Uusi taistelijan ase

Muistan kerrankin kun tupakaveri ilmaisi tyytymättömyytensä vartiovuoroon lyömällä RK:n pesistyyliin päin mäntyä piipusta kiinni pitäen, jäi latausvivusta kiinni runkoon :)
Eipä tuo valitellut osumatarkkuutta jatkossa, eli kärsikö tuo nyt kummemin käsittelystä.
Häh, olemmeko olleet samassa ryhmässä :). Tai sitten tuo on ikävän yleistä...
 
Jostain vuosi(kymmeni)en takaa mielen on jäänyt kommetti, että yksi yleisin ”korjaus” jota RK:lle tehdään on piipun vaihto sen takia, kun se on mutkalla. Senhän ei paljoa tarvitse taipua, niin tähtäimissä ei enää säätövara riitä. Ja sitä taipumista ei varmasti silmämääräisesti huomaa.
Piipun oikaisemiseen takaisin suoraksikin on kyllä oma ohjeistuksensa, löytyy Rynnäkkökiväärin käsikirjasta sivulta 48.

Vieläkö muuten käytössä niitä ihan ekoja RK:jä, usein vielä näkee ainakin niitä, joissa käsikahva on pyöreillä rei ´ llä? Etenkin ressukuvissa :)
Onhan niitä, meilläkin niitä oli. RUK:ssa käytössäni olleessa oli tosin vain vanhanmallinen pistoolikahva. Kertauksissa tuli kerrran vastaan ase, jossa oli kummatkin vanhanmalliset.
Meillä oli pääosa aseista 60- ja 90-luvuilta.
 
No jos noin ajattelee, niin ei tuollainen perusarska kovin häävisti kestä esim istuimena käyttöä, kahden kannon välissä. Kyllä uusi ase edellyttää muutosta koulutksessa ja siinä asenteessa, että kuinka varusmiehet asettaan käsittelevät.

Aseenkäsittelyyn on tullut jo muutosta omilta VM-ajoilta (97-98). Kertauksessa viime vuonna lapsenkasvoinen luutnantti ärähti meille ressuille, kun yksi piti asetta piippu alaspäin jalkapöydän päällä, toisella ase nojasi lantikan renkaaseen jne. Sanoi, että jumalauta se on tappamiseen tarkoitettu väline, kohdelkaa aina sitä niin. Siinä perheenisät noloina hymyilivät ja korjasivat toimintaansa :)
Sama hemmo piti luentoa piippulinjasta, liipasinkontrollista ja liikkumisesta aseen kanssa. Mielenkiintoista juttua, uusia tuulia, joita sanoi tuotavan VM-koulutukseen yhä voimakkaammin.
Toinen, minkä otti esille oli hänen mielestään ärsyttävyyteen asti ajettu hysteerinen huoli, varmistetunkin aseen kanssa toimimisesta. Lähdimme tehtävälle ja siinä oli ukkoja polviasennossa. Itse lähdin siitä sitten metrin päästä johtamaan jonoa tiedustelemaan, niin joku ressujohtaja siinä huusi että "ei siitä herranen aika, ei piippulinjan edestä". Aseet on jumalauta katottu 5 kertaa läpi, ei vedetty kovaa piippuun ja varmistin päällä ja joka ukolla liipasinkontrolli! Tästä ärähti että nyt jumalauta aikuiset miehet rauha maahan, kovassa tilanteessa ryömitään vierekkäin ja ammutaan.
Vielä se vaahtosi siitä kun naksutellaan niitä saatanan tyhjälaukauksia kammion tyhjätarkistuksen jälkeen, miksi?!Hänen mielestään vaikka jäisi vireeseen niin 5 varastovuotta ei tee mitään jouselle, saatikka pari hassua tuntia/päivää.Enemmän se kuluu siitä saatanan naksutuksesta.
Ihastuttavan uustuulinen kaveri :)
 
Piipun oikaisemiseen takaisin suoraksikin on kyllä oma ohjeistuksensa, löytyy Rynnäkkökiväärin käsikirjasta sivulta 48.


