Uusi taistelijan ase

...
Tällä perusteella emme tarvitse sitä kantamaa jonka 6.8 tai 7.62NATO tarjoaa muihin kuin konekivääreille tai tukiampujille. Sitä vastoin, tarvitsemme edullisen, kevyen ja helposti ammuttavan kaliiperin jollainen 5.56 sattuu olemaan.
...

6.8 on saanut jenkeissäkin aika paljon arvostelua, tai ainakin nämä uudet aseet. Hyvä kysymys miten tämän yleistymisen kanssa käy, ja millä aikataululla? Voisiko NATO:lla (tai edes jenkeillä) olla uudet 6.8 rynkyt käytössä pääasiallisesti vaikka 30 vuoden kuluttua?
Asiat ei tosiaan tapahtu nopeasti ja vielä pitkään Suomen "selviö"-kaliiberi on se 5.56.
 
Onahn se harmillista kun rynkky on lyhyt ja kevyt käsitellä, verrattuna pataraudasta valettuun RK:seen.
Toiset vaan tykkää muhkummasta, vai miten se meni? ;-)

Leksa-R kirjoitti:
Ensimmäinen kontakti kun tulee viholliseen niin se ei ole elokuvamaista ampumista missä näet vihollisen ja saat selviä osumia ynm. Vaan täydellistä kaaosta 5-60min, riippuen kauan se kestää jossa saatat ampua pari sataa kutia näkemättä selvästi edes vihollista.

Ilmeisesti myös "tarkat, tähdätyt kertalaukauset" ovat unohtuneet ja tulenkäyttö on ns. reipasta. Jos ekassa kosketuksessa palaa se "parisataa" kutia, niin se 180 RK:n patia alkaa tuntua melko pieneltä tuliannokselta. ;-)
 
Onahn se harmillista kun rynkky on lyhyt ja kevyt käsitellä, verrattuna pataraudasta valettuun RK:seen.
Toiset vaan tykkää muhkummasta, vai miten se meni? ;-)

Ennen oli miehet rautaa eikä 4,4 kg painoinen NATO:n yleiskivääri tuntunut missään :cool:

Ilmeisesti myös "tarkat, tähdätyt kertalaukauset" ovat unohtuneet ja tulenkäyttö on ns. reipasta. Jos ekassa kosketuksessa palaa se "parisataa" kutia, niin se 180 RK:n patia alkaa tuntua melko pieneltä tuliannokselta. ;-)

Tarkat, tähdätyt kertalaukaukset on hyviä ampumaradalle.
 
Brittien sa 85 painaa optiikan kanssa 4,98 kg, kurkkasin armymodin sivuilta, ei vissii täällä olla vielä ylimmässä painoluokassa. Juu, ja tähdätyt kertalaukaukset, äkillisessä vihulaiskontaktissa alta viidenkymmenen meetrin, näkis vaan :cool:
 
Ei tartte menne edes Britteihin asti, RK-95:kin menee jonnekkin lähelle viittä kiloa optiikan ja rensseleiden kanssa täydellä lippaalla. ;-)

Olen itse kuitenkin sitä koulukuntaa, että kevyempi ase on parempi. Se kaikki muu (tärkempi) tauhka mitä on kannossa painaa kuitenkin aivan helvetisti.

Epäilen kyllä että ne viholliskosketukset ovat huomattavasti kauempaa kuin 50 metristä, jos kerta vastustajia ei edes näy. Tuo leukailu kertalaukauksista oli heitto tuonne 6.8 keskustelun suuntaan.

Minusta "tarkat tähdätyt kertalaukaukset" ovat oikeasti huonoja, jopa sinne ampumaradalla. (Poislukien perusharjoittelu tottakai.) Ne antavat ihmisille ihan väärän kuvan siitä mitä se ampuminen stressin alla kauhealla kiirellä oikeasti on. Moni on tässäkin langassa fantasioinut "vihreiden kypärien ampumisesta" rautatähtäimillä 150 metriin, omaan rauhalliseen tahtiin...
 
