Uusi taistelijan ase

Kuvan ase voi olla esim. Barrettin. Joka tapauksessa yleisesti saatavilla osista koottu ja leimattu tietyn merkkiseksi. Aseessa ei ole monoliittista yläkertaa vaan kiskoetutukki (A.R.M.S. sir) kiinnittyy yläkerran yläpintaan eikä ole samaa kappaletta yläkerran kanssa. Ko. kiskosysteemi ei siis kosketa piippua ja on täten vapaasti värähtelevä (free float). Ko. asehan on vain testialusta muille romppeille. Ai miksi? No siksi että meillä ei ole omasta takaa nykyaikaista rynnäkkökivääriä johon voisi helposti liittää eri lisäosia vaan kevytasevarustuksemme laahaa pahasti jäljissä ja on teknisesti samalla tasolla yksittäisen taistelijan kohdalla kuin afrikkalaisilla sisseillä.
 
Kun/jos/kun tuo RK:n seuraaja hankitaan, niin tehdäänkö mahdollisesti niin, että RK:ta kiikutetaan mukana, kunnes on tarpeeksi ressuja, jotka saivat uuteen aseeseen koulutuksen varusmiesaikana?
Vai kutsuttaisiinko myös vanhoja ressuja kertauksiin kalustokoulutuksen merkeissä?Olettaen siis että uusi ase eroaa sielunelämältään selvästi vanhoista kivääreistä.
 
Iivo kirjoitti:
Kun/jos/kun tuo RK:n seuraaja hankitaan, niin tehdäänkö mahdollisesti niin, että RK:ta kiikutetaan mukana, kunnes on tarpeeksi ressuja, jotka saivat uuteen aseeseen koulutuksen varusmiesaikana?
Vai kutsuttaisiinko myös vanhoja ressuja kertauksiin kalustokoulutuksen merkeissä?Olettaen siis että uusi ase eroaa sielunelämältään selvästi vanhoista kivääreistä.

PV:llä ei tule olemaan varaa kertauttaa koko reserviä pelkästään kalustokoulutuksen takia. Jos olen väärässä, niin kannattaa miettiä kovasti miksi näin on, ja alkaa pakkaamaan niitä "Bug-out" reppuja sotaa varten.
 
Jokainen reserviläinen on opetettu ampumaan ainakin jollain tasolla, joten uuden aseen omaksuminen ei vie mahdottomasti aikaa. Kertausharjoittamattomuuden yksi siunaus on se, että puutteellisesti koulutetulla reservillä ei välttämättä ole kotimainen rk-osaaminen iskostunut oikeasti selkärankaan, joten poisoppimista ei tarvita. Eikä joku AR-15 kivääri esimerkiksi ole kovin vaikea omaksua. Ampuminen itsessään on samanlaista olipa sitten AK tai AR. Päivä tai kaksi korkeintaan ja uutta asetta osataan käyttää, koska pohjalla on kuitenkin jonkinlainen yleisosaaminen. Mitä käytännön eroja käyttäjä huomaisi? Huoltopurkaminen tapahtuu eritavoin, lipas painetaan suoraan paikalleen ja sen saa nappia painamalla irti sekä latauskahva sijaitsee eri paikassa. Eivät nuo ole kovin isoja juttuja opettaa.
 
pstsika kirjoitti:
Jokainen reserviläinen on opetettu ampumaan ainakin jollain tasolla, joten uuden aseen omaksuminen ei vie mahdottomasti aikaa. Kertausharjoittamattomuuden yksi siunaus on se, että puutteellisesti koulutetulla reservillä ei välttämättä ole kotimainen rk-osaaminen iskostunut oikeasti selkärankaan, joten poisoppimista ei tarvita. Eikä joku AR-15 kivääri esimerkiksi ole kovin vaikea omaksua. Ampuminen itsessään on samanlaista olipa sitten AK tai AR. Päivä tai kaksi korkeintaan ja uutta asetta osataan käyttää, koska pohjalla on kuitenkin jonkinlainen yleisosaaminen. Mitä käytännön eroja käyttäjä huomaisi? Huoltopurkaminen tapahtuu eritavoin, lipas painetaan suoraan paikalleen ja sen saa nappia painamalla irti sekä latauskahva sijaitsee eri paikassa. Eivät nuo ole kovin isoja juttuja opettaa.

