Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
On muuten hassua ajatella asiaa siten, että valtio sijoittaa tuhat tsiljardia asevoimiinsa vuodessa ja silti RRAJATTOMASTI IHAILTU JA KOSTEIN SILMIN KATSOTTAVA teknosoturi sährää paskaisen ja toimimattoman aseen kimpussa......eli viime kädessä päädytään kuitenkin melko lailla perusasioiden pariin, vaikka fyffeä suorastaan pursuu käytössä.
BarrelNut kirjoitti:
Numero 2 ei mielestäni kelpaa, koska käsin virittäminen ei näy auttavan. Lataa, mutta ei laukea?
Mikä jarruttaa eniten lukon sulkeutumista? Lukon vai patruunan jumittaminen? 5,56 näyttää suoran hylsynsä kanssa herkältä jumiutumaan, jos laatikossa pyörii kaikenlaista mujua. Luistin kiskojen olettaisi kykenevän puhdistumaan itsestään, olettaen moskalla olevan tilaa tulla höylätyksi pois kiskoilta.
Isäm Maam Puolustaja
Kersantti
BarrelNut kirjoitti:
Eikö jenkeillä esimerkiksi ollut M60 konekivääri vuosikymmeniä käytössä, vaikka se oli tosiasiassa aika paska kk?
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Sanotaanko, että itse olen ampunut 1000+ kovaa kuuskakkosella. Lisäksi ehkä 500+ räkäpäätä. Koko aikana on ollut yksi toimintahäiriö (alokkaana räkäpäillä kun menin pimeässä saattamaan viritintappia).
Kerrottakoon, että olen ampunut A-15 tyypin kivääreillä. Siis kolmella eri aseilla ehkä 400 laukausta radalla. Tuloksena on ollut viisi häiriötä.
Johtopäätös. En halua kaksipuolisissa ammunnoissa käteeni mitään Ar-15 tai M-16:ta tai M-4 viritystä. Ei vaikka olisi kuinka hienot kiskot aseissa kiinni tai vaikka olisi voitettuna kymmenen Euraasian mantereen SRA mestaruutta kyseisellä aseella.
BarrelNut
Kenraali
Mosuri kirjoitti:
Juu, kaikillahan toki oikeus mielipiteeseensä.
Mutta ovatko ylläolevassa vertailussa asiat yhteismitallisia? Kuuskakkonen on valtion kamaa, ja valtion patruunat ovat Lapuan lataamaa laatukamaa.
Monet siviili AR:t ovat viriteltyjä kaikilta osiltaan, joka voi lisätä häiriöalttiutta. Itse asiassa Mil-Spec vehkeitä ei Suomessa nykyisellään juuri myydä. Ainakin pari vuotta sitten kun täällä myytäviä pyssyjä viimeksi katselin, en löytänyt yhtään laitetta 5.56NATO patruunapesällä, kaikki olivat silloin .223 Rem pesällä. Lippainakin voi olla mitä vaan (noillehan on vaikka kuinka paljon valmistajia), vähän enemmänkin kärsineitä tapauksia. Patruunoinakin jotkut ampuvat vähemmän laadukkaita ja asetta paskastavia Wolffia/Barnaulia, eikä länsimaisia laatupaukkuja. Toki hinta houkuttaa, S.O. Importin webbikaupassa rautahylsyinen Barnaulin 5.56x45 62gr näkyy maksavan 185€/1000kpl.
Eli samanlainen vertailupari tuolle RK62/VPT parille olisi Mil-Spec AR vaikkapa Coltin valmistamana ja patruunana Federalin LC (Lake City) kantaleimalla olevat XM193 patruunat.
Itselläni ei ole ongelmia ollut oman Arskani kanssa, a-tarvikkeena olen käyttänyt lähinnä messinkihylsyistä peruspaukkua (Fiocchi, American Eagle, S&B jne.). Mikäli isoon pilliin puhallettaisiin, ottaisin kyllä oman pyssyn + repullisen paukkuja mukaan matkaan.
kimmo.j
Respected Leader
Vertailessa AR-sukuisia aseita kotimaiseen RK;n kannattaa muistaa, että monet ulkomaiset erikoisjoukot joilla on mahdollisuus valita aseistuksensa vapaasti, puhumattakaan että heillä raha ei ole samanlainen ongelma kuin normaalisti, valitsevat juuri jonkun AR sukuisen aseen. Esim brittien SAS on valinnut AR pohjaisen aseen, vaikka ko. asetyyppi ei ole muun britti armejan käytössä.
