Valtamedia ja ne muut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rehti
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mulla on vakava ongelma. Onneksi jouluun on niin pitkä aika. Mutta voiko joulupukki tuoda lahjat Suomeen pohjoisnavalta? Vai oliko se korvatunturilta? Trump voi estää sen. Olen huolissani. Oikeasti minun 13 v poika ja minun äitini ovat ihan kauhuissaan Trumpista. Kysyinkin äitiltäni kuka USA;n presidentin hävittäjälentäjistä yritti ampua konekiväärillä hänen äitiään vauva sylissä talvisodassa? Onneksi pääsi kivisillan alle piiloon. Eli se oli ryssän lentäjä. Oudoista asioista ovat huolissaan..
 
#vihapuhe ja vihapuhepoliisi. Melko läheltä aihetta hipova kirjoitus..

Sekavat lait ja soveltamisen motiivit

Laki "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" ilmeisesti yrittää estää tietynlaisia "ryhmiä" koskevien kielteisten mielipiteiden tai varsinkin yleisen "kiihottuneen mielialan" syntymistä ja leviämistä, ja lain perusteella voidaan yksittäisiä henkilöitä vastaan nostaa syytteitä ja tuomita rangaistuksia jos jonkin heidän julkituomansa tiedon tai minkä tahansa muun lausunnon arvioidaan omaavan potentiaalista "kiihotusvaikutusta". Koska mitään näyttöä tai muuta todellisuusvastetta ei tarvita -- pelkkä syyttäjän ja oikeuden arvio jonkin verbaalisen sisällön sopimattomuudesta tai mahdollisesta vaarallisuudesta riittää -- syytteeseen asetettujen on jokseenkin mahdotonta puolustautua millään perusteella. Laki lähtökohtaisesti ikään kuin de jure mahdollistaa syyttämisen, mutta tekee de facto puolustautumisen mahdottomaksi.

Laissa on käsitteellistä epämääräisyyttä joka mahdollistaa mielivallan ja de facto käytännössä myös mielipidevainon. Käsitteitä ei lakiteksteissä pitäisi käyttää niin väljästi ettei edes selviä mielikuvia kriminalisoidusta "rikoksesta" synny. Kielen yleiskäsitteillä on ymmärrystä noituva ominaisuus, ja juristeriassa tästä on näköjään mahdollista tehdä hyve. Laki "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" on kauttaaltaan kirjoitettu tavalla joka mahdollistaa täsmentämättömien yleiskäsitteiden varassa rakennellut laveat tulkinnat. Esimerkiksi lain sisällöille keskeinen "ryhmän" käsite ei kestä minkäänlaista täsmentämistä.

"Ryhmän" käsite on sosiologian avainkäsite. Tutkiessaan uskontoelämän alkeismuotoja Emile Durkheim keskittyi Australian alkuasukasheimojen keskuudessa vallitsevaan totemismiin, jota hän piti kaiken uskonnollisuuden yksinkertaisimpana ja siksi tietyssä mielessä esimerkillisimpänä muotona. Totemismissa ryhmäidentiteetti on niin vahva että ryhmää, sen jäseniä ja myös niitä ulkomaailman kohteita, jotka kuuluvat olennaisesti ryhmän elämänmuotoon, kutsutaan samalla nimellä. Se on ehkä vieläkin eräs tapa määritellä "ryhmä" -- annetaan ryhmälle nimi ja muodostetaan mielikuva joukosta joka kantaa tätä samaa nimeä.

Voidaan kysyä, olemmeko sen kehittyneempiä kuin Durkheimin tarkastelun kohteena olleet australialaisheimot. Nimi riittää meillekin yhteen niputtamisen perusteeksi. Nimeämisen pohjalta harrastamme "leimaamista" ja "yleistämistä". Durkheimille tällainen ei riittänyt. "Ryhmä" ei suinkaan ole mikään nimeämisellä määriteltävä asia, vaan koko sosiologian ehkä perustavanlaatuisin ongelma, yksilötasolle palautumaton yhteisöilmiö, johon lajityypillisesti sosiaalisen olennon koko olemassaolo ja käyttäytyminen kulminoituu.

Laki "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" puhuu erilaatuisista ryhmistä rinnakkain ikään kuin olisi olemassa jokin sellainen positio josta katsoen esimerkiksi yhtäältä syntyperän mukaiset etniset ja toisaalta kulttuuriset, kuten erilaiset uskonnolliset ryhmät voisivat tulla määritellyiksi ja kohdelluiksi samalla tavalla. Lakihan luettelee joukon erilaisia teon perusteita ja jatkaa vielä luetteloa viittaamalla "niihin rinnastettaviin" perusteisiin.

Sellaista positiota josta erilaatuiset ryhmät asettuisivat missään mielessä samalle lähtöviivalle ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Esimerkiksi etniseen ryhmään kuulumisesta yksilö ei itse voi päättää, mutta jo se, millainen suhde ja sidonnaisuus vallitsee "uskonnoksi" nimetyn yhteisöilmiön ja yksilön sekä hänen valinnanvapautensa välillä, on erilainen eri kulttuureissa. Uskonnot eivät myöskään ole pelkästään keskenään erilaisia, vaan moraaliarvojensa puolesta toisensa poissulkevia.

Yhteisöilmiöinä uskontojen olennaisin ominaisuus on niissä vallitseva tunnustuksellisuuden ja sosiaalisen sidonnaisuuden aste. Nämä pohjimmiltaan durkheimilaiset käsitteet ovat vaikeita ymmärtää.

"Tunnustuksellisuus" tunnistetaan lähinnä vain yksilötasolla, jossa mielikuviin liittyy ulkoista tukea tarvitseva sisäisen varmuuden tavoittelu, epävarmuutta kompensoivat koteloitumis- ja suojautumistarpeet, ja niiden ulkoisena vastikkeena yksilöihin kohdistuvia suojelutarpeita ja mielikuvia "uskonnollisten tunteiden loukkaamisesta". Tunnustuksellisena voidaan pitää ajattelua jossa niin yhteistä totuutta kuin yhteistä valhettakin jatkuvasti vahvistetaan ryhmähengellä. Tunnustuksellisen ryhmän moraali on durkheimilaisittain "mekaanista" ja normatiivista, yksilön käyttäytymistä määräävät kunnian ja häpeän tunnot, ja ristiriitoihin ajautuessaan tai yksin jätettynä yksilö ahdistuu. Kunniamurhat ja -itsemurhat, kuten terrorismi, ovat fundamentalistisen tunnustuksellisuuden tuotetta.

