Uusi taistelijan ase

Pv:n materiaalitilanteeseen tyytymättömän lienee syytä purkaa kiukkuaan ennenkaikkea vaaliuurnilla seuraavien vaalien aikaan. Toki rahankäytössä on järkeistämistä myös nykyisellä kehyksellä, mutta loppupeleissä ne määrärahat ratkaisevat mitä jakke jääkäri saa pilliin puhallettaessa käyttöönsä. Ja se on politiikkaa.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Pv:n materiaalitilanteeseen tyytymättömän lienee syytä purkaa kiukkuaan ennenkaikkea vaaliuurnilla seuraavien vaalien aikaan. Toki rahankäytössä on järkeistämistä myös nykyisellä kehyksellä, mutta loppupeleissä ne määrärahat ratkaisevat mitä jakke jääkäri saa pilliin puhallettaessa käyttöönsä. Ja se on politiikkaa.

Lupaan äänestää Jarmo Niemistä jos hän ehdokkaaksi rupeaa, vai onko Kokoomuksesta muita ehdokkaita Helsingingistä tiedossa jotka voisivat määrärahoja jopa korottaa?
 
commando kirjoitti:
Taktista soihtua (kamiinan valopetroolilla) pitää sitten käyttää FBI-otteesta eli kaukana omasta naamasta ja ojennettuna eteen sivulle...

FBI-ote? Mikä se on? Kun USA:n ylin johto on muodostanut käsityksensä Syyrian tilanteesta huijaritohtorin disinformaation perusteella, FBI:lla ei taida olla otetta oikein ollenkaan. Ainakin heidän kutsumisensa soihdunkantajiksi menee jo huonon huumorin puolelle.
 
Kapiainen kirjoitti:
Ei meillä ole erikseen mitään koulutuskalustoa ja "sodanajan joukkojen kalustoa" - kyllä se on ihan se sama kalusto jolla varusmiehet koulutetaan ja jota sodanajanjoukot käyttävät.

Pääpiirteittäin joo mutta esimerkkejä löytyi aikoinaan, mm. DDR:n ja Kiinan kalashnikovit. Lisäksi vaikka varusmies olisi käyttänyt v. 70 RK62:sta niin tod. näk. hän olisi käyttänyt Suomi-konepistoolia tai pystykorvakivääriä v. 93. Lisäksi esim. moni on ollut varusmiesaikana varustettu pistooleilla mutta sa-aikana niitä ei olisi jakaa.
 
rukkaskikka kirjoitti:
FBI-ote? Mikä se on? Kun USA:n ylin johto on muodostanut käsityksensä huijaritohtorin disinformaation perusteella, FBI:lla ei taida olla otetta oikein ollenkaan. Ainakin heidän kutsumisensa soihdunkantajiksi menee jo huonon huumorin puolelle.

En nyt ihan ole kartalla mitä tarkoitat huijaritohtorin disinformaatiolla mutta FBI-otteella viitataan taskulampun kannatteluun heikommalla kädellä kaukana itsestä ja ylhäällä. Perusteena on käytetty sitä että rosvot ampuvat valoon joten siksi sen pitää olla itsestä kaukana. Todellinen syy ko. otteen syntymiseen lienee ollut se että tuolloin käytettiin lyhtyjä ja soihtuja joten ei sitä voinut naamankaan edessä pitää tai aseen vieressä ojennettuna kuten valon suuntaavaa taskulamppua. Ei pidä kuitenkaan sekoittaa "FBI-tekniikkaa/otetta" modifioituun "Eye Index"-tekniikkaan, jossa taskulamppu tuodaan heikommalla kädellä heikomman puolen pään sivulle jolloin pään kääntyessä kääntyy myös valo valaisten sekä kohteen että tähtäimet.
 
commando kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Ei meillä ole erikseen mitään koulutuskalustoa ja "sodanajan joukkojen kalustoa" - kyllä se on ihan se sama kalusto jolla varusmiehet koulutetaan ja jota sodanajanjoukot käyttävät.

