Uusi taistelijan ase

Niin en tiedä tuosta jäätymisestä ja veteen dippaamisen tarpeesta kun jo talvisodassa suomalaiset huomasivat ettei venäläinen väljempi lukko (vaikka muuten oli samanlainen kuin kotimainen) jäätynyt niin herkästi. Tietääkseni ei niitä aseita kuitenkaan vedesä dipattu.
Mitä tulee noihin asevalintoihin erikoisjoukoilla, niin onhan amerikkalaisten erikoisjoukotkin jo Vietnamissa ja SAS erityisesti useammassa kohteessaan valinnut AK:n juuri sen tunnistettavan äänen vuoksi. Kun vihollinen on käyttänyt myös AK:ta on sen leirissä aiheuttanut hämäännystä, kun joka puolelta kuuluu vain "omien aseiden" ääniä eikä mistään länsimaisille ominaisia. Aseen valinta perusteita on noissa hommissa useita tehtävän mukaan.
 
adam7 kirjoitti:
Second kirjoitti:
Vittu mitä paskaa....

kiitos arvokkaasta ja asiallisesta lisästä keskusteluun *sarkasm*

----

luin viime helmikuussa kirjan tämän kirjan jossa molempia sukuja arvioidaan.

kirja on suomennettu ja uudessa Sotilasaikakausi-lehden numerossa suomenkielistä käännöstä arvioitiin ja kirjaa suositeltiin joistain käännöskukkasista huolimatta kaikille upseereillee jotka ...

(en ole lukenut ugrikäännöstä)

näissä molemmissa suvuissahan on omat puolensa. kirjasta kuitenkin ilmenee ettei AK-47, ja sen jälkeinen AKM jne. ole K-kirjaimen mukainen. Edelleen ilmenee, ettei kilpailun luvatussa maassa ainakaan jenkkiläläaseen osalta skaba fudannu.

Kiitos erittäin arvokkaasta ja asiapitoisesta lisästä keskusteluun *sarkasm*
Alan vähitellen olla aina vain vakuuttuneempi siitä että adam on joko poliitikko tai byrokraatti, koska hänen kykynsä pyöriä asian ympärillä kuitenkaan mitään sanomatta on niin loistava.
Toki on mahdollista myös ura journalismissa. Vinkkailu ja viittailu eri asioihin sekavasti mainitsematta kuitenkaan tarkkoja lähteitä tai kohteita on tässäkin viestissä juuri sellaiselle sopivaa luokkaa.
 
commando kirjoitti:
Mosuri: Ar-15 on niin yksinkertainen ase ettei sen kouluttamiseen tarvita yhtään enempää aikaa kuin kalashnikovinkaan. AR-15-johdannaisia on käytössä sekä asevelvollisuus- ja ammattiarmeijoilla. Aseet ovat yksinkertaisia mekaanisia laitteita ja varsinkin AR-15 on todella yksinkertainen. Kummallista kyllä että tätä täytyy edes teroittaa kenellekään (ilmeisesti kaikki eivät ole edes purkaneet asetta) mutta kuitenkin nämä samat asevelvollisuuden läpikäymät miehet oppivat käyttämään tykistö- ja tulenjohtojärjestelmiä puhumattakaan että oppivat monimutkaisemmat kevytaseet huoltamaan mm. ITKO, PKM ja KVKK.

No periaatteessa kaikkii aseet ovat yksinkertaisia. Hyvin alhaisenkin koulutustason omaava henkilö voi oppia aseiden käytön. Varusmies armeijoissa vaan ongelmana on aseiden huollossa ja käytön opettamisessa ongelmana nimenomaan aika ja resurssien puute. Aseiden perushuoltoon ja käyttöön liittyvät tehtävät tulee yli-oppia. Mitä enemmän on sortimenttia ja vikamahdollisuuksia sitä hankalammaksi homma menee. Asetyyppien määrä on pyrittävä pitämään vähäisenä ja mitä yksinkertaisemmasta laitteesta on kyse käytön ja huollon osalta niin sen parempi. Oma mielipiteeni on, että Ar tyypin aseet ovat askel väärään suuntaan.

Noin esimerkkinä siitä mitä asekirjavuus tuottaa käy vaikka seuraava kahakka maamme historiasta:

"Tuntemattoman sotilaan kuuluisan kohtauksen, jossa Rokka tappaa noin 50 vihollista, esikuva oli Viljam Pylkkään konepistoolilla tuhoamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä. Asemasotavaihe alkoi JR 8:lle 1.2.1942 Pertjärvellä Syvärin yläjuoksulla. Rintamalinja oli siellä yksittäisiä vartioasemia ja niiden välissä koskematonta metsää. Naapurirykmentti oli suomenruotsalaisia sotilaita JR 61. Huhtikuun alussa neuvostoliittolaiset tekivät kovia hyökkäyksiä suomalaisten rintamalinjaa vastaan. Torjuttuaan konekiväärillään omaan asemaansa kohdistuneen hyökkäyksen Pylkäs sai määräyksen joukkueenjohtaja Einari Kokkoselta mennä auttamaan naapurirykmentin sotilaita.

Pylkäs otti mukaansa sotamies Kärkkäisen. Lumisessa maastossa lyhyillä syöksyillä Pylkäs ja Kärkkäinen etenivät JR 61:sen laitimmaiseen kenttävartioon. Tässä kohdassa hyökkäävät neuvostoliittolaiset joutuivat kahlaamaan rinnettä ylös syvässä lumessa. Pylkäs sai JR 61:sen sotilailta käyttöönsä Suomi-konepistoolin, ja Kärkkäinen useita vaihtolippaita. He syöksyivät ulommaiseen vartioasemaan. Sadat neuvostoliittolaiset hyökkäsivät ylös rinnettä jo aivan lähietäisyydellä. Pylkäs ampui konepistoolin ensimmäisen 40 patruunan lippaan tyhjäksi. Hyökkääjät kuitenkin kävivät raivoisasti eteenpäin. Pylkäs ampui konepistoolillaan lippaan toisensa perään. Pylkkään takana olevat sotilaat alkoivat tuoda ryömien lisää konepistoolin lippaita Kärkkäiselle, joka puolestaan antoi niitä Pylkkäälle.

