Uusi taistelijan ase

Ei onnistu ar-15 tyyppinen taittoperällä. Toki teleskoopin kanssa ja 10,5" (tai vielä lyhyemmällä) piipulla on jo todella kompakti kampe.
Miksi ei onnistu?
Mikä estää esim tuollaisen välikappaleen käytön?

 
Miksi ei onnistu?
Mikä estää esim tuollaisen välikappaleen käytön?


Joo kyllähän siihen jonkun välikappaleen varmasti saa millä saa taittoperän aikaseks mutta kun se bufferituubi on siis se ns palautinjousikokoonpano niin ton välikappaleen kanssa ampuu perä taitettuna tasan yhden laukauksen jonka jälkeen bolt carrier group joko a) lentää suoraan laatikon perästä välikappaleen läpi kohti ampujan ottalohkoo tai b) jysästää täydellä voimalla siihen välikappaleeseen joka tuskin on kovin terveellistä bcg:lle tai tolle välikappaleelle.

Jos AR-pohjasesta kivääristä haluaa minkäänlaisen järkevän taittoperäversion ni katseet kohti AR-180:stä, mutta perus AR-15 kivääriä en lähtis millään purkkavirityksillä taittoperäks vaihtaan, etenkin jos on ihan oikeesta tappeluvehkeestä eikä ratalelusta kyse.
 
Ja nyt puhutaan joukoista jotka eivät rutiinina käytä rynnäkkökivääriä, ja jotka joutuvat sitä pakon edessä käyttämään todennäköisimmin jos panssariin tulee osuma ja pitää yhtäkkiä, kenties tankin palaessa, lähteä panssarin suojista ulkomaailman tulituksen ja räjähtelyn keskelle.
Sotilaat tekevät paineen alla virheitä, jos joskus virheitä tulee, niin silloin. Siinä mitään aseen tukkia välttämättä ensimmäisenä mieti.

Ei mitään virityksiä jotka voivat rikkoa aseen.
 
Sanotaanko, että mieluummin sotaan kannan itäblokista ostettua taittoperä-AK:ta kuin rautakankea.

Kivääriä kuitenkin kannetaan 90% ajasta, 8% ajasta sitä putsataan ja 2% ajasta ammutaan.

Niillä etäisyyksillä millä meilläkin soditaan, ja millä loppupeleissä tappaminen tehdään (epäsuora), yksittäisen kiväärimiehen aseen ominaisuuksien hinkkaaminen on aika pientä näpertelyä.

PV:n näkökulmasta aseen ja kaliiperin vaihdon ymmärtää kahdesta syystä: 1) kaliiperi vaihtuu NATO:n käyttämään, huoltovarmuus + hinta 2) RK:t ovat vanhoja ja varaosia ei ole eikä tuotantoa ole ollut 25 vuoteen. PV:llä olisi luultavasti muitakin kulueriä kuin vintovkat, mutta kuten auton kanssa, korjaukset tuppaavat tulemaan kerralla.
 
Vaunumiehet(kään) eivät ajoneuvouvoissaan:
A)nuku
B)syö
C)ulosta
D)suunnittele hyökkäystä kartan ääressä yhdessä jalkaväen kanssa
E)hae vemppaa tai laastaria JSP:ltä
F)mene lomille
G)rasvaa teloja

Eli on sota mikä hyvänsä, niin vaunumies on keskimäärin wnemmän vaunun ulkopuolella. Siksi niilläkin olisi hyvä olla pistoolia paremmat aseet.
Taittoperä AK lyhyellä piipulla ei ole vaunumiehelle huono vaihtoehto. Sanoisin, että AR ei voi olla parempi ainakaan ahtaissa itävaunuissa. Omassa (siis pv:n, mutta vaunu jossa palvelin ) T72 vaunussa oli kolme vaunumiestä, joilla kaikilla pistoolit. Lisäksi vaunussa oli yksi yhteinen AK. Mielestäni kohtalainen kompromissi. Ehkä vielä parempi olisi jos kannelta löytyisi 2 rk:ta tai kp:tä lisää. Vaunun sisälle niitä ei olisi saanut mahtumaan.
 
Vaunumiehistön aseessa olisi paikallaan käyttää 10-20 ptr lipasta kun ase on vaunussa säilytyksessä ja muuten tst -liivissä on ne normaalit 40 ptr lippaat.
Itse ase on heti kevyempi ja kompaktimpi kun siinä kiinni olevan lippaankin lyhentää noin puoleen.

