Uusi taistelijan ase

[wee]

Herrojen Kimmo J. ja SJ kanssa pitkälti samaa mieltä.

Mielestäni meidän RK tilanne ei ole missään nimessä huono tällähetkellä. Aseita on varastoituna enemmän kun riittävästi. Ja myös asekanta on kokonaisuudessaan toimivaa ja hyväkuntoista. Tästä pidän kiinni ja perustelen sillä, että varastoituna oleva RK72 ja 56 kanta on joko kokonaan uutta tai erittäin vähän käytettyä. Uskon myös, että vain pieni osa RK62 kannasta on kiertänyt varusmies- ja reserviläiskoulutuksessa suurimman osan ollessa varastoituna uutena. Varmaa tietoa tästä minulla ei ole, mutta näin oletan asian olevan. Asekysymyksessä pidän patruunatilannetta kriisitilannetta ajatellen heikoimpana lenkkinä.

RK62:sta olen samaa mieltä. Reserville varatuista RK:ista pidän sitä heikoimpana jos sota-aseesta tai rytöpyssystä puhutaan. Soveltuvin se on ampumaradalle RK10 ammuntoihin, Taistelukentälle ottaisin milloin tahansa mielummin RK56:n tai 72:n. Syynä väljemmät toleranssit, kovakromaus, taistelukentän käyttöön paremmin soveltuvat (päivä)tähtäimet, parempi ampumaergonomia koska lyhyempi ja suorempi piippu-perä linja. Ei pidä myöskään unohtaa sitä positiivista kenttäkokemusta jota AK7/AKM/AK74 -sarjalta on kerätty viimeisen 60-vuoden aikana. RK-sarjaa ei ole käytännössä koeponnistettu oikeissa sodissa lainkaan.

Punapistekysymys on tärkeä osalle joukoista. Se edellyttää modifiointia olemassaolevaan asekantaan, mutta on ratkaistavissa ainakin AKM:ien kanssa. Varsinkin jos valtiolla ei ole "pikkurahasta" puutetta...

 

[J0h1F]

RK62:sta olen samaa mieltä. Reserville varatuista RK:ista pidän sitä heikoimpana jos sota-aseesta tai rytöpyssystä puhutaan. Soveltuvin se on ampumaradalle RK10 ammuntoihin, Taistelukentälle ottaisin milloin tahansa mielummin RK56:n tai 72:n. Syynä väljemmät toleranssit,

Sekoitat nyt välyksen ja toleranssit. Väljemmät toleranssit ovat aina huonompi asia, koska se johtaa siihen, että koneistustyö on epätarkempaa ja osat sopivat huonommin toisiinsa (=ovat yksilöitä). Välykset taas mahdollistavat osien liikkumisen (on tarpeellinen, jopa suotava toimintavarmuuden kannalta), vaikka koneistossa olisikin jonkin verran roskaa.

kovakromaus,

Tätä on muuten tutkittu, ja ainoa hyöty on silloin, jos käytetään korroosiota aiheuttavia elohopeanalleja tai asetta ei huolleta, tai jos hylsyt ovat pinnoittamatonta terästä (voivat jäädä kiinni patruunapesään helpommin). Teräsvaippaiset eivät saksalaistutkimusten mukaan kuluta kromaamattomia nykyaikaisia kromimolybdeeniteräspiippuja yhtään enempää kuin kovakromattujakaan.
Ja nykyäänhän jopa venäläinen patruunatuotanto on luopunut elohopeanalleista, ainakin export-tuotteissaan.

taistelukentän käyttöön paremmin soveltuvat (päivä)tähtäimet,

62:ssa tähtäimet ovat kyllä ongelma, onneksi 95 meni paljon parempaan suuntaan, hämärätähtäimen hahlo on siinä aika hyvä.

parempi ampumaergonomia koska lyhyempi ja suorempi piippu-perä linja.

Tämähän on tosiaan toinen alkuperäisen RK 62:n ongelmista, polvelta ja pystystä ja sovelletuista asennoista ammuttaessa eron 95:een (jossa on suora linja) huomaa selkeästi. Onneksi 62M tulee muuttamaan asian.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä positiivista kenttäkokemusta jota AK7/AKM/AK74 -sarjalta on kerätty viimeisen 60-vuoden aikana. RK-sarjaa ei ole käytännössä koeponnistettu oikeissa sodissa lainkaan.

RK:n toimintaperiaate on kuitenkin sama kuin AK:ssa, ainoa ero koneistossa on tiukemmat koneistustoleranssit ja siten paremmin istuvat osat. Ainakin jyrsityn rungon (pl. 62-76:n prässätty runko) pitäisi olla kestävämpi, kuin prässätyn.

Punapistekysymys on tärkeä osalle joukoista. Se edellyttää modifiointia olemassaolevaan asekantaan, mutta on ratkaistavissa ainakin AKM:ien kanssa. Varsinkin jos valtiolla ei ole "pikkurahasta" puutetta...

Ainakaan RK 72:een eli MPi-KMS-72:een optiikoiden kiinnitys ei onnistu, sillä sen kylkeen ei ole tehty kiinnitysmahdollisuutta sivukiskolle. Myöskään RK 56:ssa (Norinco Type 56 ja Type 56-2) tätä mahdollisuutta ei ole.
RK 62:n kanssa kyse on pelkkien ruuvireikien poraamisesta (sekä sitten yhteensopivasta sivujalasta), jonka jyrsitty laatikko kestää hyvin.

 

[CV9030FIN]

Herrojen Kimmo J. ja SJ kanssa pitkälti samaa mieltä.

