Uusi taistelijan ase

Kun tätä kattoo tulee vältämättä mieleen että uuden taistelijan aseen pitäisi olla kaikella tavalla modulaarinen, koska jos kehitys jatkuu tällä linjalla, niin pitkällä aikavälillä voidaan aseehen tiputtaa päivityksiä.

Miten montaa tuollaista asetta on markkinoille, ei ole mitään tietoa.


http://www.defensereview.com/geissele-super-tricon-trigger-semi-straight-tactical-ar-15-carbinerifle-trigger-designed-by-retired-u-s-navy-seal-jeff-gonzalez-for-tactical-shooting-with-wet-gloves-video/
 
Last edited by a moderator:
Tuohan ulkokuori on siinä vain esittelyä varten. On kyllä olemassa suoraan laatikossa olevia liipaisimia, jotka lukitaan vain tapeilla lopullisesti paikalleen. Yhdysvalloissa, jossa nautitaan suurista sisämarkkinoista ja suhteellisen tyrannivapaista aselaista yleisimpiin aseisiin saatavilla lisäosia vaikka kuinka paljon. Suomen kaltainen maa joka tod. näk. tulevaisuuden rynkyn hankitaan vain muutamille poseerausjoukoille ja muutenkin tullaan tiputtamaan sodan ajan vahvuuksia ja täten vähentämään kaluston hankintaa ei ole mitään järkeä suunnitella omaa uniikkia kansanaseita (epäonnistunut RK ja KVKK) vaan pitäisi valita moderni ja suosittu ase johon tulevaisuudessa saa varaosia, patruunoita, lisälaitteita ja kaikenlaista tuning-osaa. Paras ase tälläiseen tarkoitukseen markkinoilla on AR-15 ja sen erilaiset mallit erityisesti M4A1.
 

http://www.defensereview.com/bravo-18-and-alamo-tactical-akakm-accessories-left-sidedambi-charging-handle-rail-system-oss-vsr-visual-signature-reducerflash-hider-and-push-button-ambidextrous-magazine-release-button-gives-yo/


http://www.defensereview.com/parabellum-armament-pa-ak-ak-47akm-tactical-carbine-weapons-accessories-adaptive-rail-system-akars-mechanical-advantage-release-system-mars-magazine-release-lever-and-left-side-folding-chargin/
 
Last edited by a moderator:
Onko olemassa mitään luotettavaa tietoa siitä, että mitä rynkkyjä yms., on testattu, ja ketkä ovat testanneet ?
 
Harmaahapsi kirjoitti:
Onko olemassa mitään luotettavaa tietoa siitä, että mitä rynkkyjä yms., on testattu, ja ketkä ovat testanneet ?
Klikkaa laajentaaksesi...

On mutta ei julkisessa jaossa eli oikeastaan ei.
 
Tvälups kirjoitti:
Harmaahapsi kirjoitti:
Onko olemassa mitään luotettavaa tietoa siitä, että mitä rynkkyjä yms., on testattu, ja ketkä ovat testanneet ?
Klikkaa laajentaaksesi...

On mutta ei julkisessa jaossa eli oikeastaan ei.
Klikkaa laajentaaksesi...

No näinpä mä vähän arvelinkin. Kaipa ukot ihan soivan pelin jossain vaiheessa hommaa, eipä sitä ennenkää ole tornifirmassa hirveesti mitään hätiköityjä puol'perse päätöksiä ja hankintoja tehty...
 
Aika monta erillaista asetta ovat testanneet ja testaavat kokoajan. Ja testatut aseet ovat ns. massatuotanto aseita, ei mitään pikkupajojen erikoisversioita. Ja yleensä testaajina ovat erikoisjoukot (lue, Utti ja Kaarti).
 
Toivottavasti myös kun aseita testataan on niitä testaamassa muitakin kuin palkan perässä olevia ja siten sählymailansakin paremmin tuntevia sotilaita. Eli kerrankin saataisiin tarpeeksi pitkä etutukki aseeseen jolloin moderni isosceles yliotteella onnistuisi. Valitettavasti tämä ei oikein toteudu missään uudessakaan kiväärissä ilman lisäosamarkkinoita. Esim. SCAR:ssa, HK416:ssa, M4A1:ssä jne. on aivan liian lyhyt etutukki. Taistelija joka ampuu lippaasta tai lipaskuilusta pidellen pitäisi välittömästi passittaa ampumaan sarjatulta jotta hän näkisi miten paljon tukipisteiden etäisyyden lyhentäminen voimistaa piipunnousua.
 
