Pyhää sotaa...tästäkö se lähtee..
https://www.nst.com.my/news/nation/...rying-out-holy-war-against-myanmar-government
Sehän on ollut käynnissä 700-luvulta asti....
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Pyhää sotaa...tästäkö se lähtee..
https://www.nst.com.my/news/nation/...rying-out-holy-war-against-myanmar-government
Sehän on ollut käynnissä 700-luvulta asti....
http://www.sss.fi/2017/09/suu-kyin-...-ulkopuolisten-tultava-nakemaan-ongelma-itse/Suu Kyin mukaan Myanmar ei pelkää rohingya-kriisin kansainvälistä kriittistä tarkastelua – ”Ulkopuolisten tultava näkemään ongelma itse”
Myanmarin tosiasiallinen johtaja, rauhannobelisti Aung San Suu Kyi tuomitsee ”kaikki ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat voineet kärjistää kriisiä” Rakhinen osavaltiossa Myanmarissa.
– Tuomitsemme kaikki ihmisoikeusrikkomukset ja laittoman väkivallan. Olemme sitoutuneita rauhan, vakauden ja lain palauttamiseen koko osavaltioon, CNN kertoo Suu Kyin sanoneen.
Hän sanoo olevansa huolissaan Bangladeshiin paenneiden muslimeiden määrästä sekä tuntevansa surua kaikkien niiden ihmisten puolesta, joihin Rakhinen osavaltion konflikti on vaikuttanut.
Suu Kyin mukaan Myanmar ei kuitenkaan pelkää rohingya-muslimeita koskevan kriisin kansainvälistä kriittistä tarkastelua. Hänen mukaansa ulkopuolisten tarkastelijoiden pitäisi tulla ”näkemään ongelma itse”.
Rakhinen tilannetta tv-puheessa kommentoineen Suu Kyin mukaan Myanmarin ei pidä jakautua uskonnollisten vakaumusten takia.
– Emme halua Myanmarin jakaantuvan uskonnollisten vakaumusten tai etnisen taustan takia. Meillä kaikilla on oikeus erilaisiin identiteetteihin, hän sanoi noin 30 minuuttia kestäneessä tv-puheessa.
Rauhannobelisti on aiemmin vaiennut rohingya-väestön syvenevästä kriisistä. Hän on saanut vaikenemisestaan kansainvälistä kritiikkiä.
Satojatuhansia rohingya-muslimeja on paennut Rakhinesta Bangladeshiin väkivaltaisuuksien takia. YK on arvioinut, että Myanmarissa on käynnissä etninen puhdistus.
Suu Kyin vaadittu tuomitsevan väkivaltaisuudet
Myanmarin tilannetta käsiteltiin muun muassa maanantaina YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetyssä kokouksessa, jonka kutsui koolle Britannian ulkoministeri Boris Johnson. Kokoukseen osallistui muun muassa Yhdysvaltain YK-lähettiläs Nikki Haley ja Myanmarin varaulkoministeri.
Johnson varoitti, että väkivaltaisuudet Rakhinen osavaltiossa ovat ”häpeätahra” Myanmarin maineessa erittäin pian maan siirryttyä demokratiaan.
– Tästä syystä Burman (Myanmarin) ei pidä yllättyä siitä, että se huomaa olevansa kansainvälisen tarkastelun kohteena ja (YK:n) turvallisuusneuvoston asialistalla, Johnson jatkoi.
Hänen mukaansa onkin elintärkeää, että Suu Kyi tekee selväksi, että väkivaltaisuuksien on loputtava.
Haley kuvaili kokouksen olleen tuottoisa, mutta esitti samalla huolensa edistyksen puutteesta asian suhteen.
– Yhdysvallat kehottaa burmalaista (myanmarilaista) hallitusta lopettamaan sotilastoimet, myöntämään humanitaarisen avun pääsyn paikalle ja sitoutumaan siihen, että siviilit pääsevät turvallisesti palaamaan koteihinsa, Haley sanoi.
Britannian mukaan kokouksessa olivat mukana myös Bangladeshin, Australian, Kanadan, Tanskan, Indonesian, Ruotsin ja Turkin edustajat.
Myös YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on aiemmin sanonut, että Suu Kyillä on tiistaina viimeinen mahdollisuus muuttaa suhtautumistaan tilanteeseen.
http://edition.cnn.com/2017/09/18/asia/aung-san-suu-kyi-speech-rohingya/index.html?adkey=bn
STT
https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat...la-myanmarin-armeijan-teot/6581016#gs.ipe3kDcAmnesty: Suu Kyi "työnsi päänsä hiekkaan" sivuuttamalla Myanmarin armeijan teot
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan Myanmarin tosiasiallinen johtaja Aung San Suu Kyi "työnsi päänsä hiekkaan", kun hän jätti puheessaan huomiotta maan armeijan väitetyt väärinkäytökset rohingya-muslimeja kohtaan.