Mielestäni meidän RK tilanne ei ole missään nimessä huono tällähetkellä. Aseita on varastoituna enemmän kun riittävästi. Ja myös asekanta on kokonaisuudessaan toimivaa ja hyväkuntoista. Tästä pidän kiinni ja perustelen sillä, että varastoituna oleva RK72 ja 56 kanta on joko kokonaan uutta tai erittäin vähän käytettyä. Uskon myös, että vain pieni osa RK62 kannasta on kiertänyt varusmies- ja reserviläiskoulutuksessa suurimman osan ollessa varastoituna uutena. Varmaa tietoa tästä minulla ei ole, mutta näin oletan asian olevan. Asekysymyksessä pidän patruunatilannetta kriisitilannetta ajatellen heikoimpana lenkkinä.

RK62:sta olen samaa mieltä. Reserville varatuista RK:ista pidän sitä heikoimpana jos sota-aseesta tai rytöpyssystä puhutaan. Soveltuvin se on ampumaradalle RK10 ammuntoihin, Taistelukentälle ottaisin milloin tahansa mielummin RK56:n tai 72:n. Syynä väljemmät toleranssit, kovakromaus, taistelukentän käyttöön paremmin soveltuvat (päivä)tähtäimet, parempi ampumaergonomia koska lyhyempi ja suorempi piippu-perä linja. Ei pidä myöskään unohtaa sitä positiivista kenttäkokemusta jota AK7/AKM/AK74 -sarjalta on kerätty viimeisen 60-vuoden aikana. RK-sarjaa ei ole käytännössä koeponnistettu oikeissa sodissa lainkaan.

Punapistekysymys on tärkeä osalle joukoista. Se edellyttää modifiointia olemassaolevaan asekantaan, mutta on ratkaistavissa ainakin AKM:ien kanssa. Varsinkin jos valtiolla ei ole "pikkurahasta" puutetta...

Palataanpas tähän RK on p*ska ase keskusteluun taas.

Ensinnäkin RK72 ja RK56 aseet on ja tulee olemaan ensimmäisenä paalattavaa kamaa, olisi jo paalattu tarpeettomina jos nykyinen PuMi ja ex-PuVa PJ ei käyttäisi asiaa populistisena keppihevosena, myydähän tai lahjoittaahan terrorismin vastaiseen taisteluun niitä ei voi Eki sedän ja Tarjan päätösten vuoksi. PV tulee jollain aikataululla uusimaan rynnäkkökiväärinsä ja modulaarisen 5.56 kalipeerisen aseperheen edut tunnustetaan (vrt. esim ERIKJ ase valinta), mutta rahaa koko asekannan uusimiseen ei ole. Kun se alkaa, alkaa se itämaan aseista.

RK62 (ja edelleen RK95) on parannettu painos AK/AKM perheestä...voisi sanoa että siinä on kaikki hyvät puolet AK:sta ja poistettu huonoja puolia:
- RK on edelleen erittäin AK sukuisen luotettava vaativissa oloissa, tämä on todistettu mm. A-maassa ihan konkreettisesti. Samoin tämä todistetaan lähes päivittäin JPR:ssa loka-huhtikuussa joka vuosi. AK:n väljemmät toleranssi eivät luotettavuutta vrt RK lisää, vain heikentää tarkuutta. Vaikkakin ovat kivan kevyitä kantaa, peltirunkoiset aseet eivät kestä käyttöä kuten jyrsitty runkoiset, siksi RK71:n ei ole jaossa vm koulutuksessa.
- RK on tarkka, jota AK ei ole. RK:lla pystytään vaikuttamaan kauemmas kun AK:lla. Ihan käytönnäössä todeksi nähty kun PSJ:t ampuvat samoja tst-ammuntoja RK54:lla ja RK62:lla. Syynä on pidempi tähtäinväli ja tähtäimet. Toki AK:n hahlot ovat periaatteessa pikatilanteissa nopeammat, mutta kouluttamalla RK:n käyttäjät ampumaan hämärähaloilla lähelle päästään ihan saamaan lopputulokseen. Myönnän toki että RK62:n takatähtäimen reikä on turhankin ahdas, mutta edeellen tämäkin on korjattu RK95:ssa. Ja osin nämäkin ongelmat ratkaisee tulevaisuudessa lisääntyvät punapisteet, jotka muuten saa kiinni jo nyt kaikkiin RK95:n ja lähes kaikkiin (pian kaikkiin) RK62:n. BTW minkälaiset tähtäimet siinä M16:a on...oliskohan ollut diopterityyppiset
- Kovakromatulla piipulla ei ole mitään käytännön hyötyä sota käytössä: aseella ei ammuta kymmeniätuhansia laukauksia sodassa. RA- Käytössä kovakromattu pippu toki tuo kestävyyttä ja salli halvemmilla patruunoilla harjoittelun, mutta PV:ssa tämä on ratkaistu kierrättämällä aseita useammin ja ampumalla laadukkaampaa patruunaa. Eikä muuten niitä SA-käyttöön varattuja itä-Saksan rautavaippapatruunoita saa muutenkaan rauhan aikana ampua koska elohopeanalli...
- RK on pimeätoimintakyinen. Sekä RK62:n ja RK95:n käy jo nyt kaikki jakotavara SA-intin valonvahvisimet (VV2000, VVLite, VV3X...). Yhteenkään AK-sukuiseen nämä eivät käy, ei näitä tulla sellaisiksi modamaankaan.
- RK on kaliperistaan huolimatta hyvin hallittava, toisin kun AK. Ameriikan ja muutaman muun maan ammattipojat A-maassa olivat aivan haltioissaan aseesta, jossa riittää iskuvoimaa ja se on silti hallittavissa (he olivat ampuneet AK-47:lla ja varustettu M4:lla). Vaikka RK62:kin on AK:ta hallittavampi, tiedostettiin perälijan ja rykyylin vaikutus ampumiseen. Siksi RK95:n tärkeimmät parannukset RK62:een ovat suujarru ja suora perälinja. Nämä korjataan myös RK62M projektissa RK62:n. Onhan se painava, mutta niin on kaikki aseet jotka ovat halittavissa tällä patruunalla vrt esim AK:n Jugo versiot, standardi AK/AKM ei sitä ole. Pienempään patruunaan on maailmalla siirrytty ihan syystä.
- RK62:n taittoperä on hyvä...siis jos tarvitsee taittoperää. Esim Panssarijääkärit eivät käytössä periä juuri taita vaunussa toimittaessa vaan pitävät ihan luonnostaan perät pitkinä myös RK95.sta. PV on todennut että taittoperää ei juuri tarvita oikeasti kun laskuvarjolla hypättäessä - muille se on puhdas mukavuuskysymys. Siksi teleperä RK62:n ja toivottavasti myöhemmin myös RK95:n eikä uutta taittoperää. Teleperän tarve on ilmeinen suojaliivien lisääntymisen myötä. Kaikki Suomessa olevat AK:n taittoperävariantit ovat susihuonoja, kammottavimpana RK54TP ja heti perässä tule RK72TP, siksipä Venäjällä AK-74:n tehtiin uudenlainen taittoperä joka onkin ihan ok ammuttava.

