tsalesto
Kersantti
Joo, tupakaverit anto mulle omat räkäpäät kun mua ei ahdistanut asiallinen aseen puhdistus. Ne sitten hutelivat laukaus-sarrrrjaa
Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Joo, tupakaverit anto mulle omat räkäpäät kun mua ei ahdistanut asiallinen aseen puhdistus. Ne sitten hutelivat laukaus-sarrrrjaa
JR49
Respected Leader
Älkää heittäkö räkäpäitä pois, älkää jättäkö ampumatta.
RUK:n hyökkäysharjoitus 5 päivää. Silloin sata vuotta sitten.
Satoi kolme niistä, rankasti. Kolme ekaa. Vink @Ikarus juuri tällöin oli se mainittu tervaskanto.
Sissiteltta, reikäinen, ei kamiinaa, koska se oli jossain muualla, katosta lirisi vettä huopapeittojen päälle.
Apilas kannossa, ja jos yritti tähdätä, niin kiikari oli sumussa. Tetsatessa syöksyin keltiäispesään, käsi täynnä keltiäisiä, vauhdissa riisuudu..
Metsäautotie, marssitaan monen päivän vesisateessa, vieressä marssii vieraan komppanian tuntematon kapiainen. Kapinallisuus iskee ja viheltelen Kansainvälistä, minä oikeistolainen mutta kun sade monta päivää.
- Upseerioppilas te, onko tuo teidän mielestä hyvä kappale? Tiukalla äänensävyllä.
Säntillinen vastaus (saatiin mitä oli haettu):
- Herra luutnantti, kyllä on!
Vastaan tulee tukkiauto.
Nostan peukalon pystyyn ja liftaan.
Kaveri kopissa repeää nauruun, ja näyttää ymmärtävän tilanteen, reserviläinen varmaankin. Hymyilen synkästi vastaan.
Illalla heitin sitten vittuuntuneena ihan kaikkeen ja kaikkiin räkäpäät vittuun metsään. Vieläkin näen sen silmissäni. Olin vartiossa ja muistan sen suunnan ja pusikon. Tänäkin päivänä pystyisin osoittamaan sen paikan. Ohi meni Kärkikomppanian Nasuja, pitkä ja komea letka.
Mitä opimme kaikesta tästä?
Hoida asettasi joka päivä. Sitä ruosteen määrää, kun sen komppaniassa avasi. Öljyä ja harjaa ja hinkkausta, mutta kyll mä kirosin ja tosissaan pelkäsin, että tän joutuu korvaamaan. Siis ihan karmean näköinen sisus, muistaakseni punasävyistä ruostetta, ei saatana kun säikäytti ihan tosissaan. Sai sen pois, mutta kovalla työllä.
RUK:n hyökkäysharjoitus 5 päivää. Silloin sata vuotta sitten.
Satoi kolme niistä, rankasti. Kolme ekaa. Vink @Ikarus juuri tällöin oli se mainittu tervaskanto.
Sissiteltta, reikäinen, ei kamiinaa, koska se oli jossain muualla, katosta lirisi vettä huopapeittojen päälle.
Apilas kannossa, ja jos yritti tähdätä, niin kiikari oli sumussa. Tetsatessa syöksyin keltiäispesään, käsi täynnä keltiäisiä, vauhdissa riisuudu..
Metsäautotie, marssitaan monen päivän vesisateessa, vieressä marssii vieraan komppanian tuntematon kapiainen. Kapinallisuus iskee ja viheltelen Kansainvälistä, minä oikeistolainen mutta kun sade monta päivää.
- Upseerioppilas te, onko tuo teidän mielestä hyvä kappale? Tiukalla äänensävyllä.
Säntillinen vastaus (saatiin mitä oli haettu):
- Herra luutnantti, kyllä on!
Vastaan tulee tukkiauto.
Nostan peukalon pystyyn ja liftaan.
Kaveri kopissa repeää nauruun, ja näyttää ymmärtävän tilanteen, reserviläinen varmaankin. Hymyilen synkästi vastaan.