Sosiaalisen sidonnaisuuden asteen määrittely taas edellyttää sosiaalipsykologista kehitysperspektiiviä. Tämä perspektiivi on yleisinhimillinen: se johtaa symbioottisesta yhteisöllisestä alkutilasta kohti yksilöllistä eriytymistä ja aikuista autonomiaa. Primitiiviset yhteisöt ovat tyypillisesti sosiaalisesti erittäin sitovia, eivätkä kollektiivivoimien määräämät ihmiset tietenkään mitenkään vielä pysty yhteisön sisältä käsin edes hahmottamaan mitä sidonnaisuus on. Kehitys nähdään vain kehityksen suunnasta. Se on niin sanoakseni yksisuuntainen perspektiivi.

Historiallisina yhteisöilmiöinä suuret uskonnot ovat oman pysyvämmänlaatuisen ryhmädynamiikkansa vankeja, ja on erityisen todellisuudentajutonta kuvitella, että minkä tahansa konkreettisesti kyseessä olevan uskonnollisen ryhmän piirissä voisi ikään kuin valintakysymyksenä vallita minkälaatuinen ryhmädynamiikka tahansa. Vain lainsäätäjä voi käyttää yleiskäsitteitä niin väärin, niin yleistävästi, että väistöliikkeet näistä uskontoja keskenään erottavista olennaisista ominaisuuksista mahdollistuvat. Lainsäätäjälle uskonto on uskonnon nimi. Kaikki uskonnot ovat nimeltään uskonto.

Juristeria oikaisee lähtöviivaksi kuvitelman "uskonnosta yleensä" -- tai vielä laajemmin "kansanryhmästä yleensä" -- ja luettelee tätä suojelukohdettaan uhkaamassa olevan joukon yhtä tyhjän yleispäteviä itse itsensä syyttäjän ikiomien korvien välissä ilman todellisuusvastetta oikeuttavia termejä joilla on hieno kriminologinen nimi: kiihottaminen, halventaminen, vertaaminen, yleistäminen, tms.

Yksi älyllisiä väistöliikkeitä helpottava tekijä on uskonnoissa ilmenevä opillisuus. Se on erityinen ansa meille eurooppalaisen uuden ajan kasvateille, meille kun kaikkeen opilliseen liittyy totuudellisuuden efekti. Uskontoja tarkastellaan mieluusti kuin ne olisivat puhtaasti opillisia konstruktioita, jolloin kunkin uskonnon omaa totuudellisuutta automaattisesti kunnioitetaan. Tai täysin päinvastoin: kaikkien uskontojen opit kumotaan yhtä harhaisina. Näin relativismi tarjoaa mahdollisuuden suhtautua kaikkien uskontojen oppisisältöihin kuin ne olisivat etumerkistään riippumatta yhtä legitiimeja. Falski relativismi asettaa uskonnot samalle lähtöviivalle ja mahdollistaa puhumisen "uskonnosta yleensä".

Kukaan reaalimaailmassa ei kuitenkaan tunnusta mitään "uskontoa yleensä", vaan uskonnollinen tunnustuksellisuus on mahdollista vain tietyn uskonnon "sisällä" ja se on opillisesti aina jonkin tietyn uskonnon mukaista. Se yleiskatsauksellinen positio, josta käsin voidaan kirjoittaa "yleisesti uskontoja" koskeva laki, edellyttää kaiken tunnustuksellisuuden yläpuolelle nousevaa näkökulmaa, ja näin siihen myös implikoituu erityinen metatason moraali, joka ei ole palautettavissa, ei paikallistettavissa eikä yhteensovitettavissa minkään yksittäisen tunnustuksellisuuden kanssa.

Laki voi ottaa lähtökohdakseen jotain jota moraali ei voi ottaa. Laki ei voi todellisuudessa legitimoida kumpaakin: sekä "uskonnon yleensä" nauttimaa koskemattomuutta että jokaisen tai jonkin yksittäisen uskonnon omaa tunnustuksellista moraalia. Kysymys on eriperusteisista moraalijärjestelmistä -- tavasta jolla moraali ylimalkaan on olemassa ja vallitsee. Lain lähtökohdat eivät sijoitu samalle moraaliselle maaperälle jossa sijaitsevat esimerkiksi ne tunnustuksellisiin moraaliarvoihin liittyvät ristiriidat, joiden julkituominen on palkittu haastamalla niin sanottuja "vihapuhujia" oikeuteen.

Tunnustuksellisuuden yläpuolelta voidaan toki vaatia moraalia joka asettaa kaikki tunnustukset samalle lähtöviivalle. Mutta ei voida ilman moraalista ristiriitaa soveltaa lakia niin että sillä konkreettisessa tapauksessa oikeutetaan tietty yksittäinen tunnustuksellisuus. "Uskonto" on moraalipohjainen yhteisöilmiö, se ei ole samanlainen yleiskäsite kuin vaikkapa "auto" josta toki voidaan sanoa, että vaikka kukaan ei voi ajaa "autoa yleensä", voidaan kyllä kirjoittaa yleensä autoja koskeva laki.

Yleiskäsitteiden hämärtäessä älyn ainoa lainsäätäjän käsiin jäänyt mahdollisuus on ilmeisesti ollut yritys kirjoittaa laki jossa yleiskäsitteitä käytetään niin epämääräisesti että syntyy illuusio moraalista joka vallitsisi kaikkien uskontojen yläpuolella ja lankeaisi kaikkien uskontojen päälle niin että se voisi toimia uskontoja koskevan kiistelyn yleisenä säätelyjärjestelmänä. Tällainen positio voi olla käsitteellisesti olemassa, mutta moraalisesti se on olemassa vain niin kauan kuin se legitimoi irtioton yksittäisistä tunnustuksellisista uskonnoista -- eikä sitä näin ollen voi käyttää yhdenkään omaan tunnustuksellisuuteensa sulkeutuvan moraalijärjestelmän oikeuttamiseen.

Huomautan, että sosiaalisen sitovuuden kannalta tunnustuksellisuus tarkoittaa aina ihmistä ja elämää suurempien arvojen tunnustamista. Tunnustuksellinen uskonto voi määrätä yksilön moraalia ja käyttäytymistä paljon syvemmin kuin mikään käsitteellinen päältäkatsova "uskonnoista yleensä" puhuva maallinen laki. Jos toiseen vaakakuppiin pannaan jokin sosiaalisesti sitova tunnustuksellinen uskontomuoto ja toiseen vaakakuppiin "uskonnoista yleensä" puhuva laki, ei ole epäilystä siitä kumpi reaalimaailmassa käytännössä määrää käyttäytymistä enemmän.

