Valtamedia ja ne muut

[tulikomento]

Vasemmistoradikalismi ja rauhanliike olivat tarkkailun alla. Radikalismin tarkkailussaan suojelupoliisi teki ensin selvän arviointivirheen keskittymällä Kiinaa myötäilleisiin maolaisiin. Vasemmistoradikalismin kehittyessä taistolaiseksi kommunismiksi suojelupoliisin painopiste säilyi kommunistien tarkkailussa, kunnes 1980-luvulla systemaattinen seuranta jätettiin.

Koivistohan käski tosiaan lopettaa taistolaiskommunistien tarkkailun 80-luvun alussa. Ilmeisesti arvioi etteivät nämä enää muodostaneet akuuttia uhkaa Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Mielenkiintoista kyllä, että SKP:n taistolaissiipeä seurattiin koko Kekkosen kauden ajan. Vaikka kommunistit olivat laillinen puolue, oli se silti ainoa, joka pyrki radikaalisti muuttamaan suomalaisen yhteiskunnan perusteita.

 

[Vonka]

Koivistohan käski tosiaan lopettaa taistolaiskommunistien tarkkailun 80-luuvn alussa. Ilmeisesti arvioi etteivät nämä enää muodostaneet akuuttia uhkaa Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Mielenkiintoista kyllä, että SKP:n taistolaissiipeä seurattiin koko Kekkosen kauden ajan. Vaikka kommunistit olivat laillinen puolue, oli se silti ainoa, joka pyrki radikaalisti muuttamaan suomalaisen yhteiskunnan perusteita.

Olen aina ollut sitä mieltä, että vaikka Kekkonen oli "Timo", hän halusi pitää kaikki langat käsissään. Niin varmaan Lukashenkakin haluaisi, jos pystyisi.

 

[Honcho]

Kuten olen aikaiseminkin sanonut: toimittajien vikaa koko sekasotku.
Kuten yleensä mikä tahansa paneeli YLE:n ohjelmistossa. Yks puhuu maahanmuutosta positiivisena ilmiönä. Toinen ymmärtää sen tarkoittavan ajankohtaisesti vellovaa hallitsematonta siirtolaisvirtaa vaikka ensimmäinen oikeasti tarkoitti tilastoihin perustuvaa näkemystä uusien kansalaisten tarpeesta. Kolmas kuulee samassa puheessa tarkoitettavan turvapaikanhakijoita ja neljäs on jo pudonnut kärryiltä, että siis mikä on nyt näistä on se meille positiivinen asia. Samalla kaikkia pelottaa liikkua Helsingin aseman kautta kotiinsa.

Etenkin sanavalinnoilla saadaan paljon aikaan.

Henkilö, joka suhtautuu kriittisesti turvapaikanhakusysteemeihin > Maahanmuuttokriittinen > Maahanmuuttovastainen > Ulkomaalaisvastainen

En käyttäisi itsestäni edes nimitystä "pakolaisuuskriittinen" koska kritiikkini kärki kohdistuu systeemeihin joissa valtaosa ihmisistä ei ole pakolaisia. Lisäksi se kohdistuu nimenomaan näitä systeemejä pyörittäviin, etupäässä kotimaisiin (jossakin määrin toki EU ym, mutta vähemmän) poliitikkoihin jotka eivät ole valmiita toimimaan eettisesti kestävällä tavalla, koska siitä voi tulla hetkellisesti lokaa niskaan populistisemmilta kollegoilta. Vrt. Kari Rajamäki.

Näin on käännetty näppärästi faktapohjaisesti hyvin perusteltu kritiikki erittäin huonosti toimivaa, kallista ja yhteiskuntaa hajottavaa systeemiä kohtaan käytännössä ensin tyhmyydeksi, sitten rasismiksi.

Minä olen "turvapaikkakriittinen" tai jopa "turvapaikkavastainen", eli suhtaudun äärimmäisen kriittisesti nykyisiin turvapaikkasysteemeihin. Ne pitäisi lopettaa, tavalla tai toisella, ja siirtyä eettisesti ja taloudellisesti kestävämpiin ratkaisuihin. Keinoja olisi, jos olisi halua - me olemme vihoviimeinen pussinpohja (paitsi itänaapurista käsin) jolloin keinoja kyllä löytyy täysin ilman nykyisen kv-sopimuskannan muuttamista.

 

[tulikomento]

http://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/201709252200416063_vd.shtml

Eikä Erfurth ollut ainoa kaltaisensa upseeri Saksan armeijassa. Itseasiassa vain vähemmistö korkeimmista upseereista oli kansallissosialisteja (=natseja).. Lueskelin juuri viikolla kirpputorilta löytämääni kirjaa "Nicolaus von Below: Hitlerin adjutanttina 1938-1945"..(sattumoisin suomentaja on Pekka Visuri). Asiallinen kirja jossa kerrotaan niin Hitleristä kuin Saksan sodankäynnistä kylmän asiallisesti sekä todenmukaisesti, vailla minkäänlaista poliittista hehkutusta tai henkilökohtaisen mielipiteen värityksiä suuntaan tai toiseen. Suosittelen tutustumaan.

Itseasiassa sodasta on kulunut jo yli 70 vuotta. Toivottavasti pikku hiljaa uskalletaan antaa natsien aiheuttaman pelon tai suuttumuksen laskeutua. Sen myötä voidaan käsitellä niin Hitleriä sekä natsien valtaannousua jne. realistisesti, ilman propagointia. Näin on mahdollista ymmärtää syitä ja seurauksia yhteiskunnallisen realismin/totuuden pohjalta. Mahdollisesti jopa aikaisempaa paremmin löytää niitä konkreettisia tekijöitä jotka antoivat mahdollisuuden Hitlerin valtaannousulle, diktatuurihallinnolle sekä äärimmäisyyteen viedyille rikoksille koko ihmiskuntaa kohtaan.

Vaikkapa pelkästään sen vuoksi että meillä itänaapurissa on parhaillaan meneillään, jopa pieniä yksityiskohtia myöten, täysin samanlainen kehitysprosessi kuin Hitlerin valtaannousu/hallintokausi aikoinaan.

Katsoitteko muuten eilen itse ohjelman ?

https://areena.yle.fi/1-3849203

Raflaavasta ja tahallisen yliampuvasta otsikostaan huolimatta minusta ohjelma oli ihan mielenkiintoinen. Asiantuntijat oli valittu aika hyvin. Pekka Visuri esitteli kenraali Erfurthin päiväkirjan historiallista lähdearvoa ja Oula Silvennoinen kertoili Suomen ja Saksan suhteiden laajemmat taustahistoriat ja kontekstit. Mikko Uola sitten asiallisesti puolusti perinteistä suomalaista historiakäsitystä.

De factoa on, että kyllähän Suomi ihan tietoisesti pyrki Saksan vanaveteen ja mielellään lähti Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Vähimmäistavoitteenaan vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Ohjelmassa tuotiin hyvin esille se, että vaikka mitään varsinaista liittosopimusta ei maiden välillä ollut, oli Suomi joka tapauksessa sitoutunut erittäin läheiseen yhteistyöhön Saksan Wehrmachtin kanssa. Visuri varmasti arvioi ihan oikein, että Erfurth oli taitava ja kokenut havainnoitsija ja että tästä syystä miehen päiväkirjalla on suuri lähdearvo.

