Vakoilujuttuja vuosien varrelta

pstsika kirjoitti:
Jossain yhteydessä on mainittu Kymenlaaksossa sijaitsevasta Arjalan Prikaatista. Mistähän tuo nimi tulee?
Klikkaa laajentaaksesi...

Esitit hyvän kysymyksen. Voisiko nimi tulla siitä, että siellä Kymenlaakson perämetsässä majailee hurja arjalainen soturikansa? Ainakin omasta, kavereidensa ja äitiensä mielestä.

skärdis kirjoitti:
Kuviohan menee varmaankin noin, mutta miten ihmeessä se onnistuisi varusmiespalveluksessa? Tuo edellyttäisi venäläisen varusmiehen saamista juuri oikeaan varuskuntaan ja mieluusti vielä samaan tupaankin. Koulutusvalintojenkin ym. pitäisi loksahtaa juuri kohdalleen. Se ei taida onnistua ilman yhteistyökumppaneita puolustusvoimissa ja sielläkin olisi oltava juuri oikeassa kohdassa. Jos tavoitteeksi laitetaan saada myyrä palvelemaan vaikkapa KAIPR:iin tiettyyn saapumiserään, niin menee kutakuinkin mahdottomaksi se, että sattuma heittäisi myyrän ja kohdehenkilön tupakavereiksi.

Siviilielämässä, vaikkapa urheiluharrastuksen tai työpaikan osalta tuollainen olisi moninverroin helpommin junailtavissa, kun sattuman koura ei heitä kohdehenkilöä yhtään mihinkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, ja sitten kun se pikku alokas on saatu värvättyä vieraan vallan salaseksi akentiksi, niin se tuo viikonloppuvapaallaan sotilaan käsikirjan ja kertoo, ettei leijona catering tarjoilekaan kotoista pitsaa ja hampurilaisia, vaan pahaa makaronilaatikkoa ja iljettävää hedelmäistä broilerikastiketta. Kun tämä sitten P-kauden jälkeen päätetään kouluttaa polkupyörämekaanikoksi, niin voi hän sitten sabotoida ainakin kaikki fillarit löysentämällä niiden ketjuja, jolloin suomalaisen mekanisoidun jalkaväen liike hidastuu ja V-käyrä nousee.
 
skärdis kirjoitti:
Kuviohan menee varmaankin noin, mutta miten ihmeessä se onnistuisi varusmiespalveluksessa? Tuo edellyttäisi venäläisen varusmiehen saamista juuri oikeaan varuskuntaan ja mieluusti vielä samaan tupaankin. Koulutusvalintojenkin ym. pitäisi loksahtaa juuri kohdalleen. Se ei taida onnistua ilman yhteistyökumppaneita puolustusvoimissa ja sielläkin olisi oltava juuri oikeassa kohdassa. Jos tavoitteeksi laitetaan saada myyrä palvelemaan vaikkapa KAIPR:iin tiettyyn saapumiserään, niin menee kutakuinkin mahdottomaksi se, että sattuma heittäisi myyrän ja kohdehenkilön tupakavereiksi.

Siviilielämässä, vaikkapa urheiluharrastuksen tai työpaikan osalta tuollainen olisi moninverroin helpommin junailtavissa, kun sattuman koura ei heitä kohdehenkilöä yhtään mihinkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Totta, olisihan se muualla helpompaa ja kuka tuollaiseen uskoisi... siinahan se!
 
skärdis kirjoitti:
Kuviohan menee varmaankin noin, mutta miten ihmeessä se onnistuisi varusmiespalveluksessa? Tuo edellyttäisi venäläisen varusmiehen saamista juuri oikeaan varuskuntaan ja mieluusti vielä samaan tupaankin. Koulutusvalintojenkin ym. pitäisi loksahtaa juuri kohdalleen. Se ei taida onnistua ilman yhteistyökumppaneita puolustusvoimissa ja sielläkin olisi oltava juuri oikeassa kohdassa. Jos tavoitteeksi laitetaan saada myyrä palvelemaan vaikkapa KAIPR:iin tiettyyn saapumiserään, niin menee kutakuinkin mahdottomaksi se, että sattuma heittäisi myyrän ja kohdehenkilön tupakavereiksi.

Siviilielämässä, vaikkapa urheiluharrastuksen tai työpaikan osalta tuollainen olisi moninverroin helpommin junailtavissa, kun sattuman koura ei heitä kohdehenkilöä yhtään mihinkään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Siviilissä näitä enemmän tehdäänkin.

En puhu sattumaroiskaisuista. Jos 20-vuotias hyväkuntoinen, älykäs ja fyysisesti ja psyykkisesti soveltuva värvätty ja sitoutunut on astunut palvelukseen tehtävänään käydä kaikki sotakoulut läpi, se on onnistunut varmasti. Ei mitään epäilystä.