Mainitaan muuten se, että AR -pohjaiset ovat mielestäni ergonoomisempia, kuin kotimaiset.
 
Onhan ne ergonomisempia, mutta tuolla alkaa olla oikeasti merkitystä vasta pidemmälle viedyssä aseenkäsittelyssä kuin 10 lks makuulta omaan rauhalliseen tahtiin ja häiriön tullessa oikea jalka koukkuun.

AR-15 hyvä ergonomia on ei paljon merkitse jos oikeakätinen ampuja vaihtaa lippaan oikealla kädellä ja säätää hihnan vääränpituiseksi, kantaa asetta mukavimmalla tavalla, mutta väärin tms.

Harjoittelu on tuossakin se kynnyskysymys ja rohkenen väittää, että nykypäivän vaatimuksia vastaavaa aseenkäsittelykoulutusta ei AK-tyyppiselläkään kalustolla saa varusmiehistä kuin jalkaväen varusmiehet. Jos meillä olisi AR niin muuttuisiko tilanne, vai opetettaisiinko suurimmalle osalle tukevien ja huoltavien aselajien miehistä edelleen vain se taso, joka riittää kouluammuntoihin ja todella yksinkertaisiin taisteluammuntoihin esim. tst-parin puolustusammunta. Tuolla porukalla ja heidän saamallaan puutteellisella ase- ja ampumakoulutuksella ei ole oikeasti mitään väliä onko käytössä AK vai AR. Minun mielestäni molemmat ovat ihan hyviä aseita sotilaille ja voisin ottaa kumman tahansa tappotyöhön. Hyvät ja huonot puolensa molemmissa.
 
SJ kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
Jokainen reserviläinen on opetettu ampumaan ainakin jollain tasolla, joten uuden aseen omaksuminen ei vie mahdottomasti aikaa. Kertausharjoittamattomuuden yksi siunaus on se, että puutteellisesti koulutetulla reservillä ei välttämättä ole kotimainen rk-osaaminen iskostunut oikeasti selkärankaan, joten poisoppimista ei tarvita. Eikä joku AR-15 kivääri esimerkiksi ole kovin vaikea omaksua. Ampuminen itsessään on samanlaista olipa sitten AK tai AR. Päivä tai kaksi korkeintaan ja uutta asetta osataan käyttää, koska pohjalla on kuitenkin jonkinlainen yleisosaaminen. Mitä käytännön eroja käyttäjä huomaisi? Huoltopurkaminen tapahtuu eritavoin, lipas painetaan suoraan paikalleen ja sen saa nappia painamalla irti sekä latauskahva sijaitsee eri paikassa. Eivät nuo ole kovin isoja juttuja opettaa.

Mainitaan muuten se, että AR -pohjaiset ovat mielestäni ergonoomisempia, kuin kotimaiset.

Tässä taitaa olla hyvä paikka pistää tutun mielipiteitä tussareista. Ko. tuttu on päässyt/joutunut työn puolesta tutustumaan niin kotimaiseen rynkkyyn (62/95), HK416:een ja Diemacon/Colt Canadan tuotteisiin kunnon äärioloissa (kuten Kanadan talvi esimerkiksi).

