No kansanmurhaan syyllistynyt diktaatori, jollasyntilistallaan kemiallistasodankäyntiä, sekä omian kansalaisiaan, että naapureitaan vastaan. Meriittilistalla on myös pari hyökkäystä naapureiden kimppuun.
En jäänyt kaipaamaan Irakin hallintoa. Kurdit ovat varmaan tosi pahoillaan jenkkien operaatoista.
En jäänyt kaipaamaan minäkään. Hyökkäysperusteet olivat silti äkilliset ja todisteet vähäiset. Päätökset tehtiin mielijohteesta ja halusta kostaa aiemmat tapahtumat Amerikan maaperällä.
En myöskään pahoittanut mieltäni kun suuri hyväntekijä Osama bi Laden kohtasi loppunsa SEAL-joukkojen käsissä, pidätkö tätä pahanakin sotarikoksena?
En pidä sitä sotarikoksena tietenkään. Esimerkiksi Abu Gharaibin ja Guantanamon tapauksia pidän.
Olennaista tässä keskustelussa on Venäjän rooli, ei muiden maiden.
Mitä jos Yhdysvallat toimittaa aseita Ukrainaan? Voidaanko sitten puhua enää Venäjän roolista, kun Ukraina taistelee kapinallisia vastaan omalla maaperällään ja molemmilla osapuolilla on ulkopuolinen tukija?
Miksi sitten Venäjä hermostui, koska uusi halinto halusi viedä Ukrainaa lähemmäs länsimaita ja länsimaista demokratiaa. Se ei Venäjälle sopinut, vaan se hyökkäsi.
Kyllä, tästä on silti turha vetää johtopäätöksiä Suomen suhteen. Suomen tilanne on täysin erilainen. Ukraina on ollut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen edelleen selkeästi enemmän Venäjään päin kääntynyt ja Venäjä toki halunnut pitää kiinni näistä suhteista. Onhan se Putinin painajainen, että valtaosa koko läntisestä Venäjästä olisi täynnä Naton jäsenmaita.
Venäjästä on valitettavasti tullut arvaamaton, uhkaileva ja väkivaltainen piripää jota on syytä pelätä.
Arvaamaton ja uhkaileva Venäjä on aina ollut. Pitääkö sitä pelätä? Ei. Sitä Venäjä juuri haluaa, maailmanpoliittista asemaa, jossa kukaan ei voi sanoa sille mitään ja kaikki pelkäävät sitä. En minä ainakaan pelkää Venäjää. Jos kaikki meistä pelkää Venäjää, kuinka moni edes uskaltautuu puolustamaan tätä maata tarpeen tullen?
Sinun mallisi on uskotella itselleen ettei se näin pientä huomaa jos olen ihan hiljaa ja teen niin kuin se haluaa.
Väärin. Minun mallini on jatkaa Suomen ja Venäjän suhteiden ylläpitämistä kuten tähänkin asti. Tässä tilanteessa Nato-jäsenyyttä ei ole tarvis hakea, se ei ole tuon poliittisen linjan mukainen ratkaisu. Se, että harjoittelemme amerikkalaisten kanssa on jo tarpeeksi vahva signaali Venäjälle kummalla puolella olemme. Me kuitenkin olemme Venäjästä riippuvaisia kauppakumppanina. Tuota voi toki vähentää, mutta eroon ei tarvitse päästä. Venäjällä on valtavasti potentiaalia, kunhan tilanne rauhoittuu. Se on kuitenkin kehittyvä maa, siinä missä EU:ssa kilpaillaan toisia yrityksiä vastaan ja markkinat ovat mitä ovat.
Toinen on valmistautua mahdolliseen hyökkäykseen mahdollisimman hyvin.
Niinhän me teemme ja olemme tehneetkin. Meillä on yleinen asevelvollisuus, meillä on armeija ja sillä kalustoa. Puolustusvoimilla on budjetti ja se tekee parhaaksi katsomansa hankinnat. En tiedä mitä ajat takaa tuolla "mahdollisimman hyvin" valmistautumisellasi, mutta jos se tarkoittaa PV:n budjetin moninkertaistamista, niin kyllä olen erimieltä. Uutta kylmää sotaa ja asevarustelua ei ole tarpeen aloittaa, siihen kilpailuun meidän ei edes tule ottaa osaa. Itse ainakin ajattelen optimistisesti ja haluan miettiä millaisessa Suomessa tulevaisuuden suomalaiset elävät, siihen pitää sijoittaa, ei satunnaiseen pelkoon hyökkäävästä vihollisesta.
Miksi itseäni taas tämä Venäjä vs Ukraina vääntö kiinnostaa enemmän kuin lähi-idän tilanne, mä asun täällä suomessa ihan ympäri vuoden. Mitens sä?
Suomessa asun ympäri vuoden, mutta miten se eroaa siitä että sekä Lähi-itä että Ukraina ovat kaukana meistä? Mielestäni huolestuttavampaa on se, että kaukana meistä taistelee joukko sekopäitä, jotka haluavat muuttaa maailmaa uskonnon perusteella omaksi sairaaksi valtakunnakseen ja meiltä täältä Suomesta on lähtenyt sinne ihmisiä taistelemaan heidän aatteensa puolesta. Jos tällaiset henkilöt joskus sieltä Suomeen palaavat, ovat he yksinäänkin suurempi uhka tälle yhteiskunnalle kuin naapurimaamme.
