Uusi tiedustelulaki

[Raveni]

Lait säätää eduskunta ja ovat julkisia. Eikö olisi helpompaa, että unohdettaisiin sitten koko tiedustelulaki ja jatkettaisiin kuten ennenkin pienemmillä oikeuksilla jos valvonta tuottaa tuskaa?

Ei oikeasti voida lähteä rajamaan kansanedustajan oikeutta kuulua valiokuntaan. Se olisi demokratian päälle kusemista. Kyllä kansanedustajan on oltava luotettava ja ajettava Suomen etua koko toimessaan. Jos siellä on edustaja joka ajaa esim. venäjän etua niin tuollaiset pitää saada sieltä pois.

Edelleenkin valvottava ei tutki eikä määrittele sitä kuka sitä valvoo. Jos eduskuntaan tulee tiedusteluvaliokunta niin siihen on oltava mahdollisuus päästä jokaisella edustajalla. Tuohan päätetään eduskunnassa sisäisesti esitysten pohjalta kuka minnekin valiokuntaan pääsee tai menee. Siinä ei pidä ulkopuolisen olla osallisena.

Lisäksi jotenkin vaikea ajatella, että tuollainen valiokunta pääsisi käsiksi aktiiviseen operatiiviseen tietoon. Jälkikäteen varmasti pääsee kun arvioidaan menikö homma niin kuin piti. Ei siellä tällöinkään juokse agenttien nimet taululla ja näytetä video feediä miten jonnekin soluttauduttiin. Taktinen/operatiivinen tieto on tyystin toinen homma kuin se, että arvioidaan jonkin teon lain mukaisuutta joka tuollaisen valiokunnan tehtävä on. Edelleenkin supo tekee yhteistyötä ulkomaisten tiedusteluviranomaisten kanssa itsenäisesti ja hankkii tarvittavan kaluston itsenäisesti.

 

[Raveni]

Kuka tuollaista kontrollia on vaatimassa ? Tässähän on puhe ainoastaan tiedusteluvaliokuntaan pyrkivistä kansanedustajista. Minusta pitäisi olla ihan selviö että jos pääsevät kuulemaan / näkemään valtion turvallisuuteen liittyviä operatiivisia tiedustelu- ja turvallisuustietoja, olisi turselin läpikäynti paikallaan. Ministereitä sitoo jo sitten annettu virkavala. Kuka haluaisi että päädyttäisiin tilanteeseen, jossa esim. joku Jaakko Laakson kaltainen kansanedustaja vihittäisiin tiedustelusalaisuuksien piiriin ? Luojan kiitos, Laakso ei itse tosin enää ole kansanedustajana.

En minäkään pidä ajatuksesta että meillä olisi jokin viides kolonna tuolla asioita katselemassa. Tästä huolimatta toistan vielä, että valvottava ei määritä valvojaa millään muotoa eikä ota kantaa siihen kuka häntä valvoo. Jos päädytään tulokseen, että jokainen kansanedustaja ei ole kelvollinen ko. valiokuntaan täytyy perustaa sitten uusi instanssi joka tämän valvonnan suorittaa. Olisi typerää antaa valvottavalle tuollainen valta ja se veisi valvonnalta koko pohjan pois.

 

[tiedotusosasto]

Otetaanpa nyt esimerkiksi jokin tiedustelutiedoista esiin noussut tarve tehdä yhteistyötä tai sopimus Naton kanssa johon täytyy tehdä esivalmisteluja ja tarkistaa sen lainmukaisuus. Siihen tarvitaan valiokuntien lausuntoja ja mm ulkoasiain- ja tiedusteluvaliokunnilla on tarve päästä enemmän tai vähemmän syvälle perusteluihin tai ainakin ministerien briiffattavaksi. Tälläisessä tapauksessa on toivottavaa, että ennen kuin Suomi on tehnyt päätöksensä ei asia olisi vuotanut mihinkään.

Valiokunnan jäsenten turvallisuusselvitys nimen omaan lisää parlamentarismia. Kun kanssamme yhteistyötä tekevät muiden maiden tiedusteluviranomaiset omiemme lisäksi voivat luottaa valiokuntiin niin näin valiokuntien tietoon voidaan uskoa laajemmin kriittistä salattavaa tietoa. Nyt niin ei tapahdu tai ainakin viranomaiset ovat voimattomia näiden asioiden salaamisessa jolloin myös he saavat rajoitetummin tarvittavaa luottamuksellista tietoa.

 

[Fencer]

Ihan aluksi pitäisi tsekata ao. henkilön rahaliikenne. Taloudellinen hyöty motivoi melko hyvin uskomattomiin suorituksiin.

Raha on motiivina onneksi helpoin selvittää: rahanpuute selviää pankkitiedoista ja rahaliikenteestä jää jälki, ellei käytetä ruskeita kirjekuoria, ja sen taas saa selville kyttäämällä. Viheliäisin motiivi on ideologia, ts. rakkaus lajiin.