commando kirjoitti:
Toivottavasti myös kun aseita testataan on niitä testaamassa muitakin kuin palkan perässä olevia ja siten sählymailansakin paremmin tuntevia sotilaita. Eli kerrankin saataisiin tarpeeksi pitkä etutukki aseeseen jolloin moderni isosceles yliotteella onnistuisi. Valitettavasti tämä ei oikein toteudu missään uudessakaan kiväärissä ilman lisäosamarkkinoita. Esim. SCAR:ssa, HK416:ssa, M4A1:ssä jne. on aivan liian lyhyt etutukki. Taistelija joka ampuu lippaasta tai lipaskuilusta pidellen pitäisi välittömästi passittaa ampumaan sarjatulta jotta hän näkisi miten paljon tukipisteiden etäisyyden lyhentäminen voimistaa piipunnousua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse ammun RK:lla lipaskuilusta kiinni pitäen, enkä ole huomannut mitään ihmeelistä siinä esim sarjaa ampuessa. Enemmän vaikuttaa jalkojen ja kropan asento siihen miten sarjalla ampuessa osuu. Ja muutekin koko sarjalla ampuminen on ihan hömpötystä, sitä käytetään oikeast niin vähän, että sillä ei ole merkitystä.
Ja hyvin harva sotilas on mallia pioneeri, jolla on 1,8m kroppa ja käsien pituus on 1,7m...
 
Se että sarjalla ammutaan ko. tilanteessa havainnoillistaa vain paremmin sen seikan mikä myös tulee nopeita yksittäisiä laukauksia ampuessa, rekyyli! Lipasotteella ampuminen on vähän sama asia kuin jääkiekon tippuessa aloituksessa jäähän olisi ote kuin golf-mailasta. Kysymyksessähän on yksinkertainen fysiikka, kun tukipisteiden etäisyyden maksimoi niin piipunnousu pienenee. Lisäksi sanoisin että vaikka on tärkeää oppia oikeanlaiset jalkojen ja kropan asento aloittelijatasolla on myöhemmin aivan sama missä asennossa kroppa on koska jokaisesta asennosta pitää ampua ja tulitaistelu ei ole mitään katojen (ennalta harjoiteltujen liikesarjojen) toistamista vaan perusteiden soveltamista ja olosuhteisiin sopeutumista. Taistelijan pitää osata ampua hankalista asennoista ja epätasapainosta sekä liikkeestä! Se mistä etukäsi pitää kiinni ei ole ihan yksiselitteinen asia, kivääristä pitkää etukäsiotetta ei myöskään voi toteuttaa erittäin väsyneenä esim. huoneistoja tuntikaupalla vyöryttäessä eikä ammuttaessa vaikkapa polviasennosta otettaessa tukea polvista. Se käden asento myös on osa olosuhteisiin sopeutumista. Tätäkin tietenkin voi parantaa kiväärimiehen voima- ja kestävyysharjoittelulla. Lisäksi mitään pioneerien käsiä ei vaadita siihen että oikeaoppinen asento suoralla tukikädellä onnistuu. Se miksi hetkisen aikaa oli muodissa pitää lippaasta kiinni johtuu lähinnä siitä että yhteen aikaan kaikki kiväärimiesten taktinen koulutus tuli piireistä joilla oli mustat haalarit ja lyhyet konepistoolit, siis aseet joista ei saanut kaukaa kiinni ja aseet joissa ei ollut rekyyliä kuten kiväärissä ja joiden ampumaetäisyys oli erittäin lyhyt. Pitkä etutukki suojaa piippua sekä myös mahdollistaa erilaiset otteet. Lyhyestä etutukista ja paljaasta piipusta ei ole mitään etua.
 
Lipasotteella ampuminen kuuluu nimenomaan nopeisiin reagointitilanteisiin, joissa ase joudutaan nopeasti nostamaan ampumasentoon alavalmiudesta. Mikäli tukikäsi viedään mahdollisimman eteen jo valmiusasennossa, on aseen nostaminen ampuma-asentoon ja varsinkin aseen kääntäminen ampuvan käden suuntaan hitaampaa. Myös käden vieminen eteen ampuma-asennossa hidastaa suoritusta. Lipasote mahdollistaa nopean tulen avauksen kohtuullisen leveälle sektorille, eivätkä kädet asetta kantaessa väsy yhtä nopeasti kuin tukikäden kurottaessa eteen. Rekyylin hallinta on lipasotteella heikompaa, tulen avaus nopeampaa. Mikäli tilanne sallii, ja voidaan keskittyä yhteen maaliin (tai kapeaan sektoriin), voi käden viedä eteen rekyyliä hillitsemään.

