Uusi taistelijan ase

headspace

Alikersantti
Mahtaakohan tuostakaan versiosta olla muita kuvia saatavilla kuin nämä Palokankaan kirjassa olevat? RK:n eri koe- ja kehitysversiot voisi dokumentoida vähän paremmin saatavilla olevaan paikkaan.
 

J0h1F

Kenraali
@Soldierblue Saisiko koko tekstin näkyviin?
Siteeraan tähän koko tekstin, kun minulla on kyseinen Palokankaan opus (Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988: Suomen maanpuolustuksen ja sotien kevyt kiväärikaliiperinen aseistus itsenäisyyden 70 vuoden aikana. II osa: suomalaiset aseet.) lainassa:
PÄÄESIKUNNAN LYHYET KOEASEET 1980-LUVULTA
Suomen puolustusvoimat olivat vielä 1980-luvun alkupuoliskolla lyhyen rynnäkkökiväärin tarpeessa etenkin panssariajoneuvojen miehistöjen aseistamiseksi. Ratkaisun löytämiseksi Pääesikunnan jalkaväkiteknillinen toimisto seurasi oman suunnittelu- ja kokeilutoimintansa ohella myös muualla tapahtuvaa kehitystä.
Asealan kansainvälisten aikakausjulkaisujen välityksellä Suomeenkin kantautui tietoja ja valokuvia Neuvostoliitossa kehitetystä Kalašnikov-rynnäkkökiväärin lyhyestä erikoisversiosta, jonka nimike oli AKSU [sic]. Ase oli tavallisen rynnäkkökiväärin runko- ja koneisto-osia hyväksi käyttäen tehty muunnos, jossa piippu ulottui vain hieman kädensuojuksesta eteenpäin ja perä oli tehty kokoon taitettavaksi.
Venäläisten sarjatuotantoasteelle yltänyt muunnosratkaisu oli helposti sovellettavissa myös suomalaiseen rynnäkkökivääriin m/62. Pelkästään kokeilumielessä päätettiinkin suunnitella samantyyppinen suomalaisversio ja valmistaa muunnostyönä pari koekappaletta.
Piirustukset uusiksi osiksi ja m/62:sta muunnettaviksi ratkaisuiksi laati jalkaväkiaseteknillisessä toimistossa tuolloin palveluksessa ollut insinööri Jarmo Lith. Kaksi mallikappaletta tehtiin piirustusten mukaisesti Asevarikko 1:ssä muunnostyönä tavallisista rynnäkkökivääreistä m/62 (Valmet Oy:n aseista n:o 312548 ja 314350).
Lyhyet koeaseet olivat koneistetulla rungolla varustettuja ja perusrakenteeltaan täysin m/62:n kaltaisia. Piippu oli kuitenkin katkaistu noin 5 cm kädensuojuksen etupuolelta ja sen päähän oli asennettu erikoinen "tötterömäinen" liekinsammutin. Myös kaasuputkea ja -mäntää oli lyhennetty sijoittamalla kaasukammio 10 cm tavanomaista taaksepäin. Peräksi suunniteltu kolmiomainen metallikehys voitiin taittaa poikittaisen nivelen varassa alakautta rungon vasemmalle sivulle sekä lukita kumpaankin perusasentoonsa jousisalvan avulla. Aseen pituus perineen oli 74,5 cm, perä taitettuna 54 cm. Painoa tyhjän lippaan kanssa kertyi 3770 g.
Prototyyppien valmistuttua Asevarikko 1 toimitti ne Pääesikuntaan jalkaväkiaseteknillisen toimiston jatkoarviointia varten. Aseiden käyttöominaisuuksia tutkittiin mm. ampumakokeissa Santahaminassa. Vaikka näin saatiin monin tavoin arvokasta ja käyttökelpoista palautetta, mallin jatkokehittelyyn lähtemistä ei ainakaan välittömästi katsottu tarpeelliseksi. Osasyynä tähän oli ilmeisesti Valmet Oy:n uuden taittuvaperäisen m/62 TP:n saaminen sarjavalmisteisena joukkojen käyttöön.
Asevarikko 1:n kirjanpidossa olleet kaksi koekappaletta siirrettiin huhtikuussa 1988 Sotamuseon kokoelmiin, jolloin ne pysyvästi Helsinkiin sijoitettuina olivat tarvittaessa Pääesikunnan mahdollisia jatkokokeita varten kuitattavissa. Vuoden 1988 lopussa aseista toinen oli vielä uudelleen rutiininomaisissa vertailukokeissa vaikkakaan rynnäkkökiväärin erikoislyhyen version jatkokehittelyä ei ollut virallisesti käynnistetty.
 

BarrelNut

Eversti

BarrelNut

Eversti
Tietääkseni saksa korvaa nuo "huonolaatuiset" g34:set uudella ja luotettavalla hk 416/433:lla
Ei kai päätöstä ole vielä tehty. Kilpailussa on mukana myös Haenel MK566.
 

BarrelNut

Eversti
Tietääkseni saksa korvaa nuo "huonolaatuiset" g34:set uudella ja luotettavalla hk 416/433:lla
No, eipä tuon G36:n suoritus tuossa varsin epätieteellisessä testissä ole mitään maailmanennätysluokkaa. Verrattuna vaikkapa näihin:

 

Vääpeli

Respected Leader
HK joka näyttää FN:ltä, mutta on tehty Japanissa...
 