Sitten Pylkäs sai osuman neuvostoliittolaisen luodista, joka raapaisi pitkän haavan hänen päälakeensa, ja verta vuoti runsaasti. Tästä haavasta jäi hänelle arpi loppuelämäksi. Kärkkäinen aikoi lähteä nyt peräytymään, mutta Pylkäs kehotti häntä vain jatkamaan lippaiden täyttämistä. Konepistooliin tuli myös toimintahäiriö, mutta tällöin neuvostoliittolaiset olivat jo vetäytymässä. Konepistoolin piippu oli kuumentunut liikaa ja aiheutti häiriön, se vaihdettiin ja Pylkäs jatkoi ampumista.

Kaikkiaan Viljam Pylkäs ampui Suomi-konepistoolillaan 17 lippaallista, 680 patruunaa. Taistelun aikana hän ampui 83 vihollista, lukumäärä varmistui kun etumaasto päästiin tutkimaan taistelun jälkeen. Pylkkäälle myönnettiin tästä taistelusta neljännen luokan vapaudenristi miekkojen kera 26.5.1942. Saksan armeijan upseerit kuulivat tästä hyvin poikkeuksellisesta suorituksesta, ja niinpä Pylkkäälle myönnettiin myös Saksan armeijan rautaristi. Tämän kunniamerkin vastaanottoon hänet vietiin divisioonan komentaja kenraalimajuri Heiskasen autosaattueessa. Saksalainen kenraali Erfurth jakoi rautaristit, sillä tällöin myös kaksi kenraalia sai rautaristin."


Lähde: Wikipedia

Kyseisessä tilanteessa Viljamilla muuten olisi ollut tilanteeseen paremmin soveltuva ase - Emma pikakivääri. Ongelmana vain oli ettei Viljam hallinnut sen käyttöä... Uskon vakaasti, että tuossakin tilanteessa olisi pärjännyt paremmin jokin suomalainen SRA-puolijumala!!!

Kerrottakoon, että Reichswehrin yksi keskeinen tavoite MG-34 konekiväärin kehittämisessä oli vähentää konekiväärikirjavuutta ja helpottaa kk-miesten kouluttamista. Ja tämä siis asevoimissa jossa jokainen mies palveli ammattisotilaana useamman vuoden ja miehet oli valittu niin jokaisen kykyjen olisi pitänyt riittää vähintään aliupseerin tehtäviin.

Ihmetyttää myös vähän mitä tuo ITKO tekee noiden "vaikeasti opittavien aseiden listalla". Oman kokemukseni mukaan aseen käyttö, häiriönpoisto sekä ns. normaali huolto on huomattavan yksinkertaista.
 
Ei dipata veteen ei, mutta pari lipasta tyhjennetyllä olisi kiva tetsata hangessa ilman että koko värkki jumittuu.

vm78 kirjoitti:
M4-aseisiin liittyen: noin periaatteessa, jos ajattelee että kyseistä värkkiä 14½" piipulla meille tosissaan harkittaisiin, voidaanko pitää ongelmana jos kaikkien joukkojen perusaseena olisi moinen karbiini-luokan kivääri? Eikös sillä kuitenkin pärjää riittävän hyvin <200m saakka ja ryhmissä pitäisi löytyä lisänä PKM ja ehkä jopa tkiv (se uudistus).

En itse näkisi tuossa mitään ongelmaa, ainoastaan ballistiikka on vähän kyseenalainen, noin lyhyestä piipusta luoti sirpaloituu jokseenkin säännönmukaisesti vain n. 100m asti, allekin mikäli käytössä yli 55gr luoti. Muutenhan aseessa olisi paljon hyviä puolia, kuten koko, perän säädettävyys, pieni rekyyli (välttämätön minimaalisesti ampuvalle reserviläisarmeijalle), keveys, halvat patruunat ja helppo optiikan kiinnitys.
 
Mosuri kirjoitti:
No periaatteessa kaikkii aseet ovat yksinkertaisia. Hyvin alhaisenkin koulutustason omaava henkilö voi oppia aseiden käytön. Varusmies armeijoissa vaan ongelmana on aseiden huollossa ja käytön opettamisessa ongelmana nimenomaan aika ja resurssien puute. Aseiden perushuoltoon ja käyttöön liittyvät tehtävät tulee yli-oppia. Mitä enemmän on sortimenttia ja vikamahdollisuuksia sitä hankalammaksi homma menee. Asetyyppien määrä on pyrittävä pitämään vähäisenä ja mitä yksinkertaisemmasta laitteesta on kyse käytön ja huollon osalta niin sen parempi. Oma mielipiteeni on, että Ar tyypin aseet ovat askel väärään suuntaan.

Suomen puolustusvoimissa ei taida olla pulaa ajasta joka käytetään aseiden hinkkaukseen. Voi kun edes puolet tuosta ajasta käytettäisiin itse asiaan eli ampumataidon kehittämiseen. Pikemminkin pulaa on kouluttajista, jotka osaisivat ampua ja toisekseen vielä siirtää osaamisensa eteenpäin ja kolmanneksi a-tarvikemäärästä harjoitteluun. Aikaa on kyllä varusmiespalvelussa vaikka kuinka paljon ylimääräistä. Kyse on vain siitä että sitä aikaa ei osata käyttää tehokkaasti.

Kyseisessä tilanteessa Viljamilla muuten olisi ollut tilanteeseen paremmin soveltuva ase - Emma pikakivääri. Ongelmana vain oli ettei Viljam hallinnut sen käyttöä... Uskon vakaasti, että tuossakin tilanteessa olisi pärjännyt paremmin jokin suomalainen SRA-puolijumala!!!

Viljamin suorittama uroteko oli hyvin poikkeuksellinen. Toista samanlaista harvemmin tulee vastaan. Kovimmat miehet ampuvat praktikalia kyllä. :) On harmittavaa ettei Pylkäs osannut käyttää viholliselta riistettyä asetta. Suomalaisillahan ei valintojensa vuoksi ollut kovin hyvää pikakivääriä käytössä - ainakaan huomattavissa määrin. Laiminlyönti sekin joka maksoi ihmishenkiä. Varmasti Viljami olisi oppinut Emman käytön jos hänellä olisi ollut jonkin aikaa sitä harjoitella. Monellako on rivimiehellä on aikaa oppia aseenkäyttö ja harjoitella sotatilanteessa? Ei monella. Rauhan aikana on harjoiteltava. Valitettavasti tälläinen ei ole aina mahdollista vaikka peruskoulutukseen pitäisi sisältyä vihollisten aseiden tuntemus ja käyttö jonkin verran. Hyvä että pärjäsi ilmankin Emmaa mutta moinen laiminlyönti olla tutustumatta käytössä olevaan aseistukseen on anteeksiantamatonta. Tässäkin nähdään hyvin se että treeni aseella on välttämätöntä (tai luontainen lahjakkuus pikemminkin johtuen treenin määrästä), pelkästään ei voida tukeutua tekniikkaan.