Onhan niitä, meilläkin niitä oli. RUK:ssa käytössäni olleessa oli tosin vain vanhanmallinen pistoolikahva. Kertauksissa tuli kerrran vastaan ase, jossa oli kummatkin vanhanmalliset.
Meillä oli pääosa aseista 60- ja 90-luvuilta.
Mulla oli alokas- ja aukkiajan vanha rynkky, jonka pistoolikahva oli ovaali / ellipsi / lytätty putki. Alikessina oli sitten tuoreempi. Siinä kahva oli jo oblongi (stadionin juoksurata). Molemmissa etukahva sitä reikäpeltiä. Umpiversio tuli mun jälkeeni. Minä siis astuin riviin II/85. Ja se ovaali ei istunut minun käteeni sitten mitenkään miellyttävästi.
 
mienkoiv kirjoitti:
Vielä se vaahtosi siitä kun naksutellaan niitä saatanan tyhjälaukauksia kammion tyhjätarkistuksen jälkeen, miksi?!Hänen mielestään vaikka jäisi vireeseen niin 5 varastovuotta ei tee mitään jouselle, saatikka pari hassua tuntia/päivää.Enemmän se kuluu siitä saatanan naksutuksesta.
Ihastuttavan uustuulinen kaveri :)
Tuo tyhjä laukaus on aika tärkeä osa aseen tyhjäksi tarkistamista - naksahdus varmistaa sen että tosiaan oli tyhjä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ampumakilpailussa sieltä onkin kuulunut pam eikä naks..
 
Tuo tyhjä laukaus on aika tärkeä osa aseen tyhjäksi tarkistamista - naksahdus varmistaa sen että tosiaan oli tyhjä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ampumakilpailussa sieltä onkin kuulunut pam eikä naks..

Tämä ei vaan mee omaan kaaliin, ei ole koskaan menny. Lipas on irti, päivä paistaa läpi, liikkuvat takana kuin teinipojan esinahka. Miten perkele sieltä voi vielä kuula tulla?!
Tosin nyt puhun vaan RK:n hysteerisestä tarkastamisesta. Ja tämä tehdään saatana vielä heti tilanteen mentyä ohi, tulilla ja ajoneuvoon noustessa!Kaikki tämä 1h sisällä.
 
Tuo tyhjä laukaus on aika tärkeä osa aseen tyhjäksi tarkistamista - naksahdus varmistaa sen että tosiaan oli tyhjä. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun ampumakilpailussa sieltä onkin kuulunut pam eikä naks..

Nykyinen tapa tehdä käyttäjätarkastus varmistaa sen, ettei aseessa ole patruunaa, eikä tyhjää laukausta ole syytä tehdä.
 
Tosiaan ampumakilpailuissa ammutaan tyhjälaukaus ja sille on ihan perusteet koska kalusto kirjavaa + kaikenlaista osaavan ja ei-niin-osaavan tekijän virittelyitä harrastetaan aseisiin. Ei ole maailman ensimmäinen kerta kun ulosvetäjän kynsi katkeaa aseesta ja räkkäämisen johdosta liikkuvat käy takana mutta kuula edelleen piipussa. Siinä myös tuomari toteaa ampujan hoitaneen oman tonttinsa oikein kun ase sanoo "klik" eikä "pam". Mutta jos patruunapesän voi nähdä tai kokeilla sormella tyhjäksi niin ei sille tyhjälle laukaukselle sinällään ole perustetta muussa touhussa. Käyttäjätarkastus on siitä hyvä että sen voi tehdä missä vain milloin vain ilman että tarvitsee etsiä erikseen se turvallinen suunta esim sisätiloissa.

Olen itse omien tapojeni vanki ja omaan aseenkäsittelyyni kuuluu aina tyhjälaukaus ellen ole mukana johdettuna toiminnassa ja käsketään käyttäjätarkastus. Tavat vaihtelee, tärkeintä on että tiedetään että ase on varmasti tyhjä ja turvallinen.
 
Eniten ihmisiä on ammuttu tyhjillä aseilla, poislukien tietenkin tarkoituksella ammutut.

Se tyhjä laukaus on sen ammunnan johtajan / muun valvojan "idioottivarma" keino varmistaa ettei siellä aseessa todellakaan ole patruunaa, samalla se tulee osoitettua muillekin. Viereisellä ampumapaikalla kun on kaveri, jonka aseenkäsittelytaustasta et tiedä, niin paras on varmistua vielä kerran. Aseenkäsittelyä ja -käsittelijää kun on niin monenlaista, vasta-alkajaa, muuten hermostunutta, kymmenien vuosien rutinoimaa ja "rutinoimaa" "joo kyllä mä tiedän ja osaan... OHO!"

