Kasvien tuottavuus on laskenut Kiinassa. Seikan kertoo savusumun määrä tässä kuvassa.
Onneksi Suomi voi ajaa teollisuuden alas ja korjata tilanteen.
Onneksi Suomi voi ajaa teollisuuden alas ja korjata tilanteen.
Ikarus
Respected Leader
Just, osuit asian ytimeen
Sama homma kuin Itämeren pelastustalkoot rikkidirektiivillä sekä pientalojen jätevesiasetuksella.
Kyllä meidän poliitikkomme ja virkamiehemme osaa.
Aluksi naureskelin vitsille, mutta oikeasti se on surullista ja surkuhupaisaa.
Tässä, että Suomen politiikka oman työllisyytensä ylläpitämisessä on ollut surkuhupaisaa en sinänsä tarkoittanut saastuttamisen sallimista vaan niitä käytäntöjä, jotka ajavat työllisyyden ulkomaille ja heikentävät Suomen kilpailukykyä mitä tulee kannattavan tuotannon ja työllisyyden ylläpitämiseen.
Saastuttaminen on oikeasti sellainen asia, että se pitää saada kuriin. Tässä on vain sellainen asia, että Kiinan piittaamattomuus saastuttamisen torjunnasta on suorastaan törkeätä, törkeätäkin on vielä mieto ilmaisu, eli ne käyttävät sitä kilpailuvalttina sellaisia maita vastaan, jotka tuntevat vastuunsa.
Ei mikään maa voi saastuttaa ilmaansa, maataan ja vesiään. Kyllä ne pitää suojella ja huolehtia niiden puhtaudesta. Kiinalla on iso savotta, jos se meinaa vielä joskus tehdä maastaan puhtaan. Kiinan teollisuusmiehet tuhoavat Kiinan vedet ja maan niin, että miljardi kiinalaista myrkyttyy saasteista. Kiinassa on jo mellakoita saastuttamisesta, mutta ne kilpistyvät korruptoituneisiin virkamiehiin. Kiinalaisille siis jää vain väkivaltaisen vallankaappauksen toteuttaminen saastuttamisen kuriin saamiseksi. Kiina siis voi olla ensimmäinen maa, jossa valta vaihtui vallankumouksella vastuuttoman ja törkeän saastuttamisen takia.
Olen aivan sinun linjoillasi, Suomesta vain on tosiaan ajettu alas tehtaita typerällä politiikalla ja rakennettu ne Kiinaan.
Näennäinen teho???
Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Ajattelit Venäjän mahdollisen valmistautumisen suursotaan, sijasta, yrittää ratkoa hypoteettisiä kysymyksiä?
Joo. Meni off topic. sorry
Tämän ketjun kysymyksen kohdalla on minusta hyvin keskeinen suuntaa antava mittari se mitä tapahtuu Ukrainan konfliktissa. Jos Venäjä jatkaa etenemistään tai peräti eskaloi tilannetta niin silloin se selvästi on jatkamassa konfliktia lännen kanssa. Jos puolestaan siellä hillitään menoa niin sitten vaikuttaa siltä, että hyväksytään status quo: eli Ukrainan pääosan jatkaminen riippumattomana ja länsihakuisena, jolloin kriisi saattaa "jäätyä" paikallisiksi kahakoiksi käytännössä pysyvällä rajalinjalla. Toistaiseksi on ollut melko rauhallista, mikä on hyvä merkki, mutta tilanteen pysyvyydestähän ei ole varmuutta, valmisteilla voi hyvin olla laajamittainenkin hyökkäys. Wait and see.
