Kaikissa kivääreissä ei noissa kuvissa ole lusikkamallin kompensaattoria. Eli muitakin eroja AK-47 kivääriin on eli mm. levyprässätty runko, uudelleenmuotoiltu etutähtäin , laatikon kansi ja vaihdin. Sekasikiö kalashnikoveja on siis paljon olemassa, varsinkin kriisipesäkkeissä joissa kalashnikoveja on haalittu ympäri maailmaa. Ongelmaksihan noissa modifikaatioissa tulee ennen kaikkea paino ja osaltaan heikentynyt kenttäpurku ja se että kun optiikkaa asennetaan harvoin viitsitään poskitukea laittaa kuntoon eli perä jää liian alas. Useimmiten tämäkin voidaan kiertää käyttämällä tarpeeksi matalaa tähtäimen jalustaa ja oikeaa tähtäintä sekä käyttämällä nykyaikaisia patruunoita, jotka eivät syövytä eikä niitä tarvitse dipata veteen tai puhdistaa esim. kaasumännän putkea, joka muuttuu monella etutukkijärjestelmällä johon kiinnitetään tähtäin ongelmaksi koska tähtäin pitäisi kohdistaa uudelleen yläkisko poistettaessa. Tästäkin on ketjussa paljon asiaa aiemmin. Tässä joitakin ajatuksia kalashnikovin varustamisesta, tärkeintä minusta on optiikka, lyhyt perä, valo ja hihna.
AK:ssa on avotähtäimet. Yleisin modifikaatio on suurentaa hahloa tai tehdä hahlon pohjasta u-muotoinen, joissakin se on valmiiksi jo sellainen. Myös useita erilaisia vaihdettavia tähtäimiä on saatavilla. Pitää muistaa että AK on kivääri eikä siitä pitäisi tehdä lyhyen matkan asetta. On saatavilla useita tritiumitähtäimiä eteen ja taakse mutta yleensä nämä ovat turhan leveitä ja heikentävät tarkkuutta. RK-95:ssa asia oli ratkaistu käännettävillä yötähtäimillä. Myös kalashnikoveihin on erilliset yötähtäimet jotka voidaan kiinnittää aseeseen ja kääntää pois. Nämä ovat ylijäämää, jotka eivät enää valaise. Turhia siis. Focus on the front sight joten takatähtäimessä ei mielestäni tarvitse välttämättä olla edes tritium-ampulleja. Ja jos et muutenkaan näe takatähtäimiä niin näetkö edes ammuttavaa kohdetta? Myös XS:llä on ns. safaritähtäimiä, toimii ehkä .375 H&H:ssa leijonaa vastaan hyökkäystilanteessa ja varmaan ihmiseenkin jolla ei ole asetta joka tulee päälle mutta tarkkuustyökaluja nämä eivät ole. Myös dioptereja eli takatähtäimiä jossa on loven sijasta reikätähtäin on saatavilla. Eivät toimi kuten ghost ringit koska silmän ja tähtäimen välissä on etäisyyttä. Huonoja siksi vaikka tarkkuutta lisäisivätkin eivät ne nopeutta lisää. Etukuitujyviäkin on saatavilla mutta voivat rikkoutua..Toimiva ja halpa keino on vain maalata etutähtäin oranssiksi itseenpäin. Tähänkin on saatavilla valmiita oransseja muovietujyviä. Saattaa jopa tulla halvemmaksi kuin maalipurkki. Myös kanteen voi customoida takatähtäimen mutta kansi tuppaa heilumaan tai ostaa valmiiksi lukittavan kannen takatähtäimellä (Texas) tai lukittavan kiskon kannen päälle takatähtäimellä (Krebs). Etutähtäin siirtyy muuten sivuttaissuunnassa tuurnalla ja vasaralla, myös tähtäimensiirtopuristimia on saatavilla mutta näitä ennen kannattaa muistaa että ensin etutähtäin pitää joka tapauksessa saada liikkumaan CRC-kylvyllä ja vasaralla. Säätämisessä täytyy huomioida sekin että suurimmassa osassa kalashnikoveja etutähtäin on vinossa joten säätäminen voi olla hankalaa kun pitää huomioida että sivusiirtäminen vaikuttaa myös korkeuteen. Ratkaisu on korjata etutähtäimen runko suoraan tai käyttää RPK:n takatähtäintä jossa on sivuttaissiirtomahdollisuus. Minusta rautatähtäimet ovat hyvin varustellussa AK:ssa vain varatähtäimet joten välttämättä niille ei tarvitse tehdä mitään kuin säätää vain kohdilleen.
