Tappolistalle joutunut agentti HS:n haastattelussa: "Putinin lähipiiri – mahtavia satusetiä!"
Venäläisessä julkisuudessa riitti 1990-luvulla monenmoista uutista, mutta valtakunnan ykköskanava eli tuolloinen ORT sai silti katsojat hieraisemaan silmiään tiistai-iltana 17.11.1998. Ruutuun ilmestyi parhaaseen katseluaikaan suora lähetys tiedotustilaisuudesta Interfax-uutistoimiston tiloista Moskovasta.
Pöydän takana istui kuusi turvallisuuspalvelu FSB:n upseeria, joista viisi ilmoitti kuuluvansa FSB:n salaiseen murharyhmään. Eniten äänessä oli ainoa ilman naamiota esiintynyt murharyhmän mies, Aleksandr Litvinenko.
Ryhmän tehtävänä oli miesten mukaan murhata paitsi rikollispomoja myös pettureita ja sellaisia korkean tason poliitikkoja kuin Venäjän turvallisuusneuvoston varapääsihteeri Boris Berezovski. Turvallisuuspalvelun tuore johtaja Vladimir Putin joutui vakuuttamaan julkisesti, että väitteet tutkitaan.
Kuudes mies tiedotustilaisuudessa oli entinen FSB:n eversti, petturiksi julistettu ja julkisuuteen tulleiden agenttien mukaan murhatuomion saanut Mihail Trepaškin.
Asianajaja Trepaškin, 57, istuutuu Kafe Puškinin pöytään Moskovan keskustassa ja tilaa maitokahvia. On marraskuun loppu, vuosi 2014. Trepaškin näyttää nuoremmalta ja terveemmältä kuin seitsemän vuotta sitten, vankilasta vapautuessaan.
"Kuinkas sattuikaan niin juuri eilen tapasin yhden sen yksikön miehen, joka kertoi minulle, kuinka he hävittivät ruumiit", Trepaškin kertoo. "Murhan jälkeen he pilkkoivat lihat ja vetivät ne pöntöstä alas, ja luut heitettiin Moskovajokeen. Enpä ollut sellaisesta menetelmästä ennen kuullutkaan."
"Hän sai 13 vuoden tuomion ja istui kymmenen", Trepaškin kertoo tuttavastaan.
"Se yksikkö" oli nimeltään Upravlenie po Razrabotke i Peresetšeniju Dejatelnosti Prestupnyh Objedinenii eli rikollisryhmien toiminnan tutkinta- ja torjuntahallinto, lyhyesti Urpo.
Yksikkö oli 1990-luvulla perustettu FSB:n osasto, jonka tehtävänä oli tuhota Venäjän rikollisorganisaatioita. Käytännössä se ryhtyi murhaamaan epäiltyjä rikollisia ilman oikeuden päätöstä.
Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n seuraajaorganisaatiota FSB:tä johti 1996–1998 Kremlin vanhoihin haukkoihin lukeutuva Nikolai Kovaljov. Hän ei ollut erityisen suosittu presidentti Boris Jeltsinin "perheeksi" kutsutussa lähipiirissä. Tähän piiriin kuulunut mijardööriliikemies Boris Berezovski etsi jo keinoa päästä Kovaljovista eroon.
On epäselvää, kuinka Berezovski ja Putin tutustuivat, mutta useiden lähteiden mukaan miehet olivat tuohon aikaan hyvissä väleissä.
Berezovskin tilaisuus tuli joulukuun 27. päivänä 1997, kun hänen luokseen tuli tuttu mies: FSB-upseeri Aleksandr Litvinenko. Berezovski ja Litvinenko olivat tutustuneet jo 1994, kun turvallisuuspalvelumies tutki Berezovskia vastaan tehtyä murhayritystä.
Nyt Litvinenkolla oli yllättäviä uutisia: hän työskenteli Urpo-nimisessä salaisessa yksikössä ja oli saanut tehtäväkseen murhata Berezovskin. Tämä ryhtyi käyttämään tietoja hyväkseen, ja muutaman kuukauden kuluttua Jeltsin heitti Kovaljovin syrjään FSB:n johdosta. Tilalle astui Putin.
Jeltsin oli ravistellut epäluotettavana pitämäänsä turvallisuuspalvelua kovin käsin 1990-luvun alussa. Vuosikymmenen puolivälissä ennen niin mahtava tiedustelukoneisto oli sekaannuksen tilassa.
Samaan aikaan everstiksi ylennyt FSB-veteraani Mihail Trepaškin oli ajautunut vaikeuksiin. Ne johtuivat hänen selvityksistään FSB:n sisäisen tarkastuksen työntekijänä.
Ensimmäisen Tšetšenian sodan alkaessa 1994 Trepaškinin tutkijaryhmä löysi Moskovasta suuren asekätkön.
"Kranaatinheittimiä, Šmel-liekinheittimiä, tarkkuuskivääreitä, räjähteitä, veden alla palavaa sytytyslankaa", Trepaškin muistelee nyt Kafe Puškinissa.