Spoiler: Puolustusvaliokunnan jäsen takavuosilta

 

[inscout]

Otetaanpa nyt esimerkiksi jokin tiedustelutiedoista esiin noussut tarve tehdä yhteistyötä tai sopimus Naton kanssa johon täytyy tehdä esivalmisteluja ja tarkistaa sen lainmukaisuus. Siihen tarvitaan valiokuntien lausuntoja ja mm ulkoasiain- ja tiedusteluvaliokunnilla on tarve päästä enemmän tai vähemmän syvälle perusteluihin tai ainakin ministerien briiffattavaksi. Tälläisessä tapauksessa on toivottavaa, että ennen kuin Suomi on tehnyt päätöksensä ei asia olisi vuotanut mihinkään.

Valiokunnan jäsenten turvallisuusselvitys nimen omaan lisää parlamentarismia. Kun kanssamme yhteistyötä tekevät muiden maiden tiedusteluviranomaiset omiemme lisäksi voivat luottaa valiokuntiin niin näin valiokuntien tietoon voidaan uskoa laajemmin kriittistä salattavaa tietoa. Nyt niin ei tapahdu tai ainakin viranomaiset ovat voimattomia näiden asioiden salaamisessa jolloin myös he saavat rajoitetummin tarvittavaa luottamuksellista tietoa.

Mielestäni tässä keskustelussa unohtuu nyt vähän se, miksi sitä valvontaa yleensä tarvitaan. Turvallisuuspalvelut ovat historiallisesti osoittautuneet monin tavoin ongelmallisiksi organisaatioiksi joilla on monesti tapana muuttua valtioiksi valtiossa. Aikanaan esim. FBI oli täysin yhden miehen käsikassara joka vakoili ja kiristi poliittisia vastustajiaan mennen tullen. Briteissä vakoiltiin ensin toki vain CPGB:tä mutta myöhemmin kävi ilmi, että vakoiltiin myös Labouria ja yritettiin jopa kaataa Wilsonin hallitus koska MI 5:n eräät työntekijät eivät pitäneet siitä. Esimerkkejä löytyy kirjoitetun historian alusta lähtien.

Toiseksi ei Suomessa voida säätää lakeja tai valtiosopimuksia salaisilla perusteilla vain vedoten tiedustelupalvelun tekemään selvitykseen. En oikein muutenkaan ymmärrä ajatusta siitä, että meidän ensisijainen huolenaiheemme pitää olla se, mitä muut turvallisuuspalvelut meistä ajattelevat. Haisee Suomettumiselta. Ei kai nyt Suomalaista kansanvaltaa määritellä sen mukaan, mitä salaista tietoa me saamme CIA:lta? Kannattaisi myös muistaa tasan tarkkaan, että nämä "kumppanimme" ajavat omia etujaan ja heidän antamansa tiedot voivat olla näiden etujen värittämiä.

Kolmanneksi kannattaa huomioida että ei ole mitään taetta síitä, kuka esim. Supoa johtaa tulevaisuudessa. Meillä on ollut jo Punainen Valpo eikä kukaan voi taata mikä klikki on vallassa jonain päivänä. Onko silloin hyvä, että kukaan muu kuin hallitus ei oikein tiedä mitä organisaation sisällä tehdään? Ei näitä asioita voi miettiä vain yksittäisten keissien perusteella vaan tässä puhutaan oikeasti perustavaa laatua olevista kansalaisoikeuksista. Valtuuksien lisääntymisen täytyy tarkoittaa myös vastuun lisääntymistä ja vastuu vaatii myös valvontaa.

 

[Raveni]

Mielestäni tässä keskustelussa unohtuu nyt vähän se, miksi sitä valvontaa yleensä tarvitaan. Turvallisuuspalvelut ovat historiallisesti osoittautuneet monin tavoin ongelmallisiksi organisaatioiksi joilla on monesti tapana muuttua valtioiksi valtiossa. Aikanaan esim. FBI oli täysin yhden miehen käsikassara joka vakoili ja kiristi poliittisia vastustajiaan mennen tullen. Briteissä vakoiltiin ensin toki vain CPGB:tä mutta myöhemmin kävi ilmi, että vakoiltiin myös Labouria ja yritettiin jopa kaataa Wilsonin hallitus koska MI 5:n eräät työntekijät eivät pitäneet siitä. Esimerkkejä löytyy kirjoitetun historian alusta lähtien.

Toiseksi ei Suomessa voida säätää lakeja tai valtiosopimuksia salaisilla perusteilla vain vedoten tiedustelupalvelun tekemään selvitykseen. En oikein muutenkaan ymmärrä ajatusta siitä, että meidän ensisijainen huolenaiheemme pitää olla se, mitä muut turvallisuuspalvelut meistä ajattelevat. Haisee Suomettumiselta. Ei kai nyt Suomalaista kansanvaltaa määritellä sen mukaan, mitä salaista tietoa me saamme CIA:lta? Kannattaisi myös muistaa tasan tarkkaan, että nämä "kumppanimme" ajavat omia etujaan ja heidän antamansa tiedot voivat olla näiden etujen värittämiä.