vlad
Respected Leader
Jos ajattelee järkiperusteisiin nojaten niin Venäjällekin edullisempaa olisi muuttaa Ukrainan sota jäätyneeksi kriisiksi ja vähentää Ukrainaan kohdistuvaa painetta. Talouspakotteet ovat kuitenkin tuottaneet suuren luokan ongelmia Venäjälle ja kriisin asteittainen alentaminen "jäätyneeksi kriisiksi" pitää sisällään mahdollisuuden, että länsimaat alkavat pohtia pakotepolitiikkaansa uudelleen ja lännessä kasvaa paine pakotteiden purkamiselle ja näin ennenpitkää tilanne "normalisoituisi" Venäjän kannalta. Tietenkin pakotteiden purku ilman, että Ukrainan kriisi/sota todellisuudessa ratkeaa pitää sisällään signaalin myös Ukrainan suuntaan ja se on välittömästi se, että länsi hyväksyy Venäjän tietyt toimet ja ukrainalaisten on hyväksyttävä vallitseva todellisuus vaikka se kovasti pistelisikin. Tästä johtuu sitten se, että itse suhtaudun hyvin kriittisesti laaja-alaiseen pakotteiden purkuun ilman, että kriisi/sota on ratkaistu ja Venäjä joutunut perääntymään. Vähintä mitä voidaan vaatia on se, että miehittäjät poistuvat Donbassin alueelta, että separatistit laskevat aseensa ja alue palautuu laillisen hallitusvallan haltuun. Krim on tavallaan hyvin ongelmallinen tapaus ja käytännössä se on de facto osa Venäjää vaikka se ei sitä de jure olekaan. Tämän ongelman ratkaiseminen siten ettei tulevaisuudessakaan Ukrainaan kohdistuisi alueen kautta uhkaa/vaateita on helpommin sanottu kuin tehty.
Vastaavasti tietyt signaalit alueella viittaavat siihen, että jotain on kenties kehitteillä - onko Venäjä sittenkin valmistelemassa hyökkäystä? Kansantasavaltojen alueella (etenkin Luhanskin alueella) on järjestetty kevään aikana useita suuria sotaharjoituksia. Alueelle on tuotu junin ja autoin runsaasti ammuksia. Venäjän puolella joukkojen keskitykset muuallakin kuin välittömästi kansantasavaltojen vastaisilla rajoilla ovat mittavat - keskityksiä on Ukrainan vastaisella rajalla aina pitkälle pohjoiseen saakka. Määrällisesti puhutaan olennaisesti kevättä 2014 suuremmista keskityksistä, joskin porrastetusti keskityksiä, huoltoalueita ja rotaatioalueita ollen laajalla alueella eteläistä- ja keskistä- Länsi-Venäjää. Jos jotain tapahtuu sen luulisi tapahtuvan tulevien viikkojen aikana. En usko, että mittavia keskityksiä voidaan kuukausia pitää alueella ja mitä kauemmin aikaa Putinin hallinto odottaa sitä heikommassa tilassa talous on kestämään mittavia sotilastoimia - tällöin on tietty mahdollista siirtyä "sotatilaan" ja näin pitkittää romahdusta jopa vuosilla.
vlad.
Järkinäkökohdat viittaavat siihen, että Venäjä ei tee enempää aluevaltauksia vaan jäädyttää konfliktin tähän missä se nyt on. Toisaalta järkinäkökohdat ja rationaalisuus ei paljoa seonnutta diktaattoria jarruttele.
Jos Putin oikaisi Debaltseven mutkan heti päästyään neuvotteluista Hollanden, Merkelin ja Poroshenkon kanssa niin voisi olettaa, että Putin tekee jotakin myös toiselle kiusalliselle kysymykselle: nimittäin Krimin huoltokysymykselle. Krimin sähkölinjat ja vettä Dnepriltä kuljettavat kanavat ovat Ukrainan hallussa. Toisaalta kestääkö Venäjän talous sen, että Venäjän pitäisi elättää tällä alueella romahtaneen infran ja talouden oloissa elävät 10 miljoonaa ukrainalaista. Jos Venäjä valtaa alueen niin karkoittaako se väestön seudulta läntisen Ukrainan elätettäväksi. Jos Venäjä aikoo vallata alueen niin se joutuu ottamaan käyttöön ilmavoimat koska ei se muuten pysty kontrolloimaan niin laajaa aluetta.
