On sillä kaliberilla merkitystä sen suhteen jos toisen pyyhkäisyala on melkein puolet pienempi niin sillä nimenomaan tehdään se osuminen helpommaksi sille vähemmän asiaan perehtyneelle sotilaalle.
Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Aseiden hankinta kestää vuosikymmenen ja ylikin, joten pääsääntönä voidaan edetä niin, että reservissä olon ajan käytetään sitä kivääriä, jolle on varusmiehenä koulutus saatu. Joukko-osastojen sisälläkin tulee varmasti eroja aseistukseen sen mukaan kuka on valmiusyksikössä ja kuka esimerkiksi huollon tai viestin puolella.
Einomies1
Respected Leader
Toki ja samaten esteiden läpäisyllä yms. Se tosin ei vaikuta aseen käyttötaitoon edelleenkään. Oli ase tai kaliiperi mikä hyvänsä, tärkeintä on että käyttäjä hallitsee ja tuntee sen mahdollisimman hyvin.
En kyllä usko, veikkaan että logistiikka edellä mennään ja joukko-osasto kerrallaan vaihdetaan aseistusta. Mitä meillä nyt mahtaa olla aseita kierrossa yleensä milläkin hetkellä? Joku 15k? Kunhan linjat alkaa pyöriä tuo määrä tulee ulos parissa vuodessa (toki riippuu vähän siitä paljonko aseita menee mm. Ruotsille samaan aikaan).
Edelleen, aseiden käyttötaito ei varusmiesten ja reserviläisten kohdalla ole sillä tasolla, että uuden (tai varusmiesten tapauksessa vaan erilaisen) käyttöalustan kanssa oppiminen normaalille tasolle tule olemaan niin iso ongelma.
Aiemmalla sivulla mainittiin kuljettajat hyvänä esimerkkinä. Kuvitellaan nyt, että minä olen varusmiehenä ajanut vaikka sitä Defenderiä. Kuinka iso käyttökynnys minulla on reserviläisenä (tai pilliin viheltäessä) hypätä Transporterin tai Hiluxin rattiin? Okei, autossa ratti, polkimet ja vaihdekeppi ovat yleensä samassa paikassa, kivääreissä voi muutama namiska olla hieman erilainen. Mutta kun sitä motorillista lihasmuistia ei kuitenkaan 95% reserviläisistä ole millään tavalla merkittävästi tallella, lopputulos on aikalailla sama kuin jos olisivat varusmiehenä saaneet aseen ensimmäistä kertaa käteen. Tämä siis "lihasmuistin" osalta, ei tietotaidon osalta.
Jos on aktiiviressu/ampumaharrastaja joka ampuu vuodessa tuhansia laukauksia AK:lla eikä koskekaan arskaan ikinä, tälle tilanne voi olla erilainen. Mutta näitä ei ole merkittävä osa meidän reserviläisistä. Näilläkin se yleinen ampumataito ja osaaminen on sen verran hyvällä tasolla, että pieni yskiminen uuden laitteen hallinnassa ei varmasti tunnu kokonaiskuvassa yhtään missään.
Logistiikan osalta reservin kokoonpano on olennaisempi, kuin varusmiespalvelusta pyörittävä. Ei kahden asetyypin käyttäminen rinnan ole minkäänlainen logistinen ongelma.
Tämäkin nähdään sitten aikanaan.
Oletan vain että seurataan samaa kaavaa kuin kaikkien muidenkin kamojen kanssa. M17 liivit tuli ensimmäisenä tiettyihin varuskuntiin. Samaten RK-62M. Ei niitä jaettu ensin valmiusyksiköille, vaan esimerkiksi liivit meni ensimmäisenä Rannikkoprikaatiin ja kiväärit Satakunnan Lennostoon. Valmiusyksiköt oli tosin vasta perustettu noihin aikoihin, joten ehkä jakojärjestys olisi ollut nämä edellä jos olisivat olleet jo tuolloin osa rosteria.