Luottamus on hyvä, kontrolli parempi sanoi joku joskus.
 
Ei ole yksi eikä kaksi varusmiestä jotka kärsii tinnituksesta kun se tyhjälaukaus on muistettu tehdä vasta tuvan käytävällä.

Mutta ainakin vähääkään erikoismiehillä tuo asekoulutus on jo iso harppaus entisajoista ja asetta käsitellään varsin huolella. Tässä toki auttaa, ettei se rk ole loppuunammuttu lousku vaan varsin vähän käytetty ja siisti , kenties uudella piipulla. Ja etekin asiassa auttaa kun siihen ruuvataan romppeita kiinni ja niille annetaan hintalappu. Aseen hinta kolminkertaistuu ja sotilas tietää, montako tuhatta maksaa jos ei sitä sellaisenaan palauta.

Eli vastuu lisää myös kykyä sitä kantaa.
 
etekin asiassa auttaa kun siihen ruuvataan romppeita kiinni ja niille annetaan hintalappu. Aseen hinta kolminkertaistuu ja sotilas tietää, montako tuhatta maksaa jos ei sitä sellaisenaan palauta.
Juuri tämä, sitä metallista Rk-62 karvalakkia mosat käsittelee kuin ruuvimeisseliä, heitellään miten sattuu, hakataan joka paikkaan, pelataan golffia, dippaillaan turpeeseen yms. Mutta kun siinä onkin optiset tähtäimet eli lasia silmissä, aivot käskee automaattisesti käsittelemään varovammin, kuin OBD lukijaa. Noin kansankielistettynä.
 
Tai sitten tuo on ikävän yleistä...

Valitettavan yleistä, tullut tuota 'lyödään latauskahvasta puuhun kiinni' siksi aikaa kun käydään riu'ulla todistettua pari kertaa.

No en minäkään täysin viaton ole... tuli sillä RK:lla kerran halkojakin hakattua, ja latauskin onnistuu kun vain lyödään perä kohtisuoraan tarpeeksi lujaa kantoon/puuhun...
 
Nykyinen tapa tehdä käyttäjätarkastus varmistaa sen, ettei aseessa ole patruunaa, eikä tyhjää laukausta ole syytä tehdä.

Nykyinen tapa jossa rk varmistetaan, otetaan lipas irti ja varmistetun aseen viritintapista vedetään liikkuvia taakse ja sormella kokeillaan ettei ole patruunaa pesässä on täysin turvallinen, idioottivarma ja taisteluolosuhteisiinkin soveltuva tapa tehdä käyttäjätarkastus.

En itse ainakaan kaipaa mitää wanhoja hyviä aikoja tyhjälaukauksineen.

Vanha tapa tuotti vain vahingonlaukauksia. Vanhalla tavalla kun et voinut varmistaa aseen turvallisuutta turvallisesti oikeastaan missään muualla kuin ampumaradalla.
 
Joo.

2000-luvulla, monta prosenttia soveltuvien harjoitusten laukauksista ammutaan sarjalla?

Keskustelu on aina hyvästä. Miksi he toivoivat sarjaa, missä tilanteissa?
Pitivät sarjaa oikein kätevänä esim. juoksuhaudan vyörytyksessä (sopinee myös rakennuksiin), rynnäkön torjumisessa, sekä lamauttavan tulen ampumisessa. Varmaan muitakin tilanteita oli, mutta ovat valitettavasti jo kuolleet, enkä voi kysyä tarkennuksia. Kokemukset olivat viime sodista.
 
Viime sotien kokemusta ei oikein voi siirtää tähän aikaan. Sillon harvalla oli automaattiase, enemmistöllä kertalaukeava kivääri. Sen takia olemassaolevien automaattiaseiden sarjatuli oli tarpeellinen. Mutta vaikka kaikilla olisi puoluautomaattikivääri nyt niin onhan se huima ero tulinopeudessa verrattuna viime sotaan. Kyllä kaikilla sormi liikkuu niin nopeasti että onnistuu pari laukausta sekunnissa.
 
Viime sotien kokemusta ei oikein voi siirtää tähän aikaan. Sillon harvalla oli automaattiase, enemmistöllä kertalaukeava kivääri. Sen takia olemassaolevien automaattiaseiden sarjatuli oli tarpeellinen. Mutta vaikka kaikilla olisi puoluautomaattikivääri nyt niin onhan se huima ero tulinopeudessa verrattuna viime sotaan. Kyllä kaikilla sormi liikkuu niin nopeasti että onnistuu pari laukausta sekunnissa.