Se, että tunnustuksellisia uskonnollisia muotoja voidaan lailla suojella nostamatta käsittelyyn niiden sosiaalista sitovuutta ja moraalista sisältöä, on ristiriitaista. Lain olisi edustettava oikeutta ja moraalia -- ja edustaakseen oikeutta lain on omattava vain yksi kaikenkattava moraali. Uskontojen suhteen tapahtuu nyt moraalisten maalitolppien siirtelyä. Se sallitaan ikään kuin se olisi hyve. Se, että tällainen lainkäyttö ylimalkaan on mahdollista, riittää kyseenalaistamaan lainsäätäjän näkökulman. Laki joka voi toimia omia premissejään ja tarkoituksiaan vastaan ei ole legitiimi.

Koska syyte "kansanryhmää vastaan kiihottamisesta" on lähtökohtaisesti pelkkää käsitesekaannusta, sitä vastaan ei voi sen omalla ontologisella järjellä puolustautua. Jos järjellä näissä asiayhteyksissä olisi jokin rooli, tällaisia syytteitä ei edes nostettaisi. Jos niitä kuitenkin nostetaan -- kuten on nostettu -- on oikeutettua syytä epäillä, että motiivina on jokin kokonaan muu kuin esimerkiksi ne ryhmäsuojelun tarpeet joista kattotasolla onnettomasti muotoiltu laki yrittää puhua.

Kansalaiskeskustelussa motiivit paistavat selvinä. Nimittelyä, leimasanoja, ideologisiin rintamiin jakautumista -- sitä riittää. Oikeudenkäytön pitäisi perustua ihmistieteiden parhaaseen antiin ja selvään käsitykseen siitä mikä moraalissa on mahdollista ja mikä ei. Mutta olemassaolevia ongelmia ei tunnisteta eikä tunnusteta -- itse asiassa vaikuttaa siltä että käsitteellistä pätevyyttä tavoitellaan panemalla hämärää lakia yhä pontevammin ja määrätietoisemmin täytäntöön.

Yhteiskunnan premissit -- yhteisövoimat, yhteisöominaisuudet, yhteisöilmiöt -- ovat kuitenkin yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin palautumattomina tosiasioina olemassa, eikä yleistä oikeustajua saa sivuuttaa. Jos oikeus omassa toiminnassaan laskeutuu kansalaiskeskustelun kaikkein karkeimmalle tasolle ja alkaa orientoitua poliittisten ideologioiden kuten "populisminvastaisuuden" tai "monikultturismin" pohjalta, oikeustaju on taantunut toteemien asteelle.

Toinen käsitteellisesti sekava lakipykälä koskee "uskonrauhaa" ja sen loukkaamista. Myös tämä lainkohta ja sen tarjoamat soveltamismahdollisuudet ovat esimerkki yrityksistä siirrellä epätoivoisesti moraalisia maalitolppia siellä missä "monikulttuurinen" yhteiskunta ajautuu väistämättömiin ruohonjuuritason ristiriitoihin.

Jos olen oikeusoppineiden selitykset oikein ymmärtänyt, uskonrauhaa turvaava laki ei keskity jumalanpilkkaan siinä perinteisessä mielessä jossa jumalien kunniaa on maallisella lainsäädännöllä meilläkin historiassa pyritty pönkittämään. Sen sijaan kyseessä on yritys säilyttää nykyinen yhteiskuntarauha, jota jonkin uskontokunnan pyhinä pitämien arvojen loukkaaminen voisi uhata. Yhteiskuntarauha voi vaarantua nimenomaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa, jossa uskonnollisten ryhmien välit saattavat olla tulehtuneita.

Taustalla, lain varsinaisena tarkoituksena, on siis väkivallan asteelle eskaloituvien yhteiskunnallisten kulttuurikonfliktien välttäminen. Tämä sinänsä täysin hyväksyttävältä näyttävä pyrkimys ei kuitenkaan täytä kaikelle lainsäädännälle asetettavaa perusehtoa, sitä että lain olisi edustettava moraalia -- ja että edustaakseen oikeutta lain on omattava vain yksi kaikenkattava moraali.

Lain varsinainen oikeushyvä on "väkivallattomuus", mutta käytännössä sitä vaaditaan vain kantaväestön monokulttuuriselta osalta. Monikulttuurikonfliktin seurauksenahan on oman yhteiskunnan sisäinen kriisiytyminen. Sille ei riitä ymmärrystä. Kantaväestön omassa keskuudessa päätään nostava poliittinen väkivalta -- joka toki sekin tulee väistämättä lisääntymään yhteiskunnan moraalikoodiston hajotessa -- saa mitä ankarimman tuomion.

Paljon julkisuutta saaneen tapauksen johdosta järjestetyssä mielenosoituksessa tämän puki sanoiksi entinen presidentti Halonen: "Me emme hyväksy [painostamisen tai vaikuttamisen] keinoksi väkivaltaa tai sillä uhkaamista.” -- Hän varmaan tarkoitti uhkaa joka tulee esimerkiksi muutaman kymmenen uusnatsin suunnasta ja jota iskulauseen mukaan "emme suostu pelkäämään". Nimenomaan siihen meidän muka olisi keskityttävä. Mutta aivan muulta suunnalta kohdistuu meihin kokonaan toista suuruusluokkaa -- maailmanluokkaa -- oleva uhka, jolle olemme jo lainsäädäntömme tasolla antautuneet.

Uskonnolliselta taustalta nouseva taipumus provosoitua ja vastata loukkauksiin väkivallalla on nimittäin otettu lähtökohtaisena realiteettina "uskonrauhaa" koskevassa lainsäädännössä. Laki voi ottaa lähtökohdakseen jotain jota moraali ei voi ottaa. Uskonnollispohjainen väkivallan uhka on legitimoitu ja sen sijaan kriminalisoitu pyhien uskonnollisten tuntojen loukkaaminen. Syyllisyys sälytetään täten sille joka provosoi. Syyllinen on se joka ei suostu pelkäämään uskonnollispohjaista väkivallan uhkaa.