Punapistetähtäin saadaan kiinnitettyä kalashnikoviin joko kaasumännän suojaputken tilalle (Ultimak, Midwest ind.) tai laatikon kylkeen pikajalalla. Tähtäin pitää olla mahdollisimman matala, jotta rautatähtäimet nähdään tähtäimen lävitse jos vaikka paristo on loppu tai tähtäin ei ole päällä. Tietenkin Aimpointin kyseessä ollessa lienee viisainta paristonvaihtoväli huomioonottaen jättää tähtäin päälle aina ja vaihdella paristo parin vuoden välein. Jos haluaa hifistellä niin olisi hyvä että tähtäin olisi pikairrotettava jotta sen voi heittää tarvittaessa helvettiin kun vihulainen on epäonnistunut yrityksessään ampua sinua silmään tähtäimesi lävitse...
Suurentavan optiikka asentaminen tarpeeksi matalalla on haaste AK:ssa mutta sopivilla lukituilla takakansilla ja sivujaloille sellainen saadaan kyllä aikaan. Joka tapauksessa tällöin kannattaisi miettiä poskipakan hankkimista ja sellaisen asentamisen mahdollistavaa perää esim. AK-100-sarjan luukorankoperä tai AR-15:n teleskooppiperä sovitepalalla AK:n takarunkoon. Sovitepaloilla on eroa, osa tekee perästä laskevan. Suora perä mahdollistaa nopeat laukaukset, kun piippu ei nouse niin paljon. Lyhyt perä sopii liivin ja ahtaissa tiloissa toimimiseen mainiosti. Säätöperän tarve? Moniko meistä vaihtaa perän asentoa vaihtaessa ampuma-asentoa tai säätää perää tehdäkseen jotain ilman tai liivin kanssa, ei kukaan. Kuka tarvitsee taittoperää? Jotta sen kuljettaminen olisi huomaamattomampaa ja helpompaa oli kyseessä sitten ajoneuvo tai Suomen hysteerinen nyky-yhteiskunta jossa asepussi aiheuttaa pelkoa. Valitettavasti muu ase -lupa on käytännössä mahdoton nykyään.