Minä olen opettanut sillä tavalla, että aina kun tilanne sallii, otetaan kaikki tukipisteet käyttöön, mutta liikkeellä ollessa tai silloin, kun pitää vahtia laajaa sektoria, käytetään lipasotetta.

Sekin pitää muistaa, että stressitilanteessa on helpompaa, jos ei tarvitse tehdä valintoja. Parempi hallita yksi ote hyvin kuin arpoa useamman välillä kesken tulitaistelun.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Lipasotteella ampuminen kuuluu nimenomaan nopeisiin reagointitilanteisiin, joissa ase joudutaan nopeasti nostamaan ampumasentoon alavalmiudesta. Mikäli tukikäsi viedään mahdollisimman eteen jo valmiusasennossa, on aseen nostaminen ampuma-asentoon ja varsinkin aseen kääntäminen ampuvan käden suuntaan hitaampaa. Myös käden vieminen eteen ampuma-asennossa hidastaa suoritusta. Lipasote mahdollistaa nopean tulen avauksen kohtuullisen leveälle sektorille, eivätkä kädet asetta kantaessa väsy yhtä nopeasti kuin tukikäden kurottaessa eteen. Rekyylin hallinta on lipasotteella heikompaa, tulen avaus nopeampaa. Mikäli tilanne sallii, ja voidaan keskittyä yhteen maaliin (tai kapeaan sektoriin), voi käden viedä eteen rekyyliä hillitsemään.
Klikkaa laajentaaksesi...

On tietysti totta että nopeudessa lipasote on parempi, koska fysiikka eli kädet liikkuvat lyhyemmän matkan. Tässä kuitenkin menetetään niin paljon hallittavuutta varsinkin 7.62x39 kaliiberisessa aseella useita laukauksia ammuttaessa että itse en juuri edes lyhyillä matkoilla viitsi ampua lipasotteella. Toisaalta myös itse koen että hallittavuus mitä tulee aseen luontaiseen suuntautumiseen kärsii varsinkin ammuttaessa nopeasti lipasotteella, syy tähän on se että golfissakin on paljon helpompi putata jääkiekkomailalla josta voi pitää kiinni kädet kaukana toisistaan kuin golf-mailalla jossa kädet ovat lähellä toisiaan eli siis pienikin virhesuuntautuvuus ja vähäinen etukädellä siirto tekee täsmällisistä yläneliöosumista vaikeahkoa. Tästä syystä myöskään harvemmin erittäin lyhyiden matkojen toiminnallisissa kiväärikisoissa näkee voittajilla lipasotetta. Myöskin olen ajatellut että koska maalia ammutaan niin kauan tositilanteessa että maali reagoi osumiin niin rekyylihallinta ja osuminen on tärkeämpää. Lisäksi tulitaistelua ei voita se kuka ampuu ensin nopeiten vaan pikemminkin kuka osuu ensin! Kuitenkin sanoisin että enemmän kannattaa kiinnittää valmiuteen huomiota. Ero kuitenkin nopeudessa aseen nostossa on aika mitätön verrattuna hyötyihin tarkkuudessa ja hallinnassa. Ero nosto- ja kääntönopeudessa hukkuu käyttäjän yksilöllisiin CPU-aikoihin. Mitä sitten tulee käsien väsymiseen niin jos ei kanneta partioasennossa asetta niin antaisin suuremman arvon sille että käyttäjä tajuaa että mikä on uhan taso ja mistä valmius- ja kantoasennoista ase on otettavissa käyttöön, mielestäni valmiudessa aseen kantaminen ergonomisesti ja väsymättä suhteellisen nopeassa valmiudessa onnistuu vain erillisen pystykahvan kanssa sillä lipasote tai pitkäetukahvaote tappaa ranteet. Itse näen erillisen pystyetukahvan funktion juuri tässä, en itse ampumasuorituksessa. Ei myöskään kannata unohtaa hihnan merkitystä aseen kantamisessa enkä tarkoita pelkästään selässä kantamista vaan valmiusasennoissa ja mitkä ovat niiden edut esim. jakamassa painoa pois käsistä ja taas hyödyt ja haitat riistotilanteissa ja ampumapuolenvaihdoissa jne. Eli jos pelkkä käsien lyhyt etäisyys vaikuttaisi nostoon olisi cqb-ympäristössä nopein kantaa asetta molemmat kädet yhdessä kahvassa pistoolimaisesti...