Sitä voidaan pitää mitä irvokkaimpana moraalisten maalitolppien siirtelynä. Laki on ikään kuin "puolensa valinnut" -- se antaa oikeutuksen uskonnolliselle fundamentalismille ja rankaisee niitä jotka eivät sitä hyväksy. -- Tämä moraalisen arkhimedeen pisteen siirtymä ja väistöliike käy ilmi esimerkiksi entisen apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen eläkkeelle jäämisensä yhteydessä antamasta haastattelusta, jossa hän kommentoi uskonrauhan rikkomista koskevaa lakia.

"Pykälällä on kriminalisoitu sellaiset rikokset, jotka voivat aiheuttaa vastareaktioita ja väkivallantekoja. Silloin pilkataan joidenkin pyhinä pitämiä arvoja", Kalske sanoo. Häntä ei häiritse se että rikoksista tulee rikoksia kun ne pykälällä kriminalisoidaan.

Kuinka moni meistä on valmis menemään mukaan tähän? Nimittämään aggressioita aiheuttavia uskonnollisia tunteita "pyhiksi arvoiksi"?

Näin ne moraalin maalitolpat siirtyvät, kun niitä siirretään. Moraali on yhteisöjen sisäisen eheyden pohjimmainen ja oikeastaan ainoa liima-aine, ja moraalin kognitiiviset ehdot on ripustettu varsin ohuiden ajattelulankojen varaan. Yhteisöt eivät mitenkään kestä erilaatuisten kilpailevien moraalisten maalitolppien pystytttämistä keskelle omaa elämänmuotoa. Moraalisten maalitolppien siirtelystä ja epäselvistä pelisäännöistä on väistämättömät yhteiskunnalliset seurauksensa. Durkheimilla ja Hannah Arendtilla asiaa pohjustaen olen aiemmin kirjoittanut Ruotsin tarjoamasta esimerkistä tässä.

Monikulttuurisessa yhteiskunnassa moraali hajoaa ja katoaa, ja jäljelle jää vain käsitteellistämättömiä, käsittelemättömiä ja käsittämättömiä tabuja. On pelättävissä ja todennäköistäkin, että lainsäädännössä nyt jo näkyvillä oleva yhtenäistä yhteiskuntamoraalia hajottava tendenssi ryöstäytyy yhä enemmän käsistä, ja parin vieraskulttuurisukupolven jälkeen nähdään jo monikulttuurisuusasiantuntijoita ja juristeristeja pesemässä julkisesti käsiään siitä peruuttamattomasta romahduksesta ja kaaoksesta johon heidän oppinsa ovat yhteiskunnan ajaneet.

Minulla on henkilöhistoriaani liittyvä aavistus siitä mitä juristeristin omantunnontuskat voivat olla silloin kun hän koko elämänsä on yrittänyt toimia ammatissaan lainmukaisesti vaikka on ihmisenä kokenut toimivansa täysin väärin. Minut tuomittiin Suomen lakiin suoraan natsi-Saksasta kopioidun pykälän perusteella niin sanotuissa aseistakieltäytyjien yllytysoikeudenkäynneissä 60-70-lukujen vaihteessa, ja olen tietääkseni edelleen tämän kaltaisesta kansalaistottelemattomuudesta maassamme rauhan aikana kovimman rangaistuksen koskaan saanut henkilö.

Siinä vaiheessa kun tuomioita luettiin, meille ei vielä ollut selvää miten oikeustaistelussa tulisi käymään. Jälkikäteen tiedämme että järki voitti, ja lopulta siviilipalveluksestakin tuli todellinen vaihtoehto asepalveluksen rinnalle. Mutta muuan jälkinäytös järkytti minua vuosikymmeniä myöhemmin, kun sain puhelinsoiton ilmeisesti kuolinvuoteellaan huonossa kunnossa olevalta entiseltä virkamieheltä joka vielä tunsi tarvetta jotenkin selittää ja pyytää anteeksi menettelyjään noina menneinä aikoina. En tiedä miten tämän kertoisin, mutta kun laskin puhelimen luurin, tunsin itseni lähinnä voimattomammaksi kuin koskaan.

Me kaikki tarvitsemme eniten voimaa silloin kun meidän pitää sanoa jollekin henkilölle tai asialle ehdoton: "EI!" Se meidän kuitenkin tulisi oppia. Kansalaisten, virkamiesten, päättäjien. Sanoa selvästi "EI!" kun meitä vaaditaan osallistumaan johonkin joka on järjetöntä ja väärää. "EI!" ja: "Minä en lähde mukaan tähän!"

Luulenpa, että sataa prosenttia niistä jotka niin mielellään syyttävät yksinkertaistajia "populismista" vaivaa täydellinen kyvyttömyys sanoa itse yksinkertaisesti ja selvästi "EI!" silloin kun älyllinen ja moraalinen rehellisyys niin vaatisi. Konformisti pakenee niin mielellään omaan ideologiseen joukkoonsa, saa sieltä tarvitsemansa ryhmävahvistuksen. Velvollisuudentunto antaa luvan olla koneiston ratas. Ja maailmahan on monimutkainen koneisto, myytti maailman monimutkaisuudesta suojaa pelkuria paljastumasta. On helppoa haudata kyvyttömyys käsitekoneistoihin ja käsitesekaannukseen. --

Järjen ja moraalin piiri on kuitenkin olemassa ja todellinen, ja se on yksi ja hyvin yksinkertainen piiri.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227347-sekavat-lait-ja-soveltamisen-motiivit
 
Nettipoliisi myöntää: Sota vihapuhetta vastaan on tuomittu hävityksi

Sosiaalinen media on poliisille mainio työkalu. Etelä-Savon sivutoimisena nettipoliisina työskentelevä ylikonstaapeli Toni Reinikainen tietää lukuisia esimerkkejä, joissa somea on käytetty rikosten selvittämiseen tai ennalta ehkäisemiseen. On estetty nuorten välinen kylätappelu, rauhoiteltu mopoilijoiden liikennekäyttäytymistä ja tunnistettu kaahailijoita YouTube-videoista.

Sosiaalisen median voima konkretisoituu vinkkien keräämisessä. Yhtenä kesäyönä Mikkelissä oli varastettu yli 30 auton rekisterikilvet. Reinikainen kysyi Facebook-sivuillaan, tietäisikö joku asiasta jotakin. Sen jälkeen hän kävi hakemassa kahvia viereisestä huoneesta.

– Kun istuin takaisin tietokoneelle, olin saanut viisi viestiä, joissa kerrottiin tekijästä.