5.56 AR-15 pohjainen ase teleperällä, rautatähtäimillä, max 12" piippu ja 20 ptr lipas niin voittaa minkä tahansa pistooli/konepistooli viritelmän vaikutuskyvyssä eikä tarvitse hankkia oikeastaan asetta lukuun ottamatta muuta kuin jokaiselle 1 kpl lyhyempi lipas ja yhdistelmä on kompakti kuin mikä.
 
Viimeksi muokattu:
Vaunumiehet(kään) eivät ajoneuvouvoissaan:
A)nuku
B)syö
C)ulosta
D)suunnittele hyökkäystä kartan ääressä yhdessä jalkaväen kanssa
E)hae vemppaa tai laastaria JSP:ltä
F)mene lomille
G)rasvaa teloja

Eli on sota mikä hyvänsä, niin vaunumies on keskimäärin wnemmän vaunun ulkopuolella. Siksi niilläkin olisi hyvä olla pistoolia paremmat aseet.
Taittoperä AK lyhyellä piipulla ei ole vaunumiehelle huono vaihtoehto. Sanoisin, että AR ei voi olla parempi ainakaan ahtaissa itävaunuissa. Omassa (siis pv:n, mutta vaunu jossa palvelin ) T72 vaunussa oli kolme vaunumiestä, joilla kaikilla pistoolit. Lisäksi vaunussa oli yksi yhteinen AK. Mielestäni kohtalainen kompromissi. Ehkä vielä parempi olisi jos kannelta löytyisi 2 rk:ta tai kp:tä lisää. Vaunun sisälle niitä ei olisi saanut mahtumaan.
Eikö suomessa ole tapana että yksi ottaa vaunusta gpmg mukaan?
 
Mielestäni kohtalainen kompromissi. Ehkä vielä parempi olisi jos kannelta löytyisi 2 rk:ta tai kp:tä lisää. Vaunun sisälle niitä ei olisi saanut mahtumaan.
Tämä on hyvä pointti. Itäblokissa luulen että epävirallisesti jätettiin joskus kaunun ulkopuolelle kiinnitetty AK ruostumaan, se ei olisi vaikeaa asentaa torniin koteloa johon mahtuu 2 rynnäkkökivääriä (oletan että 1 pidetään sisällä, ja 1 ottaa mukaan vaunun KK:n).
 
T-72 vaunun RK oli ampujan luukussa hihna lenkillä varmistettuna tai takavarustelaatikon ja tornin välissä.. Siitä ampuja sai sen mukaan helposti, kun poistui vaunusta tai kun oli luukusta ulkona niin lähitorjuntakäyttöön käsille.
 
MP7:ssa on se ongelma että se maksaa (tai ainakin maksoi) yhtä paljon kuin uusi rynnäkkökivääri, vaatii eri ammusta, sillä on lyhyempi etäisyys, vaatii eri koulutuksen ja eri varaosta. Sen takia harva armeija käyttää konepistooleja PDW:nä.

Mutta varmaan halvempaakin löytyy, ja pistoolithan jollakin pienellä PDW:llä pitäisi korvata mm tankkien miehistölle. Aina tämän kuvan nähdessä sitä ihmettelee miten Suomessa vieläkin osa tankkien miehistöstä kantaa pistoolia vaikka PDW konepistooli vie vain hieman enemmän tilaa, mutta on huomattavasti parempi.Katso liite: 117976
Kyseinen ase on PM-63 RAK, sen seuraaja on FB Glauberyt. Ei ole suunniteltu läpäisemään luotiliivia kuten Mp7, mutta on kyseenalaista miten MP7 läpäisee nykypäivän luotiliivit, ainakaan levyistä ei mene läpi eli hintaa on vähän turhaan. Mp7:n luoti ei myöskään muistaakseni kilpailuissa pärjännyt yhtä hyvin kuin FN 5.7×28mm, joka on todennäköisempi korvaaja 9mm parabellumille. Vaikka nopeasti 9mm ei häviä mihinkään, kaliiperikin loppujen lopuksi määrää vain patruunan ulkoiset ominaisuudet. "Five-seven" on kuitenkin jo 40 maan käytössä (wikipedian mukaan), ja muotonsa ja kokonsa ansiosta sitä mahtuu lippaaseen ja kantoon enemmän kuin 9mm.
MP7 on jo käytössä suomessa, mutta erikoismiesten erikoisaseena. Tässä käytössä FN P90 sai hylkäävän tuomion.

