commando kirjoitti:
Second: Kukaan ei ole väittänyt etteikö asetta olisi testattu vaan ettei tavallisella varusmieskoulutuksen käyneellä ole luotettavuudesta mitään käsitystä johtuen käytön puutteesta, vähästä a-tarvikemäärästä ja huollosta ennen ja jälkeen jokaista ammuntaa. Varusmieskoulutustaustalla aseiden ominaisuuksista ja luotettavuudesta puhuminen on vähän sama asia kuin kerran pillua saanut rupeaisi opettamaan isäänsä naimaan.
Mosuri: Ar-15 on niin yksinkertainen ase ettei sen kouluttamiseen tarvita yhtään enempää aikaa kuin kalashnikovinkaan. AR-15-johdannaisia on käytössä sekä asevelvollisuus- ja ammattiarmeijoilla. Aseet ovat yksinkertaisia mekaanisia laitteita ja varsinkin AR-15 on todella yksinkertainen. Kummallista kyllä että tätä täytyy edes teroittaa kenellekään (ilmeisesti kaikki eivät ole edes purkaneet asetta) mutta kuitenkin nämä samat asevelvollisuuden läpikäymät miehet oppivat käyttämään tykistö- ja tulenjohtojärjestelmiä puhumattakaan että oppivat monimutkaisemmat kevytaseet huoltamaan mm. ITKO, PKM ja KVKK.
Toisaalta kanadalaisilla on varmasti asiasta hyvää kokemusta, se pitäisi vain löytää ja toisaalta erittäin pohjoisissa oloissa toimivat "intiaanijoukot" taitavat käyttää ihan mauser-lukkoisia .30-06 spring. kivääreitä nykyäänkin toimintavarmuuden että jääkarhun pysäyttämisvoiman vuoksi.
Tavallinen varusmieskoulutus on aika laaja termi ja väitän että ammut nyt osittain ohi et täysin mutta osittain, esim kuljetuskomppanian gona-kuskit, lentosotamiehet ja muut olennot täyttävät tämän määritelmän että eivät tiedä luotettavuudesta juurikaan mitään. Jääkäriryhmän rivimokkeri on jo ihan toinen juttu, sille kun se RK on pääväline jolla toimitaan ja hän tetsaa melkoiset määrät maastossa ja ampuu melkoisen nipun paukkupatruunoitakin joilla niitä toimintahäiriöitä pitäisi esiintyä aivan kuten oikeillakin patruunoilla. Joukossa on pitkiä harjoituksia joiden aikana aseita ei putsata ollenkaan. Lippaita tyypillinen varushenkilö ei putsaa kertaakaan koko palveluksen aikana... Hirvittää pelkkä ajatus siitä että tällä mentaliteetilla varustetuille resrviläisille jaetaan joku M4 normaaleilla made in US lippailla... Vähän huumoria :lanssi: :a-grin:. Tai no kun ajattelee reserviläisiä joiden painoindeksi on 35+ ja rasvaprosentti jossakin 30 yläpuolella niin tulee ajatelleeksi että vitunko väliä?
No mutta olet kyllä oikeassa kun kokonaisuutta katsoo, sitä en kiellä. Esim oma PST-ohjus ryhmäni ampui RK:lla kokonaisuutena ottaen todella vähän edes paukkupatruunoita, kokonaisuudessaan kovien patruunan kulutus oli samaa luokkaa 4kk aikana kuin mitä se oli 2kk p-kaudella, eli joku vajaa 200 patruunaa joista puolet tst-ammunoissa. Paukkupatruunoita taisi olla käytössä lähinnä loppusodassa ja kun eipä meillä paljoa jalkaväkeä vastaan ollut niin nekin jäi ampumatta. Onneksi AUK:ssa pääsi ampumaan kohtuullisen paljon ja toimimaan maastossa jääkärijoukkueen osana, olisi ollut muuten helvetin tylsää palvelusta... Tämmöisiä hajamuistoja 10 vuoden takaa, eli todennäköisesti muistan väärin. Vitunko väliä?