Jos Putin oikaisi Debaltseven mutkan heti päästyään neuvotteluista Hollanden, Merkelin ja Poroshenkon kanssa niin voisi olettaa, että Putin tekee jotakin myös toiselle kiusalliselle kysymykselle: nimittäin Krimin huoltokysymykselle. Krimin sähkölinjat ja vettä Dnepriltä kuljettavat kanavat ovat Ukrainan hallussa. Toisaalta kestääkö Venäjän talous sen, että Venäjän pitäisi elättää tällä alueella romahtaneen infran ja talouden oloissa elävät 10 miljoonaa ukrainalaista. Jos Venäjä valtaa alueen niin karkoittaako se väestön seudulta läntisen Ukrainan elätettäväksi. Jos Venäjä aikoo vallata alueen niin se joutuu ottamaan käyttöön ilmavoimat koska ei se muuten pysty kontrolloimaan niin laajaa aluetta.
Viimeksi muokattu:
Joka on?
Seuraavat viikot ovat ratkaisevia. Putinin ja Venäjän toimien lisäksi kannattaa seurata, mitä Valko-Venäjällä mahdollisesti valmistellaan.
Myös USA on yhä kiinnostuneempi Venäjän toimista mm. Itämerellä, josta esimerkkinä oheisen raportin huomiot!
Julkaisutiedote 24. huhtikuuta 2015:
YHDYSVALLAT KIINNOSTUU ITÄMEREN ALUEESTA KRIISIEN KAUTTA
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Itämeren alueesta tuli suhteellisen vakaa alue. Venäjän viime vuonna tekemä Krimin valtaus ja edelleen jatkuva Ukrainan konflikti ovat kuitenkin tuoneet Itämeren alueelle kokemuksen heikentyneestä turvallisuustilanteesta. Yhdysvaltojen näkökulmasta Itämeri on vakauden ajanjaksoina ollut lähes merkityksetön alue, mutta alueen turvallisuustilanteen kiristyminen nostaa sen merkitystä.
Ulkopoliittisen instituutin uusin FIIA Working Paper tarkastelee sitä, millainen rooli Itämeren alueella on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja strategiaa koskevassa retoriikassa kolmen viime vuosikymmenen aikana. Aihetta lähestytään Yhdysvaltain presidenttien julkisten puheenvuorojen perusteella. Julkaisun on kirjoittanut yleisesikuntamajuri Jan Hanska Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen tutkimussuunnitteluyksiköstä.
Julkaisu on ladattavissa instituutin verkkosivuilla: http://www.fiia.fi/fi/publication/506/the_role_of_the_baltic_region_for_the_united_states/
The role of the Baltic region for the United States:
An analysis of U.S. presidential rhetoric from the Reagan years to today
More Sharing Services 0
Julkaistu 24.4.2015
Jan Hanska
The Finnish Institute of International Affairs
Lataa PDF (134 Kb)
Itämeri ja sen rantavaltiot muodostavat geopoliittisesti mielenkiintoisen alueen. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan se on ollut eräänlaista ei-kenenkään-maata, jossa itä ja länsi kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Itämeren alueesta tuli suhteellisen vakaa alue. Venäjän viime vuonna tekemä Krimin liittäminen ja edelleen jatkuva Ukrainan konflikti ovat kuitenkin tuoneet Itämeren alueellekin kokemuksen lisääntyneestä turvattomuudesta.
