Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Aika kylmäävää katsottavaa nuo videot. Muistuttaa paljon P-Korean vastaavia tilaisuuksia.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Kun näitä ajan tapahtumia katsoo, selitys on selvä: Venäjä valmistautuu suursotaan johtajiensa määräämällä tavalla.
Onko täällä joku, jonka mielestä suomalaisten ei pitäisi valmistautua ajatukseen että eräänä päivänä naapurin kanssa rytisee? Ihan vaan vapaasti tämän päivän fiilis, mikä on?
.
JR49
Respected Leader
Tätä mieltä olen ollut jo kauan.
Ajatukseni on vain vahvistunut siitä, miten paljon PV on panostanut valmiuteen. Jotain on nyt merkittävällä tavalla pahemmalla tolalla uhkakuvien suhteen sitten viimeiseen 20 vuoteen.
Olen kiitollinen viisaille sotilaillemme, jotka ovat ravistelleet maatamme puolustavan organisaation ns. kisakuntoon ajoissa ja ennakoiden. Luotan toimintakykyymme kuin kallioon, vaikka aina voi toki vielä parantaa.
Kuka tänne ase kädessä tulee, saa pahasti turpiinsa!
Viimeksi muokattu:
Tulossa on, aika vain on vielä hämärän peitossa. Mutta tulevat kyllä!
Jos tulevat, niin miten ja miksi?
Eräs mahdollinen skenaario on sellainen, että Venäjän ja lännen/NATO:n välit kiristyvät äärimmilleen, jolloin Venäjä päättää hyökätä ensin. Venäjän suhteelliset edut kun korostavat ensi-iskun tarvetta. Venäjä on lukumääräisesti ylivoimainen omien rajojensa tuntumassa jonka lisäksi sen päätöksenteko on nopeaa. Röyhkeällä ensi-iskulla luotu fait accompli jota uhataan puolustaa ydinasein tekee lännen reagoinnin erittäin vaikeaksi.
Pidän erittäin epätodennäköisenä, että Suomi (ja Ruotsi) onnistuisi pysymään Itämeren alueella syttyvässä konfliktissa puolueettomana. Venäjän hyökkäyssuuntaa voidaan vain arvailla, mutta Suwalkin aukon sulku ja Baltian maiden miehitys on ollut paljon esillä. En toisaalta sulki pois operaatioita Pohjoiskalotissa ja/tai Jäämerellä, ihan jo siitä syystä että sinnekin Venäjä voi luoda suhteellisen ylivoiman. Suomi on molemmissa sivustana, ja ainakin meidän lentokenttien ja mahdollisesti satamien ja muiden liikenneyhteyksien käyttö pyrittäisiin estämään.
Eräs mahdollinen skenaario on sellainen, että Venäjän ja lännen/NATO:n välit kiristyvät äärimmilleen, jolloin Venäjä päättää hyökätä ensin. Venäjän suhteelliset edut kun korostavat ensi-iskun tarvetta. Venäjä on lukumääräisesti ylivoimainen omien rajojensa tuntumassa jonka lisäksi sen päätöksenteko on nopeaa. Röyhkeällä ensi-iskulla luotu fait accompli jota uhataan puolustaa ydinasein tekee lännen reagoinnin erittäin vaikeaksi.
Pidän erittäin epätodennäköisenä, että Suomi (ja Ruotsi) onnistuisi pysymään Itämeren alueella syttyvässä konfliktissa puolueettomana. Venäjän hyökkäyssuuntaa voidaan vain arvailla, mutta Suwalkin aukon sulku ja Baltian maiden miehitys on ollut paljon esillä. En toisaalta sulki pois operaatioita Pohjoiskalotissa ja/tai Jäämerellä, ihan jo siitä syystä että sinnekin Venäjä voi luoda suhteellisen ylivoiman. Suomi on molemmissa sivustana, ja ainakin meidän lentokenttien ja mahdollisesti satamien ja muiden liikenneyhteyksien käyttö pyrittäisiin estämään.
Panssari Salama
Respected Leader
Valko-Venäjä tai Ukraina olisivat oma ensimmäinen arvaus.
Rauhantekijä
Greatest Leader
Palauttaa mieleeni omat uneni 80-luvulta. Eipä oikeastaan mitään eroa tuohon. Tai no. ainoa ero on, että en puhunut niitä omia näkyjäni kaseteille joita olisi varmaan kertynyt useampia tuntitolkulla.
Mutta joo, toimivathan nuo ajatukset hyvänä treenimotivaattorina silloin takavuosina.
Nykyään on ihan toiset unet ja näyt mutta treeni kulkee edelleen.
.
Tuskinpa Venäjän tarvitsee käyttää asevoimiaan Suomen suhteen. Ehkä jossain äärimmäisessä tilanteessa he voivat esittää joitain aluevaatimuksia sekä suoria uhkauksia jostain hyökkäyksestä tai taktisten aseidensa käytöstä. Tällaiset toimet esitettään kuitenkin kaikessa salaisuudessa suoraan johtaville poliitikoille. Kansalaisille ei näistä "aiheuteta turhaa huolta tai paniikkia". Asioita voidaan sopia niin monella tavalla joista kansalaiset eivät tule edes ymmärtämään mistä on pohjimmiltaan kysymys.
Ennen kuin valtioiden välillä ryhdytään uhkailemaan sotilaallisilla asioilla on paljon muitakin keinoja käytettävissä. Venäjä hallitsee jo Suomen talouden perusrakenteita siinä määrin että meillä joudutaan ottamaan huomioon Venäjän talouspoliittiset tavoitteet. Varsinkin kun ne osataan tuoda esille sopivasti ajan myötä, asteittain ja pikku hiljaa. Kuten on tapana sanoa, "yhteistyötä kehittäen".
