Valtamedia ja ne muut

Onkohan MTVssä vaihtunut toimittajat yms, kun tunkeee nykyään kanssa näitä nyyhkytarinoita yms. Vuosi pari sit oli vielä suht neutraali.
Päätoimittaja vaihtui 2018. Merja Ylä- Anttila oli ikuisuuden ennen tätä nykyistä Tomi Einosta.
 
Ilkeät Persut estää kaiken.
Ajankuvana talteen median toiminnasta..

PÄÄKIRJOITUS 12.12.2019 01:01
Alholilaiset palautettava ja rikokset tutkittava
  • Karjalainen
Syyriassa al-Holin leirillä on kymmenkunta suomalaisnaista ja kolmisenkymmentä suomalaista lasta. Tuodako heidät Suomeen vai eikö tuoda? Sanna Marinin (sd.) hallitus pohtii tätä nyt kuumeisesti useasta syystä.

Tärkein niistä olkoon periaate ja perustuslaki.

Niin naiset kuin lapset ovat Suomen kansalaisia, ja ainakin osa naisista syntyperäisiä. Vaikka joku olisi saanut kansalaisuuden vasta myöhemmin, kaikilla heillä on perustuslaillinen oikeus palata Suomeen. Sitä on kunnioitettava, eikä sitä voi kumota sen enempää virkamies- kuin poliittisillakaan päätöksillä.

Suomalaisten ylpeys on perustuslain noudattaminen, mutta nyt perussuomalaisten pelko ajaa hallituksen ja myös kokoomuksen ja kristillisdemokraatit miettimään, kannattaisiko ja voisiko perustuslakia jättää noudattamatta. Se on häpeällistä, myös perussuomalaisille.

Me suomalaiset tapaamme myös ylpeillä lasten oikeuksilla ja hyvinvoinnilla. Nyt näilläkään ei näytä olevan väliä.

Humaaneimmillaan oltaisiin valmiita tuomaan lapset ilman äitejään. Äiti on hädässä jopa ikänsä asuneilla lapsilla ja nuorilla ainoa yhdysside tavalliseen lapsen elämään. Jopa orpolasten tuomisesta Suomeen on erimielisyyttä.

Ei ole vaikea kuvitella tilanteita, joissa suureen ääneen vaadittaisiin suomalaisten - erityisten lasten ja naisten - pelastamista pakolaisleireiltä tai mistä tahansa muusta pulasta ulkomailta. Jos naiset eivät olisi muslimipukuisia, heidät olisi jo haettu niin Suomeen kuin muihinkin länsimaihin riippumatta mahdollisista rikollisista menneisyyksistä.

Naisten ja rikosoikeudellisessa vastuussa olevien teinien tekojen tutkiminen ja rankaiseminen on toinen asia. Kukaan ei näytä olevan aikeissakaan jättää tätä tekemättä. Lapsista on tehty lastensuojeluilmoitukset, joten ainakin osa heistä joutuu Suomeen palattuaan erilleen äideistään.

Supo on varoittanut Suomeen palaavien olevan mahdollisesti turvallisuusriski. Tämä riski ei pienene sillä, että paluuta lykätään, päinvastoin. Jossakin vaiheessa ainakin lapset tuodaan varmasti kotimaahan, ja mitä pidempään he ovat leirillä, sitä radikalisoituneempia he ovat.

Kymmenen aikuista ja joukko teini-ikäisiä on niin pieni määrä, että heidän aiheuttamansa turvallisuusuhka pystytään ja pitää pystyä hallitsemaan.
 
Ilkeät Persut estää kaiken.
Huhhuh mikä kirjoitus! Persuthan on itse saatanasta sen Halla-Ahonsa kanssa. Mikä lehti tuo Karjalainen on? Vaikuttaa erittäin tiedostavalta:rolleyes:
 
Huhhuh mikä kirjoitus! Persuthan on itse saatanasta sen Halla-Ahonsa kanssa. Mikä lehti tuo Karjalainen on? Vaikuttaa erittäin tiedostavalta:rolleyes:

Pääsen välillä lukemaan ihan paperiversiota luonnossa, ja tuota... tuleehan siitä välillä mieleen, että ehkä toimitus on turhan lähellä itärajaa.
 
Rinne onkin voittaja.... :D
 
Pääkirjoitus: Journalismi ei ole maalittamista – Pekka Haaviston ja muiden vallankäyttäjien toimista kirjoittaminen on median perustehtäviä


Tärkeään maalittamiskeskusteluun on alkanut ilmestyä journalismin kannalta huolestuttavia piirteitä.

SUOMESSA on keskusteltu laajasti maalittamisen kriminalisoinnista. Kyse on siitä, miten rikoslainsäädännön avulla voitaisiin suitsia vakavaa häirintää. Hiljan presidentti Sauli Niinistö ilmaisi asiasta aiheellisesti huolensa: ”Ei saa olla niin, että työkseen muita palvelevat ja suojaavat ihmiset joutuvat itse ahdistetuiksi.”
On viranomaisia, jotka ovat saaneet esimerkiksi tappouhkauksia tai joiden läheisten tietoja on levitelty.