Miten kantaisitte hihnassa rautakankea, mahdollisimman lähellä painokeskipistettä vai olisivatko kiinnityspisteet mahdollisesti rautakangen päissä? RK-95:ssahan on kaksi paikkaa perässä johon hihna kiinnittää, ihan taakse ja rungon takaosaan. Me kiinnitimme varusmiespalvelukssa paskanahkahihnalla rungon takaosaan ja eteen. Hihna meni niskan takana. RK62:n kanssa touhunneet luottivat ilmeisesti enemmän siihen että hihna kiersi niskan ja tukikäden alta. Runkokiinnityspaikkaahan siinä kun ei ollut. Rauhanturvatehtävissä paskanahkahihnasta taas tehtiin yksipistehihna kiinnittämällä hihna pelkästään rungossa olevaan paikkaan. Ei mielestäni toimivinta. Kaikissa AKM:ssa myös hihnan kiinnikkeet ovat väärässä paikassa. Jos lukkiututaan siihen ajatukseen että kaksipistehihna on paras tulisi hihnan kiertää vahvemman puolen olkapään päältä ja tukikäden alta aseeseen. Tällöinhän olisi luontevinta että hihna kiinnittyy joko tukin yläosaan (sopiva AR-15:n hihnalenkki menee AK:eeseen) tai tukin oikealle puolelle (oikeakätisellä, vaati customointia) jolloin perä kiristyy olkapäätä vasten ja ote aseesta on vakaa. Myöskin etuhihnan kiinnityspiste olisi järkevää olla tarpeeksi edessä ettei hihna lepattaisi lippaanvaihtoliikeradan edessä. Kiinalaisessa AKM:ssa ja kotimaisessa RK:ssahan hihnankiinnike on tarpeeksi edessä toisin kuin venäläisissä ja itäeurooppalaisissa kalashnikoveissa. Mitä sitten tulee kolmipistehihnaan niin onhan se kiva konsepti mutta onko hyötyä monimutkaisuudesta? Minusta ei. Entä yksipistehihna, ihan kiva sekin mutta aseenriistotilanteessa roikut aseesta kun sinua heitellään vaikka pikalukituksia niihin on, lisäksi aseenvaihdossa ase tippuu ikävästi munille mutta väliäkös tuolla. Joka tapauksessa yksipistehihna ei helpota kantamista niinkään vaan varmistaa aseen kiinnitymisen taistelijaan. Mielestäni ideaalinen tilanne olisi kaksipistehihna pikasäätömahdollisuudella että aseen saa kehoon kiinni kiristettyä kun asetta ei juuri heti tarvitse ja hihnan pikakiinnityksellä sen saa pitemmäksi. Kyseessähän on tällöin melkein kuin kolmipistehihna mutta vähemmällä kankaalla. Ampumapuolta vaihdettaessahan käden voi pujottaa vain hihnan alta jolloin hihna on vain niskan ympärillä, tällöin myös aseesta pääsee eroon paremmin aseenriistotilanteessa ennen pistoolin vetämistä. Joidenkin kapiaisten opettama hyökkäyksessä ei käytetä hihnaa on minusta typerä asia, kädet hapoilla jo ennen aseen käyttämistä vaikka viljapunnusta tulee heiluteltua. Jokainen tietenkin valitsee hihnatyypin joka tuntuu parhaimmalta.
Lippaita on kaikenlaisia ja kalashnikovissa ne ovat suurinpiirtein aika hyviä kun puhutaan metallilippaista, ne ovat vain melko kolhoja ja lippaan suut saattavat vääntyä mutta yleisesti ottaen ne ovat todella kestäviä mutta painavia. Muovilippaat ovat kevyempiä mutta myös suomalaisissa muovilippaissa on ongelmia. Vihreät pullistuvat ja aiheuttavat syöttöhäiriöitä ja mustat lippaat täyteen täytettyinä tuppaavat murtamaan huulet. Bulgarilaiset muovilippaat lienevät parhaita muovilippaita.
Muut lisäosat ansaitsevat kappaleensa. Lampun voi kiinnittää helposti puristeliitennäisellä esim. kaasurei'än jalkaan tai picannitylla Ultimakiin. Täytyy huomioida se että valoa pystyy kontrolloimaan ampumaotetta muuttamatta eli ns. taktinen momentary-persenappi tai puristekytkin johdolla on ehdoton. Valon paikassa täytyy ottaa huomioon ettei se aiheuta heijastuksia aseeseen tai varsinkaan tähtäimiin. Jos haluaa taas IR-laserin kiinni aseeseen voidaan se laittaa suoraan piippuun kiinni vaikka. Vertikaalinen pystykahva ei auta ampumisessa mutta kantamisessa kylläkin, se voidaan kiinnittää esim. suoraan muoviseen halpisetukädensijaan, kunhan se on tarpeeksi lyhyt ja edessä jottei se haittaa lippaanvaihtoa. Henkilökohtaisesti en oikein pidä AK-74- tai AKM-tyylisestä korvien hajottajasta vaan ideaalinen olisi lyhyt liekinsammutin, rekyylissä ei ole hirveästi eroa mutta se on johdonmukaisempi ja suuliekki pienenee. Kivaa on tietenkin se seikka että vaimentimen voi laittaa aseeseen kiinni. Yksi tutkimisen arvoinen asia olisi esim. etutähtäimen siirto kiinni kaasublokiin, piipun katkaisu ja kiinteäksi asennetun RK95:n suujarrun asentaminen, jolloin rekyyli on pieni, suuliekki sammuu ja vaimennin ei pidennä liikaa asetta kun vaimennin tulee piipun päälle. Tosin tämä vaatii BR-tuotteen vaimentimen.