Oli myös ihan mielenkiintoista sekin, että tutkijat suhtautuivat Mannerheimiinkin melko kriittisesti. Marskin roolia ja luonnetta sotilasjohtajana tarkasteltiin kiihkottomasti. Sotien jälkeen hänestä esille tuotua kiiltokuvamaista henkilökuvaa kritisoitiin minusta asiallisesti.

Mutta loppujen lopuksi itse uutta asiaa ohjelmassa oli tarjolla vähän. Kyllähän tämä suuri linja siitä miten Suomi jatkosotaan lähti on ollut ihan hyvin tiedossa jo vuosikymmenien ajan. Viimeistään professori Mauno Jokipii upotti lopullisesti ns. "ajopuuteorian" 80-luvulla ilmestyneessä teoksessaan "Jatkosodan synty."

 

[Vonka]

Viimeistään professori Mauno Jokipii upotti lopullisesti ns. "ajopuuteorian" 80-luvulla ilmestyneessä teoksessaan "Jatkosodan synty."

Silloin tuli se koskiveneteoria. Sitähän pitää soutaa niin pirusti, että selviäisi jotenkin.

Oula Silvennoinen saa elantonsa jyrkistä näkökulmista, kun hän kääntelee samaa luuta edestakaisin. Se on ansiokysymys. Visurin ja Uolan perustietämys on periaatteessa ihan riittävää.

De factoa on, että kyllähän Suomi ihan tietoisesti pyrki Saksan vanaveteen ja mielellään lähti Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Vähimmäistavoitteenaan vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet.

Jos ihan nuorimpia ei ota huomioon, miehet olivat ainakin Onttoni Miihkalin mukaan pikkuisen väsyneitä talvisodan jäljiltä, kuten kansakuntakin. Ainoa reaaliviite jotain marginaalista AKS-ajattelua lukuun ottamatta sanalle "mielellään" tulee 500 000 karjalaisesta evakosta, jotka tarvitsivat kotinsa takaisin.

Ei siinä kysytty mielialoja ja haluja. Englannin merisaarto oli ratkaiseva tekijä. Olimme riippuvaisia Saksan viljasta. Meillä oli kaksi teoreettista kauppareittiä. Toinen olisi ollut Stalinin Neuvostoliitto, joka vielä 1940 pyysi Saksalta "vapaita käsiä Suomessa". Niillä spekseillä, ilman jälkiviisautta ja nykytietoa historian kulusta, puhtaasti sen päivän tiedolla, tulisin samaan valintaan ajatuksella että Saksa lyö Neuvostoliiton, minkä jälkeen Saksaan palaa ajan kanssa järki tai Amerikka lyö Saksan. Ja meillä on itsenäisyys ja meille kuuluva Karjala.

Näistä ei Oula puhu koskaan mitään.

 

[tulikomento]

Silloin tuli se koskiveneteoria. Sitähän pitää soutaa niin pirusti, että selviäisi jotenkin.

Oula Silvennoinen saa elantonsa jyrkistä näkökulmista, kun hän kääntelee samaa luuta edestakaisin. Se on ansiokysymys. Visurin ja Uolan perustietämys on periaatteessa ihan riittävää.



Jos ihan nuorimpia ei ota huomioon, miehet olivat ainakin Onttoni Miihkalin mukaan pikkuisen väsyneitä talvisodan jäljiltä, kuten kansakuntakin. Ainoa reaaliviite jotain marginaalista AKS-ajattelua lukuun ottamatta sanalle "mielellään" tulee 500 000 karjalaisesta evakosta, jotka tarvitsivat kotinsa takaisin.

Ei siinä kysytty mielialoja ja haluja. Englannin merisaarto oli ratkaiseva tekijä. Olimme riippuvaisia Saksan viljasta. Meillä oli kaksi teoreettista kauppareittiä. Toinen olisi ollut Stalinin Neuvostoliitto, joka vielä 1940 pyysi Saksalta "vapaita käsiä Suomessa". Niillä spekseillä, ilman jälkiviisautta ja nykytietoa historian kulusta, puhtaasti sen päivän tiedolla, tulisin samaan valintaan ajatuksella että Saksa lyö Neuvostoliiton, minkä jälkeen Saksaan palaa ajan kanssa järki tai Amerikka lyö Saksan. Ja meillä on itsenäisyys ja meille kuuluva Karjala.

Näistä ei Oula puhu koskaan mitään.

Totta. Silvennoinen kirjoittaa mielellään raflaavista ja mediaseksikkäistä aiheista. Viimeisin taitaa olla se suomalaisen fasismin historia. Väitöstyö käsitteli Valpon ja SS:n yhteistyötä ja ihmisluovutuksia Saksaan. Itse ohjelma oli minusta keskittynyt aika pitkälti toimimaan mainoksena Visurin tulevalle kirjajulkaisulle. Heti alussahan sanottiin, että tältä ilmestyy suomennos Erfurthin päiväkirjasta.

 

[min3mat]

Katsoitteko muuten eilen itse ohjelman ?

https://areena.yle.fi/1-3849203

Raflaavasta ja tahallisen yliampuvasta otsikostaan huolimatta minusta ohjelma oli ihan mielenkiintoinen. Asiantuntijat oli valittu aika hyvin. Pekka Visuri esitteli kenraali Erfurthin päiväkirjan historiallista lähdearvoa ja Oula Silvennoinen kertoili Suomen ja Saksan suhteiden laajemmat taustahistoriat ja kontekstit. Mikko Uola sitten asiallisesti puolusti perinteistä suomalaista historiakäsitystä.

De factoa on, että kyllähän Suomi ihan tietoisesti pyrki Saksan vanaveteen ja mielellään lähti Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Vähimmäistavoitteenaan vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Ohjelmassa tuotiin hyvin esille se, että vaikka mitään varsinaista liittosopimusta ei maiden välillä ollut, oli Suomi joka tapauksessa sitoutunut erittäin läheiseen yhteistyöhön Saksan Wehrmachtin kanssa. Visuri varmasti arvioi ihan oikein, että Erfurth oli taitava ja kokenut havainnoitsija ja että tästä syystä miehen päiväkirjalla on suuri lähdearvo.

Oli myös ihan mielenkiintoista sekin, että tutkijat suhtautuivat Mannerheimiinkin melko kriittisesti. Marskin roolia ja luonnetta sotilasjohtajana tarkasteltiin kiihkottomasti. Sotien jälkeen hänestä esille tuotua kiiltokuvamaista henkilökuvaa kritisoitiin minusta asiallisesti.

Mutta loppujen lopuksi itse uutta asiaa ohjelmassa oli tarjolla vähän. Kyllähän tämä suuri linja siitä miten Suomi jatkosotaan lähti on ollut ihan hyvin tiedossa jo vuosikymmenien ajan. Viimeistään professori Mauno Jokipii upotti lopullisesti ns. "ajopuuteorian" 80-luvulla ilmestyneessä teoksessaan "Jatkosodan synty."