Venäjän vakoilun erikoisuus on illegaalitoiminta, jossa vakoojalle luodaan tai varastetaan kohdemaan kansalaisuus. Illegaalin synnyttäminen kestää kauan. Illegaalivakoilijoita käytetään kaikkein arkaluontoisimpiin tehtäviin, kuten tärkeimpien ilmiantajien kontaktihenkilöinä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Vakoilu

Illegaaliin luotetaan enemmän, jos hän vielä esiintyy metodisesti sopivasti sellaisena (lausunnoissa ym.), ettei herää minkäänlaisia epäilyksiä konservatiivisista arvoista. Hän voi jopa tehdä näkyviä palveluksia, tulla palkituksi kohdemaassaan jne.

Edward Lucas on tehnyt huolellisen kirjan Deception. Spies, Lies and How Russia Dupes the West. Bloomsbury. 372 s.

Lucas ei tietenkään malta olla penkomatta viime vuosien mehukkainta vakoilutapausta, jonka päähenkilöksi nousi Yhdysvalloissa vangittu kurvikas, punatukkainen "bilettäjä" Anna Chapman (Anna Kuštšenko). Päädyttyään 2010 vankienvaihdossa Venäjälle Chapman pääsi tapaamaan pääministeri Vladimir Putinia, sai oman televisioshown ja on nyt maan seksisymboli numero yksi.

Itse asiassa Chapman oli nuorin ja kokemattomin tekijä muuten varsin ammattitaitoisten venäläisten "illegaalien" ryhmässä lännessä. Lucasia harmittaa se, että juttua on vähätelty ja naureskeltu.(Oma huomautus: Chapmanin turhake (ilolintu) peitti mediassa alleen yksitoista muuta, jotka rakensivat kontakteja akateemisiin, teollisiin ja politiikan piireihin, joilla kaikilla oli tekemistä tiedustelun kanssa. Yksi oli Microsoftilla hyvässä nousussa.)

Illegaali on agentti, joka väärennetyn tai "varastetun" henkilöllisyyden turvin elää ulkomailla valmistautuen tiedustelutehtäviin. Helsingin Sanomat on takavuosina kertonut nimeltä mainiten useista illegaaleista, jotka ovat asuneet Suomessa tai yrittäneet päästä tänne Helsinki-Vantaan lentokentän kautta.

http://www.hs.fi/paivanlehti/kulttuuri/Länsimaiden hyväuskoisuus on vaarallista/a1336789204104
 
Tämä tarina on elävästä elämästä.

Suomalainen opiskelija-reserviläis delegaatio oli tutustumismatkalla Pietarissa erääseen (käsittääkseni) laivaston kadettikouluun.
Heillä oli määrättynä isäntänä erä Kadetti xxx. Kyseinen kadetti oli aito Venäläinen joka osasi 100% Suomea. Asia selvisi delegaatiolle excursion edetessä.

Meni pari vuotta ko. reissusta, kun eräs tutustumismatkalla ollut reserviläinen tunnisti ko. kadetin xxx:n kotikaupungissaan, erään maitokaupan kassajonossa. Ei se mitään, jos kyseinen xxx ei olisi reagoinut mitenkään tapaamiseen. Reaktio olikin yllättävä... kyseinen xxx oli jättänyt tavaransa kassan hihnalle ja poistunut kiiruusti paikalta. Miksi?

(tosin lähialueella on yksi Suomen tärkeimmistä tukikohdista...)

Tapio Rautavaaran laulun sanoin... tämä tarina on tosi.
 
Suomalaisen lounas ”kotiryssän” kanssa: ”Kiukutteli puoli tuntia, luki paperista kolme varttia”

"Talvella YLE:n TV1 näytti kymmenosaisen sarjan nimeltä ”Suomi on venäläinen”. Erittäin monipuolinen ohjelma käsitteli montaa eri aihetta, eräs niistä oli suomettuminen.

Osakseni lankesi mm. ”kotiryssäkäytännön” valottaminen. Saamieni kommenttien takia haluan selventää asiaan liittyviä yksityiskohtia.

”Kotiryssät” olivat neuvostoliittolaisia salaisen poliisin, KGB:n, virkailijoita, joita Suomessa nimitettiin myös ”Kokkolan palloseuran” pelaajiksi. Heidän tehtävänään oli sekä kerätä salaista tietoa Suomessa, että levittää suomalaisille ”oikeaa tietoa” eli propagandaa.

Vietin noin kymmenen vuotta Suomen ulkopuolella (1966-1975). Kun palasin Suomeen, perustin Helsinkiin yrityksen, jonka liiketoimintaa oli suomalaisten vientiyritysten neuvominen. Sain kuulla etukäteen, että jossain vaiheessa saisin oman kotiryssän, koska kirjoitin yritykseni puitteissa myös lehtiin. Vuoden 1978 alussa asia konkretisoitui.

Harjoittaessani yritystoimintaa noin viidentoista vuoden ajan, en koskaan pitänyt hallussani mitään salaista tietoa koskien Suomen valtiota tai yhteiskuntaa. Tästä huolimatta ehdin nauttimaan kolmen eri kotiryssän seurasta. Heidän virkakautensa Helsingissä oli aina noin viisi vuotta.