Ajatushan tuossa on se, että sitä kykenee kantamaan helposti mukana sitä varsinaista tehtää hoitaessa, mikä on vaikeaa oikeastaan millä tahansa rynkyllä. Patruunan paremmuksien osalta saatat olla oikeassa, ehkä FN on parempi, Kumpikaan tuskin läpäisee kovia levyjä ja toisaalta ne läpäisevät pehmeät panelit. Mutta kuten totesin "paras" olisi, mutta asia on melko akateeminen, koska persaukisuus.
 
Vaunumiehet(kään) eivät ajoneuvouvoissaan:
A)nuku
B)syö
C)ulosta
D)suunnittele hyökkäystä kartan ääressä yhdessä jalkaväen kanssa
E)hae vemppaa tai laastaria JSP:ltä
F)mene lomille
G)rasvaa teloja

Eli on sota mikä hyvänsä, niin vaunumies on keskimäärin wnemmän vaunun ulkopuolella. Siksi niilläkin olisi hyvä olla pistoolia paremmat aseet.
Taittoperä AK lyhyellä piipulla ei ole vaunumiehelle huono vaihtoehto. Sanoisin, että AR ei voi olla parempi ainakaan ahtaissa itävaunuissa. Omassa (siis pv:n, mutta vaunu jossa palvelin ) T72 vaunussa oli kolme vaunumiestä, joilla kaikilla pistoolit. Lisäksi vaunussa oli yksi yhteinen AK. Mielestäni kohtalainen kompromissi. Ehkä vielä parempi olisi jos kannelta löytyisi 2 rk:ta tai kp:tä lisää. Vaunun sisälle niitä ei olisi saanut mahtumaan.
Muistaakseni Kanadalaisilla oli ainakin Afghanistanissa Leopard 2A6M katolla kiinteä metalliboxi, jossa 2kpl C8 rynkkyä. En tiedä, oliko sisällä vielä kolmas.
 
Kysyn, koska en tiedä, mutta kuinka paljon tuosta 280k on taistelevaa jalkaväkeä?
Väittäisin, että merkittävä osa, ellei jopa 50 % on jotain muuta kuin rynnäkkökiväärillä sotivaa joukkoa.
He toki tarvitsevat aseen jolal suojelevat itseään ja tehtäväänsä, mutta se on ns toisiainen väline heille.
Vanha modernisoimaton Rk lienee kohtuullisen hyvä ratkaisu heille, vaikka joku MP7 PDW lienee olisi paras, mutta kun peraukisuus, niin minkäs teet.
MP7:ssa on se ongelma että se maksaa (tai ainakin maksoi) yhtä paljon kuin uusi rynnäkkökivääri, vaatii eri ammusta, sillä on lyhyempi etäisyys, vaatii eri koulutuksen ja eri varaosta. Sen takia harva armeija käyttää konepistooleja PDW:nä.

Mutta varmaan halvempaakin löytyy, ja pistoolithan jollakin pienellä PDW:llä pitäisi korvata mm tankkien miehistölle. Aina tämän kuvan nähdessä sitä ihmettelee miten Suomessa vieläkin osa tankkien miehistöstä kantaa pistoolia vaikka PDW konepistooli vie vain hieman enemmän tilaa, mutta on huomattavasti parempi.Katso liite: 117976
Kyseinen ase on PM-63 RAK, sen seuraaja on FB Glauberyt. Ei ole suunniteltu läpäisemään luotiliivia kuten Mp7, mutta on kyseenalaista miten MP7 läpäisee nykypäivän luotiliivit, ainakaan levyistä ei mene läpi eli hintaa on vähän turhaan. Mp7:n luoti ei myöskään muistaakseni kilpailuissa pärjännyt yhtä hyvin kuin FN 5.7×28mm, joka on todennäköisempi korvaaja 9mm parabellumille. Vaikka nopeasti 9mm ei häviä mihinkään, kaliiperikin loppujen lopuksi määrää vain patruunan ulkoiset ominaisuudet. "Five-seven" on kuitenkin jo 40 maan käytössä (wikipedian mukaan), ja muotonsa ja kokonsa ansiosta sitä mahtuu lippaaseen ja kantoon enemmän kuin 9mm.