RK 56TP ja RK72TP ovat ihan hyviä aseita takalinjan joukkojen aseina (logistiikkajoukot, tms) sekä itsepuolustusaseina esikunta/vast väelle: kevyt ja mukava kantaa taittoperän ansioista, helpompi ampua kun pistooli ja kyllä sillä pidemmälle osuu kun kivellä heittää.

 

[vz]

Minäkin olin vastaamassa mutta CV9030FIN ehti ensin. Aika pitkälti samat olisin itsekin kirjoittanut. Itse en kyllä ymmärrä sitä, miksi suomalainen aina suomalaista tuotetta haukkuu. Ihan niin kuin olisi geeneissä se, että suomalaista tuotetta(tässä tapauksessa siis 762RK62)on pakko haukkua ja ulkomaalainen on aina parempi. Onhan RK62 tieten jo yli 50v palvellut ja uusia aseita kehitetty leegio siinä ajassa. Aikansa tuote, mutta jos olisin etulinjan kiväärimies ja Suomessa olevista palvelusrynkyistä pitäisi valita niin kyllä silti RK62 olis paaaljon mieluisampi morsian kuin joku kinukki-ak tai sakemanni.

 

[Rajajääkäri]

Palataanpas tähän RK on p*ska ase keskusteluun taas.

Ensinnäkin RK72 ja RK56 aseet on ja tulee olemaan ensimmäisenä paalattavaa kamaa, olisi jo paalattu tarpeettomina jos nykyinen PuMi ja ex-PuVa PJ ei käyttäisi asiaa populistisena keppihevosena, myydähän tai lahjoittaahan terrorismin vastaiseen taisteluun niitä ei voi Eki sedän ja Tarjan päätösten vuoksi. PV tulee jollain aikataululla uusimaan rynnäkkökiväärinsä ja modulaarisen 5.56 kalipeerisen aseperheen edut tunnustetaan (vrt. esim ERIKJ ase valinta), mutta rahaa koko asekannan uusimiseen ei ole. Kun se alkaa, alkaa se itämaan aseista.

RK62 (ja edelleen RK95) on parannettu painos AK/AKM perheestä...voisi sanoa että siinä on kaikki hyvät puolet AK:sta ja poistettu huonoja puolia:
- RK on edelleen erittäin AK sukuisen luotettava vaativissa oloissa, tämä on todistettu mm. A-maassa ihan konkreettisesti. Samoin tämä todistetaan lähes päivittäin JPR:ssa loka-huhtikuussa joka vuosi. AK:n väljemmät toleranssi eivät luotettavuutta vrt RK lisää, vain heikentää tarkuutta. Vaikkakin ovat kivan kevyitä kantaa, peltirunkoiset aseet eivät kestä käyttöä kuten jyrsitty runkoiset, siksi RK71:n ei ole jaossa vm koulutuksessa.
- RK on tarkka, jota AK ei ole. RK:lla pystytään vaikuttamaan kauemmas kun AK:lla. Ihan käytönnäössä todeksi nähty kun PSJ:t ampuvat samoja tst-ammuntoja RK54:lla ja RK62:lla. Syynä on pidempi tähtäinväli ja tähtäimet. Toki AK:n hahlot ovat periaatteessa pikatilanteissa nopeammat, mutta kouluttamalla RK:n käyttäjät ampumaan hämärähaloilla lähelle päästään ihan saamaan lopputulokseen. Myönnän toki että RK62:n takatähtäimen reikä on turhankin ahdas, mutta edeellen tämäkin on korjattu RK95:ssa. Ja osin nämäkin ongelmat ratkaisee tulevaisuudessa lisääntyvät punapisteet, jotka muuten saa kiinni jo nyt kaikkiin RK95:n ja lähes kaikkiin (pian kaikkiin) RK62:n. BTW minkälaiset tähtäimet siinä M16:a on...oliskohan ollut diopterityyppiset
- Kovakromatulla piipulla ei ole mitään käytännön hyötyä sota käytössä: aseella ei ammuta kymmeniätuhansia laukauksia sodassa. RA- Käytössä kovakromattu pippu toki tuo kestävyyttä ja salli halvemmilla patruunoilla harjoittelun, mutta PV:ssa tämä on ratkaistu kierrättämällä aseita useammin ja ampumalla laadukkaampaa patruunaa. Eikä muuten niitä SA-käyttöön varattuja itä-Saksan rautavaippapatruunoita saa muutenkaan rauhan aikana ampua koska elohopeanalli...
- RK on pimeätoimintakyinen. Sekä RK62:n ja RK95:n käy jo nyt kaikki jakotavara SA-intin valonvahvisimet (VV2000, VVLite, VV3X...). Yhteenkään AK-sukuiseen nämä eivät käy, ei näitä tulla sellaisiksi modamaankaan.
- RK on kaliperistaan huolimatta hyvin hallittava, toisin kun AK. Ameriikan ja muutaman muun maan ammattipojat A-maassa olivat aivan haltioissaan aseesta, jossa riittää iskuvoimaa ja se on silti hallittavissa (he olivat ampuneet AK-47:lla ja varustettu M4:lla). Vaikka RK62:kin on AK:ta hallittavampi, tiedostettiin perälijan ja rykyylin vaikutus ampumiseen. Siksi RK95:n tärkeimmät parannukset RK62:een ovat suujarru ja suora perälinja. Nämä korjataan myös RK62M projektissa RK62:n. Onhan se painava, mutta niin on kaikki aseet jotka ovat halittavissa tällä patruunalla vrt esim AK:n Jugo versiot, standardi AK/AKM ei sitä ole. Pienempään patruunaan on maailmalla siirrytty ihan syystä.
- RK62:n taittoperä on hyvä...siis jos tarvitsee taittoperää. Esim Panssarijääkärit eivät käytössä periä juuri taita vaunussa toimittaessa vaan pitävät ihan luonnostaan perät pitkinä myös RK95.sta. PV on todennut että taittoperää ei juuri tarvita oikeasti kun laskuvarjolla hypättäessä - muille se on puhdas mukavuuskysymys. Siksi teleperä RK62:n ja toivottavasti myöhemmin myös RK95:n eikä uutta taittoperää. Teleperän tarve on ilmeinen suojaliivien lisääntymisen myötä. Kaikki Suomessa olevat AK:n taittoperävariantit ovat susihuonoja, kammottavimpana RK54TP ja heti perässä tule RK72TP, siksipä Venäjällä AK-74:n tehtiin uudenlainen taittoperä joka onkin ihan ok ammuttava.