Kotiryssiä kutsuttiin myös ”Tehtaankadun pojiksi”, koska Neuvostoliiton suurlähetystö sijaitsi kyseisellä kadulla. Oma kotiryssäni oli kuitenkin kaikissa kolmessa tapauksessa Suomalais-neuvostoliittolaisen kauppakamarin Helsingin toimipisteen neuvostoliittolainen johtaja. Miksi asia on niin, on minulle arvoitus. Tehtaankadun pojat ilmeisesti olivat poliitikoille ja virkamiehille tarkoitettuja päällystakkeja.

Ensimmäinen kotiryssäni oli tiukka aatteen mies. Häneltä sain erittäin paljon propagandamateriaalia, joka oli käyttöarvoltaan hyvin rajallista. Hän myös tarjoutui ystävällisesti lukemaan kaikki lehtiin kirjoittamani jutut ennen julkaisua, josta kohteliaasti kieltäydyin.

Vuoden 1980 alkuviikkoina sain soiton toverilta, joka oli juuri palannut Moskovasta. Hän kutsui minut lounaalle kantapaikkaamme. Hän sanoi palaverin alkavan klo 11.30 ja iltapäivällä ei saanut olla kiirettä pois.

Seuraavana päivänä olin sovitussa paikassa sovittuun aikaan. Kotiryssä tilasi pöytään vodkadrinkit. Tarjoilija huomautti kohteliaasti, että sääntöjen mukaan alkoholia ei voi tarjota ennen puoltapäivää. Tämän toveri tiesi varmasti asuttuaan Helsingissä useita vuosia.

Yleensä kyseinen henkilö käyttäytyi hillitysti. Tällä kertaa kuitenkin lounaan isäntä kiukutteli puoli tuntia sanomalla, että Suomessa ei ole kansalaisilla mitään vapauksia. Jos henkilö on janoinen, hän ei voi saada viinaa haluamaansa aikaan, koska kapitalistinen valtio tekee kaikkensa sortaakseen kansalaisiaan. En kommentoinut hänen vuodatustaan mitenkään.

Kello tuli puoleenpäivään ja heti sen jälkeen pöytään ilmestyi kaksi snapsia. Joimme maljan uudelle vuodelle.

Maljan jälkeen istuin alas, mutta toveri jäi seisomaan ja veti povitaskustaan nipun papereita ja alkoi lukea. Teksti käsitteli Neuvostoliiton sotaretkeä Afganistaniin, jonne puna-armeija marssi täydellä höyryllä vuoden 1979 lopussa. Selostuksen lukeminen kesti suunnilleen kolme varttia. Tekstiin sisältyi kaikenlaisia historiallisia yksityiskohta. Korostetusti esille tuli marxismi-leninismin opinkappale kapitalismin yleisestä kriisistä, jonka jatkuva syveneminen tekee 1980-luvusta historiallisesti merkittävän kymmenluvun, jonka kuluessa sosialismi lopullisesti voittaa. Puna-armeijan operaatio Afganistanissa merkitsi tältä osin historiallista käännekohtaa.

Luettuaan paperin läpi toveri istui tuolilleen selvästi helpottuneena. Tilasimme ruokaa ja ryhdyimme keskustelemaan. Tuttavani ei selvästikään uskaltanut sooloilla, vaan luki tekstin, joka oli hänelle ja hänen virkaveljilleen laadittu. Kaikesta päätellen tehtävä ei ollut hänelle miellyttävä.

Pisin lounas ensimmäisen kotiryssän kanssa kesti 12 tuntia. Se syötiin Presidentti -hotellin kabinetissa ennen presidentinvaaleja 1982. Mukana oli myös kolmas henkilö, joka nauhoitti kaiken keskustelun. Jostain syystä Neuvostoliitossa uskottiin, että Koiviston voitto voidaan estää vaikuttamalla suomalaisiin päättäjiin. Tuohon aikaan kirjoitin neljännesvuosikatsauksia Suomesta Lontooseen (The Economist Intelligence Unit). Ennustin katsauksessa Koiviston voittavan viimeisten gallupien perusteella. Kotiryssä oli saanut selville, että olin kirjoittanut kyseisen katsauksen. Lisäksi tunsin Max Jakobsonin, jolla tiedettiin olevan paljon vaikutusvaltaa. Tästä johtuen kotiryssä luuli, että hän pystyisi jotenkin minun kauttani vaikuttamaan vaalien tulokseen.

Pitkän istunnon aikana kävi selväksi että Moskovassa todella uskottiin mahdottoman olevan mahdollista, ts. Koiviston voiton romuttaminen oli tehtävissä. Jälkeen päin olen miettinyt sitä, kuinka monta vastaavaa lounasta ennen vaaleja Helsingissä syötiin. Kuinka monta kotiryssää löytyi kylmän sodan aikaisesta Helsingistä? Kuinka monta ”asiakasta” yhdellä kotiryssällä oli? Näihin kysymyksiin ei kai koskaan saada vastausta. Varmaa on vain, että systeemi jakoi kaikille Kokkolan palloseuran edustajille yhteiset ohjeet, joita oli pakko noudattaa."
 
