Uusi taistelijan ase

Kyllä tuo tietääkseni on nimenomaan ne kaikki uniformulliset. Sen jälkeen saatetaan kutsua palvelukseen enemmänkin sakkia vaikka mihin tehtäviin, mutta nuo on ne mitkä on varustettu.
Kaikki joille löytyy täysi varustus. Ei lentotukikohdassa traktoria ajavalle tarvita täyttä sotisopaa.
 
Olisin toki voinut sanoa "AR-15 on epäluotettava", mutta olisit epäilemättä kontrannut että eipä AR-15:ttä missään maassa olekaan palveluskäytössä, ähä ähä..

Eipä muuten pidä paikkaansa. Esim US Navyn merellinen henkilökunta eli silakat (ei SEALit) ovat varustettu AR-15 siviilimallin kerta-automaattiasein. Laivaston väelle ei ilmeisesti luoteta sarjatuliasetta käyttettäväksi.
 
Parempi tarkkuus vakiona ja optio lisätä männälle menevän kaasun määrää jos ase alkaa tehdä häiriöitä.

Siinä vaiheessa kun vihollista ammutaan niin ei ole varaa alata säätelemään kaasun määrää, jos ase alkaa tekemään häiriöitä. Ase on ensinnäkin huonosti suunniteltu, jos siinä pitää alkaa kaasujen määrää säätelemään. Eri asia konekivääreissä joilla oikeasti saatetaan ampua älyttömiä määriä kerralla.

Mainitse yksi ase jossa on huonompi varmistin..

H&K MP5/G3-sarja vetää kyllä aika pohjat, en ymmärrä kenen peukalolle se on suunniteltu mutta tottahan se on ettei varmistin AK/RK:ssa ole kovin käyttökelpoinen mutta ei se niin toivoton ole kuitenkaan. Itse uskoisin että ultimaalisesti paras varmistin voisi olla kyllä vipupohjainen, joka vedettäisiin etusormella alas samalla kun sormi siirtyy liipaisinkaaren sisälle. AR-15:ssa on yksi parhaista varmistimista kyllä ja sellainen joka aseeseen onkin kopioitu nykyisin.

Mikä estäisi vastaavan konstruktion tekemisen? Ei uuden RK:n tarvitsisi olla edellisten näköinen vaan voisi ollakin enemmän SIG 550:n kaltainen.

Raha. Suunnittelu, oikeuksien ostaminen, tehtaan perustaminen ja valmistaminen jne. maksaa. Miksi kehitellä joku oma, kun maailma on täynnä valmiita konstruktioita. Mallissasi meillä RK:sta ei olisi mitään jäljellä ja meillä olisi taas uniikki ase lähes uniikissa kaliiberissa pl. Venäjä. Eiköhän olisi vain reilua nostaa kädet pystyyn ja valita länsimaiden käyttämä kaliiberi - 5.56x45 NATO - ja hankkia tarkkoja, luotettavia ja edullisia Coltteja tai Diemacoja, jonka jälkeen rahaa olisi laittaa aseiden lisälaitteisiinkin jotain! Kuitenkin kivääri taistelijan käsissä on kohta samanlainen kuin lentokone lentäjän käsissä, alusta.
 
Viimeksi muokattu:
Tuo 230 000 on tulevaisuuden liikkeellepantava joukko eikä tuohon olla laskettu kaikkia huollossa ja muissa tukitoiminnoissa työskenteleviä. Pelkästään kynä ja paperi tyyliseen kirjanpitoon tarvitaan huomattava määrä ukkoja sen jälkeen kun sähköinen järjestelmä prakaa hyökkäyksen alla.
Tietysti voidaan myös ostaa jotain intialaisia Sterling konepistooleita selusta joukoille sen jälkeen kun vanhat aseet on kulutettu loppuun.

Tuohon nimenomaan on laskettu koko (uniformullinen) SA-PV joka viimeistä laivan kokkia myöten, jonka henk koht ase on soppakauha. Lisäksi osalla porukasta on henk koht aseena tarkkuuskivääri, kvkk tai muu, joten nämä taistelijat ovat vielä pois rynkyn tarvitsijoiden luvusta.

Huoli pois tältä osin. Kahta asiaa meillä piisaa: rynkkyjä ja kessejä.
 