Kolmanneksi kannattaa huomioida että ei ole mitään taetta síitä, kuka esim. Supoa johtaa tulevaisuudessa. Meillä on ollut jo Punainen Valpo eikä kukaan voi taata mikä klikki on vallassa jonain päivänä. Onko silloin hyvä, että kukaan muu kuin hallitus ei oikein tiedä mitä organisaation sisällä tehdään? Ei näitä asioita voi miettiä vain yksittäisten keissien perusteella vaan tässä puhutaan oikeasti perustavaa laatua olevista kansalaisoikeuksista. Valtuuksien lisääntymisen täytyy tarkoittaa myös vastuun lisääntymistä ja vastuu vaatii myös valvontaa.

Ja valvontaa ei voi suorittaa tiedusteluviranomainen itse tai että sitä suorittaisi tämän tiedusteluviranomaisen hyväksymät henkilöt. Olemme ja elämme demokratiassa. Suomessa kansan vapaissa vaaleissa valitsemia kansanedustajia ei voida laittaa kahteen riviin jossa toisessa on luotettavat ja toisessa epäluotettavat. Nämä tiedusteluviranomaisten valitsemat luotettavat sitten voisivat käyttää enemmän valtaa kuin mitä nämä epäluotettavat. Turvallisuuden nimissä on historian saatossa tehty kaikenlaista ja enemmin tai myöhemmin jälki on ollut karua. En toivo sitä Suomeen.

 

[tulikomento]

Ja valvontaa ei voi suorittaa tiedusteluviranomainen itse tai että sitä suorittaisi tämän tiedusteluviranomaisen hyväksymät henkilöt. Olemme ja elämme demokratiassa. Suomessa kansan vapaissa vaaleissa valitsemia kansanedustajia ei voida laittaa kahteen riviin jossa toisessa on luotettavat ja toisessa epäluotettavat. Nämä tiedusteluviranomaisten valitsemat luotettavat sitten voisivat käyttää enemmän valtaa kuin mitä nämä epäluotettavat. Turvallisuuden nimissä on historian saatossa tehty kaikenlaista ja enemmin tai myöhemmin jälki on ollut karua. En toivo sitä Suomeen.

Esitetään kysymys sitten näin, jos turselin läpäisyä ei oteta valiokuntaan pääsyn kriteeriksi, tai jos ylipäänsä mitään taustatarkistusta ei tehdä ja luotetaan vain ja ainoastaan eduskuntaryhmien omaan harkintaan, niin mitenkä meneteltäisiin sitten potentiaalisessa tilanteessa jossa tiedusteluvaliokunnan jäsen käyttäisi väärin saamiaan tietoja ? Pahimpana vaihtoehtona nyt vaikkapa tahallinen tai tahaton materiaalin vuotaminen Tehtaankadulle. Seuraisiko kansanedustajalle tällaisesta luottamuksen pettämisestä mitä sanktioita ?

 

[Raveni]

Esitetään kysymys sitten näin, jos turselin läpäisyä ei oteta valiokuntaan pääsyn kriteeriksi, tai jos ylipäänsä mitään taustatarkistusta ei tehdä ja luotetaan vain ja ainoastaan eduskuntaryhmien omaan harkintaan, niin mitenkä meneteltäisiin sitten potentiaalisessa tilanteessa jossa tiedusteluvaliokunnan jäsen käyttäisi väärin saamiaan tietoja ? Pahimpana vaihtoehtona nyt vaikkapa tahallinen tai tahaton materiaalin vuotaminen Tehtaankadulle. Seuraisiko kansanedustajalle tällaisesta luottamuksen pettämisestä mitä sanktioita ?

Kaipa kansanedustajakin voidaan asettaa syytteeseen maanpetoksesta. Ei se että on kansanedustaja ole mikään vapaudu vankilasta kortti tai että edustaja olisi rikoslain yläpuolella. Presidentti taitaa olla ainut joka voi teoriassa armahtaa myös itsensä ja taitaa omata pääsyn myös punaleimaiseen materiaaliin.

Pitäiskö presidentti ehdokkaiden läpäistä myös turvaselvitys?

 

[inscout]

Esitetään kysymys sitten näin, jos turselin läpäisyä ei oteta valiokuntaan pääsyn kriteeriksi, tai jos ylipäänsä mitään taustatarkistusta ei tehdä ja luotetaan vain ja ainoastaan eduskuntaryhmien omaan harkintaan, niin mitenkä meneteltäisiin sitten potentiaalisessa tilanteessa jossa tiedusteluvaliokunnan jäsen käyttäisi väärin saamiaan tietoja ? Pahimpana vaihtoehtona nyt vaikkapa tahallinen tai tahaton materiaalin vuotaminen Tehtaankadulle. Seuraisiko kansanedustajalle tällaisesta luottamuksen pettämisestä mitä sanktioita ?