Minä olen opettanut sillä tavalla, että aina kun tilanne sallii, otetaan kaikki tukipisteet käyttöön, mutta liikkeellä ollessa tai silloin, kun pitää vahtia laajaa sektoria, käytetään lipasotetta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämäkin on tietysti ihan totta mutta varsinkin ahtaassa tilassa, laaja sektori esim. juuri huoneen sisäänmenossa pitää huomioida mm. se seikka että etukahvan pitää olla tarpeeksi pitkä että aseenriistotilanteessa joko kättä voi pitää tarpeeksi edessä tai liu'uttaa tarpeeksi eteen jotta aseenriistotilanteessa on vipuvoimaa kammeta asetta itselle tai vaikkapa lukottaa... Ei ole oikeaa ja väärää ja ideaalista olisikin että taistelija osaisi kaikki otteet ja ne tulevat selkärangasta vaihtuen automaattisesti. Harmi ettei tähän tilanteeseen päästä vain yleensä ja nykyisillä PV:n mantroilla itseään ja palvelustovereita ampuvat sankarit osaavat vain lipasotteen ja syväkyykkykakka-asennon.

Sekin pitää muistaa, että stressitilanteessa on helpompaa, jos ei tarvitse tehdä valintoja. Parempi hallita yksi ote hyvin kuin arpoa useamman välillä kesken tulitaistelun.
Klikkaa laajentaaksesi...

Stressitilanteessa se tapa jota eniten treenaa dominoi. Joka tapauksessa harjoittelun pitää olla niin monimuotoista ja toistuvaa ettei "mitä pitikään tehdä"-vaihetta ei tule. Parempi tehdä edes jotain väärin kuin miettiä. Itse henk. koht. lähdin joskus liikeelle normaalisti intin perinteisistä betoniampumaratakiväärimiehen opetuksista (pl. lavetti oli jo käytössä), kunnes sitten myöhemmin PV opetti minulle isometristä kyykkykakka-MP5-mantraa RK:lla yksipistehihnoilla kunnes omien kokemusten ja testausten jälkeen olen pyrkinyt ottamaan itselleni käyttöön parhaaksi kokemani jutut ja muilla heittänyt kuikkaa. Uutta tulee aina ja monta kertaa joutuu vielä varmasti myöntämään että olin väärässä.
 
Piti tietysti mennä kalasnikovin kanssa ampumaradalle kokeilemaan molempia otteita. Ero on aika selkeä. Ja haitat nuo mitä mainitsin. Paras tapa lienee nostaa ase ampuma-asentoon lipasotteella ja liu'uttaa tämän jälkeen käsi mahdollisimman eteen käden suojuksella. Mikäli käsi on jo alkuaan kaukana edessä, ei perä voi (ainakaan minulla) olla olkapäätä vasten vaan ase on kädessä poikittain ja sen saamiseksi ampuma-asentoon sitä täytyy "käydä kääntämässä" kaukana vartalon edessä. Lipasotteella voidaan myös tähtäillä etusektoria laajemmin varsinkin ampuvan käden puolelle. Sitten kun maali löytyy ja ampuminen alkaa voi otetta muuttaa, jos on aikaa, tai hädässä ampua lipasotteesta. Jotenkin sillee.
Kiitti vinkistä, Commando. Netissäkin voi näköjään oppia ampumaan... :a-rolleyes:
 