Kerrottakoon, että Reichswehrin yksi keskeinen tavoite MG-34 konekiväärin kehittämisessä oli vähentää konekiväärikirjavuutta ja helpottaa kk-miesten kouluttamista. Ja tämä siis asevoimissa jossa jokainen mies palveli ammattisotilaana useamman vuoden ja miehet oli valittu niin jokaisen kykyjen olisi pitänyt riittää vähintään aliupseerin tehtäviin.

Yllättäen ihminen oppii tehokkaasti vain yhden aseen käytön. Tuskin on montaa ihmistä joka ampuisi yhtä hyvin ja täydellisesti kaikilla aseilla pl. SRA:n jumalat. Samahan pätee mihin tahansa. Tottakai logistisesti, hankinnoilta ja taistelutehokkuuden kannalta on välttämätöntä että ase on sama millä harjoitellaan kuin taistellaan. Se että kannattaako kirjavuuden välttämisellä pitäytyä edelleen piilukkomusketissa tai piikivessä on eri asia. Laitteet kehittyvät, ihmiset syntyvät ja kuolevat. Muutos on ainoaa pysyvyyttä ja se on edessä jokaisella elinaikanakin. Juuri tämänkin seikan vuoksi olisi hyvä että asevelvollisella luovutettaisiin oma ase kotiutuessa jotta he pystyisivät kehittämään ja virkistämään taitojaan.

Ihmetyttää myös vähän mitä tuo ITKO tekee noiden "vaikeasti opittavien aseiden listalla". Oman kokemukseni mukaan aseen käyttö, häiriönpoisto sekä ns. normaali huolto on huomattavan yksinkertaista.

ITKO ei välttämättä ole mikään vaikeasti opittava ase, se on vain ase joka on monimutkaisempi kuin rynnäkkökiväärit eikä niitä ryhmäkohtaisena aseena käytetä niin paljon kuin henkilökohtaisia. Jos oppii ITKO:n niin ei ole kehitysvammainen ainakaan eikä pitäisi olla yhtään mitään sanomista siihen että jokin muu ase rynnäkkökiväärinä kuin RK62 on muka liian monimutkainen varusmiesarmeijalle. AR-15:n kenttäpurkaminen ei ole yhtään sen vaikeampaan kuin Kalashnikovinkaan. Vai onko tässäkin mukana suomalaiset "erikoisolosuhteet" eli varusmiehet (leikkaus ikäluokasta) ovat tyhmiä verrattuna vaikka tanskalaisiin tai norjalaisiin varusmiehiin jotka oppivat niinkin monimutkaiset asiat kuin AR-15:n kenttähuolto ja -käyttö? Ihan vain detaljina päätä tarvitsee raksuttaa enemmän jo ihan Mosin-Nagantin lukkoa purettaessa kuin arskaa rapsuttaessa.
 
Roope Ristintekijä kirjoitti:
Niin en tiedä tuosta jäätymisestä ja veteen dippaamisen tarpeesta kun jo talvisodassa suomalaiset huomasivat ettei venäläinen väljempi lukko (vaikka muuten oli samanlainen kuin kotimainen) jäätynyt niin herkästi. Tietääkseni ei niitä aseita kuitenkaan vedesä dipattu.
Mitä tulee noihin asevalintoihin erikoisjoukoilla, niin onhan amerikkalaisten erikoisjoukotkin jo Vietnamissa ja SAS erityisesti useammassa kohteessaan valinnut AK:n juuri sen tunnistettavan äänen vuoksi. Kun vihollinen on käyttänyt myös AK:ta on sen leirissä aiheuttanut hämäännystä, kun joka puolelta kuuluu vain "omien aseiden" ääniä eikä mistään länsimaisille ominaisia. Aseen valinta perusteita on noissa hommissa useita tehtävän mukaan.

Asetta ei tarvitse upottaa veteen. Mietin tilannetta, jossa aseella ensin ammutaan ja sitten ryömitään kovalla pakkasella lumessa.
 
commando kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
No periaatteessa kaikkii aseet ovat yksinkertaisia. Hyvin alhaisenkin koulutustason omaava henkilö voi oppia aseiden käytön. Varusmies armeijoissa vaan ongelmana on aseiden huollossa ja käytön opettamisessa ongelmana nimenomaan aika ja resurssien puute. Aseiden perushuoltoon ja käyttöön liittyvät tehtävät tulee yli-oppia. Mitä enemmän on sortimenttia ja vikamahdollisuuksia sitä hankalammaksi homma menee. Asetyyppien määrä on pyrittävä pitämään vähäisenä ja mitä yksinkertaisemmasta laitteesta on kyse käytön ja huollon osalta niin sen parempi. Oma mielipiteeni on, että Ar tyypin aseet ovat askel väärään suuntaan.

Suomen puolustusvoimissa ei taida olla pulaa ajasta joka käytetään aseiden hinkkaukseen. Voi kun edes puolet tuosta ajasta käytettäisiin itse asiaan eli ampumataidon kehittämiseen. Pikemminkin pulaa on kouluttajista, jotka osaisivat ampua ja toisekseen vielä siirtää osaamisensa eteenpäin ja kolmanneksi a-tarvikemäärästä harjoitteluun. Aikaa on kyllä varusmiespalvelussa vaikka kuinka paljon ylimääräistä. Kyse on vain siitä että sitä aikaa ei osata käyttää tehokkaasti.

Niin ja aseen vaihtaminen M-4:n muuttaa tilannetta sitten jollakin tavalla???

Ylipäätänsä mitä helvetin järkeä tuossa ehdottamassasi touhussa on? Vaihdettaisiin yli 60 vuotta vanha asemalli "vain" 50 vuotta vanhaan malliin?

Kyllä se on tiedossa, että M62 ei ole aseteknologian viimeinen sana ja se ettei aseeseen saa kunnolla kiinni esim. aimpointia tai valonvahvistinta on ihan oikeasti haitta. Oikei M-4:een tahi muuhun "arskaan" sen saa kiinni kun ne on valmistettu 90-luvulla tai tällä vuosituhannella. Miinuksena on tietenkin se, että lyhyestä piipusta joule määrät jää aika alhaisiksi ja luodin haavaballistiikkakin voi olla varsin vaatimaton. Luotettavuus jää karuissa olosuhteissa huonommaksi kuin nykyisellä aseella. Logistiikan näkökulmasta jouduttaisiin uusimaan satojen miljoonien patruunoiden varastot joka sekin maksaa tai sitten mentäisiin ns. kahden aseen järjestelmällä 10-20 vuoden siirtymäajalla.