Vaihdin AK:ssa on ongelma, siihen voi laittaa pop-niitin tai ostaa valmiin vaihtimen jolla pelkällä etusormella saa vaihtimen alas. Myös esim. Arsenaleissa ja Galileissa on peukalovarmistin. Vähän turhuutta, kahdella sormella vaihtiminen operoiminen ei ole hankalaa kun se oppii vaikka käsi irtoaisi melkein kokonaan kahvasta. Kuitenkin ko. klimppi tarjoaa hyvän indeksointipisteen sormikontrollille. Paljon näkyy myös lippaanvapauttimen "taktisia" vapautussalpoja mutta periaatteessa ne ovat turhia koska täydellä lippaalla voi swiipata tyhjän lippaan lippaanvaputinsalvan kautta tai ottaa uuden lippaan, tuoda tyhjän rinnalle, painaa salpa alas ja vaihtaa lipas. Se parannus mikä voidaan tehdä lippaansalvalle on sen pidentäminen. Kiinalaisessa AKM:ssahan on pitempi salpa kuin itäeurooppalaisissa. Venäläinen AK-100-sarja sijoittunee niiden välille pituudessa. Tietysti latauskahva on melko samanlainen kalashnikoveissa, galilissa ja RK95:ssa se on vain käännetty ylöspäin. Helpottaa lataamista yläkautta mutta tekee lataamisen vaikeaksi alakautta. Yläkauttahan ei kukaan lataa jos on optiikkaa ja helpointahan olisi ladata kääntämällä ase ja tällöin on hyvä että latauskahva on ihan normaali sivulle oleva. Parannuksiahan on näihin, kaikenlaisia suurempia päälle kiinnitteviä knoppeja. Hylsyn voi kiinnittää latauskahvaan ja kivellä hakata sen sopimaan kahvaan jolloin se on suurempi mutta takertunee joka paikkaan. Entä bufferi? Aiheuttanee hajotessaan vain häiriön ja oikeinkoottu AK ei buffereita tarvitse eikä rekyylikään juuri vähene. Hyvin varustellussa kalashnikovissa on myös puhdistusvälineet mukana perässä ja piipun alla. Ainoastaan öljy ja silla ja rätit pitää kantaa miljoonataskussa. Eikö piipun alla koliseva keppi heikennä tarkkuutta, no ehkä ainakin teoriassa mutta aika ikävää ettei sitä ole silloin mukana kun hylsy jää pesään kiinni.
Täydellisessä maailmassahan meillä olisi tietenkin runkoon vaan ei piippuun kiinnittyvä vapaasti värähtelevä pitkä ja kevyt etutukki, joka mahdollistaisi otteen tarpeeksi edestä. Sellaisia ei ole vain saatavilla valmiiksi kaupasta, muutamaa pitkää etutukkia on saatavilla (Ultimak, MI, Texas jne.) mutta nekään eivät ole vapaasti värehteleviä vaan kiinnittyvät piippuun mutta toisaalta onko AK-sarjalaisessa tarkkuus ja käyttötarkoitus edes tarpeeksi hyvä että kannattaisi pohtia asiaa? Ja mihin tarvitaan käyttämätöntä kiskoa metritolkulla painoa lisäämään?