Pitkään Myanmarin kriisistä vaiennut Suu Kyi otti lopulta kantaa tilanteeseen tiistaiaamuna.
Suu Kyi muun muassa sanoi, että maan väkivaltaisuudet ovat loppuneet ja korosti, että useimmat Myanmarin muslimit eivät ole paenneet. Hän ei myöskään maininnut maan armeijan epäiltyjä väärinkäytöksiä.
Amnestyn aluejohtaja James Gomez arvioi, että Suu Kyin kannanotto oli lähinnä yhdistelmä epätotuuksia ja uhrien syyllistämistä.
https://www.theguardian.com/comment...-on-myanmars-new-government-a-hard-row-to-hoeFrom this week Myanmar has a genuinely civilian government, its first in more than half a century. The trouble is that it still has a military government as well. Whether, how, and when these two governments can be reconciled and made into one are questions that will probably be slowly and incrementally answered over the next few years. It is not going to be an easy process. Under the new president, Htin Kyaw, who took office on Wednesday, Aung San Suu Kyi has taken four ministries: those of foreign affairs, presidential affairs, energy and education. That is a formidable bundle and, in addition to the influence inherent in these positions, a bill to create a new post of high state adviser and bestow it on her is going through the legislature.
Other members of the National League for Democracy, whose decisive victory in the general elections last November led to these changes, have been given other important portfolios, and some have gone to the leaders of allied parties. All this suggests that the new government should soon be able to get down to tackling Myanmar’s many problems without further let or hindrance.
But the military, under a constitution that cannot be changed without their consent, still control the key portfolios of defence, border affairs and home affairs. Apart from direct control of the armed forces, that gives them great influence over local government, over security and administration in border areas, and control of the police. In the national defence and security council, they hold the majority of posts. The commander-in-chief also has wide-ranging powers. In the legislature, soldiers have as of right 25% of seats.
They hold the same proportion in local assemblies. These positions used to be closely coupled to the formal government machine, because soldiers and ex-soldiers were also dominant there. They have now been uncoupled, because Aung San Suu Kyi and her party have displaced the military at that level. But will these still-military power centres obey her or will they instead respond to the commands of what would be in effect a shadow government? Or will it sometimes be one and sometimes the other, as individuals and groups calculate their interests and judge the overall balance of power?
Three important issues will all strain whatever degree of cooperation between the civilian government and the military exists. First, there is an urgent need for progress toward settlement of the ethnic insurgencies that the army in the past signally failed to achieve either by force or by negotiation. Their nationwide ceasefire agreement, in spite of the name, settled very little.
Second, fighting will only end if federal status is given to minority areas, but that will involve dislodging the military in those places and, ultimately, rewriting the constitution. The special case of Arakan, by contrast, needs a firm hand – and obedient security forces – because Arakanese prejudice against the Rohingya is so entrenched.
Third, Aung San Suu Kyi must take a decision on the future of the Myitsone dam, a big army project which is unpopular because of the disruption it would cause and the fact that most of the electricity would go to China. These and other choices would be difficult enough if Myanmar had a unified government. They will be tougher still if civilians and soldiers cannot work together.
Palkittu ihmisoikeustaistelija antaa kauheuksien jatkua kotimaassaan – Ja kansa osoittaa tukensa vaihtamalla Facebook-kuvaksi hänen kasvonsa
Myanmarin johtajan tiistaiaamuinen odotettu puhe oli hämmentävä sekoitus sanahelinää, kiertoteitä ja sisälsi myös suoranaisen valheen, kirjoittaa HS:n Aasian-kirjeenvaihtaja Katriina Pajari.
Miten sen nyt muotoilisi kohteliaasti? Rauhannobelisti Aung San Suu Kyin tiistaiaamuinen puhe oli hämmentävä sekoitus sanahelinää, kiertoteitä ja sisälsi myös suoranaisen valheen.
Myanmaria johtavan Suu Kyin puheesta toivottiin eräänlaista hyvän käänteen kulminaatiopistettä rohingya-muslimivähemmistön kohtaamille väkivaltaisuuksille Myanmarissa. Heitä on tapettu, kidutettu ja raiskattu. Yli 400 000 ihmistä on paennut Bangladeshiin.
Tätä odotettiin: Aasian Nelson Mandelaksikin tituleerattu nobelisti Suu Kyi tuomitsee viimein etnisen vainon suorin sanoin.
Tätä saatiin: Karismaattisena ihmisoikeustaistelijana pidetty johtaja pahoitteli kyllä kärsimystä, mutta eipä paljon muuta.
Hän ei esimerkiksi myöntänyt, että käynnissä on etninen puhdistus. Sen sijaan hän totesi, että kaikki muslimit eivät suinkaan ole paenneet ja sanoi, että syyt täytyy selvittää perinpohjaisesti. Että on ”syytöksiä ja on vastaväitteitä”.