Sehän on tietysti kiva, että tanskalaiset ovat saaneet edullisesti Kanadan hallituksen mobilisaatio varastoista rynkkyjä afgoihin. Mahtaisiko sieltä löytyä 200 000 kappaletta Suomen raskaalle asevelihintaan? Vähän kyllä epäilyttää. Norjalaiset eivät muuten ole arskaa varusmieskoulutuksessa koskaan pitäneet vaan se on ollut kriha pyssykkä aina.

Onhan se tietenkin kiva, että niillä 5,56 laatupyssyillä pärjää paremmin SRA-kisoissa kuin jollain bulvanian AK-kloonilla. Hammereitä tms. juttuja vetää paljon paremmin kuin perinteisillä vehkeillä. Kilpailut on kilpailuita ja sota on sotaa. Edes suurvallat eivät voi tempoilla kaliipereidensa kanssa niin kuin itse haluavat. Esimerkiksi Garand piti tulla käyttöön 6 millin patruunalla käyttöön 1930-luvulla (koska se oli pirun hyvä ampua ja pudotti miehen siinä missä 30-06). Yhdysvaltain lilliputti armeija olisi helposti voitu aseistaa kyseisellä pössykällä. Ainoastaan miljardin patruunan 30-06 varastot estivät hankkeen toteutumisen.

Kylmä tosiasia on että arska on pieni parannus suurella vaivalla. Toivottavasti jää toteuttamatta!

Ylipäätänsä tuosta Viljami esimerkistä on syytä muistaa, että kyseisellä kaverilla ei edes olisi saanut olla Suomi-kp:ta. Se ei kuulunut kk-komppanian aseistukseen- eli velvollisuudentuntoisen upseerin olisi pitänyt napata se pois ja toimittaa rykmentin huollolle. Se, että Suomen raskaassa olisi jotain "vastapuolen aseiden kouluttajia" on melkoista scifiä. Rivimiehille niitä koulutetaan Euroopassa vain brittien merijalkaväessä. Kaveri kertoi, että Afganistanissa eurooppalaiset ammattisotilaat halusi jatkuvasti käpistellä M-95:ta koska "he eivät ole koskaan saaneet pitää kädessään AK:ta".

Edelleenkin jää hyvinkin epäselväksi miksi viimeeksi Georgiassa hylättiin ne helvetin hienot arskat ja jatkettiin sotimista spartalaisella AK:lla? Jos se on niin syntisen hyvä ja ergonominen ase???
 
Täällä on käyty kiivastakin "kirjeenvaihtoa" rynkyn korvaajasta. Eri vaihtoehtoja on esitelty laajastikin; hyviä ja huonoja puolia listattu myös.Samalla arvioitu sitä minkä kokoinen paukku asessa pitäisi olla.

Näyttäisi siltä, että olennainen asia olisi kaliberi; valittu ase sitten seuraisi siinä sivussa.

Olen yrittänyt etsiä PV:n "päätöstä" edes uuden jv-aseen vaihtoehtojen tutkimisesta; en ole löytänyt.

Onko nyt oikeasti niin ettei uusi kaliberi ei ole ajankohtainen,;samalla ei myöskään uusi taistelijan ase. Onko siis niin, että asiaa on foorumin hehkuttelua ja kamppailuja AR ja AK sukuisten "musta tuntuu" asioiden välillä käyty "turhaan".

Minusta nykyinen paukku riittää Suomen massa-armeijalle aivan hyvin; AK sukuisia ja nykyisellä kaliberilla olevia laitteita lienee tarjolla tarvittaessa vaikka kuinka paljon ja edulliseen hintaan.
 
commando kirjoitti:
Second: Kukaan ei ole väittänyt etteikö asetta olisi testattu vaan ettei tavallisella varusmieskoulutuksen käyneellä ole luotettavuudesta mitään käsitystä johtuen käytön puutteesta, vähästä a-tarvikemäärästä ja huollosta ennen ja jälkeen jokaista ammuntaa. Varusmieskoulutustaustalla aseiden ominaisuuksista ja luotettavuudesta puhuminen on vähän sama asia kuin kerran pillua saanut rupeaisi opettamaan isäänsä naimaan.

Mosuri: Ar-15 on niin yksinkertainen ase ettei sen kouluttamiseen tarvita yhtään enempää aikaa kuin kalashnikovinkaan. AR-15-johdannaisia on käytössä sekä asevelvollisuus- ja ammattiarmeijoilla. Aseet ovat yksinkertaisia mekaanisia laitteita ja varsinkin AR-15 on todella yksinkertainen. Kummallista kyllä että tätä täytyy edes teroittaa kenellekään (ilmeisesti kaikki eivät ole edes purkaneet asetta) mutta kuitenkin nämä samat asevelvollisuuden läpikäymät miehet oppivat käyttämään tykistö- ja tulenjohtojärjestelmiä puhumattakaan että oppivat monimutkaisemmat kevytaseet huoltamaan mm. ITKO, PKM ja KVKK.

Toisaalta kanadalaisilla on varmasti asiasta hyvää kokemusta, se pitäisi vain löytää ja toisaalta erittäin pohjoisissa oloissa toimivat "intiaanijoukot" taitavat käyttää ihan mauser-lukkoisia .30-06 spring. kivääreitä nykyäänkin toimintavarmuuden että jääkarhun pysäyttämisvoiman vuoksi.

Tavallinen varusmieskoulutus on aika laaja termi ja väitän että ammut nyt osittain ohi et täysin mutta osittain, esim kuljetuskomppanian gona-kuskit, lentosotamiehet ja muut olennot täyttävät tämän määritelmän että eivät tiedä luotettavuudesta juurikaan mitään. Jääkäriryhmän rivimokkeri on jo ihan toinen juttu, sille kun se RK on pääväline jolla toimitaan ja hän tetsaa melkoiset määrät maastossa ja ampuu melkoisen nipun paukkupatruunoitakin joilla niitä toimintahäiriöitä pitäisi esiintyä aivan kuten oikeillakin patruunoilla. Joukossa on pitkiä harjoituksia joiden aikana aseita ei putsata ollenkaan. Lippaita tyypillinen varushenkilö ei putsaa kertaakaan koko palveluksen aikana... Hirvittää pelkkä ajatus siitä että tällä mentaliteetilla varustetuille resrviläisille jaetaan joku M4 normaaleilla made in US lippailla... Vähän huumoria :lanssi: :a-grin:. Tai no kun ajattelee reserviläisiä joiden painoindeksi on 35+ ja rasvaprosentti jossakin 30 yläpuolella niin tulee ajatelleeksi että vitunko väliä?

