Itse olen sitä mieltä, että ilman vyösyöttöisiä jalkaväkiryhmän tulivoima ei riitä, tai sitten joukkueet tarvitsisivat amerikkalaistyyppisesti raskasaseryhmän, josta voisi alistaa KK-pareja joukkueen kivääriryhmille. Se taas ei toisi oikeastaan mitään käytännön muutosta, paitsi lisää byrokratiaa organisaatioihin.
KK:iden määrää jalkaväkiryhmissä on nostettu kahteen 2015 taistelutavassa juuri sen takia, että tulivoiman nostamiselle nähtiin tarvetta.
5,56x45 ei myöskään ole modernin DMR:n kaliiperi, sitä on siihen kokeiltu vuosituhannen alussa, kyllä se siihen käy, mutta ei se siihen kuulu. DM:n kun pitäisi kyetä vaikuttamaan tehokkasti vähän pidemmille etäisyyksille, ja niin 5,56x45 kuin 7,62x39:nkin menettävät pidemmällä matkalla aivan liikaa energiaansa ollakseen oikeasti uuteen DMR:ään kelvollisia patruunoita; 5,56x45 on 300 metrin kohdalla enää pienoiskiväärin tehoinen. Nykytilanteessa RK ACOG:lla käy sen vuoksi, että parempaakaan ei ole, mutta kun aseita lähdetään hankkimaan puhtaalta pöydältä, pitää miettiä DM:n käyttötarkoitusta ja hankkia aseet se edellä, eikä tehdä puoliksi perseellään olevia ratkaisuja.
Modernin DMR:n tekeminen 7,62x53R:ssäkin onnistuisi, mutta niitä ei ole juuri tehty, koska kaliiperi on harvinainen; Venäjällä toki sen itäserkku 54R on käytössä, mutta niin heillä on omat aseensakin siihen. Mikään ei kuitenkaan estäisi sen käyttöä DMR:n kaliiperina - suunnittelua toki vaikeuttaa vaatimus lukon iskupohjan varsin suurelle koolle. Suomalainen JVA 0221 on myös nykymittapuulla epäsopiva patruuna, koska se on liian raskasluotinen.
Periaatteessa, esim. 6,5x39 (tai Grendel) pystyisi ehkä toimimaan jalkaväkiryhmän ainoana patruunana, koska sen kantama ja teho pitkällä matkalla olisivat riittävät (8 gramman luodilla yliääninen yli kilometriin), ja toisaalta se olisi hieman 7.62x39:ää pienempirekyylinen jalkaväen aseita ajatellen. Sen tulivoima riittänisi sekä KK:ta että DMR:ää varten.