Tämä kertoo paljon.
Henkilökohtaisesti hiukan kyllä hirvittäisi lähteä epäluotettavaksi kokemani M-4 kanssa taisteluun.
Mutta kokemustahan mulla ei ole joten kaikki perustuu luuloon.
Tämä kertoo paljon.
Henkilökohtaisesti hiukan kyllä hirvittäisi lähteä epäluotettavaksi kokemani M-4 kanssa taisteluun.
Mutta kokemustahan mulla ei ole joten kaikki perustuu luuloon.
Second kirjoitti:
kiitos arvokkaasta ja asiallisesta lisästä keskusteluun *sarkasm*
----
luin viime helmikuussa kirjan tämän kirjan jossa molempia sukuja arvioidaan.
kirja on suomennettu ja uudessa Sotilasaikakausi-lehden numerossa suomenkielistä käännöstä arvioitiin ja kirjaa suositeltiin joistain käännöskukkasista huolimatta kaikille upseereillee jotka ...
(en ole lukenut ugrikäännöstä)
näissä molemmissa suvuissahan on omat puolensa. kirjasta kuitenkin ilmenee ettei AK-47, ja sen jälkeinen AKM jne. ole K-kirjaimen mukainen. Edelleen ilmenee, ettei kilpailun luvatussa maassa ainakaan jenkkiläläaseen osalta skaba fudannu.
BarrelNut
Kenraali
Jos jollekin on jäänyt kuva että haluaisin nimenomaan M4/C8:n uudeksi PV:n aseeksi, niin se on väärä. Mielestäni sitä ei vaan kannata jättää pois laskuista, alempana esittelemistäni syistä. Uudemmista asetyypeista HK416, Remington ACR ja Beretta ARX-160 vaikuttavat hyvin lupaavilta.
* HK416 on käytössä melko laajasti eri maiden erikoisjoukoilla sekä USMC:llä ja Norjan asevoimilla. Käytännössä AR-15 mäntäversio.
* ACR on moderni AR-18 aktioon perustuva pyssy joka on hyvin yhteensopiva myös AR-osien kanssa (mm. laukaisukoneisto ja piippukin varauksin). molemminpuoliset kontrollit.
* ARX-160 on moderni täysin kaksipuolisilla kontolleilla varustettu pyssy jossa jopa hylsyneheittosuunta on valittavissa. Kevytkin ominaisuuksiinsa nähden. Ainoa miinus voisi olla se että kummallakin kyljellä olevista isoista hylsynpoistoaukoista voi menää paskaa sisään koneistoon helmpommin kuin muihin kilpailijoihin.
Kaikkiin noihin käy STANAG lippaat, eli lippaita löytyy joka lähtöön. Hyviä 30 patruunan muovilippaita löytyy usealta valmistajalta ja Surefireltä tuli äskettän markkinoille 60 ja 100 patruunan neliriviset tankolippaat.
Miksi taas M4-tyyppinen ase voisi olla hyvä valinta?
* Hinta. Noita tehdään suurina sarjoina ja kehityskustannukset on maksettu aikoja sitten. Lisäksi noiden osavalmistajien tuotantoprosessit on hyvin hioutuneita. S&W M&P-15 Sport oli myynnissä useassa paikassa hintaan 599$ (460€) + verot ns. "Black Friday"-päivänä jenkeissä. Ja se on sentään kuluttajahinta.
* Aseita ja niiden osia on saatavilla useilta valmistajilta useista ilmansuunnista. Suomessakin jokin asepaja voisi niitä PV:lle tehdä, tosin ei varmaan kustannustehokkaammin kuin isot valmistajat.
* Keveys ja yksinkertaisuus. Lienee kevyimpiä luokassaan, ja suorakaasusysteemi on hyvin yksinkertainen. On myös helppo ja nopea purkaa huoltoa varten.
* hylsynpoistoaukon peittävä suoja (joka aukeaa luistin perääntyessä) suojaa asetta likaantumiselta.
* Paljon erilaisia varusteita saatavana edulliseen hintaan.
