Uusi taistelijan ase

Mun epäluottamus SCAR:ia kohtaan koskaan moisella ampumatta johtuu vain ja ainoastaan siitä kuinka paljon asetta pitää purkaa jotta saa liikkuvat pois aseesta pikaista putsausta varten. Eli, minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että FN:n insinöörit olisivat voineet suunnitella aseen paremminkin. AR on vaan paljon suoraviivaisempi tämän suhteen.


Luotettavuuteen en ota suurempaa kantaa ilman omia kokemuksia, mutta muistaakseni viimeisimmässä Yhdysvaltojen karbiinitestissä joskus 2010-luvulla SCAR oli luotettavuudeltaan heikompi kuin M4(A1?). Jokatapauksessa uskon että luotettavuus on OK kunnossa olevalla aseella.
AK on vielä paljon suoraviivaisempi. Mutta se mahorkan käry on joillekin ylivoimainen kynnys
 
Tuota en ole koskaan ymmärtänyt, miten kentällä on mahdollista purkaa tuollainen puhdistusta varten, ilman että sokat, tapit, piikit ja tulpat pysyy kenelläkään näpeissä ja tallessa.
Ainakin itseltä kaikki laatikon kantta pienemmät hilut on jatkuvasti vaarassa vaikka ei olisi hanskat kädessä..
Eipä noita joka puhdistuksella tarvitse atomeiksi laittaa ja itse en ainakaan tykkää siitä kun nykyiseen kotimaiseen tarvitsee tuurnat ja vehkeet että saa iskurin vaihdettua/puhdistettua kunnolla.
 
Aiemmin mainittu jalkauttamiskurssitushan ei koske varusmiehiä, vaan koulutus- ja teknistä henkilökuntaa.

Varusmiesten osalta harras tavoite jatkossa on, että tarkka-ampujat ja tukiampujat aloittavat samalla TA-kurssilla ja ekan viikon jälkeen valitaan tarkka-ampujiksi koulutettavat jatkoon ja tukiampujat palaavat jääkärikoulutukseen.
 
Ei taida olla taistelijan tehtävä vaihtaa/ putsata iskuria.
Kyllä sitä aikanaan tarkkaan lotrattiin öljyllä ja muilla aineilla ettei alikin näpit paskaannu asetarkastuksessa. Tietysti eihän se näin rauhan aikana haittaa mutta kovassa tilanteessa olisi varmaan ihan kiva että vaihto onnistuisi edes jotenkin ilman täysin kalustettua korjaamoa.
 
Puhutteko nallipiikistä vai iskurista?
 
AK on vielä paljon suoraviivaisempi. Mutta se mahorkan käry on joillekin ylivoimainen kynnys

Ei ole suoraviivaisempi. AK vaatii purkua useampaan osaan jotta saa liikkuvat aseesta pois.
 
Kyllä sitä aikanaan tarkkaan lotrattiin öljyllä ja muilla aineilla ettei alikin näpit paskaannu asetarkastuksessa. Tietysti eihän se näin rauhan aikana haittaa mutta kovassa tilanteessa olisi varmaan ihan kiva että vaihto onnistuisi edes jotenkin ilman täysin kalustettua korjaamoa.
Kannattaa varmaan hankkia joku Leatherman tai vastaava. Öljyä tuonne tuskin kannattaa hirveästi jättää..
 
Niin, tosin harrastaja voi aina myydä sen aseensa pois ja hankkia uuden tilalle jos tulikin tehtyä vähän hätiköity ostopäätös. Puolustusvoimissa ollaan naimisissa vähintään muutaman kymmenen vuotta sen tehdyn valinnan kanssa joten ihan varmasti viisasta tehdä se hankintaprosessi kunnolla ja ajan kanssa. Tulee pitkässä juoksussa halvemmaksi noin.

Ja jos joku haluaisikin oikoa, niin se ns virallinen hankintaprosessi kyllä pitää huolen siitä, että asiat tehdään kunnolla ja ajan kanssa!
 