Viimeksi muokattu:
Aseen luotettavuus on toki tärkeä ominaisuus, mutta eihän mikään ominaisuus yksin tee mistään laitteesta hyvää.

Aseessa muita merkittäviä ominaisuuksia ovat tarkkuus, käytön helppous, paino ja moni muu asia.
Kotimaisen RK,n luotettavuus on toki loistava, mutta entä ne muut ominaisuudet?

Ei sillä, vaikka meillä olisi musketit, rahaa niiden uusintaan ei löydy.
 
Kunhan resurssit allakoidaan uudestaan niin meillä ei ole mitään ongelmaa rahan suhteen. Tällä hetkellä Puolustusvoimat ei keskity sodan ajan joukkojen tuottamiseen ja varustamiseen vaan pitämään yhteiskunnallista leikkikoulua.
 
"Rintamajoukoilla" on tyypillisesti käytettävissään tukiaseita; konekivääreitä, rpsv:n konetykki, kranaattikonekivääreitä, epäsuoraa, ilmatukea... jne. Erikoisjoukoille tyypillisissä tehtävissä sellaisia ei ole ainakaan välittömästi käytettävissä, vaan tulivoima kulkee omissa käsissä. Lisäksi erik.ryhmät ovat pieniä, usein muutaman miehen ryhmiä tai partioita, jolloin yhdenkin aseen jumiutuminen johtaa merkittävään tulivoiman heikkenemiseen, toisin kuin "rintamajoukoilla", jotka tukiaseiden lisäksi taistelevat yleensä isommissa yksiköissä... Miksi siis "epäluotettava" AR?

Varmaan siksi että erikoisjoukot ovat perusteellisesti koulutettuja joukkoja jotka toimivat tehtäväpohjaisesti: vaatimukset viikko/kuukausi/vuosikaupalla kentällä ryynäävälle nurmiporalle ovat erilaiset.
 
USA:n armeijallahan oli tosiaan käynnissä ohjelma jossa etsittiin potentiaalisia seuraajia M4 karbiinille, ja ohjelma lopetettiin tuloksettomana kesällä 2013. Kisan viimeiseksi jääneessä vaiheessa oli mukana seuraavat aseet: FN FNAC (SCAR:n versio), Heckler & Koch HK416A5, Remington ACR, Adcor Defense BEAR Elite, Beretta ARX-160, Colt Enhanced M4 (joka on edellisessä viestissä mainittu Coltin kaasumäntäase).

Kisa lopetettiin koska nuo uudet aseet eivät olleet juurikaan sen luotettavampi kuin M4, jonka häiriöväli testin mukaan oli n. 1700 laukausta (MRBS - Mean Rounds Between Stoppages). Testiin osallistuneiden aseiden suoritusarvodataa ei ole julkaistu armeijan taholta, mutta salaista tietoa se ei ole, mm. noilla asevalmistajilla on oikeus sitä julkaista. Niinpä foorumeille vuotaneiden tietojen mukaan parhailla testatuilla aseilla tuo MRBS oli n. 1900 laukausta, ja itse asiassa vain osa noista uusista aseista pääsi yli tuon M4:n 1700 laukauksen rajan.

Tarkennettakoon että tämä luotettavuustesti tehtiin siis sillä tekniikalla jota jenkkiarmeija nykyään käyttää M4/M16:n operoinnissa, eli aseet uitetaan öljyssä, ja sitten kun ne alkavat tökkiä niin lisää öljyä niin osat luistaa taas. Kaasumäntätoimiselle aseelle tällaisella "huolto"tekniikalla ei ole paljoa järkeä, enemmänkin siitä voi olla haittaa luotettavuudessa. Vielä vähemmän järkeä siinä olisi Suomen talvessa.
Tuollainen tuhansien laukauksien kestävyystesti ei ehkä rynkylle ole kovin olennainen (konekiväärille kyllä). Realistisempi testi olisi sellainen jossa ase pistetään selkään viikon erävaellukselle keskellä talvea ja matkan päätepisteessä katsotaan, lähteekö se ensimmäinen laukaus.

ps. rynkyissä paras varmistin on L1A1:ssä. :)
 
Raha. Suunnittelu, oikeuksien ostaminen, tehtaan perustaminen ja valmistaminen jne. maksaa. Miksi kehitellä joku oma, kun maailma on täynnä valmiita konstruktioita. Mallissasi meillä RK:sta ei olisi mitään jäljellä ja meillä olisi taas uniikki ase lähes uniikissa kaliiberissa pl. Venäjä. Eiköhän olisi vain reilua nostaa kädet pystyyn ja valita länsimaiden käyttämä kaliiberi - 5.56x45 NATO - ja hankkia tarkkoja, luotettavia ja edullisia Coltteja tai Diemacoja, jonka jälkeen rahaa olisi laittaa aseiden lisälaitteisiinkin jotain! Kuitenkin kivääri taistelijan käsissä on kohta samanlainen kuin lentokone lentäjän käsissä, alusta.

