Väestönsuojelun kehittämisessä pitäisi olla selkeät uhkakuvat joihin varaudutaan. Missään nimessä ei pitäisi väestölle markkinoida mitään harhakuvia "Matti ja Maija ehtivät hälytyksen tullessa väestösuojaan ja elivät elämänsä onnellisesti loppuun". Oikeastaan on riipaisevaa kun on ollut työpaikan avoimissa tilaisuuksissa joiden aiheena on safety&security asiat. Oli kyse normaaliaikojen rikos- ja paloturvallisuudesta tai sitten poikkeusoloista, niin asenne on lähes kaikilla se, että he ovat tulleet kuuntelemaan minkälaisia palveluita on tarjolla. Siis se nykyisessä yhteiskunnassa hyvin tuttu konsumeristinen asenne. Halu tehdä yhtään mitään yhteisen turvallisuuden hyväksi oikein loistaa poissaolollaan ja lukituista ovistakin tehdään elämää suurempaa draamaa kun lähtö lounaalle viivästyy 15 sekuntia (samanlaisia itkuja on ollut jopa tällä maanpuolustusfoorumilla)!
Oikea askel on se, että kiinteistöt, yhteisöt ja yritykset vastuutetaan tekemisistä ja tekemättä jättämisestä. Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä. On saatava oikeat ihmiset poikkeusolojen suojeluorganisaatioon ja näille on järjestettävä säännöllisesti koulutusta poikkeusolojen tehtävistä. On tehtävä selväksi, että konsumeristinen ajattelutapa ei tule poikkeusoloissa kyseeseen ja mikäli palaverissa joku ilmoittaa, että hän lähtee ruotsiin tai kesämökille - pitää todeta suoraan, että siinä tapauksessa työ- tai virkasuhde puretaan välittömästi. Jos henkilö kieltäytyy ilman hyvää syytä poikkeusolojen sijoituksesta tai suorastaan sabotoi valmistautumistoimenpiteitä, tulee tämän vaikuttaa henkilöarviointiin ja siten myös palkkaan.
Väestonsuojelun voi ajaa alas yhdessä päivässä, mutta sen rakentaminen kestää vuosikymmeniä. Esimerkiksi Iso-Britannia lakkautti väestönsuojelun vuonna 1968. (Väestön varoittamiseen erikoistunut organisaatio ja ydinaseiden vaikutuksia mittaava organisaatio jatkoivat toimintaansa.)
Toimenpiteet edes jonkinlaisen väestönsuojelun käynnistämiseksi aloitettiin vuonna 1979 kun konservatiivit pääsivät valtaan. Reilussa vuosikymmenessä saatiin aikaiseksi se, että ylin johto- ja asiantuntijahenkilöstö oli koulutettu ja viranomaisyhteistyö saatiin alkuun. Asutuskeskuksiin saatiin myös johtopaikkoja, jotka suojatasoltaan vastasivat ehkä S-2 väestönsuojaa. Mitään suojapaikkoja väestölle tai mitään oikeasti merkittäviä väestönsuojelun yksiköitä ei saatu organisoitua.
Oikea askel on se, että kiinteistöt, yhteisöt ja yritykset vastuutetaan tekemisistä ja tekemättä jättämisestä. Valtion ja kuntien tulisi näyttää esimerkkiä. On saatava oikeat ihmiset poikkeusolojen suojeluorganisaatioon ja näille on järjestettävä säännöllisesti koulutusta poikkeusolojen tehtävistä. On tehtävä selväksi, että konsumeristinen ajattelutapa ei tule poikkeusoloissa kyseeseen ja mikäli palaverissa joku ilmoittaa, että hän lähtee ruotsiin tai kesämökille - pitää todeta suoraan, että siinä tapauksessa työ- tai virkasuhde puretaan välittömästi. Jos henkilö kieltäytyy ilman hyvää syytä poikkeusolojen sijoituksesta tai suorastaan sabotoi valmistautumistoimenpiteitä, tulee tämän vaikuttaa henkilöarviointiin ja siten myös palkkaan.
Väestonsuojelun voi ajaa alas yhdessä päivässä, mutta sen rakentaminen kestää vuosikymmeniä. Esimerkiksi Iso-Britannia lakkautti väestönsuojelun vuonna 1968. (Väestön varoittamiseen erikoistunut organisaatio ja ydinaseiden vaikutuksia mittaava organisaatio jatkoivat toimintaansa.)
Toimenpiteet edes jonkinlaisen väestönsuojelun käynnistämiseksi aloitettiin vuonna 1979 kun konservatiivit pääsivät valtaan. Reilussa vuosikymmenessä saatiin aikaiseksi se, että ylin johto- ja asiantuntijahenkilöstö oli koulutettu ja viranomaisyhteistyö saatiin alkuun. Asutuskeskuksiin saatiin myös johtopaikkoja, jotka suojatasoltaan vastasivat ehkä S-2 väestönsuojaa. Mitään suojapaikkoja väestölle tai mitään oikeasti merkittäviä väestönsuojelun yksiköitä ei saatu organisoitua.
Viimeksi muokattu:
