Valmistautuuko Venäjä suursotaan?

No just tätä en ymmärrä ollenkaan?! Jos ei ole tarvetta painostaa niin sitä ei vaan ole.
Kun katsoo karttaan me olemme Euroopasta katsottuna saarella ja Venäjän mantereessa kiinni noin 1400 km. Meillä on täydet edellytykset 5 miljoonan kansana elää yhdessä lähellä olevien noin 100 miljoonan venäläisen kanssa. Kannattaako asiassa siis rakentaa ongelmaa itselle? Minusta suomettumisessa ei ole tältä kulmalta katsottuna mitään vikaa - itse asiassa sellainen pitäisi nostaa valtion viralliseksi linjaksi ja tällä profiililla poiketa muusta Euroopasta.
Suomen tulee noudattaa rauhantahtoista ulkopolitiikkaa ja ylläpitää alati syveneviä, ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita kaikkiin maihin, erityisesti Neuv..ei kun ..tota..joo.
Rauhaa ennen aseita. Mitäs siihen olette mieltä?
Pelkkää paskaa. Dogmaattisesti noudatettuna tuo johtaisi valtiolliseen ja kansalliseen tuhoomme.
 
@Vonka erittäin hyvä kysymys. Tännekin on varmaan postattu aikaisemminkin tämä Suomen sotilaassa ilmestynyt virolaiskenraali Ants Laaneotsin kirjoitus "Putinin Venäjän uusi doktriini":

http://www.suomensotilas.fi/fi/artikkelit/putinin-venäjän-uusi-doktriini

Siinä mainitaan neliosainen kirjasarja "Projekti Venäjä". Myös Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professori TImo Vihavainen on käsitellyt kirjasarjaa:

http://timo-vihavainen.blogspot.fi/2014/12/projekti-venaja.html

Laaneotsin juttu pitäisi lukea jokaisen, joka haluaa spekuloida Venäjällä.
 
Tuhannen taalan kysymys

Is the West about to sell out Ukraine to Vladimir Putin?

As Angela Merkel and Francois Hollande fly to Russia, they will need to carefully gauge the psychology of a man who has brought Europe to the brink of war

ukraine-marching_2840390b.jpg

The French and German leaders are about to engage Putin in perhaps the biggest game of brinksmanship of their careers Photo: BAZ RATNER/REUTERS

By Charles Crawford, former diplomat

12:44PM GMT 06 Feb 2015



Last July, I summarised the beliefs of Nato about Russia's willingness to fight on.

quotes_1817837a.gif
No one in their right minds in Moscow will want to use force to mess with borders in Europe: that means ripping up the whole post-Cold War moral and political settlement that has benefited everyone enormously. Once that starts to unravel, how to stop a slump straight back to 1930s-style madness?


Well, here we are. Moscow is using force to carve away from Kiev’s control steady slices of its Eastern territory. What is Europe going to do about it?

The immediate aim is for Moscow to control a strip of Ukrainian territory linking Russia directly to the Crimea peninsula. Doesn’t the idea of linking Crimea to Russia through a ‘land-bridge’ take us back to the Danzig Corridor dispute in the 1930s and the pretext Hitler and Stalin used for invading Poland? #gulp.

Is Russia’s aggression in Ukraine part of a deep Putin plan to rebuild the Tsarist empire? Or did it emerge "inevitably" (as communist-era Russian diplomats lugubriously might say) from an improvised decision by Moscow to annex Crimea to punish the broad pro-European tendency in Ukraine for its temerity in bundling from office former President Yanukovych?


History will take its view on such questions, and as Michael Goldfarb has wisely reminded us, the history of settling territorial claims in Europe shows that no deal lasts for ever. Nonetheless, today Germany’s Angela Merkel and France’s Francois Hollande arrive in Moscow to meet Vladimir Putin. They want to try to find a way to get these problems under shared management and end the carnage wrecking eastern Ukraine and risking wider conflict. What is this negotiation about?

