Samses
Ylipäällikkö
Toistan vain sen minkä olen aikaisemminkin tuonut esille: risunkestävyys on sivuseikka. 5.56:n ongelma Suomen suhteen on että sen edut ovat kuitenkin aika vähäisiä. Se on vähän kevyempi kuin 7.62. Se on vähän pienirekyylisempi kuin 7.62. Siinä on vähän laakeampi lentorata. Mikään näistä eroista ei ole kvantitiivisesti niin suuri että se puoltaisi kalipeerin vaihtoa, joka on kuitenkin aika suuri operaatio. Aseita pitäisi hommata paljon, lippaita pitäisi hommata paljon, patruunoiden varmuusvarastot pitäisi uusia. Puhutaan satojen miljoonien investoinneista. Mistä rahat?
Ja sitten kun se kaikki on tehty, niin todetaan että suojaliivien kehitys on tehnyt 5.56:sta vanhanaikaisen, ja maailmalla on alettu siirtymään johonkin toiseen kalipeeriin. 60 vuotta vanha .223 ei tosiaankaan edusta sekään mitään kivääriballistiikan uusinta hottia. En yksinkertaisesti näe mitään järkeä sitoutua selkeästi vanhenevaan kalipeeriin vain siksi että siitä on vähäisiä etuja verrattuna omaan vanhenevaan kalipeeriimme.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi fulcrum. Haluan vielä täsmentää että en nimenomaisesti kannata mitään tiettyä kaliiperia - minulle on sinänsä yksi ja sama onko tuleva pati 5.56, 5.45 tai kaliiperi X, Y tai Z. Kunhan edellä mainitsemasi edut (keveys, pieni koko, pieni rekyyli, laakea lentorata) toteutuvat. Läpäisyäkin saa oikein mielellään olla enemmän kuin nykyisessä. Halusin vain kommentoida Ottovillelle miksi Suomen Sotilaan ainakin osittain - näin uskallan väittää - tunnepohjainen sitoutuminen 7.62*39:n kaikinpuoliseen autuuaksitekevyyteen on mielestäni hölmöä. Sinua lainatakseni, en yksinkertaisesti näe mitään järkeä sitoutua selkeästi vanhenevaan kaliiperiin (kuten SS tekee).