Ukrainasta erään brittivapaaehtoisen näkemys oli että jalkaväkitaistelijan aseessa äänenvaimennin on haitallinen. Todellisuudessa usein haluat että aseesi kuuluu. Tiedustelu- yms. ninjaisemmat poppoot on sitten asia erikseen.
(Muita mieleen jääneitä turhakkeita: kaupalliset etäisyysmittarit ja yönäkölaitteet, isot taisteluveitset ja kukrit).
Näissä kannattaa aina muistaa, että nämä ovat yhden, jossain tehtävissä palvelleen miehen mielipiteitä. Ukraina ei myöskään ole Suomi, ei maantieteeltä saati sotilaskoulutuksen tai varustuksen puolesta.
Tämäkin herrasmies oli lähtenyt reissuun ilman sotilaskokemusta ja lähinnä kaivanut taisteluhautoja. Tästä johtuen oli sitä mieltä, että hyödyllisin/paras asia oli kottikärryt. Oli myös seuraavassa videossa sitä mieltä, että isot veitset olivat ihan näppäriä mm asemien naamioimiseen.
Mitä tulee laaseretäisyysmittareihin ja pimeänäkölaitteisiin, niin pitää olla oikeasti idiootti jos ei pidä niitä hyödyllisinä.
LEM on jokaisen jääkäriryhmän johtajan paras kaveri. Sillä voi mitata ampumaetäisyyksiä ihan kivääreille ("Tulenavaustasa on tuo kivi, 375 metrin päässä"), epäsuoralle ja mikä tärkeintä ryhmän PST aseille. Luulen että sinko/PST-partio arvostaa, jos tietää että etäisyys uralle 300 metriä, eikä 150 metriä, kuten joku heitti hatusta.
Kartasta mittaaminen on toki vaihtoehto, mutta saako edes jokainen RJ karttaa on sitten toinen kysymys.
Samoin pimeänäkölaite, edes 1kpl on ihan oikeasti painonsa arvoinen (n. 400g) kullassa. Se tulouran/lähivartio/tms mies on aivan uskomattoman paljon hyödyllisempi edes auttavan pimeänäkökyvyn kanssa, kuin ilman sitä. Se että kuinka monta komppanialle/joukkueella/ryhmälle jyvitetään PV:n puolesta on täysin kiinni siitä, että millainen pumppu on kyseessä, mutta ei siitä omasta ole ainakaan mitään haittaa.
tl:dr: Yksittäisten taistelijoiden mielipiteet reilun määrän suolaa kanssa, ja muistakaa että Ukraina on todella erilainen paikka, kuin Suomi.