BarrelNut

Eversti
HK joka näyttää FN:ltä, mutta on tehty Japanissa...
Taitaa olla tuo koko kivääri Howan käsialaa, pistooli on sitten HK:n tuote.
 

pstsika

Haukka
Olettaen, että uutta torrakkoa ryhdyttäisiin hankkimaan joidenkin vuosien kuluttua, minkälaisia ominaisuuksia näkisitte siihen tarvittavan esimerkiksi painon, koon, tehokkaan ampumaetäisyyden, läpäisyn, hinnan tai käsiteltävyyden osalta ja ennen kaikkea miksi?
Entä miten mittaisitte tehokasta ampumaetäisyyttä tai käsiteltävyyttä?
Alan kallistua jossain määrin rynnäkkökiväärien seuraajassa battle rifle tyyppiseen ratkaisuun.

Suomessa jostain syystä, olkoon se harjoitusampumatarvikkeiden vähyyden tai sotien aikaisen ajoittaisen patruunapulan aiheuttaman trauman syytä, automaattiaseiden tulenkäyttö on kovin rajattua.

Konekiväärillä opetetaan lyhyitä 2-5 laukauksen sarjoja, vaikka tuo on se miten rynnäkkökiväärillä ammutaan sarjatulta. Kärjistäen voisi sanoa, että 2-5 laukauksen sarja on pikemminkin purske ja varsinainen sarja on sitten vähintään 10 laukausta. Isoon aluemaaliin sitten tietysti enemmän.

Konekivääri on konetuliase ja mahdollistaa juurikin suuren tulentiheyden, jolloin sitä tulisi hyödyntää, jotta kasvanut paino ja rynnäkkökivääriä heikompi käsiteltävyys olisi perustelua. Muuten kannattaa harkita pikakivääriä lipassyötöllä.

Rynkyllä ammutaan kertalaukauksia tai parhaassa tapauksessa tuplia niiden osalta, jotka saavat eniten koulutusta. Lähtökohtaisestihan voisi kuvitella, että mietorekyylisellä rynnäkkökiväärillä ammutaan lähtökohtaisesti tuplia, parilaukauksia ja kaksoisparilaukauksia. Kaikkea ampumisen arvoista pitäisi ampua ainakin kaksi kertaa. Maksimietäisyyksillä pistemaaliin yksittäiset kertalaukaukset ovat kuitenkin perusteltuja.

Automaattiaseiden ajatus on lisätä tulentiheyttä. Toistan: automaattiaseiden tarkoitus on lisätä tulentiheyttä.

Tällä hetkellä rynnäkkökiväärin tulenkäyttö on jossain kertalaukauskiväärin ja itselataavaan välissä. Sarjatulen käyttö nähdään poikkeuksena, vaikka juuri tulentiheyden takia se tulisi nähdä lyhyillä etäisyyksillä lähtökohtana.

Nykyiseen tapaan ammuttaessa 7.62x51 kaliiperin AR-10 olisi se mistä lähden liikkeelle. Ei hyvä ratkaisu sarjatulella, mutta käytettäessä asetta kertatulella, kuten kotimaista rynnäkkökivääriä se olisi mielestäni varsin sopiva ja tarjoaisi myös lisäulottuvuutta ja läpäisyä, vaikka rekyyli kasvaakin

Mikäli halutaan ratkaisua mietorekyylisisistä 7.62x39 tai 5.56x45 patruunoista, niin tulenkäytön opetus tulee olla niille optimia. Ne on suunniteltu juuri suurempaa tulentiheyttä silmällä pitäen ja sen vuoksi läpäisy, kantomatka ja rekyyli ovat pienemmät kuin "oikeissa kiväärinpatruunoissa".

AR-10 vastaa aseen käsittelyn osalta AR-15 kivääriä ja on varusteltavissa vastaavasti. Rynnäkkökiväärin korvaajaksi valitsisin karbiinipituisen ja lisäksi DMR käyttöön "oikean kiväärin" mitoissa olevan. Ryhmässä olisi tuon jälkeen kaksi eri patruunaa. 7.62x53R konekiväärille ja 7.62x51 muille.
 

Erik

Luutnantti
Ainakin tavanomaisilla ammuksilla 5.56 läpäisee suojavälineitä läheltä (alle 100-150 m) paremmin, kuin 7,62x51. Minusta jälkimmäisessä ei ole mitään järkeä lyhyillä ja keskipitkillä matkoilla, ammutaan sitten kertatulta tai sarjaa. Jos luoti ei mene läpi rinnan päällä olevasta teräslevystä, niin ei mene toinen eikä kolmaskaan, ellei osu tismalleen samaan reikään. Parempi ampua enemmän ja tarkemmin jotta saadaan niitä osumia ohi levyn. Isompi pati tarkoittaa enemmän ammusten painoa, kokoa(myös aseeseen itseensä) ja rekyyliä eikä vastineeksi saada, ihmisen kokoisiin maaleihin, ainakaan alle parinsadan metrin ampumaetäisyyksille oikein mitään hyödyllistä.

Jos kotimaassa opetetaan aseen- ja tulenkäyttöä varusteet, tilanteet, vihollinen ja muut asiat huomioiden väärin, niin sitten sitä koulutusta pitää muuttaa.
 
Top