On. Paljastetaan aseen haltijalle, että märän aseen voi kuivata rätillä tai vaikka sukalla saatana, ja pitää täten ase toimintakunnossa. Asemissa oltaessa pahalla kelillä aseen päällä voi pitää vaikka ydinsäteilysuojaviitan helmaa. Aseen toimintakykyisenä pitäminen lienee halvattu yksi perusasia, joka pitää jokaisen mosanderin hallita, siinä ei voida lipsua.
Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
On. Paljastetaan aseen haltijalle, että märän aseen voi kuivata rätillä tai vaikka sukalla saatana, ja pitää täten ase toimintakunnossa. Asemissa oltaessa pahalla kelillä aseen päällä voi pitää vaikka ydinsäteilysuojaviitan helmaa. Aseen toimintakykyisenä pitäminen lienee halvattu yksi perusasia, joka pitää jokaisen mosanderin hallita, siinä ei voida lipsua.
Tvälups
Ylipäällikkö
Valitettavasti yksikkökohtaiset erot jopa varuskunnittain ovat huomattavia. Persviikissä KustJK (RannJK) ja GrkK (KrhK) "onnistuivat" tuhoamaan rynnäkkökiväärejä järkyttävällä toimintatavallaan eli aseita ei huollettu ja näin mm piipun kuntoisuus saatiin tippumaan 0-luokasta 3-luokkaan nopeimmillaan kolmessa kuukaudessa. Muiden yksiköiden osalta asiaan ei tarvinnut puuttua.
Sehän juuri näin! Sotilaalla on kaksi perusasiaa joista ei pidä lipsua, mutta josta on todella helppo luistaa. Sotilaan täytyy pitää huoli omasta toimintakunnostaan ja hänen täytyy pitää huoli aseensa toimintakunnosta. Meillä Suomessa on sääolosuhteita, jolloin kumpikin noista asioista vaatii lähes jatkuvaa aktiivista tekemistä - ja jos sitä ei viitsi, ymmärrä, osaa tai jaksa tehdä, menee se toimintakunto aika nopeasti - sekä sotilaasta että aseesta.
Tulee muuten mieleen muutama Talvisotaan liittyvä asia. Aluksi käsittääkseni maxim-kk ja Lahti-Saloranta-pk:n kanssa oli kaikenlaista prakaa. Nopeasti - kun oli pakko - sotilaat oppivat pitämään ko. aseet toimintakuntoisina, yksittäiset sotilaat ja joukot panostivat siihen, että nuo vehkeet pelaavat, kun niitä tarvitaan. Tvälups varmaan osaa kertoa, mitä pullonkauloja liittyi ko. aseiden käyttöön, ainakin aluksi.
Jatkosodan aikana taas livettiin aseiden huoltamisessa ja käsittääkseni tulokset olivat rumia, pahimmillaan Rukajärvellä tehdyssä tarkastuksessa jossain tukikohdassa oli noin puolet aseista käytännössä toimintakelvottomia, ruosteessa ja pahassa siivossa. Ehkä -44 kesä taas toi muutoksen asiaan.
Tuossa yllä Tvälups kirjasi pari paikkaa, joissa aseet saatiin tärveltyä nopeasti. Voisiko meri-ilmasto olla osasyy? Olin -90-luvun puolivälissä keväisessä haahkajahdissa pari kertaa ja yllätyin, miten äkkiä kanuunat ottivat ruostetta luodolla käkkiessä. Aseista sai tosiaan huolehtia, jotta ne pysyivät edes aseen näköisinä.
Jatkosodan aikana taas livettiin aseiden huoltamisessa ja käsittääkseni tulokset olivat rumia, pahimmillaan Rukajärvellä tehdyssä tarkastuksessa jossain tukikohdassa oli noin puolet aseista käytännössä toimintakelvottomia, ruosteessa ja pahassa siivossa. Ehkä -44 kesä taas toi muutoksen asiaan.
Tuossa yllä Tvälups kirjasi pari paikkaa, joissa aseet saatiin tärveltyä nopeasti. Voisiko meri-ilmasto olla osasyy? Olin -90-luvun puolivälissä keväisessä haahkajahdissa pari kertaa ja yllätyin, miten äkkiä kanuunat ottivat ruostetta luodolla käkkiessä. Aseista sai tosiaan huolehtia, jotta ne pysyivät edes aseen näköisinä.
Benelli
Respected Leader
Ei sitä vettä paljoa tiivisty kylmään aseeseen lämpimässä teltassa jos teltta on muuten kuiva. Ja talvella/kylmällä voi sekoittaa aseöljyä ja lamppuöljyä 50/50 voiteluaineeksi.