* Periaatteessa toimintatavaltaan samanlaisia aseita voisi ostaa monelta eri valmistajilta eri käyttoon. Colt Canadalta C8 karbiineja ensilinjan käyttöön, LMT:n SPR kivääriä tarkkuuskäyttöön, Norincon M4 kloonia takalinjan taaveille (mikäli se olisi selvästi halvempi) etc.
* HK416 on käytössä melko laajasti eri maiden erikoisjoukoilla sekä USMC:llä ja Norjan asevoimilla. Käytännössä AR-15 mäntäversio.
* ACR on moderni AR-18 aktioon perustuva pyssy joka on hyvin yhteensopiva myös AR-osien kanssa (mm. laukaisukoneisto ja piippukin varauksin). molemminpuoliset kontrollit.
* ARX-160 on moderni täysin kaksipuolisilla kontolleilla varustettu pyssy jossa jopa hylsyneheittosuunta on valittavissa. Kevytkin ominaisuuksiinsa nähden. Ainoa miinus voisi olla se että kummallakin kyljellä olevista isoista hylsynpoistoaukoista voi menää paskaa sisään koneistoon helmpommin kuin muihin kilpailijoihin.
Kaikkiin noihin käy STANAG lippaat, eli lippaita löytyy joka lähtöön. Hyviä 30 patruunan muovilippaita löytyy usealta valmistajalta ja Surefireltä tuli äskettän markkinoille 60 ja 100 patruunan neliriviset tankolippaat.
Miksi taas M4-tyyppinen ase voisi olla hyvä valinta?
* Hinta. Noita tehdään suurina sarjoina ja kehityskustannukset on maksettu aikoja sitten. Lisäksi noiden osavalmistajien tuotantoprosessit on hyvin hioutuneita. S&W M&P-15 Sport oli myynnissä useassa paikassa hintaan 599$ (460€) + verot ns. "Black Friday"-päivänä jenkeissä. Ja se on sentään kuluttajahinta.
* Aseita ja niiden osia on saatavilla useilta valmistajilta useista ilmansuunnista. Suomessakin jokin asepaja voisi niitä PV:lle tehdä, tosin ei varmaan kustannustehokkaammin kuin isot valmistajat.
* Keveys ja yksinkertaisuus. Lienee kevyimpiä luokassaan, ja suorakaasusysteemi on hyvin yksinkertainen. On myös helppo ja nopea purkaa huoltoa varten.
* hylsynpoistoaukon peittävä suoja (joka aukeaa luistin perääntyessä) suojaa asetta likaantumiselta.
* Paljon erilaisia varusteita saatavana edulliseen hintaan.
* Periaatteessa toimintatavaltaan samanlaisia aseita voisi ostaa monelta eri valmistajilta eri käyttoon. Colt Canadalta C8 karbiineja ensilinjan käyttöön, LMT:n SPR kivääriä tarkkuuskäyttöön, Norincon M4 kloonia takalinjan taaveille (mikäli se olisi selvästi halvempi) etc.
Last edited by a moderator:
No kyllähän M4/C8 olisi valintana huippuluokkaa: kevyt, näppärän kokoinen, hyvät tähtäimet, helppo ampua ja osua, edullinen, muokattavissa lisähärveleillä jne. Suomen etäisyyksillä aseessa riittäisi potkuakin vielä hyvin.
Kovin laajoihin lisähärvelihankintoihin meillä tuskin olisi varaa, mutta olisipahan ainakin mahdollista hankkia viimeinkin niitä piipun alle viriteltäviä kranunlaukaisimia ryhmien tulivoimaa täydentämään. Kranupislat kun ei aja samaa asiaa sitten millään, vaikka niitä perusjäkstereille olisikin jaettavissa.
Kovin laajoihin lisähärvelihankintoihin meillä tuskin olisi varaa, mutta olisipahan ainakin mahdollista hankkia viimeinkin niitä piipun alle viriteltäviä kranunlaukaisimia ryhmien tulivoimaa täydentämään. Kranupislat kun ei aja samaa asiaa sitten millään, vaikka niitä perusjäkstereille olisikin jaettavissa.
No kyllä Ar- tyyppisten aseiden omistajilla näyttää aina löytyvän selityksiä miksi aseet ei toimi - lipas on huono, patruunat on huonoja, lika, käyttäjän vika, "pitää säätää asetta", väärä ruuti ja jopa huono aseöljy on kelvannut syyksi.