Ja 10 vuoden päästä keksitään mullistava uuberkalibeeri 4.785*100mm caseless, jolle suunnitellut aseet mullistavat jalkaväkimiehen tulivoiman. Paitsi meillä ei ole varaa ostaa niitä, koska rahat on sidottu uusiin aseisiin jotka edustavat 70 vuotta vanhaa konstruktiota...
 
Eiköhän se hylsytön patruuna lanseerattu jo G11:n muodossa mutta eipä yleistynyt enkä ihmettele. Ihan kun katsotaan historiallisesta perspektiiviä niin metallihylsyllinen ammus on ihan tuore keksintö.
 
RK-62:ssa (ja muissa kalasnikoveissa) on yksi hyvä ominaisuus: Sen käsittely ja purkaminen on kaikilla lihasmuistissa. RK:n osat ovat sen verta isoja, että sen voi purkaa osiin vaikka puuterilumihangessa, ne muutamat osat saa sieltä hangestakin sormin harottua talteen ja kasattua vielä toimivaksi aseeksi. Vaikka sokkona ja kymmenen vuotta kotiutumisen jälkeen.
 
RK-62:ssa (ja muissa kalasnikoveissa) on yksi hyvä ominaisuus: Sen käsittely ja purkaminen on kaikilla lihasmuistissa. RK:n osat ovat sen verta isoja, että sen voi purkaa osiin vaikka puuterilumihangessa, ne muutamat osat saa sieltä hangestakin sormin harottua talteen ja kasattua vielä toimivaksi aseeksi. Vaikka sokkona ja kymmenen vuotta kotiutumisen jälkeen.

Voin vahvistaa, että pura ja kokoa sujuu kakistelematta vielä 16 vuotta kotiutumisen jälkeen. Ja aseella ampuminen yhtälailla, ei minkäänlaista hakemista. Hämmästys oli itselläkin suuri, hyvin on homma joskus saatu selkäytimeen.
 
Tarkennettakoon että tämä luotettavuustesti tehtiin siis sillä tekniikalla jota jenkkiarmeija nykyään käyttää M4/M16:n operoinnissa, eli aseet uitetaan öljyssä, ja sitten kun ne alkavat tökkiä niin lisää öljyä niin osat luistaa taas. Kaasumäntätoimiselle aseelle tällaisella "huolto"tekniikalla ei ole paljoa järkeä, enemmänkin siitä voi olla haittaa luotettavuudessa. Vielä vähemmän järkeä siinä olisi Suomen talvessa.

Ehkä tehtiin, ehkä ei. Sitä me emme kumpikaan voi tietää. Aseen liikkuvien osien öljyäminen kuitenkin on ihan järkevää kulumisenkin estämiseksi. Joka tapauksessa esim. tässä testissä ei asetta öljytä koko aikaa (ase lakkaa lopulta toimimasta automaattisesti, koska palavan etutukin sisällä oleva kaasupilli palaa poikki):

http://www.nytimes.com/video/world/asia/1247466496261/m-4a1-firing-test.html

Ja mitä haittaa kunnon öljyistä on Suomen talvessa? Niillä kun jäätymispiste on niin alhainen, että Suomessa ei koskaan ole niin kylmää ollut (Esim. Slip2000, jäätymispiste -79C).

Tuollainen tuhansien laukauksien kestävyystesti ei ehkä rynkylle ole kovin olennainen (konekiväärille kyllä). Realistisempi testi olisi sellainen jossa ase pistetään selkään viikon erävaellukselle keskellä talvea ja matkan päätepisteessä katsotaan, lähteekö se ensimmäinen laukaus.