No mutta olet kyllä oikeassa kun kokonaisuutta katsoo, sitä en kiellä. Esim oma PST-ohjus ryhmäni ampui RK:lla kokonaisuutena ottaen todella vähän edes paukkupatruunoita, kokonaisuudessaan kovien patruunan kulutus oli samaa luokkaa 4kk aikana kuin mitä se oli 2kk p-kaudella, eli joku vajaa 200 patruunaa joista puolet tst-ammunoissa. Paukkupatruunoita taisi olla käytössä lähinnä loppusodassa ja kun eipä meillä paljoa jalkaväkeä vastaan ollut niin nekin jäi ampumatta. Onneksi AUK:ssa pääsi ampumaan kohtuullisen paljon ja toimimaan maastossa jääkärijoukkueen osana, olisi ollut muuten helvetin tylsää palvelusta... Tämmöisiä hajamuistoja 10 vuoden takaa, eli todennäköisesti muistan väärin. Vitunko väliä?

Tuota Mosurin tekstiä sivuten reserviläisten kouluttaminen uudelle aseelle ei kyllä pitäisi olla mikään simppeli juttu. Millään tavalla kattavasti ei voida edes puolessa päivässä kouluttaa täysin uutta asetta, joka on kertausharjoituksissa aivan varmasti maksimi määrä asekohtaiselle koulutukselle mitä voidaan antaa... Olisipa kiva tietää mikä on PKM:n todellinen käyttötaito niissä joukoissa jotka on siihen kertausharjoituksissa koulutettu mutta varusmiesaikana on koulutettu KvKK. En tiedä mikä on totuus mutta luulen että ongelmia on... Toisaalta vitunko väliä?

Aika kokeneillakin aseiden käyttäjillä tuntuu olevan huomattavia ongelmia omaksua uudet aseet. Lähipiiristä löytyy yksi tapaus joka vaihtoi vuosikymmenen palvelleen pumppuhaulikon automaattiin ja vielä kahden vuoden jälkeenkin metsällä ampumatilanteessa kiskoo etutukkia ja ihmettelee (kymmesosasekunnin) että miksi haulikko ei lataudu. Radalla kontrolloiduissa olosuhteissa ongelmaa ei ole, mutta kun ryhdytään toimimaan ennalta-arvaamattomassa tilanteessa vaistonvaraisesti adrenaliinin jyllätessä suonissa niin tätä ongelmaa alkaa ilmenemään, taistelutilanteessa tämä ongelma voi olla vielä vakavampi... Mutta kun ajattelee realistisesti niin mieleen nousee kysymys: vitunko väliä?

Tanskalaiset Grönlantia partioivat Sirius-partiot käyttävät pulttilukkokivääreitä samasta syystä, mikään muu ei pelitä riittävän luotettavasti. Ja taas: Vitunko väliä?

Että tämmöistä paskaa. Vituttaa jo valmiiksi painaa tuota 'post reply' nappia, mutta koska vihaan itseäni ja elämääni niin sen myös teen. Soon Harasoo ja pyryharakka kuittaa.

EDIT: Ja loppukaneetiksi tyrkätään semmoinen juttu jotta minulle on yksi vitun hailee mikä kivääri meillä on, tai tulee olemaan, nykyinen on paska, vaihtoehdot on paskoja, kaikki on paskaa, paitsi kusi. Käyttäjä ratkaisee olipa kädessä millainen high-tech himmelli tahansa, ja se vasta paskaa onkin. Ja kusta. Tai siis suoltaa alapäästään ja joskus suustaankin. Siis se käyttäjä, ei se high-tech himmeli. Se vain piippaa ja ledi-näytössä lukee että 'error', siis se himmeli.

EDIT2: Saakohan noita maine pisteitä mitenkään pois? Maine velvoittaa, vai oliko se isänmaa ja kunnia?
 
veffeade kirjoitti:
Täällä on käyty kiivastakin "kirjeenvaihtoa" rynkyn korvaajasta. Eri vaihtoehtoja on esitelty laajastikin; hyviä ja huonoja puolia listattu myös.Samalla arvioitu sitä minkä kokoinen paukku asessa pitäisi olla.

Näyttäisi siltä, että olennainen asia olisi kaliberi; valittu ase sitten seuraisi siinä sivussa.

Olen yrittänyt etsiä PV:n "päätöstä" edes uuden jv-aseen vaihtoehtojen tutkimisesta; en ole löytänyt.

Onko nyt oikeasti niin ettei uusi kaliberi ei ole ajankohtainen,;samalla ei myöskään uusi taistelijan ase. Onko siis niin, että asiaa on foorumin hehkuttelua ja kamppailuja AR ja AK sukuisten "musta tuntuu" asioiden välillä käyty "turhaan".

Minusta nykyinen paukku riittää Suomen massa-armeijalle aivan hyvin; AK sukuisia ja nykyisellä kaliberilla olevia laitteita lienee tarjolla tarvittaessa vaikka kuinka paljon ja edulliseen hintaan.




En voinut jättää lievälle vahvennukselle tätä. Joskus salavihkaa hiipii vähän samanlaisia tuntoja.
 
Mosuri kirjoitti:
Erikoisjoukot ovat sitten asia erikseen. Erikoisjoukkojen käyttämiin aseisiin vaikuttaa niin moni asia, että sitä tuskin on syytä käydä yksityiskohtaisesti läpi. Aika monessa porukassa on periaatteena, että asehuoneesta saa hakea sellaisen aseen kuin tarvitaan juuri käsillä olevaan tehtävään. Se voi olla sitten suomalainen tarkkuuskivääri tai sitten Colt Commando jne..


Harvoin kuitenkaan hakevat AK47n, tai sen jatkokehitelmän, miksi?