Ei kai kukaan nosta asetta lipasotteella ja liu'uta kättä eteen? Siinähän menetetään mielestäni aikaa ja se asia että etukäden pitäisi vetää asetta itseä kohti häiriintyy, nyt se veto hukkuu käden tuonnissa eteen ja menetetään aikaa. Jos kohta jäi epäselväksi niin tarkoitin että kun käden voi liu'uttaa esim. lipasotteesta edemmäksi etutukille saadaan enemmän vipuvoimaa vääntää esim. piippuun tarttunut vihulaisen irti ennen kuin ammutaan sohjoksi ja hutkitaan lippaanpohjalla hampaisiin. Lipasotteella koska kädet ovat niin lähellä on erittäin vaikea vääntää aseeseen tarttunutta vastaan, varsinkin kun peukalosta ei saa oikein voimaa siihen sillä tavalla pitäessä kiinni. Ne matkat jolloin pitää käyttää vähintään etujyvää tähtäämiseen on nopeampi ampua ainakin minun käsi edessä johtuen siitä että aseen painopiste on silloin tasapainoisempi ja vakaampi eikä etupainoinen kuten lipasotteella. Vertaisin tilannetta siihen että minun on helppo tarttua rautakangesta kiinni niin että kädet ovat toisistaan mahdollisimman kaukana ja painopiste on käsien välissä ja tähdätä sen vartta pitkin kuin tähtäilisin pidellen rautakankea vain sen toisesta päästä kädet lähekkäin. Periaate on sama joskin perus-ak kevyempi. Asettahan ei tarvitse sen enempää kääntää lipasotteessa kuin etutukista pitämällä kiinni tai vähintään se koko kääntöprosessi hukkuu matkalla koska aseen tähtäinten tuonti silmän eteen on yhtenäinen liike eikä se koostu eri vaiheista ja kummassakin otteessa perä voi olla nostoasennosta riippuen kiinni tai irti olkapäästä. Vaikka lippaasta kiinni pitämällä voi asetta käännellä ympäriinsä paremmin niin kukaan ei jaksa käännellä tuntitolkulla asetta vaan eiköhän se ole pään ja silmien liike joka tekee havainnot ensimmäiseksi pl. ne tilanteet jossa aseen täytyy olla suunnattuna valmiiksi johonkin suuntaan, esim. kulman siivutuksessa, oletetussa tärkeässä suunnassa tai vaikka sisäänmenotekniikoissa joissa on luontevaa tähystää aseen suuntaisesti kuin päätä kääntelemällä. Lisäksi kun asetta käännetään johonkin suuntaan niin siinä eivät liiku pelkästään kädet vaan myös lantio ja koko kroppa sekä lopulta tietysti jalatkin jos täytyy kääntyä enemmän. Myöskin kun noista otteista puhutaan niin pitää tietysti muistaa fysiikkaa eli erilaisilla tyypeillä on eri määrä staattista puristus- ja vetovoimaa sekä rekyylinstopparia (mahaa) joten se esimerkiksi sanelee paljon sitä miten paljon henkilön täytyy nojata eteenpäin kesyttääkseen rekyylin ja samahan se lipasotteessakin on. Joku saattaa pärjätä lipasotteella, minä en ja siksi siitä olen luopunutkin pääosin. Timeri on armoton.
 
Juuri niin tein. Ilman liiviä ja tetsaria onnistuisi varmasti myös tuo suoraa kädensijan etupäästä kiinni pitäminen... mutta em. vermeiden kanssa ei varmasti. Ja juuri siksi olen ampunut lipasotteella aina kun on ollut "kiire". Mikäli laitan tukikäden valmiiksi eteen, joudun työntämään aseen ensin kauas vartalon etupuolelle, koska perä ei ole olkaa vasten vaan olkapään sivussa ja mikäli yritän kääntää sen viemättä asetta ensin eteen, tarttuu perä joko liivin reunaan tai tetsarin olkaimeen. Mikäli pidän perän olkapäässä kiinni, on tukikäsi jatkuvasti luonnottoman suorana jännityksessä, eikä perä silti ole ihan oikeassa kohdassa. Pitää siis nostaa ase ampuma-asentoon, viedä sitä samalla eteen päin ja lopuksi vetää kiinni olkaan. Kokeilin noinkin, mutta liikkeessä oli "liikaa liikkuvia osia" verrattuna siihen että vain liu'uttaa käden eteen.

En myöskään tarkoittanut, että otetta muutettaisiin AINA, vaan että pikatilanteessa ensimmäiset laukaukset lähtisivät lipasotteella ja tilaisuuden tullen korjataan tukevampi ote. Lipasotteella ampuessa ensimmäinen laukaus lähti nopeammin, mutta rekyylin takia seuraavat hitaammin, mikäli vaihdoin otetta, lähti ensimmäinen hitaammin mutta seuraavat nopeammin. Timeria ei ollut, joten mitään kokonaisvertailua ei oikein voinut tehdä, mutta kokeilin (kännyn puheentallennuksen avulla) ampua "D Drillin" ja se meni selvästi nopeammin kuin lipasotteella, hylsy toki olisi tullut vieläkin.