Varmaan kaikki armeijat jotka noita aseita testaavat tekevät niille tosikäyttöä simuloivia testejä. Ja luulen että Afganistanissa tuollaisiakin "testejä" on tullut ihan luonnostaan muutenkin. AR-15 on myös yleinen metsästysase rapakon takana, jossa .223 Rem on yleinen peurapatruuna.
 
Ja 10 vuoden päästä keksitään mullistava uuberkalibeeri 4.785*100mm caseless, jolle suunnitellut aseet mullistavat jalkaväkimiehen tulivoiman. Paitsi meillä ei ole varaa ostaa niitä, koska rahat on sidottu uusiin aseisiin jotka edustavat 70 vuotta vanhaa konstruktiota...

Tällä ajatusmaailmalla mitään ei voida ostaa, ainakaan suuria määriä.
 
Voin vahvistaa, että pura ja kokoa sujuu kakistelematta vielä 16 vuotta kotiutumisen jälkeen. Ja aseella ampuminen yhtälailla, ei minkäänlaista hakemista. Hämmästys oli itselläkin suuri, hyvin on homma joskus saatu selkäytimeen.

Enoni käpisteli Ukko-Pekkaa (762 KIV M/39) noin 30 vuotta vm-palveluksensa jälkeen (ei kh:ta) ja totesi ettei osaisi mokomaa enää purkaa saati koota.
-Lukko! Pura! -ärjähdykseni aiheutti asennonteon, polviasentoon menon ja täysin mallikelpoisen lukon purkutoiminnon.
"No jopas! mutta en minä sitä enää kootuksi saa"
-Lukko! Kokoa! ja lukko meni aivan oppikirjan mukaan kasaan ja kiinni aseeseen.
Suorituksen aikana herran silmissä oli lasittunut ilme eli toiminto ei tullut aivojen ajattelulohkolta vaan suoraan selkäytimestä.

Siksi asioita toistetaan. Siksi asiat tehdään tietyn kaavan mukaan. Siksi.
 
H&K MP5/G3-sarja vetää kyllä aika pohjat, en ymmärrä kenen peukalolle se on suunniteltu mutta tottahan se on ettei varmistin AK/RK:ssa ole kovin käyttökelpoinen mutta ei se niin toivoton ole kuitenkaan.
Mitä halvattua? G3:n varmistin lähtee pois päältä asiaa enempää ajattelematta samalla kun ase nousee/kääntyy maalia kohti ilman että tuohon kuluisi ylimääräistä aikaa ja sormi siirtyy samalla liipaisimelle ilman että käsi juurikaan liikkuisi. RK:n vaihtimen kääntäminen ei onnistu kahva normaalisti kädessä ja vaihtimen hiljainen liikuttaminen vaati työtä kun tätä täytyy vetää laatikon kyljestä pois päin ettei tämä naksahda.
Ottaisin muuten muutenkin ennemmin G3 kiväärin kuin RK:n. Aseen käyttö on itselle ergonomisempaa ja kaliperi on vähän järeämpi.

oikeuksien ostaminen
SIG on patentoinut saranallisen avautuvan rungon?

5.56x45 kaliperin toisena ongelmana että tuo on aika tehoton kaliperi suunniteltu suojaamattomien kohteiden tuhoamiseen. Ammusten pienempi paino ei anna enää kummoista etua jos samaan maaliin pitää ampua useampia osumia kuin järeämmällä panoksella.
Jossain Irakissa ja Afganistanissa tuo on varmasti ihan hyvä kun vastapuolelta ei juuri löydy luotisuojia.
Ensimmäisellä tähdätyllä laukauksella on myös yleisesti ottaen paras osuma todennäköisyys kun vastustaja viimeistään tuon jälkeen tajuaa että häntä tässä tarkoitetaan ja ryhtyy suojautumaan tai aloittaa muut vasta toimet.
 
Mitä halvattua? G3:n varmistin lähtee pois päältä asiaa enempää ajattelematta samalla kun ase nousee/kääntyy maalia kohti ilman että tuohon kuluisi ylimääräistä aikaa ja sormi siirtyy samalla liipaisimelle ilman että käsi juurikaan liikkuisi. RK:n vaihtimen kääntäminen ei onnistu kahva normaalisti kädessä ja vaihtimen hiljainen liikuttaminen vaati työtä kun tätä täytyy vetää laatikon kyljestä pois päin ettei tämä naksahda.
Ottaisin muuten muutenkin ennemmin G3 kiväärin kuin RK:n. Aseen käyttö on itselle ergonomisempaa ja kaliperi on vähän järeämpi.