Kumpaankohan luokkaan kuuluvat esimerkiksi YK:n ja Amnestyn raportit?
Suu Kyi totesi puheessaan myös, että muslimivähemmistön edustajilla on pääsy koulujen ja terveydenhuollon pariin.
Se oli silkka vale, totesivat useat paikanpäältä raportoineet kirjeenvaihtajat yksimielisesti.
Esimerkiksi uutiskanava CNN:n kirjeenvaihtaja Ivan Watson on vieraillut Rakhinessa hiljattain. Watson kuvaili nähneensä keskitysleirimäisiä alueita, jonne ihmisiä on suljettu. Heillä ei ole vapautta liikkua tai matkustaa tai saada palveluja. Alueilla on satojatuhansia ihmisiä.
Syyt ovat rodussa ja uskonnossa.
Kyliä on poltettu, ihmisiä ammuttu. Satelliittikuvat näyttävät, että tuhottujen kylien rajat mukailevat tarkasti rohingya-muslimien kylien rajoja.
Tiistainen Aung San Suu Kyin puhe herättänee puistatusta ja ihmetystä lännessä, mutta kerää valtiokanslerille kiitosta kotimaassa. Myanmarin valtaväestön keskuudessa rohingyoille ei löydy sympatiaa – heitä pidetään rikollisina ja muukalaisina.
Väkivaltaisuuksilta suljetaan silmät tai ne kiistetään. Kun brittiläinen BBC kysyi Rakhinessa raiskauksista, virkamies vastasi kysymällä, onko näyttöä.
”Katso noita naisia”, virkamies sanoi ja osoitti lähellä seisovia rohingya-heimon naisia. ”Miksi kukaan haluaisi raiskata heidät?”
Myanmarissa Aung San Suu Kyillä on laaja kansan tuki. Myanmarissa ihmiset vaihtavat Facebook-profiileihinsa johtajansa kuvia ja ilmaisevat seisovansa johtajansa takana.
Vuonna 1991 Aung San Suu Kyille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hän ei päässyt noutamaan palkintoaan, koska istui arestissa kotonaan. Sitä kesti yli 15 vuotta.
Kun hän viimein nouti palkintonsa vuonna 2012, hän kuvasi eristysvuosiaan: ”Tunsin usein, etten enää ollut osa todellista maailmaa. Taloni oli maailmani.”
Nyt hän antaa tapahtua saman sadoilletuhansille ihmisille kotimaassaan – ja paljon pahempaakin. Mitähän Nobel-komitea nyt miettii?
Ja kamalinta on siinä, että HS poisti kommenttiosiosta sen kommentin, jossa avattiin sitä, kuinka yksipuolisesti HS uutisoi asiasta ja jättää rohingakapinallisten teot ja koko konfliktin uudelleensyttymisen näiden tekojen takia täysin mainitsematta.
Kiinalla on Myanmarin suhteen todella kovat intressit. Iso osa niistä liittyy voimakkaasti rannikkoseutuun ja merialueisiin.
Sotilashallinnon aikana Kiina kykeni toteuttamaan intressejään korruption yms. keinoin.
Demokratisoitumiskehitys pakottaa Kiinan joko etsimään uudet keinot tai pysäyttämään demokratisoitumiskehityksen. Jälkimmäinen mahdollistaa vanhoihin keinoihin palaamisen.
Nykyinen, aiempaa demokraattisempi hallinto syntyi lännen painostuksella ja tuella.
Jos tämä demokraattisempi hallinto vainoaa muslimeita niin se menettää läntisen arvolipilaariston tuen.
Syntyy ulkopoliittisen tuen tyhjiö, jonka Kiina varmaankin täyttää ihan hyvää hyvyyttään.
Burman tie on edelleen strateginen, Kiina haluaisi ohjata Afrikan kauppaansa rautateillä Burman satamiin.
Samoin suunnitelmissa on laajat laivaston ja ilmavoimien tukikohdat Intian valtameren rannalle.
Yhdysvallat maksoi suuret lahjukset sotilasjuntalle jotta nämä suunnitelmat eivät toteutuisi, Aung San Suu Kyin valtaannousu kuului varmaan kauppaan myös.
Kiinahan aloitti rajaselkkaukset ja kapinoinnit välittömästi ja se varmasti pyrkii saamaan omat miehensä valtaan maassa jos sotilasjuntta ei muuta mieltään.
Myanmarin viljelykapasiteetti on huikea. Sillä on hyvät alue- ja talousvedet. Jade on jo viety, mutta mineraaleja on vielä paljon. Se on Kiinan väestölle helppo laajenemissuunta mm. suuren kiinalaisvähemmistön vuoksi. Suuri osa siitä on aikanaan ollut Kiinan vallan alla. Pääsy valtamerille "sulkurengas" (Japani, Korea, Taiwan jne) kokonaan ohittaen.
