .300 Blackout, with 100 round soft pack and suppressor.
Combat has proven that to be somewhat of a falsehood, and the FN Mimimi, the M249, the Negev, and other 5.56mm belt feds have done the job and proven to be excellent fighting tools for the soldiers. It is true that in Afghanistan and Iraq fighting, the 5.56x45mm round was not the optimum at longer ranges. There is always the nagging thought in the back of people’s minds that they’d like to have a heavier caliber- more reach, more hitting power, more options, but staying in a smaller package. FN’s MK48, and the lightweight M240 variants from FN and Barrett are opening doors at longer ranges, and of course US Ordnance’s M60E6 is crossing the weight/range barrier. All fine products for today’s warriors.

What we’re looking at in the MGA SAW series of multi-caliber belt feds is an entirely different creature, which provides a myriad of options and choices of caliber. Not your father’s (Or grandfather’s) SAW.

US Machine Gun Armory, LLC is one of the newer companies in the belt fed market- innovative and focused on making one product with many different features- the MGA SAW. John Kokinis, Director of Research & Development of MGA, first appeared on the small arms scene about ten years ago- this author was on a trip into Serbia and John traveled there as well, to fire many different weapons that were not available in the US. We piled up the brass in Cacak, and spent many hours discussing mechanisms, calibers, and historic designs with other knowledgeable small arms experts. He was focused at that time on learning about all of the designs that he could. The fact is, that even then John Kokinis’ dream was to make a belt fed machine gun that met all the needs of the modern battlefield. He spoke about multiple calibers, compact size, and maintaining a long reach with a highly reliable package.

SADJ will be performing a full MilSpec test on the MGA SAW in the future, and we have some other articles planned on MGA’s products. Kokinis offered us the opportunity to have a quick preview at the range with the MGA SAW K- the short version, at a local range. With an offering of calibers to choose from, we asked for .300 Blackout subsonic, 5.56x45mm, and 7.62x51mm. MGA also offers 5.45x39mm, 6.8mm SPC with new links, 7.62x39mm, and .260 Remington. All of these calibers can be fired from the same base weapon by changing out barrel, bolt and a few other parts as needed.

Battlefield Vegas Instructor Drew Brown firing the MGA SAW K in .300 Blackout in their indoor range.
Matthew Supnick, Operations Manager at Battlefield Vegas, invited SADJ to bring MGA over and have our test firing at their indoor Las Vegas facility. I mention “indoor” because Ron Cheney recently told SADJ that they had a new 160 acre outdoor range and facility near Las Vegas and it would be opening soon.

The MGA SAW K fired reliably and was very controllable for all of the testers who tried it. 5.56x45mm and 7.62x51mm were as expected, with the 7.62 being a bit of a surprise at how controllable it was. The real star of the show was our desire to fire it in .300 Blackout in both supersonic and subsonic levels. MGA’s design is to simply switch out a barrel for the subsonic- easy to do, and keeping the suppressor on it gives the operator a dedicated super-quiet belt fed at easy access. We had no malfunctions in either level of .300 blackout, and this was clearly an easy to control and very accurate machine gun.

We’re looking forward to our full MilSpec test on the MGA SAW series, and will bring the readers a more in-depth report on the MGA SAW very shortly.

Machine Gun Armory
www.machinegunarmory.com

Battlefield Vegas
www.battlefieldvegas.com

"

Source & all rights to: http://www.sadefensejournal.com/wp/?p=3530

 

[Sarek1]

Morsmaikkua eli rk 62:ta eivät lastentaudit vaivaa, mutta jokunen bugi pyrkii silloin tällöin esille:

 

[wee]

Työnnän lusikkani tähänkin keskusteluun. Loppujen lopuksi lienee melko yhdentekevää mikä TT4 tyyppinen rynnäkkökivääri kaliperissa 7.62/5.56/5.45 tavallisella kiväärimiehellä on käsissään. Sodat ratkaistaan ja taistelut voitetaan ihan muilla asejärjestelmillä kun jalkaväen rynnäkköpyssyillä. RK/AK kalusto on täysin riittävää suomalaiseen käyttöön jos muut tekijät ovat kohdillaan. Kuten koulutus, tahto, johto, logistiikka, huoltoketju ja huoltovarmuus. Siinä on avain voittoon. Ei käytettävän peruskiväärin mallissa.