IMHO uuden taistelijan aseen pitäisi olla mahdollisimman kevyt ja ergonominen. Massa tuotetut joukot tekevät joka tapauksessa suurimman osan vihollisen tappioista ryhmä aseilla (esim KK), aluevaikutteisilla aseilla (esim Krh) ja passiivisilla aseilla (esim telamiina).
IMHO uuden taistelijan aseen pitäisi olla mahdollisimman kevyt ja ergonominen. Massa tuotetut joukot tekevät joka tapauksessa suurimman osan vihollisen tappioista ryhmä aseilla (esim KK), aluevaikutteisilla aseilla (esim Krh) ja passiivisilla aseilla (esim telamiina).
Minähän en näistä asioista mitään sen enemmän tiedä mutta aikoinaan koulutettiin että ase on aina ja jokaikinen hetki käden ulottuvilla kesät talvet [/piste]. SissiK teltasta pakenemiseen liepeiden alta ei tarvita saappaanvarressa olevaa muukalaislegioonalaisveistä niin kauan kun telttakepit eivät ole vedetty maata vasten olevien metallirinkuloiden läpi. Ulospäin taitetut liepeet painetaan maata vasten joko sammaleella/risuilla tahi lumella. Silloin ei tarvitse rynniä ovensuuhun kohti viritettyä konekivääriä kohden jonomuodostelmassa. Näin ainaskin meille höpistiin pari vuosikymmentä sitten.
Noh...RK:ien sijainnista riippumatta...kun koulutusmielessä käytiin pöläyttämässä seuraavan saapumiserän telttaretkueita kesti herääminen jonninmoisen tovin kun porukka kuoriutui makuupusseista, laittoi kalsarit ja slipoverin päälle, jne...Samaa olisi ollut meikien kanssa jos joku olisi vain joskus löytänyt ;-)
En muista yhtään talvella sattunutta syöttöhäröä. Kerran tapahtui kesällä kovalla kudilla kissanpolulla mutta se oli helppo korjata (viritystappi täysillä eteen). Ammuskeltu kovien/räkäkutien määrä ei tosin ollut mikään Euroopan suurin....
Tämä telttailu ja ryntääminen ulos kalashnikovin kanssa koska vastustaja on yllättänyt onkin täysin oikea toimintamalli silloin kun tätä päästetään tapahtumaan koska suomalaisilla ei ole varusteita nähdä pimeässä lähestyvää vihollista. Todellakin silloin onkin tarpeen olla ase lähellä...
Eli ymmärrät että suurin osa heräämisestä ja valmistautumisesta ei mene aseen hakemiseen metrin päästä vaan heräämiseen, tilanteen tajuamiseen, makuupussista nousemiseen ja siihen vaatetusmäärään pääsemiseksi ettei kuole pihalla hypotermiaan aivan heti.
Samses
Ylipäällikkö
Tämä keskustelu alkaa taas mennä OoTeeksi mutta kannan korteni kekoon: varusmiesaikoina meillä (90-luvun puoliväli, JPr, Lapin talvi eli pirun kylmää) se pidettiinkö aseita ulkona vai sisällä riippui ihan siitä kuka skabbari sattui olemaan kouluttajana. Asiasta oli kouluttajilla vahvoja, täysin vastakkaisia näkemyksiä. Suurempi osa oli ehkä niitä jotka puolustivat aseen pitämistä käden ulottuvilla koko ajan.
RK:t eivät muistaakseni jumineet koskaan, sulaneet ja jäätyneet Suomet sen sijaan jumivat useammankin kerran. Voisikohan tässä muuten olla syy tuolle "pidetään aseet ulkona" - perinteelle, ts. olisiko tässä säilynyt kantahenkilökunnan keskuudessa perimätieto peräti sota-ajoilta tai 50-60 -luvuilta, että sulaneet ja uudestaan jäätyneet aseet jumivat helposti?
RK:n kohdalla tämä ei nimittäin pidä paikkaansa minun kokemukseni mukaan, vaikka koneiston välissä olisikin jäätä (huonosti pidetty ase!) se yleensä lähtee kyllä pois kun vetää reippaasti liikkuvat taakse kerran pari. Suomen kanssa sen sijaan kunnon jumi tiesi "pura ja kokoa" -operaatiota.
Viime aikojen harjoituksissa muuten ei ole koskaan kukaan edes ehdottanut, että aseet olisivat teltan ulkopuolella, joka jannu pitää torrakkonsa tiukasti vierellään/pääpuolessa nukkuessaan. Kukaan kantahenkilökunnastakaan ei ole ottanut asiaa edes puheeksi, ja veikkaan että jos joku jättäisi aseensa teltan ulkopuolelle sitä henkilöä kyllä kummeksuttaisiin.