Kiina voi ottaa Myanmarin kontrolliinsa joko investointien kautta (demokratisoitumisen jatkuessa) tai korruption ja poliittisen häikäilemättömyyden keinoin (demokratisoitumisen murentuessa).
Thaimaa tarjoaisi Kiinalle joitain samoja etuja, mutta maksaisi liikaa.
Yllytän palstalaisia peittämään Myanmarin karttapallostaan kiinanpunaisella lapulla ja miettimään mitä sellainen tilanne tarkottaisi globaalisti. Ja miettimään ihan tosissaan.
Kiinalla on Myanmarin suhteen todella kovat intressit. Iso osa niistä liittyy voimakkaasti rannikkoseutuun ja merialueisiin.
Sotilashallinnon aikana Kiina kykeni toteuttamaan intressejään korruption yms. keinoin.
Demokratisoitumiskehitys pakottaa Kiinan joko etsimään uudet keinot tai pysäyttämään demokratisoitumiskehityksen. Jälkimmäinen mahdollistaa vanhoihin keinoihin palaamisen.
Nykyinen, aiempaa demokraattisempi hallinto syntyi lännen painostuksella ja tuella.
Jos tämä demokraattisempi hallinto vainoaa muslimeita niin se menettää läntisen arvolipilaariston tuen.
Syntyy ulkopoliittisen tuen tyhjiö, jonka Kiina varmaankin täyttää ihan hyvää hyvyyttään.
http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005379633.htmlIntia käyttää paprikasumutetta ja tainnutuskranaatteja estääkseen rohingya-muslimien pääsyn rajan yli
Intia on kiristänyt valvontaa Bangladeshin vastaisella rajallaan.
INTIA on ottanut käyttöön paprikasumutteen ja tainnutuskranaatit maan itärajalla, kertoivat maan viranomaiset perjantaina. Tarkoituksena on estää Myanmarista väkivaltaa pakenevien rohingya-muslimien saapuminen Bangladeshin kautta Intiaan. Asiasta kertoi uutistoimisto Reuters.
”Me emme halua aiheuttaa heille vakavia vammoja tai ottaa heitä kiinni, mutta emme suvaitse rohingyoja Intian maaperällä”, sanoi rajavalvonnan edustaja Delhissä.
Rajavartijoille on annettu lupa käyttää ”rajuja ja karkeita” toimenpiteitä, jotta rajanylitykset Intiaan pystytään estämään, kertoo Reuters.
TOINEN nimettömänä pysytellyt viranomainen kertoi Reutersille, että he yrittävät estää satojen rohingya-muslimien maahantulon käyttämällä paprikasumutetta sisältäviä kranaatteja. Käytössä on Reutersin mukaan myös tainnutuskranaatteja.
Paprikasumute tekee sen kohteeksi joutuneesta hetkellisesti toimintakyvyttömän.
Pakenijoiden vastaanottaminen ei ole Intian suunnitelmissa, sillä se haluaa karkottaa maasta noin 40 000 siellä jo olevaa rohingya-muslimia. Intian viranomaiset ovat perustelleet päätöstä turvallisuusrikeillä.
Intia on hinduenemmistöinen valtio.
YLI 420 000 rohingya-muslimia on paennut Myanmarista Bangladeshiin elokuun lopulla alkaneiden levottomuuksien seurauksena. Yhteenotoissa on kuollut satoja ihmisiä. Kuolleista suurin osa on rohingya-militantteja. YK on kutsunut väkivaltaisuuksia oppikirjaesimerkiksi etnisestä puhdistuksesta.
Tiuhaan asuttu Bangladesh on vaikeuksissa, koska tulijoille ei tunnu löytyvän esimerkiksi majoitusta. Tämä on herättänyt Intiassa huolta siitä, että pakenijat jatkavat matkaansa kohti Intiaa.
Esimerkiksi Intian sisäministeri Rajnath Singh ehdotti torstaina kaikkien laittomien siirtolaisten karkottamista Intiasta, kertoo Reuters.
https://www.karjalainen.fi/mielipit...-rauhan-nobelistista-veriseksi-diktaattoriksiPÄÄKIRJOITUS 24.9.2017 01:01
Rauhan nobelistista veriseksi diktaattoriksi
Myanmarissa on käynnissä etninen puhdistus, kansanmurha. Siitä ei ole epäilystä kenelläkään muulla kuin Myanmarin tosiasiallisella johtajalla, rauhan nobelistilla Aung San Suu Kyillä. Aasian pakolaisongelma pahenee koko ajan, sillä Myanmarin joukot polttavat rohingya-kyliä. Tappaminen, raiskaaminen sekä sivullisuuteen ja köyhyyteen tuomitseminen ovat rohingya-kansalle jo sukupolvien kokemus.