Vainoamisen kohteeksi voivat joutua myös muiden ammattien edustajat, kuten toimittajat.

MUTTA jos kriminalisointiin päädytään, on syytä miettiä tarkasti, miten maalittaminen määritellään. Tehtävä on vaikea.
Sisäministeriön tänä vuonna julkaisemassa vihapuheraportissa todetaan mm. näin: ”maalittamisessa muutama aktiivi yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden kohteen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä sähköposteja ja vihaviestejä, levittämällä hänestä perättömiä juttuja, kirjoittamalla henkilöstä juttuja erilaisiin vastamedioihin, asettamalla henkilö huonoon valoon sosiaalisessa mediassa sekä muilla tavoilla”. Tämä löyhä lausuma sisältää miinoja yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Kyseisen raportin laatineen työryhmän puheenjohtajana toimi emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen, joka taannoin itse totesi, että kirkko on valmistautunut kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen – eli siunasiko Mäkinen toiminnan lain ulkopuolella?

Jos kyseinen maalittamismääritelmä olisi tuolloin ollut laissa, olisiko se siis ollut maalittamista, mikäli Mäkinen olisi lausuntonsa perusteella asetettu ”huonoon valoon sosiaalisessa mediassa?


TÄRKEÄÄN maalittamiskeskusteluun onkin viime aikoina alkanut ilmaantua huolestuttavia piirteitä.
Yhä useammin näyttää käyvän niin, että kritiikki leimataan maalittamiseksi. Esimerkiksi vihreiden nuorten puheenjohtaja twiittasi pitävänsä ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr) koskevaa uutisointia maalittamisena. Maalittamisesta puhui myös tunnettu professori ja perustuslakiasiantuntija Martin Scheinin.

Scheinin arvosteli IS-toimittaja Timo Haapalan työtä kutsuen sitä mm. ”fiktiiviseksi tarinaksi”.

Kun Scheinin sai eri tahoilta kritiikkiä, professori käytti Haapalasta termiä maalittaja, jonka ”vaikuttimena tai ainakin vaikutuksena on yritys vaientaa”.


VALLANKÄYTTÄJIEN toimista kirjoittaminen ei kuitenkaan ole maalittamista. Se on journalismin perustehtäviä. On vaikea nähdä sitäkään, että professoritasolla pitäisi nauttia arvostelun osalta koskemattomuutta. Lapin yliopiston prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää arvioikin Twitterissä näin: ”Sanoisin, että jos ulkoministerin toiminnan arviointi sanomalehdistössä on maalittamista, pitää saman tien lopettaa keskusteleminen maalittamisen kriminalisoinnista.
Maalittamisesta pitää olla huolissaan: viranomaisia ja muita toimijoita on pyrittävä suojelemaan vakavalta vainoamiselta. On kuitenkin varottava rakentamasta sellaista lainsäädäntöä, jota voitaisiin käyttää kriittisten mielipiteiden vaimentamiseksi.

 
Pääkirjoitus: Journalismi ei ole maalittamista – Pekka Haaviston ja muiden vallankäyttäjien toimista kirjoittaminen on median perustehtäviä


Tärkeään maalittamiskeskusteluun on alkanut ilmestyä journalismin kannalta huolestuttavia piirteitä.

SUOMESSA on keskusteltu laajasti maalittamisen kriminalisoinnista. Kyse on siitä, miten rikoslainsäädännön avulla voitaisiin suitsia vakavaa häirintää. Hiljan presidentti Sauli Niinistö ilmaisi asiasta aiheellisesti huolensa: ”Ei saa olla niin, että työkseen muita palvelevat ja suojaavat ihmiset joutuvat itse ahdistetuiksi.”
On viranomaisia, jotka ovat saaneet esimerkiksi tappouhkauksia tai joiden läheisten tietoja on levitelty.

Vainoamisen kohteeksi voivat joutua myös muiden ammattien edustajat, kuten toimittajat.

MUTTA jos kriminalisointiin päädytään, on syytä miettiä tarkasti, miten maalittaminen määritellään. Tehtävä on vaikea.
Sisäministeriön tänä vuonna julkaisemassa vihapuheraportissa todetaan mm. näin: ”maalittamisessa muutama aktiivi yllyttää suurta joukkoa hyökkäämään yhden kohteen kimppuun eri tavoin, esimerkiksi lähettämällä sähköposteja ja vihaviestejä, levittämällä hänestä perättömiä juttuja, kirjoittamalla henkilöstä juttuja erilaisiin vastamedioihin, asettamalla henkilö huonoon valoon sosiaalisessa mediassa sekä muilla tavoilla”. Tämä löyhä lausuma sisältää miinoja yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Kyseisen raportin laatineen työryhmän puheenjohtajana toimi emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen, joka taannoin itse totesi, että kirkko on valmistautunut kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen – eli siunasiko Mäkinen toiminnan lain ulkopuolella?