Tuota aikaa voi tulkita niin monesta eri näkökulmasta kun osaa vielä valita oikeat vuosiluvut joista lähteä eteenpäin. Suomi kyllä lähti tietoisesti ja tarkoituksellisesti Saksan kanssa sotaan '41, pohjoisessa oli lähtökuopissaan suuri määrä saksalaisia sekä suomalaisia joukkoja oli siellä alistettuna saksalaiseen johtoon, muualla joukot olivat perustettuina, varustettuina ja omissa lähtökuopissaan. Toisaalta tuossa unohdetaan kokonaan jatkosotaa edeltävät vuodet joissa kalustohankintoja tehtiin pitkälti aivan muista maista: Moraneja ranskasta, ryystereitä jenkeistä, tykkejä ja vaunuja briteiltä. Saksan rooli tuolloin oli lähinnä takavarikoida suomeen tulevaa aseapua neuvostoliittoa auttaakseen ja täällä katseet olivat kolmannen valtakunnan sijaan lähinnä ranskassa ja britanniassa joiden odotettiin tulevan pohjoismaiden kautta Suomen apuun.

 

[jurppi]

De factoa on, että kyllähän Suomi ihan tietoisesti pyrki Saksan vanaveteen ja mielellään lähti Saksan rinnalla sotaan Neuvostoliittoa vastaan kesällä 1941. Vähimmäistavoitteenaan vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Ohjelmassa tuotiin hyvin esille se, että vaikka mitään varsinaista liittosopimusta ei maiden välillä ollut, oli Suomi joka tapauksessa sitoutunut erittäin läheiseen yhteistyöhön Saksan Wehrmachtin kanssa. Visuri varmasti arvioi ihan oikein, että Erfurth oli taitava ja kokenut havainnoitsija ja että tästä syystä miehen päiväkirjalla on suuri lähdearvo.

Oli myös ihan mielenkiintoista sekin, että tutkijat suhtautuivat Mannerheimiinkin melko kriittisesti. Marskin roolia ja luonnetta sotilasjohtajana tarkasteltiin kiihkottomasti. Sotien jälkeen hänestä esille tuotua kiiltokuvamaista henkilökuvaa kritisoitiin minusta asiallisesti.

Mutta loppujen lopuksi itse uutta asiaa ohjelmassa oli tarjolla vähän. Kyllähän tämä suuri linja siitä miten Suomi jatkosotaan lähti on ollut ihan hyvin tiedossa jo vuosikymmenien ajan. Viimeistään professori Mauno Jokipii upotti lopullisesti ns. "ajopuuteorian" 80-luvulla ilmestyneessä teoksessaan "Jatkosodan synty."

Minulle on jäänyt käsitys että Mannerheim suhtautui täysin realistisesti ja kiihkotta Suomen mahdollisuuksiin valita poliittista ja sotilaallista suuntaa toisen maailmansodan aikana. Mielestäni hän osasi nähdä sopivalla (ja oikeaksi osoittautuneella) tavalla sekä toteutuneen poliittisen tilanteen Euroopassa sekä hahmotella erittäin hyvin myös tulevia mahdollisuuksia. Enkä laskisi kaikkea poliittista viisautta pelkästään Mannerheimin yksinomaiseksi kunniaksi. Suomen valtion johdossa oli mm. Risto Ryti joka osasi myös nähdä poliittista jatkumoa oikeaan osuneella tavalla tulevaisuuden osalta. Oli muitakin.

Esimerkiksi Suomi ei mitenkään pettänyt Saksaa 1944 kesällä. Puhumattakaan että Hitler olisi ollut raivoissaan "Suomen petoksesta." Tältä osin tulemme toivottavasti saamaan uutta näkökulmaa vaikkapa Visurin mahdollisista tulevista kirjoista. Myös Mannerheimilla oli osuutensa Hitlerin ymmärtävään suhtautumiseen Suomea kohtaan. Tunnetusti hän ilmoitti realistisen ja totuudenmukaisen näkemyksensä Suomen tilanteesta henkilökohtaisessa kirjeessään Hitlerille.

Suomella ei ollut todellisia, käytettävissä olevia realistisia vaihtoehtoja (poliittisia tai sotilaallisia) Talvi- ja Jatkosodan tapahtumissa. Kaikki asiaan (Suomen poliittiseen asemaan sekä joutumiseen sotien osapuoleksi) vaikuttavat ratkaisut tehtiin jo paljon aikaisemmin 1930-luvun loppupuolella. Osittain Stalinin/Neuvostoliiton halu/tarve palauttaa Suomi osaksi Neuvostoliittoa (Venäjää) johtui jo punakapinan epäonnistumisesta. Tähän samaan asiaan myös Putin on viitannut näkemyksellään "historiallisesta virheestä Suomen osalta vuonna 1918".

Jälkikäteen voidaan esittää spekulointia...vaikkei historia näin toteutunut:
Suomi olisi mahdollisesti voinut välttää Talvisodan jos huhtikuussa 1939 olisi tehty Saksan Suomelle ehdottama hyökkäämättömyyssopimus (samanlainen kuin NL:n kanssa oli tehty aiemmin). Tähän sopimukseen sen aikainen sosialistien/keskustan hallitus ei taipunut. Sopimus Saksan kanssa olisi saattanut vaikuttaa siten että Suomi olisi (Saksan vaikutuksesta?) jätetty ns. Ribbertropp'in sopimuksen lisäpöytäkirjan ulkopuolelle. Mutta toisaalta Saksalla/Hitlerillä oli jo pitkään ollut suunnitelmissa bolsevismin ja Neuvostoliiton hävittäminen. Olisimmeko joutuneet myöhemmin Saksan sotilaalliseksi kohteeksi (Tanskan ja Norjan tavoin) tai olisiko Suomi muuten painostettu Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan... Nämä (ja monet muut) vaihtoehdot/mahdollisuudet eivät realisoituneet.

Mannerheimiin kohdistuu aina kritiikkiä vasemmistolaisten suunnalta. Tunnetulla tavalla moni asia Suomen historiassa ei ole toteutunut vasemmiston haluamalla tavalla. Usein juuri Mannerheim on viime kädessä ollut se henkilö johon vasemmiston aikomukset ovat lopullisesti törmänneet.

Mannerheim oli kuitenkin se nimenomainen henkilö jonka velvollisuus oli tehdä ratkaisuja Suomen tulevaisuudesta. Niitä hän myös teki. Jälkeen päin on helppo olla kriittinen..kun tunnetaan päätösten kaikinpuoleiset seuraukset. Päätöksen tekohetkellä monet seurauksista olivat tuntemattomia. Mutta ns. "isossa kuvassa" voidaan sanoa jälkeenpäin että Mannerheim on ollut lähes aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

 

[jurppi]

Tuota aikaa voi tulkita niin monesta eri näkökulmasta kun osaa vielä valita oikeat vuosiluvut joista lähteä eteenpäin. Suomi kyllä lähti tietoisesti ja tarkoituksellisesti Saksan kanssa sotaan '41, pohjoisessa oli lähtökuopissaan suuri määrä saksalaisia sekä suomalaisia joukkoja oli siellä alistettuna saksalaiseen johtoon, muualla joukot olivat perustettuina, varustettuina ja omissa lähtökuopissaan. Toisaalta tuossa unohdetaan kokonaan jatkosotaa edeltävät vuodet joissa kalustohankintoja tehtiin pitkälti aivan muista maista: Moraneja ranskasta, ryystereitä jenkeistä, tykkejä ja vaunuja briteiltä. Saksan rooli tuolloin oli lähinnä takavarikoida suomeen tulevaa aseapua neuvostoliittoa auttaakseen ja täällä katseet olivat kolmannen valtakunnan sijaan lähinnä ranskassa ja britanniassa joiden odotettiin tulevan pohjoismaiden kautta Suomen apuun.