Kerran paikalliset nuoret paljastivat mummolta käsilaukun ryöstäneen pojan henkilöllisyyden. Nuoret kokivat teon niin röyhkeäksi, että halusivat oikeuden tapahtuvan.

– Tuollainen lisää minunkin intoani. Eihän joku 14-vuotias nuori rupea soittelemaan poliisin vihjepuhelimeen. Hän haluaa kertoa asioista tavalla, joka on hänelle luontevaa.

Nettipoliisille raportoidaan myös ilkeistä someviesteistä, jotka koetaan kunnianloukkauksiksi. Kun Reinikainen ottaa kirjoittajaan yhteyttä yksityisviestillä, tämä useimmiten poistaa tekstinsä.

– Tavallisiin ihmisiin poliisin auktoriteetti tehoaa netissä ihan yhtä hyvin kuin jos menisin puhumaan heille kadulla.

Yhdelle alueelle poliisin voimat eivät somessa riitä. Netissä rehottava vihapuhe on rikostilastojen mukaan voimakkaassa kasvussa, mutta verkkokeskustelujen täydellinen suitsiminen on mahdotonta. Esimerkiksi Reinikainen on päättänyt olla puuttumatta keskusteluihin, koska ”se on hallitsematon maailma, jota pitäisi tehdä täysipäiväisesti”.

– Netin rikollisuus on loputon suo, jota ei voi koskaan täysimääräisesti hallita, Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläinen sanoo.

Poliisi aikoo kuitenkin puuttua vihapuheeseen, sillä täyspäiväisten nettipoliisien määrä nousee tämän vuoden aikana kolmesta kahteenkymmeneenviiteen. Helmikuussa Helsingin poliisilaitoksella aloittaa uusi valtakunnallinen ryhmä, joka keskittyy viharikoksiin. Ryhmään kuuluu noin kymmenen poliisia. Ryhmä käyttää sekä avoimia poliisiprofiileja että salaista tiedonhankintaa.

– Aikanaan oli toripoliiseja, jotka pitivät kaupungilla järjestystä yllä. Nykyään samaa tehtävää pitää hoitaa myös netissä, Kilpeläinen perustelee.

Netin on "tori" kuitenkin laajempi kuin Suomen kaupunkien torit yhteensä. Vuodesta 2008 nettipoliisina toiminut Marko "Fobba" Forss myöntää, että poliisi joutuu nostamaan toisinaan kädet pystyyn internetin viharikosten kanssa. Somerikollisuus on hänen mukaansa arkipäiväistynyt, tutkintavastuut poliisilaitosten välillä ovat epäselviä, pakkokeinolait laahaavat perässä ja asiallinen keskustelu vaikeista aiheista on lähes mahdotonta.

– Sodassa vihakirjoittelua vastaan poliisi on tuomittu häviämään, mutta taisteluja sentään voitetaan – vaikkakin vähemmän kuin ennen, Forss sanoo.

– Viharikollisuus on ihan kuin muukin rikollisuus. Siihen voidaan puuttua tehostetusti ja lieventää ongelmaa, mutta sitä ei ikinä saada kokonaan pois.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.karjalainen.fi/uutiset/u...ota-vihapuhetta-vastaan-on-tuomittu-havityksi
 
Voidaanko populismi voittaa voittamalla populisti?

Yhteiskunta on kehittynyt kovaa vauhtia. Eurooppa on yhdentynyt, vapaakauppasopimuksia on sorvattu, vapaata liikkuvuutta ihmisten hyväksi on kehitetty ja sitten tuli jarrutussarja: jytky, brexit, Trump etc.

Kun seuraan uutisia, syyllinen on selvä – populisti. Tämä on helppo väite. Jos ongelma olisi noin helppo, se olisi aivan varmasti jo ratkaistu. Populisti lupaa yksinkertaista hyvää ihmiselle. Jotta liian hyvä lupaus purisi isoon joukkoon ihmisiä, pitää näillä ihmisillä olla myös todellinen ongelma. Ongelma voi olla työttömyys tai tarpeettomuuden tunne. On kansalaisten vähättelyä kaataa kaikki vastuu populistin niskaan.

Yleislääke tuntuu olevan taistelu populismia vastaa menemättä kuitenkaan juurisyyhyn. Uskotaan, että oma kehitysvisio on niin tajunnanräjäyttävä, että ongelma on vain populistin ilkeästi oivalluksesta tehdä kiusaa ja varastaa ääniä seuraavissa vaaleissa. Ratkaisuksi tarjotaan oman sanoman terävöittämistä. Hyvä lääke, mutta jos ongelma ei ala korjaantua, saman perussanoman terävöittäminen kääntyy pian inttämiseksi.

Kun yhteiskunta kehittyy kauas katsoen hyvään suuntaa, syntyy aina niitä, jotka kärsivät, ainakin hetkellisesti. Tänään on ilmeistä, että kärsijöitä on paljon, aivan liian paljon. Tällöin syntyy kollektiivinen riittämättömyyden tunne. Turhautuneelle ei ole väliä, vaikka liberaalin kehittäjän tarina olisi kuinka hyvä tahansa ja vaikka lastenlastenlasten tulevaisuus olisikin oivallinen. He kokevat tuskaa ja turhautumisesti tänään, tässä ja nyt. He eivät usko edes, että omilla lapsilla olisi tulevaisuutta. Tässä voi perustellusti kysyä, onko ihmisten tarpeet sitten kuitenkaan otettu huomioon? Vähintään on aliarvioitu kansalaisten nopeus sopeutua suuriin muutoksiin. Kehittäjä tarjoaa elinikäistä oppimista, niin tarjoan minäkin. Kaikki meistä ei siihen taivu, vaikka luonne olisi ahkera, tai ehkä taipuu mutta ei nykykeinoin.

Väitän, että lääke populismiin ei ole taistelu populistia vastaan, vaan nöyryys ymmärtää ihmisten arkea. Liberaalien globaalien kehittäjien – sellaiseksi itseni lasken – pitää jatkaa työtä EU:n, yliylihuomisen, vapaakaupan ja vapaa liikkuminen edistämiseksi mutta paremmin ihmisten ehdoilla kuin nyt on tehty. Esimerkiksi monikulttuurisuus on mielestäni hyvästä – kun erilaiset ihmiset vapaaehtoisesti kohtaavat, syntyy uutta hyvää. Onkin siis järkevää luoda mahdollisuuksia vapaaehtoisella kohtaamiselle. Kun taas kulttuurillisesti hyvin erilaisille ihmiselle vilautetaan yhteistä lainsäädäntöä, syntyy pelkoa. Pieni, jo kuopattu asetus, joka sai aikoinaan monen kysymään hyötyjä, oli kurkkujen käyryyden kieltäminen.

