Uusi taistelijan ase

Rannari kirjoitti:
Muissa asioissa tahtoo toisinaan olla niin että yhteen värkkiin totuttuaan yrittää soveltaa samaa toiseenkin ja siinä homma voikin edetä päinvastaisessa järjestyksessä jolloin homma menee aina reisille ja vanhan poisoppiminen kestää ja kestää. Mut ehkä RK ja automaattisorvi eivät ole suoraan vertailukelpoisia :D
Klikkaa laajentaaksesi...

Heh joo, kyl siinä hetki kestää lihasmuistin muuttamisessa kans. Mutta onneksi suurin osa suorituksesta on aika sama, eli tukikäden reitti, ainoastaan nappulat pitää muistaa uusiksi. Sorvin kohdalla on vähän useampi namiska ja vipstaakkeli.

Toivotaan että uudessa on kakspuolinen latausvipu niin voi senkin käydä ak-tyyliin tukikädellä "väärältä puolelta" 😄

Joku AK+AR -omistaja voi varmaan kommentoida tarkemmin tuota että miten usein menee sekaisin.
 
Lippaan vaihtohan tuossa vaihdossa on se vaiken asia oppia uusiksi. Toki tämä tallaisen kolmikymppisen aktiviiampujan näkövinkkelistä, meikäläisen etulohko saattaa olla hitusen elastisempi, kuin sen syvästä reservistä esiin kiskotun JV taistelijan. ;-)

AR:n etusormella käytettävä lippaan tiputus vs RK:n etusormella tiputettava lipas. Melko samanlainen, ei pitäisi olla suurta eroa.
Sitten se vaikea osuus: AR tyylinen suoraan ylös, napautus lippaan pohjaan, liikkuvat eteen vs AK:n rock and lock ja latausliike.

Mutta kaikki asiat tosiaan tapahtuvat samalla, tukikädellä, ja suunnilleen samaan tapaan. Tuo suoraan ylös vs rock & lock on se mikä itselle tuottaa ongelmia.

Toki kyllä tällainen keskinkertainen AR ampujankin lataa sen AK:n huomattavasti keskiverto-aktiiviressua nopeammpin ja varmemmin. Ihan vaan sen takia, että niitä muita liikkeitä on hiottu aika paljon enemmän. Se lipas <-> asejärjestelmä integraatio on kuitenkin vain osa tuostakin suorituksesta. Ensin pitää saada se lipas kaivettua taskusta käteen, mielellään oikeaan asentoon, jne..

En ole myöskään koskaan ymmärtänyt itkua AR:n latauskahvan väärästä sijainnista. Varsinkin kun sitä tarvitaan huomattavasti harvemmin kuin AK:n kahvaa.
 
proileri kirjoitti:
Heh joo, kyl siinä hetki kestää lihasmuistin muuttamisessa kans. Mutta onneksi suurin osa suorituksesta on aika sama, eli tukikäden reitti, ainoastaan nappulat pitää muistaa uusiksi. Sorvin kohdalla on vähän useampi namiska ja vipstaakkeli.

Toivotaan että uudessa on kakspuolinen latausvipu niin voi senkin käydä ak-tyyliin tukikädellä "väärältä puolelta" 😄

Joku AK+AR -omistaja voi varmaan kommentoida tarkemmin tuota että miten usein menee sekaisin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse koin aikoinaan, että suurin kynnys oppia AK -> AR oli ehkä se latausvipu ja sen manipulointi nopeasti stressitilanteessa, samalla toki varmistimen käyttö. Kun AK:n oppi jo 20 vuotiaana ja AR:n yli 40 vuotiaana, niin AK oli aika pitkään paremmin lihasmuistissa.

Sitten kun AK:n käyttö väheni yhä enemmän, niin helpotti. Eipä sillä enää huvittanut ampua, kun no, haluatko ajaa Ladalla jos pihassa on Teslakin ?

Uskon että 20 vuotialla ei ole mitään ongelmaa opetella tarvittaessa molemmatkin nopeasti.

Kyllä AK arkkitehtuuri on nyt viimeisessä mutkassa. Optiikkan käyttö, varustekiskot, lippaat, tarkkuus, varmistin, rekyylikäytös, laukaisu, yms yms; kaikki on parempia AR:ssä.
 
Oantteri kirjoitti:
En ole myöskään koskaan ymmärtänyt itkua AR:n latauskahvan väärästä sijainnista. Varsinkin kun sitä tarvitaan huomattavasti harvemmin kuin AK:n kahvaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Sanoisin että on yksi parhaista siinä että estää suhteellisen hyvin paskan pääsemisen koneistoon mutta taas huono siinä että vaimennettu suorakaasu kaasuttaa ampujan ainakin vanhalla kannulla.

Sivuviritteisissä on vähän ongelmia kakan kulkeutumisen kanssa ja siitä johtuen aseissa on nähty vaikka millaista kumihuulta/jousitettuja levyjä.

Edestä viritettävät yleensä syövät rystyset, tosin riippuu paljon optiikasta/jalasta tai sitten vipu on niin etäällä että joutuu urkkimaan(g3 yms h&k:n tuotteet)
 
Pari ajatusta viimeaikaisen keskustelun varjossa.