Mikä sota tai suurempi taistelu olisi viimeksi voitettu tai hävitty sen perusteella, minkälainen rynnäkköpyssy perusjampalla oli käytössään? Rajauksena vaikka vuoden 1945 jälkeinen aika?

Tästä syystä pidän nykypäivänä massiivisia rynnäkkökiväärien uusimiskampanjoita tai spekulointeja yhden mallin paremmuudesta toisiinsa nähden melko tarpeettomina ja yhdentekevinä turhana ajanhukkana. Etenkin jos olemassa olevaa mallia on varastoissa määrällisesti tarpeeksi ja se on laadullisesti kunnossa, ei sitä ole mielestäni mitään järkeä lähteä kovalla rahalla uusimaan. Mielummin panostaisin saman rahan esimerkiksi pimeännäkökyvyn parantamiseen operatiivisissa joukoissa, tulenjohtojärjestelmien parantamiseen, epäsuoran tulen ampumatarvikkeisiin ja komppaniatasolla etenkin perus taisteluvälinemateriaalin massamaiseen hankkimiseen. Esimerkiksi "Tyhmiä" patruunoita, kertasinkoja, käsikranaatteja, heittimen kranaatteja, räjähdysaineita, nalleja ja tulilankoja varastoituna ja hajasijoitettuna niin mielipuolisia määriä ympäri maan, että sitten kun niitä tarvitaan niin niitä ei tarvitse säännöstellä vaan sanoa "antaa palaa vaan".

Jos olemassa olevien mallien uusiminen ja vaihtaminen tulee jossainvaiheessa ajankohtaiseksi (ehkä 2040-60 luvuilla), niin keskeisiä miettittäviä seikkoja ovat niin kokonaisten aseidenkin kun varaosien ja komponenttien huoltovarmuus sekä käytettävä patruunatyyppi. Kaikki sellaisiksi, että pystymme tarvittaessa käymään liittolaisten varikoilla kriisitilanteissa pummaamassa pyssyä, kuulaa ja varaosaa mieluiten ilmaiseksi. Todennäköisesti näitä tulee saamaan, koska jokainen liittolainen lähettää taistelevalle liittolaiselle mielummin materiaalia hassattavaksi kun lihaa tapatettavaksi. Koskee kaikkia aselajeja ja sotakaluja. Liittoutumattomuus sekä kotimainen tuotanto ulkomaisine yhteensopimattomuuksineen on tyhjien varastojen, "eioon" ja tuhon tie omasta mielestäni.

 

[miheikki]

^Mulle välttäisi henkilokohtaiseksi aseeksi Mogadishun bazaarista hankittu kalasnikovi, jos sen rinnalle saisi rannetietokoneen tilannenäytöllä ja yksinkertaisella epäsuoran tilaamis -mahdollisuudella.

 

[Aquilifer]

Työnnän lusikkani tähänkin keskusteluun. Loppujen lopuksi lienee melko yhdentekevää mikä TT4 tyyppinen rynnäkkökivääri kaliperissa 7.62/5.56/5.45 tavallisella kiväärimiehellä on käsissään. Sodat ratkaistaan ja taistelut voitetaan ihan muilla asejärjestelmillä kun jalkaväen rynnäkköpyssyillä. RK/AK kalusto on täysin riittävää suomalaiseen käyttöön jos muut tekijät ovat kohdillaan. Kuten koulutus, tahto, johto, logistiikka, huoltoketju ja huoltovarmuus. Siinä on avain voittoon. Ei käytettävän peruskiväärin mallissa.

Mikä sota tai suurempi taistelu olisi viimeksi voitettu tai hävitty sen perusteella, minkälainen rynnäkköpyssy perusjampalla oli käytössään? Rajauksena vaikka vuoden 1945 jälkeinen aika?