Ribberntropp sopimuksesta huolimatta Suomi sai mahdollisesti jo Talvisodan lopun aikoina epävirallista vinkkiä/tietoa Saksasta (mm. Göring'iltä) ettei Suomi tule jäämään yksin Venäjää vastaan.

Göringin neuvot
Katso myös: Hermann Göring: Talvisodan neuvot
Historiantutkija Heikki Ylikankaan kritiikkiä saaneen[11] teorian mukaan Suomi sai jo talvisodan aikana saksalaisilta ensimmäisen vihjeen maan tulevasta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Saksan ja Neuvostoliiton välinen Molotov–Ribbentrop-sopimus esti Saksaa julkisesti tukemasta Suomea talvisodassa ja Saksa Suomen pettymykseksi pysytteli tiukan puolueettomana. Suomen tuleva Berliinin lähettiläs Toivo Kivimäki lähetettiin kuitenkin helmikuussa 1940 Berliiniin hakemaan Saksalta tukea. Suhtautuminen oli aluksi nihkeää, mutta tilanne muuttui äkisti Suomen ilmoitettua aikeestaan hyväksyä liittoutuneiden avuntarjous.[12] Kivimäelle järjestettiin kiireesti 22. helmikuuta tapaaminen Hermann Göringin kanssa. Kivimäen hyvin tunteneen Ragnar Nordströmin 1940-luvun lopulla kirjoittamien muistelmien mukaan[13]lähde tarkemmin?[14] Göring antoi Kivimäelle lupauksen Saksan tulevasta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon.[12]


»Muistakaa, että teidän on tehtävä rauha millä ehdoin tahansa. Takaan, että kun lyhyen ajan kuluttua lähdemme sotaan Venäjää vastaan, saatte kaiken takaisin korkoineen.»


Ylikankaan mukaan Göringin lupaus vaikutti ratkaisevasti Suomen päätökseen hyväksyä Moskovan rauhan ehdot.[12] Ylikankaan teoriaa on arvostellut muun muassa historioitsija Ohto Manninen.[15]

Varsin nopeasti, kesällä 1940 suomalaisille ilmoitettiin jo konkreettisesti Saksan halusta toimittaa aseita Suomelle. Eikä kenellekään asiasta tietoiselle poliitikolle ollut millään tavoin epäselvää miksi Saksa halusi aseistaa Suomea. Toki tähän liittyi myös saksalaisten sotilaisen kauttakulkusopimukset Suomen läpi pohjoiseen jne.

Joseph Veltjens (2. kesäkuuta 1894– 6. lokakuuta 1943)[1] oli saksalainen liikemies[2] ja sotilas ja ensimmäisen maailmansodan johtavia hävittäjä-ässiä 35 pudotuksellaan. Toisen maailmansodan aikana hän sai everstiluutnantin arvon. Hän tuli Suomeen elokuussa 1940 Herman Göringin lähettiläänä ja sopi Mannerheimin kanssa saksalaisjoukkojen kauttakulusta.[2][3] Ensimmäisen kerran hän kävi Suomessa vuonna 1918.[4]

Veltjens oli osakkaana Aschpuris & Veltjens -yhtiössä, joka sai hoitaakseen Saksan ase- ja tarviketoimituksia Suomeen. Esimerkiksi lokakuun alussa 1940 tehty sopimus keskitti Saksan sotasaalista ja Wehrmachtin varastoja koskevat toimitukset Veltjensin yritykselle.[5] Saksa maksoi Veltjensille jopa 25 % provisiota Suomen ostamista tavaraeristä

Viimeistään syksyn 1940 myötä Suomen poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle selvisi että Suomelle tulee mahdollisuus Talvisodan menetysten korjaamiseen yhdessä saksalaisten kanssa. Talvella ja keväällä 1941 sovittiinkin jo käytännön yhteistyöstä Saksan kanssa. Jatkosota alkoi juhannuksena 1941.

Ei kai kenelläkään ole enää harhakuvitelmaa siitä että Suomi joutui muka sattumalta ja täysin vahingossa Jatkosotaan?
Liittolaisuus Saksan kanssa (olipa se kirjattu sopimukseen tai ei) oli Suomelle ainoa mahdollinen vaihtoehto. Eikä suomalaisilla ollut mitenkään vastenmielistä tarttua tilaisuuteen. Neuvostoliiton toimet vielä Talvisodan rauhansopimuksen jälkeen (kesällä 1940) osoittivat selkeästi ettei Stalin/Neuvostoliitto ollut luopunut tavoitteistaan Suomen valtaamisesta.

Matkustajakone Kaleva (OH-ALL) oli Aero O/Y:n kolmimoottorinen Junkers Ju-52-3/mge -lentokone, jonka kaksi neuvostoliittolaista pommikonetta ampui alas sen ollessa reittilennolla Tallinnasta Helsinkiin 14. kesäkuuta 1940.


Ampumisen syynä pidetään Neuvostoliiton halua saada haltuunsa koneessa ollutta ranskalaisia diplomaattipostia. Tapahtuma oli dramaattisimpia Suomeen liittyviä tapahtumia välirauhan aikana ja sai liikkeelle huhuja Baltian maiden miehityksen kiristämässä ilmapiirissä.

Myös Saksasta kerrottiin Stalinin halusta saattaa "Suomen asia" ratkaisuun. Siinä vaiheessa Saksa oli kuitenkin jo sitoutunut Suomen kumppaniksi. Molotov'ille ilmoitettiin yksiselitteisesti ettei Saksa hyväksy enää Suomeen kohdistuvia sotatoimia.
Kaikki yo. lainaukset Wikistä..

"Toisaalta tuossa unohdetaan kokonaan jatkosotaa edeltävät vuodet"

Talvisodan jälkeen kävi lähes välittömästi ilmi että Saksa tulee jatkossa avustamaan Suomea. Suomen olisi tullut tehdä erilaisia valintoja jo ennen Talvisotaa. Mutta niiden tekemiseen ja tekemättä jättämiseen vaikutti kansalaisten vaaleissa valitsemien edustajien poliittinen ideologia..Suomen hyväksi tai haitaksi. Sillä ei ole merkitystä jälkeenpäin.

Nimittäin ainoa suuri/merkittävämpi asia jossa Suomen hallitus olisi ehkä voinut toimia toisin oli keväällä, huhtikuussa 1939 Saksan Suomelle ehdottaman hyökkäämättömyyssopimuksen hyväksyminen. Jos Suomen sen aikainen hallitus olisi päätynyt hyväksymään kyseisen sopimuksen niin olisiko Saksa antanut Stalinille vapaat kädet Suomen valtaamiseen Ribbentropp-sopimuksen lisäpöytäkirjassa?