Lyhyt tuomio: jos hän saisi päättää, rynkky korvattaisiin saman tien Colt Canadan C8A3:lla (16" piipulla). Vielä lyhyempi tuomio: "Paras ase jolla olen koskaan ampunut". Hieman pidempi tuomio: "Helppo käyttää, helppo puhdistaa, helppo pitää toimivana, tarkka kuin mikä, ei ylimääräisiä tilpehöörejä kuten 416:ssa, loistava perä, lippaan irrotus ja luistinvapautus, kevyt, kätevä niin talossa kuin puutarhassakin, 5.56 on tarkka ja tehokas suomalaisilla ampumaetäisyyksillä ja niitä pystyy kantamaan enemmän kuin 7.62:tta, kaikki halutut lisäkilkkeet saa kiinni ilman jeesusteippiä ja jekkulankaa."
 
pstsika kirjoitti:
rohkenen väittää, että nykypäivän vaatimuksia vastaavaa aseenkäsittelykoulutusta ei AK-tyyppiselläkään kalustolla saa varusmiehistä kuin jalkaväen varusmiehet.

Jotkut sanovat että edes jalkaväen varusmiehet eivät saa nykypäivän vaatimuksia vastaavaa koulutusta... Sen verran kuullut eroavaisuuksista varusveijariajan ja esimerkiksi Afganistaniin (oikeisiin olosuhteisiin) valmistavassa taistelukoulutuksessa.
 
Sen verran mitä itse tiedän niin RK:n uusiminen ei tule millään tavalla koskettamaan nyt tai lähivuosina asepalvelustaan suorittavia, koska hankittavat määrät ovat pienet, kohdistuvat mannekiineihin ja tulevina vuosina n. 10 vuotta reservissä ollut on massavanhentunut ihmisenä... :D Katsotaan asiaa sitten lisää kun ensin Utin ja Kaartin pojat ovat saaneet uusia leluja.
 
ironside kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
rohkenen väittää, että nykypäivän vaatimuksia vastaavaa aseenkäsittelykoulutusta ei AK-tyyppiselläkään kalustolla saa varusmiehistä kuin jalkaväen varusmiehet.

Jotkut sanovat että edes jalkaväen varusmiehet eivät saa nykypäivän vaatimuksia vastaavaa koulutusta... Sen verran kuullut eroavaisuuksista varusveijariajan ja esimerkiksi Afganistaniin (oikeisiin olosuhteisiin) valmistavassa taistelukoulutuksessa.

Tarkennatko?
Ainakin Kaartissa opetettava kaupunkisota, sekä taisteluensiapu on apinoitu jenkkien Irakin ja Afganistanin kokemuksista.
 
Onhan sille hieno nimikin, TCCC (tactical combat casualty care). Sinällään tuo nyt ei ole keneltäkään apinoitu vaan tehty ohjenuora (by jenkit) miten asiat pitää tehdä tehdä ettei elokuvien tapaan rynnätä tulialueelle. Ihan perushuttua joka on kyllä ollut tiedossa ja maalaisjärjellä pääteltävissä. Ennen kuin kuulin koko TCCC:stä naureskelin jo varusmiesaikana että miten oletetaan että porukka huutaa "mediciä" ja luulee vielä että joku pystyy olemattomalla lihaskunnollaan kantamaan haavoittuneen pois kun ensin on paikannut kaveria ensiapusiteellä, joita löytyy pari lääkintämiehen laukusta buranan (aina lopussa), hiilitablettien ja kuumemittarin vierestä. Kuulemma lääkintämiestäkään ei saa ampua... :D

