Hei. voisin vastata täällä oleviin muutamiin mietteisiin, mutta mediassa olevia tietoja lukiessanne toivoisin tietysti kiinnitettävän huomiota siihen kuka itseasiassa sanoo ja mitä itseasiassa sanoo.
Tarkoitus ei siis tietenkään ole, että taistelija kentällä vaihtaa kaliiperia vaan isommalle organisaatiolle vaihtokaliiperisuuden hyödyt ovat logistisia, koulutukseen ja kustannuksiin liittyviä. Kaliiperin vaihto on optio. Asejärjestelmän eliniän ollessa vähintään vuosikymmeniä ovat kertautuvat kustannussäästöt logistiikassa sekä huollossa ovat merkittäviä. Kaliiperinvaihto ominaisuus jättää myös auki option asejärjestelmän käytön jatkamiselle tilanteessa, jossa standardi patruuna vaihtuu patruunateknologian kehityksen johdosta. Edellä mainitussa tilanteessa ei jouduta tilanteeseen, jossa aseet on uusittava kauttaaltaan. Asekonstruktiossamme on myös monia muita eroavaisuuksia, joista osan mainitsimme aikasemmin tiedotteessamme.
Asekonstruktiosta on nyt myös saatavilla purkuvideo asiasta kiinnostuneille:
On myös totta, että olemme suhteellisen pieni toimija, mutta niin oli Aimo Lahtikin suunnitellessaan Suomi Konepistoolin. On varmasti meidän kaikkien suomalaisten onni, ettei Lahden konepistooli jäänyt aikanaan huomiotta. Kuten kaikki tiedämme ei AR-15:kaan ole sen pääasiallisten valmistajien suunnittelema. Molemmat erinomaisia aseita, mutta eivät enää välttämättä tulevaisuutta.
Mielenkiintoista olisi nähdä millaiseen lopputulokseen Eugene Stoner päätyisi tänä päivänä, kun olisi mahdollista ottaa huomioon materiaalitekniikan kehitys ja tähtäinlaitteiden yleistyminen.
Aikaisemmin keskustelussa oli mielenkiintoinen ja sinällään ihan aiheellinen miete:
vaihtopiippujen ongelmallisuudessa "sarjatuontanto muotissa" ja kestävyydessä varusmieskäytössä. Tässä on huomioitava se, että tuontantoteknisesti vaihtopiipulla olevan ja vaihtokaliiperin aseen valmistus eroaa toisistaan.
Edustan tosiaan työelämässä Ensio FireArms Oy:tä
Mukavaa kesän jatkoa foorumilaisille Terveisin Kasper Lind