Uusista kaliibereista:
.300 BLK ei ole vakavastiotettava vaihtoehto rynnäkkökiväärin kaliiberiksi. Se syntyi amerikkalaisten erikoisjoukkojen tarpeesta korvata MP5SD yhtä hiljaisella, mutta monipuolisemmalla lähitaisteluaseella. Ei tee mitään meidän tarvekontekstissa paremmin kuin 7,62x39 tai 5,56 NATO.

6.8 NGSW taitaa olla tuote, jolla valituille valmistajille on "joku hyvä hinta". Yleensäkin koko kaliiberi lähtee Afganistanin pitkien ampumaetäisyyksien traumasta ja "overmatch"- käsiteilmiöstä. Minusta ei tarvita kuin uusi viidakkosota, ja ensilinjallekin kaivetaan 5,56 naftaliinista. Suuri osa US- armeijan "supporting armsista" ei ole siirtymässä pois 5,56:sta. USMC, USAF tai NG eivät ole tiettävästi siirtymässä pois 5,56:sta. Euroopan suurimmilla asevoimilla on 5,56 ilman ilmaistua aietta siirtyä siitä pois.

Loppujen lopuksi on myös kyse rahasta ja logistiikasta. Kannattaako meidän siirtyä battle rifle- kaliiberiin, jos sen ammusten paino ei välttämättä tuota samaa suorituskykyä jalkaväelle, kuin kannetut panssarintorjunta-aseet, vyötetty konekiväärinpatruuna, viestivälineet virtalähteineen joiden takana on epäsuora tuli tai tähystysvälineet joiden avulla aluetuli voidaan kohdentaa pistetuleksi.

Kannattaako sitoutua kaliiberiin, jonka yleinen saatavuus on vielä kysymysmerkki sekä rahalla, että sotilasapuna. Kannattaako sitoutua kaliiberiin, jonka ampuminen rauhanajan harjoittelussa todennäköisesti kustantaa merkittävästi enemmän, kuin toisen kaliiberin.
 
puolustusvoimat.fi

Puolustusvoimille uusi taistelupatruuna -

puolustusvoimat.fi puolustusvoimat.fi

Puolustusvoimille uusi taistelupatruuna​

Puolustusvoimien logistiikkalaitos
23.3.2022 10.38
TIEDOTE
Sopimusta allekirjoittamassa vasemmalla Nammo Lapua Oy:n toimitusjohtaja Raimo Helasmäki ja Logistiikkalaitoksen johtaja insinöörikenraalimajuri Kari Renko. Pöydällä Suomen lippu ja Logistiikkalaitoksen standaari.


Sopimuksen allekirjoittivat Nammo Lapua Oy:n toimitusjohtaja Raimo Helasmäki ja Logistiikkalaitoksen johtaja inskenrmaj Kari Renko.
Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Nammo Lapua Oy ovat solmineet 23.3.2022 aiesopimuksen uudesta taistelupatruunasta.
Aiesopimuksen mukaan Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Nammo Lapua Oy määrittelevät ja valmistelevat taistelupatruunoiden hankinnan Puolustusvoimille. Aiesopimuksen tavoitteena on kehittää yhdessä uusi kotimainen 7.62NATO-kaliiperin taistelupatruuna, joka soveltuu Kiväärijärjestelmän M23 lisäksi käyttöön taistelupatruunana kaikissa saman kaliiperin aseissa.
Kehitystyön jatkona voidaan tuottaa myös taistelupatruuna PKM/PKT-konekivääriin.
Uusia taistelupatruunoita on tarkoitus hankkia vuodesta 2023 alkaen.
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Huvittavaa keskustelu tulevan kiväärin kaliiberista. Ellemme ole uusimassa kivääriä vasta joskus 2060 niin eiköhän tuleva kaliiberi ole aika selviö :)
(Ihan se kaliiberi mihin ollaan pienien hankintojen osalta jo siirrytty).
 
Koska ta-kivääri niin voisi olettaa kehitettävän jonkun vähän raskaamman, erityisesti ta-käyttöön sopivan latauksen pidemmille matkoille. Esim. joku 175 graininen yli 600m matkoille. Lyhyemmille matkoille ja "somotukseen" sitten joku tavallisempi esim. M80 ball tyylinen ratkaisu.
 
arix kirjoitti:
Ei mene tavoitteet ihan yksi yhteen, tarkkuuspatruuna ja bulkkipatruuna konekivääreille...
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei ainakaan tuossa edelle postatussa artikkelissa niin sanottu.

" ...tavoitteena on kehittää yhdessä uusi kotimainen 7.62NATO-kaliiperin taistelupatruuna, joka soveltuu Kiväärijärjestelmän M23 lisäksi käyttöön taistelupatruunana kaikissa saman kaliiperin aseissa."

ja myöhemmin:
"Kehitystyön jatkona voidaan tuottaa myös taistelupatruuna PKM/PKT-konekivääriin. "
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top