No tokihan kansanedustajallakin on vastuunsa. Mielestäni tuon pitäisi mennä siten, että kansanedustajalla olisi valvontavelvollisuuden pohjalta velvollisuus tuoda esiin mahdollisesti havaitsemansa laittomuudet ja toisaalta salassapitovelvollisuus muista asioista. Jos sen rikkoo, niin sanktiota säkin täydeltä. Kuitenkin niin, että laittomuuksia paljastettaessa salausvelvoite ei ylitä sitä.

 

[tiedotusosasto]

Ministeriä niin kuin presidettiäkin sitoo virkavala. He ovat myös valvovia virkamiehiä mitä Supoon tai jopa valiokuntiin tulee.

 

[Raveni]

Miksei kansanedustajalta joka hakee tiedusteluvaliokuntaan velvoitettaisi virkavalaa? Huomattavasti kevyempi prosessi kuin SUPO:n turvaselvitys. Tällöin ei myöskään tulisi ongelmaa siitä, että valvottava valitsee valvojat. Jos ei suu hommista pysy kiinni niin valtakunnanoikeuteen vaan ja koppia vuosikymmen. Näkisin sitäkin vasten parempana ratkaisuna koska ihmisten tilanteet muuttuvat. Selvityksen läpäisy ei tarkoita, etteikö tietoa vuotaisi tai henkilön taloudellinen tilanne esimerkiksi muuttuisi.

 

[tulikomento]

No tokihan kansanedustajallakin on vastuunsa. Mielestäni tuon pitäisi mennä siten, että kansanedustajalla olisi valvontavelvollisuuden pohjalta velvollisuus tuoda esiin mahdollisesti havaitsemansa laittomuudet ja toisaalta salassapitovelvollisuus muista asioista. Jos sen rikkoo, niin sanktiota säkin täydeltä. Kuitenkin niin, että laittomuuksia paljastettaessa salausvelvoite ei ylitä sitä.

Juuri tätä hain. Supoa valvovana tahona kansanedustaja olisi vallankäyttäjä mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa ja ilman muuta olisi velvollinen tuomaan mahdollinen väärinkäytös julki. Ja toisaalta, tämän vallankäytön myötä tulisi myös kansanedustajaa sitova velvoite pitää suunsa kiinni lähtökohtaisesti salassapidettävistä asioista joita tämä saisi tietoonsa. Ja juuri tätä painottaisin, osaisivatko kaikki tiedusteluvaliokunnan jäsenet pitää suunsa kiinni kun kyse on kuitenkin valtion turvallisuuteen liittyvistä asioista ?

 

[Raveni]

Juuri tätä hain. Supoa valvovana tahona kansanedustaja olisi vallankäyttäjä mahdollisissa väärinkäytöstapauksissa ja ilman muuta olisi velvollinen tuomaan mahdollinen väärinkäytös julki. Ja toisaalta, tämän vallankäytön myötä tulisi myös kansanedustajaa sitova velvoite pitää suunsa kiinni lähtökohtaisesti salassapidettävistä asioista joita tämä saisi tietoonsa. Ja juuri tätä painottaisin, osaisivatko kaikki tiedusteluvaliokunnan jäsenet pitää suunsa kiinni kun kyse on kuitenkin valtion turvallisuuteen liittyvistä asioista ?

Aina joku lörpöttelee... Saunaehtoossa komia sanoa, että on ko. valiokunnassa. Sanktiot pitää silloin olla tuntuvat ja kohdallansa. Tuo lörpöttely ja laaja turvallisuusselvitys ei suoraan liity toisiinsa. Siinä ei mitata sosiaalisuutta vaan rikosherkkyyttä- / Riskiä

 

[inscout]

Niin. Periaatteessa jos mennään syntyihin syviin, minulle sopii vaikka siru niskaan kaikille ja valvonta 24/7. Mutta...

Vastineeksi sitten se, että jos kerrankin havaitaan yksikin laittomuus viranomaisten taholta, vaikka alin sihteeri vilkaisee väärää tietoa ja väärään tarkoitukseen niin jokaiselle poliisihallinnon johtajalle 20v yksinäisselliä ruokana täytekakkua ja viiniä. 20v jälkeen pääsee vapaalle jos mahtuu ovesta ulos.

Sitten nähdään kiinnostavatko lisävaltuudet. Viranomaisethan noudattavat lakia, joten ei pitäisi olla mitään ongelmaa eikö?

 

[Heinrich]

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005904458.html

Eespäin, väki voimakas!

Kaverukset Pietiläinen&Scheinin käyvät viimeiseen taistoon, kun alkaa uhkaavasti näyttää siltä, että Suomi tulee saamaan samanlaisen tiedustelulainsäädännön kuin ne demokraattiset läntiset valtiot, joiden kanssa teemme puolustusyhteistyötä.