Tästä syystä pidän nykypäivänä massiivisia rynnäkkökiväärien uusimiskampanjoita tai spekulointeja yhden mallin paremmuudesta toisiinsa nähden melko tarpeettomina ja yhdentekevinä turhana ajanhukkana. Etenkin jos olemassa olevaa mallia on varastoissa määrällisesti tarpeeksi ja se on laadullisesti kunnossa, ei sitä ole mielestäni mitään järkeä lähteä kovalla rahalla uusimaan. Mielummin panostaisin saman rahan esimerkiksi pimeännäkökyvyn parantamiseen operatiivisissa joukoissa, tulenjohtojärjestelmien parantamiseen, epäsuoran tulen ampumatarvikkeisiin ja komppaniatasolla etenkin perus taisteluvälinemateriaalin massamaiseen hankkimiseen. Esimerkiksi "Tyhmiä" patruunoita, kertasinkoja, käsikranaatteja, heittimen kranaatteja, räjähdysaineita, nalleja ja tulilankoja varastoituna ja hajasijoitettuna niin mielipuolisia määriä ympäri maan, että sitten kun niitä tarvitaan niin niitä ei tarvitse säännöstellä vaan sanoa "antaa palaa vaan".

Jos olemassa olevien mallien uusiminen ja vaihtaminen tulee jossainvaiheessa ajankohtaiseksi (ehkä 2040-60 luvuilla), niin keskeisiä miettittäviä seikkoja ovat niin kokonaisten aseidenkin kun varaosien ja komponenttien huoltovarmuus sekä käytettävä patruunatyyppi. Kaikki sellaisiksi, että pystymme tarvittaessa käymään liittolaisten varikoilla kriisitilanteissa pummaamassa pyssyä, kuulaa ja varaosaa mieluiten ilmaiseksi. Todennäköisesti näitä tulee saamaan, koska jokainen liittolainen lähettää taistelevalle liittolaiselle mielummin materiaalia hassattavaksi kun lihaa tapatettavaksi. Koskee kaikkia aselajeja ja sotakaluja. Liittoutumattomuus sekä kotimainen tuotanto ulkomaisine yhteensopimattomuuksineen on tyhjien varastojen, "eioon" ja tuhon tie omasta mielestäni.

Olet täysin oikeassa. Haluan kuitenkin lisätä tähän, että sen rynnäkkökiväärin tärkeyttä ei saa kuitenkaan vähätellä. Sille jääkärille, joka siellä poterossa morsiantaan halaa, se on hyvin tärkeä esine. Jos hän kokee sen huonoksi, syystä tai toisesta, on sillä suuri vaikutus moraaliin, taistelutahtoon ja ennen kaikkea näkemykseen omasta kyvystä ja tehokkuudesta. Kun lukee vaikka brittien kokemuksia Persianlahden sodan aikana, jolloin heidän SA-80 aseensa osoittautuivat käytännössä käyttökelvottomiksi, niin se katkeruus joka sotilaiden kommenteissa tulee esiin on hyvin voimakasta.

 

[SJ]

Olet täysin oikeassa. Haluan kuitenkin lisätä tähän, että sen rynnäkkökiväärin tärkeyttä ei saa kuitenkaan vähätellä. Sille jääkärille, joka siellä poterossa morsiantaan halaa, se on hyvin tärkeä esine. Jos hän kokee sen huonoksi, syystä tai toisesta, on sillä suuri vaikutus moraaliin, taistelutahtoon ja ennen kaikkea näkemykseen omasta kyvystä ja tehokkuudesta. Kun lukee vaikka brittien kokemuksia Persianlahden sodan aikana, jolloin heidän SA-80 aseensa osoittautuivat käytännössä käyttökelvottomiksi, niin se katkeruus joka sotilaiden kommenteissa tulee esiin on hyvin voimakasta.

Ja tuo on erittäin tuhoisaa kaikille taistelusuunnitelmille, sillä vaikka suunnitelma on tuhota vihollinen epäsuoralla tms. niin jalkaväkeä tarvitaan edelleenkin pitämään vihollisen aloillaan sitä tuhoamista varten.