Brittien sa 85 painaa optiikan kanssa 4,98 kg, kurkkasin armymodin sivuilta, ei vissii täällä olla vielä ylimmässä painoluokassa. Juu, ja tähdätyt kertalaukaukset, äkillisessä vihulaiskontaktissa alta viidenkymmenen meetrin, näkis vaan :cool:
Tässä tapauksessa kerrankin bullpupin hyvä puoli, eli painopiste on aika takana.
 
Minusta "tarkat tähdätyt kertalaukaukset" ovat oikeasti huonoja, jopa sinne ampumaradalla. (Poislukien perusharjoittelu tottakai.) Ne antavat ihmisille ihan väärän kuvan siitä mitä se ampuminen stressin alla kauhealla kiirellä oikeasti on.
Stressitilanteen ei tarvitse olla kaaosta. UA ressun haastattelusta saa kuvan että kaikki on sellaista ja sen takia "spray and pray" on ainoa taktiikka. Mutta ihan samanlailla kuin mettällä, hätäilemällä ei tule muuta kuin vahinkoa ja huteja. Jos ampuja pystyy pitämään malttinsa kaaoksessa on hän paljon paremmassa tilanteessa kuin rambot paahtamassa sormi pohjassa.
 
Ongelma taistelussa on jos otetaan tulta, muttei nähdä vihollista, eikä ehkä edes suuliekkejäkään. Keskeistä on käytää kuitenkin omaa tulta todennäköisiin maalinpaikkoihin. Jos tulta edelleen tulee, niin lippaita palaa helposti parin min välein. Johtajat lopulta ohjaa mihin tulta keskitetään ja miten muuten toimitaan (siirrytään).

Tuossa korostuu pp ja avotähtäinten heikkous. Ko. tähtäimet eivät auta maalin etsimisessä. Ampumaradalla voi piilottaa satunnaisen määrän maastoon sulautuvia plateja takapenkan pöpelikköön. Sitten kun laittaa eri tähtäinten kanssa ampujia tiputtamaa platet, niin avoilla ja pp:lla voi olla, ettei platet ole koskaan nurin, kun niitä ei näe ja lippaat menee tyhjiksi.

Usein varusmiesjohtajatkaan eivät harjaannu esim. kiikareiden käyttämiseen osana joukon liikettä joukoissa, joissa ei ole kiikaritähtäimiä taajassa.
 
The NGSW program spanned 27 months of competition between the three submissions. This included two rounds of soldier touch points (essentially hands-on troop trials that provided feedback to the manufacturers) this phase ended in August-September 2021 and was followed by the source selection phase where rigorous testing was carried out followed by feedback and data analysis. Colonel Scott Madore, Project Manager Soldier Lethality, stated that the weapons were tested as complete systems including the rifle, automatic rifle and integrated cartridge design.

Colonel Madore explained that the SIG Sauer submission was finally deemed to “offer the best value to the government’. The senior officers attending the media briefing declined to comment further on the criteria and what placed SIG Sauer ahead of the pack. It was, however, confirmed officially that Textron had been rejected following the soldier touch points phase as the system submitted was found not to meet Army criteria. Colonel Madore concluded his remarks by describing the NGSW program as a ‘fierce competition’.
Brigadier General Boruff, Joint Program Executive Officer, Armaments and Ammunition, emphasised that the NGSW program represented the US Army’s first major calibre and cartridge adoption in 65 years. He explained that in terms of ammunition production SIG Sauer will initially lead over the next 2-3 years as the Army stands up new production facilities at the Lake City Army Ammunition Plant. While interim facilities will be used to immediately begin 6.8mm production at Lake City, a new building at the plant is being built for new production lines for 6.8 projectiles, case components and propellant. This new facility is planned to open in 2026 and will steadily ramp production. Once the Army has established its production facilities, SIG Sauer will become a second source manufacturer with Lake City AAP taking the lead by around 2029.

Additionally, over the next 24 months, new variations of the 6.8mm round will be developed in addition to the 6.8mm General Purpose round which was developed for the weapon systems using the Army’s in-house developed projectile. The new varieties of 6.8mm will include blank, inert training rounds and a reduced range variant.