RK 56TP ja RK72TP ovat ihan hyviä aseita takalinjan joukkojen aseina (logistiikkajoukot, tms) sekä itsepuolustusaseina esikunta/vast väelle: kevyt ja mukava kantaa taittoperän ansioista, helpompi ampua kun pistooli ja kyllä sillä pidemmälle osuu kun kivellä heittää.

 

[wee]

Palataanpas tähän RK on p*ska ase keskusteluun taas.

Ei se paska ole. Omasta mielestäni peltirunkoinen on vaan monessa suhteessa parempi, vaan ei suomen käyttöön koska meidän valmistusmäärillä jyrsitty loota on/oli edullisempi tuottaa. Sotavaltioiden AKM:t on omasta mielestäni parempia jos käyttäjänä on väenotoilla pakko-otettu reserviläisarmeija.

- RK on edelleen erittäin AK sukuisen luotettava vaativissa oloissa, tämä on todistettu mm. A-maassa ihan kokrettisesti. Samoin tämä todistetaan lähes päivittäin JPR:ssa loka-huhtikuussa joka vuosi. AK:n väljemmät toleranssi eivät luotettavuutta vrt RK lisää, vain heikentää tarkuuttaa. Vaikkakin ovat kivan kevyitä kantaa peltirunkoiset aseet eivät kestä käyttöä kuten jyrsittyrunkoiset, siksi RK71:n ei ole jaossa vm koulutuksessa.

Samaa mieltä luotettavuudesta. Suomalaisen RK:n luotettavuus on erittäin hyvä. Eri mieltä peltiilootan kestosta. Onko AKM/AK74/RPK/PKM sarjan aseiden prässätyn lootan kestävyys ollut maailmalla ongelma? Ei käsittääkseni. Se, että suomalaisen kuriositeetin RK71:n loota ei kestänyt, ei tee prässätystä laatikosta yleisesti ottaen huonoa.

- RK on tarkka, jota AK ei ole. RK:lla pystytään vaikuttaamaan kauemmas kun AK:lla. Ihan käytönnössä todeksi nähty kun PSJ:t ampuvat samoja tst-ammuntioja RK54:lla ja RK62:lla. Syynä on pidempi tähtäinväli ja tähtäimet. Toki AK:n hahlot on pikatilanteissa nopeampi, mutta kouluttamalla RK:n käyttäjät ampuamaan hämärähaloilla lähelle päästään ihan saamaan lopputulokseen. Myönnnän toki että RK62:n taketähtäimen reikä on turhanki ahdas, mutta edellen tämäkin on korjattu RK95:ssa. Ja osin nämäkin ongelmat ratkaisee tulevaisuudessa lisääntyvät punapisteet, jotka muuten saa kiinni jo nyt kaikkiin RK95:n ja lähes kaikkin (pian kaikkiin) RK62:n. BTW minkäslaiset tähtäimet siinä M16:a on...oliskoahan ollut dipterityyppiset - Kovakromatulla piipulla ei ole mitään käytännön hyötyä sota käytössä: aseella ei ammuta kymmeniätuhansia laukauksia sodassa. RA- Käytössä kovakromattupippu toki tuo kestävyyttä ja salli halvemmilla patruunoilla harjoittelun, mutta PV:ssa tämä on rataksitu kierrättämällä aseita useammin ja amoumalla laadukkaampaa patruunaa. Eikä muuten niitä SA-käyttöö varsuttuja itäskasa rautavaippa patruunoita saa muutenkaan rauhan aikana ampua koska elohopeanalli...