Varmasti Ar on tuonut iloa paljon niiden elämään jotka tykkäävät asesepinnästä, aseiden erinäköisestä virittelystä ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. En todellakaan väitä "että Ar on ihan hanurista" on vain sellainen epäilys, ettei se sovi meille ja meidän olosuhteisiimme. Toki onhan tuo USAF:in aikoinaan turvallisuusjoukoilleen lanseeraama ase saatu lähes viidessäkymmenessä vuodessa melko taistelukelpoiseen kuosiin. Nyt taitaa jopa löytyä ihan toimivia lippaita.
Tunnettu tosiasia on kuitenkin se, että monissa sodissa on länsimainen "mustakivääri" laitettu sivuun ja jatkettu sotimista AKM:llä. Viimeeksi noin kävi Georgiassa vuonna 2008.
Erikoisjoukot ovat sitten asia erikseen. Erikoisjoukkojen käyttämiin aseisiin vaikuttaa niin moni asia, että sitä tuskin on syytä käydä yksityiskohtaisesti läpi. Aika monessa porukassa on periaatteena, että asehuoneesta saa hakea sellaisen aseen kuin tarvitaan juuri käsillä olevaan tehtävään. Se voi olla sitten suomalainen tarkkuuskivääri tai sitten Colt Commando jne..
Nyt täytyy muistaa, että olemme hakemassa palvelusasetta asevelvollisuusarmeijalle. Tarvitaan yksinkertainen, tehokas ja nykyaikainen ase joka pääsääntöisesti sopii kaikille erikoisjääkäristä lentokonemekaanikkoon. Ase ei todellakaan ole mikään haltijansa silmäterä joka hellii sitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan- vaan usein se haltija on aseista mitään tietämätön kaveri joka oppii paljolti yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi vehkeen tulee olla niin yksinkertainen, että se voidaan kouluttaa kaikille M62:n käpälöitisijöille yhdessä MPK viikonlopussa.
Toki on hienoa, että moni Deltan troopperi on päätynyt johonkin M-4:n kaltaiseen aseeseen. Nyt on toki syytä muistaa, että Deltat värvätään muista Yhdysvaltain erikois- ja eliittijoukoista. Alle viisi vuotta talossa olleita deltoja pidetään vielä uusina miehinä. Niillä jotka osastoon päätyvät on takanaan pitkähkö sotilaallinen palvelu jo ennestään kovissa porukoissa. Jos siviilistä haetaan vertailukohtaa niin ehkä heitä voisi verrata olympia tason urheilijoihin - asetehtaat pullistuvat ylpeydestä jos heidän tuotteittaan käytetään ja niitä lähetetään mielellään miesten käyttöön. Olisiko kuitenkin niin, että kaikesta koulutuksestaan huolimatta useimmat valitsevat tappotyökalukseen sellaisen vehkeen jonka käyttöä on jo tullut harjoiteltua ehkä 10 vuotta? Kyseinen rynkky muuten viritellään mittojen mukaan ja kotivaruskunnassa on aina huippuluokan aseseppä valmiina auliina palvelemaan ja korjaaman sekä modifioimaan pois kaikki miesten asemurheet. Satoja laukauksia päivässä ampuva maailman sotilaseliittiin kuuluva taistelija ei kuitenkaan ole se lähtökohta jonka mukaan valitaan asetta suomalaisille varusmiehille ja reserviläisille. Toki kaikki yllä kerrottu pätee melko hyvin moniin muihin erikoisjoukkoihin. Ainoa porukka joka ei tajua mitään aseista on Shayetet 13. (Nuo perkeleet kun suosivat pitkään AKM:ää vaikka ovat länsimaisia joukkoja- hyi helvetti!)
Varmasti Ar on tuonut iloa paljon niiden elämään jotka tykkäävät asesepinnästä, aseiden erinäköisestä virittelystä ja kaikenlaisesta tuunaamisesta. En todellakaan väitä "että Ar on ihan hanurista" on vain sellainen epäilys, ettei se sovi meille ja meidän olosuhteisiimme. Toki onhan tuo USAF:in aikoinaan turvallisuusjoukoilleen lanseeraama ase saatu lähes viidessäkymmenessä vuodessa melko taistelukelpoiseen kuosiin. Nyt taitaa jopa löytyä ihan toimivia lippaita.