Nyt täytyy muistaa, että olemme hakemassa palvelusasetta asevelvollisuusarmeijalle. Tarvitaan yksinkertainen, tehokas ja nykyaikainen ase joka pääsääntöisesti sopii kaikille erikoisjääkäristä lentokonemekaanikkoon. Ase ei todellakaan ole mikään haltijansa silmäterä joka hellii sitä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan- vaan usein se haltija on aseista mitään tietämätön kaveri joka oppii paljolti yrityksen ja erehdyksen kautta. Lisäksi vehkeen tulee olla niin yksinkertainen, että se voidaan kouluttaa kaikille M62:n käpälöitisijöille yhdessä MPK viikonlopussa.


Miksi asevelvollisuusarmeejalla tulee olla samanlaiset aseet?
Eikö ase pitäisi valita tehtävän perusteella?
Mielestäni erikoisjäärärin tarve poikkeaa tuosta lentomekaanikon tarpeesta aika paljon.
Samaa ajattelua edustivat vanhat taisteluvyöt, kaikille kamat samalla tavalla, riippumatta mitä teet ja mitä tarvitset.



Henkilökohtaisesti en pidä korimasta RK;ta huonona, vaan vanhanaikaisena, aika on ajanut siitä ohi. Se toki soveltuu loistavasti moneen tehtävään, mutta maailmalta löytyy parempia. Perusteeni on, jos kotimainen RK edustaisi massaarmejalle erittäin hyvää asetta, olisivat maailman muut asevoimat valineet vastaavaan konstruktion. Eivätpä ole, suuri ja mahtava sotavaltio Israel luopui omasta AK kopiostaan ja korvasi sen AR15 pohjaisella aseella. Kiinalaiset ovat luopuneet/luopumassa AK;sta ja nyt venäläiset tekevät samaa, eivät vaan uskalla kertoa asiasta aseen keksiälle asiasta kun pelkäävät kaverin saavan slaagin jos kerrotaan. Henk. koht en usko että AR tyyppiset aseet ovat kuitenkaan paras vaihtoehto korvaajaksi.
 
Mosuri kirjoitti:
Niin ja aseen vaihtaminen M-4:n muuttaa tilannetta sitten jollakin tavalla???

M4 on hyvä ase, jopa parempi kuin RK62/95 mielestäni. Täydellinen toki se ei ole. Parempiakin löytyy. Varusmiesarmeija tarvitsee tarkan, ergonomisen ja kevytrekyylisen aseen juuri siitä syystä ettei sillä ole varaa kouluttaa ja harjoituttaa. Asiaan vihkiytyneelle ei ole ongelmia ja tuloksia syntyy melkein millä tahansa aseella toki.

Ylipäätänsä mitä helvetin järkeä tuossa ehdottamassasi touhussa on? Vaihdettaisiin yli 60 vuotta vanha asemalli "vain" 50 vuotta vanhaan malliin?

Oleellisista tai ei, pienaseissa on hyvin vähän tapahtunut mullistuksia sitten Mooseksen. Ratkaisevinta ei ole se koska ase on esitelty vaan ovatko sen ominaisuudet yhä nykypäivänä käyttökelpoisia. Molemmissa konstruktioissa on tapahtunut kehitystä.

Miinuksena on tietenkin se, että lyhyestä piipusta joule määrät jää aika alhaisiksi ja luodin haavaballistiikkakin voi olla varsin vaatimaton. Luotettavuus jää karuissa olosuhteissa huonommaksi kuin nykyisellä aseella. Logistiikan näkökulmasta jouduttaisiin uusimaan satojen miljoonien patruunoiden varastot joka sekin maksaa tai sitten mentäisiin ns. kahden aseen järjestelmällä 10-20 vuoden siirtymäajalla.

Kummallista ettei tämä kaliiberin vaihto ole ollut ylitsepääsemätön ongelma muille maille jotka ovat vaihtaneet 7.62x51:stä 5.56x45:een mm. Pohjoismaissa. Suomessakin 60-luvulla aloitettiin muutos, patruuna 7.62x53r:stä ja 9x19 mm:stä 7.62x39:een. Muutos ei tapahdu päivässä eikä entisiä ammuksia ja kalustoa tarvitse romuttaa kuten Suomessa tunnutaan tehtävän, niiden käyttöä voi kouluttaa edelleen, niillä voidaan ampua, harjoitella jne.

Sehän on tietysti kiva, että tanskalaiset ovat saaneet edullisesti Kanadan hallituksen mobilisaatio varastoista rynkkyjä afgoihin. Mahtaisiko sieltä löytyä 200 000 kappaletta Suomen raskaalle asevelihintaan? Vähän kyllä epäilyttää. Norjalaiset eivät muuten ole arskaa varusmieskoulutuksessa koskaan pitäneet vaan se on ollut kriha pyssykkä aina.

Tanskassa ei C7/8 ole vain Afganistanin missiota varten käytössä vaan se on armeijan palveluskivääri. Myöskin Norja on korvaamassa G3-kivääreitään parasta aikaa HK416 -kivääreillä (Arska kaasumännällä). Norjalaisilla on erikoisjoukkokäytössä (mutta silti varusmiehiä) ollut ja on myös C7/8 ja G36 -kivääreitä.

Edes suurvallat eivät voi tempoilla kaliipereidensa kanssa niin kuin itse haluavat. Esimerkiksi Garand piti tulla käyttöön 6 millin patruunalla käyttöön 1930-luvulla (koska se oli pirun hyvä ampua ja pudotti miehen siinä missä 30-06). Yhdysvaltain lilliputti armeija olisi helposti voitu aseistaa kyseisellä pössykällä. Ainoastaan miljardin patruunan 30-06 varastot estivät hankkeen toteutumisen.

Mutta ilmeisesti muut Pohjoismaat ja kaikki länsimaat ovat voineet kun he siirtyivät ensin 7.62x51:een ja sitten 5.56x45:een?

Ylipäätänsä tuosta Viljami esimerkistä on syytä muistaa, että kyseisellä kaverilla ei edes olisi saanut olla Suomi-kp:ta. Se ei kuulunut kk-komppanian aseistukseen- eli velvollisuudentuntoisen upseerin olisi pitänyt napata se pois ja toimittaa rykmentin huollolle. Se, että Suomen raskaassa olisi jotain "vastapuolen aseiden kouluttajia" on melkoista scifiä. Rivimiehille niitä koulutetaan Euroopassa vain brittien merijalkaväessä. Kaveri kertoi, että Afganistanissa eurooppalaiset ammattisotilaat halusi jatkuvasti käpistellä M-95:ta koska "he eivät ole koskaan saaneet pitää kädessään AK:ta".