RK on tarkempi, ei epäilystäkään. Kuitenkaan tarkkuutta ei saada ulosmitattua jos (=kun) reserviläisten ampumataito on keskimäärin verraten heikko. Mekaaninen tarkkuus ja laadukas patruuna ja ei lohduta jos kasat ovat siitä huolimatta pesuvadin kokoisia @150m. Tokihan ne eivät siitä parane kaalihakkureilla.

Punapisteen käyttö AK:ssa ei edellytä sivukiilaa. Mutta jos sivukiilan haluaa, saa sen myös peltilaatikkoon kiinni. Ainakaan mikään ongelma tämä ei ole ollut itänaapurin AK-74M ja AK-100 sarjan aseiden kanssa. 7.62x39 AK:iden toistettu tarkkuus huitelee siinä 3-6MOA välissä, ollen lähempänä 4-6:tta kun kolmea omasta mielestäni. RK:lla onnistuu 1.5-2MOA ja hieman alle ainakin alle 200m matkoille jos kaikki on kunnossa eli ase, ampuja ja patruuna. Tätä en kuitenkaan pidä merkittävänä erona koska taistelukentällä etäisyydet ovat yllättävän lyhyitä (jos nyt ei aavikolle satu eksymään) ja harvalla riittää hermo ampua taistelukentällä yhtä harkiten ja tarkasti tähdäten kun RA-kouluammunnoissa. Ja edelleenkin, syvän, kertauttamattoman ja ammuntaa harrastamattoman reservin ampumaosaaminen ei tee oikeutta suomalaisen RK:n ja kotimaisen patruunan tarkkuuspotentiaalille.

Tarkennettakoon, että RK:n tähtäimissä en diopteria pidä huonona vaan tähtäinten rakennetta. RK62:ssa pidän takatähtäinten rakennetta epäilyttävänä, liian herkkänä. Myöskään takatähtäimen sijoitus kiristämättömään takakanteen ei ole ihan optimaalinen ratkaisu. RK95:ssä sen sijaan nämä seikat ovat huomattavasti paremmat. Kohdistaminen on RK:illa huomattavasti helpompaa AK:ihin verrattuna, etenkin etutähtäimen osalta, mutta ruuvirakenne on tuottanut itselle ja muutamalle muulle ikäviä yllätyksiä lähinnä ruuvien löysyyden ja lukitusten pettämisten vuoksi mutta nämä ovat olleet aseyksilöiden ongelmia. Pahimmillaan tähtäin on siirtynyt kolhusta, pahimmillaan jyvä on tippunut pois tetsatessa.

Kovakromauksesta ei ole haittaa. Se mahdollistaa monenlaisen patruunan ampumisen sekä parantaa korroosionkestoa. Mielestäni myös juuri tässä maassa yleisesti vieroksuttu itämainen patruuna on sitä oikeaa sotapatruunaa (esim naapurin jako a-tarvikkeet 57-n-231, 7n10, 57-n-323s). Karkaistu keerna paremman läpäisyn saamiseksi sekä värimetallin ja lyijyn säästö komponenteissa takaa kriisitilanteessa kustannustehokkaamman vaihtoehdon, jos suomalaiseen liki "match-grade" rynkynpaukkuun vertaa jossa ei kyllä olla kalliimmissa värimetalleissa ja lyijyssä säästelty. Tarkkuutta kyllä kotimaisessa piisaa, se on hyvä. Jos suomalainen patruunateollisuus ei pysty tai halua 57-n-231 ja 57-n-323s varianttia tuottamaan niin sitten sitä pitäisi hankkia ehdottomasti lisää ulkomaisista lähteistä. Ja paljon.

- RK on pimeätoimintakyinen. Sekä RK62:n ja RK95:n käy jo nyt kaikki jakotavara SA-intin valonvahvisimet (VV2000, VVLite, VV3X...). Yhteenkään AK-sukuiseen nämä eivät käy.

Täysin samaa mieltä, toki nämä herkuthan ovat harvojen herkkua LKP:ssä.

- RK on kalipeeristaan huolimatta hyvin hallittava, toisin kun AK. Ameriikan ja muutaman muun pojat mm. A-maassa olivat aivan haltoissa aseesta jossa riittää iskuvoimaa ja se on silti hallittavissa (he olivat ampuneet AK-47:lla). Tässä näkyy se mitkä ovat RK95:n tärkeimmät parannukset RK62:een eli suujarru ja suora perälinja. Nämä korjataan myös RK62M projektissa RK62:n. Onhan se painava, mutta niin on kaikki aseet jotka ovat halittavissa tällä patruunalla vrt esim AK:n Jugo versiot, standardi AK/AKM ei sitä ole. Pienempään patruunaan on maailmalla siirrytty ihan syystä.

Samaa mieltä pitkälti ainakin RK62:n osalta. Kuitenkin pidän vakiomallista AKM:ää lusikalla varustettuna hieman paremmin hallittavissa lyhyillä sarjoilla omasta kokemuksesta kuin RK62:ta. Syynä sama edellämainittu suora perälinja sekä se, että AKM:n lusikka toimii kompensaattorina toisin kun RK62:n lieskari. Itse toivoisin siirtymän 5.56:een ajan logistisista, huollollisista ja ulkoballistisista syistä, mutta pienikaliberisista 5.56 ja 5.45 patruunoista pidän jälkimmäistä kokonaisuutena parempana taistelukentälle ominaisuuksiensa puolesta (7.62x39:n ollessa huonoin vaihtoehto vaikka siinäkin on paljon hyvää). Rekyylinhallinta on myös tiettyyn rajaan saakka oppimiskysymys ja tekniikat vaihtelevat aseesta riippuen.