Illalla heitin sitten vittuuntuneena ihan kaikkeen ja kaikkiin räkäpäät vittuun metsään. Vieläkin näen sen silmissäni. Olin vartiossa ja muistan sen suunnan ja pusikon. Tänäkin päivänä pystyisin osoittamaan sen paikan. Ohi meni Kärkikomppanian Nasuja, pitkä ja komea letka.
Mitä opimme kaikesta tästä?
Hoida asettasi joka päivä. Sitä ruosteen määrää, kun sen komppaniassa avasi. Öljyä ja harjaa ja hinkkausta, mutta kyll mä kirosin ja tosissaan pelkäsin, että tän joutuu korvaamaan. Siis ihan karmean näköinen sisus, muistaakseni punasävyistä ruostetta, ei saatana kun säikäytti ihan tosissaan. Sai sen pois, mutta kovalla työllä.
Seuraavaksi ne laitetaan reissujen harjoitukseen, ja ressut putsaavat ne, ampuivat tai ei.
Toivottavasti tästä on jo aikaa..
Asia on nimittäin niin että Puolustusvoimissa on myös yksiköitä joissa varusmiehet ymmärtävät paukkupatruunan olevan hyvä, hyödyllinen ja jopa korvaamaton harjoitusväline. Paukkupatruunoita ei tänä päivänä ole määrättömästi, monesti niitä on jopa alle sen minimimäärän mitä esim. jonkun jalkaväen koulutushaaran koulutuksen kannalta olisi tarpeen olla - ja sitten joku munapää jossakin heittää niitä metsään - samaan aikaan toisaalla koulutuksen suunnittelijat ja toteuttajat saattavat laskea paukkupatruunoita lähes yksitellen suhteessa siihen miten koulutus on tarkoituksenmukaista toteuttaa siten että harjoitusampumatarvikkeita on koulutettavilla käytössä järkevä määrä.
Tuli vaan mieleen...
Ja lisäksi: ei siinä aseen huoltamisessa paukkupatruunoiden jälkeen mitään erityisen vaikeata ole. Öljy tekee pääosan työstä ja ihmisen tarvitsee vain lähinnä pyyhkiä öljyä pois ja laittaa uutta.
Mitäs sanoisitte jos meille tulisi uusi taistelijan ase vaikkapa 2025 vuodesta alkaen. Jos sattuisi niin, että asetyyppi ja kaliberi molemmat muuttuisivat kerralla. Olisiko asetta mahdollista/järkevää ottaa käyttöön varusmiehille ja uusille perustettaville joukoille. Reservissä jo olevat joukot käyttäisivät nykyiset rk:t modattuina loppuun???
Asemallista ja kaliberista minulla olisi arvaus jos uutta asetta otettaisiin käyttöön 2020 -luvulla. Veikkaan tänään, että se on AR 6,5 Creedmoor.
Asemallista ja kaliberista minulla olisi arvaus jos uutta asetta otettaisiin käyttöön 2020 -luvulla. Veikkaan tänään, että se on AR 6,5 Creedmoor.
Minulle osoi KVKK:n puhdistus jolla oli ammuttu hemmetisti räkäpäitä harjoituksen jälkeen. Muut saivat ampumattomat eteensä. Onneksi kello oli sen verran, että oli iltavastaanoton aika veksissä.
Miksi ei olisi mahdollista, vaikka koko armeijalle kerrallaan?
Rynnäkkökivääri on rynnäkkökivääri, yksinkertainen perusase jonka peruskäytön oppii nopeasti kuka tahansa.
Nyt kun tarkastellaan asiaa realistisesti ihan niinkuin se on niin väitän seuraavaa:
Vaikka meillä on RK62 eri versioineen ollut käytössä iät ja ajat ja ase on niinsanotusti tuttu koko lähes miljoonan sotilaan reserville, niin kuinka monelle se on oikeasti tuttu - siis siinä mielessä tuttu kuin ase on tuttu sen tottuneelle ja harjaantuneelle käyttäjälle? Fakta: häviävän pienelle prosentille reservin sotilaista - käytännössä vain heille, joilla on omana aseenaan jokin AK-variantti ja jolla he ovat aktiivisesti treenanneet.