Kannattaa varmaan hankkia joku Leatherman tai vastaava. Öljyä tuonne tuskin kannattaa hirveästi jättää..

Mihin luulet että se piippuun kaadettu öljy valuu, kun aseita säilytetään piippu ylöspäin, lukko edessä?
Tai ylipäätäsä, kun sinne piippuu truutataan "kevyet" öljyt "puhdistamisen" jälkeen?

(Muutenkin PV:n aseidenpuunausseremoniat ovat enemmän 1800-lukua, kuin nykypäivää, mutta se on ihan toinen keskustelu.)

Itselleni on tullut vastaan useampia aseita joissa iskurinpiikki (firing pin) ei liiku vapaasti, tai joissa se on ollut poikki/rikki/liian lyhyt.
Nyt asiaa enemmän harrastaneena, se lukon heiluttelu asetarkastuksessa käy enemmän järkeen, mutta ei sitä ainakaan intissä minulle koskaan selitetty.
Ja jos joku siis tuota ihmettelee, niin sen piikin on tarkoitus pystyä liikkumaan vapaasti lukon sisällä, ja heiluttamisella testataan, että se liikkuu vapaasti eikä ole jämähtänyt kiinni esimerkiksi öljyn ja lian takia.
 
Asehuollon pitäisi PV;ssä olla pelkkä aseen huolto eikä osa kurinpitoa kuten se nyt on. Kuinka monta kertaa minäkin putsasin aseen enkä nähnyt piipussa roskan roskaa mutta silti alikessu palautti pari-kolme kertaa putsaamaan lisää ennenkuin hyväksyi. Vitun turhaa hinkkausta.
 
Asehuollon pitäisi PV;ssä olla pelkkä aseen huolto eikä osa kurinpitoa kuten se nyt on. Kuinka monta kertaa minäkin putsasin aseen enkä nähnyt piipussa roskan roskaa mutta silti alikessu palautti pari-kolme kertaa putsaamaan lisää ennenkuin hyväksyi. Vitun turhaa hinkkausta.
Sitten vielä ihmetellään miksi piiput kuluu tietyistä paikoista vähän reilummin...
 
(Muutenkin PV:n aseidenpuunausseremoniat ovat enemmän 1800-lukua, kuin nykypäivää, mutta se on ihan toinen keskustelu.)
Seremonioita muistellessa tulee väkisin ajatus, että puhdistusta tehtiin aivan kuin ampumatarvikkeissa olisi syövyttäviä nalleja eikä piippuja olisi kovakromattu.
Ainakin omassa yksikössä alokasaikana selitys joka jäi mieleen oli luokkaa "ruutikaasujen jäämät ja kosteus ruostuttavat piipun" ja sillä ajatuksella sitten muistaakseni hinkattiin.
Jääkärin ei ilmeisesti enempää tarvitse asiasta tietää, mutta ehkä olisi pitänyt kuunnella tarkemmin miksi sen iskurin pitää lukossa heilua
(Vasara, iskuri, iskurin pidätin. Rynnäkkökiväärin käsikirja, Pääesikunnan taisteluvälineosasto 1985).

Melko hyvässä kunnossa on kuitenkin löytynyt (edit: harjoituksissa) todella paskaisia, vuosia sitten räkäpäistä puhdistamattomia aseita laatikoista, onneksi edes öljyt sisällä.
Kaasumännässä hieman pinnassa ruosteen alkua.
 
Viimeksi muokattu:
Seremonioita muistellessa tulee väkisin ajatus, että puhdistusta tehtiin aivan kuin ampumatarvikkeissa olisi syövyttäviä nalleja eikä piippuja olisi kovakromattu.
Eihän niitä olekaan. Varaosiksi alettiin vissiin jossain vaiheessa valmistaa kovakromattuja piippuja, ja sellaiset on osaan vaihdettu. Mutta mahtoiko edes RK-95 tulla tehtaalta kovakromattuna? Käsittääkseni ei.
 
Back
Top