Pohjatyöt yllämainituille politiittisille(=poliittistaloudelliselle yhteistyölle) ratkaisuille Suomen suuntaan on Venäjän puolelta jo toteutettu. Siihen on varsin hyvin mukauduttu myös meillä. Missään tapauksessa Suomi ei tule vahvistamaan poliittista riippumattomuuttaan ja sotilaallista puolustustaan NATO:n jäsenyydellä. Se lienee jo täysi mahdottomuus. Siitäkään huolimatta vaikka esim. Ruotsi hakeutuisi puolustusliiton jäseneksi. Jopa puheet tällaisesta mahdollisuudesta ovat viime vuosina loppuneet likimain kokonaan. Joidenkin poliitikkojen toimesta meillä on jauhettu julkisuudessa EU:n yhteistä puolustusta. Jotainhan sitä pitää koettaa kansalaisille selvittää. Jokainen asiaa ymmärtävä kuitenkin tietää ettei EU:n taholta ole tulossa mitään omaa puolustusliittoa. Sellaiselle ei yksinkertaisesti ole tarvetta Euroopassa, koska kaikki ovat jo puolustusliiton jäseniä.
Tuossapa ne Suomen idänsuunnan turvallisuuspolitiikan päälinjaukset ovat seuraavien 10-30 vuoden ajalle. Detaljitason keskustelua voidaan tietenkin jatkaa äärettömiin..ja siihen löytyy täälläkin hyvät mahdollisuudet.
Ennen kuin valtioiden välillä ryhdytään uhkailemaan sotilaallisilla asioilla on paljon muitakin keinoja käytettävissä. Venäjä hallitsee jo Suomen talouden perusrakenteita siinä määrin että meillä joudutaan ottamaan huomioon Venäjän talouspoliittiset tavoitteet. Varsinkin kun ne osataan tuoda esille sopivasti ajan myötä, asteittain ja pikku hiljaa. Kuten on tapana sanoa, "yhteistyötä kehittäen".
Pohjatyöt yllämainituille politiittisille(=poliittistaloudelliselle yhteistyölle) ratkaisuille Suomen suuntaan on Venäjän puolelta jo toteutettu. Siihen on varsin hyvin mukauduttu myös meillä. Missään tapauksessa Suomi ei tule vahvistamaan poliittista riippumattomuuttaan ja sotilaallista puolustustaan NATO:n jäsenyydellä. Se lienee jo täysi mahdottomuus. Siitäkään huolimatta vaikka esim. Ruotsi hakeutuisi puolustusliiton jäseneksi. Jopa puheet tällaisesta mahdollisuudesta ovat viime vuosina loppuneet likimain kokonaan. Joidenkin poliitikkojen toimesta meillä on jauhettu julkisuudessa EU:n yhteistä puolustusta. Jotainhan sitä pitää koettaa kansalaisille selvittää. Jokainen asiaa ymmärtävä kuitenkin tietää ettei EU:n taholta ole tulossa mitään omaa puolustusliittoa. Sellaiselle ei yksinkertaisesti ole tarvetta Euroopassa, koska kaikki ovat jo puolustusliiton jäseniä.
Tuossapa ne Suomen idänsuunnan turvallisuuspolitiikan päälinjaukset ovat seuraavien 10-30 vuoden ajalle. Detaljitason keskustelua voidaan tietenkin jatkaa äärettömiin..ja siihen löytyy täälläkin hyvät mahdollisuudet.
@johan6 - vai Tuomiojako tänne on liittynyt. Tuskin Venäjä tänne hyökkää ja missään tapauksessa ei liitytä Natoon? Onneksemme emme taittuneet 1939 vaikka silloinkin puhuttiin samoin. Emmekä taitu nytkään. Ja liittyminen Natoon on sillä tolalla, että siellä ollaan niin syvällä kuin olematta voidaan olla.
Panssari Salama
Respected Leader
Vai kertoiko @johan6 vain realismin kiellä, miten meidän johtavat poliitikot ovat housut alhaalla? Jos tuon ymmärtää kuvauksena poliitikkojen eikä kansan syvien rivien tunnoista, niin voiko tuosta juuri eri mieltä olla
Panssari Salama
Respected Leader
Lipponen ja Aho ostettu ruplaviroilla, Vanhanen ja Heinäluoma koulutettu Rauhanpuolustajissa, Tuomioja edelleen ringissä, samoin liuta muita YYA-Suomen reliikkejä. Lista on loputon... 
En ole koskaan uskonut geopoliittista liturgiaa, jonka mukaan Venäjä käyttäytyy rauhanomaisesti kunhan ollaan itse kiltisti. Se ei ole toiminut ennen eikä se tule toimimaan jatkossa.
Mahdollinen Venäjän ja Suomen välinen konflikti liittyy todennäköisesti laajempaan alueelliseen kriisiin joka saattaa kehittyä hyvinkin nopeasti. Venäläinen sotilaspoliittinen ajattelu ei perinteisesti ole luottanut muiden osapuolien hyväntahtoisuuteen, vaan tilanteet varmistetaan voimankäytöllä.
Jos NATO ja Venäjä alkavat ampua toisiaan, Venäjä haluaa varmistaa ettei Suomen aluetta käytetä sitä vastaan. Suomen voi saada kuuliaiseksi joko uhkailemalla tai sotilaallisesti pakottamalla.
Ensimmäisessä vaihtoehdossa Venäjän pitää luottaa, että Suomi tekee kuten lupaa.
Toisessa Venäjä varmistaa ettei Suomi pysty toimimaan sitä vastaan.