Uusissa JFK-asiakirjoissa on 20.4.1967 päivätty CIA-raportti ulkomaalaisista jotka ovat naineet neuvostoliittolaisen ja suomalaisiakin on päässyt listoille. Oikeustieteenopiskelija Lavikkala opiskellut NL:ssä lukuvuodet 58-59 ja 59-60, KGB värvännyt syksyllä 1959 ehtona vaimon muuttoluvalle. Toinen suomalaiseksi merkitty on liikemies Lundahl mennyt naimisiin Lidia Zelenkovan kanssa -61 ja palannut Tukholmaan -62.
https://www.archives.gov/files/research/jfk/releases/docid-32108115.pdf
 
Kiinnostava ketju, vaikken ketjun painotusten laatua ymmärräkään.

Itänaapurin vakoilukulttuuria tuntevat tahot tuntuvat korostavan sitä, että 85% on vaikuttamista ja 15% tiedonhankintaa. Kuitenkin ketjussa unohdetaan vaikuttaminen ellei se liity sotaan tai armeijaan.

Vaikuttamisesta tuodaan usein esiin samoja ympäristöjä: politiikka, työmarkkinajärjestöt, akateeminen maailma, kulttuuri ja viihde, massamedia, kirkko, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät organisaatiot, sotavoimat... Näistä on ketjussa esillä noin yksi.

(Esim Kylävaaran "Taistolaisuuden musta kirja" antaa aiheesta aika hyviä vihjeitä.)

Värväämisestä tuodaan aina esille samat asiat: henkilökohtaiset heikkoudet tai ideologisen johdateltavuuden.

Illegaaleista muistelisin lukeneeni, että naapuri käytti ahkerasti hyväkseen sellaisia paikkakuntia, joissa ns. kirkonkirjat ovat syystä tai toisesta tuhoutuneet. Sota, tulipalo, rikos... Tätäkään ketjussa ei juuri ole esillä.

Suomalaisista erityispiirteistä eräs keskeinen oli suuri määrä väriä liputtavaa punapääomaa ja sen paikoin varsin kummallista käyttämistä. Aiheesta ei juuri ketjussa ole.

Lisäksi oli liikeyrityksiä, joiden liikevaihdosta ja tuloksesta valtaosa tuli idästä tai punapääoman kanssa tehdystä liiketoiminnasta. Osa näistä lienee ollut itäisen koneiston jatkeita. Ymmärtääkseni näitä oli mm. painoalalla, kustannustoiminnassa, ravintola.alalla, teatteri- ja muita viihdealan yrityksiä, taisi olla rakennusalallakin...

Ja Trustivapaa Bensiini ei välttämättä lakannut olemasta sitä mitä se oli erilaisten nimenmuutosten myötä.

Aikanaan osa äärivasemmistosta sekä tehtaili tyhjästä kansalaisjärjestöjä että valtasi jo olemassa olleita. Lehteä, teatteria, kulttuuria, kierrätystä, asukasyhdistystä, elävän musiikin yhdistyksiä, luonnonsuojelua, eläinten oikeuksia, yhteiskunnallisia asioita... Sama äärivasemmistolainen ydinryhmä saattoi olla eri kokoonpanoissaan lukuisissa eri yhdistyksissä.

Joku kapiainen siellä tai täällä on pientä siihen verrattuna mitä esim. YLEssä, AKT:ssä, STTK:ssa, Hesarissa, Opetushallituksessa, eduskunnan tai hallituksen sihteeristössä... voi saada aikaan. Ja oikeuspolitiikan kaappaamisen kautta saadaan kaapattua ote niin perustuslain tulkitsemisesta, hallintomenettelyn ohjaamisesta kuin vaikka tiedonvälityksen ja politiikan rajoistakin.

Pistän pari linkkiä, jotka saattavat jotakuta kiinnostaa. Ovat kyllä muissakin ketjuissa.

Amerikkalainen takaisinvärväysjärjestelmä. Charney on tutustumisen arvoinen tyyppi ja Valkoinen Paperi kannattaa lukea.

http://noir4usa.org/noir-white-paper/


Charney on ehkä vähän liian kohtelias käsitellessään niitä virheitä, joita organisaatiot tekivät esim. Snowden & Assange -tyyppisissä tapauksissa. Eli jättää tärkeimmän sanomatta.

Iänkaikkisen vanha, mutta ah niin hyvä Yuri Bezmenov:


Jos tulee myöhemmin hyviä linkkejä mieleen, niin pistän tähän jatkeeksi.
 
Pihatonttu kirjoitti:
Kiinnostava ketju, vaikken ketjun painotusten laatua ymmärräkään.

Itänaapurin vakoilukulttuuria tuntevat tahot tuntuvat korostavan sitä, että 85% on vaikuttamista ja 15% tiedonhankintaa. Kuitenkin ketjussa unohdetaan vaikuttaminen ellei se liity sotaan tai armeijaan.

Vaikuttamisesta tuodaan usein esiin samoja ympäristöjä: politiikka, työmarkkinajärjestöt, akateeminen maailma, kulttuuri ja viihde, massamedia, kirkko, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät organisaatiot, sotavoimat... Näistä on ketjussa esillä noin yksi.

(Esim Kylävaaran "Taistolaisuuden musta kirja" antaa aiheesta aika hyviä vihjeitä.)