Interestingly, Brigadier General Boruff also noted that his team was not ‘allowed’ to work with any of the submitting vendors until after the downselect. He said “the exciting point for us is that we can now work with SIG Sauer, we can refine some of the pressures in the weapon which will enhance the ammunition as we move forward.” As the US Army builds up its ammunition manufacturing capability Brigadier General Boruff explained that weapons and ammunition refinement will continue.

150 million rounds of ammunition through the life of the 10-year contract is the anticipated maximum of the production capacity. Boruff explained that the production of various varieties of 5.56x45mm and 7.62x51mm ammunition currently in production at the Lake City plant will not be impacted and will continue at normal rates for years to come.

It was acknowledged that all three of the submitted 6.8mm cartridges were lighter than 7.62x51mm – as requested by the Army. Brigadier General Boruff stated that the deciding factor in terms of ammunition was that SIG Sauer’s 6.8mm metallic hybrid cartridge was lighter than a standard 7.62x51mm cartridge but provided increased capability. The panel declined to give specifics on the ammunition’s performance and capabilities beyond saying that it “provides greater energy at target, close in and far out, than our current systems do.”
pitkä artikkeli
 
Kuulostaa fantsulta ja paperilla näyttää hyvältä, MUTTA piipun ikä... onko keksitty joku parempi piippumetalli vai mitä häh? Mielestäni fysiikan lait eivät ole muuttuneet. Ylimeno voi olla aika nopeasti krokotiilinnahalla.
 
Kuulostaa fantsulta ja paperilla näyttää hyvältä, MUTTA piipun ikä... onko keksitty joku parempi piippumetalli vai mitä häh? Mielestäni fysiikan lait eivät ole muuttuneet. Ylimeno voi olla aika nopeasti krokotiilinnahalla.
Meinaatko että ne vaan keksi tosta vaan kaliiberin ilman minkään näkösiä testaamisia yms?
 
Ei tartte menne edes Britteihin asti, RK-95:kin menee jonnekkin lähelle viittä kiloa optiikan ja rensseleiden kanssa täydellä lippaalla. ;-)

Olen itse kuitenkin sitä koulukuntaa, että kevyempi ase on parempi. Se kaikki muu (tärkempi) tauhka mitä on kannossa painaa kuitenkin aivan helvetisti.

Epäilen kyllä että ne viholliskosketukset ovat huomattavasti kauempaa kuin 50 metristä, jos kerta vastustajia ei edes näy. Tuo leukailu kertalaukauksista oli heitto tuonne 6.8 keskustelun suuntaan.

Minusta "tarkat tähdätyt kertalaukaukset" ovat oikeasti huonoja, jopa sinne ampumaradalla
. (Poislukien perusharjoittelu tottakai.) Ne antavat ihmisille ihan väärän kuvan siitä mitä se ampuminen stressin alla kauhealla kiirellä oikeasti on. Moni on tässäkin langassa fantasioinut "vihreiden kypärien ampumisesta" rautatähtäimillä 150 metriin, omaan rauhalliseen tahtiin...


Tyhmä kysymys, mutta mikä merkitys ampua tyylillä millä ei osu? Mikä idea rataharjoittelussa jos ei sielläkään tarkoitus ole osua? Varmaan räiskimisellä jokin merkitys on joissain tilanteissa, mutta kun katsoo esim nuiden tiktok pataljoonan ampumista, niin saako tuolla tyylillä oikeasti mitään aikaan?
 
Kuulostaa fantsulta ja paperilla näyttää hyvältä, MUTTA piipun ikä... onko keksitty joku parempi piippumetalli vai mitä häh? Mielestäni fysiikan lait eivät ole muuttuneet. Ylimeno voi olla aika nopeasti krokotiilinnahalla.

Mistäs näin arvelet? Piipun palamiseen voi kyllä vaikuttaa monella asialla. Hylsyn muotoilu, ruuti ym. Haetaanko tuolla 6,8mm reilusti parempaa ballistiikkaa pidemmille matkoille. 223 ei ole kovin häävi pidemmille matkoille kevyen luodin takia. 308 taas hieman tympeämpi ampua keveillä aseilla.