Kysymys RK54 tp:n ja RK62:n vertailusta. Paljonko näillä vehkeillä oli kilsoja mittarissa? Eihän nyt vertailla verraten uusia ja/tai säännöllisesti varikkohuollettuja ja mahdollisesti uudelleenpiiputettuja RK62:sia ja vuosia koulutuksessa kiertäneitä 54:sia keskenään? Tokihan lopputulos on silti selvä. Perinteisellä kaalihakkurilla en itse ampuisi pistemaalia yli 150-200m, suomalaisella RK:lla ja kotimaisella paukulla voisi kokeilla 250-300m saakka.

- RK62:n taittoperä on hyvä...siis jos tarvitsee taittoperää. Esim Panssarijääkärit eivät käytössä periä juuri taita vaunussa toimittaessa vaan pitävät ihan luonnostaan perät pitkinä myös RK95.sta. PV on todennut että taittoperää ei juuri tarvita oikeasti kun laskuvarjollahypättäessä - muille se on puhdas mukaavuuskysymys. Siksi teleperä RK62:n ja toivottavasti myöhemmin myös RK95:n eikä uutta taittoperää. Teleperän tarve on ilmeinen suojaliivien lisääntymisen myötä. Kaikki Suomessa olevat AK:n taittoperävariantit ovat susihuonoja, kammottavimpana RK54TP ja heti perässä tule RK72TP, siksipä Venäjällä AK-74:n tehtiin uudenlainen taittoperä joka onkin ihan ok ammuttava.

Samaa mieltä pitkälti, samaa olen kuullut ja itse todennut taittoperän tarpeettomuudesta käytönnössä ajoneuvoilla liikkuessa. Tokihan hyvästä taittoperästä ei koskaan haittaa ole. RK54TP/AKMS ovat huonoimmat ampumani taittoperät. RK72 ei ole suuri parannus. RK56 TP:llä en ole ampunut mutta vaikuttaa näitä edellisiä huomattavasti paremmalta ja oletettavasti hieman paremmalta kun RK62TP johtuen suorasta perälinjasta ja lyhyemmästä mitasta. FN-FAL paran perä RK95:ssä on ihan mainio. AKS-74:n/AKS-74U:n perä on ehkä kokeilemistani kokonaisuutena paras, bonuksena myös tuotantotaloudelliset seikat eli pistehitsattu ja pellistä prässätty rakenne.

 

[JR49]

Kuitenkaan tarkkuutta ei saada ulosmitattua jos (=kun) reserviläisten ampumataito on keskimäärin verraten heikko. Mekaaninen tarkkuus ja laadukas patruuna ja ei lohduta jos kasat ovat siitä huolimatta pesuvadin kokoisia @150m.

Niinkö? Mihin perustat tämän?
Minulla on aika monta päivää kertauksia alla, ja joka ammunnoissa on iso kuva ollut, että on hätyytelty pikemmin 80-90 pisteen rajoja. Heikoimmat olleet siinä 60-70 pisteen rajoissa, mutta nämä vähemmistönä. Ja huomaa, tämä käytännössä yleensä vain kohdistusammunnat pohjilla. Siinä on pesuvadit kaukana. Olen nimenomaan tähän seikkaa kiinnittänyt ihaillen huomiota.
Ampumakoulutuksemme on huippuluokkaa, ja se näkyy sen saaneessa, vaikka väliä edelliseen kertaan olisi vuosia.

 

[wee]

Niinkö? Mihin perustat tämän?
Minulla on aika monta päivää kertauksia alla, ja joka ammunnoissa on iso kuva ollut, että on hätyytelty pikemmin 80-90 pisteen rajoja.

Valkoisen vai keltaisen lapun kertsit? Säännöllisesti kertaavat ja ampuvat VEH:issä vai harvemmin ampuvat / ampumattomat ja kertauttamattomat käsketyssä harjoituksessa? Mikä aselaji ja erikoistuminen? Edellisessä laivaston käsketyssä harjoituksessa jossa olin itse seuraamassa, kourallinen ampui RK10:ssä yli 85 pistettä, keskiarvon ollessa noin 60-70 pisteen hujakoissa. Hyväpiippuisia RK62:sia aseina kun laivastosta puhutaan. En usko tämän olevan poikkeus suuressa mittakaavassa maa-meri-ilmavoimissa jos kertauttamattomasta porukasta puhutaan, jonka jäsenet eivät muutenkaan ammu siviilissä, eivätkä paljoa ampuneet edes vm-ajalla.

Suomalaisen sotilaan huikaiseva ampumaosaaminen on omasta mielestäni myytti, jolle ei löydy pohjaa jos koko kenttäarmeija polkaistaan riviin ja katsotaan keskimääräistä osaamista. Ei ollut Jatkosodassakaan, jos Pippingin väikkäriä ja viitekehyksenä ollutta tavallista jalkaväkikomppaniaa ja siitä tehtyä tutkimusta on uskominen.

 

[JR49]

Valkoisen vai keltaisen lapun kertsit? Säännöllisesti kertaavat ja ampuvat VEH:issä vai harvemmin ampuvat / ampumattomat ja kertauttamattomat käsketyssä harjoituksessa? Mikä aselaji ja erikoistuminen? Edellisessä laivaston käsketyssä harjoituksessa jossa olin itse seuraamassa, kourallinen ampui RK10:ssä yli 85 pistettä, keskiarvon ollessa noin 60-70 pisteen hujakoissa. Hyväpiippuisia RK62:sia aseina kun laivastosta puhutaan. En usko tämän olevan poikkeus suuressa mittakaavassa maa-meri-ilmavoimissa jos kertauttamattomasta porukasta puhutaan, jonka jäsenet eivät muutenkaan ammu siviilissä, eivätkä paljoa ampuneet edes vm-ajalla.