Voi olla, että valmiusyksiköt saavat uusimmat kamat heti koska nämä ovat kuitenkin valmiusvaiheessan jo käytännössä aktiivinen sodanajan joukko. Mutta muuten mennään sitten J-os. kerrallaan.
Einomies1
Respected Leader
Olen kyllä eri mieltä ja ihan omasta kokemuksestani. Kävin armeijan harmaissa 1995-1996 ja en sen jälkeen koskenut AK-pohjaiseen ressukivääriin. Sensijaan olen kokeillut ampua viime kesänä AR-pohjaisella parillakin konstruktiolla ja tuntuma on aivan erilainen. En ole myöskään huoltopurkanut AR-kivääriä koskaan ja sen voin sanoa että osaisin edelleenkin purkaa ja kasata Rk 62 rynkyn vaikka silmät ummessa (sitäkin opeteltiin aikanaan).
Muista en tiedä, mutta minulla tuo rk 62 hakattiin niin tajuntaan 330 vuorokauden aikana ja sitä tuli kannettua, purettua ja kasattua joka ikinen viikko harjoituksissa(sissi / jv tied). Tulipa sillä myös ammuttua jokunen sata kovaa laukausta sekä tietysti räkäpäitä vähintään tuplasti. Huippuampuja en ole, vaikka olen aseita harrastanut metsästyksen ja muun kautta koko ikäni. Aseiden kanssa siis olen pelannut koko pojasta saakka. Jos minut jostain syystä laitettaisiin ase kädessä rintamalle niin on aivan satavarma että haluaisin sellaisen aseen itselleni jonka tunnen ja se on rk 62. Uskon että sillä osaan puolustaa itseäni ja tuhota tarvittaessa viholliseni varmasti. Sen osaan myös pitää toimintakuntoisena kaikissa olosuhteissa, säätää tähtäimet ym.
Koska suuri osa reservistä on opetellut aseenkäytön rk:a, sen vaihtaminen AR:n muutamallakaan ampumaratakäynnillä ei varmasti tuo samanlaista tasoa. Aseella pitää taistelussa osata muutakin kuin ampua ja sen huolto sekä puhdistaminen + säätö ovat tärkeitä. Tämä on siis oma mielipiteeni, enkä siitä rupea väittelemään. On eri asia jos / kun hankin AR-kiväärin, jolla opettelen ampumaan jne. Silloin asiat muuttuvat ilman muuta ajan kanssa. Sekin vaikuttaa tietysti että paljonko oman henkilökohtaisen aseensa kanssa on peruskoulutuksessa viettänyt aikaa. Itse tein sitä kohtalaisen paljon.
RK:n purkaminen todellakin onnistuu pääsääntöisesti kaikilta ressuilta vielä 15 vuotta palveluksen jälkeen ilman asian kertaamista. Asian täytyy siis olla tukevasti selkäytimessä. Jos tuo vielä on ainoa koskaan käsitelty ase, niin vaihtamisen ei voi olettaa käyvän tuosta vain. Siinä voi olla kovakin homma opetella vanha pois ja uusi tilalle. Murheena etenkin tuo vanhasta eroon pääseminen.
Tämä on oikeasti aika huono argumentti, kun jo nyt sinulle voidaan lyödä käteen ase, jota ei ole varusmiesaikana koulutettu. Muistatko vaikkapa miten RK56 TP:n tähtäimiä säädetään? Tai jos käteen lyödään joku PV:n kiväärikaukoputkista, esim ACOG? Sieltä linjastolta saadaan mitä satutaan saamaan, ja porukalle sitten koulutetaan uudet (tai vanhat) välineet.
Se miten ase puhdistetaan ja huolletaan ei juuri muutu, olipa aseena AK, AR tai FAL. Lähinnä se huoltopurkaminen, joka ei ole taistelun keskellä tehtävä toimenpide muuttuu.
Olen myös sen verran monta kertaa joutunut suhteellisen lyhyen reserviläiskouluttajan urani aikana kouluttamaan AK/RK:n huoltopurkamisen ja -kasaamisen, että en pidä edes tuota kovin vakuuttavana argumenttina.