Muiden osalta tilanne on loppupeleissä ihan se ja sama millainen RK heille käteen lyödään. Heillä ei ole juuri RK62 käytöstä mitään ns. selkärangassa, suurimmalle osalle pitää kertausharjoituksissa palautella asioita vahvasti mieleen jne jne.
Väitän - ja kokemusta aseenkäytön opettamisesta ja reserviläisistä on useamman kymmenen vuoden ajalta - että kun keskivertoreserviläisjoukko tulee kertaamaan ja heille lyödään RK62:n sijaan käsiin vaikkapa jokin AR-variantti, niin mistään ei muutaman päivän jälkeen huomaa eroa, ainakaan negatiiviseen suuntaan.
Perusase on perusase, mielestäni tästä aseen vaihtumisesta RK62 - variantista tehdään aivan liian iso ongelma, ikäänkuin RK62-käyttäjät olisivat kaikki äärimmäisen harjaantuneita RK62-ampujia, joilla kaikki toiminta on selkärangassa automaationa nimenomaan RK62:n käytössä. Eivät ole - ja toisaalta jos olisivat, niin taitaville ja harjaantuneille ampujille aseen vaihtuminen johonkin toiseen ei ole ongelma - harjaantunut ampuja oppii uuden aseen nopeasti.
Minusta asetyypin vaihto ei käyttäjän näkökulmasta ole mikään megaongelma. Se ei ole ongelma ollenkaan siitä näkökulmasta, ongelmat liittyvät ihan muihin asioihin kuin käyttäjiin ja heidän oppimiseensa uuteen aseeseen.
Viimeksi muokattu:
Itse asiassa räkäpää on kokemukseni mukaan nopein ja tehokkain aseenpuhdistusväline ikinä ja sellaisen pois heittäminen on synti ja häpeä.
Olimme viikon puskassa ja satoi koko ajan. Ase pääsi ruostumaan "hiukkasen" samoin kuin @JR49 yllä kuvasi. Myös itseäni huoletti hiukan vakinaisen henkilökunnan suhtautuminen pum-pum keppini tilaan.
KRH-taistelija ei jää kuitenkaan tiukassakaan paikassa neuvottomaksi. Yöaikaan vaeltelin muutaman kymmenen metrin päähän muista ja lasautin yhden räkäpään menemään ilman sysäriä. Ja Voila! Ase kiilsi ja kimalteli! Ikinä en ole niin nopeasti ja tehokkaasti saanut asetta niin hienoon kuntoon. Rinta röyheänä palasin teltalle kiiltelevän ja hyvin hoidetun aseen kanssa.
Tiedän että jollakin asepuristilla saattaa olla jotain nillitettävää keksimästäni metodista. Luonnollisesti jätän moiset kommentit omaan arvoonsa. Kateellisia kun eivät itse ole keksineet.
Mielenkiinnosta kysyisin. Mikä on tämä "öljy", jonka @Kapiainen mainitsi? Ei meille moista annettu ainakaan aseen puhdistuksen yhteydessä. Jynssääminen oli päivän sana.
Melkein mikä tahansa öljy - aseen puhdistuksen perusidea: anna öljyn tehdä työ - ja kyllähän se sen tekeekin. Toki vuosikymmeniä armeijassa aseen puhdistus on perustunut mekaaniseen, lähes väkivaltaiseen hinkkaamiseen, mikä on väärä tapa aseen puhdistamiseen.
Falangi
Kenraali
Meillä ainakin asepuhdistussettiin kuului pieni öljypullo ja puhdistustikkuun kiinnitettävä öljyharja, jolla rassata piippu. Kyllä ase toki silti hinkattiin aina ampumisten jälkeen mekaanisesti puhtaaksi, minkä jälkeen silaistiin öljyllä ennen kuin pistettiin hyllyyn tai varastoon.