Negotiation is often presented as a choice between carrot and stick: what can one side do to affect the positive or negative incentives for the other side? But carrots are a credible incentive only if they are close and edible - and, crucially, if the donkey thinks you’ll hand them over. Likewise a stick is credible only if it’s big and strong and close - and, crucially, if the donkey thinks you’ll use it. Even then, if the donkey refuses to move, it comes down to sheer willpower: is your willingness to thrash or starve the donkey greater than the donkey’s determination to stay put?


The immediate issue in Moscow today is the obvious one: how to establish a peaceful, sustained process that stops the fighting as a precondition for looking in a systematic way at the wider knot of problems? But as Merkel and Hollande sit across from Putin, all three of them will know that the real issues are psychological.

How much pain are Western sanctions inflicting on Russia? Is Russia’s collective willingness to withstand such pain greater than the Western willingness to sustain it? And what about Ukraine’s willingness to sustain pain? What does Putin really want, and where might he be persuaded to stop along the way for wider reasons? Does he himself know? Is any deal they might strike simply a trick by Moscow to consolidate existing territorial gains before starting gnawing away for more?

At the level of diplomacy, all three leaders will pretend to agree that European borders can not be changed by force, even though that is exactly what is happening. So a way has to be found to fudge these issues, playing on the familiar legal distinction between de jure (as a matter of law) and de facto (as a matter of fact).

Thus Kiev offers significant devolution to certain territories in the East and does not formally renounce its position that Crimea remains its territory: as far as Ukraine and the rest of the world and international law are concerned, those territories stay within Ukraine’s legal borders. In practice (de facto) Russia will exert direct or indirect control over these areas for most purposes that matter, compelling Kiev into debilitating rows over almost everything down to the symbols on local official headed notepaper. Europe gets a new frozen conflict, where the thermostat is controlled in Moscow.
 
En missään, mutta miten se on uhka Suomelle? Millä tavalla oikeutetumpia ovat Yhdysvaltojen sodat tai Israelin omat projektit? Joillekin maille näiden maiden toimet ovat uhka, mutta Israel, Venäjä tai Yhdysvallat ei uhkaa EU:n turvallisuutta, koska ei heillä ole mitään syytä siihen. Mitä yhteistä näillä on? Jokaisella on ongelmia jonkun tai joidenkin tiettyjen maiden kanssa, Suomi tai EU-maat eivät lukeudu näihin maihin.



Edelleen samaa voi kysyä, monesta muusta valtiosta, jossa muuan ystävämme rapakon takaa ovat sotineet. Ovatko kaikki näistä sodista olleet sen oikeutetumpia kuin Venäjän toimet? Ei pidä katsoa asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Pitää ottaa huomioon, että muuallakin maailmalla tapahtuu, vaikka Ukraina tällä hetkellä otsikoissa eniten onkin.



En tarkoittanut kumppanuudella mitään muuta kuin kauppakumppania ja hyviä naapurisuhteita. Pakotteista ja nykyisestä poliittisesta tilanteesta huolimatta Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät. Venäjä on edelleen tärkeä kauppakumppani ja pitää muistaa, että olemme edelleen riippuvaisia Venäjästä. Näitä suhteita ei ole tarvetta pilata, eikä meidän tulekaan hankkiutua Venäjästä tarkoituksella eroon, se ei ainakaan paranna tilannetta.



Tietenkin saa ilmaista mielipiteensä ja ei kukaan varmasti sotaa halua. Silti siihen voisi kiinnittää huomiota, mitä puhutaan. Jos Venäjää syytetään siitä tai tästä, pitää tulkita onko Venäjä ainoa pahojen asioiden tekijä tässä maailmassa vai onko joku muu syyllistynyt samaan tai pahempaan. En yhtään ihmettele miksi Venäjä tuntee itsensä saarretuksi ja tilanne on poliittisestikin ahdistava. Kyllä kaikki tiedostavat, että amerikkalaiset ovat tehneet paljon enemmän ja paljon pahempia sotarikoksia, mutta ei niitä verrata Venäjään, eikä Yhdysvaltoja vastaan käännytä länsimaissa toisin kuin Venäjää vastaan.