Sitäpaitsi niin suuri asia asioita on muuttunut aseenkäsittelyssä, että se on oikeasti melkein sama opettaa kokonaan uusi järjestelmä, kuin ruveta kuin ruveta oppettelemaan pois vanhoista opeista.
MeriTJ
Ylipäällikkö
No siinä on tärkeämpää ymmärtää taktisen lippaanvaihdon merkitys ettei joudu hätälippaanvaihtoa tekemään järjestelmästä riippumatta. Yhdessäkään hetkessä ei ollut lähelläkään 20lks ilman taukoa suojassa eli koko ajan oli 10ptr varareservi käytettävissä jossa kohtaa on syytä vaihtaa tuore lipas jos sille mahdollisuus suojassa. Tästä syystä oikeanlainen taktinen ampumakoulutus toiminnan osalta on olennaisin osaaminen, menee siinä lippaanvaihdossa 2 vai 4 sek
TA:t voivat päästä käpistelemään K23:sta, sikälimikäli se tosiaan korvaa kaikki TKIV85:set ja Dragunovit kuten on luvattu. Toki RES-TA:t varmaan joutuvat tätäkin odottelemaan muutaman tovin.
Victor Charlie
Kapteeni
On. Ihan perus AaÄrrä mitä minä niistä ymmärrän. Takatähtäin on vähän rimpulan oloinen, kun on flip-up. Mutta saahan noita, jos sattuu särkymään. Tarkkuus ok, vähän vaikea arvioida, kun suurin osa ampujista oli vähän ampuneita ja ase kaikille outo.
Suurin vaikeus oli siinä, että aseen mukana ei tullut edes valmistajan manuaalia, joten tähtäimiäkin piti säätää vähän korvakuulolta. Eikä MPKlta/Pv:ltä löydy käsittelyohjetta eikä käsittely AKn ohjeilla oikein toimi. Mutta noihin lupasivat parannusta.
Suurin vaikeus oli siinä, että aseen mukana ei tullut edes valmistajan manuaalia, joten tähtäimiäkin piti säätää vähän korvakuulolta. Eikä MPKlta/Pv:ltä löydy käsittelyohjetta eikä käsittely AKn ohjeilla oikein toimi. Mutta noihin lupasivat parannusta.
Luultavasti ovat niitä magpullin halpoja flippejä kun tuskin niihin kannattaa mitään tolkuttoman kalliita laittaa kun samalla hinnalla alkaa saamaan jo optiikkaa.
Huhta
Greatest Leader
Olenko liian outo, jos kuvittelen tähtäimissä haettavan yhdenmukaisuutta PV:n jakokaluston kanssa? Niin pitkälle ei kuitenkaan varmaan päästä, että liki 300 000 miehelle olisi jakaa punapistetähtäin tai suurentava optiikka. Joten hyvät raudat olisi se perusvalinta niin PV:n kuin MPK:n käytössä.
No arska nyt on siitä mukava että sen päälle on helppo lyödä se omakin optiikka niskaan jos valtio ei sellaista tarjoa...
Huhta
Greatest Leader
Tuo on aivan totta ja erittäin positiivinen asia uudessa kiväärissä (kivääriperheessä). Mutta kouluttaa ehkä kannattaisi jakokamalla eikä "tuotte sitten omanne" -periaatteella? Toki voi olla niinkin, että hyvällä kiikarilla voi olla helpompi opettaa ampumista kuin raudoilla, mutta mutta...
Victor Charlie
Kapteeni
Toivottavasti ainakin noihin Pv:n aseisiin tulee vähän paremmin suojattu takatähtäin. MPK:n aseilla nyt ammutaan lähinnä radalla, niin niissä ei niin haittaa. Optiikka tietenkin on kortilla, niin kuin aina ennenkin.
Jos pitää olla raudat niin sitten melkein se perinteinen kantokahva ja kiinteä etutähtäin niin voidaan saadaan se tarkkuskin ulos aseista, nuo flipit on tarkoitettu varalle ja tuubiin kiinnitetty etunen ei tarkkuuden kannalta ole hyvä systeemi...