Tämä julkaisu tarkastelee sitä, millainen rooli Itämeren alueella on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja strategiaa koskevassa retoriikassa kolmen viime vuosikymmenen aikana. Aihetta lähestytään Yhdysvaltain presidenttien julkisten puheenvuorojen perusteella. Tarkastelujakso ulottuu Ronald Reaganin ajasta Barack Obaman presidenttikauden alkuvuosiin. Tällä aikavälillä Yhdysvaltain strategisessa ajattelussa on tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Vakauden ajanjaksoina Itämeren alue näyttää olevan Yhdysvalloille lähes merkityksetön alue. Mutta alueen turvallisuustilanteen kiristyminen nostaa sen keskiöön, vaikka vain väliaikaisesti. Tämä on tapahtunut muun muassa Baltian maiden liittyessä Natoon ja viimeksi Ukrainan kriisin yhteydessä.
Enemmän kuin mistään muusta, Itämeren alueen paluu Yhdysvaltain strategiseen retoriikkaan vuosien 2014 ja 2015 aikana kertoo siitä, että Itämeren alueesta on tullut kriisialue, jossa Yhdysvallat näkee omien ja liittolaistensa etujen olevan uhattuna.
Myös USA on yhä kiinnostuneempi Venäjän toimista mm. Itämerellä, josta esimerkkinä oheisen raportin huomiot!
Julkaisutiedote 24. huhtikuuta 2015:
YHDYSVALLAT KIINNOSTUU ITÄMEREN ALUEESTA KRIISIEN KAUTTA
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Itämeren alueesta tuli suhteellisen vakaa alue. Venäjän viime vuonna tekemä Krimin valtaus ja edelleen jatkuva Ukrainan konflikti ovat kuitenkin tuoneet Itämeren alueelle kokemuksen heikentyneestä turvallisuustilanteesta. Yhdysvaltojen näkökulmasta Itämeri on vakauden ajanjaksoina ollut lähes merkityksetön alue, mutta alueen turvallisuustilanteen kiristyminen nostaa sen merkitystä.
Ulkopoliittisen instituutin uusin FIIA Working Paper tarkastelee sitä, millainen rooli Itämeren alueella on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja strategiaa koskevassa retoriikassa kolmen viime vuosikymmenen aikana. Aihetta lähestytään Yhdysvaltain presidenttien julkisten puheenvuorojen perusteella. Julkaisun on kirjoittanut yleisesikuntamajuri Jan Hanska Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksen tutkimussuunnitteluyksiköstä.
Julkaisu on ladattavissa instituutin verkkosivuilla: http://www.fiia.fi/fi/publication/506/the_role_of_the_baltic_region_for_the_united_states/
The role of the Baltic region for the United States:
An analysis of U.S. presidential rhetoric from the Reagan years to today
More Sharing Services 0Julkaistu 24.4.2015
Jan Hanska
The Finnish Institute of International Affairs
Lataa PDF (134 Kb)
Itämeri ja sen rantavaltiot muodostavat geopoliittisesti mielenkiintoisen alueen. Koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan se on ollut eräänlaista ei-kenenkään-maata, jossa itä ja länsi kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Itämeren alueesta tuli suhteellisen vakaa alue. Venäjän viime vuonna tekemä Krimin liittäminen ja edelleen jatkuva Ukrainan konflikti ovat kuitenkin tuoneet Itämeren alueellekin kokemuksen lisääntyneestä turvattomuudesta.
Tämä julkaisu tarkastelee sitä, millainen rooli Itämeren alueella on ollut Yhdysvaltain ulkopolitiikkaa ja strategiaa koskevassa retoriikassa kolmen viime vuosikymmenen aikana. Aihetta lähestytään Yhdysvaltain presidenttien julkisten puheenvuorojen perusteella. Tarkastelujakso ulottuu Ronald Reaganin ajasta Barack Obaman presidenttikauden alkuvuosiin. Tällä aikavälillä Yhdysvaltain strategisessa ajattelussa on tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Vakauden ajanjaksoina Itämeren alue näyttää olevan Yhdysvalloille lähes merkityksetön alue. Mutta alueen turvallisuustilanteen kiristyminen nostaa sen keskiöön, vaikka vain väliaikaisesti. Tämä on tapahtunut muun muassa Baltian maiden liittyessä Natoon ja viimeksi Ukrainan kriisin yhteydessä.