Sotiiko se vastustaja viime sodan aseilla???

Kyllä sitä sarjatulta ihan oikeasti tarvitsee esimerkiksi huoneiden ja juoksuhaudan vyörytyksessä sekä ylipäätänsä kaikissa tilanteissa missä vaaditaan suurta tulentiheyttä. Ymmärrän kyllä, että joskus 80-luvulla se sarjatuli oli saatanasta ja useimmat varusmiehet toivoi ettei siitä vaihtimesta edes sitä sarjatulta löytyisi. Ehkä silloin uskalsi jossain sotaharjoituksessa vetää ujosti pari kolmen laukauksen sarjaa kun keltaiset pyöri haulikkohollilla. Auta armias - jos vahingossa pärähti vaikka viiden laukauksen sarja, niin vääpeli ulvoi pää punaisena ja manasi räiskijä rambon alimpaan helvettiin!
 
RVL files, 80-luvun puoliväli:
Rynkkyjä ei tahallisesti hakattu eikä murjottu. Liikettä meillä metsäjäniksillä oli niin runsaasti, jotta tokko virtaakaan olisi kinttaissa moiseen pyhäinhäväistykseen riittänyt. Ja runtua yms. mukavaa aseen pahoinpitelystä olisi kuitenkin tullut.

Sodan melskeissä ase voi joutua olosuhteiden pakosta ja tahattomastikin piinatuksi käyttöön suunnittelemattomalla tavalla. Siksi on hyvä, että pertaani kestää kohtuullista höykynköykkyä. Vasarat ja lekat ovat kuitenkin eri asia.
———
Takaisin aiheeseen. SIG ja HK on mainittu ehdokkaiksi, jotka olisivat tämän päivän tiedolla vahvoja ehdokkaita uudeksi aseeksi Rk:n tilalle foorumistien mielestä. Onko muita?

Sitten seuraava pykälä, mikä on/olisi mielestänne tulevaisuuden yleinen varustetaso- ja ominaisuusvaatimus, jolla kivääri olisi syytä hankkia ja kuorruttaa massa-armeijatasolla? (Ei tarkoita erikoisjoukkoja) Esillä voisi olla taistelijakohtainen tai muu, esim. ryhmäkohtainen härpäkkeistö.
 
RVL files, 80-luvun puoliväli:
Rynkkyjä ei tahallisesti hakattu eikä murjottu. Liikettä meillä metsäjäniksillä oli niin runsaasti, jotta tokko virtaakaan olisi kinttaissa moiseen pyhäinhäväistykseen riittänyt. Ja runtua yms. mukavaa aseen pahoinpitelystä olisi kuitenkin tullut.

Sodan melskeissä ase voi joutua olosuhteiden pakosta ja tahattomastikin piinatuksi käyttöön suunnittelemattomalla tavalla. Siksi on hyvä, että pertaani kestää kohtuullista höykynköykkyä. Vasarat ja lekat ovat kuitenkin eri asia.
———
Takaisin aiheeseen. SIG ja HK on mainittu ehdokkaiksi, jotka olisivat tämän päivän tiedolla vahvoja ehdokkaita uudeksi aseeksi Rk:n tilalle foorumistien mielestä. Onko muita?

Sitten seuraava pykälä, mikä on/olisi mielestänne tulevaisuuden yleinen varustetaso- ja ominaisuusvaatimus, jolla kivääri olisi syytä hankkia ja kuorruttaa massa-armeijatasolla? (Ei tarkoita erikoisjoukkoja) Esillä voisi olla taistelijakohtainen tai muu, esim. ryhmäkohtainen härpäkkeistö.

Mun arvaus on arska. Teleskooppiperällä, ehkä mäntätoimisena. Hathat-miehet saa sitten omansa, mutta normi soturille riittävä, edullinen ja todistettavasti toimiva sotaolosuhteissa. Sig ja H&K on hienoja ja hyviä aseita, mutta kun rynkkyjä hankitaan toivottavasti jotain 350000 kpl, niin silloin mennään perusvarmalla ja edullisella ratkaisulla. Myöskin edulliset varaosat puhuvat tämän vaihtoehdon puolesta, kuten myös NATO-yhteensopivuus.
 
Back
Top