Yhdysvallat ja Israel eivät ole naapureitamme, eivätkä sodi naapurissamme. Venäjän on naapurimme ja se sotii lähialueellamme. On myös hyvä muistaa, meidän sotivan Afganistanissa Yhdysvaltojen rinnalla. nyt kuitenkin puhutaan Venäjästä, sen uhkasta ja sen valmistautumisesta sotaan.
Tämä Venäläinen tapa loukata hyvin naapureidensa ilmatilaa tarkoituksellisesti kuvastaa Venäjän asennetta kumppaneihin. Venäjä ei etsi tasavertaisia kumpaneita, vaan vasalleja.

Jos Venäjä tuntee itsensä saarretuksi, kannattaa siellä Kremlissä katsoa omia toimia, sitä saa mitä tilaa.
Miksi nyt kaivat amerikkaliset tähän keskusteluun. Jenkit eivät ole Suomelle ongelma, Venäjä on. Sinusta en tiedä.
Noin historiallisesti en vertailisi sotarikoksia kahden suurvallan kesken. Katsos saattaisit huomata, että vaikka kumpikaan osapuoli ei ole enkeli, Venäjä on se joka on syyllistynyt niihin maassamme.
 
Suomen tulee noudattaa rauhantahtoista ulkopolitiikkaa ja ylläpitää alati syveneviä, ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita kaikkiin maihin, erityisesti Neuv..ei kun ..tota..joo.
Pelkkää paskaa. Dogmaattisesti noudatettuna tuo johtaisi valtiolliseen ja kansalliseen tuhoomme.

Ei kai kukaan olekaan sanonut että asiaa pitää edistää jääräpäisesti vain yhdellä tavalla. Dogmaattinen toiminta on samaa kuin "mistä periaate alkaa siihen järki loppuu, eli harvoin kannatettavaa".
Luonnollista on kuitenkin että johonkin kulmaan valtio asettaa lähtökohtaisen toiminta-asemansa. Suomi on valinnut rauhan ennen aseita, eli tarkoittaa että emme uhittele kenellekään. Siinä mielessä ainakin mielipiteeni on täysin linjassa Suomen valitseman linjan kanssa. Meillä on puolustusvoimat sen takia, että jos ei se rauhantahto riitä, niin on ruutia mikä ei pala kauaa.
 
Ei kai kukaan olekaan sanonut että asiaa pitää edistää jääräpäisesti vain yhdellä tavalla. Dogmaattinen toiminta on samaa kuin "mistä periaate alkaa siihen järki loppuu, eli harvoin kannatettavaa".
Luonnollista on kuitenkin että johonkin kulmaan valtio asettaa lähtökohtaisen toiminta-asemansa. Suomi on valinnut rauhan ennen aseita, eli tarkoittaa että emme uhittele kenellekään. Siinä mielessä ainakin mielipiteeni on täysin linjassa Suomen valitseman linjan kanssa. Meillä on puolustusvoimat sen takia, että jos ei se rauhantahto riitä, niin on ruutia mikä ei pala kauaa.

Me noudatamme järkipolitiikkaa. Mielellämme käymme kauppaakin Venäjän kanssa,jos Venäjä vain liittyisi muiden sivistysvaltioiden joukkoon. Vaikka venäjä ei näin tekisi, me siltikin kävisimme kauppaa ja olisimme hyvissä väleissä. Raja menee siinä,kun aletaan valtaamaan muita maita ja puhumaan tsaarin ajan venäjän rajojen palauttamisesta. Siltikin me yritämme rakentaa. Sauli jopa laittoi maineensa peliin ja meni tapaamaan Putinia. Me olemme valmiit sietämään Venäjän ihmisoikeusrikokset, sananvapauden rajoittamisen ja poliittiset vainot. Kaiken tuon Suomi on valmis hyväksymään hyvien naapurisuhteiden eteen. Joten ei voi kyllä epäillä rauhantahtoamme.