Ja mitä taas tulee siihen että jalkaväen aseistusta tahallaan laiminlyödään, niin miettikää niitä kaikkia kertoja kun joku takaportaan kenraali on ilmoittanut, että "nämä uudet kotkotukset vain kannustavat ammusten tuhlaukseen"! Ainakin yhdessä tapauksessa se vanhempi suustaladattava kivääri olikin se kivääri joka kannusti ammustentuhlaukseen, kun ukot eivät uskaltaneet seisoa rivissä tarpeeksi kauan tähdätäkseen, kun vastapuoli ampui nopeampaan tahtiin.

Itse tuossa kivääriasiassa keskittyisin siihen, että taistelija kykenee tuhoamaan maalinsa mahdollisimman nopeasti ja "helposti". "Helposti" siis tarkoittaen sitä, että taistelija kykenee toimimaan myös niissä hankalammissa tilanteissa. PP-tähtäin tulee ekana mieleen ja jos koko asetta oltaisiin vaihtamassa, niin ennemmin M4, kuin M16, mahdollisesti harkitsisin jopa MP-7:ään menoa armeijan pääaseena.

 

[wee]

Olet täysin oikeassa. Haluan kuitenkin lisätä tähän, että sen rynnäkkökiväärin tärkeyttä ei saa kuitenkaan vähätellä. Sille jääkärille, joka siellä poterossa morsiantaan halaa, se on hyvin tärkeä esine.

Olet täysin oikeassa asiassa. Ilmaisin turhan laveasti itseäni. Tarkennettakoon että esimerkiksi päämallit AK, AR15, FN-SCAR, HK4xx ovat suuressa mittakaavassa yhdentekevän samanlaisia lopputuloksen kannalta. Miksei G36 jos saavat ongelmat poistettua. AK sarjaa on turha mielestäni alkaa uusimaan tässä ja seuraavien vuosien taloustilanteessa ja budjettipaineessa, sen verran kuranttia kamaa on varastoissa vielä tallessa. Jos ylläolevista jotain pitäisi jotain ottaa, niin sitten halpaa 5.56 surplus arskaa jos tarjolle tulisi. Mutta ehdottomasti "natoyhteensopivana" eli 1:7 ruuvilla, huoltovarmuussyistä tämäkin. Ja flat toppina että erikoismiehet tykkäävät.

Toisaalta oli ase mikä tahansa, on huollon porrastaminen kriittinen juttu kriisistä selviämisen kannalta. Jos uhkakuva-arvioiden perusteella nopeasti kehittyvä ja korkeintaan muutaman viikon kestävä sotilaallinen kriisi on todennäköisin sotilaallinen uhka, korostuu huollon porrastamisen merkitys. Jos vihollinen hyökkää nopeasti ja ennalta-arvaamattomasti, tulee sotamateriaalia olla maassa jo varastoituna enemmän kun riittävästi käyttöä varten koska suuriin täydennyksiin tuskin jää aikaa ennenkuin vainolainen tulee luvatta maahan. Jos myös itse kriisi jää ajallisesti lyhyeksi, ei liittolaisten apua ehditä saamaan tai sitä ei välttämättä tarvitakkaan. Jos muut kamppailevat samaan aikaan, ei apua välttämättä kovinkaan paljoa saada, koska ainakaan euroopan mailla ei oikeastaan ole mitään mitä antaakkaan. Tästä syystä pidän huollon porrastamista ja mielipuolisten tvälmateriaalin varastojen hamstraamista etukäteen kriittisenä tekijänä. Edulliset hankintasopimukset hyviksi tunnetuilta ulkomaisilta toimittajilta joilla on osaamista tehdä laadukasta komppaniatason sotaromua (esim Romania, Bulgaria ja Kiina) ja sitten koneet käyntiin ja tekemään meille speksattua patruunaa, käsikranaattia, kertasinkoa, heittimenkranaattia jne. Nämä sitten visusti talteen asianmukaisesti pakattuna ja varastoituna pahan päivän varalle hyvien logististen yhteyksien varrelle, ja uusi erä sitten hankintaan 25 vuoden kuluttua jos mitään ei ole tapahtunut. Jos taas tapahtuu, varastojen ja konttien ovet sepposen selälleen ja joka ukolle jaetaan sinkkiämpäreittäin paruunoita, heitteitä ja selän leveydeltä kertasinkoja. Noin karrikoidusti.