- Karjalainen
Myanmarin hallituksen tämänkertainen suuroperaatio rohingya-muslimeita vastaan alkoi jo vuosi sitten, mutta se on kiihtynyt viime aikoina. Jo yli 400 000 ihmistä on paennut Bangladeshiin. Pakolaisleirit ovat siellä jo ennestään täynnä, ja nyt tulevat ovat monsuunisateiden armoilla ilman ruokaa, vaatteita ja kattoa päänsä päällä.
Rohingyat ovat Aasian itäosien kurdeja, valtioton kansa, joka asuu monen valtion alueella. Myanmarissakin he ovat asuneet satoja vuosia, mutta ilman kansalaisuutta. Bangladesh on ottanut heidät vastaan pakolaisina, koska he ovat muslimeita.
Vaino on saanut jatkua suhteellisen häiritsemättömänä, koska kansainväliselle yhteisölle on ollut ykkösasia maan sotilasvallan jälkeinen vakautuminen. Esimerkiksi UNHCR:n ja Amnesty Internationalin hätähuudot eivät ole juuri saaneet vastakaikua.
Myanmarin etninen puhdistus jatkuu nyt sen ihmisen siunauksella, joka palkittiin rauhan, vapauden ja demokratian edistämisestä. Suu Kyi on ollut suuri pettymys maailmalle.
Bangladesh ei pysty huolehtimaan miljoonaisesta rohingya-kansasta, vaikka tähän asti se onkin pitänyt rajat avoinna. Avustustyö on lähtenyt aivan huomattavan hitaasti käyntiin. Länsimaiden katse on liiaksi nauliintunut Syyriaan ja Länsi-Afrikkaan - valitettavasti maailma on epäoikeudenmukainen ja kauhea niin monessa kolkassa.
Myanmarin ja Bangladesin ongelmaan on tartuttava vihdoin. Apu on vietävä lähialueelle, niin kuin Suomessakin niin usein vaaditaan.
Pohjois-Korea ei ole ainoa maa, jonka politiikkaan on kiire vaikuttaa kansainvälisellä yhteistyöllä ja painostuksella. Järjestelmällinen yhden kansanosan tappaminen ja ajaminen pois asuinseuduiltaan on pysäytettävä.
Myanmarilla olisi paljon työtä todellisten ongelmien ratkaisemiseksi. Syntipukki kurjuudelle on kuitenkin sielläkin löydetty.
http://m.deccanherald.com/articles....ontent/634762/mass-grave-28-hindus-found.htmlMass grave of 28 Hindus found in Myanmar: army
Myanmar's army said Sunday it had discovered a mass grave containing the bodies of 28 Hindus, including women and children, in violence-wracked Rakhine state, blaming the killings on Muslim Rohingya militants.
Thousands of Hindus have fled villages where they once lived alongside Muslims, alleging that they were targeted by militants whose August 25 raids plunged Rakhine into communal violence.
The announcement could not be independently verified in an region where access has been tightly controlled by Myanmar's army.
"Security members found and dug up 28 dead bodies of Hindus who were cruelly and violently killed by ARSA extremist Bengali terrorists in Rakhine State," a statement posted on the army chief's website said.
The Arakan Rohingya Salvation Army (ARSA) is the group whose attacks on police posts triggered an army backlash so brutal that the UN believes it amounts to ethnic cleansing of the Muslim minority.
More than 430,000 Rohingya have fled the region to Bangladesh in under a month, telling stories of Myanmar soldiers teaming up with vigilante mobs to slaughter civilians and burn entire villages to the ground.
Around 30,000 Hindus and Buddhists based in the area have also been displaced by the violence.
Both communities have told AFP they were terrorised by Rohingya militants.
The army said that security officers found a total of 20 dead women and eight men in two graves, including six boys under the age of ten.
A strong smell led security officers to the burial site outside of Ye Baw Kya village, the army said.
Unverifiable photos published by the government's Information Committee showed corpses laid out in rows on grass near two mud pits where they were found.
Myanmar government spokesman Zaw Htay confirmed the grim discovery to AFP, as did a senior police officer in Rakhine who requested anonymity.
The village where the bodies were found, Ye Baw Kya, lies near a cluster of Hindu and Muslim communities in northern Rakhine called Kha Maung Seik.
Last week Hindus from the area told AFP that militants swept into their villages on August 25 with sticks and knives, attacking people who stood in their way, killing many and taking others into the forest.
Hindu women are believed to have been abducted by the militants.
The grim discovery of the graves will further fuel already white-hot hatred between ethnic groups in Myanmar.
The epicentre of the unrest, in northern Rakhine, is dominated by Rohingya Muslims who are a minority elsewhere and have been the target of decades of state-backed persecution and discrimination.
Around half of their estimated 1.1 million population has fled over the last year.