Kyseinen sopimus ei olisi velvoittanut Suomea muuten kuin olemaan hyökkäämättä Saksaa tai sen liittolaisia vastaan.
- ei kai kukaan edes kuvittele että Saksassa pelättiin ja oltiin varuillaan Suomen hyökkäysaikeista.
- sopimusehdotus voidaan nähdä ja se oli myös käytännössä eräänlainen "koepallo" Suomen hallitukselle.
- sillä haluttiin osaltaan selvittää mihin suuntaan (akseli- vai ympärysvallat) Suomi on poliittisesti suuntautunut?
- toisaalta ei ole myöskään luultavaa että ko. sopimus olisi ollut täysin vailla merkitystä Suomen ja Saksan suhteissa.

Mutta tähän ei Suomessa haluttu suostua. Ei haluttu myöskään Ruotsissa. Suomi toimi tässä myös yhdessä Ruotsin kanssa.
- Ruotsissa tiedettiin ilmeisesti enemmän asiasta ja sopimus olisi ollut (vaikka Suomi olisi yksin, ilman Ruotsia tehnyt sopimuksen) Ruotsille haitallinen. Ruotsi halusi ehdottomasti säilyttää suhteita balanssissa niin Britanniaan kuin Saksaankin.
- Suomelle samanlaista haittaa ei sopimuksesta olisi ollut..vaikka tällaista sopimusta ei katsottu hyvällä lännessä. Siitäkään huolimatta että britit ja ranskalaiset tekivät omat sopimuksensa Saksan kanssa Mynchenissä.
- samalla tavalla kuin Ruotsin sosiaalidemokraatit, myöskään Suomen hallitus (sosialistit ja maalaisliitto) eivät nähneet sopivaksi ryhtyä sopimaan Saksan kanssa edes hyökkäämättömyydestä..(käytännössä itsestään selvästä asiasta)
- pienetkin valtiot (Suomi ja Ruotsi) halusivat osoittaa poliittista vastustusta Hitlerin natsidiktatuurille. Ja, ehkä näyttää voimaansa muulle maailmalle.

Mutta ei takerruta tähän koska Cajanderin hallitus valitsi toisenlaisen ratkaisun..joka toteutti omanlaisensa historian.

 

[tulikomento]

Minulle on jäänyt käsitys että Mannerheim suhtautui täysin realistisesti ja kiihkotta Suomen mahdollisuuksiin valita poliittista ja sotilaallista suuntaa toisen maailmansodan aikana. Mielestäni hän osasi nähdä sopivalla (ja oikeaksi osoittautuneella) tavalla sekä toteutuneen poliittisen tilanteen Euroopassa sekä hahmotella erittäin hyvin myös tulevia mahdollisuuksia. Enkä laskisi kaikkea poliittista viisautta pelkästään Mannerheimin yksinomaiseksi kunniaksi. Suomen valtion johdossa oli mm. Risto Ryti joka osasi myös nähdä poliittista jatkumoa oikeaan osuneella tavalla tulevaisuuden osalta. Oli muitakin.

Esimerkiksi Suomi ei mitenkään pettänyt Saksaa 1944 kesällä. Puhumattakaan että Hitler olisi ollut raivoissaan "Suomen petoksesta." Tältä osin tulemme toivottavasti saamaan uutta näkökulmaa vaikkapa Visurin mahdollisista tulevista kirjoista. Myös Mannerheimilla oli osuutensa Hitlerin ymmärtävään suhtautumiseen Suomea kohtaan. Tunnetusti hän ilmoitti realistisen ja totuudenmukaisen näkemyksensä Suomen tilanteesta henkilökohtaisessa kirjeessään Hitlerille.

Suomella ei ollut todellisia, käytettävissä olevia realistisia vaihtoehtoja (poliittisia tai sotilaallisia) Talvi- ja Jatkosodan tapahtumissa. Kaikki asiaan (Suomen poliittiseen asemaan sekä joutumiseen sotien osapuoleksi) vaikuttavat ratkaisut tehtiin jo paljon aikaisemmin 1930-luvun loppupuolella. Osittain Stalinin/Neuvostoliiton halu/tarve palauttaa Suomi osaksi Neuvostoliittoa (Venäjää) johtui jo punakapinan epäonnistumisesta. Tähän samaan asiaan myös Putin on viitannut näkemyksellään "historiallisesta virheestä Suomen osalta vuonna 1918".

Jälkikäteen voidaan esittää spekulointia...vaikkei historia näin toteutunut:
Suomi olisi mahdollisesti voinut välttää Talvisodan jos huhtikuussa 1939 olisi tehty Saksan Suomelle ehdottama hyökkäämättömyyssopimus (samanlainen kuin NL:n kanssa oli tehty aiemmin). Tähän sopimukseen sen aikainen sosialistien/keskustan hallitus ei taipunut. Sopimus Saksan kanssa olisi saattanut vaikuttaa siten että Suomi olisi (Saksan vaikutuksesta?) jätetty ns. Ribbertropp'in sopimuksen lisäpöytäkirjan ulkopuolelle. Mutta toisaalta Saksalla/Hitlerillä oli jo pitkään ollut suunnitelmissa bolsevismin ja Neuvostoliiton hävittäminen. Olisimmeko joutuneet myöhemmin Saksan sotilaalliseksi kohteeksi (Tanskan ja Norjan tavoin) tai olisiko Suomi muuten painostettu Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan... Nämä (ja monet muut) vaihtoehdot/mahdollisuudet eivät realisoituneet.

Mannerheimiin kohdistuu aina kritiikkiä vasemmistolaisten suunnalta. Tunnetulla tavalla moni asia Suomen historiassa ei ole toteutunut vasemmiston haluamalla tavalla. Usein juuri Mannerheim on viime kädessä ollut se henkilö johon vasemmiston aikomukset ovat lopullisesti törmänneet.

Mannerheim oli kuitenkin se nimenomainen henkilö jonka velvollisuus oli tehdä ratkaisuja Suomen tulevaisuudesta. Niitä hän myös teki. Jälkeen päin on helppo olla kriittinen..kun tunnetaan päätösten kaikinpuoleiset seuraukset. Päätöksen tekohetkellä monet seurauksista olivat tuntemattomia. Mutta ns. "isossa kuvassa" voidaan sanoa jälkeenpäin että Mannerheim on ollut lähes aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Menee jo vähäsen off topicin puolelle, mutta olen samoilla linjoilla. Suuria linjauksia vedellessään Marski oli mies paikallaan. Ja kuten eilisessäkin MOT:n ohjelmassa tutkijat selittivät, oli tämä kesällä 1941 terävimmillään saksalaisten kanssa yhteistyökuvioita hioessaan. Sanoisin niin, että sodan pitkittyessä alkoi ikä jo painaa selvästi ja käsitykset maailman menosta alkoivat hämärtyä. Viimeistään Stalingradin jälkeen Suomen johdolle oli selvää, että Saksa tulee häviämään ja että Suomen tulee ennen luhistumista hakeutua irti sodasta.