Suomalaisen sotilaan huikaiseva ampumaosaaminen on omasta mielestäni myytti, jolle ei löydy pohjaa jos koko kenttäarmeija polkaistaan riviin ja katsotaan keskimääräistä osaamista. Ei ollut Jatkosodassakaan, jos Pippingin väikkäriä ja viitekehyksenä ollutta tavallista jalkaväkikomppaniaa ja siitä tehtyä tutkimusta on uskominen.

Ja tuo ei muutu mihinkänä, oli sitten minkälainen AK-sukuinen rynkky tahansa taistelijan kädessä. Ja mainitsemiasi keskiarvoja en pidä huonoina sellaiselta, joka ei ole armeija-ajan jälkeen ampunut ollenkaan. Treenauksella ne nousevat.
Ja joka tapauksessa, keskimääräisellä ampumaetäisyydellä maastossa, kyllä se taistelija sijoittaa sen luodin vihollisen kehoon tällä osaamispohjalla treenauksen jälkeen.

 

[CV9030FIN]

Pitkät narinat RK62:n täydellisestä paskuudesta ja AKM:n ihanuudesta

Turhahan sinun kanssa tätä keskustelua on käydä kun olet tosiasioden vastaisesti (mm. Peltilaatikkoisten kestävyys vs jyrsitty laatikkoisten kestävyys) ilmeisesti SRA kaalihakkuri ihannoinnin ja MERIV:n Jalkaväkikoulutuksen perusteella päättänyt että AKM on parasta suomalaiselle reserviläisarmeijalle.

Tule kertomaan heti kun sinulla on tarjottavana jotain oikeatakin kokemusta RK:n ja AK:n käytöstä.

 

[Vääpeli]

Luojan kiitos myöhästyin tästä keskustelusta. +1 CV9030.

 

[baikal]

Luojan kiitos myöhästyin tästä keskustelusta. +1 CV9030.

Kaliberi, kivääri, tähtäin....kyllä ehdit vielä mukaan. Vastahan tämä aloitettiin.

 

[Vääpeli]

Tämä on kuin luonnon kiertokulku. Aina tasaisin väliajoin keskustelu alkaa alusta ja kiertää saman ympyrän.

 

[JR49]

Kaliberi, kivääri, tähtäin....kyllä ehdit vielä mukaan. Vastahan tämä aloitettiin.

Äläs nyt, nyt on pikantti lisämaku tuosta suomalaisen sotilaan ampumaosaamisen kyseenalaistamisesta suhteessa AK-suvun eri versoihin .

 

[pstsika]

Jossain yhteydessä olen törmännyt väittämään, että prässätty AK kestäisi "isältä pojalle" ja jyrsitty "isoisältä pojanpojalle". Tavanomaista käyttöä ajatellen prässätyllä rungolla olevat ovat varmasti riittävän kestäviä, sillä harvemminhan työkalua pl. kirves on tarkoitettu lyötäväksi puuhun kiinni esimerkiksi viritintapista tai DIY-paskariuksi...

 

[Herman30]

Välillä vois miettiä 9mm vs .45 cal.

 

[wee]

Turhahan sinun kanssa tätä keskustelua on käydä kun olet tosiasioden vastaisesti (mm. Peltilaatikkoisten kestävyys vs jyrsitty laatikkoisten kestävyys) ilmeisesti SRA kaalihakkuri ihannoinnin ja MERIV:n Jalkaväkikoulutuksen perusteella päättänyt että AKM on parasta suomalaiselle reserviläisarmeijalle.

Tule kertomaan heti kun sinulla on tarjottavana jotain oikeatakin kokemusta RK:n ja AK:n käytöstä.

Ihan ensimmäiseksi, tuota lausetta en ole kirjoittanut joten lainaus nimiini on mielestäni erikoinen ja varmasti vahinko:

"Pitkät narinat RK62:n täydellisestä paskuudesta ja AKM:n ihanuudesta"''

Hyvä mies, ei hermostuta. Eikä mennä henkilökohtaisuuksiin. Meillä on joissain asioissa hivenen eriävät mielipiteet, mutta ei se ole mikään ongelma. Päinvastoin. Hedelmällisintähän on keskustella eri mieltä olevien kanssa ja etenkin silloin kun mielipiteet ovat perusteltuja.

Pyrin vain osoittamaan, että maailmanmittakaavassa peltilaatikko ei itsessään ole kestävyysongelma. Ei esimerkiksi venäläisessä aseteknologiassa eikä myöskään saksalasessa. G3:n laatikko on myös muotoon prässättyä peltilevyä. Ja puhumattakaan RPK:sta ja PKM:stä jotka on suunniteltu peltilootaisiksi sarjatulikäyttöä ajatellen. Kannattaa myös huomioida, että NSV:n laatikko on myös levyprässäämällä ja niittaamalla tehty.

Ja kuten tiedät, ei suomalaisen peltilaatikon ensisijainen ongelma ollut kestävyys vaan tällä valmistustekniikalla pienemmillä valmistussarjoilla tuleva suurempi hinta. Olemassaolevalla konekannalla ja pienemmillä valmistuserillä jyrsitty laatikko on edullisempi kuin peltilaatikko, jonka edullisuus edellyttää massiivisempia valmistuseriä. Toinen syy oli peltilaatikon huonommat korjausmahdollisuudet huoltokierrossa, mikäli sellainen sattuu vaurioitumaan tavalla tai toisella. Korjaathan, jos olen väärässä näissä asioissa.