Yhteenvetona arvioisin, että pahinta on kontrollin tunteen menettäminen erityisesti, kun kaukana oleva taho kontrolloi asioissa, joissa on vaikea nähdä hyötyjä. Kun samalla evätään mahdollisuus vaikuttaa omaan lähiympäristöön, on samalla lannoitettu maaperää populismille. Voi olla, että itsekin kannattamani kehitys on oikeaa ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, mutta se nyt todistettu useissa vaaleissa toteuttamiskelvottomaksi nykyisellä nopeudella.

Vastakkainasettelu liberaalin kehittäjän ja hitaammin adaptoituvan kansalaisen välillä luo tilaa populismille. Vaikka on sydän huutaa digitalisaatiota, globalisaatiota ja liberalismia, on nämä toteutettava niin, että suuri enemmistö kokee elämänsä mielekkääksi ja että heillä on kontrollin tunne. Silloin populismille ei ole kasvualustaa, eikä populisti voi voittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.verkkouutiset.me/voidaanko-populismi-voittaa-voittamalla-populisti/
 
hansai kirjoitti:
http://www.verkkouutiset.me/voidaanko-populismi-voittaa-voittamalla-populisti/
Klikkaa laajentaaksesi...

Jaaha..."populismi" on uusi iskulause ja mantra mitä vihersossut jauhavat. Kauhee älämölö ja meuhkaaminen uudesta "vihollisesta" joka pitää "voittaa" on "populistit ja populismi" o_O

Antti Rinnekin lupasi vaikka mitä mutta mitään lupauksia ei aikaisempinakaan vuosina ole saatu toteutettua. Eriarvoisisuus, Köyhyys ja työttömyys on demareiden vallassaolon aikana vain lisääntynyt joten mitä demarit nyt kuvittelevat saavansa aikaan muuta kuin samoja katteettomia lupauksia populalle...eli nämä derkkujen täysin katteettomat lupaukset ovat pahinta populismia ikinä...o_O

muoks.

Miten on mahdollista että 80 luvulla Suomessa oli bauttia 100.000 köyhää mutta nyt niitä on luokkaa 700.000 ? Missä vika? Ilmeisesti popullismissa... sosialististien mielestä varmaankin?
 
Viimeksi muokattu:
Bushmaster kirjoitti:
Jaaha..."populismi" on uusi iskulause ja mantra mitä vihersossut jauhavat. Kauhee älämölö ja meuhkaaminen uudesta "vihollisesta" joka pitää "voittaa" on "populistit ja populismi" o_O

Antti Rinnekin lupasi vaikka mitä mutta mitään luopauksia ei aikaisempinakaan vuosina ole saatu toteutettua. Eriarvoisisuus, Köyhyys ja työttömyys on demareiden vallassaolon aikana vain lisääntynyt joten mitä demarit nyt kuvittelevat saavansa aikaan muuta kuin samoja katteettomia lupauksia populalle...eli nämä derkkujen täysin katteettomat lupaukset ovat pahinta populismia ikinä...o_O
Klikkaa laajentaaksesi...

Kirjoittaja on Kokoomuksen poliitikko..
 
Kätevä leimakirves tuo populismi sana, ylikäytön vuoksi tosin menettämässä tehoaan koko ajan. Itse jätän jo huomiotta ääri-, populisti, fasisti ja rasisti määritelmät suurelta osin.
 
Kaira kirjoitti:
Kätevä leimakirves tuo populismi sana, ylikäytön vuoksi tosin menettämässä tehoaan koko ajan. Itse jätän jo huomiotta ääri-, populisti, fasisti ja rasisti määritelmät suurelta osin.
Klikkaa laajentaaksesi...


menee samaan kategoriaan kuin asekieltoa ajavien kommentit ja argumentointi...
 
SDP on mielestäni Suomen johtava populistipuolue, jos määritellään sana yksinkertaisten ratkaisujen tarjoamisella monimutkaisiin ongelmiin. SDP käytännössä esittää vetävänsä Trump-tyyppistä protektionismia (mikä Suomessa ei toimisi alkuunkaan) mutta käytännössä syö aina sanansa ja tekee samaa kuin Kokoomus, mutta tohelommin.

Ei siis muuta kuin duunarin asialla ja kaikista köyhimpien puolesta...ja vastuunkantoa mukaan ;)
 
Honcho kirjoitti:
SDP on mielestäni Suomen johtava populistipuolue, jos määritellään sana yksinkertaisten ratkaisujen tarjoamisessa. SDP käytännössä esittää vetävänsä Trump-tyyppistä protektionismia (mikä Suomessa ei toimisi alkuunkaan) mutta käytännössä syö aina sanansa ja tekee samaa kuin Kokoomus, mutta tohelommin.
Klikkaa laajentaaksesi...


sosoialisti lupaa aina enemmän kuin muut...niitä on mahdoton siinä hommassa voittaa :confused:
 
Aina on näitä "huonoja ihmisiä", jotka vastustaa tosi hyviä juttuja.

Jotkut häpesi ihan tosissaan 70-luvulla kun suomalaiset oli niin juntteja, että eivät halunneet kokeilla kolhooseja. Olisi kuulemma ratkaissut kalliit investoinnit koneisiin, tuoneet uutta yhteisöllisyyttä maaseudulle, kolhooseihin olisi perustettu upeita kulttuuri- ja liikuntakeskuksia ja keskujohtoisuus olisi ratkaissut ylituotantoon liittyvät ongelmat. Juntit vaan halusi viljellä omaa peltoaan ja hoitaa elikoitaan 24/7. Kolhoosisa olisi ollut 3/4 viikonlopusta vapaata ja säännölliset työvuorot. Kehittymättömät juntit ei ajatellut edes lapsiaan ja kieltäytyivät paremmasta.

Aika vahvasti huokuu se, että kirjoittaja kokee tekevänsä uutta uljasta maailmaa.

"Kun yhteiskunta kehittyy kauas katsoen hyvään suuntaa, syntyy aina niitä, jotka kärsivät, ainakin hetkellisesti."