Värväämisestä tuodaan aina esille samat asiat: henkilökohtaiset heikkoudet tai ideologisen johdateltavuuden.

Illegaaleista muistelisin lukeneeni, että naapuri käytti ahkerasti hyväkseen sellaisia paikkakuntia, joissa ns. kirkonkirjat ovat syystä tai toisesta tuhoutuneet. Sota, tulipalo, rikos... Tätäkään ketjussa ei juuri ole esillä.

Suomalaisista erityispiirteistä eräs keskeinen oli suuri määrä väriä liputtavaa punapääomaa ja sen paikoin varsin kummallista käyttämistä. Aiheesta ei juuri ketjussa ole.

Lisäksi oli liikeyrityksiä, joiden liikevaihdosta ja tuloksesta valtaosa tuli idästä tai punapääoman kanssa tehdystä liiketoiminnasta. Osa näistä lienee ollut itäisen koneiston jatkeita. Ymmärtääkseni näitä oli mm. painoalalla, kustannustoiminnassa, ravintola.alalla, teatteri- ja muita viihdealan yrityksiä, taisi olla rakennusalallakin...

Ja Trustivapaa Bensiini ei välttämättä lakannut olemasta sitä mitä se oli erilaisten nimenmuutosten myötä.

Aikanaan osa äärivasemmistosta sekä tehtaili tyhjästä kansalaisjärjestöjä että valtasi jo olemassa olleita. Lehteä, teatteria, kulttuuria, kierrätystä, asukasyhdistystä, elävän musiikin yhdistyksiä, luonnonsuojelua, eläinten oikeuksia, yhteiskunnallisia asioita... Sama äärivasemmistolainen ydinryhmä saattoi olla eri kokoonpanoissaan lukuisissa eri yhdistyksissä.

Joku kapiainen siellä tai täällä on pientä siihen verrattuna mitä esim. YLEssä, AKT:ssä, STTK:ssa, Hesarissa, Opetushallituksessa, eduskunnan tai hallituksen sihteeristössä... voi saada aikaan. Ja oikeuspolitiikan kaappaamisen kautta saadaan kaapattua ote niin perustuslain tulkitsemisesta, hallintomenettelyn ohjaamisesta kuin vaikka tiedonvälityksen ja politiikan rajoistakin.

Pistän pari linkkiä, jotka saattavat jotakuta kiinnostaa. Ovat kyllä muissakin ketjuissa.

Amerikkalainen takaisinvärväysjärjestelmä. Charney on tutustumisen arvoinen tyyppi ja Valkoinen Paperi kannattaa lukea.

http://noir4usa.org/noir-white-paper/


Charney on ehkä vähän liian kohtelias käsitellessään niitä virheitä, joita organisaatiot tekivät esim. Snowden & Assange -tyyppisissä tapauksissa. Eli jättää tärkeimmän sanomatta.

Iänkaikkisen vanha, mutta ah niin hyvä Yuri Bezmenov:


Jos tulee myöhemmin hyviä linkkejä mieleen, niin pistän tähän jatkeeksi.
Klikkaa laajentaaksesi...


Tämä taisi olla vain yhden asian ketju. Löysin jonkin pöyristyttävän huhun blogista ja halusin koota tietoa. Huhu osoitettiin perättömäksi. Siinä sitten pakistiin illegaaleista hetki.

Varmaan parempiakin vakoiluketjuja on jossain foorumin uumenissa.

Nuo videot ovat hyviä havaintoesimerkkejä. Itse asiassa EU:n raivostuttavimpia virallisia suuntia saattavat pyörittää ihan oudot voimat.
 
Pihatonttu kirjoitti:
Illegaaleista muistelisin lukeneeni, että naapuri käytti ahkerasti hyväkseen sellaisia paikkakuntia, joissa ns. kirkonkirjat ovat syystä tai toisesta tuhoutuneet. Sota, tulipalo, rikos... Tätäkään ketjussa ei juuri ole esillä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pitää täysin paikkansa. Suosittuja olivat myös rajan taakse jääneiden kuntien kirkonkirjat. Niistä askarreltiin KGB:lle lukuisia peitehenkilöllisyyksiä. Ihan toimettomia meillä ei sentään oltu. Muistaakseni 60-luvulla(?) jonkun ortodoksiseurakunnan silmäätekevä toimihenkilö tuomittiin maanpetoksesta. Oli luovuttanut kirkonkirjoja neuvostotiedustelulle.
 
Pihatonttu kirjoitti:
Illegaaleista muistelisin lukeneeni, että naapuri käytti ahkerasti hyväkseen sellaisia paikkakuntia, joissa ns. kirkonkirjat ovat syystä tai toisesta tuhoutuneet. Sota, tulipalo, rikos... Tätäkään ketjussa ei juuri ole esillä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuo oli helpompaa jokunen vuosikymmen sitten kun kaikki ei ollut vain kirjoissa ja kansissa.
 