Tuota Mosurin tekstiä sivuten reserviläisten kouluttaminen uudelle aseelle ei kyllä pitäisi olla mikään simppeli juttu. Millään tavalla kattavasti ei voida edes puolessa päivässä kouluttaa täysin uutta asetta, joka on kertausharjoituksissa aivan varmasti maksimi määrä asekohtaiselle koulutukselle mitä voidaan antaa... Olisipa kiva tietää mikä on PKM:n todellinen käyttötaito niissä joukoissa jotka on siihen kertausharjoituksissa koulutettu mutta varusmiesaikana on koulutettu KvKK. En tiedä mikä on totuus mutta luulen että ongelmia on... Toisaalta vitunko väliä?
Aika kokeneillakin aseiden käyttäjillä tuntuu olevan huomattavia ongelmia omaksua uudet aseet. Lähipiiristä löytyy yksi tapaus joka vaihtoi vuosikymmenen palvelleen pumppuhaulikon automaattiin ja vielä kahden vuoden jälkeenkin metsällä ampumatilanteessa kiskoo etutukkia ja ihmettelee (kymmesosasekunnin) että miksi haulikko ei lataudu. Radalla kontrolloiduissa olosuhteissa ongelmaa ei ole, mutta kun ryhdytään toimimaan ennalta-arvaamattomassa tilanteessa vaistonvaraisesti adrenaliinin jyllätessä suonissa niin tätä ongelmaa alkaa ilmenemään, taistelutilanteessa tämä ongelma voi olla vielä vakavampi... Mutta kun ajattelee realistisesti niin mieleen nousee kysymys: vitunko väliä?
Tanskalaiset Grönlantia partioivat Sirius-partiot käyttävät pulttilukkokivääreitä samasta syystä, mikään muu ei pelitä riittävän luotettavasti. Ja taas: Vitunko väliä?
Että tämmöistä paskaa. Vituttaa jo valmiiksi painaa tuota 'post reply' nappia, mutta koska vihaan itseäni ja elämääni niin sen myös teen. Soon Harasoo ja pyryharakka kuittaa.
EDIT: Ja loppukaneetiksi tyrkätään semmoinen juttu jotta minulle on yksi vitun hailee mikä kivääri meillä on, tai tulee olemaan, nykyinen on paska, vaihtoehdot on paskoja, kaikki on paskaa, paitsi kusi. Käyttäjä ratkaisee olipa kädessä millainen high-tech himmelli tahansa, ja se vasta paskaa onkin. Ja kusta. Tai siis suoltaa alapäästään ja joskus suustaankin. Siis se käyttäjä, ei se high-tech himmeli. Se vain piippaa ja ledi-näytössä lukee että 'error', siis se himmeli.
EDIT2: Saakohan noita maine pisteitä mitenkään pois? Maine velvoittaa, vai oliko se isänmaa ja kunnia?
On harmittavaa ettei Pylkäs osannut käyttää viholliselta riistettyä asetta. Suomalaisillahan ei valintojensa vuoksi ollut kovin hyvää pikakivääriä käytössä - ainakaan huomattavissa määrin. Laiminlyönti sekin joka maksoi ihmishenkiä. Varmasti Viljami olisi oppinut Emman käytön jos hänellä olisi ollut jonkin aikaa sitä harjoitella. Monellako on rivimiehellä on aikaa oppia aseenkäyttö ja harjoitella sotatilanteessa? Ei monella. Rauhan aikana on harjoiteltava. Valitettavasti tälläinen ei ole aina mahdollista vaikka peruskoulutukseen pitäisi sisältyä vihollisten aseiden tuntemus ja käyttö jonkin verran. Hyvä että pärjäsi ilmankin Emmaa mutta moinen laiminlyönti olla tutustumatta käytössä olevaan aseistukseen on anteeksiantamatonta. Tässäkin nähdään hyvin se että treeni aseella on välttämätöntä (tai luontainen lahjakkuus pikemminkin johtuen treenin määrästä), pelkästään ei voida tukeutua tekniikkaan.