Pääpiirteittäin joo mutta esimerkkejä löytyi aikoinaan, mm. DDR:n ja Kiinan kalashnikovit. Lisäksi vaikka varusmies olisi käyttänyt v. 70 RK62:sta niin tod. näk. hän olisi käyttänyt Suomi-konepistoolia tai pystykorvakivääriä v. 93. Lisäksi esim. moni on ollut varusmiesaikana varustettu pistooleilla mutta sa-aikana niitä ei olisi jakaa.

Wanha perinnehän tuo koulutuskalusto ja varsinainen SA-kalusto on. Kiinan Kalasnikoveja ei tiettäväti vieläkään jaeta varusveijareiden rynnäkkökivääriksi? Kenttätykistöllä taasen käytetään leiritykkeinä vanhempaa kalustoa (130K54) ja uudempia tykkejä (152K89 ja 155K) säästellään parhaan mukaan.
 
Eikös näitä Emmoja ja Maximeja ollut sodanajan kalustona joillain joukoilla vielä ainakin 80-luvulla? Ehkei niillä varusmiesaikana harjoiteltu kuin korkeintaan pinnallisesti. Kertauksessa olen nähnyt kvkk:n, jossa ei ollut liekinsammuttimessa sysäyksenvahvistajalle uraa. Ei sellaista voi oikein täysipainoisesti käyttää varusmieskoulutuksessa, kun ei voi ampua paukkupatruunoita. Sama juttu Kiinan Kalashnikoveissa, joissa taitaa olla se jiirisahattu suujarru.
 
Voisiko myös joku selittää minulle mikä on paukkupatruunoiden funktio koulutuksessa? Aseet pitävät metaliä, rahaa kuluu mutta miehet juoksevat pystyssä jne. Ainakin itselleni paukkupatruunoiden funktio ilman simulaattoriliivejä on jäänyt epäselväksi että mitä tästä koulutuksellisesti saadaan aikaan. Ainakin kaikki koulutukset, joissa olen ollut olisi paukkupatruunat voinut jättää ampumatta ja käyttää sekin raha oikeisiin ammuksiin tuloksien saamiseksi.

56:ssa taitaa olla sotilasmallissa tosiaan kiinteä toisin kuin siviilimalleissa, esim. 56S, jota Suomeenkin reserviläsiaseina uitettiin ja aiheuttivat sosiaalidemokraattien keskuudessa kauhua pussihousukaartien aseena...
 
rukkaskikka kirjoitti:
Eikös näitä Emmoja ja Maximeja ollut sodanajan kalustona joillain joukoilla vielä ainakin 80-luvulla? Ehkei niillä varusmiesaikana harjoiteltu kuin korkeintaan pinnallisesti. Kertauksessa olen nähnyt kvkk:n, jossa ei ollut liekinsammuttimessa sysäyksenvahvistajalle uraa. Ei sellaista voi oikein täysipainoisesti käyttää varusmieskoulutuksessa, kun ei voi ampua paukkupatruunoita. Sama juttu Kiinan Kalashnikoveissa, joissa taitaa olla se jiirisahattu suujarru.

Eiköhän noita raskaampia sarjatuliaseita ole ollut sijoutuksissa linnakkeilla vielä 90-luvun puolellakin. Ei kovin oleellista millä roiskitaan menemään jos asemat on hyvin pitkälle linnoitetut/kiinteät. Vähän veikkaan että kiinalaiset AK:kin ostettiin korvaamaan ns. takaportaan joukkojen (huolto/tykistö, vartiojoukot jne.) aseistusta että suomi kp:stä ja pystykorvista voitiin A-tarvikkeineen vihdoin luopua.

Se mitä itse olen kuullut esim. suomi-kp kouluttamisesta, on viitannut nimen omaan johonkin 2-portaan mahdolliseen SA-sijoitukseen että ase on jotenkin edes tuttu jos sellainen sijoitus joskus kohdalle osuu.

Tietääkö TvälUps on esim. tykistössä ja/tai linnakkeilla koulutettu tunnollisemmin / pisimpään 2ms aikaisilla henk.koht aseilla?
 
commando kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Ei meillä ole erikseen mitään koulutuskalustoa ja "sodanajan joukkojen kalustoa" - kyllä se on ihan se sama kalusto jolla varusmiehet koulutetaan ja jota sodanajanjoukot käyttävät.