Yksi ratkaisu on tietysti lyhentää aseen perää (tai hommata säädettävä), mutta kun alkuperäinen perä aiheutti Kobran punapisteen kanssa jatkuvaa nenän punotusta, niin en viitsisi ruveta sitä enää lyhentämään...

Mikäli sinä siis pystyt ampumaan ko. otteella varusteet päällä niin sehän on hieno homma. Minä en ilman "räpläämistä" pysty, joten täytyy ampua sillä heikomalla lipasotteella.
 
Victor Charlie kirjoitti:
Juuri niin tein. Ilman liiviä ja tetsaria onnistuisi varmasti myös tuo suoraa kädensijan etupäästä kiinni pitäminen... mutta em. vermeiden kanssa ei varmasti. Ja juuri siksi olen ampunut lipasotteella aina kun on ollut "kiire". Mikäli laitan tukikäden valmiiksi eteen, joudun työntämään aseen ensin kauas vartalon etupuolelle, koska perä ei ole olkaa vasten vaan olkapään sivussa ja mikäli yritän kääntää sen viemättä asetta ensin eteen, tarttuu perä joko liivin reunaan tai tetsarin olkaimeen. Mikäli pidän perän olkapäässä kiinni, on tukikäsi jatkuvasti luonnottoman suorana jännityksessä, eikä perä silti ole ihan oikeassa kohdassa. Pitää siis nostaa ase ampuma-asentoon, viedä sitä samalla eteen päin ja lopuksi vetää kiinni olkaan. Kokeilin noinkin, mutta liikkeessä oli "liikaa liikkuvia osia" verrattuna siihen että vain liu'uttaa käden eteen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai sitten liivissäsi on liikaa tavaraa ja paksuutta mutta ongelman voi kiertää vaikka kovat levyt oikeaoppisesti olisivat korkealla. Yksi ratkaisu on tietenkin että liivissä olisi nihkeä kumitarttumapintaperälle mutta sekään ei oikein korjaa itse ongelmaa. Hihnalla on tässä tärkeä rooli. Yksipistehihnoilla se ei oikein onnistu ja on ongelma myös kolmipistehihnojen kanssa johtuen kiinnityskohdasta joka on yleensä aseen vasen puoli. Kun kaksipistehihna kiinnitetään perän ylälaitaan tai oikealla puolelle (oletus: ampuu oikealta puolelta) niin reitti oikean olkapään ylitse vasemman käden kainalosta eteen on selvä ja aseen hihna kireällä perä istu hyvin korkealla luonnostaan ja suhteellisen lähellä oikeaa paikkaa. Jos käytössä on vielä pikasäädettävä kaksipistehihna niin heikommalle puolelle siirtyminenkin onnistuu hyvin vaivattomasti vetämällä pikasäätöriepua itseenpäin ja tarvittaessa tuomalla tukikäden kyynärvarren hihnan alle. Myös pystykahva auttaa takertumisongelmissa, sillä on helppo viedä asetta eteenpäin ja vetää tiukasti taaksepäin itseensä, lisäksi se auttaa aseenriistotilanteissa, ihmisten lyömisessä ja ei tapa rannetta. Kunhan muistaa vain sen laittaa tarpeeksi eteen ettei se vaikeuta lippaanvaihtoa.

