Minä olen jossain määrin vittuuntunut näihin erilaisiin ebola-yms.keitoksiin. Suomen valtio ja armeija eivät taatusti keitä mitään ebola-soppaa, eikä mitään muutakaan kv-oikeuden vastaista roskaa. Näille fantasioille kehotan kohteliaasti etsimään jonkun sopivamman foorumin. En usko, että haluamme idenfioitua minään paskakeittoalustana.
Ja toiseksi: sen enempää setämies kuin tuon kaljuksi sheivatun jätkän takana oleva modekaan eivät aio ryhtyä yleiseksi kusitolpaksi...edelleenkään.
Pahoittelen. Muistissa vain oli vuosi sitten tapahtunut setämiehen aika tarpeeton kommentointi minulle, tarpeettomassa sävyssä. En palaa ed. mainittuihin aiheisiin. Minä vaan kuulun siihen kuppikuntaan, joka katsoi Ukrainan tapauksen sinetöineen ABC-aseiden ainoaksi turvaksi eri valtioille. Voin perustella tarvittaessa enempikin asiaa lähihistoriankin esimerkein.
Venäjä rikkoi myöskin jo 2008 risteilyohjuksien ydinkärjillä varustamisen sopimusta Usan kanssa. Venäjän retoriikkaan on kuulunut säännöllinen huomauttaminen ydinaseen käyttömahdollisuudesta ja samoin Duumassa puheenvuorot ovat olleet sellaisia, että antaa kuvan alhaisesta kynnyksestä. Toki tuollainen operaatio olisi kärjistetty. En vain usko suomalaiseen puolustuspolitiikkaan, eikä muutaman vuosikymmenen historia oikein sovi lyhyydellään onnistuneen puolustuspolitiikan perusteeksi.
Henkilökohtaisesti olen ikäni harrastanut erilaisia strategiapelejä ja aloitin 5-vuotiaana jo shakilla. En ole koskaan huomannut sodassa sääntöjä, mutta tunteisiin/moraaliin vetoavia, toisen puolustuskykyä heikentäviä sosiaalisia sopimuksia hyvinkin paljon sekä sääntöjen kiertämistä eri tavoin siten, että saadaan etua jota vastustajalla ei ole. Toinen sija sodassa on lopullinen. Sota on puhdas kilpailutilanne sen äärimuodossa.
Minä olen armeijassa aikanaan sissiksi opiskellut ja sodanajan työkaluni eivät olisi järin raskaat ellei sijoitukseni olisi toinen nykyään. Mutta jos tulisi käsky mennä rintamalle, niin ylempänä oleva kirjoitukseni oli säälittävä purkautuminen sen tosiasian edessä, että arvot joita puolustaisin, ts. suomalaiset ihmiset eivät tunnu antavan heidän puolestaan kuolemaan valmiita oleville edes kunnon työkaluja. Suomi on varautunut Venäjän massiiviseen varusteluohjelmaan leikkaamalla puolustusmenoja.
Haluan muistuttaa
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288499906827.html.
Ymmärrän sen, ettei Suomen perustuslaki salli sotilaiden puuttumista politiikkaan. Silti ihmettelen sitä, ettei kukaan noista virkamiehistä viitsi tuoda esille asevoimien todellista tilaa. Suomi kuluttaa tänä vuonna asehankintoihin 460 miljoonaa euroa muistaakseni. 30 vuoden kierrolla tuo raha vastaa 13,8 miljardia. Nykyaikaisen jalkaväkiprikaatin varustaminen maksaa 1-1,5 miljardia euroa, joten jokainen voi laskea miten vähän tuolla rahalla saa nykyaikaista kalustoa 30 vuoden kierrolla, eikä kyse ole vain maavoimien kalustosta.
PV:ssä on taatusti osaavia ihmisiä paljon, mutta organisaatio- ja toimintamallirakenteesta johtuen he ovat tulosvastuuttomia maanpuolustukselliselta kannalta. Siellä ei ole asiaa myyviä ihmisiä puolustusministerin lisäksi ja se on tunnetusti jämävirka. Nytkin siellä pörrää suomenruotsalainen aseistakieltäytyjä. Saan leipäni tuloksesta. Siksi näen asiat myöskin siinä valossa kun töitä tehdään. En asu nyt edes Suomessa. Jos en saa aikaiseksi tulosta. Minä kuolen. Täällä ei ole sosiaaliturvaa eikä mammaa auttamassa. Esimerkiksi Kääriäisen toiminta puolustusministerinä oli sellaista, että minun firmassa moinen nahjus saisi kenkää samoin tein.
Suomi EU:n turvallisuuspolitiikan ja yhtenäisyyden akilleen kantapäänä pitäisi tuoda esille EU:ssa. Niistä rahastoista pitäisi voida tilkitä ongelmia, kuten esimerkiksi Kreikka sai talousvaikeuksistaan huolimatta miljardeja aseisiin epäsuorasti ja suoraan pankeilleen. Ihan kuin Suomessa suljettaisiin silmät itänaapurilta ja historialta.
Täällä keskustellaan kustannustehokkuudesta paljon mikä on hyvä asia, mutta emme voi kiertää sitä tosiasiaa, että jos täällä on aidosti isänmaallisia ihmisiä, niin miksi emme marssi eduskuntatalon eteen vaatimaan maan puolustamisen muistamista ja sille ei ole oikoteitä. Tarvitaan rahaa ja jos tahtoa on, rahaa löytyy. Piste. Onhan näitä isänmaallisia suhteellisuustajuttomia ja asiaan perehtymättömiäkin sekopääponnistuksia, kuten tämä
http://markusjansson.blogspot.com/2014/09/suomen-puolustusvoimien-jalleenrakennus.html. Eihän noissa jutuissa ole mitään tolkkua, mutta lopulta olisi mukava nähdä Suomen ottavan tosissaan turvallisuuspolitiikkansa.