Siviilipuolella 6,5crmr on kyllä ihan mukava kaliperi verrattuna vaikka 308win. Sillä ei ainakaan piippua polta ja saa lähtöjä lyhyestäkin piipusta.
 
Tyhmä kysymys, mutta mikä merkitys ampua tyylillä millä ei osu? Mikä idea rataharjoittelussa jos ei sielläkään tarkoitus ole osua? Varmaan räiskimisellä jokin merkitys on joissain tilanteissa, mutta kun katsoo esim nuiden tiktok pataljoonan ampumista, niin saako tuolla tyylillä oikeasti mitään aikaan?

Tuolla kommentilla meinasin sitä että luotia pitää laittaa hiihtämään piipusta vähän rivakammin, kuin "omaan rauhalliseen tahtiin". Tuplia, triploja, failure drilliä, jne. Vastustajilla on luultavasti levyä, kypärää, yms. jonka takia se yksi tarkka tähdätty kertalaukaus ei välttämättä edes osuessaan tuota haluttua vaikutusta.

En sano ettei saisi osua tai ampua osumia tai edes sitä että pitäisi sarjatulella loirotella menemään miten sattuu, mutta jalkaväen kevyillä aseilla ei haeta pelkästään osumia vaan vaikutusta tuottaa myös se, että siihen kiveen/kantoon/ikkunanpieleen kopisee tavaraa. Liike ja varsinkin takaisin ampuminen lakkaa. Sitten omaa liikettä, hakaa, koukkua jne...

Eihän niillä käsiaseilla juuri edes saada tehtyä tappioita, lähinnä sidotaan vastustaja, jottane ne tappiot voidaan tuottaa epäreilulla / muilla keinoin.

Ja porukka vielä aliarvoi raskaasti sen, että miten fyysinen ja henkinen rasitus sekä paskat olosuhteet vaikuttavat ihmisen kykyyn ampua.
Otetaan esimerkkinä vaikka se viimevuoden Finnish Brutalityn Konnunsuo, jossa tehtävänä oli ampua 13 osumaa 180 sekunnissa, 3:lta ampumapaikalta n. 50 metrin päähän n. torson kokoiseen maaliin., jokaisen laukauksen jälkeen ampumapaikkaa vaihtaen. Maalit siis SRA tauluja (ehkä 75% kokoisia?) kiväärillä 50 metrin päästä. Helppoa eikös?

Jekkuna tässä oli tosiaan se, että tämä tapahtui juoksuhaudasta, suhteellisen pienten ampuma-aukkojen läpi ja se juoksuhauta oli nivusia myöten täynnä vettä.

Reilusta 100 kilpailijasta vain 8 ampui vaaditut 13 osumaa. Ja noista 100 kilpailijasta, joka ikinen on kuitenkin keskimääräistä ressua parempi ampumaan.
Ja tämä siis saavutettiin sillä, että oli vähän kylmää ja märkää, mutta kaikki kuitenkin tiesivät, että maksimikesto kurjuudelle on tosiaan 180 sekunttia.
 
NGSW:llä on tarkoitus ampua taistelussa vähemmän, joten patruuna voi syödä piippua enemmän? Toisaalta, pitäisi sitten harjoittelussakin vähentää laukauksia. Matka kohti tähdättyjä kertalaukauksia on alkanut.
 
NGSW:llä on tarkoitus ampua taistelussa vähemmän, joten patruuna voi syödä piippua enemmän? Toisaalta, pitäisi sitten harjoittelussakin vähentää laukauksia. Matka kohti tähdättyjä kertalaukauksia on alkanut.
Käsitin että tämän tyylistä perustelua oli ihan oikeasti käytetty jossain selvityksessä tjsp. Eikö samalla logiikalla oltaisi voitu vaan kaivaa M14 varastosta?

Vaikka tämä NGSW-projekti on pidemmälle mennyt kuin yksikään M16/M4 korvaamiseen tähdännyt projekti tähän mennessä, veikkaan että lopputulos on se että ainoastaan tuo konekivääri tulee pysymään kalustossa. Ei tuossa ole yksinkertaisesti mitään järkeä rynkyn osalta.
 
Back
Top