RK:t eivät muistaakseni jumineet koskaan, sulaneet ja jäätyneet Suomet sen sijaan jumivat useammankin kerran. Voisikohan tässä muuten olla syy tuolle "pidetään aseet ulkona" - perinteelle, ts. olisiko tässä säilynyt kantahenkilökunnan keskuudessa perimätieto peräti sota-ajoilta tai 50-60 -luvuilta, että sulaneet ja uudestaan jäätyneet aseet jumivat helposti?
RK:n kohdalla tämä ei nimittäin pidä paikkaansa minun kokemukseni mukaan, vaikka koneiston välissä olisikin jäätä (huonosti pidetty ase!) se yleensä lähtee kyllä pois kun vetää reippaasti liikkuvat taakse kerran pari. Suomen kanssa sen sijaan kunnon jumi tiesi "pura ja kokoa" -operaatiota.
Viime aikojen harjoituksissa muuten ei ole koskaan kukaan edes ehdottanut, että aseet olisivat teltan ulkopuolella, joka jannu pitää torrakkonsa tiukasti vierellään/pääpuolessa nukkuessaan. Kukaan kantahenkilökunnastakaan ei ole ottanut asiaa edes puheeksi, ja veikkaan että jos joku jättäisi aseensa teltan ulkopuolelle sitä henkilöä kyllä kummeksuttaisiin.
Susitaival
Kersantti
Tämä keskustelu ja sen peilaaminen omiin maastokokemuksiin viittaa kahteen johtopäätökseen:
- Aseen talvihuolto on edelleen opetettava asia. Siis vedensekainen öljy pois kastuneesta aseesta, muutenkin riittävän usein puhdistusta, riittävän ohuelti öljyä tai kovilla pakkasilla valopetrolia tms öljyn asemasta.
- Seuraavankin rynnäkkökiväärin on syytä olla tässä suhteessa helppohuoltoinen. Vaikka käyttäjän toimenpiteet paikkaavat kaluston heikkouksia hyvin pitkälle olisi aina parempi jos niitä heikkouksia ei olisi.
Jatketaan OT:ta kun on alkuun päästy niin... Kyllä meille Wildejä annettiin joskus mukaan mutta aika harvoin. Pari kertaa niitä oli jopa yksi per ryhmä. Parempi ja enempi olisi ollut parempi.Tämä telttailu ja ryntääminen ulos kalashnikovin kanssa koska vastustaja on yllättänyt onkin täysin oikea toimintamalli silloin kun tätä päästetään tapahtumaan koska suomalaisilla ei ole varusteita nähdä pimeässä lähestyvää vihollista. Todellakin silloin onkin tarpeen olla ase lähellä...
Jos rupeaa paukkumaan tai tulee hälytys niin ohjeistus oli että saappaat kainaloon, ase kouraan ja liepeiden alta ulos oli varustus mikä oli tai ei minkäänlainen. Loput rojut haetaan jos tilanne tasaantuu. Se oli ihan henkilökohtaisesta innosta kiinni jos joku noin sitten teki talvipakkasella ja rauhanaikaan.
Kaikkea mitä internetissä lukee ei tarvitse uskoa mutta norjalaiset eivät kulkupuheiden mukaan ole täydellisen hekumoissaan uudemmista pyssyistään vaikessa olosuhteissa...
Viimeksi muokattu:
Aseiden huollosta kasarmiolosuhteissa oli mielenkiintoista huomata miten kahdessa eri varuskunnissa sitä tehtiin.
-Toisessa aseita ei saanut huoltaa kuin sillon kun skappari on paikalla. Aseet huollettiin käytävällä, omia tiloja siihen ei ollut. Yleensä aseita huollettiin n. 15-25 minuuttia ennen asetarkistusta. Asetarkastukset olivat melkosen lepejä ja 95 % pääsi läpi.
-Toisessa varuskunnassa aseita huollettiin usein iltana tai parina iltana ennen tarkastusta ja pitkään. Asetarkastukset olivat silti huomattavasti tarkempia ja läheskään yhtä moni ei päässyt läpi, vaikka aseita oli huollettu paljon enemmän.
Sama lepsuus oli myös aseiden luovuttamisessa varastolle. En tiedä sitten onko eroja esim siinä miten jossain painotetaan asehuollon tärkeyttä kenttäolosuhteissa jne.
-Toisessa aseita ei saanut huoltaa kuin sillon kun skappari on paikalla. Aseet huollettiin käytävällä, omia tiloja siihen ei ollut. Yleensä aseita huollettiin n. 15-25 minuuttia ennen asetarkistusta. Asetarkastukset olivat melkosen lepejä ja 95 % pääsi läpi.
-Toisessa varuskunnassa aseita huollettiin usein iltana tai parina iltana ennen tarkastusta ja pitkään. Asetarkastukset olivat silti huomattavasti tarkempia ja läheskään yhtä moni ei päässyt läpi, vaikka aseita oli huollettu paljon enemmän.
