Pari ajatusta viimeaikaisen keskustelun varjossa.
Uusista kaliibereista:
.300 BLK ei ole vakavastiotettava vaihtoehto rynnäkkökiväärin kaliiberiksi. Se syntyi amerikkalaisten erikoisjoukkojen tarpeesta korvata MP5SD yhtä hiljaisella, mutta monipuolisemmalla lähitaisteluaseella. Ei tee mitään meidän tarvekontekstissa paremmin kuin 7,62x39 tai 5,56 NATO.
6.8 NGSW taitaa olla tuote, jolla valituille valmistajille on "joku hyvä hinta". Yleensäkin koko kaliiberi lähtee Afganistanin pitkien ampumaetäisyyksien traumasta ja "overmatch"- käsiteilmiöstä. Minusta ei tarvita kuin uusi viidakkosota, ja ensilinjallekin kaivetaan 5,56 naftaliinista. Suuri osa US- armeijan "supporting armsista" ei ole siirtymässä pois 5,56:sta. USMC, USAF tai NG eivät ole tiettävästi siirtymässä pois 5,56:sta. Euroopan suurimmilla asevoimilla on 5,56 ilman ilmaistua aietta siirtyä siitä pois.
Loppujen lopuksi on myös kyse rahasta ja logistiikasta. Kannattaako meidän siirtyä battle rifle- kaliiberiin, jos sen ammusten paino ei välttämättä tuota samaa suorituskykyä jalkaväelle, kuin kannetut panssarintorjunta-aseet, vyötetty konekiväärinpatruuna, viestivälineet virtalähteineen joiden takana on epäsuora tuli tai tähystysvälineet joiden avulla aluetuli voidaan kohdentaa pistetuleksi.
Kannattaako sitoutua kaliiberiin, jonka yleinen saatavuus on vielä kysymysmerkki sekä rahalla, että sotilasapuna. Kannattaako sitoutua kaliiberiin, jonka ampuminen rauhanajan harjoittelussa todennäköisesti kustantaa merkittävästi enemmän, kuin toisen kaliiberin.