Tuo voisi olla lainaus Pravdasta ihan miltä tahansa vuosikymmeltä. Tai kuten Lenin sanoi "kun metsää hakataan niin lastut lentävät" ja tai kuten ihmiskunnan nero Stalin totesi "munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia".
 
Viimeksi muokattu:
JR49 kirjoitti:
Äläs nyt, kyllä seuraavana ovat jonossa aidot putin-trollit. Sellaiset, jotka sympatiseeraavat Venäjää ja näkevät sieltä tulevan ratkaisun.;). Minä en ole selkeästi sellainen.
Kylläpähän se viranomaisten ajatusvalvonta on Suomessa vielä kuitenkin lastenleikkiä Itään nähden.
Klikkaa laajentaaksesi...

Siihen "putintrollin" aitouteen on tavattoman vaikea ottaa kantaa, mutta virallisen totuuden mukaan olet edellisen kommenttisi perusteella "Putinin pussiin pelaava veneenkeikuttaja" tai "resonaattori". Jos yhteiskunnan meininki ja yksittäiset epäkohdat kiukuttavat, niin pui nyrkkiä taskussa ja vedä kännit, mutta älä missään tapauksessa kirjoita harmistumistasi julkisesti, äläkä varsinkaan kritisoi hallituspolitiikkaa tai EU:ta, koska ethän halua olla osa "Putinin ovelaa juonta" edes "resonaattorin" tai "hyödyllisen hölmön" roolissa?

Tällaista viestiä on Suomessa nyt viimeisen reilun vuoden aikana tavalliselle kansalle syötetty, minkä alkulähde on mahdollisesti jopa EU. Jos mitään muuta ei voida asioiden eteen tehdä, niin tukahdutetaan edes epäkohtien julkinen arvostelu. Olen tähän absurdiin kysymykseen ottanut muutamaan otteeseen aikaisemminkin kantaa. Kotimainen ja EUrostoeliitti ovat saaneet Putinista hyvän keppihevosen omien agendojensa ajamiseen ja oman kyvyttömyytensä syntipukiksi.
 
Laamanator kirjoitti:
Siihen "putintrollin" aitouteen on tavattoman vaikea ottaa kantaa, mutta virallisen totuuden mukaan olet edellisen kommenttisi perusteella "Putinin pussiin pelaava veneenkeikuttaja" tai "resonaattori". Jos yhteiskunnan meininki ja yksittäiset epäkohdat kiukuttavat, niin pui nyrkkiä taskussa ja vedä kännit, mutta älä missään tapauksessa kirjoita harmistumistasi julkisesti, äläkä varsinkaan kritisoi hallituspolitiikkaa tai EU:ta, koska ethän halua olla osa "Putinin ovelaa juonta" edes "resonaattorin" tai "hyödyllisen hölmön" roolissa?

Tällaista viestiä on Suomessa nyt viimeisen reilun vuoden aikana tavalliselle kansalle syötetty, minkä alkulähde on mahdollisesti jopa EU. Jos mitään muuta ei voida asioiden eteen tehdä, niin tukahdutetaan edes epäkohtien julkinen arvostelu. Olen tähän absurdiin kysymykseen ottanut muutamaan otteeseen aikaisemminkin kantaa. Kotimainen ja EUrostoeliitti ovat saaneet Putinista hyvän keppihevosen omien agendojensa ajamiseen ja oman kyvyttömyytensä syntipukiksi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut täydellinen, eikä sellaiseksi tule. Aina on jonkun mielestä asiat viturallaan. 70-luvulla minä olisin epäilemättä kironnut kommunisteja ja Vanhan valtaajia.
Ratkaisu näihin ongelmiin ei koskaan, koskaan, tule kuitenkaan Venäjältä. Siinä on Putin-trollin agenda. Ei yksittäiset viestit, vaan sanoma pitkältä ajalta. Aidolta Putin-trollilta tulee kyllä jossain vaiheessa kehotuksia kääntää katseet Itään ja hyvin maanpuolustuskielteisiä ratkaisuvaihtoehtoja moniin yhteiskunnan ilmiöihin. Minä sen sijaan kuulun edelleenkin siihen enemmistöön, joka puolustaisi tätä maata henkeen ja vereen. Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö arvostelisi erittäin kirpeästi tarvittaessa niitä yhteiskuntamme ilmiöitä, joista en pidä. Meillä kun se on mahdollista, esimerkiksi lähinaapurissa ei.

Yksittäisistä viesteistä kun puhutaan, niin onhan silnultakin tullut erittäin järkeviä ja asiantuntevia kommentteja esim. asepuolelle ;).
 
Nyt kun Hate Crime Unit on perustettu ja kokonaisvahvuudeksi on ilmoitettu 50 henkilöä.
Olenko ymmärtänyt oikein, että yksikön kaikki virkamiehet tulevat poliisin sisältä?

Mietin vain, että kuinkakohan kielitaitoista väkeä ryhmässä on....
vai onko yksikön kohde rajattu niin, että virkamieskielillä homma hoituu?
 
hansai kirjoitti:
Nyt kun Hate Crime Unit on perustettu ja kokonaisvahvuudeksi on ilmoitettu 50 henkilöä.
Olenko ymmärtänyt oikein, että yksikön kaikki virkamiehet tulevat poliisin sisältä?

Mietin vain, että kuinkakohan kielitaitoista väkeä ryhmässä on....
vai onko yksikön kohde rajattu niin, että virkamieskielillä homma hoituu?
Klikkaa laajentaaksesi...

Eihä vihapuhetta/kirjoitusta tee muuutakuin katkerat, syrjäytyneet ja alkoholisoituneet pottunokat suomalaiset ..? :rolleyes:
 
JR49 kirjoitti:
Yhteiskuntamme ei ole koskaan ollut täydellinen, eikä sellaiseksi tule. Aina on jonkun mielestä asiat viturallaan. 70-luvulla minä olisin epäilemättä kironnut kommunisteja ja Vanhan valtaajia.
Ratkaisu näihin ongelmiin ei koskaan, koskaan, tule kuitenkaan Venäjältä. Siinä on Putin-trollin agenda. Ei yksittäiset viestit, vaan sanoma pitkältä ajalta. Aidolta Putin-trollilta tulee kyllä jossain vaiheessa kehotuksia kääntää katseet Itään ja hyvin maanpuolustuskielteisiä ratkaisuvaihtoehtoja moniin yhteiskunnan ilmiöihin. Minä sen sijaan kuulun edelleenkin siihen enemmistöön, joka puolustaisi tätä maata henkeen ja vereen. Mutta ei se sitä tarkoita, ettenkö arvostelisi erittäin kirpeästi tarvittaessa niitä yhteiskuntamme ilmiöitä, joista en pidä. Meillä kun se on mahdollista, esimerkiksi lähinaapurissa ei.

