Uusi taistelijan ase

Sarjatulelle on tietysti paikka ja mitään järkeä ei ole kivääristä kuohia tuota ominaisuutta pois. Falklandin sota oli siinä mielessä erikoinen, että napit vastakkain oli joukot joilla toisella puolella oli sarjatuli FAL:it ja toisella pelkästään kertatulta tulittavat FAL:t.
 
Paljonko nykyään keskiverto jalkaväen varusmies ampuu kovia patruunoita henkkoht aseellaan palveluksen aikana? Jostain sai lukea joskus aika onnettomista määristä
Jalkaväestä en tiedä, mutta mitä vielä muistan ammuntojen määristä, niin tein nopean laskutoimituksen omalta ajaltani, josta 8kk kului RSRAKHssa ja 4kk ViestiAUKissa riihimäellä. Hieman alle tuhanteen jäi laskennallisesti, mitä kovia tuli ammuttua rynnäkkökiväärillä vuodessa.

Mutta tämä tosiaan tykistön puolella.

E. Ja se on siis vähän, aivan toivottoman vähän.
 
Jalkaväestä en tiedä, mutta mitä vielä muistan ammuntojen määristä, niin tein nopean laskutoimituksen omalta ajaltani, josta 8kk kului RSRAKHssa ja 4kk ViestiAUKissa riihimäellä. Hieman alle tuhanteen jäi laskennallisesti, mitä kovia tuli ammuttua rynnäkkökiväärillä vuodessa.

Mutta tämä tosiaan tykistön puolella.

E. Ja se on siis vähän, aivan toivottoman vähän.
Omat muistikuvat 90-luvun alusta jääkärilinjalta -> vuoden kokonaismäärä kovia rk:lla parisataa.
Itseasiassa ammuin paljon enemmän kvkk:lla yhdellä ruk:n ampumaleirillä...

Älyttömän pieniä määriä. :oops:
 
Näinhän se on. Julkiset hankinnat on suht kiharaisia. Jos tarjouspyynnön osaa asettaa oikein, niin silloin menee kyllä asiat paljon helpommin. Kyllä muutama hankintapuolen osaaja varmasti palkkansa haukkuisi logistiikkalaitoksella, siitä ei ole epäilystäkään.
Keskeisiin puolustushankintoihin ei tarvitse soveltaa hankintalainsäädäntöä, vaikka sen periaatteiden soveltamine saattaa olla järkevää myös rajatussa menettelyssä.
 
Kuvitteellinen osuus oli hanskat :)

No, niinkuin Woodsman kirjoittelikin niin ei se ehkä ihan noin mene, vaikka se ulospäin tuolta välillä näyttääkin.
Mutta joo, kyllä tuossa prosessissa kehitettävää olisi monessakin mielessä.
Eihän siinä järkeä vaikuta olevan että jotakin hanska-tason varustetta testataan useamman vuoden ennen hankintapäätöstä..ja tätä kyllä on tapahtunut ja tullee tapahtumaan. Toki perusteellinen testaus on hyväkin asia, mutta onko se hanska-tason varusteen kohdalla järkevää?
Tai sitten tämä:
Pitkän testaamisen jälkeen on kaksi hanskaa, kaikki ovat yhtä mieltä siitä että molemmat hanskat ovat erittäin hyviä ja vastaavat vaatimuksia. Toisessa on erilainen ommel jossakin saumassa kuin toisessa hanskassa. Seuraavaksi testataankin sitten 2 vuotta mitä tämä erilainen sauma vaikuttaa hanskan käytettävyyteen.
Saattaa olla joskus testikäyttäjän ja testikäyttäjäraportin kirjoittajan osa vähän turhauttavaa lähestyvä :)

Uutta perustyökalua (rynnäkkökivääriä) on ehkä syytä vähän enemmän testatakin. Kaikkea mahdollista ei.
Tuo ei ole mitään verrattuna svedujen FMV-laitokseen, joka on oma siviiliviranomaisensa.

Ennen sitä kahden vuoden testausta on hierottava vuosi testaussuunnitelmaa.
 
Itse olen pohdiskellut että olisiko järkeä lähteä tekemään ihan uutta kapinetta uuteen kaliperiin tyyliin 6.5*45 tai 6.5grendel(*39).
(Jälkimmäistä taitaa Serbia olla ottamassa käyttöön uudeksi patruunaksi Zastavan aseisiin.)