Sci-fiä? Ehkä jos koulutus on huonoa. Brittiarmeija ei kyllä ole mikään asemiesten armeija ja mitään siviiliväestön asekulttuuria ei edes ole. Kalashnikovia, edes ilman sarjatulta, ei voi omistaa ko. paskasaarilla puhumattakaan melkein mistä tahansa muusta aseesta pl. aateliseliitin rinnakkaispiippuiset haulikot. Ei ihmekkään että kiinnostaa mystistä elokuvista tuttua asetta käpistellä. Ammattitaitoahan siinä rakennetaan kun aseveljien aseisiin ja varusteisiin tutustutaan. Enkä kyllä itsekkään jättäisi tilaisuutta käpistellä minulle tuntematonta asetta. :) Television SAS-dokumentit ovat vallan loistavia, kertaakaan en ole bongannut oikeaa pistoolimiestä vaan ammutaan kahdella kädellä lippaan pohjaa tukien tai jopa omaa rannetta vääntäen... :D

Edelleenkin jää hyvinkin epäselväksi miksi viimeeksi Georgiassa hylättiin ne helvetin hienot arskat ja jatkettiin sotimista spartalaisella AK:lla? Jos se on niin syntisen hyvä ja ergonominen ase???

En tunne tapauksia enkä ole tutustunut aiheeseen. Voisitko valaista lisää.
 
Second kirjoitti:
Tavallinen varusmieskoulutus on aika laaja termi ja väitän että ammut nyt osittain ohi et täysin mutta osittain, esim kuljetuskomppanian gona-kuskit, lentosotamiehet ja muut olennot täyttävät tämän määritelmän että eivät tiedä luotettavuudesta juurikaan mitään. Jääkäriryhmän rivimokkeri on jo ihan toinen juttu, sille kun se RK on pääväline jolla toimitaan ja hän tetsaa melkoiset määrät maastossa ja ampuu melkoisen nipun paukkupatruunoitakin joilla niitä toimintahäiriöitä pitäisi esiintyä aivan kuten oikeillakin patruunoilla. Joukossa on pitkiä harjoituksia joiden aikana aseita ei putsata ollenkaan. Lippaita tyypillinen varushenkilö ei putsaa kertaakaan koko palveluksen aikana... Hirvittää pelkkä ajatus siitä että tällä mentaliteetilla varustetuille resrviläisille jaetaan joku M4 normaaleilla made in US lippailla... Vähän huumoria :lanssi: :a-grin:. Tai no kun ajattelee reserviläisiä joiden painoindeksi on 35+ ja rasvaprosentti jossakin 30 yläpuolella niin tulee ajatelleeksi että vitunko väliä?

Mielestäni n. 10 vuotta sitten jääkärikomppaniassa ei saanut oikeaa kiväärimiehen koulutusta ja aseenkäsittelyn sekä harjoittelun määrä oli ala-arvoinen. Arvioisin että alle 1000 patrunaa kului vuoden aikana. Sen sijaan ennen ja jälkeen jokaisen ammunnan aseet puhdistettiin. Suurimmallaan yhdessä harjoituksessa saatettiin ampua n. 30 patruunaa (jaettuna kolmeen lippaaseen). Reserviläisiä ei tarvitse ajatella, onhan meille joka toiselle jo ase varastossa, kertausharjoituksia ei ole eikä PV:tä kiinnosta reserviläinen enää 10 vuoden jälkeen missään mitassa juurikaan. :)

Tuota Mosurin tekstiä sivuten reserviläisten kouluttaminen uudelle aseelle ei kyllä pitäisi olla mikään simppeli juttu. Millään tavalla kattavasti ei voida edes puolessa päivässä kouluttaa täysin uutta asetta, joka on kertausharjoituksissa aivan varmasti maksimi määrä asekohtaiselle koulutukselle mitä voidaan antaa... Olisipa kiva tietää mikä on PKM:n todellinen käyttötaito niissä joukoissa jotka on siihen kertausharjoituksissa koulutettu mutta varusmiesaikana on koulutettu KvKK. En tiedä mikä on totuus mutta luulen että ongelmia on... Toisaalta vitunko väliä?

Välttämättä uuden aseen kouluttaminen reserville ei ole prioriteeteissa ykkösenä ihan siitä syystä ettei uusia aseita hankittaisi kaikille - varsinkaan vanhemmille reserviläisille. Ei RK62:ia ole koskaan ollut jakaa koko reserville ja kiinalaisiakin aseita vasta 90-luvun kauppojen myötä. Eikä aseen vaihdon yhteydessä vanhoja tarvitse hävittää kuten on ollut maan tapa viime aikoina.

Aika kokeneillakin aseiden käyttäjillä tuntuu olevan huomattavia ongelmia omaksua uudet aseet. Lähipiiristä löytyy yksi tapaus joka vaihtoi vuosikymmenen palvelleen pumppuhaulikon automaattiin ja vielä kahden vuoden jälkeenkin metsällä ampumatilanteessa kiskoo etutukkia ja ihmettelee (kymmesosasekunnin) että miksi haulikko ei lataudu. Radalla kontrolloiduissa olosuhteissa ongelmaa ei ole, mutta kun ryhdytään toimimaan ennalta-arvaamattomassa tilanteessa vaistonvaraisesti adrenaliinin jyllätessä suonissa niin tätä ongelmaa alkaa ilmenemään, taistelutilanteessa tämä ongelma voi olla vielä vakavampi... Mutta kun ajattelee realistisesti niin mieleen nousee kysymys: vitunko väliä?

Mitä kokeneempi niin sitä vaikeampi on päästä vanhoista tavoista irti. Se vaatii treeniä ja treeniä oli kyseessä sitten ase, nyrkki tai auton jarrupoljin kun toimitaan stressitilanteissa.
 
Second kirjoitti:
...

EDIT: Ja loppukaneetiksi tyrkätään semmoinen juttu jotta minulle on yksi vitun hailee mikä kivääri meillä on, tai tulee olemaan, nykyinen on paska, vaihtoehdot on paskoja, kaikki on paskaa, paitsi kusi.