SCHEININ pitää mahdollisena sitäkin, että myös EU-tuomioistuin tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin joutuvat ottamaan kantaan Suomen tiedustelulakeihin.

Miksei Scheinin muuten uhkaa Ruotsia EU-tuomioistuimella tai EU:n ihmisoikeustuomioistuimella, kun kerran siellä on jo käytössä pitkälti samansisältöinen lainsäädäntö, mikä Suomeen on tulossa?

 

[tulikomento]

Turvallisuusselvitykset puhuttavat. Karkea jako menee niin että vasemmisto vastustaa periaatteesta supon tekemiä turvaselvityksiä tuleville tiedusteluvaliokunnan jäsenille. Keskusta ja oikeisto ovat valmiimpia hyväksymään turselit edellytyksenä valiokuntaan pääsemisestä. Perustuslakivaliokunnassa ilmeisesti yritetään kasata ratkaisua joka kelpaisi kaikille. Yhtenä vaihtoehtona selvitetään josko ministerivastuulaki voitaisiin ulottaa koskemaan myös tiedusteluvaliokunnan jäseniä. Eli tarkoittaisi sitä, että lakia rikkova kansanedustaja olisi kovemmassa rikosoikeudellisessa vastuussa. Yllätys, yllätys, vasemmistoliitolle ei tunnu tämäkään käyvän.

https://yle.fi/uutiset/3-10528628

 

[Osasto 31]

Juttua turvallisuusselvityksistä Atlantin toiselta puolelta: https://news.clearancejobs.com/2012/05/16/do-members-of-congress-have-security-clearances/

Do Members of Congress Have Security Clearances?
Members of Congress – even those with sensitive committee appointments – are not required to undergo a security clearance investigation.
https://news.clearancejobs.com/category/security-clearance/
The topic of security clearance for elected officials has long been a complex one. Members of congress – even those in sensitive committee positions – do not receive or obtain security clearances in the same way that a member of the public would go about obtaining a security clearance based on job or military requirement.

Through the process of election and selection to a seat in the House of Representatives or Senate comes with it a certain public seal of access to information of a sensitive nature. (Few voters likely think about this when they vote, but it’s a key reason trustworthiness often plays a major role in politicking). Both the House and Senate do have security offices and staff – with the responsibility for overseeing access to classified information, among other things.

According to the CIA’s Center for the Study of Intelligence: “There are no written rules, agreed to by both branches, governing what intelligence will be shared with the Hill or how it will be handled. The current system is entirely the product of experience, shaped by the needs and concerns of both branches over the last 20 years.”

House members, beginning with the 104th Congress, do have to take a secrecy oath. Members of the House Permanent Select Committee on Intelligence – the committee with oversight over intelligence agencies including the CIA and NSA – have a separate oath, commensurate with their unique access to sensitive information. Again, these oaths take the way of a public pledge, vice the arduous security-clearance process, complete with SF86, undertaken by the average security-cleared professional.

House and Senate staff members with a need to access classified information are required to obtain security clearances. The Office of Senate Security and Office of House Security, respectively, have oversight over the security clearance process for congressional staffers, and background investigations are conducted by the FBI.

With increased congressional oversight of sensitive national security issues – and more scrutiny on both the issues and need for access – the congressional security clearance procedures have come under scrutiny in recent years. An August 2011 CRS report proposed mandating security clearances for all members of congress. Despite several proposals and wrangling on both the legislative and executive sides (due to accusations of leaked information coming from both branches), requirements for members of congress or elected officials to obtain security clearances have never been passed.

Opponents of requiring security clearances argue the process could compromise the independence of legislators. More likely, it would add increased scrutiny on members that may prove politically, if not personally, harmful. Given the number of sex scandals and other congressional debauchery, one could argue a fair number of members of congress may have blackmail problems, and a lot to lose in the event of an unfavorable clearance decision.

Other suggestions have included requiring signed oaths of secrecy, or random drug and polygraph testing for members of congress.
The issue of security clearances for members of congress isn’t one that is likely to go away anytime soon. With increased intelligence oversight and more complex intelligence challenges, one may begin to wonder if the attainment of elected office is a high enough hurdle to open up access to America’s most sensitive secrets.

 

[tulikomento]

Tilanne pähkinänkuoressa:

https://yle.fi/uutiset/3-10530192


1. Kuka valvoisi ketä?

Uudessa tiedustelulaissa suojelupoliisi pannaan eduskunnan valvonnan alle. Valvoja olisi eduskunnan tiedusteluvalvontavaliokunta, johon valitaan 11 kansanedustajaa. He valvoisivat supon toimintaa eli siviilitiedustelua sekä sotilastiedustelua.