Näkisin PDW:n ehkä enemmän rynnäkkökiväärin/konepistoolin korvaajana kuin pistoolin korvaajana. PDW on kuitenkin isompi ja todennäköisemmin lykätään vaunun sisällä johonkin rakoon, mihin mahtuu, jolloin se voi jalkauduttaessa unohtua matkasta. Lisäksi pistoolin yksi käyttötarkoitus vaunumiehistöillä on perinteisesti ollut DIY-eutanasia haalareiden jo palaessa, miten lie mahtaisi sama onnistua PDW:llä.

Sinänsä PDW on usein tuomittu vanhentuneeksi konseptiksi ja todettu lyhytpiippuisen, teleskooppiperäisen RK:n olevan parempi. Siinä on tietyt tosiasiat puolellaan, kuten asekonstruktion yhteensopivuus rynnäkkökiväärin kanssa (koulutukselliset ja patruunahuollolliset seikat) sekä kenties vähän pidempi kantama. Toisaalta PDW:ssä voi nähdä omat etunsa, kuten paremman hallittavuuden sarjatulella (tuliylivoiman saavuttaminen) ja pienemmän/kevyemmän patruunan, jolloin kannossa voi olla enemmän ammuttavaa.

Mennäkseni sitten tuohon ylle linkattuun haastatteluun, niin se oli kokonaisuutena aika mielenkiintoinen, sikäli kuin muistan sen vielä oikein. Sotatalouspäällikkökin mainitsi, ettei 7,62x39:ää ladata muualla siinä mitassa kuin mihin meillä olisi tarve sodanaikana. Silti hän olisi aikeissa säilyttää nykyisen RK-kaluston joukkojen lukumääräisen pääosan käytössä hamaan tulevaisuuteen. Voisi kuvitella, että kun huomioidaan kahden eri asekonstruktion kouluttamisen vaatimat lisäresurssit, 7,62x39:n kalliimmat patruunat (kuten hänkin mainitsi, kolme kohdistuspatruunaa kertaa koko vahvuus ja siinä ammutaan jo miljoona laukausta) ja vanhan aseen huonompi taisteluteho, niin olisi lopulta kannattavampaa ostaa uusia kiväärejä kaikille.
 
Eikö suomessa ole tapana että yksi ottaa vaunusta gpmg mukaan?
Itä-vaunuissaa ei ollut mitään mitä ottaa mukaan ja Leopardeista en tiedä.
Teoriassa jos ei ole muuta niin koaksiaali lähtee mukaan jos vaunu joudutaan jättämään. Käytännöstä en olisi ihan niin varma - jos vaunusta tulee äkkilähtö niin eiköhän se jätetä suosiolla sinne. CV:ssä ainakin vaatii sen verran taiteilua että sen saa sieltä pujotettua pois, niin en olisi ehkä vapaaehtoisena koittamassa kyseistä operaatiota jos joku ampuu kohti.
 
Teoriassa jos ei ole muuta niin koaksiaali lähtee mukaan jos vaunu joudutaan jättämään. Käytännöstä en olisi ihan niin varma - jos vaunusta tulee äkkilähtö niin eiköhän se jätetä suosiolla sinne. CV:ssä ainakin vaatii sen verran taiteilua että sen saa sieltä pujotettua pois, niin en olisi ehkä vapaaehtoisena koittamassa kyseistä operaatiota jos joku ampuu kohti.
En tiedä mikä on gpmg. Enkä tiedä mitä tarkoittaa tuossa tuo koaksiaali. Vaunuissa tuskin on ainakaan mitään koaksiaali -kaapelia jota ottaa mukaan. Vai olisko vaunumiehen päähineessä.