Yksittäisistä viesteistä kun puhutaan, niin onhan silnultakin tullut erittäin järkeviä ja asiantuntevia kommentteja esim. asepuolelle ;).
Klikkaa laajentaaksesi...

Pahoin pelkään, että tästä "putintrolli"- ja "vihapuhe"-hömpötyksestä ollaan kovaa vauhtia EU:n johdolla luomassa uutta neuvostovastaisuutta eli uutta leimakirvestä kritiikin tukahduttamiseen ja sananvapauden rajoittamiseen. Suomalaisten on tästä syystä oltava erittäin tarkkana ja valppaina vaalittava vapaan isänmaansa tulevaisuutta vapaana isänmaana myös jatkossakin, minkä vuoksi tämän ei saa missään olosuhteissa antaa tapahtua, sillä vapaus ei ole milloinkaan itsestäänselvyys, vaan sen voi varomattomuuttaan menettää hyvinkin helposti. Pelkkä passiivisuus ja liika sinisilmäisyys riittävät siihen, että aloite siirtyy kokonaisuudessaan vastapuolen käsiin, mikä määrittelee yksipuolisesti vapausasteet oman agendansa mukaisesti.

Olen jokseenkin vakuuttunut siitä, että Suomessa on valtava kysyntä ja tarve todelliselle oppositiolle sekä järkevämmälle politiikalle, mikä tarjoaa todellisen vaihtoehdon nykyiselle järjestelmälle ja sen vaalimille dogmeille. Muutoksen on kuitenkin lähdettävä Suomen sisältä suomalaisista itsestään eikä esimerkiksi Venäjän ja tämän hanslankareiden masinoimana, koska Venäjällä on yleensä aina omat valtiolliset intressinsä, mitkä puolestaan ovat hyvinkin usein ristiriidassa suomalaisten edun kanssa. Tärkeintä on, että yhä useampi suomalainen herää ja ryhtyy aikaisempaa aktiivisemmin seuraamaan sekä ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Niiden ei tule antaa monopolisoitua ainoastaan globalistien, punavihervasemmiston ja nykyisen eliitin valtuuttamien "hyvien ihmisten" yksinoikeudeksi. Tähän voi jokainen kansalainen osaltaan vaikuttaa ja jokainen on omasta osastaan henkilökohtaisesti vastuussa.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvä kirjoitus proffalta.. Ei tosin kaikkien mielestä( linkki alla)

Professori islamista: Ei ole rasismia todeta että ero naisen asemassa on valtava

Emme saa alkaa pokkuroida sivistymättömyyden ja takapajuisuuden edessä, toteaa professori Markku Jokisipilä.

Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja ja poliittisen historian professori Markku Jokisipilä ottaa Turun Sanomien kolumnissaan kantaa vuodenvaihteen jälkeen käytyyn keskusteluun turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista ja ahdisteluista.

– Ei ole rasismia todeta, että naisen aseman suhteen kulttuurinen etäisyys pohjoismaiden ja islamilaisen maailman välillä on valtava. Sen verran meillä pitää olla oman kulttuurimme ja historiamme kunnioitusta, ettemme ala pokkuroimaan sivistymättömyyden ja takapajuisuuden edessä, Jokisipilä kirjoittaa.

Jokisipilän mukaan turvapaikanhakijoiden ympärillä vellovaa keskustelua seuratessa tulee ikävä vuonna 2011 kuollutta englantilaista journalistia, kirjailijaa ja esseistiä Christopher Hitchensiä.

– Hän oli tinkimätön totuuden etsijä, joka ei pelännyt kritisoida hölmöinä pitämiään käsityksiä, oli kyse sitten uskonnosta, politiikasta tai kulttuurista.

– Islam oli yksi Hitchensin suosikkiaiheista. Hän uskalsi todeta, että tämän “hyvin itsevarman uskonnon kannattajat kaipaavat enemmän itsekritiikkiä sekä vähemmän itsesääliä ja omahyväisyyttä”. Hänen mukaansa uskonnot vaativat meitä luopumaan siitä ainoasta asiasta, joka meidät muista nisäkkäistä erottaa: järjestä ja sen käyttämisestä.

Jokisipilän mukaan Suomessa on vuosikaudet kannettu huolta ihmisten verkossa suoltamasta vihapuheesta.

– Julkisuudessa hoetaan lähes liturgisesti väitettä, että rasismi Suomessa on räjähdysmäisesti lisääntynyt ja asenneilmasto koventunut. Oikeudellista puuttumista vihapuheeseen ajetaan argumentilla, että nettiuho synnyttää väkivaltaa myös reaalimaailmassa. Kovin kummoisia todisteita ei millekään näistä väitteistä löydy.

Jokisipilä katsoo, että Hitchensille olisi tuottanut tuskaa todistaa sitä absurdia käännettä, jonka turvapaikanhakijoiden tekemistä raiskauksista ja ahdisteluista käyty keskustelu sai vuodenvaihteen jälkeen.

Jokisipilän mukaan kansalaisten oikeutettu huoli turvallisuutensa heikkenemisestä sai väistyä suomalaisten miesten kollektiivisten syyllistämisen tieltä.

– Suomessa vallitsee kuulemma patriarkaalinen raiskauskulttuuri, jossa huorittelu ja kouriminen ovat maan tapoja ja jossa naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa ei sen arkipäiväisyyden vuoksi oteta vakavasti. Vaarallisimpia paikkoja naisille eivät olekaan keskustan hämyiset sivukadut ja pimeät kaupunkipuistot vaan koti, jossa vaanii olennoista se hirviömäisin eli oma (kantasuomalainen) mies.

– Nyt aikuisten oikeasti haloo naisasia-aktivistit! Käsityksiä maailmasta ei välttämättä kannata muodostaa tuijottamalla sitä verbaaliseen oksennuksen tahrimaa vessanseinää, jota suuri osa verkko”keskusteluista” edustaa. Maailmassa on harvoja maita, jossa sukupuolten tasa-arvo on yhtä pitkällä kuin Suomessa.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/Markku Jokisipilä islam-46233

ja se palaute..
https://m.facebook.com/groups/11431...271632493:tl_objid.1383787271632493&__tn__=*s
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top