Armatasta tuskin kannattaa olla huolissaan pitkään aikaan. Todennäköisesti vie vuosia ennen kuin vaunu on valmis taisteluun ja sen jälkeen pitkään, että sitä on tuotettu sellaisia määriä, että sillä olisi merkitystä. Taman kaarti ajelee noilla paraateissa, mutta siinä se.
Toki Armatalla on merkitystä. Se on osoitus halusta parantaa panssarikalustoa, Venäjällä on siis tunnustettu nykyisen kaluston puutteet ja halutaan jotain oikeasti uutta. Koska, jos koskaan, Armata on sitten valmis ja kuinka hyvä se on toinen juttu. Kuten Sardaukar totesi, todelliset valmistusmäärätkin voivat jäädä melko pieniksi.
Olen edelleen hyvin vahvasti sillä kannalla ettei tulevien vuosien kuluessa tulla näkemään tuhansia Armata T-14 vaunuja Venäjän asevoimilla, vaikka Suomen sotilas uusimmassa numerossaan mainostaa tätä Venäjän pyrkimystä "
Venäjän maavoimien tarpeisiin on tarkoitus valmistaa 2300 T-14-taistelupanssarivaunua vuoteen 2020 mennessä." (Suomen sotilas 3/2015 s. 31). Vaikka lukuun laskettaisi kaikki Armata-konseptin myötä valmistettavat panssaroidut ajoneuvot (taistelupanssarivaunusta, ifv:n ja apc:n kautta pioneerivaunuihin ja telatykkeihin) niin tuskin tullaan edes lähentelemään mainittua hyvin yltiöoptimistista kappalemäärää.
Ja kun prioriteetti on tällä hetkellä se, että T-14:sta ja T-15:sta ovat etusijalla niin modulaarisesta suunnittelu- ja valmistustavasta huolimatta on vaikea kuvitella, että muita versioita voidaan ruveta valmistamaan sitten aikanaan hyvin lyhyen ja tiiviin koeajoohjelman jälkeen eli eivätköhän nekin vaadi provaunujen/-ajoneuvojen jälkeen vielä vuosien kehittelytyön ja testiajot ennen varsinaista tuotantoa.
Sitä tuskin kukaan voi kiistää etteikö Armatalla ole merkitystä, se osoittaa sen, minkä tuot esille eli Venäjällä on tunnustettu tarve uudistaa panssarikalustoa ja modernisoida näiltäosin ajattelutapaa ja mahdollisesti myös toimintatapaa/-kulttuuria. Mutta Armatan merkittävä aikaansaannos voi myös olla se, että länsimaissa asetelma nähdään myös sellaisena, että ymmärretään ettei panssarikalusto ole historiaa vaan että sillä on tulevaisuutta, jonka seurauksena länsi tullee vastaamaan monella tapaa Armatan nostattamiin haasteisiin ja panssarikalustoa tultaneen kokonaisvaltaisesti kehittämään myös lännessä - etenkin jos Armata tulevina vuosina (vuosikymmeninä) osoittautuu edes jollain tavalla menestykseksi.
Ja Suomen sotilaassa 3/2015 Armata saa tilaa artikkelissa "
Venäjän uusi nyrkki Armata" (alk. s. 26) ja tässä ensimmäisessä osassa perehdytään lähinnä kjonseptiin eli universaalin alustan tuomiin etuihin, ei niinkään taistelupanssarivaunuun tai muihin versioihin, joihin - ymmärrykseni mukaan - tullaan kiinnittämään huomiota laajemmin sitten jatkossa. Aleksei Kettusen artikkelissa on ihan hyviä huomioita ja pointteja mutta sitä, kuten niin kovin montaa muutakin artikkelia eri julkaisuissa vaivaa liiallinen ja osin jopa yltiöpäinen optimistisuus Venäjän kykyyn toteuttaa Armata kaikessa laajuudessaan. Katsotaan sitten ruoditaanko tulevissa numeroissa Armata-perhettä yhtään kriittisemmin ja nostetaanko mahdollisia ongelmia tai puutteita esille, tai missä määrin kiinnitetään huomiota Venäjän kykyyn vetää "läpi" Armatan kaltainen projekti.
vlad.