Eräs kommentoija kirjoitta lehden kommenttiosiossa tänään että keskustellu useamman venäläisen ihan tavallisen ns. keskiluokkaan kuuluvan aikuisen kanssa. Sieltä tulee täyttä uskoa Tsaarin aikaisten vanhojen rajojen palautamiseen. Suomi mainittu myös, että kuulumme Venäjään maantieteellisesti ja jopa geneettisesti. Kaiken tämän sai kommentoija tietoonsa kun vain esitti Putinistia aikansa.

Totta tai ei. Alkanut kiinnostamaan tämä asia enemmänkin. Sen tiedän että kansaa on tyhmennetty kymmenen vuotta tällä vatnikki propagandalla,kuten Maidan joskus totesi. Jääkö Ukrainan kriisin varjoon se, että siellä oikeasti alkaa olemaan asenne kaikkien vanhojen rajojen palauttamisesta Venäjään? Onko siellä sellainen mentaliteetti että näin tullaan tekemään?
 
Eräs kommentoija kirjoitta lehden kommenttiosiossa tänään että keskustellu useamman venäläisen ihan tavallisen ns. keskiluokkaan kuuluvan aikuisen kanssa. Sieltä tulee täyttä uskoa Tsaarin aikaisten vanhojen rajojen palautamiseen. Suomi mainittu myös, että kuulumme Venäjään maantieteellisesti ja jopa geneettisesti. Kaiken tämän sai kommentoija tietoonsa kun vain esitti Putinistia aikansa.

Tuo on muuten mielenkiintoinen pointti. Huomaan, että tällaista ei helposti Suomessakaan oteta aiheeksi keskustelussa, jossa mukana on puolituttuja venäläisiä. Johtuisikohan siitä, että siinäkin tilanteessa itse haluamme olla kohteliaita ja edelleen osoittaa ystävällisyyttä, eikä tällaista arkaa aihetta niin aleta tonkimaan, varsinkin jos on vaihtoehtona muutakin puhuttavaa. Siinä kieltämättä voi muodostua yleisesti tilanne, että me emme edes tiedä mikä on lähellämmekin olevien venäläisten mielipide. Tavallaan olisi mielenkiintoista tietää mitä kommenttia tulisi jos keskustelu käytäisiinkin jo heti omalta kohdalta tuolla "putinistisella" kärjellä.
Noh, ei se nyt loppujenlopuksi niin kauheen tarpeellista ole tietää, mutta kävi vaan mielessä tuon "putinismin" esittämisen myötä.

edit: Niin se vielä, että onhan kansalaisten mielipiteet erilaisia siitä riippuen kysytkö asiaa Moskovassa ja Pietarissa vai 200km niiden ulkopuolella maaseudulla. Näin olen antanut itselleni kertoa.
 
Alkanut kiinnostamaan tämä asia enemmänkin. Sen tiedän että kansaa on tyhmennetty kymmenen vuotta tällä vatnikki propagandalla,kuten Maidan joskus totesi. Jääkö Ukrainan kriisin varjoon se, että siellä oikeasti alkaa olemaan asenne kaikkien vanhojen rajojen palauttamisesta Venäjään? Onko siellä sellainen mentaliteetti että näin tullaan tekemään?
Mikäköhän luulet asenteiden olllen 30-luvun lopun Saksassa? Aivan verrattava tilanne, paitsi että taloudellisesti ja asukasluvultaan Venäjä on suhteessa pienempi mutta pikkumiehellä on ydinaseet.
 
Mikäköhän luulet asenteiden olllen 30-luvun lopun Saksassa? Aivan verrattava tilanne, paitsi että taloudellisesti ja asukasluvultaan Venäjä on suhteessa pienempi mutta pikkumiehellä on ydinaseet.