Tähän asti selvää ja järkevää suurstrategiaa. Marskin laskelmointi kyllä petti kesään 44 tullessa. NL:n suurhyökkäyksen tulo enemmän tai vähemmän yllätyksenä kertonee tästä. Lisäksi Mannerheimin jäykkää johtamistyyliä on kritisoitu. Tämä halusi pitää kaikki langat käsissään, vaikka useissa tilanteissa paikallisella rintamakomentajalla oli selvempi tilannekuva.

 

[jurppi]

Viimeistään Stalingradin jälkeen Suomen johdolle oli selvää, että Saksa tulee häviämään ja että Suomen tulee ennen luhistumista hakeutua irti sodasta.

Tähän asti selvää ja järkevää suurstrategiaa. Marskin laskelmointi kyllä petti kesään 44 tullessa. NL:n suurhyökkäyksen tulo enemmän tai vähemmän yllätyksenä kertonee tästä. Lisäksi Mannerheimin jäykkää johtamistyyliä on kritisoitu. Tämä halusi pitää kaikki langat käsissään, vaikka useissa tilanteissa paikallisella rintamakomentajalla oli selvempi tilannekuva.

Kuten Erfurtin'in muistiinpanoista ilmenee niin Marski muuttui epäileväksi Saksan sotamenestyksen suhteen jo loppusyksyllä 1941..Siis samoihin aikoihin kun hyökkäystavoitteet Suomen asevoimien osalta alkoivat olla saavutettuja... Ehkä paljon sotaa kokenut ja Venäjää hyvin tunteva ylipäällikkömme ymmärsi Venäjän tilannetta muita paremmin. Tällaisia arveluita oli toki muillakin.. Mutta vasta seuraavana talvena sodan lopputulos nousi jo yleiseen tietoon.

Joku ammattisotilas varmasti tietää paremmin mutta olen jostain lukenut sellaista ettei Mannerheim'illa ollut riittävää kokemusta ns. yleisesikunnan käytöstä/toiminnasta tai merkityksestä sodankäynnissä..Tai jotain tämän suuntaista?
Siksi Suomen korkein sodanjohto oli käytännössä vain muutaman harvan henkilön hallinnassa. Lähinnä Airon ja Marskin hanskassa. Vaikka olihan siellä Mikkelissä Oesch'it, Heindrich'it, Walden'it jne... mutta kuitenkin.

Tietävämmät voisivat kertoa oliko näin?
Ja, toisaalta vaikuttiko se sodan johtamiseen jollain tavalla?
Esimerkiksi juuri niin ettei Suomen Armeija jostain syystä kyennyt valmistautumaan riittävällä tavalla, varmassa tiedossa olevaan, Venäjän hyökkäykseen. Sitä varten juuri hyökättiin vanhan rajan ylitse että saataisiin paremmin tilaa puolustaa ja mahdollista vaihtomaata myöhempää rauhanneuvottelua varten jne.

Käytännössä Suomen armeija vain odotteli ja teki puhdetöitä vuosien 1942 - kesäkuu 1944 välisenä aikana. Olisihan siinä ollut aikaa rakennella kaikenlaisia porrastettuja puolustuslinjoja, asemia jne. jne. vaikka kuinka paljon. Puhumattakaan että itse miehistön taistelukuntoa olisi pidetty yllä toteutunutta paremmin.

Jos esim. Kannaksella olisi ollut 10-20 peräkkäistä linnoitettua puolustuslinjaa parhaissa mahdollisissa maastokohdissa olisi venäläisten suurhyökkäystä kyetty hidastamaan aivan eri tavalla kuin toteutui kesällä 1944. Se on varmaa että jos suomalaiset olisivat kyenneet esimerkiksi tuhoamaan peräytyessään (ylivoimaisen hyvistä puolustuslinnoituksista) vaikkapa 1-2 miljoonaa hyökkäävää venäläistä jo ensimmäisten kymmenien kilometrien matkalla se olisi varmasti vaikuttanut Stalinin jatkosuunnitelmiin. Todennäköisesti se olisi lisännyt myös rauhantekohaluja.

Saksalaisilla oli varsin hyvät puolustusasemat juuri omalla länsirintamallaan. Niissä he kykenivät viivyttämään ja puolustautumaan kuukausikaupalla. Aiheuttaen hyökkääville joukoille järkyttävän suuria tappioita..

 

[Springeri]

Muutama oma ajatus ketjun aiheesta eli Valtamediasta ja niistä muista. Olokaapa hyvä.

Valtamedian kai Suomessa muodostavat Yle, MTV, Sanoma ja maakuntalehdet. Yhdessä ne peittävät Länsimaiden pienimmällä yhtenäisellä kielialueella noin 99 % mediakentästä. Lopun prosentin kattavat muutamat blogit ja verkkolehdet, joista vielä osa on joko Valtamedian tai ryssien ohjailemia. Ei tämä oikein hyvältä näytä kyllä tässä nyt.

Valtamedian suoltamaa viherkokoomuslaista europunaista paskaa en ole kyennyt lukemaan enää varmaan enää 15 vuoteen. Kysykääpä itseltänne tai Valtamedialta muutama yksinkertainen kysymys:
- Miksi läpikorruptoituneiden paskamaiden valtionvelkojen tai natsipankkien (etenkin DB) maksaminen on vastuunkantoa?
- Miksi höperöt lässyttävät vieläkin, että Merkeliltä Sipilälle tullut määräys ottaa Eurooppaan tulvivia kehitysmaalaisia/terroristeja, olisi ollut jokin yllätys? Määräyshän kehitysmaalaisten tulvaan annettiin jo 2014. Kaikki sen tietävät.
- Miksi etenkin Kokoomuspoliitikot yrittävät selittää, etteivät he ja sidosryhmänsä tee rahaa kehitysmaalaisten tulvasta?
- Miksi minun suomalaisen veronmaksajan tulee seuraavaksi alkaa maksella läpikorruptoituneen Italian järkyttäviä pankkivelkoja. Rahoja, jotka ovat ylläripylläri menneet Italiaa hallitsevan järjestäytyneen rikollisuuden taskuihin. Yhteinen vastuu, yhteinen valtiovarainministeri, yhteinen budjetti, yhteinen vastruu, syvempi integraatio, jne...
- Mitä yhteistä minulla on vaikkapa mafiamaksuja tilittävän sisialaisen baarinpitäjän kanssa? Tässäkö se eurooppalaisuus sitten on? Vittujee.

Eikö olisi höperöillekin helpompaa, kun kertoisivat suoraan homman nimen? Ainakin henkisesti?

Mistä sitten hain oman "puoleettoman" (heh) informaationi ja uutislähteeni? Onneksi on vielä häivähdys ei-propagandisesta tiedonvälityksestä. Se vain vaatii hieman vaivaa ja eri tietolähteiden yhdistämistä. Niin Al-Jazeera, Guardian, Welt, Telegraph ja jopa RT sekä jenkkiuutistoimistot kertovat todellisuudesta noin ziljoona kertaa realistisemmin kuin viherkokoomuslainen suomalainen paskamedia.