Minulla ei ole kokemusta miten perusressu käsittelee rynkkyä. En ole nähnyt niitä yhdessä. Uskon kuitenkin sinua. Minä olen melko näppärä ak:n kanssa, mutta en mikään supermies, enää. Käytän sekaisin kuukausittain 5-6 erityyppistä itselataavaa asetta. Tällöin on vaikeaa olla huippu niistä millään, mutta kaikki kuitenkin järjestyy jotenkin. Ja jos lyödään aivan vieras asemalli käteen, niin luulen hallitsevani sen nopeammin kuin henkilö joka on käyttönyt vain yhtä asemallia. Tämän huomaa ehkä varmistimen käytöstä. Itselläni on metsästyskäytössä vuosittain n. 20 eri asemallia + reserviläisaseita. En muista, että olisi edes kerran vuoteen mitään ongelmaa varmistimen käytössä.
. Mutta joo. Ei meille koskaan opetettu öljyn käyttöä eikä sitä kyllä ollutkaan tarjolla. Hinkkaus oli päivän sana.
Olihan teilläkin öljyä - kai ne aseet kuitenkin öljyttiin hinkkaamisen jälkeen??
Mutta joo. Ei meille koskaan opetettu öljyn käyttöä eikä sitä kyllä ollutkaan tarjolla. Hinkkaus oli päivän sana.
Se on totta että mekaaninen, väkivaltaa lähentelevä hinkkaaminen on ollut pitkään päämenetelmä aseen puhdistamisessa armeijassa. Se on kuitenkin huono menetelmä. Öljy, lähes mikä tahansa öljy, tekee muutamassa tunnissa sen saman työn ilman "väkivaltaa".
Nykyisin onneksi tätä ainakin jossakin yritetään jo opettaa ja siihen annetaan myös viikko-ohjelmien puitteissa mahdollisuus. Tämä toimii jo ihan hyvin: kun harjoitus päättyy harjoitusalueella, öljytään aseet. Kun päästään kasarmille, pyyhitään likaiset öljyt pois ja laitetaan puhtaat öljyt tilalle ja aseet varastoon - seuraavana päivänä sitten asehuolto, eikä paljoa tarvita kovaa hinkkaamista kun öljy tekee yön aikana työt.
On tähän sitten tietysti olemassa ihan spesiaaliöljyjäkin, mutta ihan "intin" perusöljyt toimivat nekin kelvollisesti.
Eipä ollut. Eikä öljytty.
Öljyn löytyminen pum-pum kepistä tiesi juoksua tai jotain muuta ekstrahupaa.
Katsos kun aseen piti olla puhdas.
Ei ollu öljyä??? Eikä öljytty aseita lainkaan??
Huh - eipä ole ihme jos RK62:t alkaa olemaan vähän elinkaarensa lopussa
Sarek1
Ylipäällikkö
Uuden rynnäkkökiväärimallin käytön oppiminen ei ole rakettitiedettä eikä siihen mene kauaa aikaa. Modernit aseet on yleensä suunniteltu helppokäyttöisiksi ja myös helposti huollettaviksi, ellen ole aivan väärin ymmärtänyt. Rk-62:n mekaniikka ja peruskäyttö on varttuneemmalle gubbersonille tietysti unissaankin selvä pläjäys, mutta väitän meidän jugurttimiestenkin koppaavan vetreän nuorikon syliin kuin atamaani entisessä televisiomainoksessa konsanaan.
Ampuminen ja ampumataito yleensä sekä tarkoituksenmukainen ja tehokas liikkuminen erilaisissa tilanteissa on sitten se varsinainen juttu. Ei siitä enempää tässä.
Öljyistä sen verran, että viimeisten vuosikymmenien aikana niiden käyttö ja käyttömahdollisuudet harjoituksissa ovat mielestäni kohentuneet. Viimemmäksi käytössä oli myös kaupallisesti saatavaa tavaraa spraypulloissa. Se helpotti joihinkin paikkoihin levittämistä ja annostelua. Ohjeistukseen oli myös tullut hyvin selkeästi esille öljyn vaikutusajan hyödyntäminen. Ja pkrl, putsaus oli kuulkaas mukavaa puuhaa!