2. Mihin salaisiin tietoihin valiokunnan jäsenet voivat päästä käsiksi?

Tiedustelussa on kyse etupäässä salassa pidettävistä tiedoista. Valiokunta voisi itse harkita, mitä tietoja se pyytää selvittäessään ja ratkaistessaan asioita.
Valiokunta voisi saada tietoja esimerkiksi supon tiedustelumenetelmistä ja kansainvälisistä yhteyksistä. Koska valiokunta voisi saada salassa pidettävää tiedoa, jäsenten, virkamiesten ja asiantuntijoiden pitäisi luvata pysyä vaiti asioista, jotka voisivat vaarantaa Suomen turvallisuuden - tai jotka ovat muuten salaisia.

3. Mikä kansanedustajan taustassa voisi olla niin arveluttavaa, ettei häntä voisi valita valvomaan tiedustelua?

Tämä ei suoraan selviä esimerkiksi lakiesityksestä. Se on arvoitus myös kansanedustajille. Suojelupoliisi tekee turvallisuusselvityksen omien käytäntöjensä mukaan ja kyseistä tehtävää silmällä pitäen. Sen perusteella turvallisuusselvitystä pyytänyt ratkaisee, onko henkilö luotettava tähän tehtävään. Koska lakia ei ole vielä säädetty, ei voi arvioida, mihin supo juuri tähän tehtävään liittyen kiinnittäisi huomiota.
Supon tekemistä laajoista turvallisuusselvityksistä noin prosentissa on asioita, joista supo ilmoittaa työnantajalle. Ne voivat liittyä vaikkapa talousepäselvyyksiin, ulkomaansidonnaisuuksiin tai supon käyttämien rekisterien tietoihin. Niitä katsotaan aina haettavan tehtävän kannalta.

4. Mitä supo selvittää turvallisuusselvityksessä?

Perusmuotoisessa turvallisuusselvityksessä voidaan käyttää tietolähteinä muun muassa poliisin tietojärjestelmiä, rikosrekisteriä, liiketoimintakieltorekisteriä, väestötietojärjestelmiä, oikeushallinnon eri tietojärjestelmiä, rajavartiolaitoksen ja tullin tietojärjestelmiä, viisumirekisteriä, pääesikunnan rekistereitä, keskusrikospoliisin epäiltyjen rekisteriä sekä suojelupoliisin toiminnallista tietojärjestelmää.
Laajassa selvityksessä käytetään lisäksi tietoja henkilön elinkeinotoiminnasta, varallisuudesta, veloista sekä muista taloudellisista sidonnaisuuksista. Laajan henkilöturvallisuusselvityksen osana voidaan lisäksi tehdä perusmuotoinen selvitys kohteen läheisistä heidän suostumuksellaan. Turvallisuusselvitys voidaan lisäksi tehdä kansainvälisen velvoitteen perusteella.

5. Miksi supon mukaantulo valintaan olisi useiden puolueiden mielestä ongelma?

Tässä on esitystä kritisoivien poliitikkojen mielestä kaksikin ongelmaa. Moni puolue on tarttunut siihen, ettei ole sopivaa, että valvottava eli supo voisi pystyä vaikuttamaan valvojiensa valintaan.
Toinen ongelma liittyy demokratian periaatteeseen. Kun kansa on valinnut edustajansa, heidän kelpaamistaan tehtävään ei voi sen jälkeen uudelleen arvioida poliisi. Hankalaa on myös se, miten supon selvitystä käytettäisiin. Esityksen mukaan eduskunnan puhemies ratkaisisi supon selvityksen perusteella, ketkä kansanedustajat kelpaavat. Tämä esitys on monen puolueen mielestä kehno, sillä puhemies on yksi kansanedustajista eli poliittinen toimija jolla on poliittinen tausta.

6. Mitä muita tapoja olisi vakuuttua kansanedustajien luotettavuudesta kuin turvallisuusselvitys?

Tätä eduskuntaryhmien puheenjohtajat miettivät parhaillaan. Sitä on mietitty myös kansanedustaja Tapani Töllin vetämässä kaikkien puolueitten työryhmässä Joidenkin puolueiden mielestä nykyinen käytäntö riittää, sillä salassa pidettävän tiedon vuotaminen on nytkin rikollista. Esiin on nostettu myös esimerkiksi ministerivastuulain ulottaminen valiokunnan jäseniin. Ministerit ovat rikoslain osalta kovemmassa vastuussa kuin muut kansanedustajat.

 

[tiedotusosasto]

Huvittava yksityiskohta on, että virkavalan vannonut virkamies ei lain mukaan voi luovuttaa määrättyä salattua materiaalia henkilölle jolle ei ole tehty ensin turvallisuusselvitystä.

 

[hansai]

PERUSTUSLAINVASTAISUUKSIA, VIRANOMAISILLE EI VELVOLLISUUTTA KERTOA VIESTIN AVAAMISESTA IHMISELLE, TIEDUSTELULAEISSA VIELÄ PALJON ONGELMIA
JUSSI VIRKKUNEN2.12.2018 7.45
KOTIMAA
Kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin on kirjoittanut, että lakiesityksissä on 30 perustuslainvastaista kohtaa.
Tiedustelulakien käsittely on täydessä vauhdissa eduskunnassa ja etenee kovaa kyytiä kohti täysistuntoa. Sotilas- ja siviilitiedustelulait sekä niihin sisältyvät pykälät halutaan saada äänestettyä läpi vielä tämän vuoden puolella.