Vonka kirjoitti:
No sitten ei kuin herätetään tämä henkiin ja kaivetaan myyrät koloistaan!
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos haluat kaivaa tämän päivän myyrät koloistaan, niin seuraapa huviksesi näitä:

1. Ketkä toimittajat ja muut vaikuttajat polkaisevat kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta "tämä hallitus ei voi jatkaa koska xyz" -kampanjan pystyyn juuri sellaisessa kohdassa jossa hallituksen vaihtuminen gallupnousijoihin tekisi hallaa läntisen puolustusyhteistyön kehittymiselle?

2. Mitkä työmarkkinajärjestöt tekevät kaikkensa vahingoittaakseen Suomen taloutta tai kykyä torjua hybridioperaatioita?

3. Mitä oikeuspoliittisen vallan monopoli tarkoittaa sellaisessa maassa jossa oikeuspolitiikan tärkeimmät elimet uudistavat itse itseään?

4, Missä kohtaa turvallisuuteen liittyvän tilannekuvan tuottamisen parissa tapahtuu systeemisiä tai systemaattisia virheitä?

5. Missä ja keiden johdolla turvallisuuteen liittyvän tilannekuvan tuottamisessa resurssien kohdentaminen ja henkilöresurssien rekrytoiminen ei näyttäisi koskaan kehittyvän sellaiseen suuntaan että resursseilla saavutettaisiinkin jotain.

6. Missä tapahtuu eniten sellaisia tietosuojaväärinkäytöksiä, joissa henkilökohtainen tai muuten kyseenalainen motiivi on etukäteen naamioitu työnkuvaan tai oma-aloitteiseen työskentelyyn liittyväksi?

7. Missä työn arvioinnin tai arvostelun mahdollisuus on etukäteen poissuljettu jollain näppärällä kikkailulla?

8. Missä turvallisuuteen liittyvissä asioissa empiiristä todellisuutta korvataan voimakkaimmin näytelmillä ja tarinateollisuudella, ketkä sitä tekevät ja kuka on osoittanut heille suunnan?

9. Ketkä suojaavat heidän toimintaansa?

10. Ketkä toteuttavat kompromettointioperaatioita?

11. Ketkä ovat nostaneet keitäkin asemiinsa?

12. Mikä osa vakauttamaan tarkoitetusta toiminnasta on täysin ennustettavalla tavalla ja täysin loogisesti epävakautta tuottavaa?

13. Missä asioissa julkilausuttujen tavoitteiden ja seurausten välillä on jyrkin ristiriita?

14. Ketkä ja miten ovat sitä kuilua tuottaneet?

Noita kun pohtii, niin joku kokonaiskuva siitä alkaa hahmottua aika nopeasti. Epäilys kohdistuu taatusti moneen väärään henkilöön. Mutta voi tulla yllättäviä osumiakin.

Myöhemmin lisää:

15. Ketkä ovat keskiössä ajamassa Venäjän kansalaisten pääsyä Puolustusvoimien kaiken tiedon äärelle?

16. Keihin kompastuu aina se, että poliisin tueksi voitaisiin rakentaa harmaassa vaiheessa välttämätön lisäpoliisijärjestelmä?

17. Ketkä ja kuinka ovat vaihtamassa empiiriseen todellisuuteen perustuvaa lähtökohtaa diskursiiviseen "todellisuuteen" perustuvaksi?

Ja niin kuin tuolla lukee: tämän päivän myyrät...
 
Viimeksi muokattu:
Pihatonttu kirjoitti:
Jos haluat kaivaa tämän päivän myyrät koloistaan, niin seuraapa huviksesi näitä:

1. Ketkä toimittajat ja muut vaikuttajat polkaisevat kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta "tämä hallitus ei voi jatkaa koska xyz" -kampanjan pystyyn juuri sellaisessa kohdassa jossa hallituksen vaihtuminen gallupnousijoihin tekisi hallaa läntisen puolustusyhteistyön kehittymiselle?

2. Mitkä työmarkkinajärjestöt tekevät kaikkensa vahingoittaakseen Suomen taloutta tai kykyä torjua hybridioperaatioita?

3. Mitä oikeuspoliittisen vallan monopoli tarkoittaa sellaisessa maassa jossa oikeuspolitiikan tärkeimmät elimet uudistavat itse itseään?

4, Missä kohtaa turvallisuuteen liittyvän tilannekuvan tuottamisen parissa tapahtuu systeemisiä tai systemaattisia virheitä?

5. Missä ja keiden johdolla turvallisuuteen liittyvän tilannekuvan tuottamisessa resurssien kohdentaminen ja henkilöresurssien rekrytoiminen ei näyttäisi koskaan kehittyvän sellaiseen suuntaan että resursseilla saavutettaisiinkin jotain.

6. Missä tapahtuu eniten sellaisia tietosuojaväärinkäytöksiä, joissa henkilökohtainen tai muuten kyseenalainen motiivi on etukäteen naamioitu työnkuvaan tai oma-aloitteiseen työskentelyyn liittyväksi?

7. Missä työn arvioinnin tai arvostelun mahdollisuus on etukäteen poissuljettu jollain näppärällä kikkailulla?

8. Missä turvallisuuteen liittyvissä asioissa empiiristä todellisuutta korvataan voimakkaimmin näytelmillä ja tarinateollisuudella, ketkä sitä tekevät ja kuka on osoittanut heille suunnan?

