Uusi taistelijan ase

Menee jo vähän ohi aiheen, mutta..
Yleisesti Kalashnikovia pidetään rynnäkkökiväärin isänä, enemmän perehtyneet tuntevat yhteyden saksalaisten sturmgewehriin, harvempi kuitenkaan muistaa/tietää että koko homman isä on John Browning ja vuosikymmeniä ennen Kalashnikovia ja saksalaisia. BAR lienee aseena useimmille ainakin nimenä tuttu. Se on John Browningin 1917 suunnittelema kaasumäntätoiminen, ensimmäisenä laajaan sarjatuotantoon eri versioin päätynyt "automaattikivääri".
BAR on pikakivääri. Sen paino (yli 7kg), pituus (yli metri) ja patruuna (.30.06) tekevät siitä astetta kömpelömmän rynnäköimiseen esim. StG:hen verrattuna. Voisitko kuvitella esim. akettavasi ja tyhjentäväsi huoneita BAR:lla sen sijaan että Sturmgewehrillä tai sitä modernimmalla rynkyllä?

Minulla oli kyllä mielessä saksalaisten ryhmän koostumus eikä stg44. Ryhmä muodostui konekiväärin ympärille ja kaikilla muilla oli kivääri, paitsi ryhmän johtalla jolla konepistooli.
Juu, mutta kun kirjoitit että: "Otetaan mallia WWII saksalaisilta. Ryhmään konekivääri (tai kaksi) ja muilla puoliautomaatti 7.62x51 ase. ", vaikka faktahan on että sakemannit olivat sodan lopussa ottamassa käyttöön täysautomaattista rynkkyä kalipeerissa 7,92x33, jolla olisi korvattu jälkaväen konepistooleja sekä kiväärimiesten pultilukko- ja puoliautomaattikivääreitä.
 
Pikakiväärin ja Battle rifle ero on hiuksen hieno. Assault rifle on sit enemmän, koska patruuna ei saa olla täsmittaisen kiväärin patruuna.
 
Pikakiväärin ja Battle rifle ero on hiuksen hieno. Assault rifle on sit enemmän, koska patruuna ei saa olla täsmittaisen kiväärin patruuna.
Pikakivääreissä on yleensä raskaampi piippu, jotta sarjatulella ampumisesta saadaan tasaisempaa/tarkempaa ja yleensä etujalat on ympätty. Voihan pikakivääri ampua myös lyhyempää rynkyn patruunaa, kuten venäläisten RPK.
 
Pikakivääreissä on yleensä raskaampi piippu, jotta sarjatulella ampumisesta saadaan tasaisempaa/tarkempaa ja yleensä etujalat on ympätty. Voihan pikakivääri ampua myös lyhyempää rynkyn patruunaa, kuten venäläisten RPK.
Olet oikeassa ja sit perisuomalainen kvkk...
Ja suomalaisten käännösvirhe pikakivääri... huoh. Knoppitieto, sellasta kuin mätäkuu ei ole edes olemassa. Se on käännösvirhe Saksa->Tanska->Ruotsi->Suomi. Virhe tapahtu Tanska-Ruotsi välillä.
 
Armeijan pää-asiallisena aseena toimivassa rynnäkkökiväärissä tärkeintä lienevät kuitenkin noin suunnilleen järjestyksessä aseen toimintakyvyn ylläpitämisen helppous (ase on toimintavarma ja helppo huoltaa), joukkojen toimintakyvyn ylläpitämisen helppous (ase käyttää patruunaa, jota pystytään tuomaan etulinjaan), hinta (hinnan täytyy olla kohtuullinen suorituskykyyn nähden) ja tämän jälkeen tulee modernius (nyt ne vääräleuat hiljaa siellä "miksei sitten käytetä mosineja" kysymyksinenne). Tällä järjestyksellä mennään aika pitkälle kun rynsesterin valinnasta puhutaan, logistiikan vaikutus on isossa skaalassa kuitenkin suurempi kuin prosenttiluokan suorituskykyerot aseiden välillä.