Kuulusteluissa kävi ilmi, että tapaukseen oli sotkeutunut sekä poliitikkoja että sotilastiedustelu GRU:n väkeä. Kun nämä epäillyt ryhtyivät hankkimaan rahaa uutta ase-erää varten, järjesti Trepaškinin ryhmä väijytyksen pankkiin.
"Pidätettiin 30 ihmistä", Trepaškin muistelee. "Heidän joukossaan oli viisi [tštšeenikomentaja Salman ] Radujevin kenttäkomentajaa, GRU:n eversti, FSB:n eversti ja useita poliiseja."
"He myivät niitä aseita Tšetšeniaan. Toisin sanoen samat päälliköt, jotka lähettivät sinne sotilaita, möivät tšetšeeneille aseita. Tšetšeenit jaettiin 'meikäläisiin' ja 'muukalaisiin'. Meikäläiset olivat niitä, joiden kanssa voitiin tehdä kauppaa ja puuhata kaikenlaista. Muukalaiset taas niitä, joita saattoi ryöstää ja tappaa ja niin edelleen."
Paljastuksesta ei seurannut kiitoksia vaan potkut. Ne antoi Trepaškinin uusi esimies Nikolai Patrušev – Putinin pietarilainen kumppani, joka tuli FSB:n johtajaksi Putinin jälkeen. Nykyisin Patrušev on Venäjän turvallisuusneuvoston pääsihteeri.
Erotettu eversti Trepaškin riitautti potkunsa ja voitti. Töitä löytyi veropoliisista, sillä FSB:n leipiin hänellä ei ollut asiaa, mikä tuli pian hyvin selväksi.
"Ensimmäisen kerran kimppuuni käytiin 23.8.1996, minulta halkesi huuli. Ja lisää tuli, mutta mitä niistä kannattaa puhua."
Kunnes Trepaškin lokakuun 3. päivänä 1998 sai yllättäen kutsun sotilassyyttäjän virastoon Frunzen rantakadulle.
"Siellä oli kahdeksan miestä, joista yksi esittäytyi: 'Päivää, minä olen Saša Litvinenko, sinun tappajasi.'"
Kahdeksan tappohallinto Urpon miestä oli viimein tullut Berezovskin myötävaikutuksella valittamaan syyttäjälle laittomista tappomääräyksistä, Trepaškin oli kutsuttu paikalle todistajana aiotun uhrin ominaisuudessa. Syyttäjien vastaus oli tyly: suullisista määräyksistä ei ollut todisteita, parempi olla hiljaa.
Tämä ei Berezovskille riittänyt. Hän katsoi Putinin FSB-nimityksen ansiokseen ja halusi vastapalveluksen: vastenmieliset tyypit pitäisi siivota pois turvallisuuspalvelusta. Berezovski passitti lopulta Litvinenkon Putinin puheille mukanaan lista "hyvistä ja pahoista" FSB:n työntekijöistä.
Putin ei reagoinut, joten Berezovski päätti turvautua julkisuuteen. Litvinenko, neljä hänen naamioitunutta kollegansa ja Trepaškin marssivat 17.11.1998 Interfax-uutistoimiston tiloihin Venäjän historian kenties omituisimpaan tiedotustilaisuuteen, jossa paljastettiin muun muassa Berezovskin ja Trepaškinin tappokäskyt.
Berezovskin hallitsema ORT-kanava lähetti tiedotustilaisuuden suorana.
Tässä Berezovski teki ilmeisesti pahan virhearvion: FSB:n asioiden julkinen repostelu ja johtajan painostaminen olivat Putinin silmissä pahimpia mahdollisia syntejä. Berezovskin julkinen ura päättyi pian ja Litvinenko vangittiin tekaistuilta vaikuttavin perustein. Molemmat pakenivat maasta vuonna 2000.
Neljä muuta tiedotustilaisuuteen osallistunutta Urpo-miestä otettiin takaisin töihin, kun he olivat peruneet puheensa ja syyttäneet kaikesta Litvinenkoa.
Tiedusteluväelle kävi nyt ensi kertaa aikoihin selväksi, kuka oli isäntä talossa. Putin siirsi ensimmäisenä presidenttivuotenaan FSB:n suoraan presidentin käskytettäväksi. Urpo lakkautettiin, mutta murhat eivät siihen loppuneet. Vuonna 2006 säädettiin laki, joka sallii terroriepäiltyjen murhat myös ulkomailla.
Berezovskin ORT oli ensimmäinen televisiokanava, jonka Putin otti presidentiksi tultuaan Kremlin komentoon, ja kanava muutettiin jälleen Ykköskanavaksi. Muiden keskeisten tiedotusvälineiden haltuunotto seurasi saman tien. Suurin osa 1990-luvulla rikastuneista oligarkeista ymmärsi nopeasti, että hyvät Putin-suhteet ovat liiketoiminnan edellytys.
Marraskuun 1998 tiedotustilaisuus näyttää olleen vedenjakaja.