Ei RK62 mielestäni "paska ase" ole, enkä näin ole väittänyt. Päin vastoin. Suomen konseptissa ottaisin sen paljon mielummin ja turvallisemmin mielin kun monen muun ulkomaantekeleen. Kuitenkin omista mieltymyksistä ja lähtökohdista käsin ottaisin mielummin RK72:n tai 56:n, tässä järjestyksessä, mutta ei se RK62:sta paskaa tee. Suomalaiset ovat osanneet suunnitella aikansa hengessä (RK62 ja 95) hienoja aseita, mutta niin osaavat muutkin. Eikä yksien mallien hyvien puolien mainitseminen tarkoita automaattisesti sitä, että parjaisi toisia malleja. Ja tuskin täysin syyttä RK62 on modernisoinnin kohteena pieneltä osin asekantaa.

Omasta taustasta, maavoimien puolelta vm-aika ja suurin osa kertauksista. Näissä ja KRIHA hommissa RK95 enimmäkseen henkilökohtaisena aseena. Hieman on kokemusta harjoittelusta ulkomaisissa kokoonpanoissa vieraan lipun alla ja kyllä RK62 vertoja vetää näissä treeneissä käpistellyille europpaalaisille vaihtoehdoille. Merivoimissa vanhemmalla iällä sijoitettuna, ei omasta aloitteesta vaan järjestelmän. Voitte uskoa että hieman tottumista on ollut. Mitä merivoimien ja laivaston aikaisempaan esimerkkiin tulee niin pyrin sillä myös havainnollistamaan sitä, että puolustusvoimamme on jo rauhanaikana todella laaja ja vivahteikas organisaatio eri aselajeineen ja koulutushaaroineen. Liikekannalepanotilanteesta puhumattakaan. Paljon on erilaista porukkaa, koulutusta ja kokemusta ja erilaisia taustoja ihmisillä. KRIHA hommissa palvelleena tiedät sen. Se vain pääsee monelta (myös minulta etenkin) helposti unohtumaan kun/jos tottuu palvelemaan tai kertaamaan pitkään ja toistuvasti samassa joukossa tai työpaikassa.

Ammun paljon, joskaan en erinomaisesti. SRA:ta en juurikaan ammu enkä koskaan AK:lla.

 

[wee]

Äläs nyt, nyt on pikantti lisämaku tuosta suomalaisen sotilaan ampumaosaamisen kyseenalaistamisesta suhteessa AK-suvun eri versoihin .

Isossa porukassa tauluille mennessä selityksiä kuulee yleensä enemmän kun näkee hyviä kasoja. Moni saa olla tyytyväinen jos RK10:ssä on kaikki osumat edes taulussa.

Varmasti on hyviä kokonaistuloksia isommallakin joukolla, jos katsotaan esiemerkiksi paljon ampuvan vm-joukon j-kauden loppupuolen tuloksia. Tai ammattimiesten. Tai paljon ampuvien reserviläisten.

Suuressa mittakaavassa tilanne on vain osoittanut olevan hieman toisenlainen, ei yhtä ruusuinen.

 

[wee]

J0h1F, kiitos vastauksesta. Piti laittaa sinulle vastaus erikseen.

Sekoitat nyt välyksen ja toleranssit. Väljemmät toleranssit ovat aina huonompi asia, koska se johtaa siihen, että koneistustyö on epätarkempaa ja osat sopivat huonommin toisiinsa (=ovat yksilöitä). Välykset taas mahdollistavat osien liikkumisen (on tarpeellinen, jopa suotava toimintavarmuuden kannalta), vaikka koneistossa olisikin jonkin verran roskaa.

Juuri näin, oikeassa olet. Hyvä kun korjasit.

Ainakaan RK 72:een eli MPi-KMS-72:een optiikoiden kiinnitys ei onnistu, sillä sen kylkeen ei ole tehty kiinnitysmahdollisuutta sivukiskolle. Myöskään RK 56:ssa (Norinco Type 56 ja Type 56-2) tätä mahdollisuutta ei ole.
RK 62:n kanssa kyse on pelkkien ruuvireikien poraamisesta (sekä sitten yhteensopivasta sivujalasta), jonka jyrsitty laatikko kestää hyvin.

AK74M ja AK100 sarjan peltirunkoiset aseet on varustettu sivukiililla, samoin vanhemmat AK74:t 70-luvulta ja AKM:n erikoismallit, kuten suomeenkin toimitetut RK72:n sivukiilalliset mallit. Jälkiasennuksessa saattaa tulla ongelmia jos laatikon teräs on kovin karkaistua, mutta teollisessa mittakaavassa tämän ei pitäisi olla ongelma. Ei se venäläisillekkään ole.

 

[JR49]

Isossa porukassa tauluille mennessä selityksiä kuulee yleensä enemmän kun näkee hyviä kasoja. Moni saa olla tyytyväinen jos RK10:ssä on kaikki osumat edes taulussa.

Varmasti on hyviä kokonaistuloksia isommallakin joukolla, jos katsotaan esiemerkiksi paljon ampuvan vm-joukon j-kauden loppupuolen tuloksia. Tai ammattimiesten. Tai paljon ampuvien reserviläisten.

Suuressa mittakaavassa tilanne on vain osoittanut olevan hieman toisenlainen, ei yhtä ruusuinen.

Liekö ruusuinen, mutta riittävä pohja mille rakentaa. Kyllin monta kertaa nähnyt, miten aamulla ampumaan tullut yli 10 vuotta syväunessa ollut reserviläinen lähtee liikkeelle juuri noista hehtaarikasoista, saa häthätää aseensa edes kohdistettua, ja myöhään iltapäivällä ampuu hiton hyviä tuloksia. Se vaatii enemmän kuin muutaman laukauksen, mutta pohjaa pitäisin erinomaisena.
En kyllä todellakaan ymmärrä tendenssiäsi tässä ampumataitoasiassa, mutta ei se mitään. En aio jatkaa vääntämistä, kumpikaan ei anna periksi.