Tunnettu tosiasia on kuitenkin se, että monissa sodissa on länsimainen "mustakivääri" laitettu sivuun ja jatkettu sotimista AKM:llä. Viimeeksi noin kävi Georgiassa vuonna 2008.
Erikoisjoukot ovat sitten asia erikseen. Erikoisjoukkojen käyttämiin aseisiin vaikuttaa niin moni asia, että sitä tuskin on syytä käydä yksityiskohtaisesti läpi. Aika monessa porukassa on periaatteena, että asehuoneesta saa hakea sellaisen aseen kuin tarvitaan juuri käsillä olevaan tehtävään. Se voi olla sitten suomalainen tarkkuuskivääri tai sitten Colt Commando jne..
Nyt täytyy muistaa, että olemme hakemassa palvelusasetta asevelvollisuusarmeijalle. Tarvitaan yksinkertainen, tehokas ja nykyaikainen ase joka pääsääntöisesti sopii kaikille erikoisjääkäristä lentokonemekaanikkoon. Ase ei todellakaan ole mikään haltijansa silmäterä joka hellii sitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan- vaan usein se haltija on aseista mitään tietämätön kaveri joka oppii paljolti yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi vehkeen tulee olla niin yksinkertainen, että se voidaan kouluttaa kaikille M62:n käpälöitisijöille yhdessä MPK viikonlopussa.
Toki on hienoa, että moni Deltan troopperi on päätynyt johonkin M-4:n kaltaiseen aseeseen. Nyt on toki syytä muistaa, että Deltat värvätään muista Yhdysvaltain erikois- ja eliittijoukoista. Alle viisi vuotta talossa olleita deltoja pidetään vielä uusina miehinä. Niillä jotka osastoon päätyvät on takanaan pitkähkö sotilaallinen palvelu jo ennestään kovissa porukoissa. Jos siviilistä haetaan vertailukohtaa niin ehkä heitä voisi verrata olympia tason urheilijoihin - asetehtaat pullistuvat ylpeydestä jos heidän tuotteittaan käytetään ja niitä lähetetään mielellään miesten käyttöön. Olisiko kuitenkin niin, että kaikesta koulutuksestaan huolimatta useimmat valitsevat tappotyökalukseen sellaisen vehkeen jonka käyttöä on jo tullut harjoiteltua ehkä 10 vuotta? Kyseinen rynkky muuten viritellään mittojen mukaan ja kotivaruskunnassa on aina huippuluokan aseseppä valmiina auliina palvelemaan ja korjaaman sekä modifioimaan pois kaikki miesten asemurheet. Satoja laukauksia päivässä ampuva maailman sotilaseliittiin kuuluva taistelija ei kuitenkaan ole se lähtökohta jonka mukaan valitaan asetta suomalaisille varusmiehille ja reserviläisille. Toki kaikki yllä kerrottu pätee melko hyvin moniin muihin erikoisjoukkoihin. Ainoa porukka joka ei tajua mitään aseista on Shayetet 13. (Nuo perkeleet kun suosivat pitkään AKM:ää vaikka ovat länsimaisia joukkoja- hyi helvetti!)
Mosuri kirjoitti:
Joo, mutta tuon Shayeret - sarjan joutavien poikien käyttämät työkalut eivät tietenkään voi kelvata suomiarmin parhaille pojille. Herrantähen, ko. valtion sotajoukkioiden parhaimmiston kuveaseinakin kun löytyy niin Jerichoa kuin venäläistä keikkapiippuakin....meille ei ei ei ei kelepaa.
Olisko tässä vähän sitäkin, että tekijämiehet eivät lopultakaan piittaa työkalujen erilaisista spekseistä ja ultramahdollisuuksista vaan käyttävät sitä mitä on käytössä tai mistä sattuvat tykkäämään?
Kun nyt tuo deltahybetys taas alkoi, niin miksi ihmeessä deltat ovat sankoin joukoin edelleen M1911-Coltien käyttäjiä? Teräksinen ja ruma ase, painava ja huono liipaisu...aijjai, mutta kasvittu, ampuu rouhean kuulan, jonka jälkiä ei lähietäisyyksiltä tarvi parsia ja joka toimii temppuilematta.
Jos tähän thrååådin enää jaksaisi asiaa kirjoittaa niin se olisi kopio tuosta Mosurin viestistä.