Sama lepsuus oli myös aseiden luovuttamisessa varastolle. En tiedä sitten onko eroja esim siinä miten jossain painotetaan asehuollon tärkeyttä kenttäolosuhteissa jne.
Tuosta kuvastuu eräs outo piirre joka on jonkinlaisena perinteenä juurtunut armeijaan. En muista, että normaalissa käytössä ollut sotilase..tai mikään muukaan ase mitä olen nähnyt ja käsitellyt, olisi ollut niin likainen että en puhdistamiseen olisi mitenkään tolkullisesti käyttää aikaa enempää kuin maksimissaan tuon 15-20minuuttia.
Jostain syystä meillä armeijassa on kummallinen perinne aseiden ylenmääräiseen hinkkaamiseen ja nihilistiseen tarkastamiseen, jossa pienikin viite esimerkiksi aseöljyyn aseessa antaa syyn hylätä ase asetarkastuksessa ja käskeä aseen haltijaa hinkkaamaan asetta vieläkin enemmän..
Ase pitää puhdistaa ja huoltaa hyvin - mutta se, että asetta hinkataan tuhottoman pitkään on jotakin ihan käsittämätöntä..eikä se tosiaan ole merkki siitä että aseesta pidetään huolta ja se huolletaan hyvin.
Eikä pelkästään se aika joka käytetään hinkkaamiseen vaan se että kun aseesta täytyy poistaa öljy suojaamasta. Ammutaan kuivilla aseilla, öljyinen patruunapesä tietysti nostaa painetasoa mutta liikkuvissa osissa pitäisi olla voitelua. Se laskee kitkaa ja parantaa toimintaa. Lisäksi tuo öljyttömyys tarkoittaa vain käytännössä sitä että ase kuluu nopeammin vaikkei sillä tosin suurta merkitystä ole.
pstsika
Haukka
Ainoa tilanne milloin näen fiksuksi pitää ase ilman kevyttä öljyä on kova pakkanen, jolloin öljy voi teoriassa jähmettyä, vaikkakin esim. CRC lupaa -40 asteen pakkaskestävyyden. Tuolloin liikkuvat osat käsitellään esim. valopetroolilla tai bensalla. Lähtökohta on kuitenkin, että ase ei ole koskaan ihan kuiva.
Kovakromatuissa piipuissa on se hyvä puoli, että asehuolto yksinkertaistuu ja liiat öljyt voi ampua pois huoletta. Kalashnikovi on lähestulkoon huoltovapaa ase ja sen voi äärimmäisissä olosuhteissa puhdistaa ihan niinkin yksinkertaisesti, että dippaa sitä veteen, huljuttelee ja vetää kengännauhan piipun läpi. Suurimmat möhnät liikkuvista osista voi pyyhkäistä vaikka takin hihaan. AR-15 vaatii h i e m a n enemmän huomiota...
Kovakromatuissa piipuissa on se hyvä puoli, että asehuolto yksinkertaistuu ja liiat öljyt voi ampua pois huoletta. Kalashnikovi on lähestulkoon huoltovapaa ase ja sen voi äärimmäisissä olosuhteissa puhdistaa ihan niinkin yksinkertaisesti, että dippaa sitä veteen, huljuttelee ja vetää kengännauhan piipun läpi. Suurimmat möhnät liikkuvista osista voi pyyhkäistä vaikka takin hihaan. AR-15 vaatii h i e m a n enemmän huomiota...
Näin näkisin asian myös.
RK95:sta poisjätetyt ominaisuudet ovat tuohon eksyneet, samoin kiskoa on lisätty. Mielenkiintoista on lähinnä se miksi etutukista on taas pitänyt tehdä lyhyt ja ylipitkä kompensaattori. No toisaalta liekki siinä ehkä ehtii jo hieman sammua. AK74:sta tuttu kompensaattori kyllä komeat lieskat taikoo. Sinällään tuossa ei ole mitään uutta pl. front trunnionin siirtäminen edemmäksi ja latauskahvan eteenvienti, joka on ollut lisäosavalmistajilla ja kotisepille turhan vaivalloista. Toki näitä kaasumännän suojaputken kohdalle lisättyjä latauskahvoja on nähty. Vaikea nähdä että tuota valittaisiin tai otettaisiin käyttöön missään. Melkein samalla vaivalla olisi voinut suunnitella uuden aseen, joka rakentuisi johonkin muulle alustalle kuin perinteisen kalashnikovin peltirunkoon. Noitten "uusien" venäläisten aseiden kirous tuntuu olevan tuohon vanhaan peltirunkoon perustuminen olisi se sitten helical-lippaasta syöttävä konepistooli tai kalashnikovin korvaaja.