30-luvulla oli samankaltaiset asenteet, mutt eroakin oli. Saksalaisten kokemaa vääryyttä voi ymmärtää. Heitä oli kohdannut suuri vääryys. Eikä vähiten sotakorvausten muodossa. Saksalaiset myös kokivat olleensa vihamielisten valitoiden ympäröimänä aivan kuten Venäläiset ilmeisesti. Sillä erolla kuitenin,että Saksassa se oli toden totta. Kysymys kuuluikin että onko se todella venäjällä nykypäivänä näin.
 
Venäjän ongelma lienee ruplan huono kurssi. Ikävä kyllä meille on opetettu koko koulunkäynnin ajan historian tunneilla, että maat hyökkäilee toistensa kimppuun kun niillä alkaa mennä aivan he**etin huonosti.

Syitä ei yleensä löydetä itsestä vaan katsotaan, että sotavoimat antaa kompensaation ( war trophies ) kun joku tärkeä alue vallataan. Ukrainassa lienee edelleeen Venäjän sotateollisuus suureksi osin.....siis entisen Neuvostoliiton....kyllä syyt lienee siellä...ja koko venäläinen kulttuuri lienee syntynyt enemmän siellä kuin Pietarissa jossa tsaarit asuivat.
 
Kyllä kaikki tiedostavat, että amerikkalaiset ovat tehneet paljon enemmän ja paljon pahempia sotarikoksia, mutta ei niitä verrata Venäjään, eikä Yhdysvaltoja vastaan käännytä länsimaissa toisin kuin Venäjää vastaan.

Jaahas... Haluaisitko listata USA:n ja Venäjän tekemät sotarikokset rinnan? Kun väite oli noin vahva, niin se on varmaan helppo todistaa?

Etkö muista Irakin sotaa? Siinä länsimaissa laajasti tuomittiin USA:n toimet. Kts. Esim. wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Irakin_sota

Ulkopoliittiset suhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sota on hiertänyt transatlanttisia suhteita, sillä etenkin Saksa ja Ranska sekä Ranskan mukana Belgia vastustivat sotaa täysin avoimesti, jakaen näin vanhat liittolaiset kahteen erimieliseen leiriin. Suomessa pääministerin väitetyt Irak-puheet johtivat Irak-gateen.

Koalition hyökkäystä Irakiin valmisteltaessa myös Naton viides artikla joutui koetukselle. Turkki pyysi Nato-liittolaisilta Naton neljännen artiklan mukaisen konsultaation perusteella tukea, mikäli Turkin alueelta Irakia vastaan hyökkäystä valmisteltaessa Irak hyökkäisikin ennalta ehkäisevästi ensin.

Lähinnä Ranskan vuoksi Nato jätti turvallisuustakuun myöntämättä ja Turkki kielsi alueensa käyttämisen Irakiin hyökättäessä. Tämä sai vauhtia Yhdysvaltain pyrkimyksiin kytkeä Romania ja ”varamaaksi” Bulgarian Natoon, joista Yhdysvallat voisi saada tukikohtia Keski-Aasian toimintaansa varten. Naton lisäksi myös EU:nyhtenäisyys joutui koetukselle osan tuoreeltaan Natoon liittyneistä EU-maista ollessa Yhdysvaltojen kannan puolella EU:n ”vanhan Euroopan” kantaa vastaan.
 
....... listata USA:n ja Venäjän tekemät sotarikokset ......

Nykymaailmassa tällainen vaikeutuu koko ajan, koska ulkoistaminen. Likaista työtä voi aina ulkoistaa Blackwater tyylisille yhtiöille (nimenvaihdokset Xe Services, nyk.Academi). Se, että jossain on tunnuksettomia vihreitä miehiä on mielestäni sama asia niin kauan kuin voidaan selittää että valtio x nyt ei itse ole ollut osallisena jossain likaisessa puuhassa. Liikemailman opit soveltuvat ulkoistamisen osalta täysin hommiin joihin valtiot itse eivät halua sekaantua. Siksi sotarikosten osoittaminen on nykyään vaikeampaa, paitsi jos sellainen tapahtuu selkeässä valtioiden välisessä konfliktissa, sotatilan aikana ja osalliset pystytään dokumentoimaan.
 