Pääpiirteittäin joo mutta esimerkkejä löytyi aikoinaan, mm. DDR:n ja Kiinan kalashnikovit. Lisäksi vaikka varusmies olisi käyttänyt v. 70 RK62:sta niin tod. näk. hän olisi käyttänyt Suomi-konepistoolia tai pystykorvakivääriä v. 93.

Mikä johtui ihan puhtaasti siitä että 23v. reservissä olleen sijoitus olisi tod.näk. ollut jossain ns. takaportaan tehtävässä jonne noita olisi jaettu.
 
commando:
PorPr:ssa paukkupatruunoita käytettiin järkevään koulutukseen; ennen ensimmäistä ampumaratakäyntiä alokkaille opetettiin ratakäyttäytyminen ja ammunnan kulku paukkupatruunoin. Samoin ampumataistotestin kulku koulutettiin paukkupatruunoin. Näin aseen rekyyli ja ammunnan pauke ei aiheuttanut "hysteriaa" ampumaradalle päästyä.


Ohjus-tiedustelija & rukkaskikka:
Rantapyssyissä koulutettiin aina 1990-luvun lopulle asti Emman, Suomi-kp:n ja Maximin käyttöä. SA-varauksesta kyseinen aseistus poistui vasta 2000-2005 vuosina.
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Mikä johtui ihan puhtaasti siitä että 23v. reservissä olleen sijoitus olisi tod.näk. ollut jossain ns. takaportaan tehtävässä jonne noita olisi jaettu.

Tietenkin mutta tarkoitus on tässä tuoda se esiin että reserviläistä ei välttämättä seuraa hänen urallaan se aseistus ja varustus. joihin hänelle annettiin koulutus, harjoitus ja jota varusmiehenä käytettiin eikä se tarkoita sitä että se olisi uudempaa, päinvastoin se voi olla paljon vanhempaa.
 
Tvälups kirjoitti:
commando:
PorPr:ssa paukkupatruunoita käytettiin järkevään koulutukseen; ennen ensimmäistä ampumaratakäyntiä alokkaille opetettiin ratakäyttäytyminen ja ammunnan kulku paukkupatruunoin. Samoin ampumataistotestin kulku koulutettiin paukkupatruunoin. Näin aseen rekyyli ja ammunnan pauke ei aiheuttanut "hysteriaa" ampumaradalle päästyä.

No nyt kun se sanoit niin kyllä minäkin kesätöitä tehdessä koulutin näin kun annettiin ohjeet se tehdä näin ja voihan se olla ihan hyvä juttu. Mutta se mitä tuossa aiemmin hain niin esim. irtaantumisharjoittelu paukkupatruunoilla on minusta helvetillistä tuhlausta. Jotenkin aina pitäisi miettiä mikä funktio on ampua paukkupatruunoita ja jotenkin usein se harjoituksen miellyttävyys mitataan sillä paljonko olet ampunut jotain pumpum-äänimelua kun ehkä pitäisi miettiä mitä hyötyä ne paukkupatruunat tuovat ja mitä haittaa. Monilla se paukkupatruunoiden määrä tuntuu olevan se itseisarvo. Monessakin asiassa se koulutuksen itseistarkoitus unohtaa. Jos mietimme vaikka kessiä niin tuntuu että mitataan ampuja- ja kuljetuskuntoon laiton nopeutta kun pitäisi mitata osumista siihen kohteeseen. Varusmiehet saavat paljon harjoitusta singon hipelöinnistä mutta itse ammunnasta (vaikka sisäpiiippuaseita olemassa) hyvin vähän.
 
Tvälups kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija & rukkaskikka:
Rantapyssyissä koulutettiin aina 1990-luvun lopulle asti Emman, Suomi-kp:n ja Maximin käyttöä. SA-varauksesta kyseinen aseistus poistui vasta 2000-2005 vuosina.

Kuinkahan syvällisesti, pääkalustona vai pikaisesti sivuten?
Onko tietoa tykistön käsiaseiden koulutuksen painopisteistä esim. 80-luvun lopulta?
 
commando kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
commando:
PorPr:ssa paukkupatruunoita käytettiin järkevään koulutukseen; ennen ensimmäistä ampumaratakäyntiä alokkaille opetettiin ratakäyttäytyminen ja ammunnan kulku paukkupatruunoin. Samoin ampumataistotestin kulku koulutettiin paukkupatruunoin. Näin aseen rekyyli ja ammunnan pauke ei aiheuttanut "hysteriaa" ampumaradalle päästyä.