Ja mitä sitten tulee jalkaväen aseenkäsittelykoulutuksiin niin ei intissä pystytätä edes vuodessa tekemään kenestäkään kiväärimiestä, vielä vähemmän pistoolimiestä. Se vaatisi suuria panostuksia, ensinnäkin se että kouluttajat tietäisivät mitä opettaisivat sen sijaan että heidän oppinsa olisi oman varusmieskoulutuksen tulosta ja sitä että tavalliseen jalkaväentaistelijan koulutusmäärään ajallisesti ja rahallisesti (ammuskulut, aseiden kuluminen nopeammin) pystyttäisiin vastaamaan. Taas tulee kitkaa aiheuttamaan myös muut perusasiat kuten kunto, motivaatio ja oman treenaamisen kitkeminen (asekaapit lukossa yhä useammin kiitos kouluampujien) sekä noptel-harjoitustenkin mahdottomuus. Omana aikana oli pari viikkoa aikaa ampua sinkohallissa kunnes laitteiden rikkoontumisen pelossa ne laitettiin varastoon... Kaikki ovat vähän huonolla mallilla että jalkaväentaistelijalle pystyttäisiin antamaan kunnon koulutus kun ei se onnistu niille edes joita lähetetään ja lähetettiin Afgoihin. Jos haluaa oppia jalkaväentaistelijan kiväärimiehen taidot niin varusmiskoulutuksen jälkeen vain toiminnallisia lajeja ampumaan turvakurssien jälkeen sekä MPK:n ja kaupallisten toimijoiden taktisille kursseille vaan.
 
Peiper kirjoitti:
Tarkennatko?
Ainakin Kaartissa opetettava kaupunkisota, sekä taisteluensiapu on apinoitu jenkkien Irakin ja Afganistanin kokemuksista.

Kaartissa tilanne on (oletettavasti ja toivottavasti) toinen, koska se on paitsi näkyvä yksikkö, myös ilmeisesti melko vapaa niistä kauniisti sanottuna vanhemman kaartin kouluttajista, jotka älähtävät kun nuoremmat (vaikkapa Afganistanissa käyneet) yrittävät opettaa jotain mikä poikkeaa kivitauluihin hakatuista taktiikoista. "Ei se toimi, jos toimii niin ei suomalaisessa maastossa, eihän Afganistanissa ole metsää, se on aavikkoa, ei ole aikaa, opetetaan kuten on opetettu" jne.

Afganistaniin meneville sitten opetetaan muutakin kuin se "lyhyin syöksyin eteenpäin ja viimeinen pätkä rynnäköiden", taistelutilanteessa poterosta näkyvien ampumasektorien määrittäminen ja kuinka Oikeaoppinen ampuma-asento on makuultaan lipas maahan tuettuna.

Edit: Helvata, syytän kuumetta kun unohdin kokonaisen kappaleen.

Hyvä esimerkki erilaisesta koulutuksesta jonka olen omakohtaisesti bongannut on esimerkiksi telkun Afganistan-sarjassa tapahtuva kuljetusvärkkiin kohdistuva ylläkkö. Minä kävin kiväärijullikoulutuksen 1990-luvun puolivälissä, ja meillekin opetettiin kuinka tilanteessa toimitaan: poistutaan ajoneuvosta, maastoudutaan ojaan, haetaan se ampuma-asento lipas maahan tuettuna ja tulitetaan tähdättyjä kertalaukauksia... jonnekin? Afganistan-sarjan koulutuksessa äijät eivät jääneet makaamaan ojaan vaan oikeasti hajaantuivat ja jopa etenivät kohti vihollista niin, että näkivät mihin niitä tähdättyjä laukauksia kannatti ampua.

Valitettavasti kuultujen juttujen perusteella tuota ensimmäistä tapaa opetetaan vieläkin. Ilmeisesti silloin, kun hengestä on oikeasti kyse, kannattaa opettaa taktisempi lähestymistapa kuin ojassa makaaminen.
 
ironside kirjoitti:
Peiper kirjoitti:
Tarkennatko?
Ainakin Kaartissa opetettava kaupunkisota, sekä taisteluensiapu on apinoitu jenkkien Irakin ja Afganistanin kokemuksista.

Kaartissa tilanne on (oletettavasti ja toivottavasti) toinen, koska se on paitsi näkyvä yksikkö, myös ilmeisesti melko vapaa niistä kauniisti sanottuna vanhemman kaartin kouluttajista, jotka älähtävät kun nuoremmat (vaikkapa Afganistanissa käyneet) yrittävät opettaa jotain mikä poikkeaa kivitauluihin hakatuista taktiikoista. "Ei se toimi, jos toimii niin ei suomalaisessa maastossa, eihän Afganistanissa ole metsää, se on aavikkoa, ei ole aikaa, opetetaan kuten on opetettu" jne.