Ei kai kukaan olekaan sanonut että asiaa pitää edistää jääräpäisesti vain yhdellä tavalla. Dogmaattinen toiminta on samaa kuin "mistä periaate alkaa siihen järki loppuu, eli harvoin kannatettavaa".
Luonnollista on kuitenkin että johonkin kulmaan valtio asettaa lähtökohtaisen toiminta-asemansa. Suomi on valinnut rauhan ennen aseita, eli tarkoittaa että emme uhittele kenellekään. Siinä mielessä ainakin mielipiteeni on täysin linjassa Suomen valitseman linjan kanssa. Meillä on puolustusvoimat sen takia, että jos ei se rauhantahto riitä, niin on ruutia mikä ei pala kauaa.
Tässä voinemme olla samaa mieltä, mutta tuollaiset "rauhaa, ei aseita"- tyyppiset hokemat käsitetään yleensä koskemaan myös omia puolustusvoimiamme ja että rauha olisi aina jokin itsetarkoitus sen seuraamuksista riippumatta. Kehuit myös suomettuneisuutta, joka minusta on kuitenkin jokseenkin vahingollinen ilmiö. Se kun pitää sisällään esimerkiksi venäläisten vaikutusvallan maamme sisäisiin asioihin, itsesensuurin, historiamme vääristelyn ja kaikkialle yltäneen matelemis-ja nuoleskelukilpailun, jota en todellakaan haluaisi enää nähdä.
 

Puolustusvoimia ja reserviläisyyttä koskien jos luet muita kirjoituksiani, kritisoin jyrkästi nykyistä tilannetta ja varustautumisen alasajoa. Se mikä koskee taasen tämän otsikon aihetta, meillä on erilainen näkemys; sinulla jyrkempi ja minulla lievempi. Ei voi mitään.
Summarum: eli olen lähtökohtaisesti rauhallisen ja neuvottelevan yhteiselon kannalla kuten ulkopoliittisesti Suomi on toiminutkin. Sotilaspoliittisesti Suomen sisällä minun ajatuksisssani vain taivas on kattona ja joka äijä pitää saada vireeseen.......siltä varalta, että......

edit. niin vielä se, että mitäs väliä sillä on mitä muut ovat Suomen linjasta mieltä. Mulle ainakin yhdentekevää. Pääasia on että rauha säilyy ja hyvä elämä jatkuu. Tämä noin niinku tavoitteena.
 
Nykymaailmassa tällainen vaikeutuu koko ajan, koska ulkoistaminen. Likaista työtä voi aina ulkoistaa Blackwater tyylisille yhtiöille (nimenvaihdokset Xe Services, nyk.Academi). Se, että jossain on tunnuksettomia vihreitä miehiä on mielestäni sama asia niin kauan kuin voidaan selittää että valtio x nyt ei itse ole ollut osallisena jossain likaisessa puuhassa. Liikemailman opit soveltuvat ulkoistamisen osalta täysin hommiin joihin valtiot itse eivät halua sekaantua. Siksi sotarikosten osoittaminen on nykyään vaikeampaa, paitsi jos sellainen tapahtuu selkeässä valtioiden välisessä konfliktissa, sotatilan aikana ja osalliset pystytään dokumentoimaan.

No, minulle käy ihan hyvin, että USA:n rästiksi luetaan noiden tekemät. En ole niin pilkuntarkka viilaaja, nääs. Mielestäni on selvää, että Venäjä on agressori Ukrainassa. Sen toteamiseen ei tarvitse mennä pölyn ja suurennuslasin kanssa etsimään sormenjälkiä Ukrainan arolla palaneista tankinraadoista.