Northern Rakhine is also home to ethnic Rakhine Buddhists, Hindus and a myriad of other groups.
Religious tensions have simmered for years, erupting into sporadic bouts of violence.
But the scale of the latest unrest is the worst to hit the region in years.
While the wretched lines of Rohingya streaming into Bangladesh have shocked and alarmed the world, there is scant sympathy for the Muslim group inside Myanmar.
Many in the Buddhist majority view the group as illegal immigrants from Bangladesh, despite their long-established roots in the country.
Rauhannobelistin toiminta herättää rajua kritiikkiä – Miksi Aung San Suu Kyi vaikenee Myanmarin etnisestä puhdistuksesta?
Mielenosoittajat polttivat Aung San Suu Kyin kuvia Karachissa Pakistanissa. Useissa muslimienemmistöisissä maissa on protestoitu voimakkaasti Myanmarin armeijan raakoja otteita rohingya-vähemmistöä kohtaan. (KUVA: SHAHZAIB AKBER / AOP)
Aung San Suu Kyi oli ihmisoikeusaktivistien pyhimys ja rakastettu demokratian ja tasa-arvon sanansaattaja. Nyt rauhannobelisti kieltää kotimaassaan Myanmarissa tapahtuvan etnisen puhdistuksen. Mitä ihmettä hänen päässään oikein liikkuu?
Aung San Suu Kyi asteli tiistaina 19. syyskuuta televisiokameroiden eteen antamaan kauan odotettua lausuntoa etnisestä puhdistuksesta, josta hänen johtamaansa maata Myanmaria syytetään.
Suu Kyi on yksi maailman tunnetuimmista ihmisoikeusaktivisteista ja rauhan Nobel-palkinnon voittaja. Hänen toivottiin viimein tuomitsevan selkein sanoin Myanmarin kansanmurha.
Suu Kyi esiintyi hillittynä, hiuksissaan tuttu kukka. Hänen suustaan tuli selkeällä englannilla kuitenkin aivan muuta kuin oli toivottu. Mikrofonin takana ei enää ollut kotiarestissa virunut, ihailtu demokratia-aktivisti, vaan ehta poliitikko, Myanmarin valtapuolueen johtaja.
Hän ilmoitti uhmakkaasti, ettei Myanmar pelkää kansainvälisen yhteisön kritiikkiä. Hän sanoi, että hallituksen yrityksiä ratkaista konflikti on haitattu ”syytöksillä ja vastasyytöksillä”. Jo aiemmin Suu Kyi on puhunut ”terroristien” levittämistä vääristä tiedoista, joita on ”ison jäävuoren verran”.
– Meidän täytyy kuunnella heitä kaikkia. Meidän täytyy varmistua, että väitteet perustuvat vankkoihin todisteisiin ennen kuin toimimme. Me haluamme selvittää, mistä tämä pako johtuu. Haluaisimme puhua niille jotka ovat lähteneet ja niille jotka ovat jääneet, Suu Kyi muotoili.
Aung San Suu Kyi puhui uhmakkaasti eikä maininnut rohingya-vähemmistöä kertaakaan.(KUVA: Zuma / MvPhotos)
Ne jotka ovat lähteneet tarkoittaa maan rohingya-vähemmistöön kuuluvia ihmisiä. Heitä on paennut viime vuoden lopulla yltyneiden väkivaltaisuuksien jälkeen naapurimaihin jo yhteensä satojatuhansia. Useiden satojen arvioidaan kuolleen yhteenotoissa.
Myanmarin virallisen kannan mukaan armeija taistelee terroristeja vastaan. YK:n mukaan kyseessä on pitkään valmisteltu etninen puhdistus, jossa ihmisiä ajetaan kodeistaan, kyliä poltetaan ja siviilejä raiskataan.
Suu Kyi ei puheessaan maininnut rohingya-vähemmistön nimeä kertaakaan. Tämä heijastelee sitä, miten maassa suhtaudutaan kansaan.
– Hän käyttää rohingya-sanaa ainoastaan viitatessaan terroristiryhmään, mikä tarkoittaa, että se on ainoa identiteetti, mihin hän mielessään yhdistää rohingyat ja miten hän toivoo myös kansainvälisen yhteisön ajattelevan, konfliktia tutkinut professoriPenny Green kommentoi CNN:lle.
Vuoden 1991 Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Aung San Suu Kyi kuvattiin kotiarestissa elokuussa 1994.(KUVA: AOP)
SUU KYI on tähän asti ollut ihmisoikeusaktivistien sankari, lähes pyhänä pidetty tasa-arvon ja demokratian ikoni, joka on ollut valmis valtaviin henkilökohtaisiin uhrauksiin, jotta ihmisoikeudet toteutuisivat. Mitä ihmettä hänelle on tapahtunut?