Kommentoin kuitenkin vaunun laitteiden "mukaan ottoa" miehistön poistuessa vaunusta. Joistain kommenteista voin päätellä, että kirjoittaja suunnilleen kuvittelee, että vaunumiehistö poistuu vaunustaan ensimmäisen kerran vasta sitten kun vaunu esim. ajaa telamiinaan tai muuten menee rikki. Tuota voi päätellä siitä, että ehdotellaan vaunun konekiväärin mukaan ottamista vaunusta poistuttaessa. Sotatilanteessa vaunumiehistö ottaa vaunun konekiväärin mukaansa vaunusta poistuessaan ehkä n. joka 8000:s kerta. Vaunumiehistö poistuu vaunustaan päivittäin ehken 5-20 kertaa. Vaunun kk:n mukaan ottaminen aina vaunusta poistuttaessa on vähän samaa luokkaa, kuin että henkilöauton kuljettaja ottaisi autosta poistuessaan aina auton vararenkaan mukaansa meni sitten kauppaan tai nousee vain ottamaan postinsa postilaatikosta auton vierestä. Ja vaunun kk:ssa ei ole edes jalkaväkijalustaa.
Tuolla yritän sanoa, että:
A)vaunumiehistö on suurimman osan ajasta vaunusta poissa
B)vaunusta poistutaan jatkuvasti ei vasta kuukausien päästä telamiinaan ajettaessa
C)vaunun ulkopuolella ollessaan vaunumiehistö on jalkaväkeä ja taistelee jalkaväen tapaan mikäli joutuu taisteluun

Vaunun sisällä vaunumiehellä kalustosta riippuen on tilaa vaihtelevasti henkilökohtaiselle aseelle. Osassa kalustosta vaunussa voi just ja just pitää pistoolia vyöllä. Joissakin vehkeissä saattaa mahtua rynkkykin kivasti. Vaunumiehellä pitää mielstäni olla vaunun ulkopuolella ollessaan käytettävissä joku pistoolia parempi jalkaväkiase. Jos se parempi ei mahdu vaunuun, niin se pitää olla vaunun ulkopuolella tarvittaessa mukaan otettavaksi. Sopiva ase on ajoneuvon tiloista riippuvainen. Jos vaunun sisällä on paikka lyhyelle konepistoolille, niin silloin se on hyvä ase ja vaunun ulkopuolella ei välttämättä tarvitse olla pidempää asetta. Mielestäni uuden taistelijan aseen hankinnassa on nyt otettu hyvin huomioon vaunumiesten, soppatykkimiesten, tykkimiesten ym. tarve fyysisesti pienempikokoiseen kivääriin. Vaikkakin tosi lyhyt kivääri on taistelussa heikompi kuin normaalimittainen, niin se on silti parempi kuin johku pakun tavaratilaan 200 metrin päähän jätetty työtä haittaava pitkä rynnäkkökivääri tai vyöllä oleva pistooli.
 
Pituuksia.
697 mm AR-15 teleperä lyhyimmillään 300 mm piipulla ilman suujarrua.
575 mm AK47 luurankomallinen taittoperä taitettuna 300 mm piipulla ilman suujarrua.

Molemmilla voi ampua niiden ollessa minimimitoissa, mutta kummallakaan ei osu jollei ammu lonkalta laserin kanssa.
Jonneille vielä tiedoksi, että AR:n perää ei voi taittaa, koska "liikkuvat" eteen palauttava jousi on perän sisällä. AK:ssa palautinjousi on laatikon sisällä ja ase toimii ilma perääkin.

Molemmissa asetyypeissä voi piippua vielä lyhentää noistakin, mutta silloin aseen on pitänyt lähteä tehtaalta jo pätkämallina, joissa piipun päällä oleva kaasureikä ja siitä purkautuvaa kaasua lataukseen käyttävä koneisto on taaempana.

Eli jos haetaan oikein tosi lyhyeksi menevää rynnäkkäkivääriä, niin AR ei ole silloin paras vaihtoehto.. Eikä myöskään AK, jos myös konepistoolit katsotaan riittäviksi.

Lyhyet erikoisaseet on sellaisissa tehtävissä toimiville, joiissa ei tilan tai varsinaisen työsuorituksen luonteen vuoksi ole mahdollista tai edes tarpeellista kuskata vartalossa täysimittaista asetta. Melko varmasti ne lyhyet erikoisaseet ovat kompromissejä tulivoiman, kannettavuuden, fyysisen tilarajajoitteiden, asehuollon, patruunahuollon, asekoulutuksen ym. suhteen. Jos jokaiseen tehtävään haettaisiin 100% täydellinen asemalli, niin suomen armeijassakin olisi jotain 38 asemallia taistelijakohtaisena aseena. Siksi pitää tehdä kompromisseja. Pistoolikin on lähes aina kompromissi. Sillä ei tapeta pitkälle, ei osuta eikä sen osumavaikutus ole kovin kummoinen. Silti se on mukana ollessaan paljon parempi, kuin kilometrin päähän majoitukseen jätetty Sakon TRG10.
 
Back
Top