Oletettavasti - ja toivottavasti - Suomen ulkopoliittinen johto on keskenään sopinut ainakin jonkunlaisen peruslinjan, jonka mukaan Ukrainan kriisiä nyt hoidetaan/kommentoidaan. Toki jokainen on omanlaisensa persoona, ja jokaisella on omanlaisensa maailmankatsomus, ja on jopa mahdollista, että ovat keskenään sopineet jotain rooleja (tyyliin paha poliisi ja hyvä poliisi). Omien tulkintojeni mukaan jakaisin Suomen poliittiset päättäjät Ukraina/Venäjä -teeman ympäriltä haukkoihin ja kyyhkysiin näin:
1. Carl Haglund: ehdottomasti haukka. On koko kriisin ajan antanut jyrkimpiä Venäjän vastaisia lausuntoja, ja väläyttänyt myös ahkerasti korttia sotilaallisesta liittoutumisesta (lähinnä Ruotsin kanssa). Muutamat kommentit ovat olleet jyrkkyydessään täysin ainutkertaisia sitten 1940-luvun suomalaisen ministerin sanomaksi.
2. Erkki Tuomioja: yllättävän haukkamainen. On hyvin selkein sanoin ja jyrkästi tuominnut Venäjän toimet. Ajattelun pohjana varmaankin eettinen ja kansainvälisen oikeuden näkökulma (eli hänen mielestään Venäjä toiminta on väärin). Miinuksena muutama kommentit suitsia ulkopoliittista keskustelua (Charly, Siren).
3. Alex Stubb: äänetön haukka. Periaatteessa haukka ja Naton miehiä, mutta ollut ihmeen hiljaa koko kriisin ajan.
4. Timo Soini ja Jussi Niinistö: haukan ja kyyhkyn sekasikiöitä. Edustavat wanhaa Paasikiveläis-Kekkolaista linjaa. Oma asevelvollisuus ja miinat kunniaan, ei Natolle ja sotilaalliselle yhteistyölle. Venäjänpolitiikassa kuitenkin yllättävän (varsinkin Soini) ymmärtäväisiä Venäjän toiminnalle, ja haluavat pitää yllä ystävällisiä suhteita Venäjään.
5. Sauli Niinistö: kyyhkynen. En tiedä onko Salella mennyt sisu kaulaan, vai onko hänelle annettu hyvän poliisin rooli. Vai koettiko Venäjän matkallaan ryhtyä uudeksi Kekkoseksi? Antanut kärkipoliitikoista kaikista ympäripyöreimpiä lausuntoja. Tyyliin "Voi, voi, ei noin kyllä saisi oikeastaan tehdä... mutta kyllä meidän täytyy säilyttää hyvät ja toimivat suhteet Venäjään".
1. Carl Haglund: ehdottomasti haukka. On koko kriisin ajan antanut jyrkimpiä Venäjän vastaisia lausuntoja, ja väläyttänyt myös ahkerasti korttia sotilaallisesta liittoutumisesta (lähinnä Ruotsin kanssa). Muutamat kommentit ovat olleet jyrkkyydessään täysin ainutkertaisia sitten 1940-luvun suomalaisen ministerin sanomaksi.
2. Erkki Tuomioja: yllättävän haukkamainen. On hyvin selkein sanoin ja jyrkästi tuominnut Venäjän toimet. Ajattelun pohjana varmaankin eettinen ja kansainvälisen oikeuden näkökulma (eli hänen mielestään Venäjä toiminta on väärin). Miinuksena muutama kommentit suitsia ulkopoliittista keskustelua (Charly, Siren).
3. Alex Stubb: äänetön haukka. Periaatteessa haukka ja Naton miehiä, mutta ollut ihmeen hiljaa koko kriisin ajan.
4. Timo Soini ja Jussi Niinistö: haukan ja kyyhkyn sekasikiöitä. Edustavat wanhaa Paasikiveläis-Kekkolaista linjaa. Oma asevelvollisuus ja miinat kunniaan, ei Natolle ja sotilaalliselle yhteistyölle. Venäjänpolitiikassa kuitenkin yllättävän (varsinkin Soini) ymmärtäväisiä Venäjän toiminnalle, ja haluavat pitää yllä ystävällisiä suhteita Venäjään.
5. Sauli Niinistö: kyyhkynen. En tiedä onko Salella mennyt sisu kaulaan, vai onko hänelle annettu hyvän poliisin rooli. Vai koettiko Venäjän matkallaan ryhtyä uudeksi Kekkoseksi? Antanut kärkipoliitikoista kaikista ympäripyöreimpiä lausuntoja. Tyyliin "Voi, voi, ei noin kyllä saisi oikeastaan tehdä... mutta kyllä meidän täytyy säilyttää hyvät ja toimivat suhteet Venäjään".