Osaltaan kyse lienee puhtaasta poliittisesta taktikoinnista. Asiantuntijat ovat arvioineet Suu Kyin laskelmoivan käytöksensä tarkkaan, sillä rohingyoille annettu tuki voisi syödä hänen poliittista suosiotaan. Tähän puuttui jo aiemmin toinen Nobel-voittaja, arkkipiispaDesmond Tutu, joka osoitti avoimen kirjeen ”rakkaalle pikkusisarelleen”.
– Jos hiljaisuus on se poliittinen hinta, jonka maksat noususta Myanmarin korkeimpaan virkaan, se on liian korkea, Tutu kirjoitti.
Vuoden 2006 nobelisti Mohammed Yunus oli suorempi kommenteissaan New York Timesille.
– Hänen ei olisi pitänyt saada Nobel-palkintoa, jos hän on valmis sanomaan: ”pahoittelen, olen poliitikko eivätkä demokratian pelisäännöt miellytä minua”. Koko maailma oli hänen puolellaan vuosikymmeniä, mutta nyt hänestä on tullut entisen Aung San Suu Kyin irvikuva, joka tuhoaa ihmisoikeuksia ja kieltää kansalaisuuden rohingyoilta.
Samalla kun kansainvälinen reaktio puheeseen oli pettymys, Myanmarissa puhetta kiitettiin. Rohingya-ennakkoluulot ja suoranainen viha ovat yleisiä Myanmarin buddhalaisten keskuudessa.
Nuori nainen kertoi kantansa poskitarralla mielenosoituksessa Rangoonissa. (KUVA: LYNN BO BO / AOP)
VIHAN taustalla on pitkä ja monimutkainen historia. Viime vuosina maassa ovat päässeet vapaasti ääneen monet vaikutusvaltaiset ääribuddhalaiset munkit, jotka ovat levittäneet muslimivastaisuutta. Onkin vaikea tietää, kuinka pitkälle välinpitämättömyys konfliktiin heijastelee Suu Kyin henkilökohtaisia näkemyksiä.
Aung San Suu Kyin isä oli juhlittu itsenäisyyssankari Aung San, joka johti maan armeijaa. Suu Kyi kuuluu syntyperältään maan eliittiin ja korkeimpaan buddhalaisluokkaan.
Kaksi Suu Kyin elämäkertaa kirjoittanut Pete Popham kirjoittaa Independent-lehdessä, ettei pidä häntä buddhistikiihkoilijana. Ulkomailla opiskellut, monien muslimien kanssa ystävystynyt ja aktivistivuosinaan työskennellyt Suu Kyi on aina vaikuttanut liberaalilta.
Näyttäisi siis siltä, että tilanne on sisäpoliittisen tasapainoilun tulosta. Puheen retoriikka muistutti erehdyttävästi samaa kieltä, jota käyttivät Suu Kyin kotiarestiin 15 vuodeksi lukinneet kenraalit.
Kun Suu Kyi vapautui kotiarestistaan vuonna 2010, hän ilmoitti – nyttemmin katsottuna ehkä pahaenteisesti – että hän haluaa tulla ”nähdyksi poliitikkona, ei ihmisoikeusikonina”.
Heistä kriisissä on kyse: YK:n edustaja on kuvannut rohingyoja kansaksi, jolla on todennäköisesti vähiten ystäviä maailmassa. Pakolaiset jonottivat ruokaa Ukhiyan pakolaisleirillä Bangladeshissa. (KUVA: AOP)
Popham muistuttaa, että tuossa yhteydessä Suu Kyi myi ihanteensa ja hyväksyi armeijan sorvaaman uuden perustuslain vallanjaon. Siinä armeijalle taattiin muun muassa valtava edustus parlamenttiin ja sen haltuun annettiin sisä-, puolustus- sekä rajavalvontaministeriöt.
– Se oli traaginen virhe. Hän on maan vaikutusvaltaisin siviili hallituksessa, mutta ilman oikeutta vastustaa tai hallita päätöksiä. Sen sijaan, että hän haastaisi armeijan, hän on nyt sen sylikoira ja syntipukki. Kenraali Ming Aung Hlaing, joka johtaa operaatiota rohingya-vähemmistöä vastaan, pääsee pälkähästä, Popham kirjoittaa.
– Armeija vahtii kaikkia hänen sanojaan. Yksikin harha-askel muslimikysymyksessä ja he voivat hankkiutua hänestä eroon, Suu Kyin NLD-puolueen edustaja ja entinen kenraali U Win Htein totesi New York Timesin mukaan.
Vaikka Suu Kyi jollakin keinolla puuttuisikin tilanteeseen, on hänen uskottavuutensa kyseenalainen. Rohingya-kriisin sekä muiden maan sisällä käytyjen etnisten konfliktien aikana Suu Kyi on viime vuosina asettunut armeijan puolelle.