RK on toki vanhentunut konstruktio, mutta näinä aikoina kun PV:llä tuntuu olevan rahat vähissä strategisesti merkittävämpiinkin hankintoihin, on ihan loogista, ettei jalkaväen aseen vaihtamiseen syydetä suurta määrää rahaa. Uuden aseen kun pitäisi hintansa oikeuttaakseen tässä tilanteessa tuottaa melkoinen suorituskykynousu. Olisiko minusta henkilökohtaisesti kivempaa jos omana aseena olisi ergonomisempi, paremmin kiskotettu, kevyempi ja suuremman patruunamäärän mukana kantamisen mahdollistava 5.56 rynkky? Todellakin! Näenkö sen välttämättömänä nykyistä rahoituskehystä tarkasteltaessa? En.

That being said, mikäli rahaa budjetista siihen löytyisi, ei esim. Operatiivisten joukkojen varustamiseen tehtävät 5.56 aseiden hankinnat esim. 5 vuoden aikajänteellä olisi mikään paskempi idea.
 
Vaihdin / ase jossa on 3 laukauksen purske, vaikuttaa monesti fiksulta. Kertalaukaus fiksuimmalta, sarrrrja on tarpeeton taistelijan aseessa.
Purske on hanurista. Koska sit sinulla on vain se purske pahimpaan shit hits fan tapaukseen. Sarjalla kun ampuu, niin sitä liipasinta ei tarvii pitää pohjassa, kunnes lipas on tyhjä.
Suurin osa joka osaa RK:ta käsitellä, oppii myös ampumaan kontrolloituja 2-3laukauksen sarjoja, jotka jopa osuu sinne minne pitää.
Pursketulen paha ongelma on myös sen tuottamiseen tarvittavat mekaanisen laskimen sisältävät laukaisukoneistot, joista tulee huomattavan jäykkiä verrattuna perinteiseen sarjatuliaseen laukaisukoneistoon.

Pursketulihan oli kovastikin muotia aseissa kolmisenkymmentä vuotta sitten, mutta nyt on palattu pitkälti tavallisiin sarjatuliaseisiin. Venäjällähän asiaan liittyvää kehitystä vietiin vähän pidemmälle ja alettiin suunnitella aseita, joissa kahden laukauksen pursketuli toimii eri nopeudella (nopeammin) kuin sarjatuli paremman osumatarkkuuden aikaansaamiseksi, mutta se monimutkaisti aseiden peruskonstruktioita liikaa ja nosti hintaa sen verran, että niitä ei otettu käyttöön. Näin kävi myös AK-12:n prototyypeissä, joissa oli aluksi 900 rpm kahden laukauksen pursketuli ja 650 rpm sarjatuli.
 
BAR on pikakivääri. Sen paino (yli 7kg), pituus (yli metri) ja patruuna (.30.06) tekevät siitä astetta kömpelömmän rynnäköimiseen esim. StG:hen verrattuna. Voisitko kuvitella esim. akettavasi ja tyhjentäväsi huoneita BAR:lla sen sijaan että Sturmgewehrillä tai sitä modernimmalla rynkyllä?
En itseasiassa nyt edes ymmärrä kysymystäsi/kommenttiasi???
Puhuin (kirjoitin) asetyypin kehityshistoriasta ja siitä kuka alunperin mitäkin keksi ja kehitti, en siitä mikä ase olisi toista parempi.
Tottakai Sturmgewehr on näppärämpi kuin BAR ja AK-47 on käyttökelpoisempi kuin Sturmgewehr.
Pointtini oli kuitenkin se, ettei Kalashnikov ole idean keksijä, sen keksi John Browning WWI:n aikana jo silloin havaittuun tarpeeseen. Tietenkään Browningin ase ei ole paras olemassaolevista - mutta 1918 se oli kova sana pulttilukkoisten kiväärien seassa.
Josta päästään taas siihen, miksi RK62-versiot eivät enää ole ajantasalla :)
BAR oli 1918 kova peli, 1944 ei enää ollut siinä käytössä mihin Browning sen alunperin suunnitteli. 60-luvulla RK oli hyvä peli - 2020-luvulla se ei enää ole.
 
