Muistin luistimet tylsyvät luonnollisesti aikaa myöten, mutta en muista RVL varusmiesajalta (80 -luvun puoliväli, jolloin sitä oltiin jatkuvasti ulkona ja läheisessä kontaktissa kenttäkerrokseen tai sitä peittävään lumeen) lumen tai jään aiheuttaneen ongelmia etukädensijan kanssa. Toki ne kädensijat olivat perinteisemmän mallisia kuin tuossa kuvassa, jonka
@ctg postasi ylle.
Sisäinen jäätymisongelma oli mahdollinen, mikäli asetta kuljetettiin edes takaisin kylmän ja (liian) lämpimän välillä eikä liikkuvia osia kuivattu välillä. Kovimmat pakkaset olivat virallisten mittausasemien mukaan tuolloin 46 astetta nollan alapuolella. -30˚C oli ”normaali” kova pakkanen ja -10 - -20˚C oli vakiolämpötila sydäntalvella. Metsäjäniksen elämä oli hyvin pitkälti ulkoilmaelämäpainotteista (+220/330vrk) ja kun olin saapumiserässä III, pääsin nauttimaan täysipainoisesti talven riemuista heti kohta palveluksen alkamisen jälkeen.
Rymyämisessä ne kiskoihin yms. kiinnitetyt härpäkkeet ja niiden varjelu ovat asioita, joista kokemusta ei valitettavasti ole. Niiden kanssa pelaaminen edellyttää jonkin verran enemmän huolellisuutta ja ennakointia kuin mitä perusraudan kanssa on totuttu.