Sen verran pitää lisätä ihan asiaakin että Suomessa on talvi suurinpiirtein kerran vuodessa ja se vuodenaika ei ole aseen luotettavuuden kannalta mikään paraatimarssi. Ja ainakin taistelevissa joukoissa tuota aikaa EI röhnätetä pelkästään kasarmilla tai ampumaradalla vaan siihen kuuluu aika monia erimittaisia maastoharjoituksia joiden aikana voi paukkupatruunoita mennä melkoinen nivaska yhden aseen läpi.
Että jos joku väittää että RK:ta ei ole testattu vaativissa olosuhteissa niin eipä paljoa pahemmin metsään voi mennä, hiekkaerämaahan kyseistä maastotyyppiä on hankala verrata mutta ainakin toistaiseksi me valmistaudutaan puolustamaan pääasiassa sUOMEA, emme esim. Afganistania.
Sen verran pitää lisätä ihan asiaakin että Suomessa on talvi suurinpiirtein kerran vuodessa ja se vuodenaika ei ole aseen luotettavuuden kannalta mikään paraatimarssi. Ja ainakin taistelevissa joukoissa tuota aikaa EI röhnätetä pelkästään kasarmilla tai ampumaradalla vaan siihen kuuluu aika monia erimittaisia maastoharjoituksia joiden aikana voi paukkupatruunoita mennä melkoinen nivaska yhden aseen läpi.
Että jos joku väittää että RK:ta ei ole testattu vaativissa olosuhteissa niin eipä paljoa pahemmin metsään voi mennä, hiekkaerämaahan kyseistä maastotyyppiä on hankala verrata mutta ainakin toistaiseksi me valmistaudutaan puolustamaan pääasiassa sUOMEA, emme esim. Afganistania.
Second kirjoitti:
Onkohan muuten aseiden jäätymisherkkyydessä eroja? Muutama keskustelija on sanonut AK tyyppiset aseiden olevan "ylikaasutettuja" (vai mikä se termi nyt olikaan), jolloin voisi kuvitella niiden karistavan helpommin jäät mekanismista. Mitenkäs muut aseet?
Second: Kukaan ei ole väittänyt etteikö asetta olisi testattu vaan ettei tavallisella varusmieskoulutuksen käyneellä ole luotettavuudesta mitään käsitystä johtuen käytön puutteesta, vähästä a-tarvikemäärästä ja huollosta ennen ja jälkeen jokaista ammuntaa. Varusmieskoulutustaustalla aseiden ominaisuuksista ja luotettavuudesta puhuminen on vähän sama asia kuin kerran pillua saanut rupeaisi opettamaan isäänsä naimaan.
Mosuri: Ar-15 on niin yksinkertainen ase ettei sen kouluttamiseen tarvita yhtään enempää aikaa kuin kalashnikovinkaan. AR-15-johdannaisia on käytössä sekä asevelvollisuus- ja ammattiarmeijoilla. Aseet ovat yksinkertaisia mekaanisia laitteita ja varsinkin AR-15 on todella yksinkertainen. Kummallista kyllä että tätä täytyy edes teroittaa kenellekään (ilmeisesti kaikki eivät ole edes purkaneet asetta) mutta kuitenkin nämä samat asevelvollisuuden läpikäymät miehet oppivat käyttämään tykistö- ja tulenjohtojärjestelmiä puhumattakaan että oppivat monimutkaisemmat kevytaseet huoltamaan mm. ITKO, PKM ja KVKK.