Armeijan pää-asiallisena aseena toimivassa rynnäkkökiväärissä tärkeintä lienevät kuitenkin noin suunnilleen järjestyksessä aseen toimintakyvyn ylläpitämisen helppous (ase on toimintavarma ja helppo huoltaa), joukkojen toimintakyvyn ylläpitämisen helppous (ase käyttää patruunaa, jota pystytään tuomaan etulinjaan), hinta (hinnan täytyy olla kohtuullinen suorituskykyyn nähden) ja tämän jälkeen tulee modernius (nyt ne vääräleuat hiljaa siellä "miksei sitten käytetä mosineja" kysymyksinenne). Tällä järjestyksellä mennään aika pitkälle kun rynsesterin valinnasta puhutaan, logistiikan vaikutus on isossa skaalassa kuitenkin suurempi kuin prosenttiluokan suorituskykyerot aseiden välillä.

RK on toki vanhentunut konstruktio, mutta näinä aikoina kun PV:llä tuntuu olevan rahat vähissä strategisesti merkittävämpiinkin hankintoihin, on ihan loogista, ettei jalkaväen aseen vaihtamiseen syydetä suurta määrää rahaa. Uuden aseen kun pitäisi hintansa oikeuttaakseen tässä tilanteessa tuottaa melkoinen suorituskykynousu. Olisiko minusta henkilökohtaisesti kivempaa jos omana aseena olisi ergonomisempi, paremmin kiskotettu, kevyempi ja suuremman patruunamäärän mukana kantamisen mahdollistava 5.56 rynkky? Todellakin! Näenkö sen välttämättömänä nykyistä rahoituskehystä tarkasteltaessa? En.

That being said, mikäli rahaa budjetista siihen löytyisi, ei esim. Operatiivisten joukkojen varustamiseen tehtävät 5.56 aseiden hankinnat esim. 5 vuoden aikajänteellä olisi mikään paskempi idea.
Juuri näin!

Meikäläinen hankintaprosessi on aika raskas ja ehkä ajasta jälkeenjäänyt sekin. Tämä hankaloittaa omalta osaltaan lähes kaikkia hankintoja.
Tosiasiassa tärkempien joukkojen jalkaväkiosien varustaminen nykyaikaisella työkalulla onnistuisi mielestäni vallan hyvin tuossa mainitaemassasi aikaikkunassa - kunhan emme itse tekisi siitä itsellemme liian hankalaa.
 
Onko DRM-kivääri kokonaan suljettu pois kuvioista uutena normi taistelijan aseena?
 
Kun ei räiski sinne tänne automaattitulella niin säästää patruunoita eikä tarvitse kantaa niin paljon tai säästyneellä painolla voi sen sijaan kantaa enenmmän vöitä kk;lle.
 
Voitko avata tätä tarkemmin?
Pähkinänkuoressa se olisi kai siinä että kaikki on itse testattava/tehtävä uusiksi "paranneltuna". Tämä kestää tuhottoman kauan. Monen välineen ja varusteen osalta prosessin kesto on väline/varuste huomioiden todella pitkä.
Kuvitteellinen, hieman kärjistetty esimerkki: hankitaan käsine/hanska. Jotakin yhtä käsinettä testataan 3 vuotta lukuisine väliraportteineen jne. Lopulta todetaan että pikkusormen ommel ei sovi huoltojärjestelmämme kokonaisuuteen = tämä hanska ei siis käy meille. Ja aloitetaan sama prosessi alusta jollakin toisella hanskalla. Tällä kertaa kotimaisen valmistajan kanssa aletaan keksimään hanskaa uudelleen alkaen aivan nollasta...
Tietysti voisimme vain hankkia jonkun hanskan jota joku armeija on jo pitkään käyttänyt ja hyväksi todennut.

Voi vain kuvitella mikä tämä kuvio on uuden rynnäkkökiväärin kanssa.

No, eihän se tietysti (varmaankaan/toivottavasti) ihan noin ole, mutta tuolta se tuppaa ulospäin näyttämään.
 
Pähkinänkuoressa se olisi kai siinä että kaikki on itse testattava/tehtävä uusiksi "paranneltuna". Tämä kestää tuhottoman kauan. Monen välineen ja varusteen osalta prosessin kesto on väline/varuste huomioiden todella pitkä.
Kuvitteellinen, hieman kärjistetty esimerkki: hankitaan käsine/hanska. Jotakin yhtä käsinettä testataan 3 vuotta lukuisine väliraportteineen jne. Lopulta todetaan että pikkusormen ommel ei sovi huoltojärjestelmämme kokonaisuuteen = tämä hanska ei siis käy meille. Ja aloitetaan sama prosessi alusta jollakin toisella hanskalla. Tällä kertaa kotimaisen valmistajan kanssa aletaan keksimään hanskaa uudelleen alkaen aivan nollasta...
Tietysti voisimme vain hankkia jonkun hanskan jota joku armeija on jo pitkään käyttänyt ja hyväksi todennut.