 

[wee]

Ja tuo on erittäin tuhoisaa kaikille taistelusuunnitelmille, sillä vaikka suunnitelma on tuhota vihollinen epäsuoralla tms. niin jalkaväkeä tarvitaan edelleenkin pitämään vihollisen aloillaan sitä tuhoamista varten.

Kyllä, samaa mieltä.

Ja mitä taas tulee siihen että jalkaväen aseistusta tahallaan laiminlyödään, niin miettikää niitä kaikkia kertoja kun joku takaportaan kenraali on ilmoittanut, että "nämä uudet kotkotukset vain kannustavat ammusten tuhlaukseen"!

Siinä mielessä olen eri mieltä, että meillähän ei varsinaisesti "laiminlyödä" mitään. Meillä on varastoissa enemmän toimivia ja hyväkuntoisia, jopa uusia rynnäkkökivääreitä kun meillä on taistelijoita kenttä-armeijassa. Epäilen myöskin, johtaako rynnäkkökiväärin ja kaliberin vaihto toiseen merkittävään patruunakulutuksen nousuun. Voihan se, jos ukot pystyvät logistisesti järkevämpää patruunaa enemmän kantamaan mukana ja kuorma-autot sitä enemmän eteen roudaamaan.

MP7, harkitaan asiaa sitten kun tuotantomäärät ovat useita miljoonia ja se on laajassa käytössä useammassa kymmenessä maassa ja mielellään potentiaalisessa liittolaismaassa. Ja patruunatuotantokin on vähintään samalla mallilla kun 5.56:lla tänäpäivänä. Ei missään tapauksessa kannata pienen ja liittoutumattoman maan ottaa käyttöönsä mitään marginaaliasetta ja patruunaa, noin omasta mielestäni.

 

[SJ]

Miksei G36 jos saavat ongelmat poistettua.

Käsittääkseni vientimallit on tehty hieman jykevämmin eikä niissä ole havaittu ongelmia. Joten näkisin että siinä samalla voisi kysyä niiden susikappaleiden hintaa, jotta ei sotapyssyjä tarvitse kuluttaa koulutuksessa ja saisi kai siinä samalla myös lippaita ja muita härpäkkeitä joille kyllä löytyy käyttöä.

 

[SJ]

MP7, harkitaan asiaa sitten kun tuotantomäärät ovat useita miljoonia ja se on laajassa käytössä useammassa kymmenessä maassa ja mielellään potentiaalisessa liittolaismaassa. Ja patruunatuotantokin on vähintään samalla mallilla kun 5.56:lla tänäpäivänä. Ei missään tapauksessa kannata pienen ja liittoutumattoman maan ottaa käyttöönsä mitään marginaaliasetta ja patruunaa, noin omasta mielestäni.

Nyt kun mainitsit, niin vilkaiseppa Norjaa: https://en.wikipedia.org/wiki/Heckler_&_Koch_MP7#Users

Käsittääkseni heillä ainakin tarkka-ampujat kuskaavat noita sivuaseena.

 

[SJ]

Siinä mielessä olen eri mieltä, että meillähän ei varsinaisesti "laiminlyödä" mitään. Meillä on varastoissa enemmän toimivia ja hyväkuntoisia, jopa uusia rynnäkkökivääreitä kun meillä on taistelijoita kenttä-armeijassa. Epäilen myöskin, johtaako rynnäkkökiväärin ja kaliberin vaihto toiseen merkittävään patruunakulutuksen nousuun. Voihan se, jos ukot pystyvät logistisesti järkevämpää patruunaa enemmän kantamaan mukana ja kuorma-autot sitä enemmän eteen roudaamaan.