9. Ketkä suojaavat heidän toimintaansa?

10. Ketkä toteuttavat kompromettointioperaatioita?

11. Ketkä ovat nostaneet keitäkin asemiinsa?

12. Mikä osa vakauttamaan tarkoitetusta toiminnasta on täysin ennustettavalla tavalla ja täysin loogisesti epävakautta tuottavaa?

13. Missä asioissa julkilausuttujen tavoitteiden ja seurausten välillä on jyrkin ristiriita?

14. Ketkä ja miten ovat sitä kuilua tuottaneet?

Noita kun pohtii, niin joku kokonaiskuva siitä alkaa hahmottua aika nopeasti. Epäilys kohdistuu taatusti moneen väärään henkilöön. Mutta voi tulla yllättäviä osumiakin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Loistava kysymysketju. Jos jokaiseen saa edes likiarvot niminä, koko kudelma on siinä.

Otetaan ensimmäinen kysymys tarkasteluun. 1. Ketkä toimittajat ja muut vaikuttajat polkaisevat kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta "tämä hallitus ei voi jatkaa koska xyz" -kampanjan pystyyn juuri sellaisessa kohdassa jossa hallituksen vaihtuminen gallupnousijoihin tekisi hallaa läntisen puolustusyhteistyön kehittymiselle?

Osa I

Koska tässä pitää olla selkeitä todisteita siitä, ettei kyse ole vain oppositioriekkumisesta ylipäänsä, otan selkeän kulmakohdan. Vuonna 2002 Jaakko Laakso, Mikko Elo ja Anni Sinnemäki olivat ensimmäiset herääjät siihen, että Lipponen kuherteli Cheneyn kanssa. He tekivät kirjallisen kysymyksen. Näistä kaksi ensimmäistä ovat vakavia tapauksia, Sinnemäen motiivit epäselvät. En usko, että hän on kuitenkaan lainkaan oikea henkilö Helsingin kaupungin johtoon. Silloinhan oli nimenomaan sateenkaarihallitus, jota "omat" kävivät kaatamaan todella hädissään.

Vaan oliko silloin presidentti Halonen mukana?

Lipposen Nato-rynnistyksen pysäytti Tarja Halosen erityisavustaja Martti Manninen antamalla vaaliaseeksi 2003 Anneli Jäätteenmäelle salaisiksi luokiteltuja asiakirjoja, mm. WASB-050. Martti Manninen erotettiin, ja hän on viettänyt hiljaiseloa. Jäätteenmäki erosi itse. Tarja Halonen jatkoi muumimammana eikä kukaan koskaan saa tietää, oliko hänellä osuutta mihinkään. Ellei Manninen puhu. Ei varmasti.

Jäätteenmäki nosti idän tytön Paula Lehtomäen ulkomaankauppaministeriksi ja siitä lähtien hän on ollut keulilla. Nyt eduskunnasta pudonnut Lehtomäki vahtii Juha Sipilää, Suomen pääministeriä, tämän omasta pyynnöstä. Heillä ovat taloussukset samalla ladulla (Terrafame, muut energiaprojektit).

Anneli Jäätteenmäki avasi Matti Vanhasen kuningastien nostamalla ajatusten Vantaanjoen puolustusministeriksi.

Se oli viimeinen todellinen liikkumisemme kohti Natoa.








 
Viimeksi muokattu:
Laitetaanpa huviksi arvoitus vuosien takaa:

Keväällä 1940 palautettiin Neuvostoliitosta sopimusten mukaisesti talvisodan aikana Neuvostoliiton käsiin joutunutta suomalaista siviiliväestöä. Nämä tietenkin Valpon toimesta hyvästi kuulusteltiin, jolloin löytyi oman kertomuksensa mukaan moinen mies:

1. Vuonna 1918 lähti valkoisen Suomen venäjänkielentaitoisena vakoojana Venäjän puolelle.
2. Jäi punaisten venäläisten käsiin ja vietiin Viipuriin, odottamaan tuomiota.
3. Valkoiset vapauttivat ja osallistui Aunuksen retkeen tiedustelijana.
4. Asui 1920-luvulla Salmissa (rajanpinnassa) ja toimi Valpon tiedustelijana.
5. Kuului Salmin suojeluskuntaan.
6. Syksyllä 1939 Valpo värväsi uudelleen ja ohjeisti jäämään rintaman selustaan tiedustelijaksi, jos sota syttyisi.
7. Jäätyään puna-armeijan valtaamalle alueelle, liityi Terijoen hallituksen paikallishallintoon.
8. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu värväsi raportoimaan väestön mielialasta ja mahdollisesta neuvostovastaisesta toiminnasta.
9. Piti yhteyttä Mantsinsaaresta tulleisiin suomalaisiin tiedustelupartioihin.
10. Kun siirto interointileirille tapahtui, jatkoi toimimista neuvostotiedustelun palveluksessa.
11. Pyydettäessä värväytyi NKVD:n asiamieheksi Suomeen palautuksen yhteydessä.
12. Ilmiantoi itsensä ja tietämänsä muut yhteistoimintamiehet Valpolle kuulusteluissa.
13. Arkistotiedot loppuvat.