Nojoo, ajatus jäi jonnekin muualle kuin teksti. Viittaukseni G3:een on huono ja epävalidi. Vaikkei RK:n vaihtimen käyttäminen onnistu kahva normaalisti kädessä niin se on nopeaa kahdella sormella ja peukalo kahvalla kun vähän harjoittelee. Paljon ei menetä nopeutta siinä, että meneekö sormi rungolta liipaisimeen vai varmistimen pyyhkäisemällä alas liipaisimelle. Se mikä maksaa aika oo cpu:n lämpiämisnopeus.

SIG on patentoinut saranallisen avautuvan rungon?

Tuskin ja patenttejahan on enää hyvin harvoihin asioihin tuliaseiden mekaniikassa mutta mallioikeudet ovat ne jotka jyräävät, esim. moniko muovipistooleissa on neliönmallinen luisti kuten Glockissa? Aivan, siksi ylimääräisiä koneistuksia on luistissa, joilla ei ole mitään järkevää kestävyyteen, keventämiseen tai toiminallisuuteen mitään väliä. Joko oma suunnittelu maksaa tai sitten muiden tuotteiden lisensointi jos halutaan tehdä itse.

5.56x45 kaliperin toisena ongelmana että tuo on aika tehoton kaliperi suunniteltu suojaamattomien kohteiden tuhoamiseen. Ammusten pienempi paino ei anna enää kummoista etua jos samaan maaliin pitää ampua useampia osumia kuin järeämmällä panoksella.

Ja 5.45x39 muka olisi parempi? Hah. Ja sitäpaitsi jos halutaan levystä lävitse niin haetaan .50 bmg kiväärikaliiberiksi ja muuten riittää että sillä 5.56, 7.62, 5.45 jne. vetää naamaan, kypärään tai pehmeään suojaan.

Jossain Irakissa ja Afganistanissa tuo on varmasti ihan hyvä kun vastapuolelta ei juuri löydy luotisuojia.

Selaa viestiketjua, tulee vastaan taulukoita ammusten läpäisyistä ja suojalevyjen arvoista. Käsitätkö että 7.62x51:llakaan et rei'itä normaalikäytössä olevia levyjä!

Ensimmäisellä tähdätyllä laukauksella on myös yleisesti ottaen paras osuma todennäköisyys kun vastustaja viimeistään tuon jälkeen tajuaa että häntä tässä tarkoitetaan ja ryhtyy suojautumaan tai aloittaa muut vasta toimet.

Ja suojautuneen vihollisen ampumiseen tarvitaan tarkkuutta, jota ei suomalaisesta RK:sta ulosmitata, varsinkaan ilman optiikkaa.
 
Ja 5.45x39 muka olisi parempi?
Hylsyn kartiomaisuus on lähinnä tuon etuna. Ei teho.

Käsitätkö että 7.62x51:llakaan et rei'itä normaalikäytössä olevia levyjä!
Ei niin mutta liike-energia välittyy jonnekin ja mitä enemmän jouleja purkautuu kohteeseen niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain menee rikki. Teoriassa leveän sileäpiipun omaava ase joka ampuu alikaliperi nuoli ammuksia olisi ideaali mutta tämä maksaisi.

Sanon vain että nyky tilanteessa kannattaa kytätä 5.56x45:n seuraajaa ja panostaa muihin asejärjestelmiin kuten ryhmän tulituki aseisiin sekä optiikaan ja pimeänäkölaitteisiin, jotka sitten voidaan siirtää suoraan RK:n seuraajaan sikäli kuin ovat vielä käyttökunnossa.
 
Käsittääkseni 5.56x45:n seuraaja on kytätty vuosikymmeniä tuloksetta, on testattu nuoliammuksia sabotteina, hylsyttömiä patruunoita ja koitettu vähän luodin kokoa ja rakennetta muuttaa mutta mikään ei ole tehnyt autuaaksi, koska noissa kaikissa on huonoja puolia paljon, joita ei ole kyetty ratkaisemaan. Varsinkin nuoliammuksissa on se ongelma että nuoliammuksen kuoret lentävät kaveria kohti, koska tosimaailmassa taistelu ei ole sitä kuten Suomen varusmiespalveluksessa, jossa takana oleva mies ei ammu!
 
Back
Top