Enemmän kuin mistään muusta, Itämeren alueen paluu Yhdysvaltain strategiseen retoriikkaan vuosien 2014 ja 2015 aikana kertoo siitä, että Itämeren alueesta on tullut kriisialue, jossa Yhdysvallat näkee omien ja liittolaistensa etujen olevan uhattuna.
Hanski
Ylipäällikkö
Kiitoksia informatiivisesta viestistä! Tässä on hyvin kuvattu Krimin vesi-, sähkö- ja kaasuputket. Ei lopu Venäjän uhittelu pelkkään Donbassiin, jollain heidän täytyy varmistaa Krim...Järkinäkökohdat viittaavat siihen, että Venäjä ei tee enempää aluevaltauksia vaan jäädyttää konfliktin tähän missä se nyt on. Toisaalta järkinäkökohdat ja rationaalisuus ja tälläiset ovat haihattelua, joka ei paljoa seonnutta diktaattoria jarruttele.
Jos Putin oikaisi Debaltseven mutkan heti päästyään neuvotteluista Hollanden, Merkelin ja Poroshenkon kanssa niin voisi olettaa, että Putin tekee jotakin myös toiselle kiusalliselle kysymykselle: nimittäin Krimin huoltokysymykselle. Krimin sähkölinjat ja vettä Dnepriltä kuljettavat kanavat ovat Ukrainan hallussa. Toisaalta kestääkö Venäjän talous sen, että Venäjän pitäisi elättää tällä alueella romahtaneen infran ja talouden oloissa elävät 10 miljoonaa ukrainalaista. Jos Venäjä valtaa alueen niin karkoittaako se väestön seudulta läntisen Ukrainan elätettäväksi. Jos Venäjä aikoo vallata alueen niin se joutuu ottamaan käyttöön ilmavoimat koska ei se muuten pysty kontrolloimaan niin laajaa aluetta.
Donbassissa asuu niin paljon ihmisiä, että sodankäynti siellä on edesvastuuton humanitaarinen katastrofi. Venäjä ilmeisesti laskelmoi, että Ukraina ei siviilejä suojatakseen pysty käymään sotaa alueella, kuten ei ole tähänkään asti pystynyt, vaan perääntyy aika pian välttääkseen humanitaarisen katastrofin, että ainoa konsti tässä on luottaa siihen, että lännellä on kova halu romauttaa Venäjän Federaatio ja hajottaa se oblasteihin taloudellisilla pakotteilla. Pitää odottaa, että aika tekee tehtävänsä Venäjän muutenkin huteran taloudellisen tilanteen heikentäessä keskusvaltaa ja aiheuttaessa Venäjän oblasteissa itsenäisyysmielistä liikehdintää.
Jos ajattelee järkiperustein, niin Venäjän kannalta ainut edullinen vaihtoehto olisi välittömästi vetäytyä Itä-Ukrainasta, välittömästi luovuttaa Krim takaisin Ukrainalle ja anoa mitä nöyrimmin anteeksi kaikilta niiltä valtioilta, joita ovat viimeisen vuoden aikana uhkailleet. Ja samaan syssyyn luvata, että eivät tee noin enää koskaan, ja aikovat vastedes visusti noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.
Tekemällä juurikin noin he voisivat pikkuhiljaa saada takaisin viimeisen vuoden aikana menettämäänsä luottamusta ja siten edesauttaa kansainvälisen yhteisön - ja ennenkaikkea liike-elämän - luottamusta Venäjään.
Kaikki muut kuin em. vaihtoehto tulevat käymään Venäjälle hyvin, hyvin kalliiksi.
Suomen talous, ei Saksan tai Ranskan talous.