Kova kiire selittyy eduskunnan päätöksellä muuttaa perustuslakia kiireellisesti. Eduskunta hyväksyi perustuslain kiireellisen muuttamisen lokakuun alussa, kun ainoastaan vasemmistoliitto äänesti kiireellisyyttä vastaan. Perustuslain muuttaminen oli edellytys tiedustelulakien säätämiselle, koska uudet lait puuttuvat viestin suojaan.

– Kiire on ollut ongelma, sekä liittyen perustuslain muutokseen että itse lakien käsittelyyn. Siinä on kuitenkin kyse asioista, jotka ovat periaatteellisesti erittäin tärkeitä tavallisille kansalaisille, kommentoi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

”Olisi loogista, että ihminen saa tiedon kun viranomainen on tehnyt virheen.”​

Sosiaalidemokraatit ilmoittivat puheenjohtaja Antti Rinteen suulla syyskuun loppupuolella, että demarit ovat valmiit tukemaan perustuslain muuttamista kiireellisenä. Syynä oli se, että SDP sai neuvoteltua läpi haluamiaan asioita tiedustelulakeihin. Kannattaa huomata, että tässä vaiheessa niistä ei ollut annettu edes virallisia hallituksen esityksiä.

Kyse oli siis politiikassa hyvin perinteisestä kaupanteosta, mutta tällä kertaa kauppakohteena oli Suomen perustuslaki.

​

– Se on hirveän surullista, kun perustuslakivaliokunta itse omassa lausunnossaan painotti, että tämä perustuslain muutos pitää tarkastella omana kokonaisuutenaan. Sanamuutos, joka sinne tuodaan, mahdollistaa muita lainsäädäntöhankkeita myöhemmin, Andersson huomauttaa.

– Sanottiin, että jos lait ovat sisällöllisesti hyväksyttävissä, silloin voidaan muuttaa perustuslakia kiireellisessä järjestyksessä. Vaikka juuri niin se ei mene, hän lisää.



Perustuslainvastaisuuksia riittää


Tärkeä askel tiedustelulakien kohdalla otettiin marraskuun puolivälissä, kun perustuslakivaliokunta antoi yksimieliset lausuntonsa sekä siviili- että sotilastiedustelulakiesityksistä. Kansainvälisen oikeuden professori Martin Scheinin huomautti Perustuslakiblogissa, että perustuslain muutos astui voimaan kuukautta aiemmin.

Tässä vaiheessa lakiesityksissä on Scheininin mukaan perustuslaillisia ongelmia kaikkiaan 30:ssa pykälässä. Hän pitää tätä todennäköisesti Suomen ennätyksenä.

”Vaikka molemmat hallituksen esitykset ovat laajoja, kattaen yhteensä noin 250 uutta tai muutettavaa lakipykälää, perustuslainvastaisiksi nyt todettujen pykälien osuus, lienee uusi Suomen ennätys. Ja näin kävi, vaikka perustuslaki jo tuotiin siihen tehdyn muutoksen avulla puolitiehen vastaan”, Scheinin kirjoittaa.

Näiden muutosten tekeminen jää puolustus- ja hallintovaliokunnille. Puolustusvaliokunta tekee mietinnön sotilastiedustelusta, ja hallintovaliokunta puolestaan kirjoittaa mietinnön siviilitiedustelulakipaketista.

”On täysin mahdollista, että noiden valiokuntien mietinnöt menevät suoraan eduskunnan täysistuntoon hyväksyttäviksi, ilman perustuslakivaliokunnan toteuttamaa laadunvalvontaa”, Scheinin kirjoittaa.

Scheininin mukaan monissa kohdin perustuslakivaliokunta kyllä piti esityksiä ongelmallisina perustuslain kanssa, mutta ei ilmaissut, miten niitä pitäisi muuttaa. Scheinin pitää täysin mahdollisena, että puolustus- tai hallintovaliokunta yksinkertaisesti kävelee perustuslakivaliokunnan ylitse.

”Jos kiire ja eduskuntaryhmien väliset sopimukset tulevat ohjaamaan jatkoprosessia, määräävään asemaan voi perustuslain sijasta nousta täysistunnon äänestyksissä ennakoitu lopputulos. On siis täysin varteenotettava mahdollisuus, että eduskunta tulee tiedustelulakien käsittelyssä tietoisesti tekemään perustuslainvastaisia tai perustuslain kannalta vähintäänkin ongelmallisia ratkaisuja.”



Mistä ilmoitetaan?