Ongelma on tuttu ja olen itsekin sen kanssa painiskellut aikoinaan ja minun ongelmat loppuivat hihnan vaihtamisella sekä opettelemalla uusi ampumatyyli. Tietysti pitää muistaa sekin ettei etukäsi saa olla liian edessä vaan niin edessä kuin oma fysiikka sallii mutta ainakin minun suhteellisen normaaleilla (?) käsillä ote voisi olla paljon edempänä kuin AK:n normaali etukädensija sallii. Useimmitenhan teknisesti perän takertumis- ja liukumisongelma johtuu myös siitä että käytetään väärää perän paikkaa. Diakonaalisessa asennossa se usein liivejä käyttäen pyrkii luiskahtamaan pois ja taas nykyisin intin opettama kriisinhallitsija-syväkyykkypaska-lipasote-mp5-symmetrinen systeemi perustuu israelilaisten lanseeraamaan "ihminen jäykistyy luonnostaan ja tiputtaa painon alas kun kakka osuu tuulettimeen" -tutkiskeluun. Eli paino laskee, polvit koukistuvat, ase nousee ja olkapäät jännittyvät ja pää laskee ja menee eteen. Minusta kumpikin on scheissea. Pitäisi yrittää pitää pää rentona ja normaalisti suorana ja ase nousee silmän eteen, eli pää ei laske ja niska ei jäykisty. Ainoa paikka joka jäykistyy on oikea olkapää joka nousee ylös ja hieman eteen muodostaen "kupin" ja luonnollisen luistoeston perälle. Perän paikka siis ei ole keskilinjalla mutta hyvin lähellä sitä ja korkealla jolloin perän alaosa osuu solisluuhun. Kun pää ei liiku vaan ase tulee silmän eteen niin tähtäimestä "kiinni saaminen" on paljon helpompaa sekä yleensä liivit tai tetsaritkin eivät takerru tässä kohdassa, varsinkin jos hihna pitää perän oikealla paikalla. Se missä jalat ovat on aika sama asia koska tositilanteessa kukaan ei ota sitä diakonaalisen asennon etuaskelta uskallan väittää. Se rekyylihallinta perustuu enemmän eteennojaamiseen (ei kuitenkaan kriisinhallitsijakyykkyjäykkäkakka-asentoon) lievästi sekä etukäden tiukkaan otteeseen aivan kuten pistoolilla ampuessakin rekyyliä ei poista asento vaan vasemman käden puristus. Saatan olla väärässä mutta tämä on minun analyysi.

Yksi ratkaisu on tietysti lyhentää aseen perää (tai hommata säädettävä), mutta kun alkuperäinen perä aiheutti Kobran punapisteen kanssa jatkuvaa nenän punotusta, niin en viitsisi ruveta sitä enää lyhentämään...
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri tämän vuoksi taistelukivääreissä on aina lyhyt perä eikä suomalainen rata-ammuntaperä. Itse en oikein osta ideaa laittaa kalashnikoviin säädettävää perää, varsinkin kun osa niistä johtuen adaptereista tai sisäänrakennetuista muuttaa perän kulmaa laskevaksi. Mielestäni sen pitäisi olla suora jotta rekyylihallinta olisi parempi. Enkä oikein osta sitäkään ideaa että pitäisi perää ruveta säätelemään ampuma-asennon tai varustuksen mukaan. Niin treenaa kuin sotii ja toisaalta sitten myöskään ei kai kukaan vaihtele "tositoimissa" perän pituutta? Enkä oikein pidä ajatuksesta lyödä säädettävällä AR-15:n muoviperällä mitään, lisäksi ne yleensä vielä hieman liikkuvat säädöissään nitisten muutamia millin kymmenyksiä. Minulla oli joskus kauan sitten Kobran punapistetähtäin mutta pistin sen eteenpäin koska se asettui liian korkealle ja poskipakkaa (poskipää on yksi neljästä kontaktipisteestä) ei ole saatavilla käsittääkseni valmiiksi AK-10X-sarjan muoviperiin valmiiksi ja lisäksi ko. vempeleessä ei jostain syystä ollut molemmista päistä jousitettua paristokoteloa eli vehje sammui kesken kaiken koska rekyyli löi paristojen navat lyttyyn! Noh, se meni airsoftin pelaajille joten vahinkoa ei syntynyt oikeiden aseiden kanssa pelaaville. Onko Kobrassasi molemmissa päissä jouset?
 
Mun Kobrassa näkyy olevan jouset molemmin päin. Ts. sellaiset kumipalat, joiden yli kulkee metallinauha. Minulla käsien pituus on sellainen, että ilman liivejä tukikäsi yltää juuri kaasuportille. Hihnan vaihtoa voisi kokeilla, nyt on yksipistehihna. Sellaisenkin huomasin, että tuo ongelma koskee vain sitä tilannetta, kun ase roikkuu rinnalla. Jos asetta kanniskelee alavalmiudessa niin silloin ei ole vaikeuksia noston kanssa, perä on helpompi tuoda paikalleen. Täytyy koittaa harjoitella, syksymällä toivottavasti pääse kokeilemaan Pv:n aseilla.
 
Yleinen virhe tossa ns "CQB" asennossa on, että porukka tukee aseen olkapäähän, vaikka oikea paikka on solisluun ja rintakehän yhtymäpaikka. Tämä mahdollistaa pään suorana pysymisen ja nopean tähtäyslinjan saanniin. Tarvitsee vain nostaa ase ylös.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top