Kyllä se siitä. ;)
 
Last edited by a moderator:
Tunnen brittiarmeijasta vain yhden rykmentin ja kahden barracksin väkeä läheisemmin. Eivät ole erikoisjoukkoja SAS-glooriamielessä, olkoonkin että täkäläisen ajattelun mukaan aika vaativa tehtävätyyppi on heillä päivittäisenä valmiustehtävänä. Siellä joka ukko osaa käsitellä niin läntisen kuin itäisenkin blokin peruskonstruktiot täysin sujuvasti, minkä voin useamman eri henkilön kohdalta omakohtaisesti todistaa. En jaksa uskoa että olisi poikkeus laajalti ottaen, erityisesti kun juuri nuo joukot ovat vihon viimeisiä maan rajojen ulkopuolelle lähetettäviä.
 
commando kirjoitti:
Miinuksena on tietenkin se, että lyhyestä piipusta joule määrät jää aika alhaisiksi ja luodin haavaballistiikkakin voi olla varsin vaatimaton. Luotettavuus jää karuissa olosuhteissa huonommaksi kuin nykyisellä aseella. Logistiikan näkökulmasta jouduttaisiin uusimaan satojen miljoonien patruunoiden varastot joka sekin maksaa tai sitten mentäisiin ns. kahden aseen järjestelmällä 10-20 vuoden siirtymäajalla.

Kummallista ettei tämä kaliiberin vaihto ole ollut ylitsepääsemätön ongelma muille maille jotka ovat vaihtaneet 7.62x51:stä 5.56x45:een mm. Pohjoismaissa. Suomessakin 60-luvulla aloitettiin muutos, patruuna 7.62x53r:stä ja 9x19 mm:stä 7.62x39:een. Muutos ei tapahdu päivässä eikä entisiä ammuksia ja kalustoa tarvitse romuttaa kuten Suomessa tunnutaan tehtävän, niiden käyttöä voi kouluttaa edelleen, niillä voidaan ampua, harjoitella jne.

No johtuuko tämä mahdollisesti siitä, että NATO:n piirissä varsinaiset rynnäkkökiväärit tulivat melko myöhään käyttöön. Yhdysvallat oli ensimmäinen maa joka otti rynkyt käyttöön 60-luvun puolivälin jälkeen. Muissa maissa sitten mentiin NATO:n typerän .308 päätöksen takia taistelukivääri + konepistooli yhdistelmällä pitkään. Saksalaiset käyttivät G-3 + kp yhdistelmää. Briteillä oli itselataava FN-FAL + konepistooli. Ruotsalaisilla ja norjalaisilla oli sama juttu. Britit siirtyivät 5,56 ampuvaan rynkkyyn 80-luvulla. Ranskalaiset lopettivat oman 7,62 "sammakon" + kp yhdistelmän käytön kanssa vasta 80-luvulla ja ottivat 5,56:ta syövän FAMAS rynkyn.

Suomalaiset eivät tähän länsimaiseen käytäntöön yhtyneet vaan rynkky tuli käyttöön jo 50-luvulla ja oma tuotanto aloitettiin 60-luvulla. Tanska, Norja ja Ruotsi aloittivat siirtymisen 5,56 patruunaan ehkä Euroopan rauhallisimmalla ajanjaksolla 90-luvulla. Kerrottakoon, että ruotsalaisten "pelti-kp" M-45 oli käytössä vuosina 1945-2007. Britti joukot käyttivät antiikkista Sterling konepistoolia vielä Irakissa vuonna 2003.

On myös syytä muistaa, että useimmissa maissa 7,62 N patruuna säilyi kuitenkin konekivääreissä. Meillä vastaavaa etua ei saada.

Ylipäätänsä suomalaisilla on vain vähän voitettavaa siirtymällä 5,56 ampuvaan aseeseen. Uusi 7,62X39 patruunaa ampuva ase olisi kaikin puolin paras ratkaisu, siihen sitten ympättäisiin ne tekniset ratkaisut mitkä tekevät 5,56 syövistä aseista "parempia".

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kehitetyt uudet rk-kaliiperit muistuttavat 7,62X39 patruunaa jossa lähtönopeus on nostettu vajaat sata metriä korkeammaksi kuin suomalaisten nykyisessä 7,62x39 patruunassa. Esimerkkinä käy vaikka 6,8 SPC.
 
Kovakromaamaton patruunapesä, piippu ja kaasumäntä tekevät ainakin meidän kivääristä huomattavasti kenttäkelvottomamman kuin mikään oikea ak oli valmistumaa sitten Venäjä, Bulgaria tai Kiina.
 
JOKO kirjoitti:
Second kirjoitti:
...

EDIT: Ja loppukaneetiksi tyrkätään semmoinen juttu jotta minulle on yksi vitun hailee mikä kivääri meillä on, tai tulee olemaan, nykyinen on paska, vaihtoehdot on paskoja, kaikki on paskaa, paitsi kusi.


Kyllä se siitä. ;)

Heti helpotti, kiitos. Kyllä tuo on sen verran loistava pätkä että huh-huh!!!
 
Last edited by a moderator:
Näytää siltä että päälimmäinen syy aseiden vaihdolle ja siitä keskustelemiselle on monelta hukassa.

Aseethan ovat mekaanisia, käytössä kuluvia laitteita. Jossain vaiheessa lähitulevaisuudessa RK62 kalusto alkaa saavuttaa käyttöikänsä pään. Uusia ei ole valmistettu enää 15 vuoteen, eikä varaosiakaan saa muuten kuin seppien jemmoista.

Siksi siis uusi asetyyppi tarvitaan.
 
Vaikea kuvitella että talviolosuhteet olisivat jokin peikko AR-15 tyyppisille aseille, niitä käyttävät mm. Kanada, Norja ja Tanska (+ Grönlanti). Yhdysvallat ulottuu myös Alaskaan asti. Kaikissa noissa on talvista ja kylmää talvella, jopa kylmempää kuin Suomessa. Ja aika suuri osa ns. "lower 48"-Yhdysvalloista saa myös lumipeitteen ja pakkasta talvella. Esim. tällä hetkellä USA:n osavaltiosta näkyy pääasiassa pakkasen puolella olevan ND, SD, MN, ID, AK, MT, WY, UT, CO, NV, VT, NH ja ME. Nollan molemmin puolin on WA, OR, NE, KS, WI, MA ja NY.

Jäätymistä taitaa useimmiten esiintyä silloin kun asetta viedään edestakaisin lämpimän ja kylmän tilan välillä. Kun kylmä ase viedään lämpimään tilaan, sen pinnoille tiivistyy kosteutta lämpimämmästä huoneilmasta. Ulosvietäessä kosteus sitten jäätyy. Aseet pitäisikin säilyttää teltan ulkopuolella.
 
Back
Top