Afganistaniin meneville sitten opetetaan muutakin kuin se "lyhyin syöksyin eteenpäin ja viimeinen pätkä rynnäköiden", taistelutilanteessa poterosta näkyvien ampumasektorien määrittäminen ja kuinka Oikeaoppinen ampuma-asento on makuultaan lipas maahan tuettuna.

Edit: Helvata, syytän kuumetta kun unohdin kokonaisen kappaleen.

Hyvä esimerkki erilaisesta koulutuksesta jonka olen omakohtaisesti bongannut on esimerkiksi telkun Afganistan-sarjassa tapahtuva kuljetusvärkkiin kohdistuva ylläkkö. Minä kävin kiväärijullikoulutuksen 1990-luvun puolivälissä, ja meillekin opetettiin kuinka tilanteessa toimitaan: poistutaan ajoneuvosta, maastoudutaan ojaan, haetaan se ampuma-asento lipas maahan tuettuna ja tulitetaan tähdättyjä kertalaukauksia... jonnekin? Afganistan-sarjan koulutuksessa äijät eivät jääneet makaamaan ojaan vaan oikeasti hajaantuivat ja jopa etenivät kohti vihollista niin, että näkivät mihin niitä tähdättyjä laukauksia kannatti ampua.

Valitettavasti kuultujen juttujen perusteella tuota ensimmäistä tapaa opetetaan vieläkin. Ilmeisesti silloin, kun hengestä on oikeasti kyse, kannattaa opettaa taktisempi lähestymistapa kuin ojassa makaaminen.

Se voi olla vähän erilainen tilanne, kun soditaan läntistä armeijaa vastaan. Todennäköisesti ylläkön kohteeksi joutuneesta autosta poistutaan ainoastaan ruumissäkeissä. Ne on ne letkan muut autot, joista jalkaudutaan odottamaan käskyjä vastaiskusta. Näiden osalta koulutus on ihan ok.
 
No katsokaa maun vuoksi pstsian postaamia Viron kansanmyrskyjoukkojen harjoituksia...niissä näkee selvästi amerikkalaisen kädenjäljen mitä tulee ajokeista poistumiseen.
 
@ ironside.

Tuon tyyppistäkin (huonotasoista) koulutusta on ja olen sellaista itsekin todistanut, mutta se on toivottavasti jalkaväessä huoltavien ja tukevien osien ongelma (huolto&krh). Sen sijaan taistelevat osat (jääk, spol, tied, pst yms.) ampuvat ihan oikeasti mielenkiintoisia ja hyvää aseenkäsittelykykyä vaativia ammuntoja* ja niissä ampumakoulutus on ihan ok tasolla, joskin siinä tietysti on kehitettävää, mutta missäpä lyhyeen palvelusaikaan perustuvassa asevelvollisuusarmeijassa noin ei olisi. Jo pelkästään se, että nuo ovat turvallisia ja siten sallittuja ampuja on yksi peruste ja toinen on se, että ne käytännössä ammutaan sammalla intensiivisyydellä kuin käytössä olisi paukkupatruunoita eikä kovia. Ampuma- ja aseenkäsittelykoulutus on muuttunut näillä porukoilla todella paljon vuodesta -95. Onneksi.

* Sisäänmenoammuntoja, rakennusten vyörytystä, taisteluhaudan vyörytystä, irtautumisammuntoja, ajoneuvojen kanssa suoritettavia hyökkäysammuntoja joukkue-pataljoonatasolla yms.
 
Valitettavasti osa kouluttajista on joukkoa joilla ohjesääntö korvaa järjen, mutta poikkeuksiakin on olemassa ja uutta oppia sovelletaan koulutuksessa.
 
ironside kirjoitti:
Peiper kirjoitti:
Tarkennatko?
Ainakin Kaartissa opetettava kaupunkisota, sekä taisteluensiapu on apinoitu jenkkien Irakin ja Afganistanin kokemuksista.