Tämän patruunan ympärille voisi tehdä uuden rk-perheen jolla pärjäisi seuraavat 50 vuotta...
Kaipa Suomesta löytyisi osaamista tuollaiseen projektiin.
Hidaste kaikissa länsimaissa on jenkkilälän arpominen uuden kaliperin osalta. Eli jos investoit nyt 5,56:seen, ja setä Samuli vaihtaa uuteen ja olet marginaalissa. Ihan vihoviimeinen kuttu on jonkun oman virityksen valitseminen.

Setä Samulin zydeemissä käyvät sitten everstit ja kenraalit tällä hetkellä, viimeiset 15 vuotta ja epämääräisen tulevaisuuden ajan keskustelua mikä kaliperi valitaan.
 
Jo tuon kaliberi kysymyksen takia uuden aseen on syytä olla modulaarinen.
Parin kymmenentuhannen aseen muuttaminen mahdolliseen uuteen länsi standardiin vuorien päästä ei ole sitten niin iso juttu.
 
Kerrotko missä sodassa nuo 80- ja 90-luvun opit on testattu?

Käsittääkseni mitään perustaistelumenetelmää ei ole sotatestattu ryhmää suuremmalla kokoonpanolla sitten -44.

Ja kyseessä on 2010-luvun oppi. Jos tarkoitat jotain muuta, niin ok, minä en.

Nykyinen aseenkäsittely tapa on tuotu sodasta jossa kevyt jalkaväki taistelee todellista vihollista vastaan.
Voin olla väärässä, mutta käsittääkseni nykyisin tuota sarjatulta ei pelätä, vaan käytetään konroloituja sarjoja kun sitä tarvitaan.

Tiedän mitä harjoittelen lähes kuukausittain. Vihollisen tappamista. Kuivana, paukkupatruunoilla, kovilla. Laita YV niin voin tulla konsultoimaan joukkoasi. Mutta PV tekee sitä työkseen.

Toisin oli ennen jolloin painopiste oli rauhallisessa rata-ammunnassa tyyppisessä toiminnassa. Nykyisellä tavalla korvattiin se vanha "tähdättyjä laukauksia" matra

Pötköttelyammunta erikseen. Nykyäänkin ammutaan tähdättyjä kertalaukauksia. Mutta nopeasti, koordinoidusti.

Kyllä minäkin sarjalla ruiskasen yhdessä tilanteessa: sokkona nurkan taakse, kun tiedän että vihulainen on alle 10 metrin päässä seinän vieressä.

Mutta jokainen saa treenata ja soveltaa kuten parhaakseen näkee.

Inttivisa: joukkue hyökkää. Kohtaat ryhmän vahvuisen vihollisen. Monta sataa metriä joukkue etenee hoidetussa metsämaastossa ennen kuin pitää pysähtyä täydentämään? Käytössäsi on normituliannokset ja porukka tykkää käyttää hallittua sarjaa?
 
Käsittääkseni mitään perustaistelumenetelmää ei ole sotatestattu ryhmää suuremmalla kokoonpanolla sitten -44.

Ja kyseessä on 2010-luvun oppi. Jos tarkoitat jotain muuta, niin ok, minä en.



Tiedän mitä harjoittelen lähes kuukausittain. Vihollisen tappamista. Kuivana, paukkupatruunoilla, kovilla. Laita YV niin voin tulla konsultoimaan joukkoasi. Mutta PV tekee sitä työkseen.



Pötköttelyammunta erikseen. Nykyäänkin ammutaan tähdättyjä kertalaukauksia. Mutta nopeasti, koordinoidusti.

Kyllä minäkin sarjalla ruiskasen yhdessä tilanteessa: sokkona nurkan taakse, kun tiedän että vihulainen on alle 10 metrin päässä seinän vieressä.

Mutta jokainen saa treenata ja soveltaa kuten parhaakseen näkee.

Inttivisa: joukkue hyökkää. Kohtaat ryhmän vahvuisen vihollisen. Monta sataa metriä joukkue etenee hoidetussa metsämaastossa ennen kuin pitää pysähtyä täydentämään? Käytössäsi on normituliannokset ja porukka tykkää käyttää hallittua sarjaa?

Mä vertasin tätä nyky systeemiä siihen vanhaan malliin.
Me taidetaan puhua samasta asista ja olla siitä samaa mieltä:D
 
Käsittääkseni mitään perustaistelumenetelmää ei ole sotatestattu ryhmää suuremmalla kokoonpanolla sitten -44.