Voi vain kuvitella mikä tämä kuvio on uuden rynnäkkökiväärin kanssa.

No, eihän se tietysti (varmaankaan/toivottavasti) ihan noin ole, mutta tuolta se tuppaa ulospäin näyttämään.

Ei se nyt oman kokemuksen perusteella ihan noin ole (onneksi) mutta hieman on totuutta mukana. Osa vaatimuksista on ihan järkeviä mutta osa taasen on sellaisia, että niille on vaikea keksiä perusteita. Onhan tietysti totta sekin, että PV joutuu ottamaan aina myös hankinnoissa huomioon tarkemmin turvallisuusnäkökohdat, johtuen asevelvollisuusarmeijasta. Ja asevelvollisuusarmeijasta johtuen osa tavarasta sitten tehdään ns kaiken kestäväksi. Tietysti hankintoihin edelleen vaikuttaa huoltovarmuus-näkökulmat jne.
Ja mitä nyt olen törmännyt muihin kuin kotimaisiin puolustusvälinevaatimuksiin, niin ihan samoja, jos ei hullumpiakin siellä vaaditaan.
 
Mutta tähän saakka on aina opetettu tarkkoja yksittäis aukuksia, eli miksi homma yhtä-äkkiä muutuisi pray and paray tyyliseksi?

Jos olet rautatähtäimien varassa niin kontakti etäisyys on lyhyempi kuin optiikalla. Jos kohde liikkuu niin sitä tulee helposti lähetettyä useampi ammus matkaan. Jos kohde ampuu takaisin niin sitä suuremmalla syyllä ammutaan usempaan kertaan notta varmistetaan että jotakin vaikutusta on kohteessa. Paremmalla optiikalla sä haluat melkein luonnollisesti ampua niitä tähdättyjä laukausia vaikka luotia surisi ympärillä. Tietysti tässäkin tapauksessa sitä tulee luonnollisesti ammuttua useampia kertaa, mutta lähikontaktissa sitä enemmän.
 
En itseasiassa nyt edes ymmärrä kysymystäsi/kommenttiasi???
Puhuin (kirjoitin) asetyypin kehityshistoriasta ja siitä kuka alunperin mitäkin keksi ja kehitti, en siitä mikä ase olisi toista parempi.
Tottakai Sturmgewehr on näppärämpi kuin BAR ja AK-47 on käyttökelpoisempi kuin Sturmgewehr.
Pointtini oli kuitenkin se, ettei Kalashnikov ole idean keksijä, sen keksi John Browning WWI:n aikana jo silloin havaittuun tarpeeseen. Tietenkään Browningin ase ei ole paras olemassaolevista - mutta 1918 se oli kova sana pulttilukkoisten kiväärien seassa.
Josta päästään taas siihen, miksi RK62-versiot eivät enää ole ajantasalla :)
BAR oli 1918 kova peli, 1944 ei enää ollut siinä käytössä mihin Browning sen alunperin suunnitteli. 60-luvulla RK oli hyvä peli - 2020-luvulla se ei enää ole.

Rynnäkkökiväärin, siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään, kehitti Feodorov Venäjän-Japanin sodan jälkeen. Alun perin kivääri tosin oli puoliautomaattinen mutta 1. maailmansodassa Feodorov päätti kehittää siitä myös sarjatuliversion. BARilla ja Feodorovin kivääreillä tosin on sama "henkinen isä", eli Chauchat-kevyt konekivääri.
Vieläkin varhaisempi proto-RK on v. 1900 testattu italialainen Cei-Rigotti. Se tosin jäi protoasteelle.

Puoliautomaattikivääreitä toki oli aiemminkin, mm. Mondragon. Jo 1800-luvun lopulla tehtiin puoliautomaattisia karabiineja (usein massasulkuisia) jotka ampuivat jotain pistoolinpatruunaa tai pientä kiväärinpatruunaa. Poliisit niitä jonkun verran käyttivät mutta armeijat eivät kelpuuttaneet, olisi ehkä kannattanut.
 
Back
Top