Muutin mieleni kuitenkin tuossa pari-kolme vuotta sitten. Onhan tavattoman avartavaa katsella asioita höperöiden kannalta ja ihmetellä miten saatanan sisäsiittoista kuonaa he edustavat. Muutama lukukerta Hesaria ja Ylen ajankohtaisohjelmia ajaa näkemään tätä höppänöiden maailmankuvaa. On se vain niin irrallaan tästä todellisuudesta, että huhhuh. Mitään faktoja höperöillä ei ole, mutta usko on kova. Monikulttuuriseen Viherkokoomuslaiseen Eurostounelmaan uskovien höppänyys on vielä syvempi kuin Neuvostoliiton tarjoama vastaava. Ikinä he eivät yhteenkään kysymykseen tule vastaamaan, mutta sen sijaan henkilöön kohdistuvia suorastaan koomiseksi laskettavia hyökkäyksiä tullaan kyllä näkemään. Mark my words.

Sanoisin näin hieman pelkistäen:
- Suomen valtamediasta ei kannata seurata kuin urheilua ja ehkä muutamia dokkareita.
- Muutaman kerran vuodessa kannattaa tsekata Hesari, maakuntalehdet ja Ylen asiaohjelmat, koska se avartaa. Maikkarilta ehkä jokin leffa?
- Oikea tieto kannattaa hankkia aivan muualta kuin Suomen Valtamediasta.
- Kaikki kannattaa tarkistaa mahdollisimman monesta eri (ei Suomen Valtamedian) lähteestä ja tehdä ihan oma johtopäätökset sen perusteella.
- Elämme todellakin infosodan aikaa ja sen tulisi jokaisen ymmärtää.

MP on kuitenkin hieno foorumi, joka tarjoaa alustan myös erilaisille mielipiteille, joten tarjoan foorumille virtuaalisen mallasviskin. Maccallan Ten Years.

 

[Pihatonttu]

Valtamedian kai Suomessa muodostavat Yle, MTV, Sanoma ja maakuntalehdet. Yhdessä ne peittävät Länsimaiden pienimmällä yhtenäisellä kielialueella noin 99 % mediakentästä. Lopun prosentin kattavat muutamat blogit ja verkkolehdet, joista vielä osa on joko Valtamedian tai ryssien ohjailemia.

+ Alma
http://www.almamedia.fi/tietoa-meistä/tuotteet-ja-palvelut
+ Bonnier
http://www.lehtitarjoukset.com/bonnier-lehdet/
+ Järjestölehdet
http://www.mediakortit.fi/mediakortit/ammatti-ja-jarjestolehdet/l-b/
+ muut aikakauslehdet
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_aikakauslehdistä
+ paikallisradiot
+ muut tv-kanavat
+ tilattavat paikallislehdet
+ ilmaisjakelulehdet
+ liikeyritysten ja konsernien lehdet
+ tieteelliset julkaisut
+ ....

Pirkka -lehden levikki on 1 400 000. Painetun Hesarin levikki on noin 18% siitä eli varttimilli - jos enää sitäkään.

Tuo 99% vs. 1% -jako ei ihan vastaa todellisuutta.

 

[PekkaSavo]

Toimittajistakin suurin osa on toimittajia eikä #toimittelijoita. Vaikka Tampereen yliopistosta valmistuvista toimittajista 86% olisikin punavihreitä niin eivät heistä kaikki kuitenkaan kehityskelvottomia ole..

Ainakin noin haluan uskoa.

Mutta eipä ole ihme jos syksyn 2015 mediamyrsky otettiin toimittajapiireissä niin hyvin vastaan. Samoin tämän vuotinen Trump-mökä joka näyttää vasta nyt laantuvan. Yritänkin nyt arvailla mikä on seuraava aihe.

Mahtais se olla kokemus, perussuomalaisena Tampereen "toimittajakoulussa" - tai opiskelemassa tiedotusta Helsingissä. Kuuluiskohan "piireihin" ja miten suvaitsevia sitä oltaisiin.

 

[Springeri]

+ Alma
http://www.almamedia.fi/tietoa-meistä/tuotteet-ja-palvelut
+ Bonnier
http://www.lehtitarjoukset.com/bonnier-lehdet/
+ Järjestölehdet
http://www.mediakortit.fi/mediakortit/ammatti-ja-jarjestolehdet/l-b/
+ muut aikakauslehdet
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_aikakauslehdistä
+ paikallisradiot
+ muut tv-kanavat
+ tilattavat paikallislehdet
+ ilmaisjakelulehdet
+ liikeyritysten ja konsernien lehdet
+ tieteelliset julkaisut
+ ....

Pirkka -lehden levikki on 1 400 000. Painetun Hesarin levikki on noin 18% siitä eli varttimilli - jos enää sitäkään.

Tuo 99% vs. 1% -jako ei ihan vastaa todellisuutta.

Kiitos kommentistasi. Analysoidaan sitä hieman. Olen pahoillani, koska olen tuulastamaan menossa ja kommentointi tulee siis ilman lähdeviitteitä ja aivan ulkomuistista.

Paikallisradioista on suurin osa ns. Valtamedian omistuksessa samoin kuin muista TV-kanavista. Suomessa ilmaisista näkyvistä ainoat poikkeukset taitavat olla FOX ja Nat. Sama koskee ilmaisjakelulehtiä. Alman suurin omistaja taitaa olla Ilkka. Tilattavien paikallislehtien suurimmat omistajat ovat Valtamedian yhtiöt. Muutama paikallislehti on vielä ihan itsenäinen mm. jonkin paikallisen säätiön omistama, mutta niitä on vain kourallinen. Niistäkin ainakin osa toivoo Valtamedian ostoa kuumeisesti, koska talous ei kanna enää.

Tieteellisistä julkaisuista suomeksi en tiedä kuin pari blogia, jotka eivät olisi Valtamediaa. Onkohan tästä syvempää tietoa? Liikeyritysten julkaisut ei kai kukaan voi mediaksi lukea?Järjestölehdet ja yritysjulkaisut eivät kai ole mediaa? Eivätkä kai naisten-, miesten- tai harrastuslehdetkään? Eikä kai Bonnierkaan?

Sovitaanko 95 - 5 %?

 

[kaislajääkäri]

Tuosta jatkosotaan lähdöstä siteeraan palstalla jo toistamiseen Wolf H. Halstia, koska se uskoakseni kuvaa aika monen aikalaisen silloisia tuntoja:

"Suomen kansa ei lähtenyt jatkosotaan sielullisesti tasapainoisena ja kylmästi harkiten vaan voimakkaan affektin vallassa, joka ei ollut ennättänyt asettua varsinkaan vuosien 1940-41 olosuhteissa. Historia selvittäköön johtajien tavoitteita, me läksimme hakemaan oikeutta, vapaaehtoisesti ja mielihalusta, talvisodan vuoksi."