Tästä rohkenen olla hieman eri mieltä. Aika monet Afgojen ticit käytiin joukkueen voimin tai jopa komppaniankin toimiessa vähintään siinä ympärillä ja kyllä niissä nimenomaan
perustaistelumenetelmiä käytettiin.

Jos jääkärijoukkue taistelee käsi- ja vaunuasein, komentojoukkue johtaa ja tukee mm. kranaatinheittimillä ja huoltojoukkueen osa hoitaa omaa leiviskäänsä pidän sitä kyllä ihan riittävänä sotatestaamisena vaikka sodassa ei oltukaan.

Sarjatulta ei kuitenkaan ammuttu muilla kuin itikalla ja pekarilla, ainakaan suuremmissa määrin.
 
kyllä niissä nimenomaan
perustaistelumenetelmiä käytettiin.

Mitä mieltä niistä? Toimiko kuten suunniteltu? Ei tartte muuten vastata kuin peukku ylös/alas/no joo...

Mutta paluu aiheeseen...

Mihin asti patruunan pitäisi uudessa aseessa vaikuttaa? Ottaen huomioon ja tarkoittaen että x sataan metriin osuu ressukin jollakin prosentilla taistelijan torsoon, läpäisyä löytyy TRA- ja pöhekköympäristöissä, mitä muuta....?
 
Viimeksi muokattu:
Mitä mieltä niistä? Toimiko kuten suunniteltu? Ei tartte muuten vastata kuin peukku ylös/alas/no joo...

Mutta paluu aiheeseen...

Mihin asti patruunan pitäisi uudessa aseessa vaikuttaa? Ottaen huomioon ja tarkoittaen että x sataan metriin osuu ressukin jollakin prosentilla taistelijan torsoon, läpäisyä löytyy TRA- ja pöhekköympäristöissä, mitä muuta....?
Kaikki ne vaikuttavat vielä 600 metriin asti ellei siirrytä osittain konepistooleihin.
 
Mihin asti patruunan pitäisi uudessa aseessa vaikuttaa? Ottaen huomioon ja tarkoittaen että x sataan metriin osuu ressukin jollakin prosentilla taistelijan torsoon, läpäisyä löytyy TRA- ja pöhekköympäristöissä, mitä muuta....?

Jos puhutaan kotimaan puolustuksesta, kuten on tässä tapauksessa puhuttava, amet jää lähes aina alle 100 metriin, usein jopa reilusti alle.
Siitä voi sitten tehdä arvioita kaliiberista jne jne.
 
Jos speksataan niin että maalissa on NIJ 3A (1,1gr V50>650m/s) tason suojaa. Tai miksei 3-taso?
PKM on jo olemassa ja lisäksi hankituttaisin asialliset DMR-kiväärit.
Tietysti voisi hankkia aseet tarpeeksi kevyellä rihlan kierrolla ja volframi alikalipereita tai ainakin olisi optio näiden hankkimiseen.
 
Omat muistikuvat 90-luvun alusta jääkärilinjalta -> vuoden kokonaismäärä kovia rk:lla parisataa.
Itseasiassa ammuin paljon enemmän kvkk:lla yhdellä ruk:n ampumaleirillä...

Älyttömän pieniä määriä. :oops:
Omat muistikuvat 90-luvun puolivälistä, myös kiväärilinja/ruk, koko vuosi olisiko yhteensä noin 800 laukausta rk:lla kovana. Pistoolilla noin 500, koska spol-auk/KaartP /kaupunkijääkäri jne. Haulikolla ja muilla tuli jotain hajalaukauksia, itkk:lla ehkä 10 patruunaa.
Eipä siellä raskaassa paljoa ammuttu, toivottavasti asiat ovat tuosta nyt jo korjaantuneet parempaan suuntaan.
 
Hatara arvio vielä kaukaisemmalta inttiajalta. Ehkä 100+ ls rk:lla, alle 100 kvkk:lla, muutamia kymmeniä kuljetusvaunun kk:lla. Pistoolin näin kerran, pistoolinpatruunaa en.
 
Oma poika oli hiljan erikoisjoukoissa. Rk oli vähän sohlo eikä ammunta tyydyttänyt. Piti liittyä reserviläisjärjestöön ja käydä ampumassa lomilla. Sen jälkeen homma sujui jatkokoulutuksessakin.
 
Back
Top