Arvoin hetken, kumpaankohan Ruotsi-ketjuun tämä pohjimmiltaan kuuluisi. Yritetään täällä, koska periaatteessa tämän pitäisi olla yleistä valtakunnanpolitiikkaa koskeva aihe. Tietyt teemat kyllä puskevat väkisin esiin, kun maan tila on mitä on.
Ruotsin valtiopäivävaalit pidetään syyskuun alkupuolella. Mielipidekyselyitä tehdään tiheään tahtiin ja kohta vielä enemmän. Kesäkuun kierros on nyt paketissa. Yhdeksän toimiston tuloksista vedetyt keskiarvot näyttävät kärjen osalta tältä:
1. Socialdemokraterna (S): 23.9%
2. Sverigedemokraterna (SD): 22.0%
3. Moderaterna (M): 19.7%
Ruotsidemokraatit kiipesi toukokuun kolmannelta sijaltaan vahvasti toiseksi ja on kasvattanut kannatustaan nelisen prosenttiyksikköä sitten talven lukemien. Vuoden 2014 vaalien luvut olivat S 31.0%, M 23.3%, SD 12.9%. Menneisyys ei tietenkään ole tae tulevaisuudesta, mutta tuolloin SD:n tulos ylitti reilusti kymmenen prossan paikkeilla pyörineet kyselykeskiarvot. Lähimpänä oikeaa olivat ne toimistot, jotka nyt ovat antaneet SD:lle 26-28 prosentin lukemia. En ryhdy itse esittämään ennustajaa vaan sanon kuluneesti että vaalipäivänä nähdään. Oli miten oli, jo tämänhetkiset keskiarvolukemat tietävät melkoista jytkyä verrattuna edellisiin vaaleihin.
Sopii arvailla, mihin aiheeseen kuumimmat vaaliteemat keskittyvät. Äänestäjät alkavat ns. haistaa kahvin ja nähdä, mistä löytyy ainoa uskottava vaihtoehto aiemmalle konsensukselle. Perinteiset blokkipuolueet yrittävät päästä apajille, koska valta maistuu ja periaatteet joustavat tarvittaessa, mutta niillä on melkoinen työ perustellessa asemiaan. Kun kuorrutus kaavitaan pois ja mennään asian ytimeen, ne käytännössä joutuvat myöntämään, että juuri se linja, mitä SD ainoana ajoi vuosia sitten, olisi ollut oikea. Kumpikin blokki on ollut vuorollaan hallituksessa joko nenää kaivamassa tai suorastaan toivottamassa massamaahanmuuttoa tervetulleeksi - ja siinä sivussa harjoittamassa SD:n täydellistä sulkua pois politiikasta. Nyt niiden pitäisi osata selittää, että "tehtiinhän me niin aivan systemaattisesti vuositolkulla, mutta nyt tarkoitetaan toista, oikeesti". Pitäisi mennä SD:n linjalle järkyttävästä perässähiihtoasemasta ja samalla keksiä joku hyvä selitys, miksi tästä ei silti ole lainkaan kyse. Mahtaako kuuluisa arvopohja nousta taas esiin? Tuhannen kruunun kysymys kuuluu, uppoaako tällainen selittely kansalaisiin ja äänestävätkö ne sitä myöten edelleen "turvallisesti", kun SD:n ympärillä on heilutettu jatkuvasti natsikorttia ilman mitään rajaa. Onko pikapäivitetyissä vaalilupauksissa katetta, jos todellisuudessa on tehty vuositolkulla tasan päinvastoin?
Ruotsalainen blokkipolitiikka on oma lukunsa. Pidetäänkö siitä yhä kiinni? Aletaanko sitä pakon edessä rikkoa sinipunaisen rajan yli? Kuinka korkealle SD:n kannatuksen pitäisi nousta, että sitä voitaisiin edes harkita hallitukseen ja kuka muu siihen silloin lähtisi? Onko silkkaa äänestäjien ja vaalijärjestelmän halveksuntaa, jos vaikkapa SD nousee suurimmaksi puolueeksi ja jätetään silti ulos hallituksesta?
Suomen vastuullisella medialla on myös selittelemistä asian kanssa. Enpä tosin odota muuta kuin perinteistä kauhistelua miten populistit nousevat Euroopassa täysin aiheettomien pelkojen ja ennakkoluulojen siivittäminä. Unelma on kuitenkin niin paljon parempaa kuin todellisuus, että jälkimmäinen voidaan tarvittaessa ohittaa. Ja vastuullisen journalismin merkki tietenkin perään.