No nyt kun se sanoit niin kyllä minäkin kesätöitä tehdessä koulutin näin kun annettiin ohjeet se tehdä näin ja voihan se olla ihan hyvä juttu. Mutta se mitä tuossa aiemmin hain niin esim. irtaantumisharjoittelu paukkupatruunoilla on minusta helvetillistä tuhlausta. Jotenkin aina pitäisi miettiä mikä funktio on ampua paukkupatruunoita ja jotenkin usein se harjoituksen miellyttävyys mitataan sillä paljonko olet ampunut jotain pumpum-äänimelua kun ehkä pitäisi miettiä mitä hyötyä ne paukkupatruunat tuovat ja mitä haittaa. Monilla se paukkupatruunoiden määrä tuntuu olevan se itseisarvo. Monessakin asiassa se koulutuksen itseistarkoitus unohtaa.


Minun nähdäkseni taistelun meluun totuttamisen tulisi olla olennainen osa koulutusta. Varsinkin juuri irtautuminen johtaa helposti kovassa paikassa paniikkiin ja sähläykseen, joten siinä asia oikein korostuu. Asiat pitäisi ensin harjoitella sujuvaksi ilman paukkupateja ja sitten touhu pitäisi vetää läpi melun, savun ja räjähdysten kanssa.

Ampumaradalla en näe syytä käyttää paukkupateja. Kourallinen kovia käteen ja totuttelu niillä.
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
Tvälups kirjoitti:
Ohjus-tiedustelija & rukkaskikka:
Rantapyssyissä koulutettiin aina 1990-luvun lopulle asti Emman, Suomi-kp:n ja Maximin käyttöä. SA-varauksesta kyseinen aseistus poistui vasta 2000-2005 vuosina.

Kuinkahan syvällisesti, pääkalustona vai pikaisesti sivuten?
Onko tietoa tykistön käsiaseiden koulutuksen painopisteistä esim. 80-luvun lopulta?

Linnakkeesta ja kouluttajasta (motivaatio ja osaamistaso) riippuen.
Kt:n osalta on. Suomi-kp oli erittäin vahvassa roolissa samoin kuin Emmat.
 
JOKO kirjoitti:
Ampumaradalla en näe syytä käyttää paukkupateja. Kourallinen kovia käteen ja totuttelu niillä.

Ei se huono idea ole ja saattaa perustua ihan kokemukseen, on meinaan viimeinen tilaisuus ääliöille ilmaista itsensä ilman vaaraa toisille.
 
commando kirjoitti:
Jos mietimme vaikka kessiä niin tuntuu että mitataan ampuja- ja kuljetuskuntoon laiton nopeutta kun pitäisi mitata osumista siihen kohteeseen. Varusmiehet saavat paljon harjoitusta singon hipelöinnistä mutta itse ammunnasta (vaikka sisäpiiippuaseita olemassa) hyvin vähän.

Tämä on erittäin suuri miinus! Muistaakseni itsekkin sitä kritisoin ja meille sanottiin 90-luvulla Parolassa että sisäpiippu Apilaksia (ainakin) ja kessejä jouduttiin odottamaan lainaksi muista varuskunnista... Ja niiden ainuiden sp-ammuntojen jälkeen ne jatkoivat taas matkaansa. Toki ammuttiin vielä erikseen harakkeja ja kovia, mutta ei se sinko about kolmella erillisellä "aidolla" koulutusammunnalla tarpeeksi tutuksi vielä tule. Perus huttua, eli hinkataan niitä hommia kyllästymiseen asti mitkä ei maksa mitään :dodgy:

Jokaisen (pst-miehen ainakin) pitäisi päästä laukomaan sopivassa vaiheessa koulutusta viikoittain sisäpiippu singoilla että hommasta tulisi rk-ammuntaa vastaavaa rutiinia. Jos itse saisin päättää pitäisi jokaisen (pst-miehen ainakin) päästä laukomaa runsaasti sisäpiippuja liikkuvaan aitoon vaunuun erilaisilla nopeuksilla ja lähestymiskulmilla. Sinkomiesten näppituntuma/hahmotuskyky oikeaan maali hyppäisi aiva uusiin ulottuvuuksiin! Joku sääntöhän tämänkin kieltää vaikka sillä sisäpiipun kevytmetalliluodilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta mitään vaunua läpäistä edes prismasta ja vanhoja vaunujakin olisi tähän käyttöön olemassa.
 