Jos kyseinen maalittamismääritelmä olisi tuolloin ollut laissa, olisiko se siis ollut maalittamista, mikäli Mäkinen olisi lausuntonsa perusteella asetettu ”huonoon valoon sosiaalisessa mediassa?


TÄRKEÄÄN maalittamiskeskusteluun onkin viime aikoina alkanut ilmaantua huolestuttavia piirteitä.
Yhä useammin näyttää käyvän niin, että kritiikki leimataan maalittamiseksi. Esimerkiksi vihreiden nuorten puheenjohtaja twiittasi pitävänsä ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr) koskevaa uutisointia maalittamisena. Maalittamisesta puhui myös tunnettu professori ja perustuslakiasiantuntija Martin Scheinin.

Scheinin arvosteli IS-toimittaja Timo Haapalan työtä kutsuen sitä mm. ”fiktiiviseksi tarinaksi”.

Kun Scheinin sai eri tahoilta kritiikkiä, professori käytti Haapalasta termiä maalittaja, jonka ”vaikuttimena tai ainakin vaikutuksena on yritys vaientaa”.


VALLANKÄYTTÄJIEN toimista kirjoittaminen ei kuitenkaan ole maalittamista. Se on journalismin perustehtäviä. On vaikea nähdä sitäkään, että professoritasolla pitäisi nauttia arvostelun osalta koskemattomuutta. Lapin yliopiston prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpää arvioikin Twitterissä näin: ”Sanoisin, että jos ulkoministerin toiminnan arviointi sanomalehdistössä on maalittamista, pitää saman tien lopettaa keskusteleminen maalittamisen kriminalisoinnista.
Maalittamisesta pitää olla huolissaan: viranomaisia ja muita toimijoita on pyrittävä suojelemaan vakavalta vainoamiselta. On kuitenkin varottava rakentamasta sellaista lainsäädäntöä, jota voitaisiin käyttää kriittisten mielipiteiden vaimentamiseksi.

Empäs tiennytkään että haapala halusi vaientaa keskustelun ulkoministeriön touhuista, scheinin on viisas mies :rolleyes:
 
Vaihtoehtomediat perustivat Toimittajaliiton – nettisivu viittaa Suomen Journalistiliittoon
18.12.2019 07:34 Päivitetty: 18.12.2019 07:34


Suomeen on perustettu Toimittajaliitto-niminen toimittajayhdistys. Se kertoo verkkosivuillaan pyrkivänsä yhdistämään vaihtoehtomediat ja erilaiset tiedonvälittäjät yhden katon alle.

Vaihtoehtomedioiksi lasketaan muun muassa MV-julkaisu ja Oikea Media. Näitä kutsutaan myös valemedioiksi, mutta Toimittajaliitto ilmoittaa paheksuvansa nimitystä.

Yhdistyksen puheenjohtajana on Juha Korhonen, joka on toiminut muun muassa MV-sivuston niin sanottuna vastaavana. Yhdistyksen varapuheenjohtaja on Janus Putkonen, joka luotsaa Uusi MV -julkaisua. Putkonen on myös perustanut Verkkomedia.org-sivuston, joka on kuvannut itseään lännen valtamedian haastajaksi.

Alkuperäisen MV-julkaisun kirjoituksia on puitu eri oikeusasteissa. Esimerkiksi käräjäoikeudessa on katsottu, että MV-julkaisu on valjastettu muun muassa asiattoman ja useiden ihmisten kunniaa loukkaavan keskustelun julkaisupaikaksi.
Verkko-osoitteet lähellä toisiaan
Toimittajaliiton verkko-osoite muistuttaa Suomen Journalistiliiton osoitetta.

Varsinainen Journalistiliitto on muun muassa ammattitoimittajien edunvalvontajärjestö, joka edistää sananvapautta ja puolustaa journalismia ja sen eettisiä sääntöjä. Liiton jäsenet ovat sitoutuneet työskentelemään journalistien eettisten ohjeiden mukaisesti.

Toimittajaliitto-yhdistys itse ilmoittaa edistävänsä rehellistä suomalaista tiedonvälitystä.

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho pitää erikoisena, että yhdistys käyttää journalistiliitto.com-nimistä domainia. Ahon mukaan tämä kertoo siitä, että yhdistys haluaa hämmentää ja levittää epävarmuutta
– Tämä porukka on sama, joka on MV-julkaisun taustalla ja jolla on toimintaa Venäjällä.

Yhdistykseenhän voi liittyä käytännössä kuka tahansa.
Toimittajaliitto kertoo sivuillaan, että sen riveihin on tervetulleita muun muassa bloggaajat, striimaajat, toimittajat, verkkolehtien toimitukset ja ihan tavalliset somettajat.

Aho arvioi, että Toimittajaliiton yhtenä tarkoituksena on horjuttaa yhteiskuntarauhaa.

 
  • Vihainen
Reactions: PSS
Back
Top