Pari ajatusta aiheesta:
Yksi suuri syy 7,62x51 kiväärien lisääntymiseen ja naftaliinista kaivamiseen yhdysvaltalaisissa joukoissa viimeisen kymmenen vuoden aikana on "Overmatch"- suuntaus, tai jopa pakkomielle.
Kyseessä on pelko siitä, että tulevaisuuden taistelukentällä yhdysvaltalainen jalkaväki jäisi alakynteen keskipitkillä ampumaetäisyyksillä eikä kykenisi läpäisemään vertaisvastustajan suojavarusteita. Tämä ilmiö on suuri syy siihen, miksi nyt on kaivettu esille tahto käyttää rahaa Next Generation- aseperheisiin ja uuteen yleiskaliiberiin. Tätä on yritetty jo kymmeniä vuosia, mutta nyt tapahtuu. Taustalla pelossa ovat kokemukset hiekkamaasodista, jossa jalkaväkiryhmiä ja -joukkueita väijytettiin konekivääreillä ja singoilla 5,56 aseiden tehokkaan kantaman ulkopuolelta. Nyt NGSW- ohjelmalla ajetaan 6,Xmm kivääriä ja kevyttä konekivääriä, joilla on 5.56:sta parempi tehokas kantama, hyvä lentorata ja raju lähtönopeus.
In my efforts to enhance the lethality of US weapon systems, my intent has always been to bring more people into the discussion. I do my best to not speak i ...
soldiersystems.net
In January of 2001, the US Army introduced a new slogan to replace the classic “Be All You Can Be” which young men had recruited under for over two decades. The branch’s new slogan was “An Army of One”, signalling a brand new take on a force that wanted desperately to reinvent itself. Those...
www.thefirearmblog.com
In the rush to augment the infantry’s firepower with new advanced small arms technologies, we may be on the precipice of crippling their ability to fight wars. The push to equip the infantryman with more powerful rifles and machine guns risks reducing his mobility to critical levels, and...
www.thefirearmblog.com
Miten tämä liittyy kotimaahan? Mielestäni ei ainakaan siten, että meidän pitäisi 1:1 ohjautua samanlaiseen valintaan muodin vuoksi. Vitsaillutkin Suomen Erikoisolosuhteet
™ määrittävät ainakin, että pääasialliset ampumaetäisyydet ovat lyhyitä. Vihollinen on nykyaikaisesti tai lievästi vanhanaikaisesti suojavarusteltu joten panssarinläpäisy lienee kaatopykälä, sitä on oltava.
Kotimaiseksi ratkaisuksi 7,62x39 patruunan korvaajaksi reaalimaailmassa 5,56x45 puolustaa paikkaansa seuraavista syistä:
-Se on toinen "maailmanstandardi" ja tulee olemaan. Ensimmäinen looginen kynnyskysymys suomalaisen sotilaan aseenkäytölle on, että ampumatarvikkeista ei ole pulaa. Huoltovarmuus ja hankintahinta. Pesään sopivaa tarviketta on oltava saatavilla, kun tarve lisääntyy ja peli kovenee. Rauhan aikana sen on oltava sellaista, että sitä on varaa ampua sekä palveluksessa että reserviläisten omassa harjoittelu- ja urheiluammunnassa ja varastoida riittävästi poikkeusoloihin. PALJON. Kokematon aseen käyttäjä ei pysty hyödyntämään parhaankaan patruunan potentiaalia, jolloin kaliiberihaihattelu on yksi lysti. Jos ei ole ammuttu, ei hankittu, ei osata eikä ole riittävästi saatavilla- ihan sama.
-Myyräpyssyllä ampuminen on omasta kokemuksestani helpompaa massakouluttaa rajallisella laukausmäärällä noviiseille, kuin RK62:lla. Kun käytettävissä EI ole pienoiskivääri- tai simulaattorivalmennusta massamaisesti alkeiden kouluttamiseen saatika aikaa henkilökohtaiseen valmennukseen.
-Itse aseen ja ampumatarvikkeiden keveys. Uusin suuntaus kotimaassakin on herätä joukkojen kantaman painolastin todellisuuteen. Tuli ja liike. Ylikuormattu joukko ei liiku. Lisäksi väestön kuntopohja rapistuu, joka entisestään korostaa ongelmaa. M17- liivit ovat hyvä osoitus pakollisesta keventämiseen pyrkimisestä.
-Joukon vaikutuskyvyssä ei välttämättä kriittistä eroa tee, onko osalla 5,56 kivääri verrattuna että kaikilla olisi pitkää patruunaa ampuva kivääri. Jääkäriryhmässä todennäköisesti on siltikin kaksi kevyttä konekivääriä ja mahdollisesti jokin tukiampujan kivääri paremmalla optiikalla/optroniikalla. Pohjoisessa pitkillä etäisyyksillä mikään ei estä lisäämästä tukiampujien määrää suhteessa. Kevyen kiväärin kantajillekin varmasti riittää kannettavaksi sinkoja, sähkölaitteita ja räjähtäviä asioita etteivät pääse liian helpolla.
-Jos käsiaseet aiheuttavat nykyaikaisessa laajamittaisessa maasodankäynnissä sen noin 20% vihollistappioista, rynnäkkökivääri on isoksi osaksi itsepuolustusase. Jossain tulee rajahyöty vastaan, paljonko rahaa on mitään järkeä käyttää käsiaseisiin, jos "bang for the buck"- efekti olisi suurempi raskaisiin aseisiin käytettynä. Tai rauhan aikana heppoisemmilla aseilla ammuttu enemmän koulutuksessa. Henkilökohtaisen aseen laatu herättää toki tunteita kyllä.
-Suurimmat voimafantasiat ylipäätään kymmenien tai satojen tuhansien state of the art- kiväärien, massoittaisine ampumatarvikevarastoineen sekä koulutus- ja huoltojärjestelmineen hankkimisesta voi unohtaa vilkaisemalla valtiontalouden tilaa ja velkaantumisastetta sekä niiden kehityssuuntia. Taas, bang for the buck. Toivottavasti käsiasetulevaisuus ei ole niin surkea, että I/2030 alokkaan ase on naftaliinista kaivettu 762RK56TP kun rahaa ei kertakaikkiaan ole. Toivotaan hartaasti parasta, muttei ihmetytä siitä että sotaan varautuminen on kallista. Uutena trendinä tuntuu olevan toki panostaminen jalkaväkitaistelijan varustamiseen, jolloin totaaliset kompromissit eivät välttämättä ole automaatio, mutta aika näyttää.