Yksi ongelmakohdista liittyy lakipaketissa viranomaisten ilmoittamisvelvollisuuteen, kun ihmisen lähettämä viesti on avattu tiedustelun toimesta. Tällä hetkellä lakiesityksessä lukee, että viranomaisten ei tarvitse ilmoittaa ihmiselle, jos viesti on avattu vahingossa ja kuuluu niin sanotun suoran hävittämisvelvollisuuden piiriin.

Suoran hävittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat esimerkiksi kahden Suomessa olevan ihmisen viestit. Jos virkamies avaa tällaisen vahingossa, tulee hänen tuhota se välittömästi.

– Haluamme ulottaa sen (ilmoittamisvelvollisuuden) koskemaan myös siihen, kun ihminen on lukenut viestin, ja sen pitää koskea myös yleisen hävittämisvelvollisuuden piirissä olevaa viestintää, Andersson sanoo.

– Jos kuuluu ihmisiin, joiden viestintään ei olisi saanut lainkaan kohdistaa tiedustelua, olisi loogista, että ihminen saa tiedon kun viranomainen on tehnyt virheen, hän lisää.

LEHTIKUVA/MARKKU ULANDER

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson listaa monta syytä, miksi lakiesitys on ongelmallinen.

Tiedustelulakien tullessa Suomeen perustetaan myös tiedusteluvaltuutetun virka. Hänestä tulee merkittävä tiedustelua valvova taho, sillä valtuutetulle tulee muun muassa oikeus keskeyttää lainvastainen tiedusteluoperaatio.

Siinä mielessä oli mielenkiintoista, että valtuutetulle ei oltu antamassa puheoikeutta oikeuden istuntoihin, joissa päätetään viranomaisille annettavasta verkkotiedusteluluvasta. Nyt tämä on tulossa, mikä on myös ollut vasemmistoliiton vaatimus.

Yhtenä pelkona on se, että käräjäoikeudesta tulee kumileimasin, kun viranomaiset hakevat tiedustelulupia. Viime vuonna käräjäoikeuksissa hyväksyttiin kaikkiaan 2 412 telepakkokeinoa. Vain kymmenen poliisin hakemusta hylättiin.



Valvottava valvoo valvojaa


Alussa mainitun kaupankäynnin seurauksena suojelupoliisi on tulossa kokonaan parlamentaarisen valvonnan piiriin. Tämä oli yksi sosiaalidemokraattien vaatimuksista. Ongelmaksi on nyt muodostunut tiedustelua varten perustettava tiedusteluvalvontavaliokunta.

Kaikille valiokunnan jäsenille halutaan tehdä suojelupoliisin laaja turvallisuusselvitys. Andersson listaa monta syytä, miksi esitys on ongelmallinen.

– Ihmettelen suuresti, että suomalaiset mediat ovat ottaneet hallituksen lähtökohdan itsestäänselvyytenä. Vaikka vertailua kansainvälisesti on vaikea tehdä, niin ainakin alustavien tietojen mukaan monissa muissa länsimaissa ei ole mitään kansanedustajiin kohdistuvaa turvallisuusselvitystä.

Tämän lisäksi Andersson pitää periaatteellisella tasolla hyvin ongelmallisena, että valvottava taho osallistuu näin merkittävästi valvojien valintaan.

– Minkä lisäksi kukaan ei ole vielä yhdelläkään esimerkillä sanonut, mikä voisi olla seikka, josta Supo lausuu kansanedustajan henkilötiedoista tai henkilöhistoriasta: Aktiivisuus eläinoikeusliikkeessä nuorena, kaksoiskansalainen aviopuolisona, Moskovan puoluekoulun käynyt lähisukulainen. Emme tiedä, mikä on seikka, joka voisi epäpätevöittää kansanedustajan toimimisen valiokunnassa.

Andersson huomauttaa, että ministereille tai edes tasavallan presidentille ei tehdä turvallisuusselvitystä. Ministerit kuitenkin käsittelevät huomattavasti enemmän salassa pidettävää tietoa kuin kansanedustajat.

– Salassa pidettävän tiedon osalta on aina edetty rikosoikeudellisen velvoitteen kautta. Jos vuotaa salassa pidettävää tietoa, syyllistyy rikokseen. Niin sen pitääkin olla.

Mielenkiintoista tulee myös olemaan tiedusteluvaltuutetun valinta. Sen lisäksi, että hänestä tulee huomattavan vaikutusvaltainen ihminen, tulee hänen myös hallita huomattavan monta alaa ihmisoikeuksista aina tiedustelumaailmaan. Tiedustelumaailman tuntemus tarkoittaa, että kovin helppoa henkilön löytäminen ei tule olemaan.

Onko mahdollista, että suojelupoliisi ja puolustusvoimat alkaisivat kierrättää henkilökuntaansa tiedusteluvaltuutetun paikalla virkavapaan turvin?

– Se tästä vielä puuttuisi, Li Andersson sanoo.

https://www.kansanuutiset.fi/artikk...selle-tiedustelulaeissa-viela-paljon-ongelmia