– Hän on uskollisempi omalle väelleen kuin vähemmistöille. Veri on sakeampaa kuin lupaus kansallisesta sovinnosta, Kachin-vähemmistön johtaja Hkapra Hkun Awng totesi New York Timesille.
Rohingya-pakolainen Thenkhalin leirillä Bangladeshissa. (KUVA: Zuma / MvPhotos)
Elina Koivisto
Kuka auttaisi kansaa vailla ystäviä?
YK:n edustaja kuvasi vuonna 2009 rohingyoja kansaksi, jolla on todennäköisesti vähiten ystäviä maailmassa. Myanmar ei tunnusta heitä kansalaisikseen eivätkä naapurivaltiot halua heitä.
Islaminuskoiset rohingyat pitävät itseään arabikauppiaiden jälkeläisinä ja tutkijoiden mukaan he ovat asuneet alueella vuosisatoja. Buddhalaisenemmistöinen Myanmar ei kuitenkaan pidä heitä alkuperäiskansana eikä edes kansalaisina, vaan laittomina siirtolaisina Bangladeshista.
1970-luvun sotilasjunttahallinnosta asti rohingyat ovat kohdanneet monenlaista syrjintää ja vainoa. Heidän liikkumistaan ja matkustamistaan on rajoitettu ja heidän maitaan on takavarikoitu. Aiemmin heidän lapsilukuaan pyrittiin myös rajaamaan. Rohingyojen asuttama maan luoteisosa on maan köyhintä aluetta.
Mitä tilanteelle sitten voidaan? YK:n pääsihteeri Antonio Guterres on kasannut vastuuta Aung San Suu Kyille.
– Jos hän ei käännä tilannetta nyt toiseen suuntaan, tästä tragediasta tulee aivan hirvittävä enkä näe miten tämän voi enää korjata tulevaisuudessa, Guterres totesiBBC:lle viikonloppuna ennen Suu Kyin puhetta.
YK on peräänkuuluttanut myös alueellista yhteistyötä, mutta kymmenjäsenisen Etelä-Aasian maiden Asean-yhteistyöjärjestön yritykset ovat olleet vaisuja. ThaimaalaislehtiThe Nation on syyttänyt järjestöä kovasanaisesti “avunannosta murhiin ja sekasortoon”.
Rohingyat vaikuttavat nimittäin olevan kaikkien hylkiöitä. Syyskuun puoliväliin mennessä arvioidaan, että yli 400 000 rohingyaa – kolmasosa koko kansasta – on vuosien mittaan paennut Myanmarista naapurimaihin, ennen kaikkea Bangladeshiin, jossa tilanne on tukala. Syyskuussa Nepal ilmoitti kiristävänsä rajavalvontaa pakolaisten varalta ja hieman aiemmin Intia kertoi karkottavansa arviolta 40 000 rohingyaa. Thaimaa on valmis päästämään rohingyoja maahan, mutta aikoo palauttaa heidät heti kun mahdollista.
Monet pelkäävät toisintoa vuoden 2012 tapahtumista, jolloin 140 000 lähti pakoon ja pari sataa kuoli Rakhinen osavaltiossa alkaneissa yhteenotoissa. Vuoden 2015 pakolaiskriisissä ihmissalakuljettajat kuljettivat haurailla veneillä tuhansia rohingyoja naapurimaihin ja väitteiden mukaan osa hylättiin kuolemaan merelle.
Rohingyoja puolustavat aktivistit ovat verranneet tämänhetkistä tilannetta jopa vuoden 1995 Srebrenican verilöylyyn, jossa yli 8 000 Bosnian muslimia surmattiin Jugoslavian sodassa huolimatta YK:n oletetusta suojelusta.
Brookings-instituutti-ajatushautomon tutkija Lex Rieffel maalaa tilanteesta synkän kuvan: jos Suu Kyi päättäisi erota virastaan, mitä jotkut ovat vaatineet, vaikeutuisi rohingyojen asema entisestään. Voimakas tuomitseminen kääntäisi maan vahvat kenraalit häntä vastaan ja veisi loputkin vaikutusmahdollisuudet.
– Maailmalla ei ole tehokkaita mekanismeja tällaisten ongelmien ratkaisuun. Parasta lienee tarjota tarpeeksi humanitääristä apua näiden konfliktien viattomille uhreille, alueella useita kertoja vieraillut Rieffel kirjoittaa.
The Economist -lehden mukaan ainoastaan talouspakotteet voisivat olla tehokas keino tilanteen ratkaisemiseksi.
– Maan armeijaan ei pysty helposti vaikuttamaan, mutta näyttää siltä, että taloudellinen ja diplomaattinen eristäminen vaikuttivat kenraalien haluun luovuttaa valtaa aiemmin, lehti kirjoittaa viitaten vuoden 2008 perustuslakiuudistukseen, joka lopetti sotilasjuntan.