Valtamedia ja ne muut

Soitimme Turun Sanomien vastaavalla päätoimittajalle Kari Vainiolle ja kysyimme, miten pilakirjoitus päätyi lehden mielipidesivuille.

Meillä ei ollut syytä epäillä sen aitoutta. Se oli jatkoa aikaisempaan uutiseemme. Totesimme kuitenkin, että teksti oli sen verran erikoinen, että se käytiin läpi vielä esimiehen kanssa ennen julkaisua. Eivät meillä silti kellot soineet missään vaiheessa sen suhteen, että tätä kirjoittajaa ei olisi oikeasti olemassa”, Vainio sanoo.

Vainion mukaan teksti oli laadultaan parempi kuin monet sosiaalisen median kirjoittelut, eikä sitä voinut tekstin laadun puolesta epäillä pilakirjoitukseksi.

En oikein keksi, miten tällaisiin olisi helppoa päästä kiinni. Toki meidän pitää katsoa vielä työprosessimme ja miettiä, mitä parannettavaa niissä on. Luulen silti, että tällainen voisi tapahtua kenelle tahansa. Jos tästä jotain hyvää hakee, tämä oli mielipidekirjoitus eikä journalistinen juttu. Meillä ei siis esimerkiksi ole esiintynyt oikeassa jutussa tekaistu haastateltava.”

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006033567.html
 
Saska ei tykkää hassutteluista.
Replying to @SaskaSaarikoski
Ongelmasi on se, että media saatiin jälleen kerran osoittamaan idioottimainen agendajournalisminsa. Jos joku tuuttaa jotain paskaa joka ensilukemalta sopii narratiiviin, niin juttu äkkiä lehteen.

Joten se meni läpi kuin magalippisjuttu. Sekin sopi narratiiviin.
 
Farah-tyttö oppii hiihtämään – Taitavasti tehty Murtomaa-dokumentti ottaa kantaa maahanmuuttoon muttei hiero sitä katsojan naamaan

Einari Paakkanen teki sattumalta vastineen kohua herättäneelle Seinäjoen arabikevät -dokumentille.

KUUKAUSI sitten nousi kohu Matti Reinikan dokumentista Seinäjoen arabikevät, jonka esittämisen Yle on toistaiseksi perunut. Hankkeen sanottiin kääntyneen tuotannon aikana maahanmuuttovastaiseksi, ja sen oheen sorvattiin äärioikeistolaisen aktivistin vierailua.


Tänään Yle näyttää Einari Paakkasen dokumentin Murtomaa (2019). Sekin kuvaa maahanmuuttajia. Sillä on myös samat rahoittajat kuin Seinäjoen arabikeväällä: Yle, elokuvasäätiö, Avek ja Kirkon mediasäätiö.

Murtomaa ei aiheuttane meteliä. Sen päähenkilö, varhaisteini-ikäinen palestiinalaistyttö Farah, on tullut Suomeen äitinsä ja veljiensä kanssa. Paakkanen seuraa Farahin asettumista Helsinkiin pari vuotta.

[...]

Farah sopeutuukin hyvin. Dokumentin lopussa hän hiihtää jo paremmin kuin monet kantasuomalaiset.

PUOLUEETON tiedonvälitys
kuuluu journalismin ihanteisiin, mutta dokumenttielokuva on taidetta muun muassa siksi, että sillä on oikeus mielipiteeseen, jos tekijä niin haluaa. Murtomaallakin on kanta aiheeseensa, mutta Paakkanen ei hiero sitä katsojan naamaan. Siksi se on taitavasti tehty ja saattaa vakuuttaa paremmin kuin julistukset.

Paakkanen työskentelee klassisilla linjoilla, seuraa päähenkilöään ja antaa hänen elämänsä puhua puolestaan. Ei liene sattumaa, että hän on valinnut Farahin, jota kukaan täysjärkinen ei voine epäillä millään tavalla vaaralliseksi.

Henkilövalinnat ja muut aiheen rajaukset kuuluvat myös dokumenttielokuvan perustyökaluihin. Murtomaan lopussa todellisuus tulee vielä kiteyttäneeksi siitä terävän puheenvuoron Suomen pakolaispolitiikasta.

DOKUMENTTIAAN tehdessään Paakkanen tuskin tiesi Seinäjoen arabikevät -dokumentista. Sattumalta hän on tullut tehneeksi sille vastineen – mikäli toisesta dokumentista julkisuudessa kerrottu pitää paikkansa.

Sattuma ei yllätä. Maahanmuutto on kuuma peruna koko Euroopassa, ja siitä tehdään paljon dokumentteja, joista suurin osa kannattanee inhimillisyyttä ja suvaitsevaisuutta.

[...]