Melu on aina pahasta ja luo vaikeutta. Onneksi osalla varusmiehistä on jo käytössä koulutuksessa kuulevia kuulosuojaimia, ne parantavat turvallisuutta ja suorituskykyä parantamalla tilannetietoisuutta. En voisi kuvitellakaan enää elämää ilman niitä. Sotilas korvatulpilla, passiivisilla kuulosuojaimilla, kypärä päässä ja huurustuneilla suojalaseilla on kuuro ja sokea. Nähdäkseni kuitenkin jos kovapanosvaihe tehdään oikein voidaan kuivaharjoittelusta siirtyä vaikka kovapanosvaiheittain itse kokonaissuorituksiin. Paukkupatruunoilla tuo homma tuntuu menevän usein siihen että tuotetaan melua tähtäämättä ja sitten kovilla ammuttaessa sama toistuu eli tähtäys unohtuu. Tietenkin paukkupatruunoillakin ammutaan tähdäten mutta se vaatii vastapuolen ja simulaattoriliivit minusta. Eli toisin sanoen paukkupatruunaharjoituksilla ei saa ehdollistaa vääriin toimintatapoihin, ei ammuta liian läheltä ja tähdätään ohitse (sysärin lentäminen!) sekä osumilla ei ole väliä! Jos tälläinen en ammu läheltä ja tähtäyksellä ei ole väliä iskostetaan toimintatavoiksi niin ollaan ongelmissa kovilla ammuttaessa. Tosin liekö näillä harjoitusmäärillä mitään pelkoa siihen?
 
Ohjus-tiedustelija kirjoitti:
commando kirjoitti:
Jos mietimme vaikka kessiä niin tuntuu että mitataan ampuja- ja kuljetuskuntoon laiton nopeutta kun pitäisi mitata osumista siihen kohteeseen. Varusmiehet saavat paljon harjoitusta singon hipelöinnistä mutta itse ammunnasta (vaikka sisäpiiippuaseita olemassa) hyvin vähän.

Tämä on erittäin suuri miinus! Muistaakseni itsekkin sitä kritisoin ja meille sanottiin 90-luvulla Parolassa että sisäpiippu Apilaksia (ainakin) ja kessejä jouduttiin odottamaan lainaksi muista varuskunnista... Ja niiden ainuiden sp-ammuntojen jälkeen ne jatkoivat taas matkaansa. Toki ammuttiin vielä erikseen harakkeja ja kovia, mutta ei se sinko about kolmella erillisellä "aidolla" koulutusammunnalla tarpeeksi tutuksi vielä tule. Perus huttua, eli hinkataan niitä hommia kyllästymiseen asti mitkä ei maksa mitään :dodgy:

Jokaisen (pst-miehen ainakin) pitäisi päästä laukomaan sopivassa vaiheessa koulutusta viikoittain sisäpiippu singoilla että hommasta tulisi rk-ammuntaa vastaavaa rutiinia. Jos itse saisin päättää pitäisi jokaisen (pst-miehen ainakin) päästä laukomaa runsaasti sisäpiippuja liikkuvaan aitoon vaunuun erilaisilla nopeuksilla ja lähestymiskulmilla. Sinkomiesten näppituntuma/hahmotuskyky oikeaan maali hyppäisi aiva uusiin ulottuvuuksiin! Joku sääntöhän tämänkin kieltää vaikka sillä sisäpiipun kevytmetalliluodilla ei ole pienintäkään mahdollisuutta mitään vaunua läpäistä edes prismasta ja vanhoja vaunujakin olisi tähän käyttöön olemassa.

Tuo loputon hinkkaaminen on varmaan kaksipuoleinen juttu? Toisaalta sillä saadaan asiaa selkäytimiin, toisaalta se on murhaavaa ja yksitoikkoista syyläämistä. Joku tasapaino tuossa on varmasti tärkeä.
 
Back
Top