"Luultavasti, jos sitä tiedotustilaisuutta ei olisi ollut, niin Litvinenko olisi edelleen palveluksessa jossakin toisessa paikassa", Trepaškin arvelee.
Putinin valtaannousua siivittivät Venäjän kerrostaloräjähdykset syyskuussa 1999. Niiden jälkeen hän aloitti toisen Tšetšenian sodan, joka oli äärimmäisen suosittu ja varmisti Putinin valinnan presidentiksi.
Tämä synnytti Venäjän suurimman salaliittoteorian, jonka mukaan kerrostalot räjäytti turvallisuuspalvelu FSB saadakseen oman miehen maan johtoon. Salaliittoteorian äänekkäin kannattaja oli Aleksandr Litvinenko.
Mihail Trepaškin siirtyi asianajaksi ja edusti kerrostaloräjäytysten tutkinnassa yhden uhrin omaisia. Hänen selvitystensä mukaan todistusaineistoa oli peukaloitu, mutta tämä tutkinta keskeytyi asianajajan pidätykseen 2003. Trepaškin tuomittiin valtionsalaisuuksien levittämisestä, ja hän vapautui Nižnyi Tagilin vankileiriltä marraskuussa 2007.
Masentunut Berezovski teki ilmeisesti itsemurhan Britanniassa 2013. Litvinenkosta taas tuli maailmankuulu lokakuussa 2006, kun hänet myrkytettiin poloniumilla Lontoossa.
Litvinenkon entinen liittolainen Trepaškin sen sijaan pyörittää omaa asianajotoimistoa Moskovassa. Asianajajan mukaan se on mahdollista, koska hänellä on yhä paljon ystäviä, myös turvallisuuspalvelussa.
"Oikeudenkäynneissäni esiintyi 50 everstiä ja viisi kenraalia, eikä yhdelläkään ollut minusta pahaa sanaa sanottavana."
Mutta entä ne kerrostaloräjähdykset? Räjäyttikö "FSB Venäjän", kuten Litvinenkon julkaiseman kirjan nimi väittää?
Trepaškin on liikaa lakimies arvaillakseen mitään. Sen sijaan hän palaa siihen samaiseen Urpon entiseen virkamurhaajaan, jonka oli tavannut haastattelua edeltävänä päivänä. Tällä oli ollut mukanaan Litvinenkon toinen Britanniassa julkaistu Putinin-vastainen syytöskirja, Lubjanskaja prestupnaja gruppirovka eli Lubjankan rikollisryhmä. Teos oli kulkenut vankileirillä vuosikaudet kädestä käteen.
"Pyysi nimikirjoituksen. Kirja oli niin nuhjuinen, ettei tekstistä tahtonut saada selvää."
"Putinin lähipiiri – ne ovat kaikki suuria satusetiä. Ne voivat sepittää mitä tahansa ja tahrata kenet tahansa. Se on niillä aivan verissä. Ja niinpä ne voivat muuttaa minkä tahansa asian aivan toiseksi."
Putinin vuodet 1996–2001
1996
Presidentti Boris Jeltsin valitaan kesävaaleissa toiselle kaudelle oligarkeiksi kutsuttujen rahamiesten tuella. Vladimir Putin saa töitä Kremlin omaisuudenhoitoyksiköstä ja muuttaa Pietarista Moskovaan. Tšetšenian ensimmäinen sota päättyy elokuussa.
1997
Jeltsin nimittää Putinin presidentinhallinnon varapäälliköksi ja Kremlin ylitarkastusviraston johtoon. Putin sanoo myöhemmin pitäneensä työtä tylsänä.
1998
Jeltsin nimittää Putinin heinäkuun lopulla turvallisuuspalvelu FSB:n johtajaksi. Talouden romahdus elokuussa vie ruplalta arvon ja aiheuttaa laajan konkurssiaallon. Keskuspankki jäädyttää lainojen maksut. Marraskuussa FSB:n työntekijät kertovat julkisuudessa salaisesta murhaosastosta.
1999
Putin nimitetään elokuussa pääministeriksi. Syyskuussa lähes kolmesataa ihmistä kuolee, kun terroristit räjäyttävät neljä kerrostaloa Moskovassa, Buinaksissa ja Volgodonskissa. Šamil Basajevin johtama terroristiryhmä hyökkää Tšetšeniasta Dagestaniin, ja Putin aloittaa toisen Tšetšenian sodan. Jeltsin eroaa vuoden viimeisenä päivänä ja luovuttaa ydinasesalkun vt. presidentti Putinille.
2000
Putin voittaa maaliskuun presidentinvaalit ensimmäisellä kierroksella. Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen elokuussa aiheuttaa särön Putinin julkisuuskuvaan. Joulukuussa Neuvostoliiton kansallishymnistä tulee Venäjän kansallislaulun sävel.
2001
Valtio ottaa suurimmat tv-kanavat komentoonsa. NTV-kanavan omistaja Vladimir Gusinski seuraa Ykköskanavaa hallinnutta Boris Berezovskia vapaaehtoiseen maanpakoon.