Joko: Mielestäni aseet eivät voi jäätyä herkemmin kuin toiset, suurempi ero taitaa tulla miten jäätyminen puretaan. Tietenkin aseissa on suunniteltuja rakenteellisia seikkoja (FN FAL vs. L1A1 luistierot, jää/likaura) estämään jäätymistä mutta en niilläkään usko olevan kovin suurta merkitystä. Se että ase voisi jäätyä tarkoittaa sitä että ensin sitä pitäisi dipata veteen tai sulaneeseen lumeen jonka jälkeen jäädyttää. Lähinnä siinä on eroa auttaako "ylikaasuttaminen" siihen että hiukan jäätyneet liikkuvat käyvät tarpeeksi takana ensimmäisellä kerralla. Toisaalta myös rakenteissa on eroja eli voidaanko latauskahvan päälle hyppiä. Joka tapauksessa jos patruunapesään on jäätynyt klimppi lumen sulaessa ja jäätyessä uudelleen kun asetta kuljetetaan edes takaisin lämpimästä kylmään (teltassa aseen säilytys rauhan aikana) estäen patruunan pesittämisen ollaan joka tapauksessa aseen kanssa tekemisissä joka ei toimi juuri sillä hetkellä vaikka mitä temppuja tekisi. Toisaalta jäätynyttä laukaisukoneistoa ei mikään pelasta. Eli toisin sanoen AK:n väkivaltaisuudesta luulisi olevan lähinnä hyötyä jos jäätymistä on tapahtunut osissa joihin ruutikaasu tai liike osuu. Toisaalta kanadalaisilla on varmasti asiasta hyvää kokemusta, se pitäisi vain löytää ja toisaalta erittäin pohjoisissa oloissa toimivat "intiaanijoukot" taitavat käyttää ihan mauser-lukkoisia .30-06 spring. kivääreitä nykyäänkin toimintavarmuuden että jääkarhun pysäyttämisvoiman vuoksi.
Mosuri: Ar-15 on niin yksinkertainen ase ettei sen kouluttamiseen tarvita yhtään enempää aikaa kuin kalashnikovinkaan. AR-15-johdannaisia on käytössä sekä asevelvollisuus- ja ammattiarmeijoilla. Aseet ovat yksinkertaisia mekaanisia laitteita ja varsinkin AR-15 on todella yksinkertainen. Kummallista kyllä että tätä täytyy edes teroittaa kenellekään (ilmeisesti kaikki eivät ole edes purkaneet asetta) mutta kuitenkin nämä samat asevelvollisuuden läpikäymät miehet oppivat käyttämään tykistö- ja tulenjohtojärjestelmiä puhumattakaan että oppivat monimutkaisemmat kevytaseet huoltamaan mm. ITKO, PKM ja KVKK.
Joko: Mielestäni aseet eivät voi jäätyä herkemmin kuin toiset, suurempi ero taitaa tulla miten jäätyminen puretaan. Tietenkin aseissa on suunniteltuja rakenteellisia seikkoja (FN FAL vs. L1A1 luistierot, jää/likaura) estämään jäätymistä mutta en niilläkään usko olevan kovin suurta merkitystä. Se että ase voisi jäätyä tarkoittaa sitä että ensin sitä pitäisi dipata veteen tai sulaneeseen lumeen jonka jälkeen jäädyttää. Lähinnä siinä on eroa auttaako "ylikaasuttaminen" siihen että hiukan jäätyneet liikkuvat käyvät tarpeeksi takana ensimmäisellä kerralla. Toisaalta myös rakenteissa on eroja eli voidaanko latauskahvan päälle hyppiä. Joka tapauksessa jos patruunapesään on jäätynyt klimppi lumen sulaessa ja jäätyessä uudelleen kun asetta kuljetetaan edes takaisin lämpimästä kylmään (teltassa aseen säilytys rauhan aikana) estäen patruunan pesittämisen ollaan joka tapauksessa aseen kanssa tekemisissä joka ei toimi juuri sillä hetkellä vaikka mitä temppuja tekisi. Toisaalta jäätynyttä laukaisukoneistoa ei mikään pelasta. Eli toisin sanoen AK:n väkivaltaisuudesta luulisi olevan lähinnä hyötyä jos jäätymistä on tapahtunut osissa joihin ruutikaasu tai liike osuu. Toisaalta kanadalaisilla on varmasti asiasta hyvää kokemusta, se pitäisi vain löytää ja toisaalta erittäin pohjoisissa oloissa toimivat "intiaanijoukot" taitavat käyttää ihan mauser-lukkoisia .30-06 spring. kivääreitä nykyäänkin toimintavarmuuden että jääkarhun pysäyttämisvoiman vuoksi.
M4-aseisiin liittyen: noin periaatteessa, jos ajattelee että kyseistä värkkiä 14½" piipulla meille tosissaan harkittaisiin, voidaanko pitää ongelmana jos kaikkien joukkojen perusaseena olisi moinen karbiini-luokan kivääri? Eikös sillä kuitenkin pärjää riittävän hyvin <200m saakka ja ryhmissä pitäisi löytyä lisänä PKM ja ehkä jopa tkiv (se uudistus).