Luulen, että ymmärsit tarkoitukseni väärin. Ei kyse ole siitä, että aseet eivät toimisi, vaan jos ukot eivät tunne niiden olevan ajantasalla, niin se haittaa moraalia. Ja tuo tapaus jossa oli kyse patruunakulutuksesta, niin se oli siitä jotuvaa, että ylemmät portaat eivät halunneet vaihtaa aseita, koska tehtaat oli tehty valmistamaan vanhaa ja varastot oli vanhoja täynnä. Joten keksittiin tekosyy miksi jatkaa vanhan käyttöä. Sitten huomattiin, että kun vanhentuneella kalustolla alkoi sotimaan uutta vastaan, niin omat eivät uskaltaneet käyttää niitä tehokkaalla tavalla ja se johti siihen, että ase laukaistiin vähän siihen suuntaan tai taivaalle.

 

[kimmo.j]

Kyllä, samaa mieltä.



Siinä mielessä olen eri mieltä, että meillähän ei varsinaisesti "laiminlyödä" mitään. Meillä on varastoissa enemmän toimivia ja hyväkuntoisia, jopa uusia rynnäkkökivääreitä kun meillä on taistelijoita kenttä-armeijassa. Epäilen myöskin, johtaako rynnäkkökiväärin ja kaliberin vaihto toiseen merkittävään patruunakulutuksen nousuun. Voihan se, jos ukot pystyvät logistisesti järkevämpää patruunaa enemmän kantamaan mukana ja kuorma-autot sitä enemmän eteen roudaamaan.

MP7, harkitaan asiaa sitten kun tuotantomäärät ovat useita miljoonia ja se on laajassa käytössä useammassa kymmenessä maassa ja mielellään potentiaalisessa liittolaismaassa. Ja patruunatuotantokin on vähintään samalla mallilla kun 5.56:lla tänäpäivänä. Ei missään tapauksessa kannata pienen ja liittoutumattoman maan ottaa käyttöönsä mitään marginaaliasetta ja patruunaa, noin omasta mielestäni.

Laiminlyönti on tietysti näkökulma kysymys.
Jos kuitenkin katsotaan millainen on nykyaikaisen jalkaväkitaistelijan henkilökohtainen ase ja aseen varustus, voidaan todeta, ettei alkuperäinen RK ole mikään tavoiteltava tila tänään, tai huomenna.
Toki modernosiontia on käynnissä, mutta kyse on vain vanhan tekohengityksestä.
Punapistetähtäimen hyödyistä olemme lukeneet jalkaväen ammattilaisten mielipiteitä, puhumattakaan vakavasti otettavien aseharrastajien näkemyksiä, joten ei siitä enempää.

Myös näkemys "toimivaa ja hyväkuntoista" on mielestäni ongelmallinen. Olihan Ladakin jonkun mielestä toimiva ja hyväkuntoinen, mutta ei sitä parhaalla tahdollakaan voinut sanoa hyväksi autoksi. Eli verrattuna mihin.

Mitä tulee MP7:n a-tarvike kulutukseen ja itse aseen valintaan.
En ota kantaa siihen onko itse MP7 paras luokassaan, mutta eihän se ole varsinainen jalkaväen henkilökohtainen ase. Asehan on tarkoitettu sellaisen sotilaan henkilökohtainen ase joka sotii pääsääntöisesti muulla kuin henk.koht. aseellaan ja tarvitsee kevyen aseen joka ei ole tiellä siinä varsinaisessa tehtävässä, mutta tarvittaessa pystyy puolustamaan itseään tehokkaasti. Helppokäytöisyys ja tulivoima ovat merkittäviä asioita tässä. A-tarvikkeiden kulutus on siis todennäköisesti maltillista ja merkityksetöntä kokonaiskuvan kannalta. Suurimmat esteet hankinnalle ovat rahoitus, mutta ennen kaikkea ajatuksen modernius ja poikkeavuus perinteisestä näkemyksestä.