Eli, listoja vain rinnakkain. Voidaan sitten arvioida niitä eri tapausten osalta tarkemmin, jos tarve on.

Joka tapauksessa, se ei ole kestävä perustelu Putinin toimien hyväksymiselle, että
  • Hitler toimi samoin
  • Stalin oli vielä pahempi
  • Usakin sitä tai tätä...
 
Viimeksi muokattu:
Luonnollista on kuitenkin että johonkin kulmaan valtio asettaa lähtökohtaisen toiminta-asemansa. Suomi on valinnut rauhan ennen aseita, eli tarkoittaa että emme uhittele kenellekään. Siinä mielessä ainakin mielipiteeni on täysin linjassa Suomen valitseman linjan kanssa. Meillä on puolustusvoimat sen takia, että jos ei se rauhantahto riitä, niin on ruutia mikä ei pala kauaa.

Ihan mielenkiinnosta, listaatko vastaavasti maat, jotka ovat valinneet toisin? Minulle ei tule mieleen tällä hetkellä mitään muita maita kuin Venäjä ja Pohjois-Korea. Kiinalla on lisäksi naapureidensa kanssa kiistoja, mutta uhittelu ollut aika mietoa tähän asti. Mikä näitä kaikkia yhdistää? Eriasteinen autoritäärinen hallinto.
 
Taitaa kuitenkin olla ajanhukka joidenkin listojen tekeminen. Mihin sellainen lista hyödyttää? Mun näkemykseni mukaan jokaisen suurvallan toimintatapaan kuuluu jonkin asteinen häikäilemättömyys ja seuraukset ovat sitten sen kaltaisia. Itse otsikon aiheeseen palatakseni, en usko suursotaan mikäli aseistumista ja uhkaa ei ala syntymään muualla. Ukraina on nyt fokuksessa. Täytyy loikata sinne lukemaan lisää tietoa.
 
Taitaa kuitenkin olla ajanhukka joidenkin listojen tekeminen. Mihin sellainen lista hyödyttää? Mun näkemykseni mukaan jokaisen suurvallan toimintatapaan kuuluu jnkin asteinen häikäilemättömyys ja seuraukset ovat sitten sen kaltaisia. Itse otsikon aiheeseen palatakseni, en usko suursotaan mikäli asestumista ja uhkaa ei ala syntymään muualla. Ukraina on nyt fokuksessa. Täytyy loikata sinne lukemaan lisä tietoa.

Kyseessä oli @Tykimies tyhjä väite... Ei siitä mitään muuta hyötyä ole, kuin osoittaa väite valheeksi.

Ihan mielenkiinnosta, kun puhut rauhasta, niin kiinnostaisi vielä kuulla vastauksesi tuohon edelliseen kysymykseeni eri maiden asenteista maailmassa.

Itsekin nimenomaan toivon rauhaa. Siksi liityin tälle foorumillekin Ukrainan sodan myötä. Mutta kun realistisesti avoimin silmin katsoo, niin Venäjä on tällä hetkellä hyvin arvaamaton. Ja pitää muistaa, että kun suomalaiset ylpeilevät sillä, että olemme ongelmattomin naapuri Venäjän kanssa, niin kannattaa muistaa, ketä maata ja kansaa venäläiset vielä vuosi sitten rakastivat kaikista eniten - Ukrainaa... Venäläiset eivät käsittääkseni rakasta Suomea ja suomalaisia, toisaalta naureskelevat, toisaalta arvostavat sinisilmäistä rehellisyyttämme.

Muoks. Jos pidät Venäjää ja sen toimintaa häikäilemättömänä, niin hassua että puhut niin kovasti rauhan näkökulmasta. Rauha on tavoite, mutta häikäilemättömälle naapurille ei rauhanpuhe ole välttis paras tapa saavuttaa rauhantilaa.
 
Back
Top