 

[hansai]

https://twitter.com/x/status/912729281679302656

https://twitter.com/x/status/912763794396471297

 

[Tyrsky]

Tulipa polttava halu tehdä pienimuotoista selvittelyä eri mediatalojen omistuksien suhteen ja kyllähän tuossa näkyy tuota keskinäistä omistajuuspohjan verkkoa löytyvän TOP5-omistajien keskuudessa. Esimerkkinä Alma josta yli neljänneksen omistaa Ilkka-Yhtymä ja kyseisen yhtymän suurimmat omistajat ovat Pohjois-Karjalan Kirjapaino ja Keskisuomalainen. Näkyy hyvin tuo kuinka iso määrä julkaisuja ovat yksittäisten mediatalojen alla ja sitten kun omistajapohjassakin on vielä päälle tuota ristiinomistamista niin ihmekös se että kuluttajalle näyttää siltä että media on hyvinkin yksimielistä. Pohjois-Karjalan Kirjapaino on tosin hyvin vahvasti Laakkosen autoliikesuvun huomassa.

Alle koostin listausta eri mediatalojen printti- ja webbijulkaisuista sekä omistajista (prosenttiluvut omistajan perässä merkitsevät siis omistusosuutta ko. firmasta)

Alma media
Printti- ja verkkomedioita: Iltalehti, Kauppalehti, Aamulehti, tekniikka&talous, Talouselämä, Arvopaperi, Uusi Suomi, MikroBitti, Lapin Kansa, Nokian Uutiset, Tyrvään Sanomat, Jämsän Seutu, Janakkalan Sanomat, Jokilaakso, Kankaanpään Seutu, Luoteisväylä, Merikarvia-lehti, Raahelainen, Suur-Keuruu, Valkeakosken Sanomat, Sydän-Satakunta, Uusi Rovaniemi, Rannikkoseutu, Raahen Seutu, Pyhäjokiseutu, Vekkari, Lounais-Lappi, mediuutiset, vuokraovi.com, etuovi.com, rantapallo.fi ja telkku.co

Almamedia, TOP5 osakkeenomistajat
1. Ilkka-Yhtymä Oyj, 27,30%
2. Mariatorp oy, 19,03%
3. Otava oy, 10,00%
4. Keskinäinen Työeläkeyhtiö Varma, 6,47%
5. Kunnallisneuvos C. V. Åkerlundin Säätiö, 2,77%


Sanoma media
Printti- ja verkkomedioita: Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Taloussanomat, Kodin Kuvalehti, Me Naiset, Tiede, Urheilu Sanomat, Vauva, ET, Cosmopolitan, Gloria, Rakennuslehti, digitoday.fi

Sanoma media, TOP5 osakkeenomistajat
1. Jane ja Aatos Erkon säätiö, 24,46%
2. Herlin Antti, 11,67%
· Holding Manutas oy osuus: 11,65%
· Herlin Antti Juhani osuus: 0,02%
3. Langenskiöld Lars Robin Eljas, 7,54%
4. Seppälä Rafaela Violet Maria, 6,31%
5. Helsingin Sanomain säätiö, 3,50%


Ilkka-yhtymä
Printti- ja verkkomedioita: Ilkka, Pohjalainen, Viiskunta, Komiat, Järviseutu, Suupohjan Sanomat ja Jurvan Sanomat, Vaasan Ikkuna ja Epari,

Ilkka-yhtymä, TOP5 osakkeenomistajat
1. Pohjois-Karjalan Kirjapaino osuus: 10,27%
2. Keskisuomalainen osuus: 6,04%
3. Keski-Pohjanmaan Kirjapaino osuus: 3,15%
4. Oy Herttaässä Ab osuus: 2,55%
5. Keskinäinen vak.yht. Ilmarinen osuus: 2,38%


Pohjois-Karjalan Kirjapaino
Printti- ja verkkomedioita: Karjalainen, Parikkalan-Rautjärven Sanomat, Lieksan Lehti, Pogostan Sanomat, Ylä-Karjala ja Karjalan Heili

Pohjois-Karjalan Kirjapaino, TOP5 osakkeenomistajat
1. Kauppahuone Laakkonen, 26,44%
2. Laakkonen Yrjö Ilmari, 20,35%
3. Laakkonen Hannu, 12,97%
4. HML Finance oy, 10,22%
5. Foncia Invest oy, 10,15%


Keskisuomalainen
Printti- ja verkkomedioita: Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Keski-Uusimaa, Etelä-Suomen Sanomat, Helsingin Uutiset, Länsiväylä, Tamperelainen, Imatralainen, Nurmijärven Uutiset, Turkulainen, Saarijärveläinen, Seinäjoen Sanomat, Suur Jyväskylän Lehti, Vantaan Sanomat, Sisä-Suomen Lehti, Uusi Lahti, Aamuposti, Iisalmen Sanomat, Koillis-Savo, Länsi-Uusimaa, Uusimaa, Sipoon Sanomat, iltamakasiini.fi, tallinna24.ee

Keskisuomalainen, TOP5 osakkeenomistajat
1. Takala Kalevi kuolinpesä, 4,44%
2. Kangaskorpi Pekka, 4,20%
3. Kangaskorpi Vesa-Pekka, 2,33%
4. Jalkanen Matti, 2,06%
5. Kautto Anna-Liisa, 2,01%


Bonnier (HUOM! Ruotsalainen viestintäkonserni)
Printti- ja verkkomedioita Suomessa: mtv.fi, Tieteen Kuvalehti, Tee-Se-Itse, Kotimikro, National Geographic Suomi, KuntoPlus, Historia ja Digikuva
Printti- ja verkkomedioita Ruotsissa: mm. Expressen, Dagens Nyheter, Sydsvenskan

Bonnierin omistuksesta: https://www.bonnier.com/en/page/the-owners

 

[Honcho]

@hansai Paroselta aika hyvä kommentti tuohon. Mielestäni tuo korkean fantasian kirjan perin banaalin pahuuden kukistamiseen tähtäävä loppunäytös oli erittäin merkityksellinen, miten sen nyt kukin haluaa ymmärtää. Elokuvasarjassa vain näytettiin miten lintukodossa idylli jatkuu sellaisenaan.

 

[tulikomento]

Toimittajistakin suurin osa on toimittajia eikä #toimittelijoita. Vaikka Tampereen yliopistosta valmistuvista toimittajista 86% olisikin punavihreitä niin eivät heistä kaikki kuitenkaan kehityskelvottomia ole..

Ainakin noin haluan uskoa.

Mutta eipä ole ihme jos syksyn 2015 mediamyrsky otettiin toimittajapiireissä niin hyvin vastaan. Samoin tämän vuotinen Trump-mökä joka näyttää vasta nyt laantuvan. Yritänkin nyt arvailla mikä on seuraava aihe.

Mahtais se olla kokemus, perussuomalaisena Tampereen "toimittajakoulussa" - tai opiskelemassa tiedotusta Helsingissä. Kuuluiskohan "piireihin" ja miten suvaitsevia sitä oltaisiin.

Olen varmasti tästä jo ketjussa kirjoitellutkin, mutta laitan vielä uudelleen. Faija opiskeli 70-luvun alussa Tampereella tiedotusoppia (journalistiikka). Opetushenkilökuntaan kuuluivat mm. tunnetut marxilaiset
Kaarle Nordenstreng ja Pertti Hemánus. Isäukko on muistellut, että tenttikirjoina piti lukea mm. Marxin Pääomaa ! Ukko sitten kerran erehtyi kysymään proffaltaan että mitä h*lvetin tekemistä tällä on journalismin kanssa. Sen jälkeen tenttiarvosanat alkoivatkin kummasti laskea.