Mutta ne aseet. @KIM esitti AR -pohjaista 6,5mm Creedmooria hypoteettisen PV 2025 -rynnäkkökiväärihankinnan kohteeksi. Onko muita mahdollisuuksia, mikä valmistaja ja millaiset kilkkeet? Silmä tykkää myös kivoista kuvista, jotta tacticooliusfaktori voidaan samalla määrittää.
Ampuminen ja ampumataito yleensä sekä tarkoituksenmukainen ja tehokas liikkuminen erilaisissa tilanteissa on sitten se varsinainen juttu. Ei siitä enempää tässä.
Öljyistä sen verran, että viimeisten vuosikymmenien aikana niiden käyttö ja käyttömahdollisuudet harjoituksissa ovat mielestäni kohentuneet. Viimemmäksi käytössä oli myös kaupallisesti saatavaa tavaraa spraypulloissa. Se helpotti joihinkin paikkoihin levittämistä ja annostelua. Ohjeistukseen oli myös tullut hyvin selkeästi esille öljyn vaikutusajan hyödyntäminen. Ja pkrl, putsaus oli kuulkaas mukavaa puuhaa!
Mutta ne aseet. @KIM esitti AR -pohjaista 6,5mm Creedmooria hypoteettisen PV 2025 -rynnäkkökiväärihankinnan kohteeksi. Onko muita mahdollisuuksia, mikä valmistaja ja millaiset kilkkeet? Silmä tykkää myös kivoista kuvista, jotta tacticooliusfaktori voidaan samalla määrittää.
Kyllähän tuo öljyllä kypsyttely vuorokauden verran säästää hinkkaamista, eikä intin Corrol ole edes huono öljykään. Tottakai siviilimarkkinoilla on tippapulloissa myytävää kullan hintaista öljyä tarjolla, joiden ominaisuuksia voi luetella pitkälti, mutta eipä ne intin löträämiskamaksi taivu.
Meidän suvussa ja perheessä on metsästys-harrastusaseita, joita jaellaan isältä pojalle ja eipä Corrolia kummempaa ole koskaan nähneet, hyvin ovat säilyneet ja ompa niillä ammuttukin. Yksikin haulikko siirtyi vasta isältä pojalle, itselataava italialainen ja sillä on ammuttu vähintään 60 k ls, tosin melkoinen osa savikiekkopaukkua.
Meidän suvussa ja perheessä on metsästys-harrastusaseita, joita jaellaan isältä pojalle ja eipä Corrolia kummempaa ole koskaan nähneet, hyvin ovat säilyneet ja ompa niillä ammuttukin. Yksikin haulikko siirtyi vasta isältä pojalle, itselataava italialainen ja sillä on ammuttu vähintään 60 k ls, tosin melkoinen osa savikiekkopaukkua.
Ei ollu öljyä??? Eikä öljytty aseita lainkaan??
Huh - eipä ole ihme jos RK62:t alkaa olemaan vähän elinkaarensa lopussa
Näinpä. Olin ennen inttiä oppinut että aseöljyä pitäisi hiukan laittaa mutta tehokkaiden koulutusmenetelmien ansiosta opin hyvin nopeasti pois siitä pahasta tavasta
.Mitä olen lukenut, sinä taidat kuulua jenkkihapatuksen ystäviin ja olet AR-sukuisiin höyrähtänyt. Myönnän myös, että olet toidennäköisesti unohtanut käsiaseista enemmän kuin minä tulen koskaan tietämään.
Silti uskalla sanoa että ainakin meidän aikanamme AK-sukuinen ase oli passeli asevelvollisuusarmeijalle. AR:t eivät olisi kestäneet sitä kohtelua tai näin ainakin uskon. Varmaan asiat ovat nykyään toisin ja varmasti meidänkin aikanamme oli erilaisia käytäntöjä eri varuskunnissa.
Kyllä minä uskon että AR toimii yhtä hyvin mutta se taitaa vaatia hieman enemmän rakkautta käyttäjältään.
Ja minä oikeasti pidin RK:sta. Se oli hyvä ase
.