Kaartissa tilanne on (oletettavasti ja toivottavasti) toinen, koska se on paitsi näkyvä yksikkö, myös ilmeisesti melko vapaa niistä kauniisti sanottuna vanhemman kaartin kouluttajista, jotka älähtävät kun nuoremmat (vaikkapa Afganistanissa käyneet) yrittävät opettaa jotain mikä poikkeaa kivitauluihin hakatuista taktiikoista. "Ei se toimi, jos toimii niin ei suomalaisessa maastossa, eihän Afganistanissa ole metsää, se on aavikkoa, ei ole aikaa, opetetaan kuten on opetettu" jne.

Afganistaniin meneville sitten opetetaan muutakin kuin se "lyhyin syöksyin eteenpäin ja viimeinen pätkä rynnäköiden", taistelutilanteessa poterosta näkyvien ampumasektorien määrittäminen ja kuinka Oikeaoppinen ampuma-asento on makuultaan lipas maahan tuettuna.

Edit: Helvata, syytän kuumetta kun unohdin kokonaisen kappaleen.

Hyvä esimerkki erilaisesta koulutuksesta jonka olen omakohtaisesti bongannut on esimerkiksi telkun Afganistan-sarjassa tapahtuva kuljetusvärkkiin kohdistuva ylläkkö. Minä kävin kiväärijullikoulutuksen 1990-luvun puolivälissä, ja meillekin opetettiin kuinka tilanteessa toimitaan: poistutaan ajoneuvosta, maastoudutaan ojaan, haetaan se ampuma-asento lipas maahan tuettuna ja tulitetaan tähdättyjä kertalaukauksia... jonnekin? Afganistan-sarjan koulutuksessa äijät eivät jääneet makaamaan ojaan vaan oikeasti hajaantuivat ja jopa etenivät kohti vihollista niin, että näkivät mihin niitä tähdättyjä laukauksia kannatti ampua.

Valitettavasti kuultujen juttujen perusteella tuota ensimmäistä tapaa opetetaan vieläkin. Ilmeisesti silloin, kun hengestä on oikeasti kyse, kannattaa opettaa taktisempi lähestymistapa kuin ojassa makaaminen.

Kyllä kaartissa jo vuonna 2005 panostettiin kiitettävästi aseen käsittelyyn ja näihin "uusiin tuuliin". Toki siellä oli myös vanhan kaartin oppeja.

Tähdättyjä kertalaukauksia näkyvään maaliin..
 
Nopeasti sotkun seinältä bongattua (oli kiire, anteeksi huono kuvanlaatu ja salama):
Edit: ilmeisesti 2012 Haminassa otettu kuva (Beretta ARX160?).
6ciMA.jpg
 
Näyttääpä kivalta tuommoinen uusi kutkutin suomalaisissa käsissä. Varmasti toimii erityisolosuhteissakin.
 
Mielenkiintoista todellakin, saas nähdä johtaako mihinkään.

Tavallaan vähän hupaisaakin nähdä yhdessä kuvassa kerralla lähes kaikki ne möröt, mitä kaikkitietävät suomalaiset on liittäneet pyhää Sakolaistaan uhkaaviin kilpailijoihin:

- väärä kaliiberi; ei kuulemma läpäise suomalaista pusikkoa
- väärä valmistusmaa; ei kestä pohjolan talvea
- väärä valmistusmateriaali; ei kestä pohjolan talvea eikä varusmiehiä
- väärä piipunpituus; pistoolit lyhyinä ja kiväärit pitkinä höhöhö
- väärä kranunlaukaisin; UBGL ei ole kuulemma tarpeeksi tarkka Suomen tarpeisiin
- NATO-standardi (lipas)

:dodgy:
 
Back
Top