Kysymys kuuluukin, että kuinka tuomitsemme miehen? Kirottu maanpetturi vai isänmaanystävä? Muut evakuoimatta jääneet ilmiantavat miehen kategorisesti ilmi neuvostomyönteisenä Valpon kuulustelupöytäkirjoissa.
 
EK kirjoitti:
Laitetaanpa huviksi arvoitus vuosien takaa:

Keväällä 1940 palautettiin Neuvostoliitosta sopimusten mukaisesti talvisodan aikana Neuvostoliiton käsiin joutunutta suomalaista siviiliväestöä. Nämä tietenkin Valpon toimesta hyvästi kuulusteltiin, jolloin löytyi oman kertomuksensa mukaan moinen mies:

1. Vuonna 1918 lähti valkoisen Suomen venäjänkielentaitoisena vakoojana Venäjän puolelle.
2. Jäi punaisten venäläisten käsiin ja vietiin Viipuriin, odottamaan tuomiota.
3. Valkoiset vapauttivat ja osallistui Aunuksen retkeen tiedustelijana.
4. Asui 1920-luvulla Salmissa (rajanpinnassa) ja toimi Valpon tiedustelijana.
5. Kuului Salmin suojeluskuntaan.
6. Syksyllä 1939 Valpo värväsi uudelleen ja ohjeisti jäämään rintaman selustaan tiedustelijaksi, jos sota syttyisi.
7. Jäätyään puna-armeijan valtaamalle alueelle, liityi Terijoen hallituksen paikallishallintoon.
8. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu värväsi raportoimaan väestön mielialasta ja mahdollisesta neuvostovastaisesta toiminnasta.
9. Piti yhteyttä Mantsinsaaresta tulleisiin suomalaisiin tiedustelupartioihin.
10. Kun siirto interointileirille tapahtui, jatkoi toimimista neuvostotiedustelun palveluksessa.
11. Pyydettäessä värväytyi NKVD:n asiamieheksi Suomeen palautuksen yhteydessä.
12. Ilmiantoi itsensä ja tietämänsä muut yhteistoimintamiehet Valpolle kuulusteluissa.
13. Arkistotiedot loppuvat.

Kysymys kuuluukin, että kuinka tuomitsemme miehen? Kirottu maanpetturi vai isänmaanystävä? Muut evakuoimatta jääneet ilmiantavat miehen kategorisesti ilmi neuvostomyönteisenä Valpon kuulustelupöytäkirjoissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Häikäilemätön opportunisti? Vakoilu verissä, kunhan on työnantaja rajan toisella puolella?
 
Vonka kirjoitti:
Häikäilemätön opportunisti? Vakoilu verissä, kunhan on työnantaja rajan toisella puolella?
Klikkaa laajentaaksesi...
Vai luja isänmaan mies, joka toimii järkähtämättä Suomen hyväksi, keinoja kaihtamatta?
 
EK kirjoitti:
Laitetaanpa huviksi arvoitus vuosien takaa:

Keväällä 1940 palautettiin Neuvostoliitosta sopimusten mukaisesti talvisodan aikana Neuvostoliiton käsiin joutunutta suomalaista siviiliväestöä. Nämä tietenkin Valpon toimesta hyvästi kuulusteltiin, jolloin löytyi oman kertomuksensa mukaan moinen mies:

1. Vuonna 1918 lähti valkoisen Suomen venäjänkielentaitoisena vakoojana Venäjän puolelle.
2. Jäi punaisten venäläisten käsiin ja vietiin Viipuriin, odottamaan tuomiota.
3. Valkoiset vapauttivat ja osallistui Aunuksen retkeen tiedustelijana.
4. Asui 1920-luvulla Salmissa (rajanpinnassa) ja toimi Valpon tiedustelijana.
5. Kuului Salmin suojeluskuntaan.
6. Syksyllä 1939 Valpo värväsi uudelleen ja ohjeisti jäämään rintaman selustaan tiedustelijaksi, jos sota syttyisi.
7. Jäätyään puna-armeijan valtaamalle alueelle, liityi Terijoen hallituksen paikallishallintoon.
8. Neuvostoliiton tiedustelupalvelu värväsi raportoimaan väestön mielialasta ja mahdollisesta neuvostovastaisesta toiminnasta.
9. Piti yhteyttä Mantsinsaaresta tulleisiin suomalaisiin tiedustelupartioihin.
10. Kun siirto interointileirille tapahtui, jatkoi toimimista neuvostotiedustelun palveluksessa.
11. Pyydettäessä värväytyi NKVD:n asiamieheksi Suomeen palautuksen yhteydessä.
12. Ilmiantoi itsensä ja tietämänsä muut yhteistoimintamiehet Valpolle kuulusteluissa.
13. Arkistotiedot loppuvat.

Kysymys kuuluukin, että kuinka tuomitsemme miehen? Kirottu maanpetturi vai isänmaanystävä? Muut evakuoimatta jääneet ilmiantavat miehen kategorisesti ilmi neuvostomyönteisenä Valpon kuulustelupöytäkirjoissa.
Klikkaa laajentaaksesi...


Miten tarina päättyi?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top