Dokumenttiprojekti: Murtomaa, TV1 klo 19.00

Helsingin Sanomat 21.3.2019
 
Kaksi uutista samasta asiasta:

Isä vei 3-vuotiaan tytön tämän äidiltä ja puukotti lastaan leikkipuistossa Porvoossa – murhatuomiosta valittanut isä astuu nyt hovioikeuden eteen
VMan-P927064_320x180.jpg
1:05
Murhasta syytetty mies käräjäoikeudessa


JULKAISTU TUNTI SITTEN

Helsingin hovioikeus alkaa tänään käsitellä Porvoon leikkipuistosurmaa, joka tapahtui marraskuussa 2017. Alle nelikymppinen isä puukotti kuoliaaksi kolmevuotiaan tyttärensä.

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi tuolloin 39-vuotiaan miehen elinkautiseen vankeuteen muun muassa lapsensa murhasta ja lapsikaappauksesta. Mies valitti tuomiosta hovioikeuteen.


Hovioikeus käsittelee juttua tällä viikolla kolme päivää. Oikeudessa kuullaan myös lapsen äitiä ja murhasta syytettyä isää.

Erityisen raaka teko
Tytön isä sieppasi lapsen Porvoossa marraskuisena aamuna vuonna 2017, kun äiti oli laittamassa lasta autoon. Isä meni Porvoon Lyseon leikkipuistoon lähistölle ja puukotti siellä lasta.
Paikalle nopeasti tulleet poliisit ottivat miehen kiinni tekopaikalta. Lapsi vietiin helikopterilla sairaalaan, mutta hän kuoli vammoihinsa.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan tekotapa osoitti sitkeää surmaamispyrkimystä sekä erityistä raakuutta ja julmuutta. Lapsi oli erityisen puolustuskyvytön uhri.

Porvoon lapsenmurhasta tuomittu vetoaa hovioikeudessa psyykkiseen tilaansa ja eroon – tappoi 3-vuotiaan tyttärensä "voimakkaan pelon vallitsemassa tunnetilassa"
1010868.jpg

Lapsensa surmannut mies vangitsemisoikeudenkäynnissä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa marraskuussa 2017. Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Helsingin hovioikeudessa alkaa tänään Porvoon lapsenmurhan käsittely. Mies puukotti kolmevuotiasta tytärtään Porvoossa Lyseon leikkipuistossa 2017 marraskuussa. Lapsi vietiin helikopterilla sairaalaan, mutta hän kuoli vammoihinsa.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi Nicolas Mathieu Cherchelin, 39, elinkautiseen vankeuteen lapsensa murhasta viime kesäkuussa. Käräjäoikeus piti tekoa vakaasti harkittuna.
Puolustus vaatii murhasyytteen hylkäämistä. Sen mukaan teko ei ollut erityisen raaka tai julma, eikä mies suunnitellut tyttärensä tappamista etukäteen.
Hoviin toimittamassaan valituksessa puolustus vetoaa miehen psyykkiseen tilaan ja olosuhteisiin, joissa hän tekohetkellä oli. Puolustuksen mukaan muun muassa avoero ja sitä seurannut asunnottomuus johtivat henkisen tasapainon järkkymiseen, itsetuhoisiin ajatuksiin ja työkyvyttömyyteen.
– Edellä mainitut syyt ja Cherchelin pelko viranomaisia ja poliisia kohtaan ovat johtaneet siihen, että tilanne on kärjistynyt poliisien tullessa paikalle, jolloin Cherchel on pelosta kiihtyneenä ja voimakkaan pelon vallitsemassa tunnetilassa tappanut tyttärensä, kirjoittaa Cherchelin asianajaja Matti Kauppi hovioikeudelle toimitetussa valituksessa.
Käräjillä Cherchel myönsi tapon, mutta kiisti syyllistyneensä murhaan. Hän ei pystynyt selittämään tekoaan, vaan vetosi paniikkiin ja "hulluuskohtaukseen". Mielentilatutkimuksen mukaan mies kuitenkin oli verityön tehdessään syyntakeinen eli ymmärsi tekonsa seuraukset.

Mies nappasi lapsen, kun äiti oli pakkaamassa autoa
Lapsen äidin aiemman kertoman mukaan tilanne alkoi, kun hän oli lähdössä viemään tytärtään päivähoitoon. Pakatessaan autoa hän oli hetken selin, jolloin mies nappasi lapsen.
Tämän jälkeen mies kysyi äidiltä, aikooko tämä soittaa poliisille, ja vei lapsen leikkipuistoon. Äiti seurasi miestä ja oli koko ajan yhteydessä poliisiin hätäkeskussovelluksen avulla.
Cherchel sanoi tilanteen kärjistyneen poliisien tuloon. Käräjäoikeuden mukaan hän kuitenkin alkoi lyödä lasta veitsellä jo siinä vaiheessa, kun poliisiautoa vasta pysäköitiin puiston viereen. Tämän näki oikeuden mukaan kolme ihmistä.
Käräjäoikeus piti miehen tekoa ennalta suunniteltuna ja vakaasti harkittuna. Tämän puolesta puhui oikeuden mukaan muun muassa se, että mies kantoi veistä olkalaukussaan.
Puolustuksen mukaan veitsi ei ollut mukana lapsen tappamista varten, vaan muuton takia ja siksi, että se ei mahtunut muualle.
– Hän on laittanut puukon mustaan laukkuunsa, koska hän ei tahtonut puukon rikkovan esineitään matkalaukussaan, joka on sijoitettu säilöön autoon, kirjoittaa asianajaja Kauppi valituskirjelmässä.
Kaupin mukaan mies oli lisäksi saanut veitsen haltuunsa sattumalta tuttavaltaan.
Pohtiessaan, toimiko Cherchel vakaasti harkitusti vai ei, käräjäoikeus viittasi miehen aiemmin lähettelemiin uhkausviesteihin. Oikeuden mukaan mies oli uhannut tappaa itsensä, entisen avovaimonsa ja lapsensa sekä lähettänyt äidille veitsen kuvan vaatiessaan saada tavata tyttärensä.
– Uhkaukset ovat esittämistilanteisiinsa ja -tapoihinsa nähden vakavasti otettavia, ja ne ovat myös osoitus siitä, että ajatus lapsen tappamisesta ei ole syntynyt äkillisesti, käräjäoikeuden tuomiossa todetaan.

Tuomittiin kaappauksesta, vei lapsen luvatta Karibialle
Käräjäoikeus määräsi Cherchelin maksamaan lapsen äidille yhteensä 47 000 euroa korvauksia muun muassa kärsimyksestä, kivusta ja särystä. Summasta 25 000 euroa määrättiin korvauksena lapsen kuolemasta.
Suositusten mukainen korvaus lapsen kuolemaan johtaneessa rikoksessa on 3 000–15 000 euroa. Tavallista suurempi korvaus on kuitenkin kohtuullinen muun muassa teon raakuuden takia ja siksi, että mies tappoi lapsen äidin nähden, katsoi käräjäoikeus.
Hovioikeudessa mies vaatii saada maksaa suosituksen mukaisen minimikorvauksen eli 3 000 euroa.
– Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia perusteita, joilla yhtäältä asteikon ylintä korvausmäärää tulisi soveltaa tai toisaalta että olisi perusteita mennä kyseisen asteikon ulkopuolelle, puolustus katsoo.
Käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa Cherchelin murhan lisäksi myös lapsikaappauksesta, pahoinpitelystä, laittomasta uhkauksesta ja kotirauhan rikkomisesta.
Oikeuden mukaan Cherchel kaappasi lapsen Karibialle omavaltaisesti kesällä 2017. Lapsi oli tällöin poissa äitinsä luota noin puolitoista kuukautta. Äiti sai lapsen Suomeen vasta, kun lähti hakemaan tämän itse.
Laittomaan uhkaukseen Cherchel syyllistyi, kun hän sanoi ystävälleen tappavansa itsensä, äidin ja lapsen. Hänet tuomittiin myös ex-puolisonsa pahoinpitelystä.
Vanhemmat olivat eronneet riitaisesti vuoden 2017 alussa. Äiti oli laittanut miehen häätöprosessin vireille jo vuonna 2016.
Kun mies sai tammikuussa 2017 häätöilmoituksen perheen yhteisestä kodista, puolisoiden välille tuli riitaa. Huoltajuusriita oli ehtinyt myös käräjille, ja äiti oli saanut tytön huoltajuuden.

STT
 
Filosofian tohtori Arvo Pohjalainen on kirjoittanut Aamulehteen. Mahtaako olla sukua Aisa Kantolalle ja komisario Kaarisateelle.

4d57fb51.jpg
 
Vappu Kaarenojan cv on varmasti mielenkiintoinen. Hupaisa on varmasti kohta: kakki rakentavassa journalistisessa hengessä kanssamatkustajien suureksi riemuksi tahallaan housuun linja-autossa.

Myöhemmin hän kirjoittaa muistelmansa nimellä: "tieni menestykseen metia-ammatissa".
 
Filosofian tohtori Arvo Pohjalainen on kirjoittanut Aamulehteen. Mahtaako olla sukua Aisa Kantolalle ja komisario Kaarisateelle.

4d57fb51.jpg

Ensimmäinen asia mitä tuosta otsikosta tulee mieleen, on että tuon "tohtorin" mielestä sananvapaus kuuluu vain "akateemisesti sivistyneille".
 
Back
Top